Miten tappaa omat tunteensa?

Mulla riittää tunteiden tappamiseen se, että katson itseäni peilistä. Ei näin rumalla ollut ikinä mitään mahdollisuuksiakaan alunperinkään tällä naamalla. En ole ihastunut enää vuosiin, kun tajusin ettei yksikään mies ollut koskaan kiinnostunut munlaisesta rumiluksesta. Ja aina ne mun ihastukset olivat ykspuolisia, olin pelkkää ilmaa niille ihmisille tai he eivät sietäneet mua ollenkaan edes samassa paikassa. Järki sanoi mulle, että lopeta jo kuvittelut, ei noin ruma kelpaa/kelvannut ikinä mihinkään tai kellekään. Onhan mulla muistissa kaikki ne loukkaukset mitä olen toisilta kuullut ja muistan hyvin sen kerran, kun yhdessä työpaikassa muutamat tyypit ihan pilkatakseen rupes esittämään olevansa musta kiinnostuneita ja muut työporukasta naureskelivat seuratessaan heidän touhujaan sivusta. Tuskin kukaan oikeasti pitämästään ihmisestä tekis julkista naurun ja pilkankohdetta. Hyvähän se on, että musta edes jotain iloakin on joillekin miehille ollut. Tuolla tavalla järkeistämällä pääsin turhista kuvitelmista ja ihastumisista eroon.

Täällä ihan sama juttu, joskin tilanne on vähän positiivisempi. Erään tytön kanssa ollaan aika hyviä kavereita ja ollaan jopa kahdestaan käyty kaikenlaisilla reissuilla, joten tuntuisi että hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Minä siis olen ihastunut häneen. Mutta epäilin pitkään että hänellä on jo joku muu ja että ei hän kuitenkaan minun kanssa seurustelemaan lähtisi, vaikka hyvä kaveri onkin. Ja jatkoin kuitenkin haaveilua ja typeränä optimistina uskoin että saan sen vielä itselleni. Mutta sitten meni kaikki päreiksi kun jostain facebookista luin, jonkun sen ystävän tekemästä seinäjutusta, että tämä seurustelee. Luen juttua uudelleen ja uudelleen ikään kuin toivoen että sieltä löytyisi jokin kommentti että se oli läppä, ja että hän on yhä "vapaa". Mutta ei löydy. Jatkan sen uudelleen ja uudelleen lukemista tuskissani. Vaikka järkeni sanoo että tämä on jo sairasta ja että minun pitäisi unohtaa se kokonaan. Ihastus on päättänyt että ei anna periksi vaikka sydänkin jo murskaksi meni. Ei kuulkaa siis auta sekään. Pitää vain eristäytyä ja odottaa toivoen että "aika parantaa haavat" ja että se menee ajan myötä ohi.

PS. Anteeksi nyt että tänne vuodatan, mutta pakko vaan oli..

Thank God these feelings are gone. Meni liian kauan, mutta nyt pääsin vihdoin tunteitteni herraksi. Onneksi. Hyvää jatkoa sinulle ******** , olet upea ihminen.

Tuttua, NIIN tuttua.. Miten voi tuntea ihan fyysistä kipua ihastumisen takia - tekisi mieli huutaa suoraa huutoa!
Joskus kun hän on lähellä, ei päässä juokse yhtään järkevää ajatusta, haluaisin koskea ja tulla kosketetuksi.