Tiedon Tie

Päätimpä laittaa tämän omaksi aloitukseksi uudestaan hiukan editoituna, kun omahyväisenä ateistina pidin sitä kohtuullisena kirjoitelmana :)

Se mitä täällä uskovaiset usein nimittää ateismiksi, on itseasiassa tieteellinen metodi. Ateismihan on useimmiten vain seuraus siitä, että uskoo vain todistettaviin tosiasioihin.

Kun uskovainen törmää asiaan, jota hän ei tiedä tai ymmärrä, hän keksii sadun, tarinan, ja päättää uskoa sitä. Tai itseasiassa uskoo tarinaan, jonka joku menneisyydessä keksi ilmiön selitykseksi. Sitä sanotaan uskonnoksi.

Tiedon tien kulkija törmätessään selittämättömään, voi myöntää ettei tiedä. Mutta siitä helposti jää harmillinen kutina ja monet päättää kulkea tiedon tietä ja katsoa mitä mihin tie vie, mitä löytyy tien mutkan takaa.

Uskovaisia kuvaa hyvin henkinen ja älyllinen laiskuus ja huono epävarmuuden ja tietämättömyyden kesto. He kaipaavat absoluuttista tietoa.

Tiedon Tien kulkijoita (joita täällä nimitetään ateisteiksi) taas määrittää hyvin uteliaisuus ja hyvä tietämättömyyden ja epävarmuuden sieto. Me emme tyydy tuhansia vuosia vanhoihin tarinoihin, vaan haluamme oikeasti tietää mihin tie vie, mitä horisontin takana on?

Uskovaiset jäävät laiskoina ja itsetyytyväisinä tien poskeen makaamaan, nauttimaan tiedon tien hedelmiä (sähkö, koneet, lääketiede) ja pilkkaamaan Tiedon Tien kulkijoita...

Niin, mistä kaikki on tullut? En tiedä, mutta olemme päässeet mikrosekuntien päähän alkuräjähdyksestä tieteen avulla. Sen takana? Keksimme "tarinoita", hypoteeseja, joita testataan ja tutkitaan ja kaikki mitkä ei kestä koettelemista faktojen valossa, hylätään armotta.

Me edistymme, te ette.