Tarkistelu

Ootsä joku trolli??

Minulla on edelleen noita tiettyjä tarkastamispakkoja, mutta järjettömien pelkojen ritualisointi on vähentynyt tuon Kerrasta poikki kirjan ohjeilla. En osaa sanoa tarkempaa neuvoa sinulle, mutta mielestäni voisit kokeilla kylmästi lopettaa tarkistelua (jos suinkin voit), ei se taivas niskaan putoa vaikka kaikkea ei tarkista. Koeta vaikka aluksi vähentää tarkastelun määrää, siten allekirjoittaneella tuo homma alkoi edetä.

Siis onko tämä nimimerkki psykoilija123 sama hlö kuin aloittaja?

Ei ole sama. Mutta hänelle kiitos kokemuksien jakamisesta!

Olikohan toi seelan kirjoittama viesti matkittu trollausviesti tällä palstalla olevasta "pakonomainen netistä tarkistaminen" jutusta?? vai oliko aloittajan viesti oikeastiu omakohtainen kokemus? näistä viesteistä ei nimittäin aina tiedä onko se trollaajan kirjoittama vai ei....

Omista kokemuksistani kirjoitin. En ole tuota nettitarkistelua edes lukenut, kun se ei otsikoltaan minun ongelmaa vastaa. Muita viestejä kylläkin olen lueskellut yrittäen etsiä sieltä apua. Nämä tarkistelut ovat ihmisille todellisia ongelmia. Ikävää, että joku leikkii toisten kirjoittamilla ajatuksilla :(

Kieltämättä täällä suomi24:ssa on paljon trolleja, se on tullut huomattua kun lukee tätä sivustoa, eri palstoilla jotkut ihmiset suorastaan pilkkaavat sairaita ihmisiä, se on sairasta!! sellaisten ihmisten pitäisi itse hakeutua hoitoon.

Itselläni oireet vähentyneet, mutta eipä tuohon nyt oikein osaa sanoa miten. Edelleen pakkotarkistelen, välillä joutuu muutaman voimasanankin käyttämään, kun väsyneenä tai kiireessä joutuu tarkastamaan yhä uudelleen jotain edelleenkin.

Mielenkiintoinen juttu, että kotona asuessani, missä naapuri jossain 100-200m päässä, jouduin pakkotarkistelemaan ulko-ovea juuri tuollaiset 10-20 minuuttia. Hiki, käsi puutuneena. Sitten jouduin muuttamaan pois. Yksin asuessa, mutta kerros/rivitalossa en tarkasta ulko-ovea enää paljoa, yleensä 3-5 painallusta/vetoa. Syy tähän on häpeänpelko. Pelkään, että naapurit pitävät mua ihan pöpinä, kun riuhdon kahvaa. Joten pääsen tarkistuksesta melko helposti yli, eikä se sen jälkeen juurikaan vaivaa.

Sama häpeänpelko esiintyy muissa pakkotarkisteluissa, jos joku on huoneessa samaan aikaan kanssani. Tällöin pystyn lähes normaaleissa rajoissa tarkastamaan asiat.

Jos lyön "läskiksi", eli päätän olla häpeämättä, niin tarkisteluvimma yltyy heti.

Tällä hetkellä rasittavin on hellanvalot/kytkimet. Olen kokeillut erilaisia tarkastusmetodeja, josko jokin toisi helpommin turvallisuuden tunteen, mutta yleensä ne vain alkavat tulemaan lisäksi normaaliin tapaan ja tarkastusaika kasvaa.

Tällä hetkellä tarkastan näin:

levy 1. katkaisin: 1-0-6....6-0-1....0-1-piste....6-0-piste....piste-0-"levennys" (=kytkin pystyssä)....levennys-nolla-piste
levy2...levy3...levy4...kaikkiin samat.

Joskus pääsen tällä yhdistelmällä ohitse lisätarkastamisesta ja siirryn hellan valoihin. Joskus jouduin vielä lisäämään muutaman toiston jokaiseen kytkimeen....0-piste-0....0-piste-0....

Hellan valoissa:
Tuijotan oikeanpuoleista: "sammuksissa"
Tuijotan vasemmanpuoleista: "sammuksissa"

Sitten pidän katseeni vasemmanpuoleisessa valossa, joka on levyjenvalo, ja pidän mielessäni "sammuksissa". Sitten käännä uuninvalokytkintä, joka sytyttää myös levyvalon, ja sanon mielessäni "päällä" "oranssi". Käännä pois päästä ja sanon mielessäni "pois päältä".

Lopuksi otan vielä valokuvan kännykällä kytkimistä ja valosta, sitten sängyssä/ulko-ovella käyn saman rituaalin lävitse kuvasta, välillä hieman nopeammin. Monesti tietenkin en ole tyytyväinen kuvaan jonka olen ottanut, niin jouduin ottamaan 1-5 kuvaa, jotta saan tarpeeksi tarkan kuvan.

Välillä pitää vielä keittiön valojen sammuttua ottaa pari tarkastuskatsetta hellanvaloihin.

Kännykällä kuvanottaminen on lyhentänyt tuota tarkastusaikaa. Ennen jouduin kyhjöttämään kymmenenkin minuuttia pimeässä poispäältä olevia hellan valoja.

Itselläni on myös samanlainen tarkistus menetelmä, olen 24 vuotias ja tätä on kestänyt suurin osa elämästäni.
Tarkistan aina ovet, sähkölaitteet ja paljon muutakin, jos en tee sitä, ahdistun ja enkä pystyisi lähtemään, kaikki alkaisi alusta.
Eihän niistä ole kerralla eroon päässyt, ottaa vain lähdon aikaan huomioon, ettei pääse kovin nopeasti pois.
Äitini ja siskoni ovat ainuita jotka tietävät tästä, alussa ihmettelivät sitä, luulivat että teen sitä tahalleni ja pystyisin sen heti lopettamaan, muttei se niin mene, nykyään he hyväksyvät ongelman.

Onneksi en ole ongelmieni kanssa yksin, vaan on muitakin "kohtalon tovereita"
Eihän muut ihmiset ymmärrä tilanteen vakavuutta, kun eivät sitä koskaan koe, heidän mielestä se saattaa olla huvittavaa.
Olen kokeilut, että kuuntelen oveni naksahdusta, muttei se auta, luulen että kuvittelen vain äänen päässäni, jolloin menen tarkistamaan oveni, se on niin rutiinilla menoa, sitä ei paljoa huomaa, kun sortuu tarkistus käynneilleen.
Pahinta ovat ne hetket, jos on vaikka viikonlopun poissa kotoa, kova ahdistus viikkoja aikaisin, koko ajan miettii kuinka kotona sujuu poissa ollessaan ja lähdöt täytyy suunnitella ajoissa, tarkistaa uuni, sahkölaitteet ja ovet, ikkunat, ehkä pelkona tulipalo tai joku murtautuisi asuntoon..
Mielessä kuvittelee asiat juuri niin, jonkun täytyy vakuuttaa ääneen etten mene tarkistamaan ovia, usein sitä tahtoo myöhästyä tärkeiltä menoilta.
Jälkeenpäin ajatelutuna koko tarkistukset vaikuttavat hassuilta, mutta ne on vain pakko suorittaa, muuten ahdistus pukkaa, eikä sitä kestä.
Onko kirjoja tehty, jossa kerrottaisiin pakko oireisesta häiriöstä? niistä ollut apua.?
kiitos hyvistä vinkeistä silti.
onneksi tarkistus jutut liittyvät vain kotiini, muualla niitä en tee.

Hyvä, että joku on saanut ammatti ihmisiltä apua kyseiseen ongelmaansa, niin varmaan täytyisi vain hammasta purren olla menemättä tarkistus kierrokselleen, mutta on helppo sanoa kuin tehdä.
Tuntuu että kun ongelma on ollut suurin osa elämää mukana, (olen 24 v.), niin miltä reagoi ongelman korjaantumisen jälkeen, etsiikö sitten jotain muuta, jolla korvaa pakko oireisen tapansa? jotenkin omassa mielessä siinä ei näkisi mitään väärää, toisaalta muiden mielestä kyseessä on vakava vaiva,
Pitää opetella itselleen uudet tavat. onhan suurimman osan ongelman salailu vaikeata.
voiko stressaava tila saada pakko oireilun pahenevaan? itselläni olen huomannut siihen viittaavan,
Teininä minulla oli pakottava tarve kirjoittaa muistilappuja ympäri huonetta, kuvittelin etten aamulla muistaisi mitään tärkeää menoa, vaikka oikeastaan muistin, piti tietyn verran muistilappuja kirjoittaa ennenkuin pystyi nukkumaan menemään, onnekseen olen päässyt siitä melko hyvin yli, olen kyllä antanut luvan kirjoittaa muutamia muistutuksia lapuille ja kännykän kalenteriin.
pienillä askelilla edetään.
Kerrasta poikki - kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja varmasti voisi olla apua.
Jos päättäisikin ettei tekisi "tarkistus rituaaliaan", kuinka välttäisi ettei sen pakottavan teon jättäminen ahdistaisi?
sitä ajattelee mitä toisaalta voi tapahtua.
Kiitoksia hyvistä vinkeistä.!

Olen yrittänyt olla tarkistamatta, mutta en vain pysty. Saatan illalla päättää, että huomenaamuna en jää ovea nykimään, mutta kun aamu tulee ja olen ovella, niin en pysty lähtemään ilman älytöntä nykimistä. Vaikka kuinka päätän pysyä lujana, että lähden vaikka kuinka ahdistaisi, niin en vain pysty. Ja lopulta, kun alan nykimään, niin siitä ei meinaa tulla loppua. Ajattelen, että tarkistan vielä kerran, vielä kerran ja vielä kerran... lopulta ajatus ei ole enää yhtään mukana tarkistamisessa ja ahdistun aivan valtavasti. Stressaantuneena ja väsyneenä saatan lopulta purskahtaa itkuun ja sekös se pahentaa tilannetta.

Onko joku todella saanut tarkistelun loppumaan, kun on vain kieltänyt itseltään tarkistamisen ja sietänyt siitä seuraavan ahdistuksen tunteen?

Mullakin samanlainen, vaikka päättäisi kovasti ettei sitä ovea mene enään kokeilemaan, mutta päättää jos vain muutaman kerran testaa sitä, niin laskelmat menee jo sekaisin, jää omaan satimeen ansaan.
mieli ilmoittaa,ettei ovi mennyt kiinni, epäilyttää ja kohta huomaa olleen ovensa luona, stressaantuneena sitä vasta tulee hermoiltua itselleen..
en tiedä kuka pystyisi tahdonvoimallaan,ettei mene tarkistamaan, ei onnistuisi minulta.

Tyttövain:
Kuulostaa että kerrasta poikki - kirja olisi kattava ja hyödyllinen pakko oireiista kärsiville, sitä varmaan suosittelisit monille.?
Kirjassa on kerrottu erillaisista pakko oireista ja kuinka niitä saa vähennettyä harjoituksilla, voisi hyvä itselleenkin se hankkia, olisi viisaampi ongelmiensa suhteen.
Onko kirjassa kerrottu mistä pakko oireet juontuvat, laukaiseeko elämässä jokin tapahtuma ne.? omalta kohdalta en osaa sanoa.
Teetkö tarkistelu juttuja myös muualla kuin kotona? mulla on jäänyt ne kotiin, en ainakaan viellä niitä muualla ole tehnyt tai siten en huomaa sitä.
Onko sulla muita pakko oireita kuin tarkistelu?
Kiitos hyvistä neuvoistasi. ;P
Aivan, kiireessä hosuminen vain pahentaa tarkisteluja ja on aloitettava kaikki alusta.

tyttövain: Nyt tosissani kiinnostuin tuosta kirjasta, jos siitä kerran on sinullekin ollut apua, aiemmin vain ongelmaansa vähätellyt,että iän mukana vähenee, mutteihan se piilottelulla mihinkään häviä ja siitä olet oikeassa, että jokin tilanne tuntuu ajateltuna pahemmalta kuin toisen mielestä, monesti saanut selittää tietämättömille miksi on tärkeää tarkistaa kodissaan asiat..
Toivon, ettei kukaan viha ihmiseni joutuisi kokemaan tätä, on välillä kamalia päiviä, jos lapsuudessa tapahtunut asia olisi aiheutunut pakko oireeksi?
Minkä ikäinen olet, kuinka kauan sulle on pakko oireita ollut?
Oliko sun helppo myöntää itsellesi ongelmasi ja hakea niihin apua terapiasta?
Se varmaan olisi omalla kohdallani myös tärkeää, terapiaan meno, vaikka pelkaa jos siellä "leimataan" hulluksi ja joutuu hullujenhuoneeseen. tuskin niin kävisi, muttei tiedä mitä siellä käydään läpite, joten kirjan hankinta olisi erityisen tärkeää alkuun ja lopulta harkita terapiaan menoa,jos kirjan ohjeilla ei pääse puusta pidemmälle?
Mutta itselleen asian myöntäminen on auttanut ja ettei ole yksin niiden kanssa.

Tyttövain: olen tyytyväinen kun olet hyötynyt terapiasta, kuinka kauan olet terapialla käynyt ja onko hän erikoistunut pakko oireiden hoitoon..?
Siskoni on sanonut monia kertoja minulle, että varaisin lääkäriin ajan, jotta pääsisin terapiaan ja pääsisin pakko oireistani vähitellen eroon..
sitä kun ei tahdo tiedostaa kuinka "pahaksi" pakko oireet ovat kehittyneet, niin ulkopuoliset huomaavatt tarkemmin..
Pelkää vain että "leimautuu" terapialla käydessään tai lukitaan lukkojen taakse, vaikkei ihan niin käy, ovat kerran ammatti ihmisiä ja kuuntelevat ongelmat. eivätkä tuomitse.
Minäkään en tiedä mistä nämä pakjko oireeni ovat alkaneet.

On ihan normaalia ja viisasta tarkistaa sähkölaitteet ja ulko-ovi ennen asunnosta poistumista ja nukkumaan mennessä, en tajuu miksi vedätte tän normaali asian överiksi ja luulette että se on sairaus. Ei kaikki oo sairautta, on myös normaalia asioista huolehtimista.
Olen aina tarkastanut sähkölaitteet ja oven poistuessani ja nukkumaan mennessä, enkä oo yhtään pakko-oireinen tai muutenkaan pöpi päästäni:)

Jos jollakin ihmisellä kestää sanotaanko nyt vaikka 4 tuntia, että hän pääsee asunnostaan tarkistelujen jälkeen lähtemään, niin onko se normaalia. Ja joillekkin tämä tuottaa ahdistusta, kun silmät sanoo toista ja mieli toista, toisille se on ihan "ok se on pois päältä" :) Joissain tapauksissa normaalitkin asiat voivat mennä yli tarkoituksen.

Tarkistaa voi kerran tai kaksi asioita. Hyvä se on kahvinkeitin sammuttaa, mutta jos ei usko että se on pois päältä, ota koko johto irti seinästä Hanasta näkee että se on pois kun vesi ei valu ja vaikka valuisikin se ei ole maailman pahin asia. Jos mietityttää jäikö hella päälle tms. niin voi päävirtakytkimestä sammuttaa koko kämpän sähköt siksi aikaa kun olet pois. Sulla ei ole vielä pahat oireet ja niistä pääsee eroon sillä että ajattelee että mitä väliä jos kämppä palaa maan tasalle, kotivakuutus korvaa. Mitään kirjoja ei tarvitse, huomaan että olet tarkka ja tunnollinen ihminen mutta mitäpä jos antaisit kaiken hetken aikaa olla. Jos ei tuo auta, tilaa aika mielenterveystoimistoon niin saat lääkkeet pahimpaan ahdistukseesi ja rauhoitut, jos et saa rauhaa keskustelusta ja neuvoista se on tehtävä kemiallisesti. Itse tarkistelin varsinkn murrosiässä kaikki moneen kertaa ja välillä tarkistelen vieläkin. Joskus miettii että tulikohan se ulko-ovi kiinni jne. minulla oli myös pakonomainen tapa pestä käsiä, mutta kun jätin ne joskus pesemättä ja menin tupakalle asia unohtui...Ole laiska ja saamaton hetken aikaa ja huomaat ettei se olekkaan niin paha asia. Minulla on juurtunut päähän laskeminen asioissa, mutta sen kanssa oppii elämään. Tykkään parittomista numeroista. Älä ahdistu tuosta tarkistelusta, sitä tekee moni muukin meistä. Se että se alkaa hallita elämää on pahasta. Minä olen aikuinen mies ja pelkään pimeää vieläkin. Outoa eikö totta. Nukun telkkari ja yövalo päällä, mutta se on osa minua, en saa edes unta jos ei ole jotain rauhallista telkkariohjelmaa tai elokuvaa päällä. Usko itseesi ja älä stressaannu tarkistelusta. Sinä olet vaan ylihuolellinen ihminen ja pelkäät mokaavasi. Mokaa kerran ja huomaat ettei se ole paha asia. Ei tuo tarkistelu ole niin paha asia ja siitä pääsee eroon, nälänhätä on paha asia ja siitä ei pääse eroon helpolla. Ja muista, meitä neurootikkoja on paljon, paljon enemmän kuin uskotkaan. Psykologisi on eläkkeellä aivoistaan, mene lääkärille ja psykiatrille, psykologit ovat yleensä alemman koulutuksen saaneita puoskareita ja sekin on henkilöstä kiinni kuka kuuntelee ja kuka ei. I wish the best for you

Moikka. Oon 21-vuotias tyttö ja kamppailen kanssa pakonomaisen tarkastelun kanssa. Muistaakseni tää alkoi muutama vuosi sitten, kun aloin pelkäämään että sängynalla on joku. Jouduin joka ilta tarkastamaan sen ja se oli ihan älyttömän noloa. Ja on edelleen. Muistan kyllä, et oon jo pikkutyttönä käynyt tarkistamassa että liesi on poissa päältä ja johdot pois seinästä. Se on nyt vuosien varrella pahentunut melkoisesti. Nykypäivänä tarkistan melkeinpä kaiken. Saatan tehdä montakin kierrosta kämpässä ennen nukkumaanmenoa, että voin olla asioista varma. Järjestys on aina sama. Tarkistan, että jääkaapin ja pakastimen ovet ovat kiinni ja tökin niitä ainakin 3 kertaa, että voin olla asiasta varma. Katson myös että johdot ovat kaikkialta irti. Käyn vessassa ja laitan oven kiinni, siirryn vaatehuoneeseen ja katson hyllyt läpi ja vaaterekin alusen, laitan huoneen oven kiinni, pistän turvalukon ulko-ovesta kiinni ja tarkistan, että ovi on kiinni ja lukossa. Katson huoneen kaapin ja sitten tarkistan sängynalusen ja kurkkaan uudelleen keittiöön ja tökkään jälleen jääkapin ja pakastimenovea. Sitten käyn uudelleen tarkistamassa ulko-oven ja vaatehuoneen ja kurkkaan vessaan. Sitten voin laittaa välioven kiinni ja menen nukkumaan. Jos kuulen joitakin ääniä (vaikka ne tuleekin naapurista) täytyy minun käydä uusi kierros ja tarkistaa paikat. En enään edes tiedä miksi teen sitä. Aluksi pelkäsin, että joku on päässyt kotiini päivän aikana ja sen takia tein tätä. Välillä tiedostan, että asia on todella hölmö eikä kukaan oikeasti ole täällä, mutta minun on vain tehtävä kierrokset jotta saan mielenrauhan. Välillä on kuitenkin niitäkin kausia , kun hädintuskin saan henkeän kun panikoin, että joku todella olisi täällä ja aivan paniikissa tarkistelen kaappeja. Ennen kun lähden kotoa pois, minun on tarkistettava johdot ja liesi sekä että ovi on kunnolla kiinni ja lukossa.
Eikä siihen auta se, että joku olisi luonani yötä. Asuin entisen poikaystäväni kanssa ja minun oli silti tehtävä kierroksia sieläkin kämpässä. Sekä kun asuin tässä välissä äitini luona, minun oli tehtävä kierrokset myös sielä. Saatoin öisin herätä ahdistuneena ja tajuta, että olin unohtanut tarkistukset ja minun oli pakko nousta katsomaan kaikki paikat. Nykyisin kun vierailen äitini luona ja lähden sieltä, minun täytyy tarkistaa heidän liesi ja kahvinkeitin sekä ettei kiharrinta tai muuta ole jäänyt seinään kiinni. Ja myös heidän ovensa täytyy olla lukossa. Saatan myös ennen nukkumaanmenoa lähettää äidilleni viestin, että käy katsomassa minun puolestani liesi ja eihän sauna vain ole päällä. Välillä nämä ovat todella pahoja ja tunnen tulevani hulluksi. Tämä väsyttää enkä millään jaksaisi. Vaikka olisin aivan nukahtamaisillani, niin tarkistuskierrokset ovat silti välttämättömiä.
Ei kukaan tunnu ottavan tätä tosissaan eikä ymmärrä.

Oon saanu lyhennettyä tota aikaa tarkistamalla kerralla kunnolla kaikki. Eli siis keskittynyt tarkistushetkellä kunnolla. Vesihanojen alla oon käyttänyt kättä eli siis tarkistanut konkreettisesti ettei jäänyt.


Toi kotoalähtö on aika hidasta... Mutta joskus vuosia sitten oli paljon pahempaa kun ei ehtinyt nukkua ja olisi pitänyt käydä kouluakin. Se oli paljon pahempaa kuin asunnolta lähteminen. :(

Minulla on tällä hetkellä menossa juuri "tarkistelusta pois" vaihe. Olen ollut tarkistelematta jo pitkän aikaa (useita vuosia) mutta jostakin syystä tarkistelupakko alkoi taas yrittää ottaa valtoihinsa.

Haluaisin rohkaista kaikki todellakin lopettamaan sen tarkistelun koska se on ainut keino päästä eroon tarkistuspakosta. Se on vaikeaa mutta muuttuu koko ajan helpommaksi. Jos tarkistelua jatkaa, minulla se ainakin on ollut sama kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Tarkistelu kasvattaa tarkistelupakkoa.
Ja päinvastoin, jos pystyy olemaan tarkistamatta niin tarkistelutarve sammuu vähitellen.

Hei!
Tuntuu että elämä on muuten kunnossa,mutta tuo lapsuudesta asti ollut tarkistelupakko on todella rasittavaa.Olen lukenut Kerrasta poikki,ei apua.On Seroxat lääkitys päällä,eipä auta.Tosin kun lääkitys kokeeksi lopetettiin,pakko-oireet pahenivat.Mulla pakko-oireet menee näin,jos en esim. toista tai hoe jotain "hyvää" ajatusta,niin voin tehdä muille pahaa.Täysin järjetön ajatus,mutta tarkistelen,lasken,hoen "hyvää" lausetta.Nykyään hoen sitä puoliääneen himassa ollessani.Töissäkin tarkistelua on,kynien pitää olla tietyllä tavalla,tehdessäni jotain työhommaa olen alkanut mumista noita mantroja.Tietääkö kukaan onko mitään vertaistukiryhmää meille.Terapiahakemus tullut kaksi kertaa hylättynä takaisin,nyt laitetaan taas uusi.Voimia meille.

Meilläkin taloyhtiössä yksi naishenkilö joka rynkyttää ovia (roskis,ulko-ovi,pyörävarasto ja autonsa ovet),harmillista kun vaikuttaa ovien toimintaan..