AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Kun rakkaus ahdistaa !

Kun rakkaus ahdistaa !

21 Vastausta 292 Lukukertaa
Nyt joulu tullessa tulee mieleen kaikki muistot, eivät vain ne kauniit.

Mieheni on mielenterveyskuntoutuja, joka on myös narsistinen.

Monet joulut ovat olleet yhtä draamaa, koko perheen aika on ollut suoraan sanottuna aivan kamalaa.

Kun joku asia ei ole sujunut kuten hän haluaisi, hän on huomionkipeänä jättäytynyt mm. yhteisen jouluaterian aikana useita vuosia ulkopuolelle, ja me muut olemme istuneet surkeina joulupöydässä, korvat luimussa kun hän on tuhissut loukkaantuneena omassa sängyssään milloin mistäkin pikku asiasta nokkiintuneena.

Äitinä koen tämän erittäin raskaana.
Haluan eron, mutta taloudellinen tilanteeni ja fyysinen kuntoni tekevät minusta vielä riippuvaisen, kunnes saan asunnon itselleni ja elämä alkaa.
Tietenkään en toivo eroa.
Mutta kun nämä hyvin syvällä koko perheeessä olevat kipeät kokemukset ottavat vallan, ja toisen loukkaantuminen ilmenee henkisenä väkivaltana ja kärjistyksenä, piikittelynä ja huomionhakuisuutena, voin todella pahoin tässä suhteessa.

Yritän kovasti itse jaksaa.
Mieheni vastaus on ,että olen suvaitsematon, minun tulee miettiä käytöstäni ( alati ) jne.
En arvannut, että viiskymppisestä tulee pikkupoika, joka kaipaa kuria kuin pikkulapsi selviytyäkseen arjen paineista.
- mun sydän, pää eikä kroppa enää kestä.

onko muilla samanlaisia kokemuksia, miten selviätte joulun yli ?
Valitan, että miehesi on tuollainen. Kyllä miehen ensimmäinen sääntö pitäisi olla, ettei lastaa omia ahdistuksiaan lähimmäisten niskoille. Pitää olla positiivisena voimana, ja jos ei siihen kykene, pitää siirtyä syrjään.
Täytyy joka päivä sanoa että rakastaa,arvailujen varaan ei saa jättää mitään.
ei tule mitään... itken ja toistelen täällä, että olisin halunnut tehdä yhdessä torttuja mutta tulen vain ilkutuksi ja haukutuksi. Pyysin,että otapa pakasteet sulamaan, niin on oma vikani, kun en tajunnut, eikä hän kertonut.. aloittaa saman tien. ja että olen siis itse syyllinen siihen, että homma meni pieleen... siis täh ?!

Ihan ihmeissäni, kun yritän kertoa, mistä mulle oli kyse, toinen ilkkuu ja haukkuu mua, etten tiedä, mitä haluan...
En näe keittiöön, eikä toinen tule puhumaan, että aloitetaanko.

Sen sijaan vetää herneet siitä, että VAADIN ( ? ) että tortut tehdään tietyn kaavan mukaan.
Minkä kaavan, enhän ole edes ollut tietoinen, vain pyytänyt yhteistä tekemistä..
Taitaa olla miehellä rakkaus ihan loppu ja sillä paikalla ivaa, ylimielisyyttä ja piikittelyä.
Kovin näytät olevan riippuvainen miehestäsi. SInun onnettomuutesi ja epätoivosi ovat ensi sijaisesti oma valintasi. SInä siedät, joustat ja vielä hohhoilet miehesi rakkauden perään?? Siinä vaiheessa kun ymmärrät ottaa vastuun omasta elämästäsi ja ymmärrät, että sinä mahdollistat nuo ahdistavat joulut, alkaa eheytymisesi. Sinun elämäsi on sinusta kiinni.

On raivostuttavaa lukea valituksia siitä, miten mies sitä ja mies tätä mutta mitään ei olla valmiita tekemään oman elämän parantamiseksi, edes lasten hyvinvointi ei riitä motivaatioksi.
Jos on noin vaikeaa--ero on hyvä ratkaisu molemmille ja tietysti lapsille myös.Lapsetkin saavat turhaa painolastia kun joutuvat olemaan varpaillaan..Tarvittaessa teidän on mentävä vaikka turvakotiin tai mummulaan jouluksi ilman miestä joka on sairas ja piikittee..Tiedä mitä hän suunnittelee..
Tuo mies on todella typera, nollan arvoinen henkinen sadisti.

Tästä lähtien älä pyydä häneltä mitään, älä odota että hän tekee mitään, ole aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Tietenkin jos se kysyy niin vastaat täydellisen neutraalisti. ("Mihin aikaan on päivällinen?" Vastaus " me syomme kello 15." Ja sitten muun perheen kanssa syotte, oli se otus paikalla tai ei. Jos ei ole, keksi juttuaiheita lapsillesi ja kysele heidän kuulumisiaan. Anna sen otukse olla aivan omissa oloissaan)

Kaikissa muissakin asioissa: tee torttusi itse! Miksi edes kysyt sita auttamaan kun jo tiedät vastauksen??!!! (mut ku mä luulin et se olis vastannu kauniisti - tai mu ku ny on sentää joulu ja mä luulin et se osais käyttäytyä- on typerä päätelmä kun tietää jo edeltäkäsin millainen mies on)

Jos se haastaa riitaa tai syyttelee, vain vastaa niin niin ihanko noi tai jotain muuta täydellisen sanomattoman neutraalia. Ja hoida itse kaikki asiasi. Ja lapsesi.

Mikali pakosta tarvitset sen osallistumista, se todennakoisesti huomaa etta saa kiusattua kieltaytymalla yhteistoiminnasta, vaihtoehtona on jattaa se.

Häätää se kodista tai poistua itse lasten kanssa. Alussa voisitte mennä vanhempiesi luokse jouluksi (kuinka iloisia HE olisivatkaan!!!!!!!!!) joko kiusaaja mukana tai ilman sitä. Mieluimmin ilman sitä.
Jaa-a, no aika vaikeaa on tästä päätellä kummassako vika, luultavasti kummassakin..

Taloudelliset syyt tms. eivät koskaan ole mikään oikea peruste sille etteikö suhteesta voi lähteä. Eropaperit voi tulostaa netistä, kaupungin asuntojonoon pääsee, sossusta saa rahaa pahimpaan hätään jos mies ei anna jne jne.
Et halua erota, en kyllä ymmärrä miksi et? Mikä saa ihmisen pysymään väkisin tai puoliväkisin huonossa liitossa?? Nainen, nosta itsesi ylös, kerää selkärankasi suoraksi ja päräytä totuus kerrankin sille miehellesi. Miksi ihmeessä alistut? Huuda takas, sano ilkeästi takas, tee mitä tahansa muuta kuin alistu tuohon kohteluun. Mieti nainen, että kaikki mitä mies tekee tulee olemaan malli lapsillesi ja heidän parisuhteeseensa aikanaan.

Velvollisuutesi on löytää oman arvon tuntosi ja itsetuntosi takaisin. Mitä jos lakkaisit yrittämästä sitä yhteistä tekemistä tai jos mies helvata menee sänkyyn sen sijaan että tulee jouluillalliselle niin anna olla, parasta on VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS koska se on ainoa millä saat sen miehen tajuamaan jotain. Pitäkää oikein oikein lystiä keskenänne hänestä välittämättä niin johan alkaa ääni kellossa muuttua.

En voi suositella muuta kuin eroamista silloin, jos oma kroppa, elimistö ja henkinen hyvinvointi on jo masennukseen taipumassa ja vain toinen yrittää. Et voi pitää mitään AVIOLIITTOA yllä yksin, ymmärrä hyvän sään aikana.
Olen ollut kaupungin asuntojonossa jo 2 vuotta.
Pienillä tuloilla en voi lähteä, koska en saisi edes asumistukea, olen ns. toimeentuloloukussa.

Itsearvontuntoni on johtanut mieheni tuohon kiukutteluun, on näet huomannut, että suora tunteenilmaisu: en voi kanssasi hyvin, oloni on sietämätön, kun kohtelet minua noin , jne. eivät tuota muuta kuin lisää loukkaantumista.

Hoidan jo kaikki omat asiani. Mieheni asiat jätän hoitamatta, mutta saan siitä haukut , kunnon sellaiset.
Olen ollut vuosia terapeutilla, mutta terapeutti ei osaa sanoa muuta kuin että kun toisella on luonnehäiriö, siinä hänelläkin neuvot loppuvat.
Näytin tämän ketjun, johon tokaisi, että ei hänellä ole tähän mitään sanottavaa, vaan että tämä on vain teidän mielipiteenne.
Että semmoinen narsisti täällä.

Päänsärkyä pukkaa, itkettää, väsyttää.
Jos miehesi ei ole saanut narsistisesta luonnehäiriöstä diagnoosia niin ei sitä meistä kukaan etkä sinäkään voi hänelle antaa, se on ammattilaisten hommaa.

Lakkaa tyytymästä kohtaloosi, sinulla on kaikki eväät aloittaa oma elämä vaikka sitten avioliiton sisällä. Olet turhaanko käynyt jo vuosia terapiassa? Oletko toivonut sieltä apua itsellesi vai siihen, että mies muuttuisi? Ei hän muutu, sinun tässä tulee muuttua: joko lähdet kävelemään tai muutat omaa suhtautumistasi. Mitäpä luulet minkälainen voimanlähde olet luonnehäiriöiselle: hänen voimansa tulee toisen alistamisesta, nöyryyttämisestä, hylkäämisestä, henkisen väkivallan käytöstä jne - sinun käytöksesi omalta osaltaan edesauttaa tuota omaa tilannettasi. Koita nyt ymmärtää, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

lähdet tai jäät. Jos jäät, paranna itsesi, miestäsi et voi parantaa.

Sanot tuolla ylhäällä, että rakkaus ahdistaa? Rakkaus nimenomaan ei ahdista, vaan päästää vapaaksi. Niinpä teillä on vain sairas suhde, jossa kumpikaan ei todella rakasta, vaan on riippuvainen syystä tai toisesta.

Rakkaus on iloa, hyväksyntää, sallimista, kun ihminen voi olla vapaa oma itsensä, nauraa, helliä, kosketella ja sen sellaista. Toivon, että lapsenne eivät ota mallia teidän parisuhteestanne.

Aina on mahdollista lähteä, on ennenkin lähdetty vaikka kuinka rahasta olisi pulaa. Miehesi on elatusvelvollinen vaikka lähdet, hän ei voi sinulta rahoja ja elatusta kieltää vaikka muuttaisit pois. Ja itseasiassa hänen tulee lähteä teidän asunnostanne, ei sinun. Se kuka pitää lapset ja kuka on enemmän asunnontarpeessa olet sinä lasten kanssa, joten laita se mies pihalle.

Kai nyt olet kuitenkin käynyt oman kuntasi oikeusaputoimistossa kysymässä miten asiat ovat? Vaikka teillä olisi avioehto niin ei mies voi sinua rahattomaksi jättää.
siis mieheni on saanut diagnoosin , lue kunnolla, mitä kerron.

Turha kommentoida, jos ei lue postausta kunnolla.
Toki tiedän, ettei miestäni voi parantaa.
Samoin, ettei rakkauden kuulu ahdistaa.
Eikä aina ole mahdollista lähteä.
Kaikkea en kuitenkaan voi vuodattaa täällä yksityiskohtineen, eikä se ole tarkoitukseni.

kunnalla asiat etenevät omaa hidasta latuaan, jossa vaikutusmahdollisuudet ovat huonot.
Pitäisi olla aktiivisti fyysistä väkivaltaa, niin ehkä sitten jotain järjestyisi ?
Henkinen väkivalta vahingoittaa siinä kuin fyysinenkin, ehkä pahemminkin.
Sillä vain ei ole mitään merkitystä, kun asuntoa hakee.
Lisäksi lapsemme ovat yhtä lukuunottamatta jo aikuisia, joten heitä tilanne ei koske.
tää asunto on miehen nimissä. Ei ole suhdetta, vaan on muuta. Pakkosietämistä,kunnes asunto löytyy.

Toki tiedän,mitä rakkaus on, mitä se ei ole.

En edes yritä parantaa mitään enää, yritän vain selvitä hengissä,mutta ahdistus on ajoittain aivan sietämätöntä narsistin kanssa.

Olen oikeasti taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että ei ole muita tuloja kuin minimieläke ja vammaistuki.
Siinä olet oikeassa, että narsisti käyttää aina hyväkseen,kun voi.

Minäkin toivon sydämestäni, etteivät ota mallia.

Lapseni ovat onneksi yhtä lukuunottamatta omilla tahoillaan ja onnellisen oloisia, vain tämä meidän suhde ahdistaa kun tulevat käymään.

Tietävät tilanteeni,kehottavat ottamaan eron heti kun se on mahdollista.
Oikeusaputoimistossa ollaan sitä mieltä, että mies saa jäädä asuntoon.On hänen työsuhdeasuntonsa.
ts. en keksi,mitä muuta voisin enää tehdä.
Niin , pitimäni vielä jatkaa, että on sössinyt omat raha-asiansa perusteellisesti, joten mitään rahoja ei ole.

Olin vuosia luottotiedoton, koska vakavan liikuntasairauden takia olin paljon sairaalassa.

kaikki laskuni jäivät hoitamatta.Hän ei välittänyt niitä hoitaa.
Kun tuli kesälomarahaa, ja mun sairaalalaskuni meni ulosottoon, kieltäytyi lomarahoistaan maksamasta, vaikka varaa olisi ollut.

Siis mistään sairaasta riippuvuussuhteesta ei ole kyse, vaan kyllä mulla on ihan aito vitutus, joka vaan lisääntyy ajan myötä.
Vanhoja ei saa muistella, mutta uutta ei kykene reppana luomaan, enkä sitä edes odota enää.
Luottamus on kadonnut lukuisten samanlaisten esimerkkien vuoksi.
Mutta varoituksen sana, jokaiselle, joka miettii suhdetta maanis-depressiivisen kumppanin, narsistin tms. kanssa.
Itku tulee ennenpitkää, satavarmasti.
Mene ihan ite sinne kunnan asuntotoimistoon ja kerro tilanne, eli että sinua päivittäin ajetaan hulluksi henkisellä väkivallalla. Jo on kumma jos ei kahdessa vuodessa mitään luukkua vapaudu. Jos yksikin lapsi asuu kotona niin ihan lastensuojelulakeihin vedoten te lapsen kanssa tarvitsette eri asunnon.
Valita asuntotoimiston esimiehelle asiasi liian hitaasta etenemisestä, tai vaikka lääninhallitukseen jos tarvis. Siis nykyinen aluehallintovirasto. Pidä puolesi, tai hanki joku ajamaan asioitasi, vaikka sisko tms. tarmokkaampi ihminen, jos et pysty enää itse reippaasti pitämään puoliasi missään asiassa?
no, faktaa on, ettei henkinen väkivalta ole asuntotoimiston ongelma.

On nimittäin niin monta muuta, jotka työttömyyden, sairauden, vanhuuden tai perheen koon kasvamisen takia menevät ohi jonossa.
MIljoona-alueella asunnot menevät mm. maahanmuuttajille perheenyhdistämispäätösten ja elintasopakolaisten takia.

Olen ollut asuntojonossa fyysisen väkivallan vuoksi jo 3 vuotta ja minulla on mustaa valkoisella, että mies lyö.
Sosiaali hoitaa asian siten, että meillä käy sosiaaliviranomainen säännöllisesti tarkastamassa, että lapset ovat vielä täyspäisiä.

Olen pyytänyt, että lapseni otettaisiin huostaan miehen väkivallan vuoksi, josta tuloksena, että nuorin lapsi pääsi pois kotoa n. 2 kk:n ajaksi, ja murkkuikäiset eivät. Katsottiin, että ovat jo sen ikäisiä, ettei lastensuojelutoimia tarvita.

Äitinä olisin tahtonut lapsilleni rauhallisempaa ympäristöä.

Olen etsinyt asuntoa joka jumalan paikasta, tuloksetta.Pitkään. Jos maksaisin vuokrani luonnossa, olisi ottajia kyllä.

Olen hetken jopa asunut ystäväni luona tilanteen rauhoittamiseksi, jona aikana sosiaalitädit eivät edes pyynnöstä käyneet katsomassa kotona asuvien lasten tilannetta.
Kun valitin asiasta sossun pomoille, joku kävi, ja totesi, että hyvin ovat asiat, kaapissa on hernaripurkki ja 10 euroa rahaa kahdeksi viikoksi.

Tämä siis radanvarren pienessä kunnassa, Vantaan vieressä. Palasin kiltisti kotiini, yritän jaksaa.
- julkinen ei vedä. Turvakoti on tilapäinen majoituspaikka, josta saa tai ei saa jatkoasuntoa. Käytännössä siis useimmiten sovitellaan ja tehdään näennäissopimuksia, jotka eivät häirikköpuolison puolelta pidä ikinä.
Siksi sitten on noita terapioita, tuetaan jaksamaan sietämätöntä tilannetta.

Et taida Joulumieli olla Uudeltamaalta, tai edes eteläisestä Suomesta.

Olen uhannut lehdistöllä, siihen naurettu, että siitä vaan, et olis eka... että hyvinvointiyhteiskunnassa tässä ollaan, juu.
Sinulle Tuskan paikka. Miksi et hae avioeroa? Käy vielä kerran oikeusaputoimistossa kyselemässä oikeuksiasi. Jos teillä on monta kotona asuvaa lasta, asumusero tarkoittaa että mies muuttaa pois kunnes ositus on saatu tehtyä tms. Eli lain hengen mukaisesti lapsia ja äitiä ei häädetä kodistaan vaan (väkivaltainen) mies. Hae heti samantien hänelle lähestymiskielto.
Tai muuta hetimiten toiselle paikkakunnalle, jonnekin missä sinulle on ystäviä ja sukua (kotipuoleen?). Työtä saanee muualtakin kuin sieltä missä nyt sinnittelette.
Hyvää Joulua!
Lapsille hyvä joulu on sellainen, missä ei tarvitse pelätä omasta eikä vanhempien puolesta. Koti jossa kukaan ei hakkaa ketään. Hanki heille sellainen.
Just joo.

Mitähän köyhällä lapsiperheellä on ositettavana,muutama kuppi.

Lähestymiskielto... hehheh ! Edellisen lähestymiskiellon tulos oli, että ystäväni jonka luokse muutin, hakattiin.

Et taida tajuta yhtään mitään reaalielämästä. Oikeusaputoimisto järjestää eron, lapsen oikeus isään säilyy siitä huolimatta. ne ei järjestä asioita, vaan sosiaaliviranomaiset ja yleinen sektori.

Oletkos vähän tyhmä ?
ja enköhän itsekin tiedä, minkälainen koti on lapselle hyvä, enhän muuten olisi pyytänyt huostaanottoa.
Mikä ihmeen kukkahattutäti moraalinvartija, kun et ollenkaan tiedä todellisuudessa miten nämä asiat toimivat.

Mene muualle huonoine neuvoinesi, kiitos.
Jatka hakattavana oloa kun kerran haluat. Syyhän on tietysti sosiaalitoimessa ja ihan kaikissa muissa kuin sinussa. Muista käyttää lapsiasi neuvolapsykologilla säännöllisesti, jotta he ymmärtävät että elämä hakkaavan isin kanssa on ihan välttämätöntä kunnes itse pääsevät pois.
Normaali ihminen olisi jo nostanut rikosilmoituksia väkivallanteoista, mutta itsepä parhaiten tiedät kaiken, joten mitäpä tässä neuvomaan. Menen muualle koska yleiset väkivallan uhrin auttamiseksi tarkoitetut neuvot ovat mielestäsi tyhmiä.
En ole vähän enkä paljon tyhmä. Entäs itse?
kukkahattutädille tiedoksi:

v. 2010 alussa voimaan tullut laki on tehnyt parisuhdeväkivallan YLEISEN SYYTTÄJÄN syyttämäksi rikokseksi, jossa pahoinpitelijä/ pideltävä eivät kumpikaan voi vaikuttaa teosta jaettavaan rangaistukseen.

Turhaa ottaa kierroksia, kun et näytä edes perusteita tietävän asiasta.

Jokainen tilanteessa itse oleva on varmasti valmis tekemään asialle jotain, mutta ei siellä kunnan jonossa ole erityispaikkoja, on tilanne mikä tahansa.

Syyllistäminen, mitä se mielestäsi tuo tilanteeseen sellaista, joka olisi eduksi ?

Oletko itse ollut, vai miksi verenpaineesi nousee ?!
Joo , olen pks , meillä on kova huuto asunnoista. Kotona oleva lapsi on opiskeluikäinen, elatusvelvollisuuttakaan ei enää ole, vain moraalinen velvollisuus auttaa häntä pienten opintotukien kanssa, alle 20 v. jolloin isotuloisen isän tulot vaikuttavat opintotuen saantiin.

Olen käynyt hoputtamassa.
kait ne odottaa, että tulee turpaan ja sitten vasta turvakodin kautta irtoaa asunto...?

Asiani hoituvat kyllä tarmokkaasti, ei siinä mitään.

Mutta jonotilanne on huono, asumistukeen oikeuttava oma ansio nippanappa menee yli kelan rajojen a nuori, jonka ikä ei ole synnytä enää häneen huoltosuhdetta, tuovat eteen käsittämättömän tilanteen, josta selviäminen ei olekaan helppoa.
Olisi pitäinyt hoputella aiemmin, kun huoltosuhde vielä oli, olisi hetken ollut helpompaa.

Olen miettinyt, että jos vain heittäydyn asunnottomaksi, ottaako sossu kopin ?
Olen ollut saman miehen kanssa n. 20 v. ja kokenut väkivaltaa, narsisimia ja liki samanlaista vallankäyttöä kuin sinunkin miehelläsi. Yhtä lailla surkuttelin itseäni ja elämäntilannettani, mutta viimein uskoin ystävääni ja lähdin hakemaan apua Turvakodin terapiasta. Uskotko, jos väitän, että ainoa, joka tilanteessanne voi kasvaa ja muuttua olet sinä.Miehesi on luutunut paikalleen ja niin kauan aikaa kuin annat hänen terrorisoida perhe-elämäänne kärsit joka päivä lisää ja taas lisää.

Meillä tilanne on muuttunut oivaltaessani Turvakodin terapian kautta, että voin astua mieheni manipulaatiosta pois ja ryhtyä kohtelemaan häntä uudella tavalla. En mene häne juttuihinsa mukaan, eikä mieleeni tulisi enää yhtään ryhtyä suremaan hänen käytöstään. Nautin elämästäni ja ohitan hänet, jos käytös ei minua miellytä. On yllättää, miten toisesta voi löytyä aivan uusia piirteita ja kykyjä ja jopa nöyryyttä.

En minäkään miestäni halunnut jättää, vaikka niin kehoitettiin. Oliko se minulta tyhmyyttä vaiko mukavuudenhalua, mutta ainakin meidän ongelmien taustalla oli ihan varmasti myös periksi antava luonteeni ja oli siis asianmukaisen oppimisen paikka minullakin oppia ottamaan oma paikkani kodissamme.

Terapia kesti n. puoli vuotta, koska olin valmis ottamaan apua ja ohjausta vastaan. Olin ymmärtänyt joutuneeni umpikujaan, eikä elämäni enää sujuisi jos en kuuntelisi mitä asiaa asiantuntijoilla voisi olla. Joten suosittelen, että nyt pyyhit kyyneleesi ja alat järjen kanssa miettimään mistä haet apua. Olet ollut liian pitkään yksin ja kantanut vastuuta tilanteessa, jossa omaisille kuuluisi muutenkin antaa apua.
Joo, olen samalla kannalla- apua saa ja voi ottaa vastaan.

Turvakoti ei tee ihmeitä, on vain turvapaikka.
Siellä selvitään kriisivaiheesta, ja henkilökunnan resurssit ovat lasten ja uuden suunnitelman virittelyssä, ei siellä muuta apua saa.

Tuskan paikan mahtaa olla vaikea kestää omaa tilannettaan, sitä paitsi tuskin syyllistäminen helpoittaa hänen tuskaansa.

Hakunilan perhesurmassa sosiaalityöntekijät olivat oven takana odottelemassa, ja työskennelty oli perheen kanssa jo useita kuukausia.
Sisällä lapset ja äiti surmattuina, isä yrittänyt itsaria.
Ei oikeusaputsto tai edes sossu tarjoa sen kummempaa apua- tekevät sen,mitä on asetusten mukaan pakko.
Huutava pula sijaisperheistä, joten tilanne on paljon vaikeampi kuin eräät kommentoijat antavat ymmärtää.
 /   /  / Kun rakkaus ahdistaa !

Keskusteluhaku

Laaja haku

Match.com

Oletko sinkku?

1/3 kaikista suomalaisista sinkuista on jo kokeillut deittailua netissä, mikset sinäkin! Match.com on helppo ja turvallinen tapa aloittaa nettideittailu! Liity täysin ilmaiseksi!

E-Kontakti

LÖYDÄ SE OIKEA!

Hae sinkkuja Suomen suurimmasta nettideittisivustosta E-kontakti.fistä. Löydä seuraa jo tänään!

Haen naista:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Haen miestä:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta