Meidän ikäluokkamme lapset kasvatettiin kurittamalla eikä mielipiteitämme kuunneltu . " Koivuniemen herra " oli kodeissa
kunniapaikalla , eikä kukaan puhunut lapsityövoiman käytöstä .
Töitä tehtiin pienestä pitäen , eikä vanhemmille urputettu vastaan .
Isän sana oli laki ja lasten tahto " äidin taskussa " .
Aina piti olla kiltti ja kuuliainen , tunteita ei saanut näyttää .
" Eihän tosimies itke " tyyliin .
Olisin halukas tietämään, jättikö kasvatustyyli teille muille
jotakin traumoja ?
Minusta se teki aran ja kärsin vieläkin huonosta itsetunnosta ,
olen liian kiltti , mikä sekään ei ole hyvä , en koskaan oppinut
kunnolla pitämään puoliani, toiset ensin , sitten vasta minä .
Kertokaa kokemuksistanne .
Entisajan kasvatus
Wanha Wilma
99
615
Vastaukset
Samanlaiset on mun kokemukset. Sen olen myös huomannut, et vanhempien kunnioitusta ei enää ole. Aikuisia teititeltiin, nyt se tuntuu jo oudolta. Eipä ollut vastaan sanomista opettajallekkaan.
Kyllä mun mielestä jonkin lainen kuri pitää lapsille olla.
Omiani kyllä piiskasin, kait tukistinkin. Mut tyttärenpoika ei ole kuritusta saanut. Siin meitä on kaks kovaa vastakkain, murkkuikäinen poika ja mummi, jota on kuritettu.
Isä ei meitä koskaan kurittanut, muuten kuin sanomalla "olkaas ny nätisti, tai mää haen seipään". Äiti hoiti piiskaamiset, joku aina pääs karkuun kun oli kolme piiskattavaa. Yleensä se oli velipoika...- Nainen 51
"Omiani kyllä piiskasin, kait tukistinkin. Mut tyttärenpoika ei ole kuritusta saanut. Siin meitä on kaks kovaa vastakkain, murkkuikäinen poika ja mummi, jota on kuritettu."
- hirveää tekstiä, itse olen 51-vuotias ja olen kasvanut vapaasti. En hyväksy väkivaltaa,jota on mm. piiskaaminen, omia lapsia, että olet ollut julma. Nykyisin tekosi on rangaistava! - maarina1 ejk
Nainen 51 kirjoitti:
"Omiani kyllä piiskasin, kait tukistinkin. Mut tyttärenpoika ei ole kuritusta saanut. Siin meitä on kaks kovaa vastakkain, murkkuikäinen poika ja mummi, jota on kuritettu."
- hirveää tekstiä, itse olen 51-vuotias ja olen kasvanut vapaasti. En hyväksy väkivaltaa,jota on mm. piiskaaminen, omia lapsia, että olet ollut julma. Nykyisin tekosi on rangaistava!Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään, en minäkään ole väkivallan puolesta. Siihen aikaan se oli sallittua. Harvoin kuitenkin vitsaa tarvittiin. "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan". Kyllä mielestäni lapsilla pitää jonkinlainen kuri olla. En pidä vapaata kasvatusta hyvänä. Siinä juuri syy nykyajan kurittomaan käytökseen,
- Alistetulle
maarina1 ejk kirjoitti:
Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään, en minäkään ole väkivallan puolesta. Siihen aikaan se oli sallittua. Harvoin kuitenkin vitsaa tarvittiin. "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan". Kyllä mielestäni lapsilla pitää jonkinlainen kuri olla. En pidä vapaata kasvatusta hyvänä. Siinä juuri syy nykyajan kurittomaan käytökseen,
Kurilla ja piiskaamisella on suuri ero. Sinä vaikutat väkivallan kannattajalta. Olet siis jatkanut piiskaamisen sukupolven ja tuloksena on alistettuja raukkoja.
- Oletpa vanhanaikaine
maarina1 ejk kirjoitti:
Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään, en minäkään ole väkivallan puolesta. Siihen aikaan se oli sallittua. Harvoin kuitenkin vitsaa tarvittiin. "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan". Kyllä mielestäni lapsilla pitää jonkinlainen kuri olla. En pidä vapaata kasvatusta hyvänä. Siinä juuri syy nykyajan kurittomaan käytökseen,
Kuri sanaa käytetään armeijassa. Kodeissa tehdään kasvatustyötä ja vuorovaikutusta lasten kanssa. Olet niin vanhanaikainen...
- mitäs täälä teet....
Nainen 51 kirjoitti:
"Omiani kyllä piiskasin, kait tukistinkin. Mut tyttärenpoika ei ole kuritusta saanut. Siin meitä on kaks kovaa vastakkain, murkkuikäinen poika ja mummi, jota on kuritettu."
- hirveää tekstiä, itse olen 51-vuotias ja olen kasvanut vapaasti. En hyväksy väkivaltaa,jota on mm. piiskaaminen, omia lapsia, että olet ollut julma. Nykyisin tekosi on rangaistava!Lue aloitus uudelleen, nainen 51, sitä ei sinunikäisille ollut tarkoitettu. Silti valmiina olet moittimaan vaikket vielä ollut syntynytkään.
Joka vitsaa säästää - se lastansa vihaa. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Nämä viisaudet lukivat koulun todistusvihkosessa joka on minulla vielä tallella.
Siksi nykynuoriso on röyhkeää ikäihmisiä halveksivia kun sinun kaltaisiasi vanhempia on olemassa. Kunnioitatteko itsekään ketään? - ...
Nainen 51 kirjoitti:
"Omiani kyllä piiskasin, kait tukistinkin. Mut tyttärenpoika ei ole kuritusta saanut. Siin meitä on kaks kovaa vastakkain, murkkuikäinen poika ja mummi, jota on kuritettu."
- hirveää tekstiä, itse olen 51-vuotias ja olen kasvanut vapaasti. En hyväksy väkivaltaa,jota on mm. piiskaaminen, omia lapsia, että olet ollut julma. Nykyisin tekosi on rangaistava!Silloin se kuului kasvatukseen. Turha moralisoida.
Kyllä nykyisillekin pieni näpäytys olisi tehnyt hyvää. Itse en koskaan lyönyt lapsiani, johtuu siitä että sodan käynyt isäni oli hermraunio, hakkasi pienimmästäkin syystä joskus syyttäkin. Päätin itse olla lyömättä koskaan lapsiani. - Kiltiksi piiskatulle
mitäs täälä teet.... kirjoitti:
Lue aloitus uudelleen, nainen 51, sitä ei sinunikäisille ollut tarkoitettu. Silti valmiina olet moittimaan vaikket vielä ollut syntynytkään.
Joka vitsaa säästää - se lastansa vihaa. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Nämä viisaudet lukivat koulun todistusvihkosessa joka on minulla vielä tallella.
Siksi nykynuoriso on röyhkeää ikäihmisiä halveksivia kun sinun kaltaisiasi vanhempia on olemassa. Kunnioitatteko itsekään ketään?Voi mitä paatosta. Kunnioitan omia vanhempia, jotka ovat kasvattaneet minusta rohkean, omanarvontuntoisen naisen. Sinä olet sitä kiltiksi piiskattua polvea...
- ...........
En koskaan ole piiskannut lapsiani, ja luunapin kyllä annoin joskus, sekin kaduttaa, vaikka omassa lapsuudessa olikin piiskaamista, tietysti rajat pitää olla, eihän lapsi voi olla aikuiselle vanhempi, joka on vastuussa kaikesta.
Saihan opettajakin lyödä sormille ennen jos vaikka ei osannut jotain koulussa, vaikka muuten oli kiltti.- olin kiltti
Missä koulussa noin olisi tehty ?
Omassa koulussa ei opettajat toimineet noin, mutta henkisesti ne kyllä osasivat kurittaa lapsia, ja osaavat näemmä vieläkin tai ainakin yrittävät kuten Jyrki Katainen.
- ............
lisään vielä,en kannata väkivaltaa, ennen oli ennen ja itsekkin erosin juuri väkivallan takia, kestin sitä ihan liian kauan.
- Sirka-liisa
Liekö tuo suomalainen perusviha syntynyt siitä?
Tuo kunnioittaminen onkin eri juttu.
Armeijassa pakoitetaan kunnioittamaan, mutta
kyllähän se enemmän inhoa on. Kyllähän ihmi-
nen pakostakin tekee, mutta -pitkin hampain-.- Ei väkivaltaa
Kait pari kertaa sain piiskaa ja äitini suree vieläkin sitä. Eli trauma jäi äitiinikin.
Itse olen jo sinut sen kanssa - ei harmita.
Opettajia pelkäsin eniten ja suurimmat traumat heiltä sain. Uskon että opettajiksi ajautui just oikein tyrannit ja alistajat. Varmaan joillekin sattui hyviäkin opettajia. Mutta minulle kouluaika oli karmeeta.
Omia lapsiani en ole koskaan kurittanut. Puhunut olen paljon ja yhdessä leikkinyt.
Hyviä ja vanhempiaan kunnioittavia lapsia tuli kurittakin. - olin kiltti
Ei väkivaltaa kirjoitti:
Kait pari kertaa sain piiskaa ja äitini suree vieläkin sitä. Eli trauma jäi äitiinikin.
Itse olen jo sinut sen kanssa - ei harmita.
Opettajia pelkäsin eniten ja suurimmat traumat heiltä sain. Uskon että opettajiksi ajautui just oikein tyrannit ja alistajat. Varmaan joillekin sattui hyviäkin opettajia. Mutta minulle kouluaika oli karmeeta.
Omia lapsiani en ole koskaan kurittanut. Puhunut olen paljon ja yhdessä leikkinyt.
Hyviä ja vanhempiaan kunnioittavia lapsia tuli kurittakin.Samoin mekin toimimme, mutta lopputulosta ei voin verrata.
Onneksi on vaan yksi tai sitten epäonneksi. Kun tyttö oli yli 35v niin hänpä on aloittanut näyttämään oman luonteensa, niin kun pääsi viimeinkin irti äitinsä napanuorasta.
Oli siinä jo noin 30-vuotiasta lähtien sellaisia irtiotto eleitä, mutta kun hän itse tuli äidiksi (vasta 29v) niin ne lisääntyivät vuosi vuodelta, tuohon 35v mennessä lopullisesti..
Minusta hän ei ole mikään kiltti kasvattaja, lapsia on hänellä jo kolme. Ja kumma kun poika on siellä oikea lellikki ? tai kuten pojan vanhempi sisko sanoo lellivauva ja vaarina olen samaa mieltä tyttärentytön kanssa.
Itse olisin tasapuolinen kaikille lapsille, ja sitä kokemusta on, ja vieläpä paljonkin, kun olen suuresta yksinhuoltajaperheen vanhin poika.
- lumi-uni
Meidän?
Minun ei ainakaan. Minua ei ole koskaan kuritettu ruumiillisesti, ei koskaan.
Kaipa olin niin kiltti ja käskyinen, ettei vanhemmilla ollut pienintäkään tarvetta toteuttaa sisäisiä vallanhalujaan kurittamalla minua fyysisesti, ei tosin myöskään psyykkisesti.
Ennen muinoin lie ollut vallalla ajatus, ettei lapsilla ole kykyä tiedostaa ja muistaa. - Irmeli T
Suomalaiset naiset on lapsesta asti kasvatettu äärimmäiseen seksikielteisyyteen. Mukana ovat kodit, koulut, pyhäkoulut ja kirkkoväärtit.
Onhan se ymmärrettävää. Tytöt ovat olleet ja ovat vieläkin eniten kärsivä osapuoli, jos laittautuu raskaaksi. Soisin hiukan kepeyttä seksin tiimoille.
Nymfomaanit, jotka uskaltavat täysillä antautua himoilleen, heitä muu yhteisö sanoo huoriksi. Eivät he huoria ole. Huora myy itseään rahaa vastaan.- *-***
Miten nymfomaanin ja h uoran voi rinnastaa?
Minun mielestäni ei mitenkään.
- Huora antaa rahasta
Juuuri näin, huora antaa vain rahasta ei ilmaiseksi. On se kumma, että ei saisi olla seksuaalinen nainen?
- puti!
Mitenkäs selität kotirouvat?
Rahasta hekin antaa. - Sulle selitystä
puti! kirjoitti:
Mitenkäs selität kotirouvat?
Rahasta hekin antaa.Ei kai kotirouvalla ole asiakkaita seksibisneksessä?
- demeter
Minua ei kuritettu lapsena, ellei kuritukseksi lasketa sisarusten harjoittamaa
"kiusaamista". Kai siitäkin tänä päivänä voisi tehdä ison numeron.
Ajattelen, että meidän ikäpolvesta lähes kaikki ovat jotenkin silloisen kasvatusperinteen haavoittamia. Eroa on vain siinä, miten on haavoistaan selvinnyt. Silti en katso, että tämä aika olisi mitenkään armollisempi lapsia kohtaan, vaikka heille suunnattu huomio on ylenpalttinen entiseen verrattuna.
Tuohon maarinaan saamaan kritiikkiin sanoisin, että minulle ei tullut mieleenkään, että hän olisi käyttänyt "väkivaltaa" tai edes puolustanut sitä. Tuolla tavoin toimi tervejärkinen, vastuullinen aikuinen - silloisessa ilmapiirissä ja samalla tavalla toivon itsekin, että jotain tuosta napakkuudesta ja selvästä rajojen asettamisesta olisi käytössä tänäkin päivänä.
En ymmärrä, miksi lapsille annetaan periksi kaikki. He saavat olla suuna päänä joka paikassa ja aikuiset suhtautuvat heihin lammasmaisesti hymyillen, vaikka he selkeästi häiritsisivät muita tai tekisivät asioita, jotka ovat heille kiellettyjä.
Ja tämä löperyys sitten tuottaa meille nuoria, joiden kanssa vanhemmat eivät enää pärjää. Lasten huostaanotoista taitaa tällä hetkellä olla suurin osa olla murrosikäisiä nuoria. - lapsuusmuistoja....
Minun piiskaajani tai paremminkin ruoskijani ei ollut äitini, koska hän ei ollut minun elämässäni läsnä. Minun "kasvattajani" oli sisarpuoleni, toistakymmentä vuotta vanhempi minua ja jo aikuinen.
Sain itse katkoa oikein notkasta vahvasta pajusta oksan ja sillä hän veteli minua selkään, niin että verijuomut jäivät. Kaikki vain siksi, että olin lapsena, varmaankin n. 10-vuotiaana, pessyt laiturilla pikkupyykkiä kesällä ja palasaippua putosi sinne mutapohjaan enkä uskaltanut sitä sukeltaa ylös. Olin kylläkin hyvä uimaan, mutta sitä mutalikkoa pelkäsin ja iilimatoja ylikaiken.
Sisko tuli töistä ja kerroin hänelle, kuinka oli käynyt. Mentiin yhdessä rantaan ja hän komensi minut sinne veteen siihen mutalikkoon seisomaan, vaan en uskaltanut sukeltaa saippuaa ylös.
Siitä tuli tämä ruoskinta. Varmaankin omia patoutumiaan purki näin minuun, avuttomaan lapseen. Paljon muutakin ikävää liittyi lapsuuteeni.
"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" vai miten se olikaan....
Kannan näitä muistoja ikäni. Olen kai? antanut anteeksi, mutta en unohtanut. Nyt sisarpuoli alkaa olla jo itse muistamaton dementikko.- demeter
Minun pahin kiusaajani oli vanhin veljeni. Hän joutui meidän perheessä omaksumaan isän roolin ja siksi kai hän toimi niinkuin toimi. En muista, että hän olisi lyönyt tai kurittanut minua, mutta hän mestaroi minua kaiken aikaa. En osannut tehdä mitään oikein, istuinkin väärin. Kun hän oli kotona, elämä oli yhtä piinaa. Minusta tuli jännittynyt ja säikky.
Vuosia myöhemmin, kun veljeni oli jo muuttanut kotoa ja valmistunut ammattiin, hän kirjoitti minulle kirjeen, jossa pyysi anteeksi käytöstään ja sanoi sen johtuneen hänen omista paineistaan. Siitä alkoi meidän ystävyytemme ja tänä päivänä juuri tämä veli on minulle läheisin ja rakkain kaikista.
Silti ymmärrän, että haava, joka silloin syntyi, on tallella. Horjuva itsetuntoni juontaa noista kokemuksista ja vaikka olen näennäisesti selviytynyt, syvälle on juuttunut tunto omasta "huonoudesta". Ymmärrän kyllä senkin, että joku muu olisi samassa tilanteessa kehittänyt itsessään uhman, saanut kiinni voimistaan eikä murtunut, mutta ilmeisesti luonnettaan ei voi valita. Ja täytyy tunnustaa,
että mieluummin olen haavoitettu kuin panssaroitunut. - lapsuusmuistoja...
demeter kirjoitti:
Minun pahin kiusaajani oli vanhin veljeni. Hän joutui meidän perheessä omaksumaan isän roolin ja siksi kai hän toimi niinkuin toimi. En muista, että hän olisi lyönyt tai kurittanut minua, mutta hän mestaroi minua kaiken aikaa. En osannut tehdä mitään oikein, istuinkin väärin. Kun hän oli kotona, elämä oli yhtä piinaa. Minusta tuli jännittynyt ja säikky.
Vuosia myöhemmin, kun veljeni oli jo muuttanut kotoa ja valmistunut ammattiin, hän kirjoitti minulle kirjeen, jossa pyysi anteeksi käytöstään ja sanoi sen johtuneen hänen omista paineistaan. Siitä alkoi meidän ystävyytemme ja tänä päivänä juuri tämä veli on minulle läheisin ja rakkain kaikista.
Silti ymmärrän, että haava, joka silloin syntyi, on tallella. Horjuva itsetuntoni juontaa noista kokemuksista ja vaikka olen näennäisesti selviytynyt, syvälle on juuttunut tunto omasta "huonoudesta". Ymmärrän kyllä senkin, että joku muu olisi samassa tilanteessa kehittänyt itsessään uhman, saanut kiinni voimistaan eikä murtunut, mutta ilmeisesti luonnettaan ei voi valita. Ja täytyy tunnustaa,
että mieluummin olen haavoitettu kuin panssaroitunut.Samoin minäkin olen hyvin haavoittuva ja saanut heikon itsetunnon, joka on vaikuttanut elämääni ja valintoihini läpi elämän, ihan tänne jo lähes kohta vanhuuteen asti.
Jotenkin tuntuu hyvältä vaihtaa ajatuksia tai lukea henkilöstä, joka on kokenut samanmoista, lapsuuden kokemuksista kumpuavaa "huonouden"tunnetta.
Tämä on asia, jota ei voi itsekään ymmärtää, se seuraa vain mukana. Sitä ei voi järjellä selittää tai mitätöidä, sitä tunnetta.
Joskus olen ajatellut, että olisinpa voinut itseni jotenkin "panssaroida" ja olla kova, mutta mitä sitä perusluonteelleen voi.
Tämä demeterille. - demeter
lapsuusmuistoja... kirjoitti:
Samoin minäkin olen hyvin haavoittuva ja saanut heikon itsetunnon, joka on vaikuttanut elämääni ja valintoihini läpi elämän, ihan tänne jo lähes kohta vanhuuteen asti.
Jotenkin tuntuu hyvältä vaihtaa ajatuksia tai lukea henkilöstä, joka on kokenut samanmoista, lapsuuden kokemuksista kumpuavaa "huonouden"tunnetta.
Tämä on asia, jota ei voi itsekään ymmärtää, se seuraa vain mukana. Sitä ei voi järjellä selittää tai mitätöidä, sitä tunnetta.
Joskus olen ajatellut, että olisinpa voinut itseni jotenkin "panssaroida" ja olla kova, mutta mitä sitä perusluonteelleen voi.
Tämä demeterille.Panssaria minäkin olen monet kerrat itselleni toivonut (lapsuusmuistoja), mutta pakko on ollut tyytyä tähän. On myös niin - kun tämä kiusaaminen on nyt tullut yleisempäänkin tietoisuuteen - että toisen haavoittuvuus aistitaan ja siihen käydään kiinni. Siksi olen itse tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa joutuisin kilpailemaan jonkun kanssa. Olen aina tyytynyt hopeaan tai sitten pyrkinyt sellaiseen asemaan, jossa ei ole kilpailijoita. Eli väistellen ja myötäillen
on elämästä selvitty..))
Jos nyt jotakin hyvää tuosta kokemastaan hakee, niin ilmeisesti oma tunneherkkyys on auttanut siinä, ettei itse kovin helposti lähde lyömään lyötyä ja muutenkin yrittää olla haavoittamatta muita. Uskon myös, että näillä eväillä elämästä on tullut rikkaampi kuin se panssaroituneena olisi ollut.
Kiitos sinulle muistosi jakamisesta. Se kosketti minua heti. Meillä haavoitetuilla on kai sitten luonnostaan kyky kokea syvää kohtalonyhteyttä keskenämme, viedä toista kipeiden muistojen äärelle ja saada toisen ymmärryksestä itsellemme voimia. Kaikkea hyvää sinulle, sinnitellään..)) - O - O
demeter kirjoitti:
Minun pahin kiusaajani oli vanhin veljeni. Hän joutui meidän perheessä omaksumaan isän roolin ja siksi kai hän toimi niinkuin toimi. En muista, että hän olisi lyönyt tai kurittanut minua, mutta hän mestaroi minua kaiken aikaa. En osannut tehdä mitään oikein, istuinkin väärin. Kun hän oli kotona, elämä oli yhtä piinaa. Minusta tuli jännittynyt ja säikky.
Vuosia myöhemmin, kun veljeni oli jo muuttanut kotoa ja valmistunut ammattiin, hän kirjoitti minulle kirjeen, jossa pyysi anteeksi käytöstään ja sanoi sen johtuneen hänen omista paineistaan. Siitä alkoi meidän ystävyytemme ja tänä päivänä juuri tämä veli on minulle läheisin ja rakkain kaikista.
Silti ymmärrän, että haava, joka silloin syntyi, on tallella. Horjuva itsetuntoni juontaa noista kokemuksista ja vaikka olen näennäisesti selviytynyt, syvälle on juuttunut tunto omasta "huonoudesta". Ymmärrän kyllä senkin, että joku muu olisi samassa tilanteessa kehittänyt itsessään uhman, saanut kiinni voimistaan eikä murtunut, mutta ilmeisesti luonnettaan ei voi valita. Ja täytyy tunnustaa,
että mieluummin olen haavoitettu kuin panssaroitunut.Jospa ainoa asia, mitä sinun tarvitsisi - tai olisi tarvinnut - tehdä oman itsetuntosi kohottamiseksi olisikin se, että pysähtyisit miettimään omia hyviä puoliasi ja syitä, miksi toiset ihmiset arvostavat sinua.
- demeter
O - O kirjoitti:
Jospa ainoa asia, mitä sinun tarvitsisi - tai olisi tarvinnut - tehdä oman itsetuntosi kohottamiseksi olisikin se, että pysähtyisit miettimään omia hyviä puoliasi ja syitä, miksi toiset ihmiset arvostavat sinua.
Kiitos huomiosta O-O. En tiedä vastasitko minulle, mutta sopii tuo ohje minuunkin.
Arvaa vain, miten paljon olen noita asioita harrastanut, itseni psyykkaamista ja onhan siitä tietysti ollut se apu, että olen selvinnyt - siis päällisin puolin.
Tunnen kuitenkin, että ne vauriot, mitkä olemme saaneet hyvin varhain, eivät meitä jätä. Ne seuraavat meitä kuin varjo ja jonakin vartioimattomana hetkenä ne muistuttavat itsestään. Sen vuoksi puhuinkin "horjuvasta itsetunnosta".
Siitä olen kyllä yhtä mieltä, että toisilta ihmisiltä tullut hyvä palaute rakentaa ja lisää itseluottamusta, mutta minusta itsetunto on sittenkin muuta. Se on syvemmällä, ehkä ihan tavoittamattomissa. - lapsuusmuistoja...
demeter kirjoitti:
Panssaria minäkin olen monet kerrat itselleni toivonut (lapsuusmuistoja), mutta pakko on ollut tyytyä tähän. On myös niin - kun tämä kiusaaminen on nyt tullut yleisempäänkin tietoisuuteen - että toisen haavoittuvuus aistitaan ja siihen käydään kiinni. Siksi olen itse tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa joutuisin kilpailemaan jonkun kanssa. Olen aina tyytynyt hopeaan tai sitten pyrkinyt sellaiseen asemaan, jossa ei ole kilpailijoita. Eli väistellen ja myötäillen
on elämästä selvitty..))
Jos nyt jotakin hyvää tuosta kokemastaan hakee, niin ilmeisesti oma tunneherkkyys on auttanut siinä, ettei itse kovin helposti lähde lyömään lyötyä ja muutenkin yrittää olla haavoittamatta muita. Uskon myös, että näillä eväillä elämästä on tullut rikkaampi kuin se panssaroituneena olisi ollut.
Kiitos sinulle muistosi jakamisesta. Se kosketti minua heti. Meillä haavoitetuilla on kai sitten luonnostaan kyky kokea syvää kohtalonyhteyttä keskenämme, viedä toista kipeiden muistojen äärelle ja saada toisen ymmärryksestä itsellemme voimia. Kaikkea hyvää sinulle, sinnitellään..))Nyt on täällä kirjoitettu myös alkoholin käytöstä kotona. Minun isäni joi aika paljon, kun olin lapsi. Se kai johtui hänen omista raskaista elämänvaiheistaan. Nyt aikuisena sen ymmärrän, mutta silloin lapsena pelkäsin sitä, milloin isä on taas humalassa.
Silloin oli muutama kova "tappelu" aikuisen sisarpuoleni ja isämme välillä. Kerran muistan kuinka isä ajoi sisarpuoltani pöytää ympäri puukko kädessä. Minä itkin ja huusin, mitä olisin alle kymmenvuotias muuta osannut tehdä. Ei kai siinä olisi sentään murhia tapahtunut, mutta pelottavaa se oli. Tämmöstä.
Demeterin koen jotenkin täällä vähän sukulaissielukseni. Olen näin ajatellut jo ennen näitä kirjoituksia. Kiitos Sinulle tuestasi. Koetetaan mennä eteenpäin ja hyvinhän se jo tässä vaiheessa menneekin :)). - Outsider > demeteril
demeter kirjoitti:
Panssaria minäkin olen monet kerrat itselleni toivonut (lapsuusmuistoja), mutta pakko on ollut tyytyä tähän. On myös niin - kun tämä kiusaaminen on nyt tullut yleisempäänkin tietoisuuteen - että toisen haavoittuvuus aistitaan ja siihen käydään kiinni. Siksi olen itse tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa joutuisin kilpailemaan jonkun kanssa. Olen aina tyytynyt hopeaan tai sitten pyrkinyt sellaiseen asemaan, jossa ei ole kilpailijoita. Eli väistellen ja myötäillen
on elämästä selvitty..))
Jos nyt jotakin hyvää tuosta kokemastaan hakee, niin ilmeisesti oma tunneherkkyys on auttanut siinä, ettei itse kovin helposti lähde lyömään lyötyä ja muutenkin yrittää olla haavoittamatta muita. Uskon myös, että näillä eväillä elämästä on tullut rikkaampi kuin se panssaroituneena olisi ollut.
Kiitos sinulle muistosi jakamisesta. Se kosketti minua heti. Meillä haavoitetuilla on kai sitten luonnostaan kyky kokea syvää kohtalonyhteyttä keskenämme, viedä toista kipeiden muistojen äärelle ja saada toisen ymmärryksestä itsellemme voimia. Kaikkea hyvää sinulle, sinnitellään..))le ja lapsuusmuistoja-nikille.
Niinhän on, että traumat, kipeät muistot paranevat vähtellen esiin otettuina, puhuttuina, kun joku kuuntelee ja kun joku ymmärtää sen tuskan tunteen. Ymmärryksen osakseen saaminen parantaa.
Silloin tunne lievittyy, ja kun se seuraavan kerran nousee mieleen, se on jo leppeämpi, lievempi ja koskee vähemmän.
Kaikkein pahinta väkivaltaa on puhumisen kieltäminen.
Suomessa olemme olleet kieltojen ja alistamisen alla myöskin yhteiskunnallisissa asioissa pitkään. Sodan vaurioittamien miesten lapsina puhumisen oikeus on meille ensiarvoisen tärkeätä.
Ymmärsin, Maarina, sinun viestisi, enkä ollenkaan liity sinun kriitikoihisi!
Olemme selviytyjiä, oikeudenmukaisia ja hyviä.
.
Yhden kerran muistan hakeneeni piiskan itselleni mutta silloinkinpelkkä haku riitti opetukseksi. Syytä en muista.
Töistä ei tingitty eikä liiemmin purnattukaan.
Puukuuriin isäni hankki minulle piene kirveen ja pokasahan koska en pystynyt käsittelemään täysikokoisia.
Aikaa siellä talvella meni mutta olihan se yhden sortin kuntoilua ja luonteen kasvatusta.
Epämääräisin välein luontoon tapahtuvissa spurteissa olivat takana muut kuin kasvatukselliset näkökohdat.
Tuiskuaamuisin herätys klo5:n tienoissa avaamaan tietä. Alkuun oma pienempi lumilapio.
Omat penskamme oppivat talon tavoille konttausiästä lähtien.
Yhden kerran jouduin läpsimään toista takapuolelle koska suuri ikkuna oli raivon kohteena, toisen kerran.
Kotitöihin totutimme penskamme 3 - 4 vuotisista alkaen.
Ensin omien huoneiden lattioiden tyhjennys.
Lopulta kaikki ok:n työt.
Meidän kerroksemme osalta vain osallistuen.
Omilleen lähtiessään oli lapsillamme hyvät perusvalmiudet sekä työelämän aputöihin että oman talouden hoitamiseen.
Aikuisina oivalsivat sen itsekin.
Lapsuuteni vaikutusta en tiedä.
Olen sopuisa, miellyttävä, hurmaava yms. mutta kyllä minusta riitakaverin on vieraskin halutessaan saanut.- Wanha Wilma
Kiitos kaikille mielenkiintoisista vastauksista !
Vaikka kasvatus olikin erilaista kuin nykyään, muistelen kuitenkin
edesmenneitä vanhempiani lämmöllä . - Pirre*
Eipä tullut mieleen haistatella, isälle senminkään opettajillekaan..:)
Hämmästyttää, miten moni aikuinen on edelleen sitä mieltä, että lapsille luodaan rajat
kurittamalla ja jopa fyysisesti rankaisemalla. Monesti ne rangaistukset saattavat olla
epäoikeudenmukaisia, ellei lapsen kanssa keskustella ja häntä kuunnella. Piiskaaminen
voi kasvattaa uhmaa ja herättää negatiivisia tunteita.
Itse olen ohjaavan kasvatuksen kannattaja, ja olen todennut menetelmien toimivan edelleen. Rakkautta, rajoja, kuuntelemista ja kunnioittamista puolin ja toisin, tunteiden ilmaisemista, rehellisyyttä, hellyyttä, ymmärtämistä, keskustelemista, neuvottelemista, sopimusten tekemistä ja luonnollisia seuraamuksia ellei niitä noudatettaisi, vastuun jakamista, yhteiseen hiileen puhaltamista ja yhdessä tekemistä jne. Aikaa kuluu vähän enemmän, mutta ei tarvitse miettiä mitä lapsi tekee kun aikuisten silmä välttää.
Moni sekoittaa käsitteet vapaa kasvatus ja kasvatustehtävän laiminlyöminen eli lapsen heitteille jättäminen. Vapaa kasvatus tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että annetaan lapselle tilaa kasvaa, tuetaan hänen kehitystään eri tavoin ja vältetään komentelua ja kieltoja.
Vapautta, ei mielivaltaa tai oikeus olla ja toimia vapaasti niin kauan kun ei loukkaa kenenkään toisen yksilön vapautta! - Ei todellakaan tarkoita itsekkäästi riehuvia ja ympäristöä terrorisoivia lapsia, nuoria tai ylipäätään minkään ikäisiä ihmisiä. Oikeanlainen vapaa kasvatus tarjoaa todellisia haasteita, mutta ei jätä lapsia heitteille.- Hyvä optimisti-orv.
Kymmenen pistettä optimisti-orvokki. Mitä hyvää on siinä, että aikuinen pieksää lastaan raivon vallassa. Mokomat pahoinpitelijät.
- Pahoinpitelijöille
Minusta te muutamat olette pahoinpitelijöitä, lastenne pieksäjät. Voisikohan tehdä takautuvasti rikosilmoituksen?
- näin on ollut..
Ei koskaan ole ollut piiskaamista, kurittamista jne. ei omalla kohdallani eikä lapsillani.
- lisä....
näin on ollut.. kirjoitti:
Ei koskaan ole ollut piiskaamista, kurittamista jne. ei omalla kohdallani eikä lapsillani.
Opettajissa ja muissakin yhteiskunnan palveluksessa on paljon ei sopivia.
Turpaan tuli, ja aina aiheesta.
Siinäpä se 60 ihmisten peruskasvatus.
Mitäpä sitä muuta jauhamaan, huvikseenkaankin tai teennäisesti.
Hengissä ollaan, eikä vieläkään tule uskottua pashanjauhamiseen.
H.- Olet vanha korppu
Meeri vaikutat väkivaltaiselta, hyi kauhistus vanha nainen... Ihannoit siis väkivaltaa, ja käyt heikompien kimppuun. Oletko oikein riski-iita, iso ja ruma, että sua juostaan pakoon apua...
- L*
Olet vanha korppu kirjoitti:
Meeri vaikutat väkivaltaiselta, hyi kauhistus vanha nainen... Ihannoit siis väkivaltaa, ja käyt heikompien kimppuun. Oletko oikein riski-iita, iso ja ruma, että sua juostaan pakoon apua...
Minusta taas Meeri on rehellinen, reipas, ihmisystävällinen.
Ihminen, jolla on varaa sanoa asiansa päin naamaa, ei nurkan
takaa, kuin täällä on tapana.
Tämä nyt taas on ihan asiatonta.
Ihmettelen tätä tilannetta.
Kukaan ei puhu asiasta, jokaisen on päästävä mollaamaan ihmistä tai
mollattavaksi ihmiseksi.
Peace and Love! - meeriamanda
L* kirjoitti:
Minusta taas Meeri on rehellinen, reipas, ihmisystävällinen.
Ihminen, jolla on varaa sanoa asiansa päin naamaa, ei nurkan
takaa, kuin täällä on tapana.
Tämä nyt taas on ihan asiatonta.
Ihmettelen tätä tilannetta.
Kukaan ei puhu asiasta, jokaisen on päästävä mollaamaan ihmistä tai
mollattavaksi ihmiseksi.
Peace and Love!Kiitos
- Kaltoin sua kohd.
Ei vai, syvät jäljet näkyy. Olethan kaltoinkohdeltu, tuo että toistamistasi toistat, ettei jälkiä jäänyt kertoo omaa tarinaa, ne jäljet on syvällä.
- Kaltoikohdellulle
Pahoinpidelty lapsi kantaa jälkiä koko loppuelämän. Pahoinpitely siirtyy myös sukupolvelta toiselle.
Sosiaaliturva 2/2004 - Rimmir tänään
Joskus on hyvä lukea teidän kuuskyt plussalaisten mielipiteitä fyysisestä kurituksesta. Kumma vain että omilla sisaruksillani, joilla oli paljon julmempi kuritus kuin minulla, ei ole siitä omakohtaisesta kurituksesta mitään hyvää sanottavaa.
Joka kerta kun heidät tapaa ( tapaamme noin joka toinen vuosi ) he ovat melkein kateellisia kun en saanut samaa kohtelua kuin he.
Ruumiillinen kuritus loppui siihen kun veljeni makasi sängyssään keho mustelmilla solisluu poikki ja käsi murtuneena isän raivostumisen jälkeen. Kumma vaan kukaan ei soittanut poliisille. Tämän päivän yhteiskunnassa hän (isäni kaltainen kurittaja) istuisi vankilassa. Ja lapset olisi otettu huostaan. - Jäljet jää AINA
Rimmir tänään kirjoitti:
Joskus on hyvä lukea teidän kuuskyt plussalaisten mielipiteitä fyysisestä kurituksesta. Kumma vain että omilla sisaruksillani, joilla oli paljon julmempi kuritus kuin minulla, ei ole siitä omakohtaisesta kurituksesta mitään hyvää sanottavaa.
Joka kerta kun heidät tapaa ( tapaamme noin joka toinen vuosi ) he ovat melkein kateellisia kun en saanut samaa kohtelua kuin he.
Ruumiillinen kuritus loppui siihen kun veljeni makasi sängyssään keho mustelmilla solisluu poikki ja käsi murtuneena isän raivostumisen jälkeen. Kumma vaan kukaan ei soittanut poliisille. Tämän päivän yhteiskunnassa hän (isäni kaltainen kurittaja) istuisi vankilassa. Ja lapset olisi otettu huostaan.Olet oikeassa, elämämme paremmassa yhteiskunnassa. Toisilla ne arvet ovat loppuelämän, eivätkä he edes kykene myöntämään asiaa itselleen. Niin rankka torjuntadefenssi.
- Jäljet jää AINA
Kaltoikohdellulle kirjoitti:
Pahoinpidelty lapsi kantaa jälkiä koko loppuelämän. Pahoinpitely siirtyy myös sukupolvelta toiselle.
Sosiaaliturva 2/2004Sinulle miinustaja, aiheesta on tehty lukuisia väitöskirjoja. Kovaa faktaa.
- L*
meeriamanda kirjoitti:
Kiitos
Jeps, en voi tajuta, enkä ymmärtää, kuinka raakalaismaisia voivat nämä sokeat palstat olla.
Jos olet rehti ja sanova, saat lokaa päällesi, nurkasta, kuin nurkasta.
Jos nimmarisi ei miellytä, saat sontaa, sanoit, mitä vain.
Jos olet realisti, listivät alatipilkkaajat sanasi.
Jos hukut tapettiin, olet oiva palstaaja.
Kuin minä. :)) - Pirre*
Kaltoikohdellulle kirjoitti:
Pahoinpidelty lapsi kantaa jälkiä koko loppuelämän. Pahoinpitely siirtyy myös sukupolvelta toiselle.
Sosiaaliturva 2/2004Pahoinpitely, tai ns. kurilla kasvattaminen ei välttämättä siirry sukupolvelta toiselle, - minä ainakin päätin ettei lapsiani lyödä, eikä heitä lyöty, eivätkä lapseni lyö lapsiaan. En myöskään koskaan ole hyväksynyt lapsille huutamista..
Isäni oli äkkipikainen ja raan lapsuuden vammauttama, mutta muistan kuinka hän oli myöhemmin pahoillaan kasvatustavoistaan ja pyysikin niitä anteeksi. - totuus_ei_palajne
meeri kulta, hunkzi on ihan óikean ikäinen. Älä aina valita !
- Hei mEERIII
Kato tota meerii, kun se isottelee, vanha ämmä se on varmaan yhtä ruma kuin teksti mitä suoltaa tuleeko se ylä vai alapäästä. PRÖÖT.
- MEERIII ota kii
Meeri hermostuu, mukavaa...
- -
Saatko siitä?
- Tuliko mummokuume
- kirjoitti:
Saatko siitä?
Meeri älä hikeenny, tulee sulle mummokuume. Näytä miten iso-iita suuttuu.
- meeriamanda
Unen näit!
- -
Tuliko mummokuume kirjoitti:
Meeri älä hikeenny, tulee sulle mummokuume. Näytä miten iso-iita suuttuu.
Jospa ehkä liiallinen kuumettuminen voisi hilliintyä, vaikka kuinkakin tikkari on hyvää?
Mahtavaa, aina keksiä omasta päästä tukea omalle, vaikkakin väärään osuneelle, mielipiteelleen.
Toivoisi kunnioitusta kanssakirjoittajille, ihmisille, yleensäkin.
Onko ilkeily kuinkakin sielun sijaa parantavaa?
Itse en vihaa ketään, joten on helppo olla kettuilematta.
Kaikkea hyvää vain sinullekin!
Minusta et saa kanssakinaajaa, hae uudestaan! - -
- kirjoitti:
Jospa ehkä liiallinen kuumettuminen voisi hilliintyä, vaikka kuinkakin tikkari on hyvää?
Mahtavaa, aina keksiä omasta päästä tukea omalle, vaikkakin väärään osuneelle, mielipiteelleen.
Toivoisi kunnioitusta kanssakirjoittajille, ihmisille, yleensäkin.
Onko ilkeily kuinkakin sielun sijaa parantavaa?
Itse en vihaa ketään, joten on helppo olla kettuilematta.
Kaikkea hyvää vain sinullekin!
Minusta et saa kanssakinaajaa, hae uudestaan!Aika erikoista, ja silti silmiä aukovaa, ettei saa kunnioittaa kanssapalstaajiaansa?
Haukutteko kaikki muutkin kanssaihmisenne?
Tunteen puuttoa, ilkeämielisyyttä, mielestäni.
Nauttikaa olemattomuudesta.
- Perehdy aiheeseen
Pahoinpidelty lapsi kantaa jälkiä koko loppuelämän. Pahoinpitely siirtyy myös sukupolvelta toiselle.
Sosiaaliturva 2/2004 Liian voimakas yleistys "Meidän ikäluokkamme lapset kasvatettiin kurittamalla".
Jos minua olisi lyöty, olisin lyönyt takaisin. Kertonee luonteestani, jonka vanhempani näkivät ja ymmärsivät jo kehdossa kiljuessani ; )
Yhden ainoan kerran muistan, että isäni oli vihainen ja tietty syystäkin ja aikoi lyödä minua jollain "remmillä". Juoksin peräkammariin nostin kuten peppi pitkätossu konsanaan vanhemppieni parisängyn päädystä ylös rintani korkeudelle ja huusin isälle jos lyöt nakkaan sängyn päällesi. Isä lähti kalpeana huoneesta, meni keittiöön äidin luo ja oli sanonut, näin itseni peilikuvan.
Niin olin jo lapsena omapäinen kakara. Ei minua ole koskaan lyöty ja uskon jos olisi, olisin alkanut vihaamaan ja mennyt hunningolle.
Sain kannustavan kasvatuksen, otin osaa erilaisiin harrastuksiin kuten urheiluun ja tyttökerhotoimintaan, niissä sain purettua ylimääräistä superenergiaani oikeisiin kohteisiin.
Koulussakin olin aikamoinen pakkaus. Yksi opettaja ei voinut sietää minua ja toinen taas osasi kannustaa ja johdatella minua ja menestyin hyvin.
Itsetunto tapetaan pieksämällä sen olen jo lukenut ja se olisi ollut minunkin kohtalo jos olisin syntynyt väkivaltaiseen perheeseen.- sinä ja sinun kokemu
Lepsuja vanhempia. Ei olisi meillä onnistunut tuollainen uhmailu olisit saanut remeliä ettet kahteenpäivään olisi pystynyt istumaan.
- :(
sinä ja sinun kokemu kirjoitti:
Lepsuja vanhempia. Ei olisi meillä onnistunut tuollainen uhmailu olisit saanut remeliä ettet kahteenpäivään olisi pystynyt istumaan.
Sinun viestistäsi kuulee että sitä remeliä taisi tulla usein. :(
- leijanna
Vai oli teidän kodeissa Koivuniemen herra kunniapaikalla, meillä ei sitä ihmettä koskaan nähty. Joidenkin tyttökaverieni kodeissa sitä kummeksuen katselin.
Arvelin sen oikean käyttötavan, onnekseni ei minua sillä koskaan uhattu.
Minusta, paraskin kasvattaja, ruumiillinen rangaistus on näyte vanhemman alkeellisuudesta, kykenemättömyydestä ratkaista ongelmia älyllä ja inhimillisyydellä.
Peräksiantaminen henkisyydelle, vain antaa jäljellejäävän voimallisuutensa alistaa lapsensa. Monesti sanomatta, kertomatta, älyttämältä, miksi.
Ei ihme, jos lapselle usein jää elämänpituinen paha olo, tiedottomuus siitä, mitä hän teki väärin.
Jos ei ole muuta älyä pitää lastaan kurissa, kuin väkivalloin, voisi kurkistaa itsensä sisuksiin! Ja, ehkä myös mietiskellä omaa menneisyyttään.- meeriamanda
Olin joitakin vuosia sitten luennolla jossa käsiteltiin näitä lapsena saatuja kurituksia. Meitä oli sali täynnä, alkukankeuksen jälkeen kuulimme tapauksia jos toisiakin.
Nuori himpunverran yli 30v naisterapeutti totesi et suurin apua tarvitseva ikäryhmä on sodanjälkeen syntyneet lapset. Se sotahan ei jäänyt rintamalle, vaan hermoheikot palaajat sairastuttivat perheensäkin. Vallankin kun pöytäviinaa oli otettu reippaasti alkoi ryssät tulemaan jopa seinänraoista. Tälläistä kuulin joidenkin kokeneen.
Niin, miksi niin tehtiin... miksei toisin? Kun niin oli tehty ennenkin, ei osaatu toisin. - leijanna
meeriamanda kirjoitti:
Olin joitakin vuosia sitten luennolla jossa käsiteltiin näitä lapsena saatuja kurituksia. Meitä oli sali täynnä, alkukankeuksen jälkeen kuulimme tapauksia jos toisiakin.
Nuori himpunverran yli 30v naisterapeutti totesi et suurin apua tarvitseva ikäryhmä on sodanjälkeen syntyneet lapset. Se sotahan ei jäänyt rintamalle, vaan hermoheikot palaajat sairastuttivat perheensäkin. Vallankin kun pöytäviinaa oli otettu reippaasti alkoi ryssät tulemaan jopa seinänraoista. Tälläistä kuulin joidenkin kokeneen.
Niin, miksi niin tehtiin... miksei toisin? Kun niin oli tehty ennenkin, ei osaatu toisin.Kyllähän sota vammautti, jos ei fyysisesti, niin ainakin psyykkisesti, useimpia sen läpikäyneitä. Viholliset kurkkivat sukulaismiehenikin silmissä taulujen takaa, kun tarpeeksi viinaa oli kurkkuun kaatunut.
Vasta paljon sodan jälkeen hänkin vasta alkoi alkon kaveriksi, mutta siihen se sitten loppuikin, perhe-elämänsä, työnsä, itsekunnioituksena. Sitten vielä joku ihannoi sotaa. Sotasankareita, onko heitä?
Tekikö sota isät lapsilleen pahemmiksi?
Kurittivatko he lapsiaan, niistä vammoista, joita itse saivat kokea?
Kunpa maailmaa voisi elää ilman sotaa, jota asevarustelijat
suosivat. - demeter
leijanna kirjoitti:
Kyllähän sota vammautti, jos ei fyysisesti, niin ainakin psyykkisesti, useimpia sen läpikäyneitä. Viholliset kurkkivat sukulaismiehenikin silmissä taulujen takaa, kun tarpeeksi viinaa oli kurkkuun kaatunut.
Vasta paljon sodan jälkeen hänkin vasta alkoi alkon kaveriksi, mutta siihen se sitten loppuikin, perhe-elämänsä, työnsä, itsekunnioituksena. Sitten vielä joku ihannoi sotaa. Sotasankareita, onko heitä?
Tekikö sota isät lapsilleen pahemmiksi?
Kurittivatko he lapsiaan, niistä vammoista, joita itse saivat kokea?
Kunpa maailmaa voisi elää ilman sotaa, jota asevarustelijat
suosivat.Avartava näkökulma aiheseen (meeriamanda, lejanna). Sodan varjo on pitkä ja sotavammaisia ovat myös sodan varjossa syntyneet, eli suurin osa meistä.
Silti meidän, kuritettujen, sukupolvi hoiti asiansa vaikeissakin oloissa, eikä häiriökäyttätyminen kouluissa tai kiusaaminen työpaikalla ollut arkipäivää kuten se näyttäisi olevan seuraavassa ja sitä seuraavassa sukupolvessa. demeter kirjoitti:
Avartava näkökulma aiheseen (meeriamanda, lejanna). Sodan varjo on pitkä ja sotavammaisia ovat myös sodan varjossa syntyneet, eli suurin osa meistä.
Silti meidän, kuritettujen, sukupolvi hoiti asiansa vaikeissakin oloissa, eikä häiriökäyttätyminen kouluissa tai kiusaaminen työpaikalla ollut arkipäivää kuten se näyttäisi olevan seuraavassa ja sitä seuraavassa sukupolvessa.Eivät kaikki isät alkaneet juopottelemaan kun palasivat sodasta kotiin. Isäni toimi huoltoautonkuljettajana eikä tapellut etulinjassa kuin joskus hengestään kun sattui ajamaan vihollisen partion läpi, mutta alkoholin käyttö ei kuulunut lapsuuteni kotiin.
Tiedän kuitenkin kuinka esim. isäni nuorenpi veli, joka kovana urheilijan hiihti sissinä vihollislinjojen takana ja joutui usein tekemisiin vihollisen kanssa, alkoi sodan jälkeen käyttämään viinaa. Mummi kylläkin piti viinanjuonnin maistumisen syynä isän veljen kilpaurheilumatkoja.
Minulla oli raitis isä ja viinaton koti ja mummola..- Hyvä lapsuus
korpikirjailija kirjoitti:
Eivät kaikki isät alkaneet juopottelemaan kun palasivat sodasta kotiin. Isäni toimi huoltoautonkuljettajana eikä tapellut etulinjassa kuin joskus hengestään kun sattui ajamaan vihollisen partion läpi, mutta alkoholin käyttö ei kuulunut lapsuuteni kotiin.
Tiedän kuitenkin kuinka esim. isäni nuorenpi veli, joka kovana urheilijan hiihti sissinä vihollislinjojen takana ja joutui usein tekemisiin vihollisen kanssa, alkoi sodan jälkeen käyttämään viinaa. Mummi kylläkin piti viinanjuonnin maistumisen syynä isän veljen kilpaurheilumatkoja.
Minulla oli raitis isä ja viinaton koti ja mummola..Samoin meni minunkin lapsuuteni rauhallisissa puitteissa.
Rintamalla olosta huolimatta säilytti isäni mielenterveytensä. Puski kait traumansa kovaan työntekoon. - demeter
korpikirjailija kirjoitti:
Eivät kaikki isät alkaneet juopottelemaan kun palasivat sodasta kotiin. Isäni toimi huoltoautonkuljettajana eikä tapellut etulinjassa kuin joskus hengestään kun sattui ajamaan vihollisen partion läpi, mutta alkoholin käyttö ei kuulunut lapsuuteni kotiin.
Tiedän kuitenkin kuinka esim. isäni nuorenpi veli, joka kovana urheilijan hiihti sissinä vihollislinjojen takana ja joutui usein tekemisiin vihollisen kanssa, alkoi sodan jälkeen käyttämään viinaa. Mummi kylläkin piti viinanjuonnin maistumisen syynä isän veljen kilpaurheilumatkoja.
Minulla oli raitis isä ja viinaton koti ja mummola..Paljolta olet säästynyt, korppis - jos viinan kiroilta ja muustakin kurimuksesta.
Meidän isälle se sota (tai työpalvelus siellä) oli kyllä se viimeinen niitti.
Eheämmät selvisivät varmasti siitäkin paremmin, ainakin näennäisesti.
Unissaan kuitenkin soti moni ja ensimmäinen appeni, joka lähti 17-vuotiaana ajamaan saksalaisia Lapista, kivetti sodan muistot sisälleen vuosikymmeniksi.
Sillä tavoin sisältä sitten tihkui traumaa, että oli sadistinen omille pojilleen, ei hakannut, mutta kiusasi.
Toinen appeni, joka oli ulospäin suuntautuneempi taas "puhui itsensä terveeksi", jos niin voi sanoa, minäkin ehdin kuulla sotatarinat monen monta kertaa, vaikkei meillä yhteistä aikaa niin pikään ollut.
- muistot-.,.
Joku kirjoitti arvista. Oletteko huommanneet kuinka hyvinkin vanhat asiat tulevat mieleen kuin tämä koulu muistuu, kuka siellä minua kiusasi oli opettaja.
Sain kuulla jälkeen päin oli kuollut nuorena, hyvä olikin.
Onneksi oli vain vähän aikaa.- Vahemmat eivät
tule toimeen parin lapsensa kanssa,
mutta opettajille pistettiin sisään 44 oppilasta ennen,
nykyisinkin vielä 32,
kaikki eri tavoin häiriintyneitä.
Pärjäile siinä sitten!
On vielä opetettava vastenmielistä pakkoruotsia.
Miten luulet kaiken tapahtuvan? - akkake
Vahemmat eivät kirjoitti:
tule toimeen parin lapsensa kanssa,
mutta opettajille pistettiin sisään 44 oppilasta ennen,
nykyisinkin vielä 32,
kaikki eri tavoin häiriintyneitä.
Pärjäile siinä sitten!
On vielä opetettava vastenmielistä pakkoruotsia.
Miten luulet kaiken tapahtuvan?44 oppilasta oli laillinen 45 saattoi olla
- Terapiaa
Hyvä ja terapeuttinen ketju. On hyvää purkaa painolastiaan jokaisen.
- Wanha Wilma
Olen ilahtunut, että aloitus toi vilkkaan keskustelun ja voin vain
todeta, että kohtalotovereita on paljon .
Isäni oli myös sotainvalidi ja uskon tämän vaikuttaneen hänen
käyttäytymiseensä . Tuolla joku kertoi että väkivalta periytyy .
Olen eri mieltä, koska vannoin jo lapsena , että en ikinä aikuisena
lyö omia lapsiani . Puhumalla selvittiin .
On myös totta , että entisajan opettajat olivat ankaria .
Karttakepillä lyötiin sormille ja joskus jäi ruuatta, jos oli tehnyt
jotain pahaa ja sen ei tarvinnut olla mitään suurta ja kamalaa ,
rangaistus tuli silti . Mieltäni on jäänyt vaivaamaan opettaja, joka
nöyryytti erästä oppilasta , laittoi oikein luokan eteen kaikkien
töllisteltäväksi ja vaikka olin lapsi . tunsin suurta myötätuntoa
poikaa kohtaan , samoin muut luokkatoverit .
Pojassa ei ollut muuta vikaa, oli vain hidas oppimaan .
No, nämä ovat menneitä , mutta hyvin on jäänyt mieleen .
Nykyään lapset saavatkin toisenlaista kasvatusta ja se on
hyvä ... no jaa ... miten sen nyt ottaa ...- demeter
Tuosta vilkkaasta keskustelusta (Wanha Wilma) saat kiittää myös itseäsi.
Laitoit itsesi rohkeasti likoon ja sait muut (ainakin minut) muistamaan unohtuneita, mutta oman elämänkulun kannalta oleellisia asioita. Minusta niiden käsittelyn aika on viimeistään nyt.
On esitetty sellainenkin väittämä, että juuri nämä vaikeat, alaspainetut asiat olisivat ainakin osasyynä dementioiden synnyssä. demeter kirjoitti:
Tuosta vilkkaasta keskustelusta (Wanha Wilma) saat kiittää myös itseäsi.
Laitoit itsesi rohkeasti likoon ja sait muut (ainakin minut) muistamaan unohtuneita, mutta oman elämänkulun kannalta oleellisia asioita. Minusta niiden käsittelyn aika on viimeistään nyt.
On esitetty sellainenkin väittämä, että juuri nämä vaikeat, alaspainetut asiat olisivat ainakin osasyynä dementioiden synnyssä.Ei elämämme huonot muistot ja takapakit ole aina kotiin sidottuja. Olemmehan todenneet sen keskustellessamme koulukiusaamista. Erikoinen lapsi joutuu taistelemaan paikkansa ja siitä olen oiva esimerkki. En sopeutunut ryhmän vietäväksi lapsena, enkä myöhemminkään. No, luonnollisesti olen iskenyt omasta joustamattomuudestani päätäni seinää useita kertoja, mutta niistä voin syyttää vain itseäni en vanhempiani tai opettajiani enkä jatkossa työnantajianikaan.
Onneksi kotona oltiin hyvin tietoisia erilaisuudestani muihin lapsiimme verrattuna. Joku tuolla kirjoitti minulle, että jos olisin saanut uhmailullani kunnolla selkääni siten, että en olisi istunut viikkoon niin uskonpa, että en olisi enää sellaiseen kotiin jalallani astunut.
Sisko oli kiltti ja menikin naimisiin juuri ja juuri kahdeksantoistakesäisenä.
Iso veljeni opiskeli ja harrasti ratsastusta, kirjoitti ylioppilaaksi, jatko-opiskeli ja meni naimisiin. Pikkuveli samoin. Vaan minäpä en vaan reissasin maailmalla.
Varhaisheränneenä kun olin kypsä, tein päätöksen aloin opiskelemaan. Sain kaksi viikkoa ennen isäni kuolemaa ylioppilastodistuksen ja ajoin valkolakki päässä kotiini, yhdessä isäni kanssa istutimme orvokkeja pihapiiriin ja keskustelimme tulevaisuuden suunnitelmistani..
Olin kiitollinen Jumalalle viimeisestä viikonlopustani rakastmani isän kanssa. Olin aikuistunut.- nakrattaa,,,,,,,,,,,
korpikirjailija kirjoitti:
Ei elämämme huonot muistot ja takapakit ole aina kotiin sidottuja. Olemmehan todenneet sen keskustellessamme koulukiusaamista. Erikoinen lapsi joutuu taistelemaan paikkansa ja siitä olen oiva esimerkki. En sopeutunut ryhmän vietäväksi lapsena, enkä myöhemminkään. No, luonnollisesti olen iskenyt omasta joustamattomuudestani päätäni seinää useita kertoja, mutta niistä voin syyttää vain itseäni en vanhempiani tai opettajiani enkä jatkossa työnantajianikaan.
Onneksi kotona oltiin hyvin tietoisia erilaisuudestani muihin lapsiimme verrattuna. Joku tuolla kirjoitti minulle, että jos olisin saanut uhmailullani kunnolla selkääni siten, että en olisi istunut viikkoon niin uskonpa, että en olisi enää sellaiseen kotiin jalallani astunut.
Sisko oli kiltti ja menikin naimisiin juuri ja juuri kahdeksantoistakesäisenä.
Iso veljeni opiskeli ja harrasti ratsastusta, kirjoitti ylioppilaaksi, jatko-opiskeli ja meni naimisiin. Pikkuveli samoin. Vaan minäpä en vaan reissasin maailmalla.
Varhaisheränneenä kun olin kypsä, tein päätöksen aloin opiskelemaan. Sain kaksi viikkoa ennen isäni kuolemaa ylioppilastodistuksen ja ajoin valkolakki päässä kotiini, yhdessä isäni kanssa istutimme orvokkeja pihapiiriin ja keskustelimme tulevaisuuden suunnitelmistani..
Olin kiitollinen Jumalalle viimeisestä viikonlopustani rakastmani isän kanssa. Olin aikuistunut.Läpäti läpäti korppis. Sinä jaksat korostaa omaa ylivoimaisen laadukasta elämääsi. Etkö näe kuinka itserakas ja sokea olet? Oletatko että sinua joku kadehtisi?
Olet pelkkä kuori, ja se huomataan. - Terveisiä KIVA-tiimi
Nykyisin kaikki säädökset lähtee siitä, että opettaja ei pääse nöyryyttämään oppilasta. Rankaiseminen on tehty niin hankalaksi ja huoltajat tulevat vielä silmille, että opettaja tuskin viitsii minkäänlaisiin kuritoimiin ryhtyä. Onhan tosiasia, että p...mäisellä kakaralla on samanlainen huoltaja, jos johonkin puutut, niin olet ainakin kahdenrintaman sodassa ja rehtori muodostaa vielä mahdollisesti oman rintamansa.
Jonku pitäisi miettiä, kuinka suojella opettajaa mielivallalta ja työpaikkakiusaamiselta, kiusaajina ovat oppilaat ja huotajat. Jollei mitään tehdä, niin meidän käy kuin USA:ssa, kouluihin ei saada päteviä opettajia ja tulokset tiedetään.
Tietenkin opettajien ongelmana on nykyisin lisäksi paisuva byrokratia, kiitos tietokoneiden ja sähköpostien. Ei voi olla oikein, että opettajan pitää joka päivä lukea useita sähköpostilaatikoita, joihin tulee päivän mittaan kymmeniä kirjeitä ja niihin pitäisi vielä vastatakin. Yhä uusia velvoitteita ladellaan opettajille, joka vuosi aloitetaan useiden uusien kansioiden kekoaminen, on vaikka minkälaista suunnitelmaa, joita joka vuosi päivitetään. Yhä usia tiimejä ja palavereja istutaan, hallinto ei ota yhtään huomioon, että opettajalla on myös oppilaat hoidettavanaan.
Tosin kohta helpottaa, kun huomataan kuinka PISA-laiva upposi Suomen osalta. Enää ei tarvitse vaivautua ulkomaalaisille ihmettelijöille esittelemään minkälaisia mappeja meiltä löytyy ja kuinka tiimit kouluissa pyörii. Pääsi heroilta unohtumaan, että PISA-tulokset saavutettiin työllä luokassa, eikä jonnenjoutavalla lässytyksellä tiimeissä. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
PS. Ennen vanhaan ei muka esiintynyt työpaikkakiusaamista - katinkontit - lukekaapa tämä ketju läpi niin näette missä ne muinaiset työpaikkakiusaajat nykyisin viettävät aikaansa.
- X-monni
Selkäsaunan vaikutus lapseen on melko sattumanvarainen. Kotonani niitä viljeltiin, osa sisaristani ihan kuin yltyivät kaikenlaiseen pahantekoon niiden seurauksena. Minua ne pelottivat ja pyrin välttämään niitä kaikin keinoin, jopa yritin hillitä sisarianikin, että ei olisi tullut ongelmia. Mutta kyllä niitä sai vielä melko vanhana.
Minuun tuo kaikki jätti jälkensä, olen ikäni pelännyt miehiä, varsinkin jos on yhtään agresiivisuutta ilmassa, niin meikeläinen on heti tiltissä. Melko noloihin tilanteisiin tuo ominaisuus ajaa ihmisen. Esimerkiksi armeija-ajalta muistan tällaisen tilanteen. Olin joutunut vieraan porukan matkassa metsäkeikalle, meidän teltassa komenteli alikessu, joka oli lahes 190-senttinen, massiivinen ja ilmeisen voimakas jätkä. Ja tietenkin sen ääni oli samaa luokkaa, siltä osin se muistutti omaa isääni. Yhtenä aamuna se ilmoitti minulle kaikkien kuullen, että hän saattaa antaa minulle remmillä selkäsaunan. Syy jäi minulle heti tuolloin epäselväksi: arsyttikö häntä se, että minä olin porukan ainut ulkopuolinen, vai kenties ujouteni, mitään en mielestäni ollut jättänyt tekemättä. Vai oliko kyseessä kuumori. En tiedä. Joka tapauksessa ajatus, että tuo alikessu kävisi käsiksi ja järjestäisi remmikestit kaikkien nähden tuntui niin nololta, että lopetin kaiken puhumisen ja suurimman osan ajasta pohdin, kuinkä ärsyttäisin mahdollisimman vähän alikessua. Jollen olisi lapsena oppinut pelkäämään tuollaisissa tilanteissa olisi varmaan sanonut jotakin, mutta nyt vaikenin täysin.
Koko armeijan loppu ajan sotkussakin mietin, että onkohan täällä sen porukan poikia ja mitähän ne on puhuneet minusta.
Mitä tästä opin? Ainakin sen, että selkäsauna parantaa tehokkaasti tapoja, jos asiaa tarkastelee ulkopuolisen silmin. Tietenkin sitä ajattelee, että pitääkö sitä tehdä sellaista, että saa selkäänsä. Tosin tässä armeijan tapaksessa en mielestäni tehnyt mitään laitonta. Fyysistä selkäsaunaa en saanutkaa, mutta henkisen kylläkin. - Rangaistusta kehään
Jäljet jää, osalle käy niin, että ei kykene puolustautumaan ei sanallisestikaan, vaan menee lukkoon. Onneksi kuritus on rangaistava teko, ei kun ilmoitus viranomaisille.Ruumiillinen kuritus lannistaa pienen ihmisen.
- Uskon niin, että
täällä on nyt puhuttu kahdesta eri asiasta, pienestä piiskauksesta ja sitten aivan eri asiasta, eli raivon vallassa tehdystä pahoinpitelystä.
Älkää nyt hyvät ihmiset sekoittako niitä toisiinsa! - avatkaa silmänne
Nyt nuorista nähdään mitä tapahtui kun ei sanaa ole opetettu. Ei kiinnosta pashaduunit, on parempaakin tekemistä kuten kavereitten kanssa oleilu ja tietsikalla näpertely.
Tässä on isänmaan toivot, armeija pelottaa kun äippä ei tule mukaan :) - Uhria ei auta kukaan
Uskon niin, että kirjoitti:
täällä on nyt puhuttu kahdesta eri asiasta, pienestä piiskauksesta ja sitten aivan eri asiasta, eli raivon vallassa tehdystä pahoinpitelystä.
Älkää nyt hyvät ihmiset sekoittako niitä toisiinsa!Kukapa sen rajan vetää? Omalla kohdallani sen veti narsisti huoltaja, joka oli täydellisyyden ruumiillistuma, maailman rehellisin ihminen, joka ei muuta tehnytkään kuin valehteli. Hänen rajanvetoaan ei haitannut yhtään, vaikka veri lensi ja henkensä sai pelastaa kuka mitenkin taisi.
Nykypäivänäkin on tuollaisia lapsia, kuten perhesurmat ososittavat.
- Pirjo-Liisa
Sama laki koskee vaimoa ja omia lapsia.
Menepäs pikkusen piiskaamaan naapu-
riasi, niin näet, mitä seuraa. - Vali vali
Kuinka vanha sinä olet ja miksi oletat,että me muut olemme samaa ikäluokkaa ja että kaikki on kasvatettu vitsalla? Kummallinen oletus. Olen yli kuudenkymmenen, mutta tuollaiset kasvatusmenetelmät kuuluvat ennemminkin sukupolvelle, mikä iältään on jo hyvän matkaa yli seitsemänkymmenen tai kahdeksankymmenen paitsi ellet körttiläinen tai muun tiukan uskonnollisen lahkon kasvattama. Eikä silloinkaan sovi noin yleistää.
Jos on jäänyt traumoja, mahtavatko kaikki ne traumalliset sen tunnustaa tai kykenevätkö edes tunnistamaan traumansa aikuisina. Siis siten,että ne johtuvat juuri ja vain lapsuudesta? Puolensa pitäminen ei riipu tai roiku ainoastaan kasvatuksesta tai kasvuympäristöstä, sinähän olet ollut aikuinen suurimman osan elämääsi. Luonteesi ja tapasi ratkaista eteen tulevia tilanteita on sellainen, että mieluummin alistut kuin pidät puolesi. Valitset helpomman tien edelleen, vaikka et enää ole lapsi. Jos kirjoitustasi on uskominen, kovin tekopyhältä se kyllä vaikuttaa...
Et myönnä, että et itse ota aikuisena vastuuta elämästäsi. Henkiseen laiskuuteen ei kannata hakea syytä lapsuudesta saakka, jotta saisi syyn harrastaa itsesääliä oikein julkisesti. Jos ikäpolvesi ihmiset tosiaankin lapsuudesta joutuen olisivat vailla itsetuntoa, Suomi olisi kovin toisennäköinen nykyisin. Sinullakaan ei olisi tietokonetta tai tietoa edes mahdollisuuksista. Siellä kototorpassa päreen valossa itkisitte kurjaa kohtaloanne. En sääli, sinulla on ollut aikaa kylliksi hoitaa itsetuntoasi, mutta ei halua siihen.
Epäilen syvästi,että olet oikeasti noita kamalia marttyyrejä, jotka osaavat pitää mainiosti puolensa ja manipuloida kaikki muut toimimaan kuten rouva tai herra haluaa. Jollei muu auta, ryhdytään murjottamaan tai itkeä luikuttamaan. Niistä on tosiaan kokemuksia eivätkä ne naurata. No jaa, itse olen vähän päälle kuudenkymmenen ja tuo kasvatusmenetelmä on minulle kyllä kotoa tuttu. Esikoisena olin se koekappale mihin kokeiltiin näitä perinteisiä menetelmiä, mm säännöllisiä selkäsaunoja milloin mistäkin 'syystä'. Ja köyhiä kun oltiin, työtä sai tehdä pienestä pitäen.
Vanhemmat taisivat kyllä huomata menetelmiensä heikkoudet ja nuorempi veljeni, sitten kun sellainen aikanaan onnistuttiin elävänä saamaan, kasvatettiinkin ihan ilman selkäsaunoja ja pakottamista.
Mutta vaikka alkumme oli erilainen, luulen että olemme jokseenkin samanlaisia arvoiltamme, asenteiltamme ja kasvatuskäytännöiltämme ja varmaan arvostamme vanhempiammekin samalla tavoin...- Kakarat pois palstal
Kuten moni 60 on jo kirjoittanuta, kasvatus oli silloin tuollaista. Vitsaa ei säästelty, valehtelua ei suvaittu ja vanhempia kunnioitettiin.
Mitä nämä rääpijät täällä siitä tietävät? Heidän lapsenkasvatuksensa on ollut lepsua ja sen näemme useista nuorista pahoinvointina.
Huutakaa ikäistenne kanssa, meillä yli 60v on arvomaailmamme erilainen, kuin teillä.
Lapsemme eivät hypi silmillemme kuten teidän, tätähän saamme lukea ja televisiosta kuulla.Hakeutukaa hoitoon arvostelijat. - |
Kakarat pois palstal kirjoitti:
Kuten moni 60 on jo kirjoittanuta, kasvatus oli silloin tuollaista. Vitsaa ei säästelty, valehtelua ei suvaittu ja vanhempia kunnioitettiin.
Mitä nämä rääpijät täällä siitä tietävät? Heidän lapsenkasvatuksensa on ollut lepsua ja sen näemme useista nuorista pahoinvointina.
Huutakaa ikäistenne kanssa, meillä yli 60v on arvomaailmamme erilainen, kuin teillä.
Lapsemme eivät hypi silmillemme kuten teidän, tätähän saamme lukea ja televisiosta kuulla.Hakeutukaa hoitoon arvostelijat.Eikö enin osa meistä 60 ole jo isovanhempia?
Lapset kasvattakoot lapsensa, itse en ainakaan siihen puuttuisi.
Onneksi harvan lapsen enää vanhemmat hakkaavat raajarikoiksi, kuin ennen.
Saati mukiloi sielultaan sairaaksi.
- silkka kauhu?
En tiedä miksi joittenkin lasten olemus on
välillä sen näköinen, että näyttäisi kärsivän
jonkinlaisista poissaolokohtauksista.
johtuukohan sikainfluenssa rokotuksista? - Pirre*
Suunnilleen samoin sanoin, ei oikein tiennyt miten olisi pitänyt olla, kun ei koskaan uskaltanut sanoa vanhemmilleen mielipidettään ja vastaan ei saanut pullikoida, nytkin tulee kummallinen pala kun pitäisi perustella suuttumustaan, kuin syyllisyys iskisi etukäteen..
Eli ei se ole sama miten lapsia kasvattaa... - jojokki
Kiitä vanhempiasi. Ei saa AINA valittaa! ;)
Isoäiti sano äidille ja tädeille 50-luvulla että jos joku lyö teitä niin lyökää takaisin mutta älkää tulko itkemään että naapurinkakara on ilkeä kun teen töitä. Sanokaa vaan takas. Naapurin täti tuli sitten valittamaan kun täti sanoi sen kakaralle suorat sanat. Isoäiti sanoi että jo joutaa akka aina valittamaan mitättömistä, kyllä ne lapset itse selvittää asiansa. Mitä siihen aikuiset sotkee.
Mut äiti kasvatti aika pumpulissa 80-luvulla, oli niin ylikiltti ja kuuliainen vaikka mua ei ikinä juuri kuritettu ja opettajankin mukaan annettiin kasvaa ihan pellossa. Aina mua kiusattiin koulussa mutta en uskaltanut tehdä mitään. Kun äiti kerto tuon tarinan niin suutuin että mikset mulle sanonut noin. Mulle opetettiin ettei saa lyödä tai olla ilkeä takaisin. - mb14
Uskonnollisesta taustasta ei voi edes puhua.Ai akateeminen tausta. Työläisläistausta oli aikanaan karmea.
- Hyi, sitä aikaa.
Se oli täydellistä häpäisyä myös, kun paljaalle pepulle vitsaa annettiin, ja kaikkien nähden?
- Pientä rajaa
Torillako sinua siten piiskattiin? Vanhempasi olivat aika pervoja.
- Se oli hyvä tapa
Ei mitään traumoja. Olen henkisesti hyvin vahva ja pystyn tekemään muistakin henkisesti vahvoja.
- Huh huh
Vanhemmista ei ollut kasvattajiksi ja kasvatin itse itseni ja vaihtelevaa on menestys ollut!
- Hei kun keikuskelen
Ei kait nyt sentään ihan joka kodissa lapsia takapuoleen läiskitty.
Minä en ole koskaan saanut selkääni.
Ehkä eroja on ollut siinä, onko kyse kaupunkilaislapsista tai maalla asuvista?
Ainakin noiden töiden suhteen. Minä oon asunut ikäni kaupungissa, eikä hommiin tarvinnut osallistua. Minä vaan piirtelin ku viimestä päivää. Tai tanssahtelin sisällä ja/tai puutarhassa. Kovasti tykkäsin tanssimisesta ja esitin mullekin pikku näytäntöjä omista koreografioista.
Minulle ei ole jäänyt traumoja mistään. En nyt ainakaan tähän hätään keksi mitään mainitsemisen arvoista.
Lapsena näytin tunteita ja sain näyttää. Mitähän siitäkin olis tullut, jos en olisi saanut itkeä pillittää jonkun "mitä-milloinkin"-asian takia.
Meillä oli vähän "erilainen" koti. Äitee kun keskittyi omiin posliininmaalauspuuhiinsa ja muihin taide asioihin ja minä siinä sitte klapajin kintuis ja haistelin niitä inhottavia maalin ja öljyjen hajuja.
Kun olin vauva, niin meillä on ollut palvelija. Jotain 4-vuotiaaksi asti. En häntä pahemmin muista. En kyllä ymmärrä miksi se hoitaja meillä oli, koska äitini oli kotirouva. Ehkäpä kenties siksi, että äitini ehti keskittyä niihin omiin asioihin?
Oon tästä lähdössä palvelutaloon ja pitääpä oikein kysyä, että miksi se "Ritva" meillä oli.
Elikkä ei pidä yleistää.- Hei kun keikuskelen
Oumaikaaaad, oho. Olipas vanha aloitus.
Pah!
- Hyi, sitä aikaa.
ei torilla vaan ison sisarusparven edessä, joskus katsojana ja kuulijana, siitä jäi trauma, ei niinkään kun itse sai kovaa kohtelua..
- Saraset
Maalaistalon poikana töitä piti tehdä pienestä pitäen, ja ei ollut vara urputtaa vastaan. Tukkapöllyä tuli helposti, ja isältä luunappi, joka koski miehen antamana, mutta selkään sain isältäni vain kerran -remmiä.
Äiti käytteli puolestaan koivuniemen herraa , kunnes ei enää pärjännyt paininiskellessa kanssani.
Rakkaat ovat muistot vanhemmista, ja mikä minusta olisikaan tullut, jos ei olisi pisetty rajoja.
Omaa lasta ei ole paria, kolmea kertaa enempää tarvinnut fyysisesti ojentaa.
Lopuksi, joka ei laita rajoja, niin ei myös rakasta.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2393706Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha272264- 242111
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.902005Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?921685Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81291
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361277Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208