Oliko tämä suhde tässä?

Se yrittää hallita sua suuttumalla turhista asioista ja yrittää näytää et sinä et ole ikinä oikeessa, joten se häipyy jonnekkin sitte. Jos toinen ei halua edes puhua järkevästi ilman huutamatta niin kai sen voi tulkita et sinä olet väärässä ja sinä et saisi sanoa omaa mielipidettä. Ei suhde etene minnekkään jos toinen häipyy eikä halua keskusetella rauhallisesti ilman suuttumusta. Voi olla et sun ei kannata semmosen kanssa tuhlata aikaa ja elämääsi jos aina toinen häipuyy eikä halua selvittää asioita. Ei kai siihen mitään lääkettä. Ehkä pieni aikalisä vois olla paikallaan et sinä et pidä mitään yhteyttä pariin viikkoon. Voit tietty ilmoittaa sille et jos et halua puhua asioita selväksi niin otetaan se aikalisä sitten.

Mies(tai paremminkin tuo on poika) on sekaisin ja pahasti. Hukassa itsensä kanssa. Erittäin äärimmäisen tempperamenttinen luonne, oma tahto on saatava läpi keinolla mil hyvänsä, häntä pitisi kohdella kuin kuningasta, silkkihansikkain nyörtyvänä. käyttäytyy kuin teiniprinsessa. On paha olo, joka räjähtää herkästi lähimpänä olevaan läheiseen ihmiseen eli sinuun. Jos kiinnostusta ja halua löytyisi tunteidensa käsittelyyn, niin tajuiaisi kyllä satuttavansa sinua moisella lapsellisella käytöksellä. Tuskin nauttii itsekään räjähtelyistään, ei ehkä vaan osaa hallita turhautumisesta tulevaa käyttäytymistään. Jos oikein välittäisi sinusta, niin kasvattaisi pallit, kasvaisi mieheksi tai jos ei itse onnistu niin hakisi apua jostakin. Voi olla jotain psyykkistä sairauttakin, adhd, tms missä tunteita vaikea kontrolloida ?vähintään hyvin turhautunut ja ajatunut, ajatukset heittää päässä häränpyllyä sekaluutta kun elämä ei mene niinkuin haluaisi.

Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi elää. Ei varsinkaan jos ei itse se ihminen edes yritä mitään tehdä käytökselleen. Käske kasvamaan aikuiseksi ja katkaise välit. Saapahan miettiä siinä sitten miksi häntä taas niin kaltoin kohdellaan.

Ens kerralla ku katoaa niin älä yritä ottaa mieheen mitään yhteyttä, anna sen olla itekseen ja jos se soittaa tai tekstaa niin älä vastaa(ainakaan pariin päivään). Näytä sille että sua ei noin pompotella. Ei se muuten mee koskaan perille, jos aina otat yhteyttä ja jopa pyytelet anteeksi. Kyllä ihmisillä on oikeus näyttää tunteensa. Meillä puhutaan häiritsevät asiat läpi, jos ei muuten tuu ulos, niin viimestään huutamalla sitte ku keittää yli. Harvemmin kyllä huudetaan.

Ensin anelin häntä jäämään. Seisoin hänen tiellään ja tein kaikkeni, ettei hän lähtisi. Hän oli ihan poissa tolaltaan ja raivoissaan. Halusi, että päästän menemään. (Eli pakenemaan taas) Minä taas halusin, että riita selvitetään heti paikalla ilman, että saa taas monta päivää elää täydessä epätietoisuudessa. Jossain vaiheessa poikaystäväni rauhoittui hiukan, mutta syytteli minua: "Miksi sinä aina järjestät tällaisia riitoja, en minä jaksa tällaista."

Minä en koskaan tahallani mitään riitaa hänen kanssaan haasta. Miksi haastaisin, kun tiedän minkälaista tuskaa se minulle tuottaa kun hän katoaa? Hän väittää, että minä olen sanonut kaiken olevan hänen vikansa, vaikken ikinä ole tällaista puhunut. Ja sen jälkeen hän sanoo minulle tuon "miksi SINÄ aina..."

Lähtiessään ei ollut enää niin kiihtyneessä mielentilassa, kuin mitä jossain vaiheessa riitaamme. Minä olin turtunut estelemään hänen lähtöään, joten jäin vain seisomaan paikalleni ja katsomaan, kun hän avasi oven ja oli menossa. En sanonut mitään ja hän kääntyi katsomaan. Katsoin häntä takaisin itku silmissä ja hän kysyi vain, että "Mitä?" pyysin, ettei hän menisi. Sanoi, että lähtee kotiin rauhoittumaan. Jäi sellainen maku, että josko hän sittenkin edes vähän välittäisi? Kun ei vain lähtenyt kun huomasi etten sano mitään. Seisoi aika kauan siinä ovella lähtökuopissaan.

Kotiin rauhoittumaan ja kotiin rauhoittumaan. Miten kukaan voisi koskaan saada hänen kanssaan kunnon suhdetta aikaan jos jokaisen vastoinkäymisen myötä hänen pitää lähteä kotiin rauhoittumaan? Kun hän ei siis omien väitöstensä mukaan voi muuttaa tätä tapaa. Entä sitten kun asutaan yhdessä, lähteekö hän silloinkin useiksi päiviksi, ehkä jopa viikoiksi vanhempiensa luokse rauhoittumaan?

En vaan jaksa käsittää, miten kukaan voisi kuvitella asioiden ratkeavan tällä tavalla.

Poika on vielä lapsi.

Kun hän selvästi yrittää hallita minua riitatilanteissa, ettei vaan joutuisi tossun alle, niin voisiko olla, että oli vaan niin raivoissaan siitä, kun en päästänyt lähtemään, että sanoi suutuspäissään näitä eroamisjuttuja tarkoittamatta niitä?

En jaksa käsittää, että hän yhden riidan päätteeksi vaan jättää minut siksi, että huusin hänelle. Varsinkaan, kun en edes ollut se, joka huutamisen aloitti. Hän yritti esittää marttyyriä kyselemällä "Monta kertaa minä olen sinulle näin suuttunut?" Totuushan on se, että hän on huutanut minulle kaksi kertaa, toisella kerralla minä aloitin huutamisen ja hän huusi takaisin sekä nyt sunnuntaina kun hän aloitti huutamisen ja minä huusin takaisin. Ja sitten ne lukuiset kerrat kun hän ei ole huutanut vaan tosiaan vain kadonnut elämästäni kun on ollut niin vihainen. Ei vastaa puheluihin tai viesteihin.

Minä toivoisin hänen vain tulevan järkiinsä ja tajuavan, miten turhasta asiasta taas on kyse. Hän ei kuulemma jaksa sitä huutamista enää, siksi jättäisi minut. En ymmärrä, sillä huudan todella harvoin ja painotan sitä, että olen hänelle huutanut KAKSI kertaa. Hän ei tule tästä elämästä selviämään kuulematta ikinä huutoa.

Olen oppinut hänen katoamistensa aikana olemaan ottamatta yhteyttä häneen. Hän ei siis (tapansakaan mukaisesti) ole myöskään ottanut minuun yhteyttä. Ihan syvältä elää tällaisessa epätietoisuudessa kun toinen "varmaan jättää minut sitten kun on valmis keskustelemaan asioista". :(

Jos hän on minua oikeasti rakastanut, niin mitä luulette, voittaako se rakkaus?
Jos vain raivopäissään sanoi ikäviä asioita ja rauhoittuessaan järkikin palaa takaisin ja hän tajuaisi rakastavansa minua. Näin on siis aina ennen käynyt, mutta ennen hän ei ole erolla uhkaillut.

Jo kolmas päivä menossa taas tätä epätietoisuutta...Yleensä tämä on kestänyt 5-7 päivää, mutta pelkään pahoin, että tällä kertaa rauhoittuminen vie enemmän aikaa, vaikka en kyllä mielestäni mitään niin pahaa ole tehnytkään. Hän vaan oli niin raivoissaan.

Ei se tarkoita jättämistä siinä mielessä, että hän ei olisi sinun elämässäsi ja sinä et olisi hänen elämässään ja molemmat tärkeitä ihmisiä. Mutta teidän täytyy olla tärkeitä myös itsellenne. Jos arki ei suju, voi sitä etäisyyttä ottaa, tavata ja välittää, mutta olla myös erossakin ja antaa ajan näyttää ja tilanteen kypsyä rauhassa. Ei suhteet ole aina joko tai. Erossa kokonaan tai yhdessä jatkuvasti. Ottakaa suhteelle tilaa ja aikaa. Ja myös itsellenne.