ROCD = parisuhteeseen liittyvät pakko-ajatukset/ pakko-oireilut

ROCDpotilas

Morjesta! Suomessa tälläsestä ei näemmä hirveesti puhuta, mutta tunnistaako kukaan kärsivänsä ROCD:ta?
Itse kärsin kyseisestä ja minulla on ollu pakko-oireilua ennenkin ja masennusta on.
ROCD alkoi nykyisen tyttöystäväni kanssa kenen kanssa en olisi ikinä uskonut että tälläinen alkaisi.
Tapasin hänet vuosi sitten ja en ole eläessäni ollut niin onnellinen joten päätin samalla lopettaa terapian ja lääkkeet aivan tuosta noin, tietysti jälkeenpäin syvästi katuen. Mutta olen ollu tyttöystäväni kanssa melkein vuoden yhdessä ja emme edes asu samassa maassa mikä vaikeuttaa asioita. Voin aihan rehellisesti sanoa , että en ole kenenkään kanssa ollut niin onnellinen kun hänen ja rakastan häntä aivan mahdottomasti. Mutta kun olin häntä tapaamassa, kaikki oli liian täydellistä olla totta, kunnes yksi ilta alkoi pitkästä aikaa vaivaan pakko-ajatukset ja samalla mietin päässäni että mitä jos en ole onnellinen hänen kanssaan, siitä se helvetti alkoi, se tuntui kun rekka olisi ajanut päälle, niin voimakas ahdistus, pelko ja masennus iski. Tajusin siinä että tämä ei ole täysin normaalia tuntea näin koska niinsanotusti "normaali ihminen" vai käsittelisi tiedon päässän ja jatkaisi, mutta tunnistin siitä kun ajatukset alkoivant kiertää kehää päässäni koko ajan mielessäni "mitä jos en olekkaan onnellinen hänen kanssaan, mitä jos me eroamme, mitä jos pilaan tämän kaiken" siinä samalla alkaa kyseenalaistaan rakkauttaa toista kohtaan ja miettimään asioita. Fakta on se, että rakastan häntä aivan suunnattoman paljon ja kun esim. Puhumme skypessä ja näen hänen kasvonsa minulle tulee heti paljon parempi mieli. Tämä on todella masentavaa ja turhauttavaa, mutta tiedän että nämä ajaukset ovat epä-aitoja, taistelen joka päivä niitä vastaan. Nyt odotan uutta lähetettä psykiatrille ja odotan että lääkityksen pystyisin alottaan myös.
Jos kukaan tunnistaa kärsivänsä samasta ja kielitaitoa riittää vähän enemmän niin laittaka googleen ROCD sieltä saat hirveästi tietoa ja olisi mukavaa jos jollain on samanlaisia oireita , niin jakaisi niitä minun kanssa.

66

13645

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Menetyksen pelko

      Hei ROCD-potilas! Kiva kuulla, että tälle on olemassa oma diagnoosi. Itse olen puoli vuotta kärsinyt samasta ongelmasta ja luullut, että kellään ei varmasti ole samanlaista. Olen seurustellut nyt 1,5 vuotta poikaystäväni kanssa. Tyypillisiä ajatuksiani ovat juuri nämä "olenko varmasti onnellinen", "onko kaikki hyvin", "sovimmeko tarpeeksi hyvin yhteen", "voiko häneen varmasti luottaa", "rakastanko häntä niin kuin poikaystävää 'kuuluu' rakastaa", "haluanko aivan satavarmasti olla hänen kanssaan" - ajatukset. Sisimmässäni tiedän, että suhteessamme ei ole mitään ongelmaa ja silti pelkään menettämistä. Suhde on myös ensimmäiseni, joten ei ole mitään, mihin verrata ja sekin lisää epävarmuutta. Pakkoajatukseni olivat pahimmillaan tuossa loppukesästä, jolloin suunnittelin jo epätoivoisia tekoja, joita en onneksi kuitenkaan toteuttanut. Ahdistukseni on kausittaista, on nykyään jopa sellaisia päiviä, jolloin en murehdi ollenkaan. Terve jakso kestää yleensä noin viikon ja sen jälkeen keksin aina jotain murehdittavaa. Samat ajatukset pyörivät päässäni uudelleen ja uudelleen. Oloni on välillä aivan lamaantunut ja ahdistus on pahimmillaan jostain syystä aamuisin.
      Olen saanut tähän lääkitykseksi Seronil-lääkkeen. Annostukseni oli aikaisemmin 20 mg mutta nostettiin juuri viime viikolla 30 mg. Lääke on tasannut mielialaani siinä määrin, että pystyn normaalisti nukkumaan ja syömään. Käyn myös psykologilla. Psykologikäynnit ovat auttaneet minua jo paljon. Haluaisin päästä tästä eroon mahdollisimman pian, sillä tunnen syyllisyyttä näistä ajatuksistani...

    • sekopää vaimo

      Hei,

      täällä luultavasti myös yksi rocd-tapaus...

      Olen 28-vuotias nainen ja ollut mieheni kanssa yli seitsemän vuotta yhdessä. Ensimmäisen kerran näitä tällaisia pakkoajatuksia minulle taisi tulla muistaakseni joskus, kun olimme seurustelleet noin yli vuoden-parin vuoden verran. Nyt toisen kerran nämä ovat myllänneet viime kesästä asti. Naimisiin kuitenkin menimme loppusyksystä ja mielessä on käynyt, voisiko nämä ajatukset olla jonkinlaista sitoutumiskammoa?

      Mieheni on kaikinpuolin unelmamies: hauska, huumorintajuinen, kunnollinen, ei juo, ei polta, meillä on samanlaisia kiinnostuksenkohteita, samanlaiset arvot, hän on erittäin hyvännäköinen jne. Silti päässäni pyörii, että jos rakastan häntä oikeasti täysillä, miksi sitten mietin rakastanko kunnolla -> jos rakastaisin, tällaisia ei edes miettisi?

      Haluttomuutta (tosin se on johtunut varmastikin monista eri syistä mm. sairaudestani, suhteemme alkuajoista, jolloin en osannut suhtautua seksiin ihan oikealla tavalla vielä, masennuksestani jne.) on minulla myös ollut ja sekin on ollut yksi pakkoajatusten syy -> jos rakastaisin miestäni kunnolla, haluaisin häntä kiihkeästi koko ajan eikä haluttomuutta olisi?

      Tällä hetkellä yksi pahimmista ajatuksista on ollut mieheni ulkonäkö. Hän on hyvin komea, ei ehkä klassisella tavalla komea, mutta esim. hänen hiuksensa ja tyylinsä on juuri mieleiseni, hänellä on ihanapiirteiset kasvot jne. Silti päässäni on pyörinyt ajatus, voiko mieheni olla minulle Se Oikea, jos en näe ihan kaikkea hänessä komeimpana? Toisaalta hän on minulle se ihanin, jos ajattelen sillä lailla "rakastuneella" tavalla. Mutta jos analysoisin sillä lailla kriittisesti, niin kyllä jollain muulla on oikeasti vaikka parempi joku tietty ruumiinosa tai vartalo. Tämä on sairasta, kun enhän minäkään ole tietenkään mikään täydellinen, kaukana sieltä oikeasti... Mutta silti mieheni väittää, että minä olisin muka hänelle se kaunein (ja ihan tosissaan tuntuu vielä olevan, vaikka vaikea uskoa...). Monet muut ihmiset tuntuvat myös sanovan puolisoansa parhaimman näköiseksi. Jos siis tarpeeksi rakastaa, niin pitäisikö tavallaan alkaa nähdä ne puolison huonommat/ei-niin-hyvät kohdat maailman ihanimpina? Vai riittääkö, ettei ne ns. haittaa ja kokonaisuus on se rakkain? Saikohan tästä mitään tolkkua...

      Kesällä etsin netistä tietoa näistä pakkoajatuksista ja törmäsin myös tuohon rocd:hen. Jotenkin se kolahti täysin ja saattaa olla, että tämä on juurikin sitä. Mutta sitten taas yksi epäilyni on, että mistä sen oikein erottaa onko rocd vai onko tämä vain normaalia epäilystä siitä, että ei olekaan Sen Oikean puolison kanssa? Normaalia vaikeutta erota? Rakastan kyllä miestäni ihan kamalasti ja nykyään on seksikin alkanut luistaa ja tuntuu, että haluan häntä kiihkeämmin kuin koskaan ennen. En kylläkään vielä tiedä, onko se "tarpeeksi"? Mieheni on se, jonka kanssa tahtoisin vanheta ja hänen jättämisensä tuntuisi aivan järjettömän pahalta. Tiedän, ettei kukaan voisi olla hänen kaltaisensa/edes lähellekään yhtä hyvä. Ja silti pelkään, että mitä jos hän ei olekaan Se. Mitä jos joskus tuleekin joku, joka vie jalat alta täysin? Mutta mistä tiedän, ettei tämä vika ole vain minussa niinkuin varmasti onkin?

      Lääkitystä minulla ei koskaan ole ollut enkä ole käynyt missään terapiassa ikinä. Myös muita pakkoajatuksia minulla on ollut viimeisen parin vuoden ajan mm. töihin liittyen (töissä ollut stressiä ja kaiken maailman vaikeuksia) ja koska en pidä nykyisestä työstäni, olen miettinyt, mitä muita töitä löytäisin. Olen pakkomiettinyt, miten pärjään tulevaisuudessa, kun jään eläkkeelle (tämä on ehkä kaiken huipuin aihe! Eläkkeelle pääsyyn kun on vielä aikas paljon aikaa...). Lähes kaikkea mahdollista jään jumittamaan päässäni. Aiheet vaihtelevat ja kun saan yhden jutun "mietittyä loppuun", yleensä aina kyllä keksin seuraavan pakkoajatuksen. Jos ei ole mitään muuta ajatusta juuri jollain hetkellä, niin mietin sitten vaikka tuota onko mieheni minulle se oikea. :-(

      Haluaisin niin päästä näistä ajatuksista eroon ja elää rauhassa ja rauhassa rakastaa miestäni. Mitään muuta en toivo. Ehkä minunkin olisi viimein pakko mennä lääkäriin/jollekin terapeutille tästä asiasta. Oletteko menneet ihan ensiksi terveyskeskuksen omalääkärille ja sitä kautta olette päässeet eteenpäin? Pelkään vain niitä masennuslääkkeitä. Jostain luin joku aika sitten, että matala estrogeeni saattaisi aiheuttaa pakkoajatuksia? Lopetin e-pillerit syyskuussa ja mietin, onkohan se voinut pahentaa tätä oireilua. Gynekologini myös totesi minulla ehkä olevan matalan estrogeenin ja määräsi minulle eri verikokeita. Kiinnostuneena odotan, mitä ne tulokset sanovat. Olisi niin suuri helpotus, jos tälle löytyisi joku hormonaalinen syy!

      • sekopää vaimo

        Minulla on myös tuota ollut, että välillä on hyviä hetkiä, jolloin en ajattele näitä. Mutta nykyään on alkanut mennä niin, että tämä on ihan päivittäistä. Nämä ajatukset myös jotenkin lamaavat, juuri niinkuin edellinen kirjoittaja kirjoitti. Minullakin nämä ovat pahimmillaan ehkä juuri aamuisin muuten. Työpäivien aamuina en ehdi näitä miettiä, mutta vapaapäivät ja lomat ovat pahimpia... Silloin ei meinaa sängystä päästä ylös, kun tuntuu, että "pitää miettiä nämä ensin pois" ennenkuin voi nousta. Tai jos pääsee sängystä ylös, näitä jää jumittamaan vessaan tai suihkuun...

        Kiinnostaisi myös tietää, oletteko te keksineet syyn, joka voisi aiheuttaa tätä? Minä olen miettinyt varmaan pääni puhki, mikä se voisi olla. Meillä oli suhteen alkuaikoina oltuamme noin vuoden yhdessä eräs asia, joka aiheutti minulle tavallaan shokin. Luulin, että mieheni oli ihastunut erääseen henkilöön, mutta niin ei sitten ollutkaan, kun asiasta puhuimme. Tästä tuli minulle kuitenkin yksi pakkoajatus silloin ja olin epävarma useamman vuoden.

        Toinen aiheuttajaehdokas on, että vanhempani erosivat, koska äitini löysi uuden miehen ollessani lukioikäinen. He olivat olleet pari vuotta yhdessä ennenkuin äitini kertoi asiasta. Minä kuitenkin olin saanut asian selville jo varmaan aika alkuvaiheessa. Tästä on saattanut jäädä joku pelko, että onhan oma suhteeni kunnossa ja ettei minulle kävisi samalla tavalla?

        Kolmas on mieheni sairaus. Se on kyllä nyt ollut hyvässä/samassa tasapainossa kuin ennenkin eikä mitään huononemista ole ilmennyt. Suhteen alussa pelkäsin todella paljon, että mitä jos hänen tilansa menee huonommaksi ja lääkäri ilmoittaa, että elinaikaa on vain alle kymmenen vuotta jäljellä tms. Voisiko olla, että pelkään rakastua häneen, jos jotain käykin joskus?


      • tfuoöp6

        Olen miettinyt vähän samoja teemoja. Mutta ongelmallista on, etten oikeasti pidä miestäni hyvännäköisenä ja hänen juttunsa ovat joskus tylsiä eivätkä hauskat jutut ole hauskoja. Tunnen siis itseni kaksinaamaiseksi/monipersoonaiseksi, koska ajattelen näin.


    • voivvvvvvvvv

      Anteeksi nyt vaan, mutta pakko sanoa jotain, joka ei välttämättä kuulosta kovin kivalta. Ei ole mitään Sitä Oikeaa olemassa kellekään ihmiselle PISTE. Kyllä on asiat elämässä hyvin, jos on aikaa tuollasiin ajatuksiin keskittyä. Kai sitä ihan vauhkoontuu, jos oikein lietsoo itseään tuollaiseen kierteeseen. Olen itsekin aika neuroottinen henkilö ja tunnistan osin itseni tuosta "entä jos sitä/tätä/tuota", mutta onhan se nyt aivan naurettavaa, eikös olekin?

      on täysin normaalia pitää omaa kumppaniaan toisinaan lähestulkoon paskaläjänä. ei siinä ole mitään väärää. eikai sitä nyt elämä voi koko ajan olla mitään sambatuntia? tuskin kannattaa mitään nuppilääkkeitä alkaa pupeltamaan, ellei asiat ole oikeasti todella huonosti. itseään voi terapoida helposti alkamalla muuttaa tapojaan pikkuhiljaa, esim. kävelemällä jotain eri reittiä bussipysäkille jne. siitä sitten muuttaa elämän suuntaa kivasti. on se jännä. heh.

      liikunta auttaa asiaan. tai ihan miten vaan, jos sitä nyt väkisin haluaa syödä jotain neurokemioihin vaikuttavaa paskaa, niin siitä vaan!

      • E

        Ja kyllä on sulla myös asiat hyvin, jos et oo koskaan joutunut pakkoajatuksia sietämään (miltä ainakin kuulostat tuon tietämättömän kommenttisi perusteella) :) On se kyllä jännä miten asioista mitään tajuamattomat tyypit tuntuvat olevan usein innokkaita pätemään ja jakelemaan viisastelevia neuvojaan näsäviisaaseen sävyyn, vaikka ei oo harmainta aavistusta siitä mistä puhuu.

        Ei kukaan pakkoajatuksista kärsivä huvikseen pyörittele niitä asioita päässään tai tarkoituksella lietso itseään paniikkiin voidakseen sitten valittaa, eikä pakkoajatuksista noin vain pääse eroon. Ikävä kyllä. Varmasti jokainen täällä lopettais pakkoajatuksensa tähän, jos se ois niin simppeliä. Mutta helppohan siihen on tulla päsmäröimään et miksette te urpot tee sitä ja tätä, jos itellä ei ole tätä ongelmaa. Miten olisi jos arvon professori googlettaisi netin ihmemaasta ocd:n ja siihen liittyen termin pure-o, saattaisit tsägällä ehkä oppia jotain siitä mistä yrität niin tohkeissasi neuvoa.


    • vidu000

      Jep, tunnistan tästäkin itseni, enpä tiennyt että NÄMÄKIN voi olla pakkoajatuksia.
      Musta tuntuu, että tämä häiriö (jos nyt on OCD, kun epäilen mm. skitsofreniaa), on niiiiiin pahana.... niin, että pelkään auttaako uudet lääkkeetkään...

      Mä niin toivon, että auttaa. Terapiasta en ole _tämän suhteen_ hyötynyt, muuten kyllä. Mulla diagnosoitiin aikoinaan pakko-oireinen häiriö, mikä sittemmin on poistettu "listaltani". Omasta mielestäni kyse ei ole enää mistään tilapäisestä ja ohimenevästä jutusta, vaan kunnon häiriöstä.

      Tätä on jatkunut liian kauan, häpeän ja pelkään ajatuksiani.
      Häpeän niitä. Tunnen syyllisyyttä, kadun ja mietin; miksen vaan voi olla ns. normaalisti mieheni kanssa!!! Miksi mietin, kun en jaksa enää miettiä!!

      Pää leviää, mulla on varmaan kaikki ocd:n tyypillisimmät pakkoajatukset ja iso osa harvinaisemmistakin.

    • Thyroxin tehosi

      Mulla lieveni pakkoajatukset lähes minimiin, kun löydettiin kilpirauhasen toiminnanvajaus ja sain siihen lääkkeen.

      • sekopää vaimo

        Minullakin on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta jo kauan. Lääkitys on välillä ollut melko tasapainossa (jos se sitä nyt koskaan voi täysin olla...) ja välillä ei. Nyt viimeksi muutama kuukausi sitten arvot oli taas aika huonot. Mutta en tiedä tuosta yhteydestä oikein, kun nämä ajatukset ovat vaivanneet silloinkin, kun arvot ovat olleet kunnossa.


    • sekopää vaimo

      Mitä muille kanssakärsijöille kuuluu tällä hetkellä, esim. aloittajalle? Oletteko päässeet ajatuksista eroon ja oletteko edelleen kumppaninne kanssa yhdessä?

      Minulla on edelleenkin aika sama tilanne kuin aiemminkin, ajatukset jyllää päässä, mutta yhdessä olemme edelleen. Välillä on muutamia päiviä, jolloin on parempi olo, mutta sitten jossain kohtaa nämä mietteet alkavat taas jäytää päässä. Että kun olen tällaisia hölmöjä miettinyt joskus, niin voiko kaikki olla kunnossa. Tunnen itseni huonoksi vaimoksi ja kamalan ilkeäksi, vaikka mieheni on kokonaisuudessaan periaatteessa ihan suht komea ja usein jopa erittäin komeakin, mutta jotkin kohdat välillä pistää silmään vähemmän miehekkäinä tai komeina. Tuntuu, että hän ansaitsisi paremman vaimon. Sitten hyvinä päivinäni minusta taas tuntuu, että olen ihan idiootti ja tämä vuoristorata saa aikaan sen, että pelkään, että kun olen tällainen hullujen asioiden päässä pyörittelijä, voinko silloin olla aidosti rakastunut.

      Voivvvvv oli täysin oikeassa siinä, että aivan naurettavaahan tämä on. Mutta myös ihan kamalaa, kun tuntuu, että koko elämä menee hukkaan tämän takia. Kuitenkin rakastan (ainakin luulen niin!) miestäni niin paljon, että en tahtoisi häntä jättääkään näin typerän asian takia. En oikein osaisi kuvitella itselleni parempaa miestäkään -tai ehkä joissain asioissa- mutta en kokonaisuudessaan. Tahtoisin vain pystyä vapautumaan näistä ja elää elämää ja olla rauhassa onnellinen. Sen pitäisi periaatteessa olla ihan helppoa. :-(

      Eikä tää tosiaan ole ainoa aihe, joka mulla on. Tuolla aiemmin mainitsin joitain mm. tuon eläkejutun ja työasiat, jotka pyöri päässä lähes tauotta. Mulla on myös trikotillomania, suht lievä onneksi tosin ja puhtausjuttuja, mutta nekään ei onneksi ole niin pahoja kuin joillain. Ne ehkä todistaa, että tämä mieheeni liittyväkin on "vain" yksi pakko-oireista, ei varsinaisesti rakkauden puutteesta johtuvaa? Mutta sitten taas välillä kehittelen siitäkin pakkoajatuksen, että mitä jos näillä kaikilla ajatuksilla pakoilen jotain pelottavaa tosiasiaa=sitä, etten oikeasti tarpeeksi rakastakaan?

      Tämä http://www.healthboards.com/boards/obsessive-compulsive-disorder-ocd/847810-help-people-relationship-ocd.html voisi melkein olla kuin minun ajatukseni...

    • ma_rie

      Hei Sekopää vaimo!
      Olipas "mahtavaa" lukea tekstejäsi, kuin suoraan omasta elämästäni. Minulla on diagnosoitu ocd jo vuosia sitten, mutta tästä rocd:stä en ollut kuullutkaan. Suurimman osan ajastani käytän tähän parisuhdeajatusmyllyyn ja tuntuu todellakin, että se oikea elämä valuu hukkaan. Olisi kiva kirjoitella kanssasi, sillä tuntuu, että näiden asioiden kanssa on usein ihan yksin. Laitathan osoitetta, jos vain siltä tuntuu!

    • pregnant

      Moikka!
      Helpottavaa kuulla että muillakin on samankaltaisia oireita.

      Itse olen 6kk raskaana ja 2kk kohdalla aloin yhtäkkiä tarkkailemaan miestäni. Minusta hän näytti oudolta,jopa vastenmieliseltä. En ymmärtänyt mistä se yhtäkkiä johtui, koska siihen asti olin pitänyt häntä komeana. Siitä alkoin nyt 4kk jatkunut helvetti. Aloin tarkkailemaan häntä jatkuvasti ja kai jos ihmistä tuijottaa 4kk kokoajan alkaa hän näyttää erillaiselta. Minulla käy niin, että ikään kun hänessä olisi kaksi eri persoonaa, ihana ja kauhea. Olen miettinyt pääni puhki mistä tämä johtuu ja ollut samassa pakkoajatus luupissa kun te muut; onko hän se oikea, jos olisi miksi takerrun tälläisiin turhanpäiväisiin ulkoisiin "virheisiin".

      Olen ollut monta kertaa miltei eron partaalla,koska en kestä tätä ahdistusta, mutta aina loppuviimein tajunnut ettei se johdu miehestäni. Samaan aikaan rakastan häntä yli kaikean ja haluaisin olla hänen kanssaan. Hänessä ei ole mitään vikaa.
      Olen käynyt terapiassa ja se on kyllä auttanut, mutta vain hetkellisesti. Terapeutti uskoo juurien johtavan lapsuudesta, missä äitini oli ambivalentti kiintymyssuhteessa. Välillä antoi turvaa, välillä ei. Ja sitten aikuisuuden kokemukset parisuhteissa, hylkäämisiä ja viimeisimmässä mies halusi olla muiden miesten kanssa ja siksi erosimme.
      Toki raskaushormoonitkin voi vaikuttaa, mutta tuskin tätä kaikkea. Minulla on jo aijemmin kokoemusta pakkoajatuksista parin vuoden takaa. Kohde vain vaihtuu.
      Aloin syömään Cipralexia(15mg) 6 viikkoa sitten ja tuntuu että ehkä pikku hiljaa se alkaa vaikuttaa... toivotaan.
      Olen olliut täysin lamautunut tämän takia kuukausia ja useasti miettinyt etten jaksa elää. Tämä on niin hirveätä.
      Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia tästä tai jakaa kokemuksia tästä, keskutelisin mielelläni.

      • pregnant

        Piti vielä lisätä se minkä tunnistan sekopää vaimon kirjoituksesta, että jos tällä kaikella on joku syvempi merkitys, että jos en oikeesti rakastakkaan miestäni ja kiellän vain totuuuden jne. Ja miksi alunperin aloin ajattelemaan miehestäni näin jne.
        Jos teitä lohduttaa,niin terpaeuttini vannotti minulle, että jos ihminen ei halua olla toisen kanssa, ei oireet ole tuollaiset. Kukaan ei voi ahdistua niin toivottomasti, vain lopulta ymmärtää jos ei oikeesti halua olla toisen kanssa. Tietääkö kukaan ihmistä joka syö lääkkeitä ja on tuohottoman ahdistunut siitä että haluaa erota. "terve" ihminen eroaa kyllä kun hän haluaa. näin uskon ja uskon että ammatt-ihminen tietää.


    • pregnant

      Mistä tuosta ROCD diagnoosista saa tietoa?

    • pregnant.

      Löysin paljon tietoa esim.facebookissa on oma ryhmä.kannattaa liittyä.

      • Pregnant

        Eiko kukaan enää käy täällä?olisi kiva jatkaa keskustelua???


      • Sekopää vaimo
        Pregnant kirjoitti:

        Eiko kukaan enää käy täällä?olisi kiva jatkaa keskustelua???

        pregnant, tuli mieleeni, kun kirjoitit, että ajatuksesi alkoi raskausaikana, että onko sinulta mitattu kilpirauhasarvoja (tsh ja t4v)? Ne saattavat huonontua raskausaikana ja minullakin on kilpirauhasarvot nyt hieman parantuneet kesästä, kun lisäsin lääkitystä, mutta vieläkään ne ei ole täysin hyvät. Tämä saattaisi osaltaan selittää vähäsen parempaa oloani ajatusten suhteen. Kilpirauhasfoorumilla aika moni kirjoittelee, että heillä arvojen ollessa huonot, tulee tällaisia "kehäajatuksia". Mutta on tässä varmaan muutakin.

        Mitä kautta muuten menit terapeutille? Menitkö ihan terveyskeskukseen ensin lääkärille ja sitä kautta? Kuinka usein käyt ja joutuuko siitä paljon maksamaan? Ei sillä, se olisi varmasti kaiken rahan arvoista, jos saisi taas normaalin elämän ja ajatusmaailman...

        Tuokin on totta, että jos koko ajan tarkkailee toista, niin ei ole ihme, että kohta ei näe mitään muuta kuin vikoja. Siksi olen koittanut alkaa tietoisesti kiinnittämään huomiota vain niihin hyviin asioihin. Sekin on hassua, että enää en oikein edes sillä tavalla "positiivisesti vaikutu", jos näen jonkun muun miehen, vaan jos huomaan jonkun, ahdistun heti. Kesällä oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei voinut kävellä ulkona ahdistumatta muiden miesten paljaista käsivarsista, jos ne oli miehekkäämmän näköisiä. (Älkääkä nyt naurako, tää on ihan tosi) Vaikka olisi kuinka ruma mies tai vanha pappa ollut muuten, mutta jos käsivarret oli paremmat, niin se sai mulle lähes itkun aikaan. Että joo, täytyisi kai hankkiutua johonkin terapeutille pikkuhiljaa...

        Olisi tosi kiva kirjoitella tästä, mutta muistelisin, että tänne ei saanut laittaa sähköpostiosoitteita näkyviin tai ylläpito poistaa viestin/koko ketjun?


    • Sekopää vaimo

      Hei pregnant ja ma_rie,

      Kiva, kun vastasitte tänne ja anteeksi, etten ole käynyt kirjoittelemassa täällä pitkään aikaan!

      Tilanteeni on aika samanlainen edelleen kuin aiemminkin, tosin pientä parannusta ehkä on tapahtunut. Ajatukset jyllää päässä yhä pahasti, mutta aamuisin pääsen aika hyvin sängystä jo ylös, mutta edelleen ne usein lamaavat, kun pitäisi alkaa tehdä jotain.

      Näistä asioista lukeminen on toisaalta auttanut ja toisaalta taas välillä tuntuu, että olisi parempi pysytellä poissa lukemasta kaikkia juttuja, kun niistä tulee välillä kehitettyä uusia pakkoaiheita itselleen... Huoh. Mutta vinkkaan teille muuten silti tästä yhdestä englanninkielisestä sivustosta, joka on välillä auttanut minua aina hetkellisesti ainakin: http://conscious-transitions.com/category/relationships-2/
      -> tuolta sivun oikeasta laidasta voi klikata archives-otsikkoa ja sieltä pääsee lukemaan vanhoja blogikirjoituksia, joista löytyy hyviä juttuja niistä kommenteista saa myös vertaistukea.

      Tällä hetkellä olen päässyt sellaiselle "tasolle" ajatusteni kanssa, että tiedän rakastavani miestäni äärimmäisen paljon, mutta minua häiritsee ajatus, etten ole itse tarpeeksi hyvä vaimo hänelle / niin hyvä puoliso kuin hän on minulle. Kun tahtoisin niin kovasti olla.

      Tiedän, että tämä kuulostaa ihan typerältä, kun normaalisti varmaan melkein kaikki katsovat muita ihmisiä "sillä silmällä", vaikka olisivatkin parisuhteessa. Mieheni kuitenkaan ei kuulemma "sillä tavalla" huomaa muita kauniimpia naisia eikä niillä ole hänelle merkitystä. (Minun kirjoittamanani tämä vaikuttaa idioottimaiselta ja naiivilta, tiedän) Periaatteessa saisin olla aivan äärimmäisen onnellinen tällaisesta miehestä ja moni ilkeämielinen tulee tietysti nyt vinoilemaan, että ei kukaan oikeasti ole tuollainen, vaikka niin väittäisikin. Tästäkin on miehen kanssa juteltu ja hän vilpittömästi väittää, ettei huomaa muita naisia. Välillä minua itseänikin hävettää, että olenko saanut aikaan sen, että hän ei uskalla huomata muita esim. siinä pelossa, että minä vetäisin herneet nenään tms. / kun tästä aiheesta on juteltu aika paljon sattuneesta syystä. Olen kuitenkin sanonut, että se olisi ihan ok, jos hän katselisi muitakin. (Tässä vaiheessa tämä viimeistään kuulostaa täysin absurdilta aiheelta jo omasta mielestänikin) Mutta ei kuulemma.

      Tämän takia minua häiritsee se, että minä saatan huomata muitakin miehiä "sillä silmälläkin". Se on kuitenkin varmasti sikäli ihan lievää eli en siis millään tapaa kuolaa heidän peräänsä esim. tyyliin "uuh, tuotapa tekisi mieleni päästä panemaan", vaan ne on ehkä enemmän sellaisia hieman enemmän kuin pelkkiä "noteerauksia". Mieheni esim. ei kai edes niin huomaa ketään ja saattaisi olla, että "ai mikä, en mä huomannut" ja minä taas saatan nähdä, että "oho, olipas sillä komea (joku mikä nyt onkaan)". Eikä tässäkään kai niin mitään pahaa olisi, mutta minulle tulee sitten tässä kohtaa kuitenkin huono omatunto, jos huomaan panevani merkille jossain muussa jotain parempaa kuin miehessäni. Jos joku on vaikka lihaksikkaampi / miehekkäämpi kuin mieheni. Kun en tahdo nähdä muita, eihän miehenikään näe. :-( Tämä on ehkä se isoin ongelmani. :-( Ei mieheni mikään kukkakeppi sentäs ole, vaan olemme samanpituisia ja hän painaa kyllä muutaman kilon enemmän kuin minä. Minua vain häiritsee, miksi olen näin ilkeä / kiinnitän tällaisiin huomiota. Kun eihän näillä pitäisi olla väliä.

      Silloin hyvinä päivinäni nämä tuntuvatkin niin tyhmiltä jutuilta, mutta ahdistuspäivinäni nämä saavat vallan ja tulevat ne pelot, että tiedän rakastavani paljon, mutta rakastanko tarpeeksi, kun olen tällainen. Monille tämä on varmasti ihan normaalia ja välillä mieheni koittaa lohduttaa, että me olemme vain erilaisia. Ei noin hyvä mies oikeasti ansaitse tällaista paskaa vaimoa.

      Kuten pregnant kirjoitti terapeutin sanoneen, niin minäkin olen miettinyt nyt syksyn aikana, että jos en rakastaisi miestäni lainkaan, niin enhän minä tässä tosiaan kai enää olisi. Tai jos rakastaisin vain vähäsenkin. Se tässä kai on se ongelman ydin, kun rakastaa hyvin paljon ja haluaisi rakastaa vielä paljon enemmän ja sitten iskee nämä pakkoajatuspelot. Ja sitten alkaa miettimään, että ei tämäkään normaalia ole, vaan ihan sairasta. Tässä on varmaan kyse myös paljosta muusta: omasta perfektionismista, omasta riittämättömyyden tunteesta / huonosta itsetunnosta, jonkinlaisesta masennuksestakin ehkä, tarpeesta saada olla aina ihan varma kaikesta, epävarmuuden sietämättömydestä jne.

      Oletteko muuten koittaneet pitää päiväkirjaa pakkoajatuksista ja tunteistanne? Kesästä asti yritin pitää, mutta lokakuussa se tyssäsi, kun ei enää jaksanut joka päivä kirjoittaa ja sitten myöhemmin en enää muistanut, mitä oli minäkin päivänä. Täytyisi taas koittaa aloittaa. Jotenkin kuitenkin alkoi tuntua, että meneekö nämä ajatukset jotenkin kuukautiskierron mukaan oikeasti?

    • pregnant

      moi ja kiitos kun jaksoitte vastata. Harmi jos ei voi privana vaihtaa yhteystietoja. No,jutellaan täällä niin ehkä joku muukin saa apua. Olen alkanut tajuamaan että ei todellakaan olla ainoita tämän asian kanssa, koska ainakin ulkomaalaisia sivustoja on paljon ja varmasti useita jotka eivät uskalla asiasta puhua.

      Mulla on tosiaan tilanne vaan pahentunut- valitettavasti. Vauva syntyi 3 viikkoa sitten, mikä on tietysti ihanaa mutta ahdistukseltani en pysty edes hänestä sillä tavalla nauttimaan joka tekee minut äärimmäisen surulliseksi. Jouduin laskemaan synnytykseen lääkitystä, niin toki sekin vaikuttaa. Minulla on siis käytössä cipralex 15mg , joka ei kuitenkaan ole paljoa minua auttanut. Vain sen verran että pääsen sängystä ylös ja tietysti hyvä siinä että sillä jaksan hoitaa vauvaani.

      Ehkä pelottavinta kaikessa oli se, että jopa synnytyksen aikana kärsin pakkoajatuksistani,mikä oli maailman hirveintä!! mutta onnekseni ne sitten postuivat 3 päiväksi ja tunsin onnellisuuden tunnetta vauvastani ja miehestäni,mikä oli aivan ihanaa! mutta sitten se taas jatkui.....

      Sekopää vaimo, ymmärrän tota sun "käsivarsi" juttua sillä tasolla, että minulla on samankaltaista,mutta kasvoihin liittyen. Katson miestäni eri kuvakulmista ja hän näyttää niin erilaiselta eri kulmista. Edestä hyvältä, sivulta hirveän laihalta ja siitä ahdistun.Ja tietysti ahdistun siitä, että miten voinkaan ahdistua tuollaisesta!!!haaveilen että hänellä olisi paksumpi tukka,niin hän ei näyttäisi sivulta niin laihalta. Huomaan muissakin mieheissä samaa, saatan esim.elokuvissa tarkkailla miesnäyttelijöissä samaa tai ihan kenessä tahansa missä tahansa. Tätä terapeuttini kutsuu splittailuksi, eli jakaa maailman "hyvään" ja "pahaan" ja sitä kautta näkee kaiken mustavalkoisesti ja tämä on sitten jotain lapsuudentraumaa....

      Minua kiusaa myös jatkuvasti se ajatus, että mitä jos tämä on ylipsykolisoitua ja minun ei vaan kuuluisi olla mieheni kanssa, etten vaan voi myöntää sitä itselleni. Ja ehkei tätä tulisi kuitenkaan jonkun muun miehen kanssa.
      Mutta toisaalta mieheni persoonassa ei ole mitään vikaa ja kun hän pukeutuu isompiin vaatteisiin ja näyttää isommalta niin koen oloni hyvälsi hänen kanssaan. Eli en usko että on kyse muusta kun tästä hirveästä sairaudesta!!
      Olen ajatellut,että se että koen turvallisemmaksi olon kun hän on isompi jostain syystä. Minua myös häiritsee se, että hän painaa minua 10kg vähemmän. Mutta minunhan ongelma se on, koska hän on normaalipainoinen ja minä 10kg-20kg ylipainoinen. Häntä se ei haittaa,mutta minua kyllä. Yritän kovasti laihduttaa mikä on sekin sairasta tässä tilanteessa. Minua on aina esim.isäni kritisoinut ulkonäöstäni.
      Olen itse hyvin vaihtoehtonen ihminen, teen hyväntekeväisyys työtä ja moraalini on hyvin korkea. Kaikki tämä syö minut sisältä, sillä en voi käsittää itseäni!!

      Sekopää vaimo, kysyit miten hakeuduin terapiaan. Menin yksityiselle psykiatrille(kallista,tiedän) n.3 vuotta sitten sillä silloin kärsin unettomuudesta ja sain sitä kautta b-lausunnon ja kelan rahoittaman terapian. Suosittelen!

      Itse kävin psykiatrilla nyt taannoin psykiatrisella poliklinikalla ja siellä minulla oli niin huono psykiatri, joka sanoi että "kyllähän sinun mies onkin vähän erikoisen näköinen, etten yhtään ihmettele" KELATKAA IHMISET!!Ja tollasen ihmisen varassa on mun lääkitys. se ei ymmärrä yhtään mitään. Mieheni on oikeesti ihan tavallisen näköinen nuorimies ja psykiatri ei saisi ikinä puuttua toisen ihmisen ulkonäköön. Ajoin taas etsiä uuden psykiatrin ja katsoa jos joku ymmärtäisi määrätä minulle oikean lääkkeen. Imetyksen takia tietysti en tiedä voinko ottaa sellaista joka voisi minua auttaa. Onko kellään kokemusta lääkeestä joka auttaisi pakkoajatuksiin?
      Kilpirauhasarvoni mitattiin kesäkuussa, ja ne olivat normaalit.
      Itse epäilen että hormooneilla voisi olla vaikutusta tässä asiassa. Ainakin niin toivon!

      Huh huh, mitä ihmisen mielessä voikaan olla. Itse uskon että vaikutus on myös elokuvilla ja koko hollywood "the one" ajattelulla. Niissä nainen on AINA pienenpi ja sirompi ja mies isompi ja lihaksikkaampi. Se on ihan standardi juttu. Ja siellä toitotetaan "sen oikean " löytämistä. Terapeuttini ilmaisi asian hyvin. Ei voi olla "väärää" sillä ihminen on aina oikea. Kaikkia ihmisiä voi rakastaa.

      Kirjotelkaa ihmeessä!

      • pregnant

        Tuleeko teille kellään fyysisiä oireita puolisonne seurassa?minä ahdistusoireiden lisäksi koen usein kylmiä väreitä pitkin kehoa.
        Hurjaa.


      • Pregnant
        pregnant kirjoitti:

        Tuleeko teille kellään fyysisiä oireita puolisonne seurassa?minä ahdistusoireiden lisäksi koen usein kylmiä väreitä pitkin kehoa.
        Hurjaa.

        Itse koen myös olevani huono puoliso ja häpeän itseäni.


      • Pregnant
        Pregnant kirjoitti:

        Itse koen myös olevani huono puoliso ja häpeän itseäni.

        Facebookissa on ryhmä ROCD relationship.suosittelen liittymään.aivan huippusuvusto.
        Tässä myös hyödyllinen,ROCD:stä parantuneen blogi:
        http://relationshipocd.wordpress.com/


    • Omituinenn

      Onko mitään uutta näillä rintamilla? Oliko syynä alhainen estrogeenitaso tms, onko löytyny lääkkeitä tähän? Alan jo olla aivan epätoivoinen asian kanssa, no vasta 2 kk kärsinyt, mutta kuitenkin..

      • Pregnant

        Kerro ihmeessä tarkemmin oireistasi?


    • Shadow Wolf

      OCD kuin OCD, kyllähän esimerkiksi kaikille mahdollisille pakko-oireisille häiriöille voi nimittää, vaikka mitä etuliitteitä.

      Huom! Eivät mitään virallisia.
      Esimerkki1. Vastasynnyttänyt nainen alkaa saamaan pakkoajatuksia lapsen vahingoittamisesta, voidaan nimittää esimerkiksi COCD = Children Obsessive Compulssive Disorder

      Esimerkki 2. Potilas saa ainoastaan väkivaltaisia pakkoajatuksia ilman kompulssioita, voidaan nimittää esimerkiksi Pure VO = Pure Violence Obessive Eli Ainostaan väkivaltaisia pakkoajatuksia.

      Näillä esimerkeillä yritin tarkoittaa sitä, että kun kerran ROCD tarkoittaa Relationship Obsessive Compulssive Disorder niin ongelman ydin on siinä että se mikä on itselle kaikista tärkeintä on yleensä se pakko ajatusten kohde ja jos pelätään menettävän se, siitä syntyvä ahdistus on niin suuri että kehittyy näitä pakkotoimintoja. Joten pitää oppia hyväksymään ne ajatukset ettei vastusteta niitä pois mielestä.

      Maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita, mutta jos murehdimme niin tuotamme vain itsellemme tuskaa. Eletään täysillä sata lasissa keskittymällä olennaiseen ja annetaan ajatusten elää omaa elämäänsä.

      • Pregnant

        Olet oikeassa,OCD kun OCD.minulla kesti hetki oivaltaa se,mutta juuri näin.
        Valitettavasti perspektiivi asioihin ei auta minun tapauksessani ja tuskin muitakaan pakkoajattelijoita.valitettavasti.OCD ajatukset ovat ristiriidassa ihmisen omien arvojen kanssa.

        Kaikessa on asioiden ja pelkojen hyväksyminen ja usein OCD- ihminen tarvitsee terapiaa ja mahd.lääkehoitoa.


      • Pregnant
        Pregnant kirjoitti:

        Olet oikeassa,OCD kun OCD.minulla kesti hetki oivaltaa se,mutta juuri näin.
        Valitettavasti perspektiivi asioihin ei auta minun tapauksessani ja tuskin muitakaan pakkoajattelijoita.valitettavasti.OCD ajatukset ovat ristiriidassa ihmisen omien arvojen kanssa.

        Kaikessa on asioiden ja pelkojen hyväksyminen ja usein OCD- ihminen tarvitsee terapiaa ja mahd.lääkehoitoa.

        Mitä ihmisille kuuluu täällä?


    • Milanaa

      Päätinpä nyt kirjoittaa tänne jos vielä joku tätä lukee... Pienenä minulla oli jo pakko oireita vaikken sitä tajunnut silloin, huoneessani kävi mies jonka takia piti mennä aina juuri samalla tavalla peito alle ja joka ilta toinen mikä lie ihminen lähti kohti minun taloani.. SItten se siirtyi polttamiseen ja alkoholiin, ja satunnaisiin yhden yön juttuihin, joita oli todella paljon, ja lopulta nyt kun aloitin taas seurustelemaan ( viime suhteessa poikaystäväni petti minua ) se on nyt tullut pahimpana koskaan.

      Viime kesänä aloimme seurustelemaan ja kaikki oli hyvin, olimme ennen sitä ystäviä 7 vuotta ja kaikki oli aiban mahtavaa ku uusi vaihe alkoi. Hän on tosiaan maailman ihanin ihminen ei KOSKAAN pettäisi. Sitten pikkuhiljaa alkoi tunteet muuttuman ja nytten olen jo sekoamispisteessä.

      Emme voi olla hetkeäkään erossa kun tämä kauhea olo tulee, en halau päästää häntä mihinkään tapahtumiin yksin, en minnekkään. Mietin koko ajan että hän ei halua olla minun kanssa, vaikka ennen sain kenet halusin ja varmaan vieläkin jos olisin sinkku... Päässä tuntuu pahalle kun hän sanoo että menee vanhempien kanssa mökille...

      Päässä on myös katastrofipelkoja, pelkään ufoja ja joka ilta luulen että he tulevat ja ottavat minut, pelkään pimeää yli kaiken..

      jatkoa olisi vaikka kuinka ja muita oireita, mutta tuossa on nyt lyhkäisesti.. en ole ollut missään hoidossa vielä..

      • Pregnant

        hei!
        ROCD:tä on todella type I ja type II. Näistä voit lukea enemmän rocd.net

        Sinulla on ROCD type I eli epäilet kokoajan kumppaniasi. ROCD II epäilee kokoajan omia tunteitaan. Same same but different, Molemmissa pohjalla on menettämisen pelko.
        Kuullostaa että sinulla on OCD. Eli hakeudu ihmeessä hoitoon mahdollisimman pian, sillä OCD:tä ei usein pysty itse parantamaan.
        Itse olen Facebookin ROCD Relationship ryhmässä. Siellä on suurin osa ROCD type II,mutta muutama jolla on juuri samanlaisia ongelmia kun sinulla. Suosittelen ryhmään mukaantulemista!


    • djhgfddfkjff

      Miten ROCD eroaa läheisriippuvuudesta?
      Diagnoosit ja lääkkeet riippuu ilmeisesti aika paljon siitä, mille lääkärille menee.

      • Pregnant

        No ROCD useimmiten manifestoituu niin että epäilee omia tunteitaan.en osaa sanoa miten ROCD type 1 erottuu läheisriippuvuudesta.
        OCD:ssa on lähes tulkoon aina kyse suojattomuudesta.

        ROCD ei ole virallinen diagnoosi,mutta OCD on ja ROCD on siis Relationship OCD.moni lääkäri ei osaa tunnistaa sitä,koska se liippaa läheltä "normaaleja" parisuhdeongelmia.
        Sitä se ei kyllä ole!


      • Pregnant
        Pregnant kirjoitti:

        No ROCD useimmiten manifestoituu niin että epäilee omia tunteitaan.en osaa sanoa miten ROCD type 1 erottuu läheisriippuvuudesta.
        OCD:ssa on lähes tulkoon aina kyse suojattomuudesta.

        ROCD ei ole virallinen diagnoosi,mutta OCD on ja ROCD on siis Relationship OCD.moni lääkäri ei osaa tunnistaa sitä,koska se liippaa läheltä "normaaleja" parisuhdeongelmia.
        Sitä se ei kyllä ole!

        Tässä englanninkielen taitoisille hieno kirjoitus eräästä rocd-blogista.tämä henkilö on parantunut.

        Some of you have emailed me asking some very pertinent questions in regards to ROCD. Most of the questions overlapped between individuals. As someone pointed out in a previous post, it could be beneficial to have access to the same “answers”. So here is a general summary or overview of my answers based on my own experience with ROCD:

        How do I know it is truly ROCD and not me falling out of love with my partner?

        This is one of the questions that I have been asked the most.

        First, I always like to stress that I am not a qualified mental health professional. I am just someone that went through a long period of ROCD and “recovered” from it. I like to make this clear because this is the right thing and fair thing to do. Ultimately, I encourage people to look for professional help if they can afford it or point them to books and other literature that helped me along the way. I think it is important for each of one of us to take personal responsibility for our recovery.

        Second, the important bit is the OCD bit. Not the “R” bit. Everyone in a relationship at certain times will question the quality and truthfulness of the relationship. It is a NORMAL thing to do. Especially, if the relationship is under stress. The difference between a “normal” person and ROCD person is that in the ROCD sufferer the questioning becomes an obsession. The “normal” person is able to resume switch off the questioning. The ROCD sufferer can’t. So if you are obsessing about your relationship and this is impacting your thinking, feeling, etc then most likely it will be ROCD.

        Third, there seems to be a huge misconception that the level of love in a relationship should remain static. Somedays, you will feel tired and unable to feel much love. Other days you will feel exactly the opposite. If our idea of being with the right person is based purely or mostly on the way we feel than we have fallen into the Hollywood trap – find the right person and you will be forever happy without any work from both parties.

        Fourth, being in the “right” relationship is more about being the right person than being with the right person. If you share most of the same values, are both willing to work towards your happiness and there is no abuse in the relationship, most likely you are already in the “right” relationship. Again, this is more a choice than anything else. You can both decide to be happy. Growing apart is more about not nurturing the relationship than not being with the “right” person.

        Why can’t I stop questioning or thinking about my relationship?

        This is the obsessive side of the disease. It is not easy to switch off. Sometimes it will require medication, other times just therapy. It seems to increase or get worse when people are depressed or anxious. So improving from ROCD will most likely require improving from depression and anxiety.

        Why can’t I feel the same way anymore when I want to feel the same again?

        Over-thinking has a funny effect on the brain. Your emotions get depleted. It is much harder to feel something. When we feel depressed it is very hard to feel anything else. We just feel down. The other side of the coin is that the more you want to feel something, the more aware you become when it is not there. So this just reinforces the cycle of not being able to feel because you are raising your anxiety.

        So to start feeling something again, we need to stop wanting feelings to be there when we expect them to be there and stop the over-thinking.

        Why is it difficult for me to accept that I have ROCD?

        OCD is also known as the doubting disease. Once we seemed to have found an answer, our brain will try to find an exception to our answer. This is what the brain does when it is anxious. It looks for possible signs of danger.

        How can I get better?

        Getting better will require medical advice to know if you need medication. Therapy to learn the right tools on how to cope with ROCD. And most importantly, COMMITMENT on your behalf not to give up. Sometimes finding the right medication and right therapists happens in the first instance, sometimes later. I was lucky enough with my medication as I did not have to switch to anything else. Not so lucky with my first therapists but managed to learn something useful from all of them.

        Why can’t I feel sure about it one way or the other?

        Wanting to feel certain is part of any type of OCD. It torments the sufferer and drives the condition. I like this quote:

        There is no such thing as absolute certainty, but there is assurance sufficient for the purposes of human life.

        John Stuart Mill

        Will I ever feel normal or recover from ROCD?

        Yes, if you are able to move from focusing on the problem to focusing on possible solutions.


    • Jospendaali

      Woot, kuulunko minäkin tähän ryhmään?

      Olen seurustellut yli vuoden avopuolisoni kanssa. Jaksottain minulle tulee ajatuksia, jonka mukana tulee n. 1-2 viikkoa kestävä ahdistusjakso. "Onko hän oikea minulle?" "Onko hän tarpeeksi hauska?" ym.. Vaikka järjellä ajateltuna mitään vikaa ei ole. Hän on paras mies tähän mennessä

    • pregnant

      Hei Jospendaali

      Ihan ensinnäkin; ei ole sitä "oikeaa".
      Ihminen rakastuu biologisin perustein ja tunteet laantuvat kaikille tietyssä vaiheessa suhdetta.
      Se että sinulle on tapahtunut rankkoja juttuja, voi aiheutaa pahan olon tunteen ja ajatukset alkavat tulkita tunnetta niin,että alkaa kyseealaistamaan suhdettaan, koska ahdistus tarvitsee kohteen.

      Sinulla voi hyvin olla rocd.
      kirjoita ihmeessä lisää oireistasi jos haluat.

    • Jospendaali

      Yleensäkin kun menee suhteessa hyvin ja sanon siitä jollekkin, niin kohta alkaakin omassa päässä kyseenalaistaminen ja sitten en enää tiedäkkään meneekö hyvin. Aivan kuin ei luottaisi itseensä. Omassa päässä on helppo sabotoida kaikki ne hyvät asiat kyseenalaistamalla :/ Sen takia en tätä suhdetta kehtaakkaan hehkuttaa kellekkään etten vain ala tuhota sitä päässäni.

      Minulle tämä on neljäs avoliitto jossa asutaan saman katon alla, joten alusta asti olen miettinyt, että olenko oikeassa suhteessa ja panokset ovat olleet korkealla. Luulin aiemmissa suhteissa olevani oikean henkilön kanssa joten kai luulen nytkin olevani. Pitäisi lopettaa miettiminen, mutta ei se helppoa ole. Nyt onneks taitaa tämä kausi olla lopuillaan..joten uutta ahdistuskautta odotellessa.

      Niin ja niistä aamuista...kun asuin yksin lasten kanssa ja olin aloittanut seurustelun nykyisen kumppanini kanssa niin heti kun heräsin aamulla minulla oli valtaisa ahdistus. Eka asia aamulla päässä oli "onko hän "se oikea"?

      Ois kiva tietää että olenko luonteeltani vain tämmönen vai onko siinä jotain muuta...mutta joku kallotohtori osais varmaan kertoo. o_o

      • Pregnant

        Kannattaa hakeutua terapeutille jo ennen kun ahdistus pahenee.OCD:ssa tarvitsee ammattiapua.
        Muista,että OCD on epäilytauti,niin sitä saattaa epäillä onko se vai ei.se kuuluu asiaan.ROCD: ta ei ole helppo diagnosoida ja se on epävirallinen diagnoosi.kannattaa vain kertoa oireista ja antaa paykiatrin tehdä päätös.
        Suosittelen lämpimästi tutustumaan rocd:sta parantuneen blogiin.jos ei englanti taivu,yritä löytää keino kääntää ne. Blogi on ihan uskomaton apu!

        Voimia.
        Ei kannata myöskään päivittäin googlailla oireitasi ja etsiä vertaistukea,koska vakuuttelu(reassurance) ei auta ocd:ssa.


    • Mieli4

      Siis ONKS tää todellista, mä oon luullu VUOSIA et mä oon hullu ta ijotain, ja nyt kun löysin ROCD todellakin sattumalta, tuntuu että luen itsestäni koko ajan...
      !!!
      Mietin juuri tälläkin hetkellä ja vatvon ja vatvon olenko mieheni kanssa vai en, rakastanko häntä vai enkö, onko hän se oikea, entä jos ei olekkaan entä jos jos jos ja meille syntyi myös lapsikin 7 kk sitten ja huh huh!!
      Nää ajatukset puhkeaa aina jostain muuttuvasta asiasta, eli jos tulee suuria mullistuksia jne... ja sit ahdistaa oikeen olan takaa....ja yritän ratkoa jotain todella suurta yhtälöä päässäni...
      Siis onks tää todellista että mä voisinkin huokasta helpotuksesta, että mun ei tarvikkaan pelätä? :O

      • Mieli4

        Huhuuu, onko täällä enään ketään ROCD:tä?


      • Mieli415
        Mieli4 kirjoitti:

        Huhuuu, onko täällä enään ketään ROCD:tä?

        Ei taida olla :(


      • Pregnant
        Mieli415 kirjoitti:

        Ei taida olla :(

        Kyllä on!!!ihmettelin,kun ei tänne kukaan kirjottanut.
        Minulla on ollut ROCD kohta 2v nykyisen mieheni kanssa ja se alkoi kun olin raskaana. Meillä on myös lapsi 1,5v.
        Kirjoita vain mitä mielessä.


      • Mieli4
        Pregnant kirjoitti:

        Kyllä on!!!ihmettelin,kun ei tänne kukaan kirjottanut.
        Minulla on ollut ROCD kohta 2v nykyisen mieheni kanssa ja se alkoi kun olin raskaana. Meillä on myös lapsi 1,5v.
        Kirjoita vain mitä mielessä.

        Oih, vihdoinkin joku vastaa :)
        Mitä mulla mielessä... Väsyttävää taistelua päässä. Tosin yänään oli ehkä hieman hiljaisempaa päässä.
        Onko sulla pregnant diagnosisoitu rocd, vai itsekkö olet päätellyt niin?
        Mä oon ollut parisuhteessa 13 vuotta, mulla on ihana mies, ystävällinen, luotettava, turvallinen, MUTTA aika ajoin kun tosiaan jos tulee muutoksis elämään niin kaikki romahtaa... Aluks murehdin sitä jotain romahtunutta jonka jälkeen tulee parisuhde todella kovaan syyniin, entä jos en rakastakkaan, entä jos olen ollut mieheni kanssa vain säälistä, entä jos eroaisin entä jos, jos jos jos ja sitten onkin todella tukala olla, ja kelat sen kuin pyörii pyörimistään päässä.
        Aamut on vaikeimpia.
        Ja nyt kun on lApsikin (7kk) tuntuu vielä hsnkalammalle :/


      • Mieli4
        Mieli4 kirjoitti:

        Oih, vihdoinkin joku vastaa :)
        Mitä mulla mielessä... Väsyttävää taistelua päässä. Tosin yänään oli ehkä hieman hiljaisempaa päässä.
        Onko sulla pregnant diagnosisoitu rocd, vai itsekkö olet päätellyt niin?
        Mä oon ollut parisuhteessa 13 vuotta, mulla on ihana mies, ystävällinen, luotettava, turvallinen, MUTTA aika ajoin kun tosiaan jos tulee muutoksis elämään niin kaikki romahtaa... Aluks murehdin sitä jotain romahtunutta jonka jälkeen tulee parisuhde todella kovaan syyniin, entä jos en rakastakkaan, entä jos olen ollut mieheni kanssa vain säälistä, entä jos eroaisin entä jos, jos jos jos ja sitten onkin todella tukala olla, ja kelat sen kuin pyörii pyörimistään päässä.
        Aamut on vaikeimpia.
        Ja nyt kun on lApsikin (7kk) tuntuu vielä hsnkalammalle :/

        Ja hei , KIITOS kun kirjotit:)


    • pregnant

      1.

      The thought that I don’t really love my partner haunts me
      0

      1

      2

      3

      4

      2.

      I find it easy to dismiss my doubts about my partner
      0

      1

      2

      3

      4

      3.

      I constantly doubt my relationship
      0

      1

      2

      3

      4

      4.

      I find it difficult to dismiss doubts regarding my partner’s love for me
      0

      1

      2

      3

      4

      5.

      I check and recheck whether my relationship feels “right”
      0

      1

      2

      3

      4

      6.

      I am constantly looking for evidence that my partner really loves me
      0

      1

      2

      3

      4

      7.

      I feel that I must remind myself over and over again why I love my partner
      0

      1

      2

      3

      4

      8.

      I am sure my partner loves me
      0

      1

      2

      3

      4

      9.

      I am extremely disturbed by thoughts that something is “not right” in my relationship
      0

      1

      2

      3

      4

      10.

      I continuously doubt my love for my partner
      0

      1

      2

      3

      4

      11.

      I keep asking my partner whether she/he really loves me
      0

      1

      2

      3

      4

      12.

      I frequently seek reassurance that my relationship is “right”
      0

      1

      2

      3

      4

      13.

      I am constantly bothered by the thought that my partner doesn’t really want to be with me
      0

      1

      2

      3

      4

      14.

      I feel a need to repeatedly check how much I love my partner
      0

      1

      2

      3

      4

    • pregnant

      Moi
      Mä laitoin tohon ton ROCD.net-sivustolta otetun kyselyn,missä voi vähän nähdä onko tollasta.mulla ainakin kaikki vitosta:/

      Joo,mulla on diagnoisoitu OCD. Mulla on siis keskivaikea OCD ja "alatyyppinä" parisuhde OCD (ROCD) ja Resposibility OCD, sekä co-morphic-depression.
      Tätä ei tehty todellakaan Suomessa, vain tämän teki lontoolainen OCD-spesialisti India Haylor. Otin häneen yhteyttä,kun en kokenut saavani Suomessa apua ongelmaani. Kyllä moni ymmärsi,ettei ole kyse "tavallisista" parisuhdeongelmista,mutta silti harva osaa hoitaa OCD:ta, sillä siihen ei sovi perinteinen keskusteluterapia, varsinkin jos terapeutti antaa potilaalle mitään "vakuuttelua" ja sen asian (parisuhde) puhumista, joka ei ole se ongelma, vain OCD on se ongelma. OCD:en kyllä voi auttaa CBT jos siihen sisältyy Exposure ja Prevention therapy.
      Lontoolainen terapeuttini India Haylor siis teki minulle kahden tunnin haastattelun Skypen kautta ja sen perusteella teki tuon diagnoosin. Sitten hän piti minulle n. 10 skype-terapiasessiota ja viime tammikuussa matkustin Lontooseen hänen pitämälleen 5 päivän OCD Intensiivi-kurssille.
      Se oli todella hyödyllinen ja avaava. Mitään ihmeparantumista sieltä ei tullut,mutta OCD:en ei ole mitään tiettyä parannuskeinoa,vaan sitä voi oppia hallitsemaan erilaisilla harjoituksilla. Edellisen terapeuttini kanssa hän työsti paljolti parisuhteeseen liittymiä vääristymiä, mitä ympäristö ja media toitottaa (mm.Hollywood) ja India sitten auttoi siinä,miten oppia hyväksymään pahin pelko.
      En tiedä sinusta, mutta minun pahin pelkoni on se, että en tiedä 100% varmasti onko mieheni minulle "oikea" ja mitä jos emme vain sovi yhteen ja kiellän totuuden.
      India käyttää Rational Emotional Behaviour therapy (REBT)-nimistä terapiamuotoa, jossa käsitellään juuri tätä pahinta pelkoa.
      Minun tapauksessani hän kysyi; mitä jos et koskaan saa tietää 100% onko miehesi sinulle oikea? Eihän se ole kivaa, mutta ei kukaan tiedä sellaista varmaksi. Ja vaikka et saisikaan koskaan tietää, olisiko elämäsi täysin pilalla? Onko elämässäsi mahdollisesti muita osa-alueita, joista voit ammenta?.
      Hän käyttää myös perspektiivejä; monella ihmisellä ei ole "aikaa"pohtia tuollaisia kysymyksiä kun he miettivät mistä saavat seuraavan ruokansa ja katon päänsä päälle " jne. Eli ymmärtää sen, että minun puolisoni on tarpeeksi hyvä ja voin valita olla hänen kanssaan onnellinen. Puolisoni ei voi antaa minulle kaikkea ja siksi minulla pitää olla muita elämän osa-alueita,joista saan nautintoa.
      ROCD:ssa asetetaan parisuhteelle aivan liian suuria odotuksia. OCD-ihmisellä on aina jonkinasteisia itsetunto-ongelmia (low self worth) ja se heijastuu juuri parisuhteeseen. Kumppani on jatkuvan tarkastelun ja mikroskoopin alle ja usein sitä projisoi omia heikkouksiaan toiseen ja näkee toisessa olevan kaikki vika.

      Tässä hyvä sivusto,joka käsittelee tätä aihetta:
      http://conscious-transitions.com/the-initiation-of-relationship-anxiety/

      • Mieli4

        Sun kirjotukses kuullostaa oikeesti niin viisaalle.
        Ja joo mä kanssa pistän suhteeni suurennulasin alle todella helposti. Ehkä pelkään että menetän mieheni ja kun alan kelaa enemmän, ehkä pelkään että mä jätän mieheni, ehkä jos se olisikin oikein? Entä jos ei olisikaan, entä jos en siedäkkään häntä vaikka tiedän hänen olevan hyväminulle, mutta entä jos minä en olekkaan hyvä hänelle, ja entä jos jos jos jos JA JOS....
        Harmi että mä en oikein ymmärrä englantia, tuntuu että rocd: stä kirjotetaan niin vähän suomeksi :(
        Niin ja kun mulla on näitä oloja, niin, tää nyt kuullostaa ihan hullulle, mut mä tarkkailen jatkuvasti ihmisiä tuolla kadulla ja katson onko heillä kihlasormusta, jos on asia ln mulle ok, jos ei niin alan kelaa et apua pitäisikö munkin erota entä jos tuo hymyileväinen nainen/mies lapsensa kanssa on onnellinen niin entä jos munkin pitäis toimia noin....
        Kuullostaa hassulle kirjotettuna :/
        Ja tosi OUTOA että toimin noin...
        Ja kun mulla ei ole näitä oloja päällä en kiinnitä asiaan minkäänlaista huomiota...


    • pregnant

      Moi.
      Toi kuullostaa ihan normaalilta ROCD-oirehdinnalta.
      Mä katson pariskuntia ja facebookista aina katson ihmisten puolisoja,että minkänäkösiä siippoja niillä on ja vertailen...
      Ihan hömlöähän nuo asiat ovat,mutta ei OCD:ssa olekkaan mitään logiikkaa.
      Kannattaa muistaa se,että SINÄ ET OLE sama kun sun aivot ja sama kun sun mieli. Eli ajatukset tulee ja menee ja sun ei tarvitse samaistua niihin, koska sä et ole sun ajatukset.
      India aina sanoo mulle, että OCD:ssa ajatukset ja tunteet ei merkitse MITÄÄN!
      Mitä jos,mitä jos....koko elämä voisi olla sitä ja se on IHAN KAIKILLA SAMA! Pitää vaan muistaa, että elämässä mikään ei ole varmaa. Epätietoisuuden sietäminen.
      Uskon, että ihminen kuitenkin voi itse päättää mitä haluaa tehdä. Jos ei haluta olla kumppaniemme kanssa, niin sitten erotaan. So what?! Mutta ei me kummatkaan taideta haluta erota vai mitä? Valitettavasti OCD:ssa on se problematiikka,että se kohde vaan vaihtaa paikkaa ja sitten jos eroaa,niin varmasti alkaa miettimään, että mitä jos tein suuren virheen ja mistä voin tietää,että olisiko minun kuitenkaan pitänyt erota.
      Eli suhde omaan mieleen, omiin ajatuksiin.
      Suurin helpotus minulle on ollut ymmärtää juuri se,että me emme ole meidän mieli, eikä ajatukset ole faktoja.
      Itse jossain vaiheessa ajattelin aloittaa kirjoittamaan ROCD-blogia Suomeksi. Se on todella harmillista, että siitä on niin vähän suomeksi.

      Kuitenkin hyvä suomeksi käännetty kirja,josta kannattaa aloittaa on Echart Tollen "Läsnäolon voima". Lue se.

      Onko sulla terapiaa, lääkitystä? Entä onko sulla diagnosoitu OCD?

      • Mieli4

        On mulla terapia ja lääkitys, ainut kun on näitä oloja niin en tiiä onko mun lääkitys oikeanlainen..
        Ja ei mulla oo diagnosisoitu OCD:ta


      • Meli4
        Mieli4 kirjoitti:

        On mulla terapia ja lääkitys, ainut kun on näitä oloja niin en tiiä onko mun lääkitys oikeanlainen..
        Ja ei mulla oo diagnosisoitu OCD:ta

        Katsoin muuten tuota laittamaasi taulukkoa, pelottavan suuret pisteet tuli....
        Ja muuten, haluisitko vaikka fb:ssä ottaa yhteyttä, sitä kautta ois ehkä helpompi jutella, JOS vaan kiinnostaa,
        ei siis todellakaan ole pakko..


    • pregnant

      Kyllä mulle sopii. Mutta miten?

      • Mieli4

        Pystyykö täällä jotenkin yksityisviestiä lähettää, ku en viittis tässä kaikkien edessä sanoa omaa nimeäni....:/


    • pregnant

      ei täällä voi. sama juttu,mutta mulla on idea. Facebookissa on ROCD Relationship ryhmä. Liity siihen ja mä liityn kans ( olen eronnut siitä muutamaan otteeseen ja palannut haha), niin eiköhän me sieltä löydetä toisemme. Mun nimi alkaa R:llä.

      • Mieli4

        Mä oon kans siellä ryhmässä ja mun nimi alkaa S:llä


    • pregnant

      Mä kirjotin sulle. toivottavasti se on sä:)

    • pregnant
    • Tunnontuskaa

      Osaisikohan joku auttaa minun ongelmassani?

      Olen seurustellut erään tytön kanssa jo kahden vuoden ajan. Tyttö on oikeasti unelmieni tyttö, hän on älyttömän kaunis, fiksu, ihana, sporttinen jne... Tällä hetkellä en voisi kuvitella ikinä olevani ilman häntä!

      Suhteemme aikana olemme kuitenkin molemmat olleet aika epävarmoja suhteestamme. Lisäksi mukana on ollut hieman haluttomuutta.

      Seuraava on ehkä vähän outo kertomus, mutta se liittyy ahdistukseeni niin olellisesti, että pakko se on jakaa. No tämä epävarmuus ja haluttomuus on johtanut siihen, että humalassa olen meinannut pettää häntä. Olen jo ollut alasti tytön kanssa, joka antoi minulle sylitanssia. En kuitenkaan suostunut menemään sen pidemmälle enkä pussaamaan enkä muuta. Elämäni tyhmin temppu jota olen katunut ihan hurjasti.

      Olen myös aika flirtti kaveri, varsinkin humalassa, mutta tuon oli kyllä pohjanoteeraukseni. No tapahtuma kadutti minua, mutta puhuttuani tyttöystäväni kanssa ajatukset selkeytyivät ja unohdimme tapahtuman.

      Meni muutama kuukausi. Muutimme erillemme, koska tyttöystäväni lähti muualle opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Muuton alla, jouluna, minulle iski pahat pelot, että "mitäs jos olenkin homo". Muutaman päivän kuluttua selvitin mistä tämä voisi johtua. No löysin OCD:n ja asia helpottui huomattavasti, kun tajusin, että ok minulla on vain seurustelupaineita. Joulun alla pelkäsin että satuttaisin tai tekisin jotain pahaa tyttöystävälleni. Näistä kahdesta "järjettömästä" ajatuksesta olen onneksi jo 90% päässyt eroon, koska olen tajunnut, että ne on oikeasti vain ajatuksia eikä niillä ole mitään merkitystä!

      Tyttöystäväni on ollut aivan superihana, hän on tukenut minua ja ollut vierelläni vaikka ajatukset olivat kuinka kauheita! Puhun ja kerron hänelle kaikki.

      Kun hän lähti opiskelemaan, minulle palasi hirvet pakko-ajatukset liittyen tähän lähes vuosi sitten tapahtuneeseen sylitanssiepisodiin. Kaiki ajatukseni liittyvät pettämiseen, siihen, miten kauhea poikaystävä minä olen, miten ihana hän on. miten en ansaitse häntä ja miten olen voinut tehdä jotain näin tyhmää. Lisäksi mielestäni ihmiset, jotka pettävät ovat säälittäviä. Nyt pääni laskee minut yhdeksi heistä.

      Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni. Olen miettinyt, kannattaisiko minun olla sinkku, jos tämä helpottaisi. Ei ole kummallekkaan tervettä kun itken usein ja valitan asiasta. Kumpikaan ei kuitenkaan halua erota, koska tällä hetkellä olemme onnellisempia kuin ikinä! Hetkellinen kaukosuhde, mokat, epävarmuus sun muut ovat tehneet meidät läheisimmiksi ja varmemmiksi kuin koskaan.

      SIlti en jostain syystä saa mielestäni typeriä temppujani :(. Kaikki on selvitetty ja annettu anteeksi, mutten itse osaa antaa sitä anteeksi. Kun nään kadulla pariskuntia, ajattelen heti; onkohan tuo pettänyt tuota. Kun nään lapsia, mietin tulevaa perhe-elämäämme ja mietin, etten ansaitse häntä. Televisiossa ja radiossa on kokoajan jotain, mikä tuo itselleni pahan mielen.

      1-1,5 vuotta olimme epävarmoja, tämä asia ei heti ahdistanut minua, koska en ollut varma tulevaisuudestamme. Nyt olen 10000% varma, että tämä on tyttö jonka haluan olevan vieressäni loppuelämäni, olen niin onnellinen hänen kanssa! Ajatuksistani en kuitenkaan pääse eroon, ja pelkään, että tämä yksi typerä tapahtuma vaivaa minua koko loppuelämäni ajan. Ei ole normaalia että siitä ahdistuu vielä vuodenkin jälkeen useiksi viikoiksi :(.

      Kiitos jos jaksoit lukea tämän, toivottavasti löytyy jotain vinkkejä. En ole paha tai ilkeä ihminen, satun vaan olemaan vähän idiootti humalassa. Ensimmäinen suhteeni, joten teen kaikki virheeni tässä.

      • Milla-88

        Hei, halusin vastata sinulle jotain, koska kuulostit niin sydämelliseltä ihmiseltä, ja fiksulta poikaystävältä, joka oikeasti miettii tyttöystävänsä tunteita. Oireesi kuulostavat aivan ocd:lta, itsellänikin on se. Siihen juuri liittyy nuo, että päässä pyörii joku asia koko ajan, vaikka se olisikin jo käsitelty, niinkuin kerroit että olette tyttöystäväsi kanssa asian käsitteleet. Viestistäsi on jo jonkun verran aikaa, mutta jos et ole vielä hakenut apua, kannattaa sitä nyt hakea! Terapia auttaa ocd:hen.


    • Rocd-potilas

      Terve! En tosiaan ole näemmä kohta viiteen vuoteen kirjottanut tänne. Pahoitteluni siitä. Näitä kaikkia tekstejä on kiinnostava lukea ja todeta myös itsekseen, että en ole ainoa joka tän kanssa kamppailee.
      Mulla menee paikkapaikoin todella hyvin, mutta se ahdistus iskee lujaa. Mm nyt ahdistaa. Kyseenalaistan tunteeni tyttöystävääni kohtaan. Olen myös opetellut harjoittelemaan näitä ajatuksia vastaan. Mm jos alkaa ahdistamaan, niin totean vaan "mitä sitten? Mitä sitten jos en rakasta puolisioani? "
      Tuo kuulostaa sinänsä brutaalilta, mutta se on toiminut. Olen myös huomannut että syksyllä alkaa tämä sykli aina. Kesällä olin yhtä aurinkoa ja ajattelin itsekseni, että "eihän mua mikäön vaivaa! Kaikki hyvin ja oon vaan liiotellu asioita"
      Kunnes SE alkoi taas.
      Olen sen verran itsepäinen ihminen, koska hyvä kausi kun tulee, niin lopetan kaiken seinään. Terapian ja lääkkeet (tämä on nyt neljäs kerta kun niin käy) ja olen alottamassa taas terapian.
      Jotenki se euforinen tunne joka valtaa sillon kun kaikki on hyvin nii saa mut unohtaan kaiken ja lopetan myös ne.
      Kunnes kuten tänään esimerkiksi. Aamulla heräsin ja ahdisti. Mietin mikä ahdistaa ?
      Niin tottakai kohdistin sen tyttöystävääni.
      hän jopa muutti suomeen minun takia ja myö opiskelemaan ja meillä oikeesti menee hyvin.
      Hän on rehellinen ja rakastava. Joskus vähän liiankin rehellinen mikä saattaa joskus itseä ärsyttää, mutta myöhemmin tajuan että hyvää hän vain sillä tarkoittaa.
      Samat ajatukset, sama pikkupiru päässä on "onko hän oikea? Mitä jos tämä ei oo rocd ja oikeasti et halua hänen kanssa olla? Jos todella rakastan häntä nii minua ei ahdistaisi!"
      Olen pahoillani etten ole kirjoittanut tänne sen jälkeen kun alotin kyseisen topiikin. Luen näitä aina säännöllisesti ja jopa yhden kanssakeskustelijan kanssa puhumme facebookissa ja hän auttaa minua hirveen paljon. Kiitos sinulle!
      Oon onnelinen jos oon pystyny auttaan joitakin ihmisiä sillä et avasin suuni tänne.
      Olisi mukava kuulla miten muilla menee täällä myös!
      Kiitos!

    • ruusunen82

      Olen perustanut facebookkiin parisuhde ocd-ryhmän. Tervetuloa!

    • pohtiipohtii

      Hei. Nyt täytyy sanoa, että lämmin lämmin lämmin kiitos palstan aloittajalle. Ja kaikille muille kirjottaneille. Elämäni suurin kysymysmerkki ja kipukohta (vaikka kipuja on muutenkin riittänyt) on se, mikä ihme minua alkoi riivaamaan, kun elämässäni ensimmäisen kerran koin vastavuoroista rakkautta. Oireeni alkoivat heti kun ymmärsin ihailemani miehen antavan tunteilleni vastakaikua. Voi hyvänen aika, kuinka ihmeellistä onkaan lukea teidän kokemuksistanne kanssamatkustajat... aivan kuin lukisin omaa päiväkirjaani niiltä hirvittäviltä vuosilta.

      Toivottomuuden tunne oli merkittävän voimakas... Sain apua rauhoittavista lääkkeistä, kuvataideterapiasta ja ennen kaikkea psykologisesta vyöhyketerapiasta. Terapeuttini auttoi minua hyväksymään ja etäännyttämään itseäni ajatuksista, joista etäälle pääseminen tuntui todella haastavilta.

      Valitettavasti suhteemme päättyi 2,5 jälkeen. Mutta ystävyys jäi. Syy eroon oli se, etten löytänyt nimittäjää vaivalleni ja näin ollen epäilin tunteitani viimeiseen hetkeemme saakka.

    • Aboriginaali
      • pohtiipohtii

        Kyllä hormonit ja mieli on samaa kauraa. Pakko-oireisessa häiriössä hoidoksi suositellaan ahdistuksen hoitoon sopivia tekijöitä: lääkitys, kerän purku psykiatrista osaamista omaavan ammattilaisen kanssa. PMS on mielenkiintoinen ilmiö ja romanttista pakko-oireisuutta sekä pmssää kokeneena voin todeta, että pms oireilee osittain samallain. Ehkä oleellisin erotusdiagnostinen kysymys on "Ilmeneekö pakko-oireisuutta" ja tärkeintä on saada hoito invalidisoivaan häiriöön.


      • pohtiipohtii

        Ja sit, pakko-oireilu on yhden asian ympärille systemaatti keskittyvää kehämäistä ahdistusta. PMSsä ahdistus on läsnä, mutta huomattavasti hajanaisemmin ja enemmän raivoa sisältävänä.


    • 567qwe

      Tää tuntuu tosi hullulta mutta mulla ihan kamala pakkoajatus. Kaikki oli tosi hyvin uuden kihlattuni kanssa. Rakastan häntä yli kaiken. Olin pari vkl sitten baarissa ja juttelin tutun naisen kanssa. Ei kummempaa. Aamulla heräsin järkyttävään krapulaan ja masennukseen. Nyt nainen pyörii koko ajan mielessä, olo on järkyttävän masentunut, nukkunut olen unilääkkeillä. Ei ole tunteita häntä kohtaan mutta pyörii vaan päässä.....olen hyvin herkkä ja masentumiseen taipuvainen. Koko ajan asia pyörii mielessä...olen sairaslomalla tällä hetkellä. Tuntuu ihan tyhmältä asialta. Auttakaa. Olen pariviikkoa syönyt sertralinia kun mistään ei tule mitään. Tuntuu ihan hullulta että tälläinen asia tekee mielen ihan sekaisin

    • Ahdistuksenvankina

      Omalla kohdallani alkoi tää rocd kun täysin ulkopuolinen ihminen sanoi mulle, ettei mun suhde tuu kestämään. Sen jälkeen oon kamppaillu ajatusten kanssa ja suunattoman ahdistuksen... en tiiä miten tään kierteen voi pysäyttää. Kumppani aiheutti mulle pahimmillaan paniikkikohtauksia.. nyt ei oo paniikkikohtauksia niinkää ollu pariin viikkoon. Lieviä ehkä. Uskoin tämän tuntemattoman puheita ja hän oli hyvä manipuloimaan. Aivan hirveetä. Ennen tapaamista en koskaan ajatellut eroa. Ollaan oltu 4vuotta yhdessä ja 4kk ollut aika kamalaa aikaa tämän puhjettua.

    • Järkyttynyt

      Mielenkiitoista lukea näitä. Ehkä löytäisin vastauksen. Ahdistaa niin pirusti. En ole itse OCD:sta kärsivä. Kumppani on. Pitkään meni ettei pettänyt. Nyt sekin helvetti . Kiinnostaisi tietää mikä voi olla todellinen syy. OCD alkoholi väärät lääkkeet? Lääkkeiden ottamatta jättäminen kännätessä? Karmivien pakko-ajatusten (parisuhteessa) purkaminen kännissä muita panemalla? Haluttomuutta hänen puoleltaan suhteessa jonkun aikaa. Nyt, petettyään, uskaltauduttuamme edes vähän keskustelemaan, sanoo että karmeat pakkoajatukset sängyssä rakastelutilanteessamme. Ja että siinä on halut menneet ,ja että vaan tuollaista tuskaista pakkosuoritusta koko tilanne hänelle. Järkyttävää kuulla. Mitä ihmeitä voi olla noin lamaavat ajatukset? Arvaatte varmaan että on tosi vaikea käsittää, saatika olla "armollinen", vaikka kuinka olisi sairaudesta kysymys.. Rakkauden puutteesta ei kumminkaan puolin ole kysymys. Voi paska sanon minä! Millä ilveellä tästä nyt eteenpän ja miten voi enää mihinkään uskoa..surullista!!

    • AcceptUncertainty

      Meditointi yhdessä ajatusten hyväksymisen kanssa auttaa ocd:hen, alatyypillä ei ole väliä.

      Toisilla pelot liittyvät parisuhteeseen (rocd), toisilla väkivaltaan (harm ocd) kun taas joillakin seksuaaliseen suuntautumiseen (hocd).

      Tärkeintä on antaa ahdistukselle mahdollisuus ja hyväksyä se, eikä sitä pidä yrittää "ajatella" pois tai tarkistella asiaa jokaisesta eri kulmasta. Nämä kompulsiot (compulsions) vain pahentavat ahdistusta, koska noidankehä ei pysähdy ennen kuin kompulsiot loppuvat! Aivot syöttävät lisää ahdistavia ajatuksia jos niihin reagoi koko ajan.

      Stop the compulsions, let it be, accept the uncertainty! :)
      Easier said than done, but possible :)

      https://www.youtube.com/watch?v=LiPS8itp-I8

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1565
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1204
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1127
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1036
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      985
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      967
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      892
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      870
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      714
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      670
    Aihe