Maisteriksi valmistun – tekisikö itsarin

Tarkalleen ottaen mitä järjestelmää ja järjestelmän osaa vastaan sinä protestoisit?

Lienetkö itse tehnyt mitään työllistymisesi eteen? Harva äskettäin loppututkinnon saanut on niin kouluttautunut, että töihin tullaan kilvan kotoa hakemaan. Mutta jos on ollut kesä-, keikka- tai osa-aikatyössä, niin jo se auttaa työllistymistä.

On oma ongelmasi, jos olet elänyt erakkona poissa työ- tai edes harjoittelumarkkinoilta. Etkä voi syyttää nykyjärjestelmää, jos et työllisty. Järjestelmä ei pakota nuorta kouluttautumaan alalle, jolta ei saa työtä. Olet itse huonon päätöksesi tehnyt ja nyt saat maksaa siitä. Mars terveyskeskukseen juttelemaan ja antidepressantit kouraan. Sitten painelet työkkäriin kyselemään, josko saisi vaikkapa siivoojan hommia, joita on kiva maisterin papruilla tehdä. On valitettava tosiasia, että taidat olla eräänlainen koulutushuijauksen uhri, mutta kun meillä Suomessa ei ole maisteripulaa ollut enää vuosikausiin...

Itse olen pitkälti samassa tilanteessa, paitsi että opiskelin "pehmeitä" tieteitä, ja alallani ei pahemmin töitä löydy. Olen tehnyt huonoja valintoja, mutten tiedä, olisivatko ne näennäisesti paremmatkaan valinnat mihinkään johtaneet. Luulen, että homma alkoi mennä vikaan jo syntymäni hetkellä.

Epäsosiaalinen luonteeni on kaikkeen syypää. Tämä elämä ei taida olla oikein minua varten. Ja kyllähän sen ymmärtääkin. Kun tänne sattumalta synnytään, ei voi olla, että kaikkien olemassaolossa olisi erityisesti järkeä.

Siis ongelma on, että haluat tehdä itsenäisempää työtä. Oletko ajatellut tutkijan uraa? Vaikuttaa siltä, että sinun kannattaisi ottaa puhelin kouraan ja suoraan soittaa työnantajille. Se antaa paremman kuvan kuin se, että lähettää hakemuksen, joka sijoittuu jonnekin jonon häntäpäähän sijalle 236. hakemus. Jos töitä on alallasi tarjolla, olisi hyvä hakea oman alasi hommaa, tai heität opiskelusi hukkaan. Toisaalta, jos et todellakaan halua olla ihmisten nähtävillä, en osaa auttaa. Jonkin sortin apua joka tapauksessa tarvitset ja haluat, sillä muuten et olisi kirjoitellut tänne, vaan olisit vetänyt itsesi jojoon. Yksi vaihtoehto on olla esimerkiksi ihmisten näkymättömissä kiilasahurina Trafotekilla Kaarinassa. Tuntipalkka siinä seitsemisen euroa, saat olla omassa kopissasi ja maisterina tuollainen homma "ei yhtään v*tuta". Mitä, muuten, tarkoitat tuolla, ettet halua olla ihmisten näkösällä? Me ihmiset laumaeläiminä joudumme, halusimme tai emme, olemaan toistemme arvioivan katseen alla joka tapauksessa aina jossain määrin. Ja miksi ylipäänsä olet kouluttautunut alalle, joka ei selvästi ole sinulle sopiva? Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin totaalinen alanvaihto ja terapia.

Ai etä miksi alan valinta? Se oli helppoa kun sai peruskoulusta lukioon ja yliopistolle ns. kympin suorituksia kokeista/ tenteistä ilman, että pahemmin tarvitsi edes yrittää...

Pari kertaa olen käynyt työkkärissä ja eivät suostuneet auttamaan sanoivat vaan, että mene terapiaan/hae eläkettä yms. ylentävää

Loppujen lopuksi ongelmasi siis on alhainen itsetunto. Et itsekään ajattele, ettet osaisi, vaan ettei sinua huolita. Täytyy vain repäistä itsensä irti tilanteesta ja tarttua toimeen. Masennuslääkkeet ja kaikenmaailman terapiat ovat sikäli huonoja, etteivät ne poista ongelmia, ne vain tuovat paremman olon. Ainoaksi lääkkeeksi jää onnistumisen kokemusten saaminen elämään. Ja siihen tarvitaan niitä työelämäkontakteja, jotka sinulta valitettavasti puuttuvat. Siispä sinun täytyy myydä itsesi työmarkkinoille, tarvittaessa vaikka tehdä palkatta orjatyöharjoittelua, josta saat työmarkkinatukea tms. Paska vaihtoehto, mutta se saattaa olla ainoa tie alasi työelämään. Tai sitten joudut muuttamaan vaikkapa Stadista Imatralle tai Iisalmeen tai Peräseinäjoelle tms. työn perässä. Oletko minkä verran tarkastellut koulutusta vastaamattomien työpaikkojen määriä, sillä tilanteesi tarvitsee akuuttia parannusta? Kaiken a ja o on viimeistään tässä vaiheessa aktiivinen alasi työnhaku, koska jos et alallesi hae, työhön otetaan tarpeeksi pitkän aikavälin jälkeen joku vastavalmistunut. Tunnut olevan ns. "kympin tyttö tai sälli", joka on menestynyt koulussa hyvin, muttei pärjää sosiaalisissa kontakteissa ja joka on hautautunut oman koulumenestyksen suojiin nuolemaan haavojaan. Onko opiskelualasikaan edes miellyttävä, vai menitkö sinne siksi, koska nyt vain satuit alalle pääsemään tuosta vain? Läheisten ihmisten kontaktit auttavat ja kannustavat sinua tässä tilanteessa. Pilleritkin saavat mielialasi nousemaan, mutta viimeisen, ratkaisevan siirron teet sinä itse. Kukaan ei nosta puhelimen luuria puolestasi ja soita mahdollisille työnantajille. Ensiksi täytyy päästä suosta ylös.

Olisit jättänyt opiskelut kesken ja ruvennut yrittäjäksi. :D

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bill_Gates


http://fi.wikipedia.org/wiki/Steve_Wozniak


Tärkeintä ei ole titteli tai työkokemus.
Aina voi ryhtyä yrittäjäksi ja menestyä.
Myös maistereiden papereiden saamisen jälkeenkin.
Aina ei toki osu kultasuoneen, mutta itsensä kyllä elättää.

Oikeastaan nykyinen koulutus ei opeta ajattelemaan, siinä sen ongelma.
http://www.youtube.com/watch?v=Ww4m8GUK69E

Kuka sinua sitten jäisi suremaan. Itsesäälissä kieriskelevää tyyppiä. Herätys! Vaikka yrittäisit tehdä kuinka monta itsemurhaa, maailma pyörisi ilman sinuakin. Tätä menoa, kun hoet itsemurhaa, kaverit kaikkoaa, koska eivät kestä tyyppiä joka pyörii oman napansa ympäri.

Tosiasiahan on että kannattaa lukea ammatti, jossa työllistyy. Mutta jos olet fiksu ja kova tekemään töitä, kyllä paikka löytyy. Ei kannata olla kovin valikoiva. Kun otat vastaan työn kuin työn ja teet sen 110 prosenttisesti, on varma että saat aina paremman ja paremman työn. Kiipeät oksalta toiselle.

Aluksi vain pitää tyytyä vähemmän hohdokkaaseen työhön. Ja voi olla ettet juuri koskaan saa ammattiasi vastaavaa työtä. Tilalle voi löytyä jotain muuta. Hakeudu ulkomaille mihin tahansa työhön. Tai opettele uusi ammatti.

Niin moni joutuu tekemään. Tai ala yrittäjäksi. Töitä on vaikka vuorokaudet ympäriinsä. Eikä tarvi murehtia kesälomista eikä viikonloppulomista, kun ei niitä ehdi pitää. Eikä rahat riitä monen lomittajan palkkaan. Miksi sinulle pitäsi jonkun köyhän yrittäjän järjestää työpaikka? Järjestä itse äläkä valita.

Älä tee sitä. Tiedän kokemuksesta, ettei pelkillä papereilla noin vain työllistytä, mutta sinä olet arvokas ihminen huolimatta siitä, onnistutko löytämään työpaikkaa vaiko et.

En keksi kauheasti muuta sanottavaa... en pysty eläytymään tilanteeseesi, mutta olen itse suorittanut tutkinnon matkailualalta en tiedä tulenko koskaan alalla työllistymään, mutta koska se on epätodennäköistä niin vaihdoin alaa, tai siis aloin opiskelemaan yliopistossa englantia ja myöhemmin laskentatoimea. Pikkuhiljaa valkeni, että taloushallinnon ala voisi soveltua itselleni.

Varmasti kaikille ihmisille löytyy itselleen mieleinen duuni jos vain jaksaa ja viitsii omistaa aikaa sille, mikä itseään todella kiinnostaa. Sinäkään et ole huono ihminen vaikka itse kuvittelet niin.

Eli todennäköisesti olisit samassa tilanteessa, vaikka et olisi käynyt yhtikäs mitään koulua. Eli tilanteesi ei ole koulutuksen syy.
Kehittele jotain ja ota yhteyttä ammattilaisiin, sekä terveysalan että ammatinvalinnan, yhdessä keksitte jotain.

Maksa ensin velkasi. Ei me olla sinua huvin vuoksi elätetty. Mistä kaltaisiasi pummeja sikisee.

haluatko käyttää ilmaiseksi aikaasi hyödyksi?

http://tracking.euroads.fi/system/tracking.php?sid=6&cpid=1033&adid=26717&acid=1247&eatrackid=11124

Vuosia sitten ei työkkärissä tai nuorille suunnatuissa projekteissa tai työkokeiluissa edes haluttu mitenkään auttaa opisekelijaa joka luki kovia tieteitä ja alalla oli melko hyvä työllisyysnäkymä. Katsotaan, että tuo osaa auttaa itse itseään ja kyllä joku hakemus tärppää.
Mutta ei todellakaan pidä ajatella mitään itsetuhoa. Omalla alalla tutkijan ura alkuun voi olla työ, tai sitten joku aivan muu työ johon ei vaadita koulutusta. Tai opiskelu uudelle alalle jos se on mahdollista. Tunnen ihmisiä jotka ovat valmistuneet unelma-alalle ja jossa on hyvä palkka mutta jotka eivät sitä työtä tee erilaisista syistä. Työn liiat vaatimukset ja rasittavuus on yksi syy. Elämässä on paljon muutakin ja melko harvinaista on, että on yksi nousujohteinen työura. Ammatteja vaihdetaan ja kouluttaudutaan lisää. Epävarmuuden sieto on tärkeää.

Täällä puhutaan alan vaihdosta.Jotenkin en nyt vaan ymmärrä mitä se auttaa. Tarjouduin työkkärissä ja sanoin, että antaa palaa mitä vaan. Sanoin, että olen valmis mihin vaan, mihin katsotte minun pystyvän. Lähete psykiatrille sieltä tuli.

Minä olen jo 16 vuotiaasta asti ollut sitä mieltä, että en tule työllistymään, kun ei ole kokemusta. Se on itseään toteuttava kauhukuva. Vuosi vuodelta olen ollut enemmän hajalla.

Itsesääliä en ole nähnytkään. Minä tunnen itsevihaa ja itseinhoa. Itsariakin mietin, ettei tarvitsisi olla muiden elättinä.

Tutkijan homma kiinnostaisi, mutta sekin on lähes sossupummin virka, koska on kyse verorahoista. Mutta kun ei ole työkokemusta, niin tuskin sitäkään saa.

Palkalla ei ole mitään väliä tekisin alan töitä vaikka alle työttömyyskorvauksen hinnalla eläkkeeseen asti. Suomessa on vain käsite minimipalkka, mikä estää tämän. Jos tuo minimipalkka saataisiin pois, niin voisin ehkä johonkin työllistyä.

Vaikka tekisit tutkijan työtä verorahoilla, saatat silti tuottaa arvokasta, uutta tietoa yhteiskuntaan, josta voi olla jopa hyötyä. Näin ollen se on parempi kuin sossupummin virka. Et ole maininnut edes ikääsi. Alanvaihtoa ajatellen on hyvä kouluttautua uudelleen. On aivan eri asia hakea hommia, kun on jokin paperi takataskussa. Kouluttamattomana töiden saanti tänä päivänä on haastellista, Suomi on todistusten maa. Mieluummin tutkijan töitä tekevä, viinaa juova sossupummi kuin tutkijan töitä tekemätön, viinaa juova sossupummi:)

Tee ihmeeessä. Mihin osoitteeseen lähetän tämän valmiiksi rasvatun köyden?

Hei!

Olet varmaan kuullut "itseään toteuttavasta profetiasta"...- olet jo nyt, ennen valmistumistasi täysin vakuuttunut siitä, että et saa töitä. Minulle on tullut kirjoituksistasi sellainen kuva, että et ole edes hakenut oman alasi töitä ja jos oletkin hakenut, niin tuskin olet lähettänyt montakaan hakemusta?

Jos itse uskot kiven kovaa, että et saa töitä, niin tuskinpa tulet saamaankaan, sillä tuo asenteesi välittyy potentiaalisille työnantajille kyllä tavalla tai toisella - jopa hakemuksesi rivien välistä tai jos pääset haastatteluun, ulosannistasi.

Myös minä opiskelen "kovia tieteitä" ja olen "vaikeasti työllistyvä" -siitä syystä, että olen käynyt läpi vaikean fyysisen sairauden, jonka johdosta opintoni viivästyivät huomattavasti. En silti halua uskoa, että en KOSKAAN saisi töitä, mutta sen tiedän, että minun kohdallani se vaatii sinnikästä, periksiantamatonta hakemusten lähettelyä ja uskoa sen työpaikan löytymiseen. Ja jos kukaan ei minua huoli, perustan oman yrityksen ja yritän sen kautta päästä tämän yhteiskunnan "tuottavaksi" jäseneksi. Tietysti kaikilla aloilla oman yrityksen perustaminen ei ole edes mahdollista.

Se, mitä halusin sanoa sinulle on se, että ole iloinen masterin tutkinnostasi, sehän on tosi upea saavutus! Ja jos työpaikkaa ei löydy, tule vaikka sitten meikäläisen kanssa yritystä perustamaan:)))Ties vaikka opiskelisimme samaa alaa;)