Maallisuus ja hengellisyys

no kerroppa

Syntymästään lähtien rampa mies pyysi apua Pietarilta ja niin Pietari sanoi:’’Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.’’

Nykyaikana kirkonmies sanoo ’’Kultaa ja hopeata meillä kyllä on, sitäkään en anna, vaan rakennan entistäkin hienomman temppelin jumalan kunniaksi, enään en voi sanoa nouse ja käy’’.

Aivan varmaahan on se että mikäli kirkot realisoisivat omaisuutensa (kokoontumistiloja lukuun ottamatta) näin saadut varat riittäisivät poistamaan nälänhädän maailmasta. Rukoilkaa enemmän vähempiosaisten puolesta niin eiköhän teillekkin ole taas Kristuksen uskoa jaettavaksi.

Kauheeta oli katsella sitä kullan kimallusta kun miettii että siinä lahden toisella, afrikassa, puolella lapsukaiset kuolee nälkää ja janoon.
Mitähän Jeesus olis tästä mieltä? Muistaakseni sanoi jossain että sen minkä olette tehneet näille kaikista pienimmistä olette tehneet minulle. Eli viedä leipä lasten suusta ja rakentaa hieno temppeli.

Eipä tuota ole kirkko vienyt lasten suusta. Jos pohdit asiaa tarkemmin niin kirkon jäsen maksaa kirkollisveronsa jotta edes olisi kirkko ja tämä on hyvä asia. Yksittäiset jäsenet tekevät lahjoituksiansa ja luonnollista on, että kirkkoja parannellaan (tiedätte varmaan raamattua lukeneena miksi näin).

Lahjoituksia voidaan tehdä eri tahojen kautta hätää kärsiville jos niin haluaa ja haluaa elää uskossa, että nämä eri järjestöt niin tekevät joka sentin osalta.

Joten jos oikeasti haluat tehdä hyvää niin mene paikanpäälle ja opeta heitä viljelemään, kasvattamaan eläimiä, tekemään kaivoja jne. Siis todellista hyvää työtä sillä jokainen ymmärtää, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, siis eurot kuluvat ja euro lahjoituksien hyöty on vain hyvin hyvin pienen hetken verran.

Mielestäni jonkun euron lahjoittaminen on vain sitä, että sillä kuvitellaan saavan hetken mielirauha kun on tehnyt muka jotain hyvää ja tämä vain siksi, että omat rahkeet eivät riitä todellisen hyvän tekemiseen eikä auttamiseen. Lahjoituksen tekemisen jälkeen takaisin töihin sillä kalliilla autolla ja puku tai jakkipuku päällä kuvitellen olevansa jokin hyvä ihminen ja samalla kohdellaan lähimmäisiä työkavereita, tuttuja, sukulaisia jne. miten sattuu.

Itse en ole hyvä ihminen ja tuskin edes yllän kovin lähelle hyvää ihmistä. Minulla ei ole rahaa eikä intoa lähteä afrikkaan tai muuallekaan maailmalle valitettavasti. Yritän vain selviytyä päivästä toiseen ja lukea raamattua ajoittain. Töissä käyn joten siitä saan ruokarahani ja asumismaksuni, mutta siihen se palkka sitten jääkin.

Silti kaiken maailman lahjoitukset tuntuvat vain niin teeskentelyltä kun oikeasti sitä todellista käytännön apua tarvittaisiin eripuolilla maailmaa.