Jaan minäkin oman tositarinan anopista, joka juuri otti erävoiton. Luovutan mieheni anopin omaan käyttöön - en jaksa enää olla kakkosvaimo. Kukaan muu rupinen akka ei herätä minussa niin suuria vihantunteita, kun tuo paska, paska, pasa akka. vituttaa, niin paljon, ettei meinaa veri kiertää.
Mieheni vanhemmat ovat eronneet jo 20 v. sitten ja appiukko otti ja lähti aika suvereenilla tavalla: ilmoitti kirjeellä erovansa. Hieman ihmettelin avioliiton alussa anopin vaahtoamista erostaan ja siitä, kuinka surkea ja itserakas mies hänellä oli ollut. Nyt ymmärrän, että jos pakenee hirviötä, niin kirje on paras keino ilmoittaa siitä.
Anoppi on siis vaahdonnut avioerostaan omalle perheelleni jo 10 vuotta, kun minä olen ollut kuvioissa ja hakenut sympatiaa sillä. Vaahtoaminen tarkoittaa sitä, että kaikissa kohtaamisissa, puheluissa yms. anoppi ottaa esille jonkin tapahtuman entisestä avioliitostaan ja siitä, kuinka kurjaa hänellä on ollut. Ei edes talvisodan käyneet puhu sodasta niin paljon kuin anoppi liitostaan ja erostaan.
Mieheni on hänen ainoa poikansa ja äitinsä ehdoton suosikki. Anoppi hakee sympatiaa omalta pojaltaan ja hoidattaa erilaisia asioita: milloin kyytiä, milloin auton etsintää, milloin mitäkin. Viimeinen niitti oli, kun olimme lähdössä perhejuhliin ja anoppi ei ollut ajatellut muuta kyytiä, kuin poikansa kyydin, vaikka hänen oma veljensä oli parin kilsan päässä ja lähti auto tyhjänä juhliin. Anoppi avuttomana esitti, ettei hänellä ollut kyytiä, vaan pitää lähteä linja-autolla, johon hänen poikansa keksi ratkaisun eli, että hän ajaa äitinsä kanssa yhdellä autolla ja minä tulen lasten kanssa toisella autolla perässä. Olisin halunnut mennä yhdessä oman ydinperheeni kanssa, mutta en jaksanut taistella - jäin kotiin. Mieheni on muuten fiksi ja älykäs kaveri, mutta ihmistuntemus on oman äidin suhteen täysin nolla. Hän ei tajua, eikä ehkä edes halua tajuta, että anoppi pyörittää ja esittää avutonta, jotta saa poikansa toimimaan haluamallaan tavalla. Anoppii esittää asian niin, että se näyttää kuin mieheni olisi itse keksinyt ratkaisun. Ja mies valitsee äitinsä, koska se on niin avuton ja minä olen omavoimainen ja pärjäävä. Millainen on äiti, joka tulee oman poikansa perheen väliin ja juoksuttaa omaa poikaansa halunsa mukaan? Millainen on se poika, joka menee tähän mukaan?
Minulle tämä yhtälö on jo liian sairas ollakseen totta - itsetunto menee ja on jo mennyt, jos häviää jopa kurttuiselle vanhalle akalle. Tosin minä olen tässä se, joka ei ymmärrä, että poika vain haluaa "auttaa" äitiään. Jep-jep!
Olen lomalla vielä hetken: lähden hakemaan laatikoita ja aloitan pakkaamisen. Anoppi voi nyt muuttaa poikansa kanssa vaikka yhteiseen kommuuniin, en aio olla tiellä enää.
Anoppi hakee miestä omasta pojastaan!
72
4057
Vastaukset
- ¨¨
"Millainen on se poika, joka menee tähän mukaan"= Mammanpoika.
- Mitä teen ?????
Samoin täällä,,helvetin appimuori..,Miehelläni on yks nuoremoi sisar ja perhe on eronnut kun mieheni on ollu murrosiäs,appimuori puhuu että miehensä oli täysin alkoholisti.... ja miehen isän olen tavannut ainoostaan täällä ruottis,eikä koskaan humalas. mukava mies ja osaava erialoilla jolla on uusi vaimo.Isällä ja pojalla on hyvät välit.
Kun menemme suomeen niin miehen äiti kun sisko(jolla on sulhanen) juoksettaa miestäni milloin milläkin työllä vie sinne, auta autonlaitossa,,,, ja koko loman mieheni tekee näille töitä, siis koko ajan anoppi ohjaa melkein meidän suomen lomaa, välillä haukkuvat molemmat (äiti ja tytär)
jo 25 vuotta sitten eronnutta isää. Ja nytten kun siskolla on oma mökki ja aivan vieres anopin vanha aivan laho huvila vuokratontilla...-haluaa tehä paperit pojalleen- siis silleen että hänellä on oikeus käyttää huvilää jos me sen rakennamme
-..VOI MITÄ MINÄ TEEN-RAKASTAN MIESTÄNI NIIN PALJON,ps; Lomat ovat olleet jo kuin painajaisia sulhaseni kotipuoles,mutta minun sukulaisis menee hyvin-paitsi että anoppi soittelee poikaa jo ennakkoon tuleen jo kotipuoleen..- mk
Ette mene seuraavalla lomalla ollenkaan miehen sukulaisiin ja jos tulee sanomista niin sanotte että lomalla kuuluu lomailla eikä tehdä töitä sukulaisille palkatta ja niin edelleen. Eikö miehsi saa äidilleen sanottua että nyt riittää tämä pompottelu ja olen lomalla ja teen niinkuin itse huvittaa.
- Ymmärrystä
Surullinen tarina.
Tunnistan tunteen. Avioliitossa ollessaan on kuitenkin miehelleen se toinen nainen.
Minun anoppi on sanonut minulle, että kyllä minun pitää pärjätä ilman mieheni huomiota, olenhan minä terve. Omasta mielestään anoppi siis on sairas, vaikka ei hänellä oikeasti ole mitää suurempaa vikaa. Kuviteltu sairaus oikeuttaa anopin mielestä hänen tarpeensa minun tarpeideni edelle. Mielessä on käynyt, että pitäisikö minun hypätä vaikka parvekkeelta ja toivoa halvaantuvana niskasta alaspäin, sittenkö olisin riittävän sairas ollakseni oikeutettu omaan mieheeni?
Meillä menee anoppisuhteessa nyt paremmin, anoppi on löytänyt uutta sisältöä elämäänsä, eikä tällä hetkellä roiku entiseen malliin kiinni miehessäni.
Kyllä minullakin monta kertaa on käynyt mielessä miehen palauttaminen kotipuoleen. Tosin siinäkin tietysti syyllistettäisiin vaimoa, joka "ei ymmärrä". En usko, että tällaiset lapsissaan riippuvat vanhemmat koskaan voivat ymmärtää mitään muuta kuin oman totuutensa. - hetki hiljaisuutta
Riitatilanteissa totuuksia on aina vähintään kaksi.
Tässä on luettu äkäisten miniöiden kannat. Heräsi joitakin kysymyksiä.
ap:n anoppi ei aivan ilmeisesti koskaan ole selvinnyt erostaan. Erossa on täytynyt olla jotain tosi traumaattista. Miksi miniä arvelee, että kirjeellä ilmoitettu vaimon jättäminen on nimenomaan vaimon vika? Mitä kukaan koskaan tietää toisten avioliitoista?
ap:n käyttämät nimitykset ovat sellaisia, että oletko koskaan mahtanut olla anopin kanssa asiallinen ihminen?
Täysin yli käsityskykyni menee tämä :
"Minulle tämä yhtälö on jo liian sairas ollakseen totta - itsetunto menee ja on jo mennyt, jos häviää jopa kurttuiselle vanhalle akalle. "
Ihmettelen myös nimitystä "kakkosvaimo". Vihjaatko siihen, että miehelläsi ja anopillasi on intiimiä kanssakäymistä?
Ja hei vielä! Mistä me tiedämme kenenkään sairaudet! Harva on päässyt näkemään anopin epikriisin eli sairaskertomuksen.
Kuka tässä on toista sairaampi?
Ikävintä on kuitenkin se, että kun me nyt näytämme omille lapsille, kuinka heidän mummiaan ja yleensä vanhoja ihmisiä tulee kohdella, saamme saman kohtelun osaksemme satavarmasti muutaman vuoden kuluttua.- Meinäitirulaa!
Eihän tässä ollut ollenkaan kysymys siitä, miten vanhoja ihmisiä pitää kohdella. Tässä oli kysymys siitä, että jos mies ei osaa irtautua sairaalloisen (!) kiinnipitävästä äidistään, naisen on viisainta oman etunsa nimissä väistyä takavasemmalle - pysyvästi.
- Hippityttöxxx
Nimimerkille "hetki hiljaisuutta" haluan sanoa että tälläinen on ihan kuin oma anoppini. Itsekeskeinen, poikiaan johdatteleva ja käskyttävä, sopii jopa tuokin että liimaantuu välillä kiinni omaan poikaansa kuin iilimato. Sellainen on sairasta eikä minun miehenikään oikein voi sanoa että pidäppäs äippä nyt huoli vaan omista asioistasi äläkä tuppaudu liikaa.. Tai VOI, mutta sen jälkeen alkaisi se vaahtoaminen kahta pahempana. Juurikin samasta aiheesta kuin aloittajalla. Anopin Avioerosta, anopin Ykisnäisyydestä.. anopin Avuttomuuden tunteesta. Kyllä, valitan että minustakin on tuntunut kuin anoppi henkisellä tasolla olisi hakenut pojastaan miehensä korviketta. Minulle ei luonnollisesti siinä vaiheessa ole ollut anopin mielestä muuta virkaa kuin odotella että "mies palautuu.."
Muutama vuosi sitten kumminkin ilmoitin miehelleni että nyt joko erotaan taikka tämä äidin palvelijana olo loppuu. Ja loppuihan se, viimeinkin. Aikaa ja työtä se vaan vaati. Tunnustan että välillä teki mieli puhaltaa peli poikki. Mieheni saattoi esim. kesken lauantain siivouspäivän tulla yhtäkkiä kiire anoppilaan kun tämä soitteli sinne "hätiin" jne. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. - Päästä lapsesi elämä
No olempa itsekin samaan törmännyt, anoppi soitti vapaapäivinä jo kello kuusi aamulla, että nyt pitää tulla tekemään hänen määräämiään tehtäviä.
Ei hän ajatellut, että isän pitäisi olla kotona pientan lasten kanssa , kun työpäivinä matkojen ja ylitöiden vuoksi, tuskin näki koskaan valveilla.
No meille aika oli lyhyt anoppi sairastui vaikeasti ja nukkui pois.
Kyllä anoppini osasi olla myös antelias, mutta hän valitsi, minä en saanut sanoa mitään, poikansa kanssa yhdessä päättivät.
Taitaa olla vain niin, että äitien on niin vaikea päästää poikaansa läheltään, että huomaamattaan tekee tämän perheelle vaikean tilanteen.
Oman poikani pyydellessä, muutta omaan asuntoon, jota asumista opiskelujen vuoksi jouvuin himan avustamaan, oli kuitenkin paras tekoni. sillä olin omassa kodissani nähnyt tämän saman ilmiön ja peräkammarin pojan syntyminen oli tosi lähellä. Ei näyttänyt hyvältä. - Ymmärrystä
Mielestäni tämä aikuisissa lapsissa roikkuminen on ainakin osittain myös kasvatuksen tulosta. Oma anoppi on juossut oman äitinsä apuna ja asioilla jo kymmeniä vuosia. Anopin äiti on aikanaan selkeästi myös ilmaissut, että hänen auttamisensa on tärkeämpää kuin anopin oma perhe.
Nyt sitten tietysti anoppi pitää itseään oikeutettuna saamaan saman täyden palvelun, minkä itse on ollut velvoitettu antamaan omalle äidilleen. Hyvin ymmärrettävää.
Paitsi, että ei käy. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen kuuluu kykyjensä mukaan ITSE huolehtia asioistaan. Edes yrittää. Eikä julistaa, että huolehtiminen kuuluu lapsille?!
Miehenikin kun on kasvatettu tähän arvomaailmaan, niin hänkään ei ymmärrä minun ajatuksiani. Hän pitää äitinsä avuttomuutta jotenkin herttaisena ja karauttaa mielellään heti 100 km kotopuoleen, kun käsky käy.
Mieheni kyllä myöntää, ettei meidän perhe-elämästä tulisi mitään, jos minäkin samaan tapaan aina rientäisin oman äitini avuksi ja käyttäisin hänen avustamiseen saman ajan kuin mieheni käyttää äitinsä avustamiseen. Meillä ei olisi koskaan kukaan kotona ja lapset heitteillä.
Mieheni on mammanpoika, sen voin kyllä myöntää. Katsotaan kuinka kauan sellaista jaksan katsella, mutta kuten sanottu, niin nyt on menossa parempi vaihe. Toivottavasti se kestää.- Liina Anniina
Nimim. "Ymmärrystä":
Autatko itse omaa äitiäsi koskaan? Jos äidillesi tapahtuisi jotain, tulisi kriisi, niin auttaisitko?
Jos auttaisit, saisiko sinua sanoa peräkammarin tytöksi? - sukupolvien unta
Liina Anniina kirjoitti:
Nimim. "Ymmärrystä":
Autatko itse omaa äitiäsi koskaan? Jos äidillesi tapahtuisi jotain, tulisi kriisi, niin auttaisitko?
Jos auttaisit, saisiko sinua sanoa peräkammarin tytöksi?Kuules nyt Liina, tuohan on aivan eri asia, kyllähän sinä sen varmaan käsität. Totta kai silloin autetaan, kun on jokin erityinen tilanne. Mutta että äiti suorastaan vaatii, että häntä käydään jatkuvasti passaamassa, on kyllä sairasta. Ja menee yhä sairaammaksi, koska mikään ei koskaan kuitenkaan riitä sellaiselle ihmiselle, joka ei häpeä esim. soittaa kello kuusi aamulla kun tietää että lapsella on vapaapäivä.
- Liina Anniina
sukupolvien unta kirjoitti:
Kuules nyt Liina, tuohan on aivan eri asia, kyllähän sinä sen varmaan käsität. Totta kai silloin autetaan, kun on jokin erityinen tilanne. Mutta että äiti suorastaan vaatii, että häntä käydään jatkuvasti passaamassa, on kyllä sairasta. Ja menee yhä sairaammaksi, koska mikään ei koskaan kuitenkaan riitä sellaiselle ihmiselle, joka ei häpeä esim. soittaa kello kuusi aamulla kun tietää että lapsella on vapaapäivä.
Viestini ei ollut alkup, vaan nimimerkille "Ymmärrystä".
Mitä tulee alkup. ongelmaan, niin tietysti ilmiselvä pompottaminen on väärin... anoppi tarvitsisi psykiatrista apua. Poikansa eli alkup. aviomies on vaikeassa tilanteessa. Toivottavasti vaimo ymmärtää miestään, ettei tosiaan ole helppoa katkaista välejä.
Äiti on äiti, mutta vaimo on vaimo... ihan eri asioita. Jos vaimolla on huono itsetunto, niin pakka menee aivan varmasti sekaisin. Anoppi saa oikean riemuvoiton jos huomaa sotkeneensa poikansa ja tämän vaimon suhteen.
Ko. tapauksessa en antaisi vaimona periksi, vaan pitäisin miehestäni tiukasti kiinni. Enemmän vain haleja miehelle, ja kivaa oloa kotona ynnä yhteisillä matkoilla. Silloin on paaaljon vaikempi lähteä äityliä passaamaan.
Periaatteessa en antaisi vanhan naisen ajaa itseäni eroon miehestäni, joten minua ei saisi tavaroita pakkaamaan vanha erkkikään eikä esteri. - Ymmärrystä
Liina Anniina kirjoitti:
Nimim. "Ymmärrystä":
Autatko itse omaa äitiäsi koskaan? Jos äidillesi tapahtuisi jotain, tulisi kriisi, niin auttaisitko?
Jos auttaisit, saisiko sinua sanoa peräkammarin tytöksi?Liina Anniinalle;
Minun äitini ei pyydä apua. On muuttanut leskeksi jäätyään kotipaikkakunnalleen, johon meillä lapsilla on matkaa useita satoja kilometrejä. Jos hän tarvitsee apua, hän kykenee sitä hankkimaan ostopalveluna omalta paikkakunnaltaan.
Me lapset olemme tervetulleita perheinemme käymään vierailulle, ei sen vuoksi, että tekisimme äidin kodissa jotain askareita tai käyttäisimme äitiä jossain asioilla, vaan ihan vierailemaan, juttelemaan, viettämään aikaa yhdessä hänen kanssaan.
Äitini on aina ollut hyvin itsenäinen luonteeltaan. Veljeni on vuosien varrella muutaman kerran yrittänyt puuttua äidin elämään neuvomalla, miten äidin pitäisi veljeni mielestä toimia jossain tietyssä tilanteessa. Tällainen on saanut äidin aika tiukasti takajaloilleen, hän ei siedä holhoavaa asennetta. Hän tekee juuri niin kuin itse parhaaksi näkee.
Joten kyllä vanhatkin ihmiset voivat elää itsenäistä elämää ilman, että lasten täytyy välttämättä käydä heitä paapomassa. Oletko ajatellut, että kaikilla ei edes ole lapsia, ja hekin pärjäävät. - Liina Anniina
Ymmärrystä kirjoitti:
Liina Anniinalle;
Minun äitini ei pyydä apua. On muuttanut leskeksi jäätyään kotipaikkakunnalleen, johon meillä lapsilla on matkaa useita satoja kilometrejä. Jos hän tarvitsee apua, hän kykenee sitä hankkimaan ostopalveluna omalta paikkakunnaltaan.
Me lapset olemme tervetulleita perheinemme käymään vierailulle, ei sen vuoksi, että tekisimme äidin kodissa jotain askareita tai käyttäisimme äitiä jossain asioilla, vaan ihan vierailemaan, juttelemaan, viettämään aikaa yhdessä hänen kanssaan.
Äitini on aina ollut hyvin itsenäinen luonteeltaan. Veljeni on vuosien varrella muutaman kerran yrittänyt puuttua äidin elämään neuvomalla, miten äidin pitäisi veljeni mielestä toimia jossain tietyssä tilanteessa. Tällainen on saanut äidin aika tiukasti takajaloilleen, hän ei siedä holhoavaa asennetta. Hän tekee juuri niin kuin itse parhaaksi näkee.
Joten kyllä vanhatkin ihmiset voivat elää itsenäistä elämää ilman, että lasten täytyy välttämättä käydä heitä paapomassa. Oletko ajatellut, että kaikilla ei edes ole lapsia, ja hekin pärjäävät.Voi maalaisjärki sentään!
Et kertonut minkä ikäinen leskiäitisi on. Oletetaan, että hän on vaikkapa 75.
Noh, jos hän on suhtkoht terve, jalat ja tasapaino pelaavat, järki pelaa, kädet pelaavat, mieli on tasapainoinen, niin ei t i e t e n k ä ä n äitisi tarvitse apua.
Joten haloo ja heihei!
En minä nyt juuri sinun äidistäsi tässä ole vaahdonnutkaan, vaan yleisesti niistä raihnaisessa vaiheessa olevista, yksinäisistä vanhuksista.
Ajattelitko, että nyt sinun äidistäsi oli puhe ja sinun tilanteestasi ja että kaikki mitä sinun tilanteessasi on, vertautuu kaikkien vanhuksien ja heidän aikuisten lastensa tilanteeseen?
Ei, ei... Liina Anniina ei tunne sinun äitiäsi. Nyt kun informoit, nyt tiedän, en siis tunne.
Kuitenskin voin sanoa 89% varmuudella, että aika iso osa 89 vuotiaista alkaa tarvita jonkinlaista apua.
Tietysti voivat kaukana asuvat lapset sanoa äitikullalleen, että hoida ittes ostopalveluna vaan muori, ei me ennätetä sua paapomaan, tee niinkusta itte parhaaks näet, käy itte asioillas ja askareillas.
Suomessa voidaan hyväksytysti sanoa, että mitä se mulle kuuluu, me ollaan itsenäisii, hoitakoon ja pärjäähän ne... varsinkin kun ei olle itte näkemäs sitä "pärjäämistä".
Lisäys vielä:
vanhuutta ei voida pötköttää samaan kaavaan 65v=90v.
Jo muutaman vuosi ikääntyvällä voi muuttaa jaksamisen ja pystymisen. Minkä tekee 75-vuotiaana, niin siihen ei enää pysty 80-ikäisenä. - toimintakykyä.
Liina Anniina kirjoitti:
Viestini ei ollut alkup, vaan nimimerkille "Ymmärrystä".
Mitä tulee alkup. ongelmaan, niin tietysti ilmiselvä pompottaminen on väärin... anoppi tarvitsisi psykiatrista apua. Poikansa eli alkup. aviomies on vaikeassa tilanteessa. Toivottavasti vaimo ymmärtää miestään, ettei tosiaan ole helppoa katkaista välejä.
Äiti on äiti, mutta vaimo on vaimo... ihan eri asioita. Jos vaimolla on huono itsetunto, niin pakka menee aivan varmasti sekaisin. Anoppi saa oikean riemuvoiton jos huomaa sotkeneensa poikansa ja tämän vaimon suhteen.
Ko. tapauksessa en antaisi vaimona periksi, vaan pitäisin miehestäni tiukasti kiinni. Enemmän vain haleja miehelle, ja kivaa oloa kotona ynnä yhteisillä matkoilla. Silloin on paaaljon vaikempi lähteä äityliä passaamaan.
Periaatteessa en antaisi vanhan naisen ajaa itseäni eroon miehestäni, joten minua ei saisi tavaroita pakkaamaan vanha erkkikään eikä esteri.Vanhuksille voisi jotenkin hienovaraisesti ilmoittaa kotipalvelusta. Ja kalliiksikinhan se tulee kaukaa ajella. Toisekseen vanhuksia ei pitäisi avuttomuuteenkaan ajaa, vaan mahdollisimman pitkään, jos saisi säilyä terve toimintakyky se olisi hyvä.
- Jepjep Liinuski.
Liina Anniina kirjoitti:
Voi maalaisjärki sentään!
Et kertonut minkä ikäinen leskiäitisi on. Oletetaan, että hän on vaikkapa 75.
Noh, jos hän on suhtkoht terve, jalat ja tasapaino pelaavat, järki pelaa, kädet pelaavat, mieli on tasapainoinen, niin ei t i e t e n k ä ä n äitisi tarvitse apua.
Joten haloo ja heihei!
En minä nyt juuri sinun äidistäsi tässä ole vaahdonnutkaan, vaan yleisesti niistä raihnaisessa vaiheessa olevista, yksinäisistä vanhuksista.
Ajattelitko, että nyt sinun äidistäsi oli puhe ja sinun tilanteestasi ja että kaikki mitä sinun tilanteessasi on, vertautuu kaikkien vanhuksien ja heidän aikuisten lastensa tilanteeseen?
Ei, ei... Liina Anniina ei tunne sinun äitiäsi. Nyt kun informoit, nyt tiedän, en siis tunne.
Kuitenskin voin sanoa 89% varmuudella, että aika iso osa 89 vuotiaista alkaa tarvita jonkinlaista apua.
Tietysti voivat kaukana asuvat lapset sanoa äitikullalleen, että hoida ittes ostopalveluna vaan muori, ei me ennätetä sua paapomaan, tee niinkusta itte parhaaks näet, käy itte asioillas ja askareillas.
Suomessa voidaan hyväksytysti sanoa, että mitä se mulle kuuluu, me ollaan itsenäisii, hoitakoon ja pärjäähän ne... varsinkin kun ei olle itte näkemäs sitä "pärjäämistä".
Lisäys vielä:
vanhuutta ei voida pötköttää samaan kaavaan 65v=90v.
Jo muutaman vuosi ikääntyvällä voi muuttaa jaksamisen ja pystymisen. Minkä tekee 75-vuotiaana, niin siihen ei enää pysty 80-ikäisenä.Liina Anniina, sä et voi parantaa vanhusten oloja meuhkaamalla suomi24:ssä. Tämän lisäksi, onko sun mielestä parempi jättää lapset heitteille ja paapoa vanhuksia? Anteeksi brutaali näkökantani, mutta mielestäni se on sama kuin hoitaisi jo kuollutta kukkaa nupun sijaan.
- strong
Lähde, lähde, nyt kun vielä on sisua sen verran että tajuat ei siitä mitään tule ikinä, ja anoppi tulee vielä haudankin takaa olemaan se ykkösnainen joka osaa kaiken !
Tuun kuule vaikka kaveriksi pakkaamaan sun laatikoita.
On kyllä niin kaueat kokemukset hirviöanopista etten kellekkään toivo samaa kohtaloa. Litania oisi pitkä, mut kiteytettynä : miestä vietiin kun pässiä narussa kun oli anopista kyse.
Sitten kun minäkkiin oon vahva luonne ja tekevä niin kylläpä sitä sitten sai hyppiä sen kääkän marssin tahtiin ja mies oli niissä tilanteissa kun lammas.
En yhtään kadu sitä että läksin, ja syy on siinä riihipirussa, ja siinä että pojastaan ei kasvattanut omatoimista vaan täysin lapasen joka kumartaa itään ja länteen anopin tahdin mukaan.
KUN nyt sitten lähdet, se tietty lisää vettä myllyyn ja syy kipataan sun niskoille, mutta muista se että jokainen kantaa vastuun itsestään. Sinä olet tarpeeks vahva ja fiksu huolehtimaan itsestäsi ja lapsista, miehes ja anoppi viimekädessä toisistaan- oot automaattinen kakkonen heidän välisessä suhteessa.
Ai että inhoon tämmösiä äijiäkin jotka ei näe nokkaansa pidemmälle vaikka on perhe menossa "katkolle" anopinrääpäleen takia.
VOIMIA ! - strong
Joko läksit , tarviitko apua irtiottoon. tee se.
Mulla kävi painajainen yöllä että se kääkkä oli rinkuttamassa ovikelloa, huh onneks oli vaan uni.
Kun kävin hakemassa aamulehteä tuli taas mieleen yksi hyvä syy minkä takia on se niin helpomaa olla ilman sitä.
Meille ei tullu päivälehteä, koska anopille tuli samainen ja olihan sillä hyvä syy sen tiimoilta käydä kyttäämässä mitä tehään.
Olin kerran sitten lukemassa sitä kahvin ääressä ku mies alkaa näyttää vaivaanutneelta. Kysyin että no mitä nyt, tällä kertaa.
Anoppi oli käskenyt mun tilata oman lehteni, hänen lehteensä saa
lukea vaan poika.
Hahaa !!! Siis voiko sairaampaa meininkiä enää olla ? - vouhkille
Täällä nyt kovasti toitotetaan sitä lähtemistä mutta ei se "lapsellisissa" perheissä aina ole kuitenkaan paras vaihtoehto. Kyllähän siinä omaa mielipahaa saisi ehkä korjata mutta ero on lähes aina hyvin traumaattista lapsille, varsinkin jos ovat kovin nuoria. Yllättävän kova paikka vaikka toinen vanhemmista olisi jopa alkoholisti tai mielenterveysongelmainen.
Ennen kuin joku tulee vaahtoamaan cpas lock pohjassa jotain eipä juupa kyl mä ainakin-tyyppistä läppää sanottakoon että kokemuksesta puhun. Ja mielestäni niin kauan kuin lapset ovat lapsia on vanhempien ensimmäinen velvollisuus taata lapselle onnellinen lapsuus ja nuoruus. Ja vielä ennen kuin joku ehtii: kyllähän ero joskus on parempi kuin jatko, mutta miettikää tarkkaan! Tekemällä lapsia tähän maailmaan joudutte ottamaan HEISTÄ ensimmäiseksi vastuun ennen omasta mielihyvästä vaahtoamista.
Ap:lle. Luultavasti tämä touhu on aloitettu jo lapsena. En ensimmäiseksi alkaisi nimittelemään miestäsi mammanpojaksi koska jos jo lapsesta aivopestään tällaiseen käytökseen niin ei välttämättä koskaan siitä itse pääse pois tai näe siinä väärää, tai vaikka näkisikin väärää ei osaa kuitenkaan lopettaa sitä. Näinhän mm. Hitler-Jugend toimi. Monet pappat vielä vankkoja aatteen miehiä vaikka mädäksi olisikin todettu.- Ymmärrystä
Kyse on jo äidinmaidossa imetystä arvomaailmasta, jonka mukaan lasten ensisijainen velvollisuus elämässään on huolehtia vanhempiensa tarpeista.
Lapset ovat velkaa vanhemmilleen koko elämänsä. Eihän lapsia olisi ilman vanhempia. Velkaa lyhennetään huolehtimalla vanhemmista, mutta koska velka on niin massiivinen, niin mikään uhraus vanhempien hyvinvoinnin edistämiseksi ei ole liiallinen.
Kun mies on sisäistänyt tämän kaltaisen arvomaailman, niin oman vaimon urputus miehen oman perheen tarpeista on kuin hyttysen ininää. Ei hän voi sitä mitenkään edes ymmärtää. Puhumattakaan miehen vanhempien ymmärryksestä miniän ajatuksille, ei appivanhemmilla ole tietenkään mitään kiinnostusta sellaisen ymmärtämiseen, joka heikentäisi heidän palvelutasoaan.
Minä olen vuosien saatossa kypsyttänyt vastalauseeksi täysin vastakkaisen arvomaailman.
Omat lapseni eivät ole minulle mitään velkaa, koska heiltä ei ole kysytty haluavatko he syntyä minulle. Minun velvollisuuteni on kuitenkin huolehtia heistä parhaani mukaan heidän ollessaan alaikäisiä.
Velvollisuuteni on myös heidän aikuistuttuaan antaa heidän elää omaa aikuista elämäänsä kuten parhaaksi näkevät. Minun aikuinen velvollisuuteni vanhuksenakin on huolehtia omasta elämästäni, eikä ripustautua tukahduttavaksi kahleeksi lapsilleni. - Engels
Ymmärrystä kirjoitti:
Kyse on jo äidinmaidossa imetystä arvomaailmasta, jonka mukaan lasten ensisijainen velvollisuus elämässään on huolehtia vanhempiensa tarpeista.
Lapset ovat velkaa vanhemmilleen koko elämänsä. Eihän lapsia olisi ilman vanhempia. Velkaa lyhennetään huolehtimalla vanhemmista, mutta koska velka on niin massiivinen, niin mikään uhraus vanhempien hyvinvoinnin edistämiseksi ei ole liiallinen.
Kun mies on sisäistänyt tämän kaltaisen arvomaailman, niin oman vaimon urputus miehen oman perheen tarpeista on kuin hyttysen ininää. Ei hän voi sitä mitenkään edes ymmärtää. Puhumattakaan miehen vanhempien ymmärryksestä miniän ajatuksille, ei appivanhemmilla ole tietenkään mitään kiinnostusta sellaisen ymmärtämiseen, joka heikentäisi heidän palvelutasoaan.
Minä olen vuosien saatossa kypsyttänyt vastalauseeksi täysin vastakkaisen arvomaailman.
Omat lapseni eivät ole minulle mitään velkaa, koska heiltä ei ole kysytty haluavatko he syntyä minulle. Minun velvollisuuteni on kuitenkin huolehtia heistä parhaani mukaan heidän ollessaan alaikäisiä.
Velvollisuuteni on myös heidän aikuistuttuaan antaa heidän elää omaa aikuista elämäänsä kuten parhaaksi näkevät. Minun aikuinen velvollisuuteni vanhuksenakin on huolehtia omasta elämästäni, eikä ripustautua tukahduttavaksi kahleeksi lapsilleni.Tässä oli viisaita sanoja. Nostan hattua.
- Liina Anniina
Ymmärrystä kirjoitti:
Kyse on jo äidinmaidossa imetystä arvomaailmasta, jonka mukaan lasten ensisijainen velvollisuus elämässään on huolehtia vanhempiensa tarpeista.
Lapset ovat velkaa vanhemmilleen koko elämänsä. Eihän lapsia olisi ilman vanhempia. Velkaa lyhennetään huolehtimalla vanhemmista, mutta koska velka on niin massiivinen, niin mikään uhraus vanhempien hyvinvoinnin edistämiseksi ei ole liiallinen.
Kun mies on sisäistänyt tämän kaltaisen arvomaailman, niin oman vaimon urputus miehen oman perheen tarpeista on kuin hyttysen ininää. Ei hän voi sitä mitenkään edes ymmärtää. Puhumattakaan miehen vanhempien ymmärryksestä miniän ajatuksille, ei appivanhemmilla ole tietenkään mitään kiinnostusta sellaisen ymmärtämiseen, joka heikentäisi heidän palvelutasoaan.
Minä olen vuosien saatossa kypsyttänyt vastalauseeksi täysin vastakkaisen arvomaailman.
Omat lapseni eivät ole minulle mitään velkaa, koska heiltä ei ole kysytty haluavatko he syntyä minulle. Minun velvollisuuteni on kuitenkin huolehtia heistä parhaani mukaan heidän ollessaan alaikäisiä.
Velvollisuuteni on myös heidän aikuistuttuaan antaa heidän elää omaa aikuista elämäänsä kuten parhaaksi näkevät. Minun aikuinen velvollisuuteni vanhuksenakin on huolehtia omasta elämästäni, eikä ripustautua tukahduttavaksi kahleeksi lapsilleni.Ihan oikeasti "Ymmärrystä"!
Et tajua vanhoja ihmisiä ollenkaan. Siis sitä oikeaa vanhuutta joka alkaa siinä 80 .
Silloin voi OIKEASTI tarvita apuja, vaikka kuinka olisi vannonut kautta kiven ja kannon, että "huolehtii omasta elämästään".
MITEN voi olla näin umpiluuta joittenkin ajattelu, että ihmiselämä on sitä reipasta nuoruutta ja keski-ikäisen terveyttä hamaan turpeeseen asti.
VOI kuulkaas te puolijumalat! Ei se mene niin.
Vanhuus voi olla ilman ihmisen omaa syytä puolisokeutta, kuuroutta, tasapainohäiriöitä, sydänvikaa, hengenahdistusta, vapinaa, väsymystä ylenpalttisesti, kipua ja kolotusta.
Lääkkeitä kosolti, niin ettei ulos uskalla, kun kaatuilee, on hidas eikä järki sano.
Vaikka kuinka olisit nuoruudessas treenannu ja ollut ITSENÄINEN, niin rapavanhuus tuo sen avuttomuuden ja hoidettavuuden.
Mutta olkaa te siinä luulossa vaan, että TE ette tule apuja kaipaamaan, koska olette kaiken hallitsevia jumalia, jopa tämän elämänhallinnan suoritatte perfekt.
Ilmeisesti ette vaivaa sukulaisianne ettekä lapsianne, vaan kaivatte hautanne valmiiksi, hakkautatte kiveen nimenne, leivotte käntyt valmiiksi hautajaisiinne ja tilaatte polttohautausajankin etukäteen.
Nin ei oo sitte lapsille vaivaks.
Jessus.
terkuin
vanhoja sukulaisiaan autteleva Liina Anniina - Ymmärrystä
Liina Anniina kirjoitti:
Ihan oikeasti "Ymmärrystä"!
Et tajua vanhoja ihmisiä ollenkaan. Siis sitä oikeaa vanhuutta joka alkaa siinä 80 .
Silloin voi OIKEASTI tarvita apuja, vaikka kuinka olisi vannonut kautta kiven ja kannon, että "huolehtii omasta elämästään".
MITEN voi olla näin umpiluuta joittenkin ajattelu, että ihmiselämä on sitä reipasta nuoruutta ja keski-ikäisen terveyttä hamaan turpeeseen asti.
VOI kuulkaas te puolijumalat! Ei se mene niin.
Vanhuus voi olla ilman ihmisen omaa syytä puolisokeutta, kuuroutta, tasapainohäiriöitä, sydänvikaa, hengenahdistusta, vapinaa, väsymystä ylenpalttisesti, kipua ja kolotusta.
Lääkkeitä kosolti, niin ettei ulos uskalla, kun kaatuilee, on hidas eikä järki sano.
Vaikka kuinka olisit nuoruudessas treenannu ja ollut ITSENÄINEN, niin rapavanhuus tuo sen avuttomuuden ja hoidettavuuden.
Mutta olkaa te siinä luulossa vaan, että TE ette tule apuja kaipaamaan, koska olette kaiken hallitsevia jumalia, jopa tämän elämänhallinnan suoritatte perfekt.
Ilmeisesti ette vaivaa sukulaisianne ettekä lapsianne, vaan kaivatte hautanne valmiiksi, hakkautatte kiveen nimenne, leivotte käntyt valmiiksi hautajaisiinne ja tilaatte polttohautausajankin etukäteen.
Nin ei oo sitte lapsille vaivaks.
Jessus.
terkuin
vanhoja sukulaisiaan autteleva Liina AnniinaLiina Anniina, katso aloitus.
Tämä ketju ei käsittele avuttomien dementoituneiden vanhusten hoitoa.
Tämä ketju käsittelee kohtuutervettä anoppia, joka heittäytyy avuttomaksi ja odottaa poikansa aina vihellyksestä kiitävän hänen avukseen niin todellisessa kuin kuvitellussakin hädässä. Pojan oman perheen ja lasten tarpeista välittämättä. - Liina Anniina
Ymmärrystä kirjoitti:
Liina Anniina, katso aloitus.
Tämä ketju ei käsittele avuttomien dementoituneiden vanhusten hoitoa.
Tämä ketju käsittelee kohtuutervettä anoppia, joka heittäytyy avuttomaksi ja odottaa poikansa aina vihellyksestä kiitävän hänen avukseen niin todellisessa kuin kuvitellussakin hädässä. Pojan oman perheen ja lasten tarpeista välittämättä."Ymmärrystä", hei!
Kirjoitit näin: "Minun aikuinen velvollisuuteni vanhuksenakin on huolehtia omasta elämästäni"...
tämä pointti herätti ajatukseni, että emme todellakaan aina valitse sitä, mitä elämänkaari tuo loppuvaiheessaan.
Ei tarvitse edes dementoitua, jos tarvitsee apua.
Apua alkaa pikku hiljalleen jo tarvita perusterve vanhus.
Todellisessa hädässä minusta ei ole väärin soittaa läheiselleen ja pyytää avittamista.
Kuviteltu hätä, onko sitä olemassakaan. Kuvitteellinen hätä on tarvitsijalle hyvin todellinen, ja vaatii selvittelyä
Jos anoppi eli miehen tai vaimon äiti alkaa ripustautua perheeseen liian tiiviisti, niin totta toki rajat on löydyttävä. Mutta ei siinä nyt tarvitse alkaa tykillä hyttysiä ampumaan. Jos liitto kaatuu siihen, että ovet paukkuen lähdetään mummon tai vaarin takia, niin syy on silloin liitossa itsessään ja asianomaisten vuorovaikutuksen ja kypsyyden puutteessa.
Se puoliso, jonka vanhempi takertuu, on tosi pisisessä rakosessa. Ei se niin helppoa ole pistää välejä poikki kokonaan. Sitähän sitä usein vaaditaan: valitse äitisi tai minä! - sukupolvien unta
Ymmärrystä kirjoitti:
Kyse on jo äidinmaidossa imetystä arvomaailmasta, jonka mukaan lasten ensisijainen velvollisuus elämässään on huolehtia vanhempiensa tarpeista.
Lapset ovat velkaa vanhemmilleen koko elämänsä. Eihän lapsia olisi ilman vanhempia. Velkaa lyhennetään huolehtimalla vanhemmista, mutta koska velka on niin massiivinen, niin mikään uhraus vanhempien hyvinvoinnin edistämiseksi ei ole liiallinen.
Kun mies on sisäistänyt tämän kaltaisen arvomaailman, niin oman vaimon urputus miehen oman perheen tarpeista on kuin hyttysen ininää. Ei hän voi sitä mitenkään edes ymmärtää. Puhumattakaan miehen vanhempien ymmärryksestä miniän ajatuksille, ei appivanhemmilla ole tietenkään mitään kiinnostusta sellaisen ymmärtämiseen, joka heikentäisi heidän palvelutasoaan.
Minä olen vuosien saatossa kypsyttänyt vastalauseeksi täysin vastakkaisen arvomaailman.
Omat lapseni eivät ole minulle mitään velkaa, koska heiltä ei ole kysytty haluavatko he syntyä minulle. Minun velvollisuuteni on kuitenkin huolehtia heistä parhaani mukaan heidän ollessaan alaikäisiä.
Velvollisuuteni on myös heidän aikuistuttuaan antaa heidän elää omaa aikuista elämäänsä kuten parhaaksi näkevät. Minun aikuinen velvollisuuteni vanhuksenakin on huolehtia omasta elämästäni, eikä ripustautua tukahduttavaksi kahleeksi lapsilleni.Täydet 10 pistettä, ihan kirkkaasti! Olisipa oma äitini ollut tuollainen kuin sinä, nimim. "Ymmärrystä".
- Marjanka
Sääliksi tulee teitä anopin hirmuvallan uhreja, ihan oikeasti !
Omat appivanhempamme ovat antaneet meidän elää omaa elämäämme
Apua ja neuvoja ovat antaneet - pyydettäessä.
Hienoja 90 v. ihmisiä vielä tänäkin päivänä:) - Hippityttöxxx
Oli nuori tai vanha joillan persoonilla vaan on tyypillistä ripustatua toisten autettaviksi käytännön tasolla. Se on pidemmän päälle tälle tarvitsijalle melkoisen palkitsevaa. Hän saa huomiota, apua, ymmärrystä ja auttajan omaa aikaa. "Pakkohan sitä nyt on auttaa..." ajatukset ovat lähtöisin syyllisyyden tunteista joita autettavat anopit saavat pojissaan aikaan.. En kyllä käsitä miten?? Että miten viitsii pyytää ja miksi toinen suostuu..
Miehenikään ei vieläkään sano ei kaikelle käskytykselle, eli avustaminen ei kokonaan ole stopannut (ei tarvitsekkaan) . Mutta välttelee esim puhelimeen vastaamista mikäli anoppi soittelee kun on meneillään jotakin pakollisia omia. Tähän tilanteeseen pääseminen kesti meiltä siis vuosia. Jos oma äitini olisi käskyttänyt samaan tyyliin tämän ajan, mietin vaan...
ja muuten, moniko teistä viettää oikeasti viikonloppua auttelemassa esim isäänne/vaareja pyykkämässä ja pölyjen pyyhinnässä, kun omaa taloanne siivoaisi sillävälin miehene ja muksut..?? kukaan ei tekisi näin isänsä käskystä.. Eikä isät tyttäriltään tälläista vissisti odotakkaan. - jk
vai niin
- ts
meillä mieheni mielestä hänen äitinsä saa kutsua minua tai haukkua minua ja lapsia ämmiksi sekä kaikin muilla tavoin mollata minua ja tyttäriämme. nyt 20 vuoden jälkeen kysyin onko se oikein ja kenen puolella hän on? ei voi kuulemma sanoa äitilleen vastaan, en kestä kohta tätä, onko perhe vai äiti hänelle tärkeämpi ,,auttakaa minua vinkeillä,
- Paasatkoon keskenään
Mykkäkoulu.
- Hyvä ,hyvä
Minulle tämä yhtälö on jo liian sairas ollakseen totta - itsetunto menee ja on jo mennyt, jos häviää jopa kurttuiselle vanhalle akalle. Tosin minä olen tässä se, joka ei ymmärrä, että poika vain haluaa "auttaa" äitiään. Jep-jep!
Olen lomalla vielä hetken: lähden hakemaan laatikoita ja aloitan pakkaamisen. Anoppi voi nyt muuttaa poikansa kanssa vaikka yhteiseen kommuuniin, en aio olla tiellä enää.
Jos kerran koet oman avioliittosi mitätöimisen olevan näin helposti hoidettavissa
Niin mikä ettei ?
Samalla eropassilla pääset eroon suivasti miehestäsi .
Erossa vain on se hyvä puoli ,ettei sinulla ole enää osoittaa syyllisiä
Ero mitätöi miehesi ja sinun välisen liiton samoin anopistasi
tulee ex -entinen anoppi. - -----@
Taitaa olla parempi luovuttaa, seurustelen yhden kuvavamanne kaltaisen ainoan pojan kanssa ja vaikka suhteessa pitäisi olla sitä alkuhuumaa, miehen vanhempien oikkujen mukaan tapaamme. Jos he haluu pojan pysyvän kotona alkaa sydämestä ottamaan ja mies jää sinne sitten katsomaan jos he tarvii apua. Treffit peruuntuu. Kerran mies tuli minun luo vaikka vanhukset "niin kovin sairaina" ja oli koko ajan hermostunut jos vanhemmille sattuukin jotain. Ei tätä jaksa, haluan miehen joka tulee vaikka läpi kivisen muurin minun takiani eikä pikkupoikamaisesti: "Nyt sovittiin vanhempien kans että ehdin tulla tänne". Yötä ei saa olla, pisin tapaamisemme kestänyt kuusi tuntia vaikka molemmat ollaan sinkkuja. Minun luona vois olla yötä, asun yksin. Tämä ei ole normaalia. Mies on 38 jo. Ei vanha koira opi uusia temppuja, on jo aivopesty vanhempien taholta.
- Ei tarvi jaksaa
Ei tätä jaksa, haluan miehen joka tulee vaikka läpi kivisen muurin minun takiani eikä pikkupoikamaisesti: "
Haluat miehen ?
Kuka sen miehen sinulle valitsi ?
Appivanhemmatko ? - ----@
Ei tarvi jaksaa kirjoitti:
Ei tätä jaksa, haluan miehen joka tulee vaikka läpi kivisen muurin minun takiani eikä pikkupoikamaisesti: "
Haluat miehen ?
Kuka sen miehen sinulle valitsi ?
Appivanhemmatko ?Suhde on nyt loppu. Minä valitsin, mutta nyt appivanhemmat saavat pitää marionettinsa. Ei tällaista kukaan jaksa.
- Ok
----@ kirjoitti:
Suhde on nyt loppu. Minä valitsin, mutta nyt appivanhemmat saavat pitää marionettinsa. Ei tällaista kukaan jaksa.
Kaikkea muuta voit muuttaa ,muttet appivanhempien ja heidän lastensa
välejä . - torppari
----@ kirjoitti:
Suhde on nyt loppu. Minä valitsin, mutta nyt appivanhemmat saavat pitää marionettinsa. Ei tällaista kukaan jaksa.
Muista että kaiken saa takasin minkä taakseen jättää. Kun itse olet iäkäs ja lapsesi aikuisia he eivät voi auttaa sua, kun täytyy valitaä puolison tai sun välillä.
Taitaa olla noi itsekkäät miniät ja -vävyt josta johtuu, että vanhainkodit on täynnä yksinäisiä vanhuksia joita kukaan ei käy tattomassa.
Mutta on se kumma että tilastojen mukaan miniät ja vävyt on hanakempia perinnönjaossa kun vanhuksesta aika jättää.
Mutta tähänhän on menty, jokainen ajattelee vain omaa takapuoltaan eikä muuta.
Jos jotain ei saa heti ja jos joku ei hypi pillin mukaan niin sitten maailma kaatuu ja tulee ero.
- 1+1=3
Minulla sairas äiti joka haluaa hammasta purren selviytyä ilman apua, lonkka leikattu ja sydänjuttuja. Asuu yksin ja on tyytyväinen. Exällä fyysisesti terve äiti, tarvitsi poikansa apua kauppa-asiointiin vaikka kauppa kodin vieressä, siivoamiseen, kaikkeen. Aina pojan piti juosta kun käsky kävi. Omaa äitiä arvostan ja kunnioitan ja autan heti kun kysyy, anoppia en pystynyt kunnioittamaan. Erohan siitä tuli kun en ymmärtänyt hänen äitinsä arvoa ja pakotin miehen valitsemaan joko minut tai äitinsä. En kyllä pakottanut vaan ehdotin ettei aina lähde auttamaan asioissa jotka pystyy hyvinkin hoitamaan. Anoppi itki hetken puhelimeen ja niin miestä taas vietiin vaikka kesken saunan.
- Pyhelin soi soi
Liika on liikaa, mutta onko niin, ettei omaa äitiä enää saa arvostaa ja muistaa, kun on aviossa?
Äiti voi muiden mielestä olla kohtuuton, mutta jos lapsi ei niin koe, niin mikä ongelma?
Miniä saattaa pelätä asemansa vuoksi kaikkia anopin yhteydenpitoja.
Ulkopuolisen on vaikea arvioida. - --------------------
Pyhelin soi soi kirjoitti:
Liika on liikaa, mutta onko niin, ettei omaa äitiä enää saa arvostaa ja muistaa, kun on aviossa?
Äiti voi muiden mielestä olla kohtuuton, mutta jos lapsi ei niin koe, niin mikä ongelma?
Miniä saattaa pelätä asemansa vuoksi kaikkia anopin yhteydenpitoja.
Ulkopuolisen on vaikea arvioida.Se, että alkaa rajoittaa aikuisen lapsensa menemisiä oman halunsa mukaan on jo liikaa. Naapurin aikamiespoika ei saa edes käydä treffeillä koska äidin mielestä kukaan ei ole sovelias pojalleen. Mustamaalaa jokaisen ehdokkaan pojalleen ja poika uskoo äitiään. Ehkä poika ei halua riitaa aikaan ja myötäilee senkin takia vanhaa äitiään.
- naapurin naapuri
-------------------- kirjoitti:
Se, että alkaa rajoittaa aikuisen lapsensa menemisiä oman halunsa mukaan on jo liikaa. Naapurin aikamiespoika ei saa edes käydä treffeillä koska äidin mielestä kukaan ei ole sovelias pojalleen. Mustamaalaa jokaisen ehdokkaan pojalleen ja poika uskoo äitiään. Ehkä poika ei halua riitaa aikaan ja myötäilee senkin takia vanhaa äitiään.
"Naapurin aikamiespoika ei saa edes käydä treffeillä koska äidin mielestä kukaan ei ole sovelias pojalleen."
joopa... ja sinähän ne naapurisi asiat parhaiten tiedät? tyypillinen kyyläminiä. - --------------------
naapurin naapuri kirjoitti:
"Naapurin aikamiespoika ei saa edes käydä treffeillä koska äidin mielestä kukaan ei ole sovelias pojalleen."
joopa... ja sinähän ne naapurisi asiat parhaiten tiedät? tyypillinen kyyläminiä.Ystäväni ihastui tuohon mieheen ja pahoillani olen kun äiti pilasi pariskunnan välit. Aikamiespoika tarttui pulloon ja juo sitten sen ajan minkä äitinsä passaamiselta pystyy. Ystäväni sydän särkyi. Kukahan tässäkin ketjussa noita hirviöanoppeja puolustaa? Jokainen normaali ihminen tajuaa että tuollaiset anopit ja apet tuhoavat poikansa elämän.
- Joka menneitä kaivel
Ja vielä on anoppiongelmainen olo ?
Koitas nyt reipastua ja etsiä elämääsi uusi anoppi .
HANKI ELÄMÄ ! - Mieti nyt
-------------------- kirjoitti:
Ystäväni ihastui tuohon mieheen ja pahoillani olen kun äiti pilasi pariskunnan välit. Aikamiespoika tarttui pulloon ja juo sitten sen ajan minkä äitinsä passaamiselta pystyy. Ystäväni sydän särkyi. Kukahan tässäkin ketjussa noita hirviöanoppeja puolustaa? Jokainen normaali ihminen tajuaa että tuollaiset anopit ja apet tuhoavat poikansa elämän.
Voitko vaikuttaa anopin ja pojan väleihin ?
- mk13
-------------------- kirjoitti:
Ystäväni ihastui tuohon mieheen ja pahoillani olen kun äiti pilasi pariskunnan välit. Aikamiespoika tarttui pulloon ja juo sitten sen ajan minkä äitinsä passaamiselta pystyy. Ystäväni sydän särkyi. Kukahan tässäkin ketjussa noita hirviöanoppeja puolustaa? Jokainen normaali ihminen tajuaa että tuollaiset anopit ja apet tuhoavat poikansa elämän.
Saamattomia mammanpoikia kun taysi-ikäisinä vanhempiaan tottelee eikä osta tehdä niinkuin itse hauaisivat.
- *huoh*
"1 1=3" Mites sä itse toimisit jos sun äitisi itkisi puhelimessa apua sulta mihin tahansa asiaan? Sanoisitko vaan ettei sua nyt huvita kun on muuta puuhaa tms? Miehille varsinkin se äiti on rakas yleensä, se joka on lapsesta asti huolta pitänyt ja kaikessa tukenut ja auttanut. Siksi pojat ehkä harvoin sanovat äidilleen "ei". Vanhukset saattavat olla kovin yksinäisiä, ei se ole helppoa. Hiukan ymmärrystä.
En mä ainakaan pystyisi omalle äidille sanomaan etten jaksa tulla jos hän soittaisi ja apua pyytäisi, niin kova en ole.
Olen anoppi, mutta en niin vanha ( 50v). Itse en poikiani ole koskaan vaivannut mitenkään, rauhassa saavat elämäänsä minun puolesta elää ja olen sanonutkin että jos joskus höpsähdän niin etten pysty itsestäni huolta pitämään, niin laittakaa laitokseen vaan. Hoitakoot ne joille siitä maksetaankin. En halua että lapseni joskus joutuisivat minusta huolta pitämään. Kaikkien miniöitteni ja miniä ehdokkaitten, kanssa olen aina tullut toimeen. Jos jostakusta en ole niin pitänytkään, niin aina olen kuitenkin mölyt pitänyt mahassani ja kohdellut häntä kunnioittavasti, koska jos poikani häntä rakastaa, niin se riittää.
Kun mieheni vielä eli...ja hänen ätinsä...niin en koskaan kieltänyt menemästä jos anoppi pyysi...eikä minua häirinnyt vaikka anoppi yksinäisyyttään, alotti joka aamu soittamisen 6 aikaan, kysymällä mitä me tehdään yms ns. turhaa, mutta ilmeisesti se oli hälle tärkeetä. Meillä oli 4 lasta, mutta silti, kyllä miehellä sai aikaa riittää myös äidilleen...ei se ollut multa mitään pois.
Tuntuu että monet naiset on jotenkin niin epävarmoja paikastaan miehen sydämessä, että ollaan sit kateellisia sille anopille ja haukutaan sitä. Minun mielestäni juttu on niin että, heti alussa jos tuntuu siltä ettei sellasta siedä, niin monot erisuuntaan vaan heti. Ei kannata edes mennä naimisiin jos anoppi on elossa...jotka ei niitä anoppeja siedä. Kyllä se yleensä melko pian kuitenkin jo seurustelun alussa tulee ilmi millanen henkilö se anoppi on. Onko sitten pakko vaan rynnätä sinne naimisiin...uskokaa, se anoppi ei siitä yleensä muutu. Jos se hyppyyttää poikaansa seurustelu aikana, niin ei se siitä lopu, koska se anoppi vaan vanhenee koko ajan ja tarvii aina enemmän sitä apua :)
T. Tytär, Äiti, miniä, anoppi ja 6 lapsen mummi.
- miush_
Minäkin jouduin luovuttamaan sydän särkyen suhteesta, rakkaimmasta ihmisestä, kun miehen ja äitinsä välinen napanuora ei katkennut. :(
Anoppi voimakkaasti lähesriippuvainen pojastaan ja narsistinen.
Tarvitsi moniin asioihin apua pojaltaan, kyyteihin ym. Puuttui alusta asti meidän parisuhteeseen ja asioihin. Olisi halunnut että maailma pyörii hänen ympärillään.Kaikki meni hyvin kun häntä mielisteli, mutta kun ei toiminut mielen mukaan voi mikä arvostelu ja haukkuminen alkoi. Ei kehtaa kaikkea kertoakaan tähän.
Toista kertaa en mammanpojan kanssa lähde suhteeseen, olkoon miten ihana mies tahansa. En jaksa. Yritin ja joustin loppuun saakka, mutta onneks pystyin lopulta lähtemään, rupesi itse kukin pahoinvoimaan tilanteesta eikä mies pystynyt ajattelemaan parisuhteen onnea millään ratkaisuilla.
Sellaisten miesten jotka epäterveellä tavalla ovat riippuvaisuussuhteessa vanhempiinsa ei pitäisi edes etsiä suhdetta. Eikä ainakaan uskotella että asiat muuttuvat joskus hamassa tulevaisuudessa jos ei pysty niitä muuttamaan tai haluakaan muuttaa. Mitä henkistä tuskaa voi aiheuttaa toiselle jos riippuu vielä vanhemmissaan henkisesti kiinni.
Ja kukaan äiti ei saisi sitoa lapsiaan itseensä epäterveesti. Se on itsekästä ja niin voi hyvin pilata toisen tulevaisuuden. - Miettikääs tätä..
Kuule.. Koita kestää. Minun anoppini ilmoitti että poikansa tuolloin 27 vuotias oli "liian kypsymätön muuttamaan kotoaan omilleen" ja että hän ei ole "koskaan tuntenut tarvetta häätää poikaansa pois omilleen kotoaan".. yms tekosyitä että mieheni ei ole saanut kasvaa aikuisen vastuuseen eikä joutunut kantamaan mitään vastuuta mistään alle 27 vuotiaana.. ei edes ostanut omia ruokiaan eikä kustantanut asumisestaan äidilleen. Eli siis täydessä ylläpidossa tyyliin ruuat pöytään ja perunat kuorittuina!!!...
Mutta vuosien kuluessa miehestä on kehittynyt itsenäisempi, kokonaan ei silti osaa tiettyjä päätöksiä tehdä ilman naisen eli itseni "lupaa".. (kuten päättää mitä syötäisiin yms..)
Melkein mieluummin kotoa lähtemistä siinä kymmenen vuotta AIEMMIN, 16-18 vuotiaana oppii pärjäämään omillaan nopeaan. Ainakin minusta.- miettikääs tätä
Siis moniko äiti kuorii 27 vuotiaan perunat lautaselle..pesee ja vaihtaakin lakanapyykit..hoitaa koko talon ja ilmoittaa pojalleen että kotoa ei tarvitse yrittää minnekään lähteä omilleen pärjäämään ja asumaan vaikka on töitäkin kun äiti kyllä hoitelee..
No, juu nyt siis tietty kokkaa ruuat itse,siivoaa ja hoitaa asiansa kun on pakko koska minä annan vaan neuvoja enkä auta.. alkuun kyllä vaikutti pari vuotta että kaikkiko pitää "opettaa".. mutta jotain sitten oppi ;) Nykyään enää ei tarvitse sillälailla kokoajan olla itse vastuussa. Jos jokin jää hoitamatta kutsun miestäni sanalla Neiti.. johan tulee liikettä nivuksiin.. - Epäterve riippuvuus
miettikääs tätä kirjoitti:
Siis moniko äiti kuorii 27 vuotiaan perunat lautaselle..pesee ja vaihtaakin lakanapyykit..hoitaa koko talon ja ilmoittaa pojalleen että kotoa ei tarvitse yrittää minnekään lähteä omilleen pärjäämään ja asumaan vaikka on töitäkin kun äiti kyllä hoitelee..
No, juu nyt siis tietty kokkaa ruuat itse,siivoaa ja hoitaa asiansa kun on pakko koska minä annan vaan neuvoja enkä auta.. alkuun kyllä vaikutti pari vuotta että kaikkiko pitää "opettaa".. mutta jotain sitten oppi ;) Nykyään enää ei tarvitse sillälailla kokoajan olla itse vastuussa. Jos jokin jää hoitamatta kutsun miestäni sanalla Neiti.. johan tulee liikettä nivuksiin.."Ja kukaan äiti ei saisi sitoa lapsiaan itseensä epäterveesti. Se on itsekästä ja niin voi hyvin pilata toisen tulevaisuuden. "
Näinhän sen pitäisi mennä. Aiemmista viesteistä voisi päätellä, että vain poikien äidit toimivat epäterveesti ja sitovat. Onko kukaan kohdannut tilannetta niin päin, että äiti sitoo tyttärensä epäterveesti ja miten tilanne on sitten ratkaistu. Jospa näin löytyisi ratkaisu myös aloittajan ja monen muun tilanteeseen.
- Mammantyttöset
Voi näitä mammantyttöjä riittää, yhtä lailla äitiensä hameen helmassa
roikkumaan, mitä mammanpoikiakin.
Mammantytöillä vain on lupa olla pikkutyttöjä aikuisinakin.
Käydä lapsuudenkodissa tirauttamassa äidin rintaa vasten
pienet itkut, jos mies on tehnyt tuhmia.
Poikalasten pitää selvitä perinteisesti ilman mammaa .
Eräässä perheessä oikein muutettiin mamman avustuksella yhteen
asumaanki kun tyttären parisuhde ei toiminut.
Äiti käy töissä ja huoltaa työttömäksi jääneen tyttärensä asioita
Voi,voi kunka kolmikymppinen tytär tulisi toimeen omillaan lapsensa
kanssa ilman mamman hoivaa.
Tätä puolta ei kukaan karsasta sehän on varsin luonteva ratkaisu
Kun ero tulee tytär voi nojata omaan äitiin, mutta poika ei voi hakeutua
äidin turvaan aikaisena miehenä.
Tasa-,arvo ei täyty tässä kohtaa.- Isin tyttöset
Toinen esimerkkitapaus on tyttären ja isän välilöistä.
Mies ei kelvannut omakotitalon rakentajaksi .
Tyttären ja isän kanssakäymiset olivat kovin läheiset ja neuvottelut talon
rakennuspuolella käyttiinkin tyttären ja isän kesken.
Tässä tapauksessakin tietty vika on miehessä .
Mies on saamaton ja vaikka mitä anopin pilaama rahjus.
No mitäs tämä appiukko sitten on tunkeutuessaan tyttären ja miehen väliin.
Mustasukkainen appiukko ?
Ei vaan anoppi on kasvattanut pojastaan nahjustelevan mammanpojan.
Ei vaan appiukko kasvatti tyyttärestään isin helmassa roikkuvan
pikkutytön, hänpä tottelee vain isiä. - ukkosmiesssssss
Erotilanteen asiat kuule vähän eri juttu kun arkipäivän askareet. Naiset voi itkeä äidilleen ihan samoin kun ne miehetkin. Ei itkeminen äidille tai isälle tee kenestäkään mammantyttöä tai mammanpoikaa.
Jos napanuoraa omaan äitiin tai isään ei ole katkaistu ja se ilmenee ihan arkipäiväisissä asioissa ja vanhemmat eivät pysty päästämään aikuisista lapsista irti, niin se on sitten jo eri juttu.
Fiksuja ihmisiä täällä.
- omatnavat
No itselläpä ole isää ollut elossa jonka korviin valittaa eikä muutenkaan ole ollut noinpäin. Isät eivät kuuntele tyttärien nalkutuksia siten kuin äidit poikiensa.. Ei nyt ainakaan mun lähipiirin. Eron koittessa olen varma etten kelpaisi äitini nurkkiin, olisin sitten työtön taikka töissä, mamma patistaisi kyllä omilleen mikäli edes itse kestäisin päivääkään saman katon alla asua. Vaikka välini äitiin on kunnossa niin en menisi asumaan. Monikin mies sensijaan menee äidilleen eron koittaessa. Mikäli äiti asuu yksin, sitä mieluummin...
Ei ne miehet ole kaikki mammanpoikia, mutta ne mammat hyyysäävät liikaa poikiaan.. - abclla
Pakkohan tähän on kommentoida, kun itse elän avioliitossa johon kuuluu myös "köyhä" anoppi ja sen mies.
Arvatkaapas miltä se tuntuu kun anoppi kierrellen ja kaarrellen ruinaa koko ajan rahaa? Ei koskaan suoraan pyydä vaan onnistuu sen aina tekemään niin että mieheni ikään kuin itse tajuaa sitten lahjoittaa rahaa. Mulla on lääkkeet taas loppu voi voi voi sentään.. eikä kyse ole siittä etteikö olisi rahaa niitä lääkkeitä ostaa vaan siitä että omat rahat lykätään muualle olemattomiin juttuihin kuten lehtitilauksien maksuun.
Minulla on mieheni kanssa osittain eri rahat, yksikin kerta muistan kun "lainasin" mieheltäni 50€ jonka maksoin sitten takaisin, anoppi tuli kylään (ja tietenkin ilman taka-ajatuksia) valittaen rahatilannettaan ja mies ojensi tuon 50€ setelin äidilleen.
Minä olen velkaa ja anopille lahjoitetaan.....
Auto jolla he ajaa on meidän ostama, ja nyt se on sitten rikki ja olen itse selvittänyt että mitä vikaa autossa on ja sanonut että heidän pitää korjata se koska he joka päivä ajelevat läpi kaikki maailman kissanristiäiset, auto toimii kyllä mutta tarvitsisi korjausta tai vikoja alkaa tulemaan lisää, uusi osa maksaisi 50€, mutta kiinnostusta ei ole korjata sillä ajetaan niin pitkälle kun se todella on niin rikki ettei sillä tee enää mitään, kaikki muutkin autot jotka olemme sinne hommanneet ovat päätyneet vuoden sisään stenalle juuri sen takia että vaikka on vikaa ilmennyt niin rahalle on ollut parempaa käyttöä ja aina on siihen luotettu että mieheni ja minä hommataan pihaan uusi ritsa...pidempien matkojen ajelut tapahtuu meidän autolla, kun ei heidän oma auto ole tarpeeksi luotettava (meillä on vain yksi auto ja perheeseemme kuuluu myös kolme alle kouluikäistä lasta).
Anoppi jaksaa aina muistutella mitä kaikkea hän on pojan eteen tehnyt kun tämä on ollut nuori, mitä kaikkea hän on ostanut ja mistä on luopunut sen takia että mieheni on saanut jotain...
Mun mies tuntee olevansa siitä jotenkin kiitollisuuden velassa.
Kaikki muut 3 lasta ovat tajunneet äitinsä temput ja eivät anna hypyyttää itseään.
Huvittavaa jollain lailla on myös se että jos joskus pyydämme lastenhoitoapua vaikkapa pariksi tunniksi, niin aijaijai kun onkin selkä kipeä, kun joku muu hänen lapsistaan pyytää lastenhoito apua, niin sinne mennään,, toiselle puolen suomea tukka putkella moneksi päiväksi ja meidän autolla. Yhtenä päivänä lainasivat meiltä autoa ja minä jouduin itse kulkemaan bussilla, he lupasivat tulla hakemaan minut, mutta töistä päästessäni eivät olleet lähteneet edes hakemaan, vaan olisin joutunut odottamaan reilut puoli tuntia, soitin kiukkusena miehelleni ja hän käski minun tulla bussilla.... en muista koska olisin niin kihissyt kiukusta.
Sit on kans asia joka ottaa päähän, että anoppi rahtaa meidän kotiin millon mitäkin paskaa. Istuttelee kukkaset meidän pihaan, ja suuttui minulle viime kesänä kun menin ilman häntä istuttamaan omaan pihaamme yhden puskan, ja siitäkin hienovaraisesti huomautti että on väärään paikkaan istutettu.
En tiedä minkälainen tää maailma oikeen on, mä olen itte ajatellu sillai et vanhempana teen kaikkeni lasten eteen, eipä tulisi mieleenkään viedä leipää lasteni tai mahdollisten lastenlasteni suusta.
Meillä on niin pienet tulot että juuri ja juuri itse saadaan hoidettua velat ja laskut ja silti on koko ajan joku käsi ojossa nyhtämässä meiltä sitä vähääkin pois..
Eikö anoppikin olisi voinut aikoinaan miettiä vaikkapa töiden tekemistä niin olisi varmaan silläkin joskus jotain muutakin ollut kun velat ja lapsen lompakko. Tosin onhan se helppoa kun kaikki tulee eteen tarjottimella.- pikkuminiä
Niin ehkä anopin olisi pitäny aikanaan ajatella kannattaako lapsia tehdä ollenkaan.
Voi kauheeta jos teidän talous siihen kaatuu että omaa äitiä auttaa. Mistähän hänen äiti on joutunu aikanaan luopumaan kun on lapsiaan elättäny.
Ei voi kun ihmetellä näitä mielipiteittä.
- miniänä
Oma mieheni on myös ainoa poika ja jo pienen nuhakuumeen iskiessä hän taantuu lapseksi taas ja anoppi soittaa ja huolehtii, että aspiriinit on otettu ja edellyttää, että naisena hoivaan kodin ja miehen. Kun itse sairastun, saan vain kommentin: "Vieläkö sinä sairastat. Ei ole normaalia, ettei jo mene ohi, koita reipastua nyt!"
- kääk
no kyllä on sitten tuttua tekstiä..täälläkin anoppi kääkkä juoksuttaa poikaansa mutta miniä ei ole hänelle mitään..ilmaa vaan..
no, pilkka sattuu joskus omaan nilkkaan. Toivottavasti. - pikkuminiä
Hoida miehesi silloin kun sairastaan niin hyvin ettei tarvitse anopin häntä hoitaa.
- Niin metsä vastaa...
Niin, varautukaa anopit, pilkka sattuu omaan nilkkaan.
Mieheeni takertuvalle ja minua mitätöivälle ja kyykyttävälle hirviöanopilleni asia on tullut yllätyksenä eteen nyt, kun hän on vanha ja sairas. Vuosikymmenien moittimisen ja mitätöinnin jälkeen pistin välit poikki, eli aloin vihdoinkin huolehtia omasta mielenterveydestäni. Anoppi joutuu nyt etsimään sellaista apua itselleen, jonka tekemiset hänelle kelpaavat..... - Suku vei mieheni
Avaaja, sinulla menee sentään vielä hyvin, kun olet vasta toinen vaimo. Minä jonotan vielä kauempana, sillä minua ennen on leskianoppi ja kaksi eronnutta kälyä, jotka kaikki tarvitsevat rahoittajaa, kuskia, juoksevien asioiden hoitajaa, talkkaria ja remppamiestä. Ikävä kyllä tämä yleismies Jantunen on minun aviomieheni.
- Kompleksista
Se on kuulkaa sitä Freudin ratkeamatonta oidipuskompleksia! Laitatte miestenne eteen sen jutun oidipuskompleksiteoriasta ja käskette funtsata voisko se liittyä mitenkään teidän kolmiodraamaan. Jos ei herätä vastakaikua niin sitten voin vaan lohduttaa, että anoppi taitaa kuitenkin kuolla yleensä ennen miniää. Hommaa on muuten enää vaikeaa ratkoa jossitä ei tiedosta, sillä se olis pitäny hoitua jo 5 -vuotiaana.
- piparminttuli
Hei suku vei mieheni.
Ei vieny, vaan sinä tulit sukuun. Sinun vain on totuttava että perhe on perhe ja siellä autetaan toisiaan. Niin on aina ollu ja toivottavasti tulee aina oleman.
Säälittävää jos sinun oman perheesi sisällä apuatarvitseva jätetään heitteille.
- Mulla on kiva miniä
Minä olen anoppi-kääkkä!
Autan vain kun pyydetään.
Miten täällä on näin kauhean katkeria miniöitä? Onko se maailman kauhein rooli?
Ja kyllä vanhat tavallisesti tarvitsevat apua jos ovat sairaita. Kuka teidän nenänne pyyhki kun olitte sairaana kakruina? Ostitte apua ostopalveluna?
Keskustelu kuvaa tötä aikaa ja sen individualismia -" jokainen rakentaa oman kohtalonsa". Jos ihminen halvaantuu, kuten oma appiukkoni, hän ei varmasti rakentanut tää kohtaloaan itse. Anoppini dementoitui ja autoin häntä enkä pitänyt sitä kovin suurena menetyksenä itselleni. Kyllä aikaa jäi kuitenkin kaikelle sille mitä halusin tehdä. Mikä on tämä uusi "ihminen" :kaikki vain minulle nyt heti"? Mihin katosi yhteisöllisyys?
Kauhistuttavaa. Kaikki ovat kuitenkin ihmisiä.- jookosta?
Joko et lukenut aloitustekstiä tai sitten sinulla on suuria vaikeuksia ymmärtää lukemaasi.
Voisitko mahdollisesti lukea aloitustekstin ennen kuin ehätät haukkumaan kaikki miniät maan rakoon?
- väsynyt anoppiin
Maarit Hurmerinta laulaa laulun: lainaa vain. Kuuntele sanat anoppi. Lasten kuuluu elää omaa elämäänsä, eikä pyyhkiä vanhempien pyllyjä ja neniä kun ne vanhenee. Minun anoppini teettää miehelleni niin paljon töitä aina "lomalla" ja omii hänet, kutsuu häntä ajoittain miesvainajansa nimelläkin. Kaikki sen huomaa, anoppi ei. Ja vinkiksi anopeille: antakaa nuorten perheiden elää omaa elämäänsä, älkääkä tunkeko väliin. Minun anoppini ei esimerkiksi milloinkaan tullut hoitamaan meidän lapsia, jos oli tarve. Hän oli silloin sitä mieltä että jokainen hoitaa oman tonttinsa. Nyt ajatus on ilmeisesti kääntynyt kun hän muka tarvitsee apua.
- sossuntäti
Melkein toivon väsynty anoppiin että olet joskus se vanha yksinäinen nainen ja sitten sinun miniä/vävy ei anna lastesi auttaa sinua ja sulkevat sinut ulos perheestään.
Toivottavasti silloin muistat minkälainen itse olit omaa anoppiasi kohtaan.
- vanha emäntä
En usko että yksin tuo anpooiasia saa sinut jättämään miehesi. Ennen vanhemmat asui lapsensa luona ja toimeen oli tultava. Koska miehesi on hänen ainut poikansa on itsestään selvää että hänen kuuluukin auttaa äitiään. Olisit itse välillä mennyt auttamaan häntä miehen sijasta.
Minusta on jotenkin käisttämätöntä että et voi jakaa hetkeäkään miestäsi hänen äidin kanssa. Kuika sitten päästätä hänet töihin.
Meillä maaseudulla on ihan normaalia että lapset on osa arkielämää. Miniät ja vävyt tulee ja sopeutuu siihen. Heistä tulee perheeseen saman arvoisia kuin omat lapset.
Meillä on 4 sukupolvea ja kaikki auttaa toisiaan niin paljon kuin pystyy. Olemme tekemisissä toistemme kanssa vähintään kerran viikossa.
Minusta sinun olisi kasvettava aikuiseksi ja muistettava että perhe on enemän kuin omat lapset ja puoliso. - kirvesmiehenmuija
Tätä se nykyajan elämä on täynnä itsekyyttä. Kun luvin näitä kirjoituksia niin ei voi kun sanoa tuon.
Minne on unohtunut käsite perhe. Perheessä kaikki auttaa toisiaan pyytteettömästi. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi alkoholisoitunut henkilö jonka juomista ei kukaan halua rahoittaa. Mutta minne on hävinnyt vanhemman ihmisen kunnioitus. Jokainen äiti ja isä tietää mitä uhrauksia me jokainen joudutaan lastemme eteen tekemään kun heistä huolehdimme. Miksi sitten emme auta kun on meidän vuoro tehdä niin.
Itse en voisi kuvitellakkaan etten ajaisi vaikka joka päivä 47km (yhteen suunttaan) jos apuani tarvitaan. Ja niin tekee miehenikin. Ja niin pitääkin tehdä. Meille perhe on omat vanhemmat, sisarukset, heidän- ja omat lapset sekä puolisot. Ja jokainen auttaa toisiaan niin paljon kuin pystyy, niinhän perheessä tehdään.
Tämän maailman itsekyys on suorastaan kuvottavaa. halutaan kyllä itelle kaikki tässä ja nyt, mutta ei olla valmiita auttamaan toisia ollenkaan.
Jospa vihdoinkin ymmärtäisitte mitä perhe tarkoittaa !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!- Emma :)
Kylläpä oli terve kirjitus tämä viimenen. On se kyllä hienoa kuulla että vielä löytyy ihmisiä joille perhearvot ovat tärkeitä...ihan sieltä lapsuusperheestä asti :)
- anoppipyh
Jos auttaminen on vastavuoroista sen ymmärtää, mutta jos anoppikaan ei ole auttanut perhettä kun tarvitsi niin nyt saa maistaa omaa lääkettään, joten haista sinä huilu nimim. sossuntantta.
- ympäripyöreä
Tuli vaan mieleen, että kun tuo yksi nainen kertoi, miten oli istuttanut anopin mielestä jonkin kukan väärään paikkaan. Minä olisin välittömästi kaivanut kukan maasta ylös ja tunkenut sen anopin käsilaukkuun ja tokaissut, että "nyt se on istutettu oikeaan paikkaan".
- Kohtalotoverisi
Tuo on NIIN tuttua, niin tuttua....
Lopputulos omalla kohdallani oli avioero. Nyt olen, Luojan kiitos, päässyt anopista ja hänen kahdesta vanhemmasta sisarestaan eroon. Ihan SAIRASTA porukkaa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522834Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5272676- 481865
- 321817
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1191738SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011679Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91302Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.891135Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,601119Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221102