Kutsut minua Natali´ksi ja Rakkauden Jumalattareksi lumoutuneena. Ojennat vapisevin sormin viinimaljan ” anna huulillesi mystistä vettä ” katseesi kirkastaessa yön. ...

Olen nähnyt kevään lempeän sylin tuhansien silmujen avautuvan. Silmät suljettuinakin luen käsiesi aran aallokon laskeutuvan sykkivien suonieni levottomuuteen. Aamukasteen vielä pisaroidessa rakkauteni sinuun ääretön meri. ...

Näinä olemassaolon vaikeina hetkinä muistan, kuinka kauan sitten kertoilit kaukaisista matkoistasi. Vuoripurojen välkehdinnästä lakiensa lumista ikuisista. Kunpa vielä kerran ottaisit minut, uniisi yhdeksi yöksi yhden yön pituiseksi rakkaustarinaksi ...

Vaunun vanhat pyörät kolkkaa kaviot katuun kapsaa, yön hiljaisuus rikkoutuu. Verkkaan lipuu vaunu taittaa matkaa hepo uljas. Ohjastaja, harmaapää suitsia vaieten pitää. Harteillansa taakka, vuodet ohitse soljuneet. Kyyneleet uurteisia kasvoja v ...

Vain aavistus kuiskauksestasi korvanlehdelläni muuttaa orvon hiljaisuuden tietoisuudeksi, ettei ole unohdusta ainoastaan odotus jälleennäkemisestä. Kyntäessäsi merta olet ja et ole täällä, enkä minäkään ole minä sinua ilman. Mitään sinusta en o ...

Kaipausta, koskettavaa kaipausta murtuvien salpojen avautumista kyyneltyvin silmin. Kunnes kivettynyt sydämeni, vapautuen löytää sielusi syvimpään maisemaan ihoni ihosi kiihtymykseen. ...

Jätit jälkeesi yksinäisyyden, elämän kovan hedelmän mitään ymmärtämättä. Muuta enemmän toivoin että hoivaisit minua nyt, ajettuneiden käsieni sykähtelevää kipua viilentäen. Väristen aistin vieläkin merentuoksuisen ihosi hyväilevien käsiesi kosk ...

Anna minulle voimaa jaksaa nämä valveilla olemisen tunnit. Sisimpäni ollessa ääriään myöden täynnä. Anna tuntea jokainen pusertuva kyyneleeni. Ja jos katsot ne unohduksesta syntyneen, senkin hyväksyn. Nyt jo haluaisin niin edes hetkeksi saada ...

Ennen aamun sarastusta olin vapautunut tuskastani. Rakkaani herään elämään aina kun kutsut minua enkeliksi. Käteni kädessäsi kasvot vielä kosteina kyynelistä, käy ylitseni hellyys. Sinä todensit minulle pilvien kultaiset reunat, ja jälkeen iltais ...

Elokuun kuutamossa tuhlaamme toisiimme illan. Seikkailemme ahnaasti, intohimoisemmin kuin koskaan. Veden syleilyssä elämän kolhimat rakkauden hoivaamat polot. Unohdut timanteiksi kutsumiisi. Tiedä niiden hehku ei sinulle sammu, ennen varteni mure ...

Rakensit sillan tunteittemme kulkea yli kaikkien kuohujen, nytkö on luopumisen aika ? Haavani haluavat unohtaa, mistä syntyi tämä tunteiden myrsky. Silti enemmän kuin myönnät olet kasvanut minuun, kunpa vain palaisit minusta humaltumaan. ...

Ylitin tummia vesiä löytääkseni vakaan maan jalkojeni alle. Luoja, kuinka kaipasinkaan jokaisella hengenvedollani elämää. Sinä tulit täytit sieluni tyhjät huoneet. Tänään kullattuja muistoja kaikki, kaikki rakkaani nekin joilla uurteiset kasvoni ...

Eroan sinusta päivittäin, ylitän kivuliaita kynnyksiä irtautuen tuskastani levoton eksynyt sieluni säkenöiden. Niin kuin kovertaa kiveä vesi, syövytät itseäsi sykkivin kielin polttavin huulin, minuun. On yhä vaikeampaa kasvaa pienemmäksi ... ...

Tule muusakseni Ilotar, pyyhi nämä surun juonteet kasvoiltani synnytä huulilleni mesi rakkaani juoda. Murra sydämeni suljetut portit Hänen sisään käydä, niin että viimein kirjoittaisin janoni kauneimmat laulut unohtaisin tummien virtojen kuohut. Tuo ...

Syksy elämän neljäs vuodenaika korjataan talteen lyhteet, ne muistoistakin kertyneet. Kun elon ehtoo jo häämöttää ja edessä on hetki jolloin sormemme yhteen lomittuneet, kirpoavat raueten toisistaan vaiennein huulin silmin kaihertavin. Aika on pitkä, a ...

Uupuneena kuljen satamaan, jylisee pauhaa. Katson punaiseen sulavaan horisonttiin, joka hitaasti hiipuu merten taa. Tyrskyjen suolaiset suudelmat kasvoillani käy viiltäen kaipauksen kipu ylitsein. Ajatuksien kädet kurottuvat kohti hellyys synnyt ...

Sinua on joskus vaikea ymmärtää ainakin toisinaan lukea kirjaasi tuntemattomilla aakkosilla kirjoitettua. Löytää kätköä johon piiloudut. Ja kuitenkin tapasimmehan juuri äsken. Revimme kuvamme toinen toistemme edessä, kokosimme ne pala palalta. ...

Laivani myrskyssä ruoritta, niin kuin itsekin uupuneena harhailusta. Viimeinkin satamassa, huomassasi. Anna anteeksi orpouteni hajallinen rikottu minäni, matka on ollut pitkä. Elämä, minä tulen. ...

Pulleat pienet ja somat kätesi lapsonen, niin olivat ammoin omat kun oli mummusi taaperoinen. Hehkuvat poskesi helisee nauru. Ei sorise vielä ärrä älläksi väkisin vaihtuu ” poikakaverissa ” Aaro särähtämättä älläkin ÄRRÄKSI taittuu. Käteni uu ...

Haluaisin pysäyttää ajan päivien lyhetessä, kun kosken ärjyntä yltyy ja tummuvat rannat täyttää kylmän väreilevä usva. Kurkiaura etenee, vaeltajien vapaa tavattoman pitkä matka alkaa. Sydän vaeltaa, etsii emmekä mekään enää ole kuin ennen kaipa ...

Mykkiä katseita nöyrien käsien kosketusta, särkyneiden unelmien sirpaleita. Eilen. Äänesi raukeus hiustesi uni ja tuoksu, autuas sylisi turva. Tänään. Ohimolla yhä polttaa viimeisen suudelmasi viileä hehku, miks´ haipuu lipuu käsistämme kaikki ...

Taivas kuin tulta, aamurauha. Kuuletko askeleitteni äänen yönviileiden ruohojen sokerikuorrutuksessa, näetkö pakkasen kultaamat lehdet puissa kuiskaako sinulle kaislikko hyrisevän laulun ? Täällä riisun murheeni, piirrän ajatuksilleni linnunradan, ...

Suloisten kuiskausten yöhön mahtuu vain kaksi ja tunteiden meri. Kauan ovat silmäni kastuneet kaipauksen kyynelistä mutta tänään, tänään ne kostuvat sylisi lämmöstä. Olen vajonnut seesteiseen katseeseesi, taintunut kosketuksesi sähköön. Katso, sydä ...

Ahtaita kylmiä loukkoja vaelsin, nihkeät seitit takertuivat kasvoilleni. Tunsin selässäni pistävät katseet, tuhatjalkaiset ihollani jotka kiiruhtivat hiusteni juuriin. Saavutin valon kultaisen kehän, jonka sisällä kehdossa pikkuinen nyytti. Käde ...

Epätoivoisesti luovin karikkoisilla vesillä sammuneiden majakoiden reiteillä. Uuvuin myrskyjen raivoon, viimein huutoni kuulit. Ohjasit purteni, kaipaavien käsien polttavien huulien satamaan. ...

Rakkaani muistatko vielä sen kesäyön ja sen kiihkon, kuinka sulauduimme yhdeksi rannan vielä niin lämpimällä hiekalla ja kosteiden ihojemme värisevän laulun. Ja kuinka syys hiipi kuin varkain, sytyttämään kylmät tähdet ja muistoihin putoilevat ver ...

Olen elänyt Sinusta ja Sinua paitsi. Sanoilla olet minua kivittänyt et tuntenut tuskaani, et kuullut satoja itkujani etkä laskenut murtumisteni määrää. Liekin hiipuessa, silmin kyyneltyvin olen kulkenut tämän polun. Mutta tiedätkö tänään kuulen hil ...

Valokuvaa kauniimpi kuutamossa koski ja silta, kun kuohut muistavat enää kuplansa ja kevään ärjyntä on vaimennut solinaksi pyörteet kätkeytyneenä kivien taskuihin. Kuuletko syksyn riitteen askelten alla rannan raidikon havinan ? Rakkaani tule sillalle ...

Kaupungissa ikkunoiden alla soljuu autojen loputon virta. Yksinäisyyteni kujalla en enää muista milta rakkaus maistuu. En myöskään kosketuksen suloista huumaa. Rinnoillani eivät enää viivy lapsen pehmeä huulet, eivätkä sormenpääsi lue vartaloni s ...

En voi astua enää tätä maata jota ennen jalkojesi alla palvoin. Minä tarvitsen sen taivaan ja ne tähdet, jotka viitoittivat polun ennen meidän kulkea. Tänään taivaani peittävät pilvet tähtiä en näe. Silti haluaisin tanssia Sinulle yön, Sinun r ...

En pysty laskemaan kyyneleideni määrää niitä jotka ovat kastelleet nämä kylmät ja aistittomat näppäimet. Monet vieraat ovat viestini ruudulta lukeneet, ja kadulla tuntemattomat ohi kulkeneet toiset pysähtyneet. Kuinka voinkin heistä jollekkin enke ...

Ikkuna avoimena kuulen, kuinka viimeiset vaahteran lehdet varisevat kahisten maan viileälle sydämelle. Jälleen tämä uneton yö, jonka hiljaisuuden rikkoo haukan viiltävä huuto. Puut mykkinä, lähes alastomina jo taipuvat toisiaan vasten ja järvi nu ...

Haluaisin palata Sinuun enemmän kuin aavistaa saatat, avata portit ruostunein lukoin lukitut. Kun sanat tykyttävät huulilla, ja vaienneena olen itseni vanki sydämeni tuskasta rikki. Uneni on vapaa, siinä Sinun kaipaava katseesi ja lempeät sormes ...

Sitten kun minä olen vanha, tiedän ettei minusta ole enää kirjoittamaan koukistunein ja särkevin sormin. Jos Sinä näet minua paremmin ja jos muuten vain suinkin voit, kirjoittaisitko puolestani jos hitaasti luettelisin rakkauteni säkeet ? Lupaan ...

Auringon laskiessa, satoi viimeinen kesäsade. Muuttolinnut vielä sähkölangoilla jättämässä jäähyväisiä tälle syksyn kultaamalle maalle. Ja minä hämyisin käsin rukoilin, ettet lähtisi niin kuin ne. Vaan että levottomuudessani, laskisit otsalleni sy ...

Tiedätkö, Sinussa on jotakin erikoista. Et Sinä viikingistä käy, sellainen karisma puuttuu. Mutta hopeoitu charmisi ja viettelijä Sinussa, kun katseesikin jo saa polveni oudosti notkahtelemaan. Saat veren kasvoiltani pakenemaan ja koskemattakin ...

Syntini 1. Liikakiloni Ah - minä suklaan himoon niin heikko 2. Savukkeet Aivan liian usein imen tuota tappavaa käärylettä nauttien ja toisinaan myös vähemmän nauttien vain totuttu tapa. 3. Viini Huulilleni nostan ehkä myös turhankin usein, tuon mi ...

Katson laiturilla meripihkatulien lepattaviin liekkeihin ja toivon että olisin ollut liekkisi sydän. Vakuuttelujesi meressä laivani haaksirikkoutui, jäljellä rannalle ajautuneet rakkauteni sirpaleet. Rikkinäinen kompassini ei enää lue tunteideni k ...

Kuljen kosken yläjuoksua, kiveltä kivelle ja huomaan raitarunkojen kyynelehdinnän. Tämä syksyinen hetki satuttaa. Kaipaukseni olen istuttanut kurkiauran kauaksi kantaa, itse sen unohtaakseni. Niin paljon on muuttunut eikä mikään, se mikä jo oli ...

Aavistatko, montako arvistani Sinusta muistona minussa asuu ? Lehtesi takana julkesit nauraa käsittämättä, että paluuta entiseen jälleennäkemisen riemua et kokisi. Olin Sinulle kuollut, unohdettu menneisyys ja minä elin unistani liian kauan. ...

Olet tulivuori, minä rinteittesi polttava laava mutta useammin halusin ärjyntäsi kuulla, kulkea pintasi jokaisen poimun. En silti alistu kerjäämään rakkauttasi, anomaan sitä loputtomasti. Olet sammuksissa, enkä voi asua sydämessäsi enää nuku untasi mu ...

Pidän kaarituetuista rintaliiveistä, kohottavat sillai mukavasti ei sitten mitään problematiikkaa. Haluaisin verhota itseni pitsisiin pikkumustiin, mutta, mutta ... Ne tahtovat olla hintaluokaltaan kukkarolleni liiankin arvokkaita siis problematiikk ...

Kahden aikuisen kohtaaminen, edessä kypsän iän liitto. Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä, ja lähisukulaisten todistaessa sanotte toisillenne TAHDON. Pekka, pujotat Eeva-Liisan nimettömään kultaisen sormuksen rakkautesi vakuudeksi ja lupaudut ...

En tiedä, monessako satamassa ankkuroidessasi olet jättänyt käsiesi tatuoinnit ostettuihin syleihin. Kuinka moneen niistä olet piiloutunut öiksi, kaipaukseni unohtaaksesi. Mutta kulje yhä meriesi teitä, seuraavien satamien kyltymättömien sylien tyys ...

Pelkojeni pimeissä huoneissa kuvitellut kuiskaukset särkevät korviani, yön äänet muuttuneet uhkaaviksi joita minä alastomuudessani pelkään. Älä pyydä minua nyt itseäsi unohtamaan, vaan palaa lyhdyiksi huoneisiini antamaan kuiskauksilleni sielu. Asuta ...

Kuuntele rakkaani Myrskytuuli, nuotion olen sytyttänyt hohtavia hiekanjyväsiä polullesi ripottanut Sinun luokseni löytääksesi matkalla läpi salaisten metsien. Lepää matkallasi äärellä pyhien vetten, juo janoosi rauhoittuen syliini saakka jaksaaksesi. ...

Kaikki se mikä minua lähinnä on, maa routaantunut jalkojeni alla ympärillä alastomina kaartuvat mykät raidat ja männyt ovat sisäisen autiuteni summa. Huomaan ruosteenpunaisella niityllä kopeana käyvän joutsenparin, ikuisen yhteiselon ilmentymä. Ni ...

Eniten minua satuttavat lähtösi sulkemasi oven naksahdus, joka on kuin jääpuikon lävistys povellani. Askeleidesi äänten vaiettua jäljellä vain tyhjä hiljaisuus, ja takasta kuvastuvat revontulet ahdistavat kyyneleitäni. Suruni kieltää edes ääneen ...

Halusin uusiutua jättää pimeyden, elämäni ahtauden. Kuulit toiveeni saatoit minua käteni kädessäsi aurinkoon, vuorelle lohdulliselle. Jonka ihon ääneen puhumaton kieli on aina astujalleen tuntematon ja jonka juurelta okaisat ikivihreät oksat kaart ...

Palattuasi meriltä toivoin niin paljon muuttuneen, että olisit rakentanut linnan minun asua olisit ollut turvamuuri se suojakseni tehty. Mutta Sinä menit merillesi takaisin joiden saarilla seireenit laulavat, ja majakkani loiste liian kauaksi jo jää ...