Olen nyt moneen otteeseen törmännyt otsikon kaltaiseen ongelmaan ja minua ihmetyttääkin että mikä miehiä oikein vaivaa? Miksi ette halua seurustella sellaisen naisen kanssa joka jakaa mielenkiintonne teille tärkeitä asioita kohtaan sekä elämäntapanne ja -arvonne, vaan valitselle mieluummin naisen, jonka kanssa ei ole juuri mitään yhteistä? Lähes kaikki tuntemani miehet ovat tuollaisia ja minunkin perässäni juoksevat vain nämä itseni täydelliset vastakohdat kun taas samanhenkiset miehet piirittävät aivan erilaisia naisia kuin esim. minä?
Lähes kaikki naiset usein puhuvat (itseni mukaanlukien) kuinka he tahtovat löytää sen sielunkumppanin itselleen jonka kanssa kemiat ja arvot käyvät yksiin ym. mutta miehet taas inttävät että "eivät halua seurustella peilikuvansa kanssa". En nyt tarkoita että KAIKEN pitäisi olla yhteistä mutta eikös yhteiset mielenkiinnonkohteet ja elämäntavat olisi hyväksi parisuhdetta miettien? Sitten täällä anonyyminä itketään kuinka itse ollaan aktiivisia urheilijoita ja vaimo vain makaa sohvalla sipsipussin kanssa ym. Turhaan itkette kun itse te ne erihenkiset naiset olette valinneet elämäänne.
Ja tuntuuko se teistä ajatuksena mukavalta että kun olette "iskeneet" tälläisen täysin erilaisen naisen, niin oikeasti tämä nainen vain tyytyy teihin ja toivoo vielä jonain päivänä kohtaavansa sen sielunkumppaninsa?
Miksi miehet eivät halua sielunkumppania?
14
467
Vastaukset
- Elämä on arpaa
Tuo ei kyllä ole ainoastaan miesten ongelma tai siis naisten...
Ihan samaan olen törmännyt naisissa.
Olen saanut sen kuvan että ihmisillä tämä "sielunkumppanuus" tarkoittaa vähän eri juttuja aivan kuten termi "kemiat".
Olen tavannut monia naisia tuttavina, jotka ihastuvat miehiin joiden kanssa eivät jaa oikeastaan kuin ehkä yhden yhteisen asian. Koska se tunnereaktio on kuitenkin voimakas niin tulee tunne että "tässä se sielunkumppani nyt on".
Syynä siis ovat tunteet ja usein pelkästään nopea voimakas ihastuminen, himo, seksuaalinen viehätys ja fyysinen vetovoima.
Huomauttaisin nyt kun syytät miehiä noista asioista että jos mies sitten päätyy tuollaisen naisen kanssa yhteen niin eikös se nainen ole myös tehnyt vastaavan valinnan?
Sikäli täytyy kuitenkin jakaa kokemustasi koska olen itse aina miehenä etsinyt nimenomaan sielunkumppania, mutta se tarkoittaa sitä nimenomaan että esimerkiksi elämäntavat on samanlaiset. En voi kokea sielunkumppanuutta naisen kanssa joka esimerkiksi juuri makailee sohvalla sipsipussin kanssa.
Kannattaa miettiä tätä:
Oikeastaan on kolme asiaa jotka tavallaan vaikuttaa siihen miten pari soveltuu yhteen:
1. Kiinnostus ja viehättyminen toista kohtaan (tämä sisältää asioita jotka voivat olla täysiä vastakohtia itsensä kanssa, osa liittyy toisen sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen jne.)
2. Miten tullaan toimeen toisen kanssa (juttelu, huumorintaju)
3. Mitä yhteistä jaetaan toisen kanssa (harrastukset, arvot, elämäntavat, sosiaalinen luokka)
Nämä asiat ovat tietysti yhteydessä keskenään ja vaikuttavat siihen kokonaiskuvaan.
Lisäksi tutustuessa on paljon kiinni sattumasta ja ajoituksesta.
Koska olen huomannut että vaikka tietyt ihmiset sopisivat yhteen niin väärä ajoitus voi pilata kaiken. Se lyö kapuloita rattaisiin tuota "sielunkumppanuutta" ajatellen.
Sillä prosessilla miten tutustutaan voi olla joskus suurempi merkitys viehätytäänkö toisesta vai ei kuin varsinaisesti sillä ihmisellä. Se on valitettavaa mutta harvinaisen totta. Esimerkiksi jos mies lähestyy väärällä tavalla naista niin toista tilaisuutta ei välttämättä saa.
Viimeinen juttu kuitenkin on se asenne sekä näiden asioiden tiedostaminen.
Itse en etsi kyllä varsinaista peilikuvaani, enkä äitiäni jne. mutta kyllä se tunne tiettyjen asioiden voimakkaasta jakamisesta on hyvin tärkeä ainakin minulle.
En vain ole löytänyt naista joka ajattelee samalla tavoin tai kokisi minut yhteisten asioiden lisäksi riittävän viehättäksi tai kiihottavaksi.
"Ja tuntuuko se teistä ajatuksena mukavalta että kun olette "iskeneet" tälläisen täysin erilaisen naisen, niin oikeasti tämä nainen vain tyytyy teihin ja toivoo vielä jonain päivänä kohtaavansa sen sielunkumppaninsa? "
Ei tuntuisi, mutta ainakin itse olen miettinyt että ehkä parempi iskeä joku itsestä erilainen kuin elää lähes koko elämänsä yksin?
Tähän mennessä olen kokenut sen sekä itseäni että sitä toista kohtaan "vääräksi", mutta kun toista osapuolta ei ole niin helppo löytää miehenä tällaisena miehenä joka ei ole supersexy tai superkomea niin miksi jäisin yksin?
Todennäköisesti noilla miehillä joista puhut on kuitenkin ollut enemmän valinnanvaraa ja heidän motiiveistaan valita joku erilainen nainen kuin he itse ovat voi vain arvuutella. He eivät nähtävästi ole laittaneet joko painoarvoa sielunkumppanuudelle tai eivät ole kokeneet sinun kanssasi sitä toisin päin lainkaan.
Itsellä ainakin jokaisen naisen kanssa joka on vähänkään sielunkumppanilta tuntunut on tullut niin pahasti turpaan henkisesti ettei enää oikein jaksaisi puhua koko aiheesta.
Pidän sitä nyt lähinnä vitsinä.- Elämä on arpaa
Viestini tarkoitus oli sanoa että itseni lisäksi on muitakin miehiä, jotka etsivät sielunkumppania. Osa ei välttämättä kuitenkaan kuten minäkään jaksa ikuisesti yksin etsiä jos sielunkumppanuutta tuntiessa joutuu vain naisen tuttavaksi tai kaveriksi ja näkee naisen valitsevan jotain muuta.
Olen sen verran kyynistynyt että väitän tuon koko käsitteen olevan pelkkä illuusio.
Itse etsin ehkäpä niin nuoren, nätin ja hoikan naisen kuin sattuu kohdalle sattumaan ja nain häntä.
Eipähän itseä tarvita huijata tuolla asialla tai sitten pettyä kun huomaa että sielunkumppanuus ei kanna mihinkään. - hyvin kirjoitettu...
Elämä on arpaa kirjoitti:
Viestini tarkoitus oli sanoa että itseni lisäksi on muitakin miehiä, jotka etsivät sielunkumppania. Osa ei välttämättä kuitenkaan kuten minäkään jaksa ikuisesti yksin etsiä jos sielunkumppanuutta tuntiessa joutuu vain naisen tuttavaksi tai kaveriksi ja näkee naisen valitsevan jotain muuta.
Olen sen verran kyynistynyt että väitän tuon koko käsitteen olevan pelkkä illuusio.
Itse etsin ehkäpä niin nuoren, nätin ja hoikan naisen kuin sattuu kohdalle sattumaan ja nain häntä.
Eipähän itseä tarvita huijata tuolla asialla tai sitten pettyä kun huomaa että sielunkumppanuus ei kanna mihinkään.Hyvä pointti sielunkumppanuudesta tuokin, että voiko sitä olla olemassa silloin kun toinen ei sitä koe yhtään. Ilmeisesti ei, sillä toinen kokee heti luonteiden (sielujen jos haluatte) erilaisuuden ja yhteensopimattomuuden (viihtymättömyyden) siinä missä toiselle erot niissä asioissa eivät muodosta sielunkumppanuustunteen estettä (vaan pikemmin toinen kokee tuona viehätystä luovana erilaisuutena).
- Elämä on arpaa
hyvin kirjoitettu... kirjoitti:
Hyvä pointti sielunkumppanuudesta tuokin, että voiko sitä olla olemassa silloin kun toinen ei sitä koe yhtään. Ilmeisesti ei, sillä toinen kokee heti luonteiden (sielujen jos haluatte) erilaisuuden ja yhteensopimattomuuden (viihtymättömyyden) siinä missä toiselle erot niissä asioissa eivät muodosta sielunkumppanuustunteen estettä (vaan pikemmin toinen kokee tuona viehätystä luovana erilaisuutena).
Maailma nähdään moninaisena ja uskoisin että tuohon liittyy myös se että riippuu siitä millaisessa tilanteessa jne. toisen tapaa.
Tuohon "sielunkumppanuuteen" kun herkästi kuuluu se ajatus että kun toisen sitten kohtaa missä tahansa, milloin tahansa, millä tuulella tahansa, olipa varattu tai ei jne. että toisen sitten tunnistaa ja toiseen heti tykästyy.
Mutta kun ei se niin mene...
Havaintomaailmame on kovin pirstaleinen ja paljon riippuu siitä olemmeko keskittyneet huomaamaan sitä toista ihmistä sekä virittäytyneet oikealle taajuudelle.
Itse kun en noihin sielun vaelluksiin sun muihin usko (sulkee aika monta kumppaniehdokasta muuten pois jos toinen ei kestä tuota ajatusta) niin uskon että "sielu" on enemmän se henkinen kapasiteetti ja ne neuronien yhteydet mitä sinne sisälle on muodostunut ihmisessä. Myös se miten tietoisesti maailmaa käsittelee sekä millainen temperamentti ihmisellä on vaikuttaa miten tulkitsemme ihmisiä.
Mutta se ei tarkoita sitä että toisen kokisi vielä sittenkään erityisen vetoavana.
Minulle on esimerkiksi sanottu että miehenä olen ymmärtäväinen, fiksu, tunneälykäs, empaattinen, hyvä kuuntelija, huumorintajuinen sekä kuitenkin miehekäs että osaan sanoa mielipiteeni ääneen enkä ainakaan pelästy helposti. Tuon lisäksi on kuvattu jopa "sielukkaaksi" useammankin taholta.
Näin on helppo ollut päätellä että kun naiset eivät ole olleet kiinnostuneet parisuhdemielessä niin syynä on ollut kaikki muut asiat (kuten ulkonäkö, fyysinen vetovoima) vaikka naisen kanssa on ollut yhteistäkin kiinnostuksen kohdetta.
Sen takia uskoni tuohon sielunkumppanuuteen on pahasti rapissut.
On hyvä myös ennen kaikkea omalta kannalta pohtia tuota kumppaninvalintaa että tekeekö virheitä ja virhetulkintoja ihmisistä.
Itse olen päätynyt tosiaan siihen että parempi ehkä jättää nuo sielunkumppanuudet toisile ja keskittyä enemmän ettimään jotakuta naista joka täyttää ne perusasetukset joita häneltä odotan.
Nämä on niin monitulkintaisia juttuja varsinkin kun ihmisten kohtaamiset voivat olla hyvin sattumanvaraisia sekä kuten tuossa mainitsin tuolla prosessilla on suuri merkitys miten lopulta käy.
Esimerkiksi itse en ole yhdellä sektorilla vahva ja se on ensivaikultelma. Joidenkin mukaan muutama eka sekunti ratkaisee naisen kannalta sen pitääkö hän miestä seksuaalisesti kiehtovana vai ei.
Jos tuo jää uupumaan niin tuskimpa se toinen osapuoli haluaa tunteilleen tehdä mitään vaikka kuinka oltaisiin sielunkumppaneita noin muuten.
Usein kuteinkin kyse on myös sattumasta ja valitettavasti sellaisista asioista kuin hyvinkin yksinkertainen fyysinen vetovoima. - Elämä on arpaa
Elämä on arpaa kirjoitti:
Maailma nähdään moninaisena ja uskoisin että tuohon liittyy myös se että riippuu siitä millaisessa tilanteessa jne. toisen tapaa.
Tuohon "sielunkumppanuuteen" kun herkästi kuuluu se ajatus että kun toisen sitten kohtaa missä tahansa, milloin tahansa, millä tuulella tahansa, olipa varattu tai ei jne. että toisen sitten tunnistaa ja toiseen heti tykästyy.
Mutta kun ei se niin mene...
Havaintomaailmame on kovin pirstaleinen ja paljon riippuu siitä olemmeko keskittyneet huomaamaan sitä toista ihmistä sekä virittäytyneet oikealle taajuudelle.
Itse kun en noihin sielun vaelluksiin sun muihin usko (sulkee aika monta kumppaniehdokasta muuten pois jos toinen ei kestä tuota ajatusta) niin uskon että "sielu" on enemmän se henkinen kapasiteetti ja ne neuronien yhteydet mitä sinne sisälle on muodostunut ihmisessä. Myös se miten tietoisesti maailmaa käsittelee sekä millainen temperamentti ihmisellä on vaikuttaa miten tulkitsemme ihmisiä.
Mutta se ei tarkoita sitä että toisen kokisi vielä sittenkään erityisen vetoavana.
Minulle on esimerkiksi sanottu että miehenä olen ymmärtäväinen, fiksu, tunneälykäs, empaattinen, hyvä kuuntelija, huumorintajuinen sekä kuitenkin miehekäs että osaan sanoa mielipiteeni ääneen enkä ainakaan pelästy helposti. Tuon lisäksi on kuvattu jopa "sielukkaaksi" useammankin taholta.
Näin on helppo ollut päätellä että kun naiset eivät ole olleet kiinnostuneet parisuhdemielessä niin syynä on ollut kaikki muut asiat (kuten ulkonäkö, fyysinen vetovoima) vaikka naisen kanssa on ollut yhteistäkin kiinnostuksen kohdetta.
Sen takia uskoni tuohon sielunkumppanuuteen on pahasti rapissut.
On hyvä myös ennen kaikkea omalta kannalta pohtia tuota kumppaninvalintaa että tekeekö virheitä ja virhetulkintoja ihmisistä.
Itse olen päätynyt tosiaan siihen että parempi ehkä jättää nuo sielunkumppanuudet toisile ja keskittyä enemmän ettimään jotakuta naista joka täyttää ne perusasetukset joita häneltä odotan.
Nämä on niin monitulkintaisia juttuja varsinkin kun ihmisten kohtaamiset voivat olla hyvin sattumanvaraisia sekä kuten tuossa mainitsin tuolla prosessilla on suuri merkitys miten lopulta käy.
Esimerkiksi itse en ole yhdellä sektorilla vahva ja se on ensivaikultelma. Joidenkin mukaan muutama eka sekunti ratkaisee naisen kannalta sen pitääkö hän miestä seksuaalisesti kiehtovana vai ei.
Jos tuo jää uupumaan niin tuskimpa se toinen osapuoli haluaa tunteilleen tehdä mitään vaikka kuinka oltaisiin sielunkumppaneita noin muuten.
Usein kuteinkin kyse on myös sattumasta ja valitettavasti sellaisista asioista kuin hyvinkin yksinkertainen fyysinen vetovoima.Kannattaa siis tosiaan olla hereillä.
Maailmassa on sielunkumppaniakin etsiviä miehiä olla pakko enemmän kuin yksi ja sellaisiakin jotka eivät ole kyynistyneet maailman menoon sekä pettynyt naisiin ja parisuhteisiin kuten allekirjoittanut.
Uskoisin että riippuen tietysti iästänne niin teillä naisille sen löytäminen on ehkä helpompaa varsinkin jos vähänkään olette itse aktiivisia.
- kympin mies
Elämä on arpaa kirjoitti aika paljon asiaa mutta en ihan allekirjoita kaikkea.
Kuten tuota sielunkumpannuus juttua.Itse ajattelen että se "oikean" ihmisen tunnistaa silmistä ja olemuksesta.Omalla kohdallani se tarkoittaisi positiivsesti latautunutta,hieman eloisaa mutta toisaalta rauhalliasta, puheliasta ja avointa neitokaista josta voi aistia heti kaiken tuon.
Itse olen kokenut myös saman että neidot joissa näen jotain tuon suuntaista, tyrmäävät jo heti alkumetreillä ja se tuntuu todella pahalta.Ja sinällään ymmärrän että tuo voi aiheuttaa uskon menettämisen koko asiaan.Itse jaksan kuitenkin uskoa,tyrmäyksistä huolimatta,että joku kyseisenlainen neitokainen tuntee samoin toisen suuntaan ja mikäs tuntuu sen paremmalta kuin aitovälittäminen.
En myöskään allekirjoita tuota ajatusta että tarpeeksi kauan kuin kärsii niin sen jälkeen kannattaa luovuttaa ja "ottaa joku vain".En näe siinäkään mitään järkeä että olet ihmisen kanssa josta et välttämättä välitä tuon taivaallista,ehkäpä jopa hieman paha ollakkin ja tuon päälle tunnet tyhjyyden elämässäsi siitä että et ole löytänyt sitä todellista onnea.
Luokittelen ihmiset kahteen tunne kategoriaan;niihin,jotka tietävät mitä etsivät tunnetasolla,eli ns.sielunkumpanuuden etsijät ja sitten niihin joille kelpaa luonnostaa kuka vain,kunhan on joku.
Ja en usko,että ihminen joka kuuluu ensinmäiseen kategoriaan,pystyy elämään itsensä kanssa rehellisesti ja ottaa jonkun vain väittäen että on oikeasti onnellinen.
Nämä ihmiset vain tietävät että se homma ei toimi niin.
Ap:lle,sanoisin että kyllä niitä sielunkumppanin etsiviä miehiä löytyy yhtä paljon kuin naisiakin.Tälläiset yleistykset ovat turhanpäiväisiä koska meitä on kaikenlaisia joten samat lait eivät päde kaikkiin.- Elämä on arpaa
"Kuten tuota sielunkumpannuus juttua.Itse ajattelen että se "oikean" ihmisen tunnistaa silmistä ja olemuksesta.Omalla kohdallani se tarkoittaisi positiivsesti latautunutta,hieman eloisaa mutta toisaalta rauhalliasta, puheliasta ja avointa neitokaista josta voi aistia heti kaiken tuon."
Mulla tulikin tuollainen vastaan tuossa pari vuotta sitten.
Tiedätkö miten siinä kävi?
Olimme vääristä sosiaalisista luokista toisillemme (hän liian korkeasti koulutettu jne. minulle) hänen mielestään vaikka muuten olisimme olleet tuollaisia yhdessä.
Anteeksi kyynisyyteni tuossa suhteessa. =)
"Itse olen kokenut myös saman että neidot joissa näen jotain tuon suuntaista, tyrmäävät jo heti alkumetreillä ja se tuntuu todella pahalta.Ja sinällään ymmärrän että tuo voi aiheuttaa uskon menettämisen koko asiaan.Itse jaksan kuitenkin uskoa,tyrmäyksistä huolimatta,että joku kyseisenlainen neitokainen tuntee samoin toisen suuntaan ja mikäs tuntuu sen paremmalta kuin aitovälittäminen."
Joku päivä ehkä huomaat että se "aito välittäminen" ei ole ehkä sitä mitä odotit....
"En näe siinäkään mitään järkeä että olet ihmisen kanssa josta et välttämättä välitä tuon taivaallista,ehkäpä jopa hieman paha ollakkin ja tuon päälle tunnet tyhjyyden elämässäsi siitä että et ole löytänyt sitä todellista onnea."
Mutta saat seksiä, läheisyyttä jne. eikä tarvitse stressata sen kanssa mitä sen "sielunkumppanin" kanssa tapahtuu.
Sulle tuli tässä yks looginen moka muuten....
"Luokittelen ihmiset kahteen tunne kategoriaan;niihin,jotka tietävät mitä etsivät tunnetasolla,eli ns.sielunkumpanuuden etsijät ja sitten niihin joille kelpaa luonnostaa kuka vain,kunhan on joku."
"Tälläiset yleistykset ovat turhanpäiväisiä koska meitä on kaikenlaisia joten samat lait eivät päde kaikkiin. "
Väität että yleistykset ovat turhanpäiväisiä, mutta jaat ihmiset sitten kahteen kategoriaan.
Olet oikeassa siinä että samat lait eivät päde kaikkiin johtuen jo siitä että ihmiset näkevät ja kokevat tuon koko käsitteen erilailla.
"Ja en usko,että ihminen joka kuuluu ensinmäiseen kategoriaan,pystyy elämään itsensä kanssa rehellisesti ja ottaa jonkun vain väittäen että on oikeasti onnellinen.
Nämä ihmiset vain tietävät että se homma ei toimi niin."
Mitä on olla "oikeasti onnellinen"?
Elää valheessa että "joku päivä se sielunkumppani löytyy"?
Minäkin joskus kuvittelin "tietäväni jotain", mutta elämä opettaa ja viisastuin.
Mutta silti todella toivon että sinä löydät etsimäsi sielunkumppanin. Itse osaan tyytyä siihen että nainen on viehättävä silmiini koska yleensä noita sieluja etsiessä huomaa harovansa vain tyhjyyttä. - Elämä on arpaa
Elämä on arpaa kirjoitti:
"Kuten tuota sielunkumpannuus juttua.Itse ajattelen että se "oikean" ihmisen tunnistaa silmistä ja olemuksesta.Omalla kohdallani se tarkoittaisi positiivsesti latautunutta,hieman eloisaa mutta toisaalta rauhalliasta, puheliasta ja avointa neitokaista josta voi aistia heti kaiken tuon."
Mulla tulikin tuollainen vastaan tuossa pari vuotta sitten.
Tiedätkö miten siinä kävi?
Olimme vääristä sosiaalisista luokista toisillemme (hän liian korkeasti koulutettu jne. minulle) hänen mielestään vaikka muuten olisimme olleet tuollaisia yhdessä.
Anteeksi kyynisyyteni tuossa suhteessa. =)
"Itse olen kokenut myös saman että neidot joissa näen jotain tuon suuntaista, tyrmäävät jo heti alkumetreillä ja se tuntuu todella pahalta.Ja sinällään ymmärrän että tuo voi aiheuttaa uskon menettämisen koko asiaan.Itse jaksan kuitenkin uskoa,tyrmäyksistä huolimatta,että joku kyseisenlainen neitokainen tuntee samoin toisen suuntaan ja mikäs tuntuu sen paremmalta kuin aitovälittäminen."
Joku päivä ehkä huomaat että se "aito välittäminen" ei ole ehkä sitä mitä odotit....
"En näe siinäkään mitään järkeä että olet ihmisen kanssa josta et välttämättä välitä tuon taivaallista,ehkäpä jopa hieman paha ollakkin ja tuon päälle tunnet tyhjyyden elämässäsi siitä että et ole löytänyt sitä todellista onnea."
Mutta saat seksiä, läheisyyttä jne. eikä tarvitse stressata sen kanssa mitä sen "sielunkumppanin" kanssa tapahtuu.
Sulle tuli tässä yks looginen moka muuten....
"Luokittelen ihmiset kahteen tunne kategoriaan;niihin,jotka tietävät mitä etsivät tunnetasolla,eli ns.sielunkumpanuuden etsijät ja sitten niihin joille kelpaa luonnostaa kuka vain,kunhan on joku."
"Tälläiset yleistykset ovat turhanpäiväisiä koska meitä on kaikenlaisia joten samat lait eivät päde kaikkiin. "
Väität että yleistykset ovat turhanpäiväisiä, mutta jaat ihmiset sitten kahteen kategoriaan.
Olet oikeassa siinä että samat lait eivät päde kaikkiin johtuen jo siitä että ihmiset näkevät ja kokevat tuon koko käsitteen erilailla.
"Ja en usko,että ihminen joka kuuluu ensinmäiseen kategoriaan,pystyy elämään itsensä kanssa rehellisesti ja ottaa jonkun vain väittäen että on oikeasti onnellinen.
Nämä ihmiset vain tietävät että se homma ei toimi niin."
Mitä on olla "oikeasti onnellinen"?
Elää valheessa että "joku päivä se sielunkumppani löytyy"?
Minäkin joskus kuvittelin "tietäväni jotain", mutta elämä opettaa ja viisastuin.
Mutta silti todella toivon että sinä löydät etsimäsi sielunkumppanin. Itse osaan tyytyä siihen että nainen on viehättävä silmiini koska yleensä noita sieluja etsiessä huomaa harovansa vain tyhjyyttä.Nyt on pyydettävä kyllä anteeksi sitä miten ruman kyynisesti kirjoitin asiasta.
Uskokaa vain kyllä se varmaankin teille löytyy.
Poistun pahoitellen jos pilasin iltaanne. - Soulmate for me
Hei kympin mies - juuri noin!!
Kun on tiedostanut, mitä tunnetasolla kumppaniltaan haluaa, ei mitenkään ole mahdollista tyytyä siihen, että on vain joku.
Itse kaksi kertaa eronneena olen tuon ahaa-elämyksen saanut kantapään kautta, ja tietoisuus asiasta rauhoittaa kovasti. Ei tehny elämää onnelliseksi se, että puoliso oli kunnollinen, hyvän näköinen, talousasiat reilassa, arki sujui ja elämä kulki uomassaan. Se jokin puuttui, ja yksinäisyys on parisuhteessa aika kuluttava juttu. Nyt olen vähemmän yksinäinen, vaikka elänkin yksin. Toki toivon kohtaavani vielä sen oikean, mutta en kulje tuolla etsimässä ketään, vaan luotan siihen, että hänet kyllä tunnistaa kun kohdalle osuu.
Hyvä vitsi tässä on se, että minua pidetään kranttuna - voi hyvänen aika, minulle kaikkein vähiten merkitsee mikään ulkoinen arvo, vaan se sielujen yhteys, se saa minut polvilleen... :)
- erhe
Mä olen itse kokenut sen tavallaan hieman noin, mutta siinä on yksi mutta! Ne miehet jotka ovat minuun ihastuneet, ovat väen vängällä halunneet nähdä meidät samanlaisina, sielunkumppaneina tai minut jonain mitä en ole. Sitten he ovat vängänneet ja vääntäneet ja kääntäneet, ja siis: he ovat halunneeet uskoa juoksevansa oikeasti jonkun oikean perässä, koska ovat päättäneet niin. Ulkonäköni perusteella.
He siis eivät ole etsineet mahdollisimman erilaista, vaan eläneet niin harhakuvitelmissa ja ihastuneet omaan mielikuvaansa, että tuskin löytävät mitään oikeaa koskaan. He eivät ole halunneet tutustua MINUUN, tai ovat alkaneet muokata minua mieleisekseen, koska ovat jo ehtineet jotenkin "päättää" että minä se olen. Koska minulla on sellaiset silmät tai koska minun hymyni on sellainen, tai koska minä vaikutan tai koska minä näytän.
He siis ovat todellakin etsineet tavallaan sielunkumppaniaan, mutteivat tunnu tajuavan, että tosiasiat ovat silti tosiasioita. Eräs ihminen suuttui kun jätin hänet, koska hän oli sitä mieltä, että olen hänen elämänsä nainen. No, meillähän olikin paljon yhteistä: perusarvomme olivat erilaiset, halusimme eri asioita elämältä niin lähitulevaisuudessa, pitkällä tähtäimellä kun jo asunnosta lähtien. Meillä ei ollut mitään, mikä olisi tehnyt suhteesta kestävän. En minäkään halua seurustella kopioni kanssa, kyllä minä haluan että ihminen on oma itsensä, mutta jos kaikki on ihan täysin erilaista ja jo arvot elämässä ovat jotain aivan muuta, niin se ei tule toimimaan. Se on hieman sama, kun joku tiukkapipo ja sairaanloisen mustasukkainen äärikristitty joka haluaa odottaa avioliittoon poikuutensa kanssa alkaisi treffailla stripparia, joka harrastaa saatanan palvontaa, ja väenvängällä yrittäisi vääntää heistä toistensa kopioita.
Se urheilija on siis saanut naisen, ja halunnut nähdä sen mitä haluaa nähdä, eikä kiinnittänyt huomiota siihen sipsipussiin. Mutta mielikuvat haihtuu ja todellisuus iskee ja sitten pitäisi olla kaikkea muutakin kun omat haaveet ja niihin rakastuminen. Sitten iskee "arki" eli siis alkaa oikea tutustuminen.
Jos lakattaisiin teeskentelemästä, tutustuttaisiin oikeasti eikä tarvitsisi itkeä. Kun olisi se sama ihminen alusta loppuun, eikä vaaleanpunaiset lasit peittäisi sipsipussia.
PS. Naiset tekevät ihan sitä samaa mutta omalla tavallaan. Ei heissä sen enempää tunnu realisteja olevan. He jauhavat kyllä enemmän kemioista ja arvoista, ja silti... se on pelkkää sanahelinää.- omansa löytänyt
ihan nappiin meni. Mulla samansuuntaisia kokemuksia. Miehille naisen ulkonäkö/"seksikkyys" tekee hänestä oitis sen oikean LOL.
Onhan se mukavaa olla haluttu, mutta tahdon olla parisuhteessa oma itseni ja tulla hyväksytyksi/rakastetuksi myös ja ennen kaikkea omana persoonana. Lopulta monen harharetken jälkeen se oikea puolisko astui elämääni. Mies tuntui ensitapaamisesta lähtien hyvin sopivalta ja yhdessäolo oli luontevaa. Onneksi tutustuimme kirjoittelemalla pitkään, sillä miehen ulkomuoto ei aluksi silmiäni hivellyt! :-D Mutta ulkonäkö ei ole pysyvää ja siihen tottuu - toisin kuin ei-sopivaan luonteeseen.
- 11+20
Hyvän aiheen olet löytänyt ;)
Itse löysin ensimmäisen kerran oman sielunkumppanini vasta 45 vuoden iässä. Olen kyllä ollut naimisissa 25 vuotta, mutta en kokenut ex-mieheni kanssa sielunkumppanuutta.
Minulle tunne sielunkumppanuudesta tuli vasta keskustelujemme myötä, mutta mies kertoi tunteneensa yhteyden jo ensi tapaamisellamme.
Tunteiltani enemmän "järki" ihmisenä täytyy sanoa, että tunne oli samaan aikaan sekä ihana että pelottava enkä vieläkään oikein osaa selittää saati ymmärtää sitä.
Ihanaa oli se, miten helppoa toisen kanssa oli olla heti alusta alkaen. Seksi oli upeinta, mitä tähän asti olen kokenut, enkä ole koskaan jutellut kenenkään kanssa niin monista elämän aiheista. Sillä oli terapeuttinen vaikutus. Luotin tähän henkilöön 100%:sti heti alusta alkaen, eikä luottamus kadonnut suhteen edetessäkään.
Pelottavaa siitä teki sen, että olit ikään kuin "alaston" toisen ihmisen edessä. Mitään mielialoja et voi pitää omanasi, kun toinen tunnistaa ne. Se ei ole välttämättä niin mukavaaa. Näin sanoi myös tämä mies, joten ehkä tämä on se syy, mikseivät miehet halua itselleen sitä seilunkumppania.
Uskonkin, että meidän kohtaamisemme tarkoitus oli parantaa toinen toisemme tietyssä elämäntilanteessa, eikä meitä oltu luotu parisuhdemielessä yhteen. Tunnen , että hän on nyt onnellinen ja olen tyytyväinen, että pystyin omalta osaltani auttamaan häntä eteenpäin. - .......
Siinä vaiheessa, kun tapaat ihmisen ensimmäistä kertaa, ja viehätyt hänen ulkonäöstään, olemuksestaan, persoonastaan, hymystään, ja päätät, että tuota olisi kiva tapailla ja kenties seurustella vähän vakavamminkin, niin ei ihminen mieti että:
"Onko meilä nyt VARMASTI yhteiset mielenkiinnon kohteet?!"
"Olemmeko me arvoiltamme samanlaisia?!"
"PARISUHTEEN KESTÄVYYDEN KANNALTA, onko tämä nyt SE OIKEA?!"
Ehei. Me vaan ihastutaan. That's it. Joskus se sitten onnaa, joskus ei onnaa.
Silloin kun ihastutaan, niin ei siinä ole mitään logiikkaa sen enempää. Siihen ihastutaan, mikä viehättää silmää ja mieltä sillä hetkellä. - 1 + 10
Voisin heittää oman kommenttini vielä tähän soppaan. Mielestäni kumppani on oikea kaikessa yksinkertaisuudessaan silloin, kun hänen kanssaan on hyvä olla ja se tunne on molemminpuolinen. Uskon että tälläinen elämänkumppanuus kantaa kovienkin myrskyjen läpi. Tuntuu vain vaativan juuri oikean ajan ja paikan sopivan ihmisen kohtaamiseen. Ei onnistu väkisin se löytäminen..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k363795Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet511724- 731379
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen751211Hitaille omat kassat
Kassoilla hidastelevat ärsyttävät. Menee heti loppupäivä pilalle, kun kauppareissu kestää hidastelijoiden takia. Näille1751096Ensimmäisenä Helluntaina ei uudelleen kastettu KETÄÄN!
Raamattu kertoo, että Helluntaina kastettiin. Mutta vaikka Raamattu ei erikseen kerro tiedän VARMASTI Ettei6911051- 84955
Olisit ollut niin
Minunlaiseni. Ehkä se on helmpompi kun emme kohtaa. Kipeältä se tuntui ettet valinnut minua41846Mitä yhteistä sinulla
on kaivattusi kanssa? Sama musiikkimaku, tai huumorintaju, tai ehkä työpaikka? Vai ettekö tunne vielä niin hyvin?49791- 39770