Hanna Heinonen( LSKL) valittelee lastensuojelun kasvojenpesukampanjassaan kuinka yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla yli sata perhettä asiakkaina ja kuinka perheiden ongelmiin ei puututa tarpeeksi voimakkaasti. Hän toistelee myös lastensuojelun propagandan mt- ja päihdeongelmien yleisyydestä ja perheiden haluttomuudesta ottaa vastaan lastensuojelun "apua".
Näitä käytetään ikäänkuin puolusteluna lisääntyviä ja täysin aiheellisia mielivaltasyytöksiä vastaan.
Heinonen jättää kertomatta, että suuri osa "asiakkaista"
on päätynyt lastensuojeluun turhaan ilman todellista lastensuojelun tarvetta pahantahtoisten ls- ilmoitusten ja hysteerisen huolikoulutetun virkakoneiston hätiköinnin tuloksena. Syitä "asiakkuuteen" voivat olla ex- puolisoiden , naapureiden ja sukulaisten tarkistamattomat ja vahingoittamis- tai kostotarkoituksessa tehtailemat ilmoitukset tai heikkotasoisen päivähoidon, perhetyön tai koulun turha huoli lapsen sanomisista, leikeistä, vaatetuksesta tai oppisuorituksesta tai turha huoli ja epäluulo huoltajan erilaisuudesta ja poikkeavasta elämäntavasta. Oppilashuoltotyöryhmät ja lastensuojelun moniammatilliset työryhmät saavat toki helppoja suoritteita ja jättimäisen tuntipalkan jankatessaan näitä turhia huoliaan jopa vuosikaudet ilman minkäänlaisia fakta-, näyttö- tai tulosvastuuvelvoitteita . Lapsia tai perheitä nämä pitkitetyt ja alentavat piinapalaverit eivät auta.
Asiakkaiden määrää kasvatetaan keinotekoisesti kuntien huoli puheeksi-, kasvatuskumppanuus-, varhaisen puuttumisen- ja lastensuojelun edunvalvonta- koulutuksilla, jotka kannustavat kaikkia lasten kanssa toimivia luokittelemaan lapsia ja perheitä omien ennakkoluulojensa perusteeella ja kääntämään oman pahantahtoisuutensa, vallanhalunsa, tietämättömyytensä ja suvaitsemattomuutensa pahansuoviksi ja subjektiivisiksi asiakaskirjauksiksi ( joita ei edes näytetä perheille saati oikaista) ja lastensuojeluilmoituksiksi, joita sitten käytetään turhien huostaanottojen perusteina.
Aito apu ja myös halu auttaa on uuden lastensuojelulain ja sijaishuollon kasvutavoitteiden myötä korvautunut lasten ja perheiden valvonnan ja varastoinnin markkinoilla ja viranomaisten tarpeella puolustella omia asemiaan ilman minkäänlaisia vastuu- tai korvausvelvoitteita vääristä päätöksistään tai aiheuttamistaan vahingoista.
Sosiaalityöntekijöiden lisääminen tässä mädäntyneessä toimintakulttuurissa ei auta ketään eikä mitään. Se ei tarkoita panostusta avohuoltoon vaan huostaanottojen lisääntymistä. Sosiaalityöntekijöiden lisääminen ei vähennä vaan lisää lastensuojelun ongelmia, asiakkaiden alistamista, mielivaltaisia päätöksiä, laittomia toimintakäytäntöjä , huostaanottoja , sijaishuoltobisneksen kasvua ja veronmaksajien kuluja.
Resurssit tulisikin suunnata mielummin perheiden peruspalveluihin , lastensuojelun tutkimukseen ja valtionapujärjestelmän( nykyinen ls- kerroin palkitsee kuntia ainoastaan huostaanotoista) uudistamiseen.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/05/1550635/tallaista-on-lastensuojelun-arki-yhden-sosiaalityontekijan-vastuulla-jopa-120-perhetta
Hanna Heinonen huijaa
11
987
Vastaukset
- ls-edunvalvontaa
Ei kait suurempaa rangaistusta olekaan kuin joutua tekemisiin lastensuojelun kanssa totesi eräs työssä käyvä asiakkaani, joka oli joutunut lastensuojelun hampaisiin.
Nämä sanat tulivat mieleeni lukiessani ohjelmajohtaja Hanna Heinosen haastattelua. Lastensuojelun Keskusliitto muistuttaa kansalaisia 27.4.2012 julkilausumassaan, ettei lastensuojelu ole rankaisua. Liiton mukaan ”lastensuojelusta annetaan usein liian negatiivinen kuva. Julkisuudessa käytävä keskustelu ruokkii käsitystä, että lastensuojelu on lapselle tai hänen perheelleen rankaisu. Samalla lastensuojelua kuvataan mielivaltaiseksi ja sattumanvaraiseksi toiminnaksi. Tämä on huolestuttavaa, sillä se lisää perheiden kynnystä hakea apua ja tukea lastensuojelusta”..
Suomalainen demokratia on lastensuojeluasioissa alkanut toimia toimittajien avulla, kun hätääntyneet kansalaiset pyytävät heiltä apua tyytymättöminä lastensuojeluviranomaisen ja hallinto-oikeuden ratkaisuihin..
Avoimin silmin asioihin tutustuneiden toimittajien ansiota on myös se, että lastensuojelulaitosten epäinhimilliset toimintatavat ja rangaistuskäytännöt on nostettu julkisuuteen, ja myös eduskunnan oikeusasiamies on puuttunut käytäntöihin. Suomesta on puuttunut selvitys sijaishuollossa olevien lasten tilanteesta, vaikka muissa maissa tehdyt selvitykset osoittavat räikeitä puutteita lasten hoivassa ja huolenpidossa. Tällaista selvitystyötä ollaan vasta käynnistämässä. Ruotsissa vastikään valmiiksi saatu selvitys johti sijaishuollossa kärsineille esitettyyn julkiseen anteeksipyyntöön.
Toimittaja-kirjailija Maria Syvälä teki muutama viikko sitten Suomen Kuvalehden nettiversioon siellä luetuimmaksi päätyneen jutun Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
Syvälän juttu julkaistiin 19.4.2012 ja varmaankin aikaansai lastensuojelun naamanpesutalkoot. Helsingin Sanomissa on julkaistu lukuisia juttuja, joiden keskiössä on lastensuojelun maineen puhdistaminen..
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavia tuomioita lastensuojeluasioissa. Lastensuojelun työntekijöiden heikko ammatillinen osaaminen, jatkuvasti vaihtuvat työntekijät, suoranainen lainsäännöksistä piittaamattomuus aiheuttavat vuosittain sekä lapsille että heidän läheisilleen mittaamattomia vaurioita. Yhteydenpidon rajoitukset eli lapsen vieroittaminen suvustaan ovat edelleenkin suomalaisen lastensuojelun nykypäivää. Kiireellisten sijoitusten kasvu liittyy kiinteästi avohuollon tuen piirissä olevien lasten lukumäärän kasvuun (n. 80 000 lasta). .
Hanna Heinonen, joka toimii Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana eli päättämässä lastensuojelujuttuja tuomioistuimen jäsenenä, toteaa, ”että lastensuojelun asiakkaista 80 % saa tukea ja apua avohuollossa. Tuki on vanhempien vapaaehtoisesti vastaanottamaa ja yhdessä lapsen, nuoren sekä vanhempien kanssa suunniteltua. Lastensuojelun asiakkuus käynnistyykin usein vanhempien aloitteesta”.
Lastensuojelun käytännön pulmana on, että ns. avohuollon tukitoimet ovat perin vaatimattomia nykypäivän tarpeisiin. Eräässä lastensuojelun seminaarissa sosiaalitoimen johtajassa asemassa oleva henkilö totesi avoimesti, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimilla tarkoitetaan.
Lastensuojelun asiakkaan kannalta yhtälö muodostuu todella hankalaksi, kun asiakkaalta ei kysytä tuen tarpeesta ja työntekijä ei ymmärrä, mitä avohuollon tuki tarkoittaa. Miltei kaikki kohtaamani lastensuojelun asiakkaat katuvat katkerasti sitä, että lähtivät avoimin mielin kunnan sosiaalitoimistoon apua hakemaan.
Tällä hetkellä lastensuojelulain säännökset ja lastensuojelulasten asioiden käsittelytapa hallinto-oikeudessa suojelevat enemmän viranomaista kuin lasta. Oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi kuitenkin suojella erityisesti lasta ja hänen vanhempiaan viranomaisen mielivallalta.
Lastensuojelun työntekijöitä kehotetaan huolensa perusteella yhä varhemmin puuttumaan lapsen elämään ja velvoitetaan toimimaan siltä varalta, että lapselle saattaisi jotain sattua. Tässä tilanteessa työntekijä mieluummin toimii oman selustansa turvatakseen kuin on toimimatta.
Laista puuttuu kokonaan vastaava uhka tai rangaistus siitä, että viranomainen ylireagoi, ja lapsi joutuu turhaan kärsimään perheestä erottamisesta. Lainsäätäjä unohtaa, että myös sellainen vahingoittaa lasta.Lainsäädännöstä puuttuu edelleenkin vahingonkorvaussäännökset perhe-elämän rikkomisesta niiden tapausten varalle, jolloin lapsen huostaanotto on todettu lainvastaiseksi.
Lastensuojelun kannanottojen tulisi keskittyä näihin lapsen kannalta oleellisiin asioihin, joiden avulla lastensuojelutyön laatuun voitaisiin vaikuttaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kiinnostus kohdistuu lastensuojelun oman tahraisen maineen puhdistamiseen eli siis omaan etuun, ei lasten edun toteutumiseen.
lyhennelmä http://www.knuutilaki.net/node/43 - Ilman oikeutta
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto- oikeuksissa
Osa suomalaisista ei tajua hallinto- ja käräjäoikeuden toimintaperiaatteiden eroa. vaan elää siinä harhauskossa, että huostaanotot käsiteltäisiin puolueettomissa tuomioistuimissa.
Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
"Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.
Oikeusturva-asiain neuvottelukunta totesi lausunnossaan, että hallinto-oikeuksien sijaan käräjäoikeudet kykenisivät paremmin turvaamaan kansalaisten oikeusturvan. Käytännön työssä onkin havaittavissa, että hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.
Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan aloitteesta hallinto-oikeuksissa tehtiin syksyllä 2003 selvitys, jossa tutkittiin asiakkaiden luottamusta hallinto-oikeuksiin. Tutkimuksen mukaan tuomioistuimet eivät nauti kansalaisten erityistä luottamusta. Niitä pidetään hitaina, vaikeaselkoisina ja tehottomina.
Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).
Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus toteaa eräässä päätöksessään ”ei ole aihetta epäillä sosiaalityöntekijän kertomuksen todenperäisyyttä siitä huolimatta, että äiti on kertonut tapahtumista toisella tavalla”. Tällaiset lausumat osoittavat, että virkamiehen näkemys asioihin on totuus eikä vaadi selittelyä. Tuomioistuin ei perustele ratkaisuaan eikä vaadi näyttöä virkamieheltä.
Korkein hallinto-oikeus taasen antaa päätöksen toteamalla lyhyesti ”ettei ole syytä muuttaa päätöstä” perustelematta ratkaisuaan.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaan pyyntöön päätöksen, jossa se toteaa ”käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei ole esitetty riittäviä perusteita”. Näin siitä huolimatta siitä, että perhe oli esittänyt lukuisia maamme johtavien lääkäreiden lausuntoja, joissa todettiin lapsen eristämisen ja pakottamisen vaarantavan hänen terveytensä. Tämä erityisongelmista kärsivä lapsi sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan.
Tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, mikä on lapsen etu sen näytön perusteella, joka sille esitetään. Oikeudenmukaisessa oikeuskäsittelyssä osapuolten tulee olla tasavertaisessa asemassa, eikä kummallakaan saa olla etulyöntiasemaa, kuten hallinnollisissa tuomioistuimissa viranomaisilla on. Tällainen oikeudenkäyntimenettely ei sovellu kansalaisten perustuslaillisten ja ihmisoikeussopimusten turvaamien oikeuksien käsittelyyn."
http://www.knuutilaki.net/node/23- Ilman valvontaa
"Kuntoutusta" , "lastensuojelua" tai "erityistä huolenpitoa" lapsille harkitsevien kannattaa muistaa, että noin. 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi maksavia "hoitopaikkoja" ei koske minkäänlainen valvonta. Ei mikään valvonta.
http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627
Sijaishuollon päällikko: sijaishuollon valvonta retuperällä
"Kouvolan sijaishuollon päällikön Sanna-Riitta Junnosen kokemuksen mukaan kunnat hoitavat sijaishuollon valvontaa varsin vaihtelevasti, kukin omalla tavallaan tai jättävät sen jopa kokonaan hoitamatta."Olen joskus miettinyt, kuinka kauan joku yksikkö on voinut olla valvonnan ulottumattomissa." Sosiaalitiedon 8/2010 sivulta 13.
Lapsiasiavaltuutettu Aula: lapsia tavataan sattumanvaraisesti
Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt aluehallintovirastojen toimintatapoja sijaishuollon laitosten tarkastuksissa. Tässä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria tavataan vain satunnaisesti. Kuntien valvonnan menettelytavoista tai toimintayksiköiden tavoista selvittää lasten ja nuorten omia mielipiteitä toiminnan laadusta ei ole tietoa. Valvonnan periaatteeksi tulee ottaa se, että lasten ja nuorten mielipiteitä pääsääntöisesti ja aktiivisesti selvitetään.Useimmiten lapset ja nuoret tuovat esille yhteydenpidon vaikeuden asioistaan vastaavaan sosiaalityöntekijään. Joidenkin kohdalla sosiaalityöntekijä on saattanut vaihtua useita kertoja saman vuoden aikana eikä heillä ole aina tietoa, kuka heidän asioitaan kulloinkin hoitaa ja miten työntekijän tavoittaa.http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1553196
Kuntaliiton Rousu: sijaishuollossa ei riippumatonta valvontaa
Meiltä puuttuu kokonaan riippumaton ulkoinen valvonta.Ulkoinen, täysin ed.kuvatusta lasu-järjestelmästä riippumaton valvontahan meiltä kokonaan siis puuttuu. Kun valvonta on vain järjestelmän sisällä toimivien valvontaa, on eri maista aika kammottaviakin esimerkkejä jo 1980-luvun lopulta alkaen siitä, että järjestelmän sisälle voi päästä pesiytymään vaikkapa pedofiili-renkaat. "
http://lastensuojelija.blogspot.com/2011/11/lastensuojelun-valvontajarjestelma-ja.html
Talentia: sijaishuollon valvonta sattumanvaraista
"Toinen selvityksen esiin nostama ongelma on valvonta. Lastensuojelulaitosten ja ammatillisten perhekotien valvonta on sattumanvaraista. Vastaajista vain noin puolet kertoi sijoituskunnan työntekijän käyneen tarkastuskäynnillä. Lääninhallituksen valvontakäynnit olivat vielä harvinaisempia, sillä vain kolme kymmenestä kertoi valvontakäynnistä.
Raportti ”Sijaishuolto sisältä päin – tekijät tietäjinä” löytyy Talentian kotisivuilta klo 12: www.talentia.fi > uutiset.
http://www.akava.fi/ajankohtaista/uutisia_liitoista/uutisia_liitoista_-arkisto/sosiaalialan_korkeakoulutettujen_ammattijarjesto_talentia_br_kuka_valvoo_sijoitettujen_lasten_etua.html
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut huolissaan sijaishuollon laadunvalvonnasta
Yhteisessä kannanotossaan pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ilmaisevat huolensa sijaishuollon laadunvalvonnasta.Sijaishuollossa asiakkaana olevat lapset tarvitsevat enemmän tietoa omista oikeuksistaan. Lapsiasiavaltuutetut
haluavat esimerkiksi kohentaa huostaanotettujen lasten mahdollisuuksia tehdä kanteluita ja valituksia tilanteissa,joissa he kokevat omien oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Myöskään näiden lasten yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen eivät eri pohjoismaissa aina toteudu riittävästi.
Lasta itseään ei johdonmukaisesti kuulla tarkastusten ja valvontatilanteiden yhteydessä. Lapset eivät myöskään tiedä, miten kantelu tai valitus
käytännössä tehdään ja kenen puoleen heidän tulisi asiassaan kääntyä. Valvontaviranomaiset eivät tiedota omasta toiminnastaan lapsille ja nuorille.
Lehdistötiedote 22.6.2010
ls- laitoksen työntekijä:
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään.
Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiin laitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terapiat ja metodit kestävät päivän valon. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
- Hannan"itsealtistus"
Tässä Lastensuojelun keskusliiton blogista poimitussa Hanna Heinosen tekstissä näkyvät hyvin lastensuojelun kaksoisstandardit ja kaksinaismoralismi:
" Nuoret altistavat itsensä monenlaisille tilanteille hatkareissujen aikana. Esimerkiksi näpistelyt, varkaudet ja runsas päihteidenkäyttö on silloin yleistä. Nuoret voivat myös joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi ja tiedossa on myös seksin myymistä tupakan, alkoholin, huumeiden ja yösijan saamiseksi."
Jos nuori karkaa kotoaan, lastensuojelu tulkitsee karkaamisen huostaanottoa vaativaksi hätähuudoksi tai reaktioksi vanhempien kaltoinkohteluun tai laiminlyöntiin.
Jos nuori karkaa sijaishuollosta, kyseessä on lastensuojelun mielestä normaali murrosikään kuuluva kapinointi tai nuoren oma tietoinen valinta, josta nuori itse on vastuussa.
Vai "altistavat nuoret itsensä monenlaisille tilanteille" hatkareissujensa aikana!
Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.
Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö taas ei lastensuojelun mielestä ole laitoksen vastuulla eikä johda laitoksen vaihtamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen , tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin. Laitonta laitoksen antamaa tapaamisrajoitusta perusteltaisiin todennäköisesti "kodin olosuhteista johtuvalla ja periytyvällä itsetuhokäytöksellä."
Heinoselta on kokonaan päässyt unohtumaan, että nuorten " itsealtistuksen vaaroille" mahdollistavat lastensuojelun edesvastuuttomat ja epäeettiset tiedotuskäytännöt karkaamistapauksissa.
Omitusta, tarpeetonta ja täysin edesvastuutonta on lastensuojelun kynsistä karanneen nuoren lastensuojeluasiakkuuden julkinen kuuluttaminen. Sitä voi pitää suorastaan mainoksena ja kutsuna kaikille pedofiileille. Että nyt olisi tällainen koditon, nälissään, kylmissään, peloissaan ja rahattomana vaeltava saalis, joka todennäköisesti suostuu mihin vaan.
Samaan aikaan kun lastensuojelun työntekijät levittelevät holtittomasti asiakasnuortensa yksityisasioita, kuvia ja nimiä ja asettavat heidät alttiiksi hyväksikäytölle ja muille vaaroille he paheksuvat yhteen ääneen oman huostaanottotapauksensa julkisuuteen tuoneita asiakkaita ja uhkaavat näitä edunvalvojalla.
Uskomatonta logiikkaa!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10505188
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900- Troijan hevoset
Hallinto- oikeuden "asiantuntija" voi näköjään päästellä suustaan aivan mitä sattuu.
Ikävää, että osa toimittajista nielee propagandan karvoineen päivineen ja kokee vielä velvollisuudekseen valjastuttaa itsensä vetämään lapsibisneksen vankkureita. - Suomi laiminlyö.
Suomi laiminlyö lapsiaan, nyt huolestui YK.
Seppo Sauro on LSKL:n toiminnanjohtaja.
Johanna Heinonen on LSKL;n ohjelmajohtaja.
Uuden Suomen uutisessa 3.9.2011 nähdään, että ongelmana on eriarvoisuus, kouluterveydenhuollon puuttuminen, psykiatrisen hoidon saatavuus.
Ehkä koko lastensuojelun olisi syytä lopettaa huolen kantaminen ja varhainen puuttuminen ja aloitettava ennaltaehkäisevä työ, perheiden auttaminen ja tukeminen.
Uuden Suomen uutinen.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/75912-suomi-laiminlyo-lapsiaan-nyt-huolestui-yk
------
- Mielivaltaa
"En mä oo mistään kotosi. ” Näin kuvaili ”uushuutolaisuutta” sijoituspaikasta toiseen pompoteltu juureton nuori kysyttäessä, mistä hän on kotoisin.
Toki lastensuojelussa tehdään viisaita ratkaisuja ja osa asiakkaista on tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan pyhitä sitä, että jotkut kokevat joutuneensa koneiston hampaisiin, jopa painostuksen ja mielivallan uhreiksi.
Haastattelemani lukuisat perheet, tutkijat ja lastensuojelukentällä työskentelevät kertovat karuista havainnoistaan. Huostaanoton kaltaisen pakkotoimen on perustuttava faktaan: vaaraan tai sen vakavaan uhkaan. Kuitenkin huostaanottohakemukseen kirjatut perusteet saattavat olla tulkinnanvaraisia, pohjautuen sosiaalialan teorioihin tosiseikkojen sijaan.
Lukekaa ajatuksella laitosnuorta arvioivan asiakirjan peräkkäiset lauseet ”oman erillisyyden saavuttamisen” tärkeydestä:
”Äiti ja lapsi tarvitsevat paljon tukea irrottautuakseen toisistaan. Äidin ja lapsen suhde vaikuttaa jollain tavoin emotionaalisesti etäiseltä.”
Lapsen koko elämää koskevien päätösten takana on pahimmillaan epäpäteviä, kiireisiä virkamiehiä ylenpalttisine huolineen, vailla vastuuta teoistaan. Lapsi voidaan erottaa vanhemmistaan ”insestiepäilyn” takia, mutta häntä ei viety heti turvaan sijaisperheestä, jossa oli todistettavasti tapahtunut seksuaalista hyväksikäyttöä.
Lain mukaan huostaanottoon tulee päätyä vasta viimesijaisena keinona, jos tukitoimet eivät ole auttaneet. Mutta mistä kunnollisia, huostaanottoa ehkäiseviä peruspalveluita enää saa? Eräs nuori sijoitettiin pois kotoa kolmeksi vuodeksi, kun pätevää avohuollon apua oli sitä ennen annettu kolme viikkoa.
Paljossa pohjataan vain yksittäisen ihmisen arvostelukykyyn. HS haastatteli 22.4. ”Sossutätiä”, joka uskoo lastensuojeluasiakkaiden salaavan ongelmiaan. Jotain on hänen mukaansa vialla, jos aikuinen ei katso silmiin puhuessaan tai alkaa nauraa kesken surullisen tarinan: ”Omista ja perheen ongelmista on kerrottava avoimesti viranomaisille”.
Lastensuojelupalveluita tuottavan Nuorten ystävät ry:n pääsihteeri Marja Irjala uskoo niin ikään pinnan alla piilevän paljon salattua: ”Lapset ovat lojaaleja ja suojelevat vanhempiaan; se on aivan järkyttävää!”
Tällaisessa kontrollipolitiikassa ja auktoriteettiuskossa mennään liian pitkälle. Sosiaaliviranomaiset eivät ole tuomareita, joita tulee lähestyä käsi Raamatulla. Oikeuslaitoskaan ei tuomitse ihmistä siksi, katsoiko tämä silmiin tai purskahtiko paniikkinauruun kesken kuulemisen.
Eikä lapsella ole velvollisuutta kertoa kotiasioistaan sosiaaliviranomaisille. Lapsi saa niin tehdä, mutta hänen oikeutensa on myös vaieta.
Lastensuojelu on itsepintaisen vakuuttunut objektiivisesta kyvystään analysoida perheiden identiteettiä, vanhemmuuden riittävyyttä, asiakkaittensa psyyken laatua ja kotiolojen vakautta. Kun kyseenalaistin eräälle sosiaalityöntekijälle varhaisen puuttumisen ideologiaa ja virkamiesten ammattitaitoa määritellä lapsen etu, tämä tiuskaisi: ”Lapsia ei koskaan viedä emotionaalisesti normaaleista, rauhallisista keskivertoperheistä!”
Kysyin, missä näitä normaaleja piileskelee, minä kun en tunne ensimmäistäkään. Olen kyllä tavannut ihan tavallisia, vajavaisia perheitä, joilla on pieniä tai isoja ongelmia.
Ammattilaisen mukaan lapsia viedään vain tunnetasolla epänormaaleista, laitapuolen villeistä perheistä. Tämä uuskonservatiivinen tyypittely mukailee historiaa. Lastensuojelu syntyi aikoinaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolloimiseksi, nyt ”hyväntekeväisyystyön” syynissä ovat keskiverrosta poikkeavat.
Ruotsissa tehtiin laaja sijaishuollon selvitys. Valtio pyysi kansalaisilta anteeksi hoidon laiminlyöntiä, puutteellista valvontaa ja sitä, että lapset oli jätetty pulaan: ”Koko yhteiskunta kantaa tästä moraalista häpeää. Teille piti saada lämpöä ja turvallisuutta, mutta unelma kuoli, kun sosiaaliviranomaiset sijoittivat teidät.”
Virallinen Suomi sen sijaan pitää lastensuojelun näkemyksiä erehtymättöminä totuuksina.
Tosiasiassa sijaishuollon eli ”turvallisen aikuisjohtoisen kasvuympäristön” nykytodellisuus tuskin osoittautuisi kansankotia mallikkaammaksi. Kunnat ovat jo luoneet sijaishuollosta jättimäisen lapsibisneksen, joka houkuttelee jopa pääomasijoittajia.
Tunnustavatko lastensuojelijat alansa olevan kriisissä, uskaltautuvatko itsereflektioon? Ei, he ovat lähinnä huolissaan tahriintuneesta julkisuuskuvastaan, koska se nostaa perheiden kynnystä hakea heiltä apua. Mutta kuka enää uskaltaa hakea – apua?"
Maria Syvälä- Huolen syyt.
Olisi ehkä syytä selvittää mitä huoli on ja mistä se johtuu.
Ketkä kantavat turhia huolia?
Wikipedia Huoli.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriöt, sosiaalisten tilanteiden pelko, potilas on aina ahdistunut ja pelkää sosiaalisia tilanteita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistynyt_ahdistuneisuushäiriö
-------------
- LSKL- kenen etu?
Hanna Heinonen on siis Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsen ja Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja. Pelkään pahoin, että hänen toimenkuvaansa kuuluu myös ulkomaisten ihmisoikeustarkkailijoiden infoaminen Suomen lastensuojelun tilanteesta.
http://www.lskl.fi/yhteys/johtoryhma
Lastensuojelun Keskusliiton LSKL 2012 hallituksessa painottuvat kunta- ja lapsibisnestoimijat ja sijaishuollon edunvalvojiksi muuttuneet lastensuojelujärjestöt, joita ei enää erota lastensuojeluyrityksistä. Mitä päämääriä ja keiden etuja tämä vaikutusvaltainen valtamonopoli mahtaakaan ajaa?
Hallitus 2012:
Puheenjohtaja professori Pentti Arajärvi
Varapuheenjohtajat
1. vpj pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa Lapset ry
2. vpj kehityspäällikkö Markku Lehtinen, Turun kaupunki
http://lapsikauppa.blogspot.com/2010/06/pelastakaa-lapset-ry-inhoaa-perhetta.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
Jäsenet
Johtaja Kim Berglund, Perhekuntoutuskeskus Lauste (2011-2013) Henkilökohtainen varajäsen: Toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaa, Pesäpuu ry
http://keskustelu.suomi24.fi/node/943858
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/05/pesapuu-ry-kuulustelee-lasta.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/03/lapsi-raiskataan-pesassa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010_04_01_archive.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8955541
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Johtava sosiaalityöntekijä Satu Ellonen, Kotkan kaupunki (2012-2014) Henkilökohtainen varajäsen: Kehittämispäällikkö Mari Ahlström, Ensi- ja turvakotien liitto
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/node/27
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/ensi-ja-turvakoti-ahmaisi-perheen.html
Toimitusjohtaja Ritva Karinsalo, Ensi- ja turvakotien liitto (2010-2012) Henkilökohtainen varajäsen: Palvelupäällikkö Anne Kaatra, Vantaan kaupunki
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/koko-perhe-survotaan-laitoksiin.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/kokkaamistakin-kontrolloidaan.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
Toiminnanjohtaja Kai Laitinen, Erityshuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry (2011-2013) Henkilökohtainen varajäsen: Anna Lena Karlsson-Finne, Finlands Svenska Socialförbund rf
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
Kehityspäällikkö Markku Lehtinen, Turun kaupunki (2011-2013) Henkilökohtainen varajäsen: sosiaalipalveluntyön esimies Minna Tynkkynen, Hattulan kunta
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/aikuisten-puolella-lapsia-vastaan.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/lapsiasiavaltuutettu-ei-halua-tietaa.html
Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa Lapset ry (2010-2012) Henkilökohtainen varajäsen: Toiminnanjohtaja Jari Ketola, SOS-lapsikylä ry
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/06/pelastakaa-lapset-haluaa-kaataa-perheen.html
http://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=Pelastakaa Lapset ry kieroilee&ie=UTF-8&oe=UTF-8
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1416921/soslapsikyla_hyvaksikaytto_meilla_ei_ole_vakava_ju
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9937468
Johtaja Tina Mäkelä, Suomen Uusperheellisten liitto (2010-2012) Henkilökohtainen varajäsen: Toimitusjohtaja Reijo Moilanen, Nuorten Ystävät ry/Nuorten Palvelut
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
Hallituksen puh. johtaja Tero Ristimäki, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia (2012-2014) Henkilökohtainen varajäsen: lastensuojelun asiantuntija Päivi Tetrelius, Espoon kaupunki
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9253764
http://vanhemmat.com/phpbb/viewforum.php?f=13&sid=8555bd7534cd2502b7ef3af0a1c9dd40
Sosiaalityön johtaja Anna Roinevirta, Janakkalan kunta (2009-2011) Henkilökohtainen varajäsen: Toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen, Perhehoitoliitto ry
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2011/01/aila-paloniemi-lastensuojelukerroin.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2011/01/aila-paloniemi-sai-rahaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/09/vanhukset-eivat-kelpaa.html
Toiminnanjohtaja Pia Sundell, Baranvårdsföreningen i Finland rf (2009-2011) Henkilökohtainen varajäsen: Johtava sosiaalityöntekijä Satu Ellonen, Kotkan kaupunki
Perhepalvelujohtaja Pia Sutinen, Helsingin kaupunki (2010-2012) Henkilökohtainen varajäsen: Lastenkodin johtaja Pertti Kukkonen, Auta lasta ry
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/11/perhekoti-on-lapsen-tuho.html
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9114397
Innovaatio- ja talousjohtaja Kari Vuorinen, Ehkäisevä päihdetyö EHYT (2011-2013) Henkilökohtainen varajäsen: Toiminnanjohtaja Eija Heimo, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/090727_2.htm
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/100407.htm
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/lastensuojelu
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10324845
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edustajat:
Erikoistutkija Tarja Heino Henkilökohtainen varajäsen: Johtaja Manu Kitinoja, Limingan koulutuskeskus- Isdo huoli.
Lastensuojelun huolenaiheet.
Anna Kontula, sosiologi tutkija 14.1.2008 blogista lainattu.
Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Muutos näkyy muun muassa siten, että tänä vuonna en enää istu perjantaiaamujani päättämässä lasten huostaanotoista. Homma siirtyy meiltä luottamushenkilöiltä juristeille.
Lastensuojeluun liittyvät asiat ovat tietenkin yksilötasolla salaisia, mutta joitakin yleisiä kehittämisen tai huolen paikkoja haluan muistini pohjalta kirjata. Faktoista en mene takuuseen, kyse on enemmän käytännön työstä jääneistä mielikuvista.
I huoli: Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkainen virkakoneisto ei ole herkkä luokkaerolle. Se esimerkiksi tulkitsee raskauttavasti sellaisia seikkoja (vaikkapa kieltäytymistä tarjotusta tuesta), jotka työväenluokkaisessa kulttuurissa voivat olla tuettua tai jopa kunnioitettavaa käyttäytymistä.
II huoli: Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista.
III huoli: Itseäni karmaisi vierailu ”vastaanottokeskuksissa”, joihin huostaanotetut lapset toimitetaan odottamaan sopivaa sijoitusperhettä. Niiden tiukat liikkumisrajoitukset (vessakin oli lukossa) johtavat siihen, että huostaanottoa edeltävät kaverisuhteet katkeavat ja uusia solmitaan toisiin saman keskuksen asukkaisiin. Olen aina kannattanut nuorten vertaistukea, mutta omituiseksi järjestelyn tekee se, että monia huostaanottoja perustellaan ”huonolla seuralla”. Viimeistään keskuksen porukoissa lapset kuitenkin sosiaalistuvat tuhmuuksiin, kuten koulupinnaamiseen, karkailuun ja näpistelyyn.
IV huoli: Lastensuojelun resurssit. Toistuvasti sain papereista lukea, miten tukiperheiden ja tukihenkilöiden saaminen on kestänyt kohtuuttoman kauan tai jäänyt kokonaan toteutumatta. Yhdessä tai kahdessa tapauksessa huostaanottoon päädyttiin ilman avopuolen toimenpiteitä, koska näitä ei ollut kohtuullisessa ajassa saatavilla. Lisäksi minulle jäi mielikuva, että huostaanotto- tai avioerotilanteesta johtuen muualla asuvan vanhemman tapaamisoikeudet ovat heikot, jos tapaaminen edellyttää valvontaa. Valvojia ei löydy tai niihin ei ole varaa.
V huoli: Lisäksi olen sitä mieltä, että päättäjien ja asianosaisten välillä on kohtuuttoman syvä kuilu. Aina välillä tuntui, että ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä heiltä odotettiin tai mitä seurauksia heidän valinnoillaan on. Päätöksiä tekevät ihmiset, jotka näkevät tapahtumaketjusta vain pienen osan. Tämän arvelen pahentuvan, kun päätökset siirtyvät juristeille. Tilannetta on ainakin toistaiseksi heikentänyt se, että palautejärjestelmän puuttuessa päättäjät saavat hyvin satunnaisesti tietoa ratkaisujensa seurauksista.
--------- - sadat verkostot
Isdo huoli. kirjoitti:
Lastensuojelun huolenaiheet.
Anna Kontula, sosiologi tutkija 14.1.2008 blogista lainattu.
Vuoden alusta astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Muutos näkyy muun muassa siten, että tänä vuonna en enää istu perjantaiaamujani päättämässä lasten huostaanotoista. Homma siirtyy meiltä luottamushenkilöiltä juristeille.
Lastensuojeluun liittyvät asiat ovat tietenkin yksilötasolla salaisia, mutta joitakin yleisiä kehittämisen tai huolen paikkoja haluan muistini pohjalta kirjata. Faktoista en mene takuuseen, kyse on enemmän käytännön työstä jääneistä mielikuvista.
I huoli: Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkainen virkakoneisto ei ole herkkä luokkaerolle. Se esimerkiksi tulkitsee raskauttavasti sellaisia seikkoja (vaikkapa kieltäytymistä tarjotusta tuesta), jotka työväenluokkaisessa kulttuurissa voivat olla tuettua tai jopa kunnioitettavaa käyttäytymistä.
II huoli: Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista.
III huoli: Itseäni karmaisi vierailu ”vastaanottokeskuksissa”, joihin huostaanotetut lapset toimitetaan odottamaan sopivaa sijoitusperhettä. Niiden tiukat liikkumisrajoitukset (vessakin oli lukossa) johtavat siihen, että huostaanottoa edeltävät kaverisuhteet katkeavat ja uusia solmitaan toisiin saman keskuksen asukkaisiin. Olen aina kannattanut nuorten vertaistukea, mutta omituiseksi järjestelyn tekee se, että monia huostaanottoja perustellaan ”huonolla seuralla”. Viimeistään keskuksen porukoissa lapset kuitenkin sosiaalistuvat tuhmuuksiin, kuten koulupinnaamiseen, karkailuun ja näpistelyyn.
IV huoli: Lastensuojelun resurssit. Toistuvasti sain papereista lukea, miten tukiperheiden ja tukihenkilöiden saaminen on kestänyt kohtuuttoman kauan tai jäänyt kokonaan toteutumatta. Yhdessä tai kahdessa tapauksessa huostaanottoon päädyttiin ilman avopuolen toimenpiteitä, koska näitä ei ollut kohtuullisessa ajassa saatavilla. Lisäksi minulle jäi mielikuva, että huostaanotto- tai avioerotilanteesta johtuen muualla asuvan vanhemman tapaamisoikeudet ovat heikot, jos tapaaminen edellyttää valvontaa. Valvojia ei löydy tai niihin ei ole varaa.
V huoli: Lisäksi olen sitä mieltä, että päättäjien ja asianosaisten välillä on kohtuuttoman syvä kuilu. Aina välillä tuntui, että ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä heiltä odotettiin tai mitä seurauksia heidän valinnoillaan on. Päätöksiä tekevät ihmiset, jotka näkevät tapahtumaketjusta vain pienen osan. Tämän arvelen pahentuvan, kun päätökset siirtyvät juristeille. Tilannetta on ainakin toistaiseksi heikentänyt se, että palautejärjestelmän puuttuessa päättäjät saavat hyvin satunnaisesti tietoa ratkaisujensa seurauksista.
---------Tämä lapsenetuilijoiden kasvavaan joukkoon kivunnut tutkija ei ole niitä kaikkein typerimpiä lastensuojelun lahkolaisia/ vapaapalokuntalaisia ja näyttää itse sukkuloivan sadoissa verkostoissa. Juuri siksi hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä kannattaa kiinnittää huomiota. Outoa Heinosessa on hänen katteeton ja (omaakin) tutkimustietoa vastaan sotiva uskonsa lastensuojelun toimivuuteen ja sen käytäntöjen oikeudenmukaisuuteen ja laillisuuteen.
Hanna Heinosen ajatuksiin ja toimiin voi tutustua esim. seuraavissa linkeissä:
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/lastensuojelu_ei_ole_rankaisemista.html
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/105967-”lastensuojelusta-annetaan-liian-negatiivinen-kuva”
http://blogi.lskl.fi/2012/02/08/lapsen-edun-mukaista-sijaishuoltoa/
http://www.lskl.fi/tiedottaa/lapsen_asialla_-blogi/?1280_a=comments&1280_m=2351
http://apkl.fi/
http://www.merikratos.fi/lastensuojelu/ajankohtaista/113/tervetuloa_laivaseminaariin_lastensuojelun_vaikuttajille!
http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/lehdet/tiedote_2_10_web.pdf
http://www.sosiaaliportti.fi/File/423fd533-9f84-49ec-90c8-f8468ec2ccb7/Lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon asiakastiedot.pdf
http://www.turku.fi/Public/download.aspx?ID=110197&GUID={0EBF2919-8A35-4081-A941-30FFC9978E2A}
http://www.lskl.fi/yhteys/johtoryhma
http://www.eroneuvo.fi/files/746/Hanna_Heinonen.pdf
http://www.isonetti.net/lastensuojelu/Lakiuudistusraportti_310305.pdf
http://www.socca.fi/files/1046/Developing_child_protection.pdf
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
http://www.hs.fi/kotimaa/Selvitys Lasten sijaishuoltopäätöksissä suositaan laitoksia/a1305546474560
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k453864Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet521839- 721396
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen761240Hitaille omat kassat
Kassoilla hidastelevat ärsyttävät. Menee heti loppupäivä pilalle, kun kauppareissu kestää hidastelijoiden takia. Näille1981189Ensimmäisenä Helluntaina ei uudelleen kastettu KETÄÄN!
Raamattu kertoo, että Helluntaina kastettiin. Mutta vaikka Raamattu ei erikseen kerro tiedän VARMASTI Ettei6911061- 901029
Olisit ollut niin
Minunlaiseni. Ehkä se on helmpompi kun emme kohtaa. Kipeältä se tuntui ettet valinnut minua41876Mitä yhteistä sinulla
on kaivattusi kanssa? Sama musiikkimaku, tai huumorintaju, tai ehkä työpaikka? Vai ettekö tunne vielä niin hyvin?53836- 39790