AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Omaisuuden jako avioerossa

Omaisuuden jako avioerossa

10 Vastausta 661 Lukukertaa
Tuttavani erosi miehestään, heillä oli avioehto,
16 vuoden avioliiton jälkeen.
Asuivat miehen omakotitalossa. Nainen olisi aikoinaan halunnut maksaa
vuokraa asumisestaan, mies ei halunnut.
Avioerossa tuttavani otti mukaansa vain jotain ostamiaan
perushyödykkeitä, aviomies vetosi vuokraan yms ja
nainen maksoi jopa 900 E lähtiessään, koska yhteinen lapsi
jäi entiseen kotiinsa isälleen. Tuttavani maksaa exälleen
elatustukea pojasta, on peruspäivärahalla.
Avioliiton aikana tuttavani osallistui palkallaan talouden hoitoon,
ja antoi luonnollisesti työpanoksensa perheeseen.

Miten omaisuuden jako tällaisessa tilanteessa ?
Menikö oikein ?
ei mennyt. Kun on pitkään oltu yhdessä niin vaikka onkin avioehto niin sitä ei aina noteerata.. Onko tuttavasti ollut yhteydessä esim. oikeusaputoimistoon, josta voitaisiin kertoa mitä kannattaa tehdä...
Ei munkaan mielestä mennyt oikein. Tiedän samatyyppisen tapauksen maaseudulta: mies otti vaimon ja avioehto tehtiin. Vaimo raatoi tilalla 30 vuotta. Tuli avioero. Avioehdosta huolimatta naisen ei tarvinnut tyhjin käsin lähteä, vaan mies joutu mm. maksamaan naiselle työpalkkaa vastavan summan jokaiselta aviovuodelta.
Ainoa konsti on viedä asia oikeuteen ja riitauttaa avioehto niin saa jotain. Silloin kun on avioehto niin se joka ei saa asunnosta mitään pitää säästää omat rhansa ja antaa sen toisen maksaa kaikki että omat rahat säätyy.
on oikeus erota vain silloin, jos aviopuoliso tekee aviorikoksen tai uskosta osaton puoliso vaatii eroa. muissa tapauksissa syyllistyy avioerossaan aviorikokseen, josta on tehtävä parannus.
Ei sitä turpiinsakaan voi kauvaa ottaa, ei naama kestä,tai menee henki, ja myös viinan kanssa lääträävän kanssa ei voi olla kauvaa aviossa, loppuu rahat.
Omaisuus ja elatusmaksut ovat kaksi eri asiaa. Koska tuttavasi teki avioehdon, niin se on siinä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Elatusmaksuista pitäisi sopia kirjallisesti. Jotta oikeus toteutuisi, kannattaa kääntyä oikeusavustajan puoleen.
Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus koskee osituksen toimittamista sekä silloin, kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman vuoksi että myös silloin, kun ositus toimitetaan avioeron perusteella.

Käytännössä on tavallisin avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.

Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila.

Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Omaisuuden osituksen sovittelu

Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa olisi muutoin noudatettava.

Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos se johtaisi:

kohtuuttomaan lopputulokseen tai
siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:

avioliiton kestoaika
puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi
muut näihin verrattavat, puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan tai kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.

Tavallisimmat tilanteet, joissa sovittelu tulee harkittavaksi, voidaan kuitenkin kuvata seuraavan kahden esimerkin avulla:

Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.

Esimerkki 2: Pitkäaikainen avioliitto - avioehtosopimus. Antti ja Raija tuomitaan avioeroon avioliiton kestettyä 16 vuotta. Puolisoilla on avioliitosta 14 ja 12 vuoden ikäiset lapset. Antin kuukausitulot ovat 4000 euroa kuukaudessa, Raijan 2000 euroa. Raija on ollut kotona kymmenen vuotta ja tänä aikana hoitanut kotia ja lapsia. Puolisoiden ainoan omaisuuden muodostaa Antin nimissä oleva 400 000 euron arvoinen osakehuoneisto, puolisoilla ei ole velkoja.
Antin ja Raijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Antti tulisi säilyttämään nimissään olevan osakehuoneiston eikä Raija saisi lainkaan omaisuutta.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus (400 000 euroa) tasan puolisoiden kesken, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden taloudellinen asema sekä Raijan toiminta yhteisen talouden hyväksi. Tällöin kumpikin tulee saamaan omaisuutta 200 000 euron arvosta.
Miten omaisuuden ositus toimitetaan?

Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että

osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) tai
osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.

Puolisoiden omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella tai valtion varoin kustannettua oikeusapua
Toivottavasti tästä on apua...eli aina se ei mene niin kuin kuvitellaan vaikka olisikin avioehto..
Sun tuttavaa viedään kuin pässiä narussa js lujaa. Nyt joku asianajaja tai käske sen mennä oikeusaputoimistoon.
 /   /  / Omaisuuden jako avioerossa

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku

E-Kontakti

LÖYDÄ SE OIKEA!

Hae sinkkuja Suomen suurimmasta nettideittisivustosta E-kontakti.fistä. Löydä seuraa jo tänään!

Haen naista:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Haen miestä:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Match.com

Etsitkö seuraa pimeneviin iltoihin?

Meiltä löydät tuhansia suomalaisia sinkkuja, nyt myös mobiilissa! Luo ilmainen tili ja kokeile heti! Turvallinen ja helppo tapa löytää elämäsi kumppani!



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta