Toiseus ja kulttuurirelativismi rajoittavat feminismiä =(

Ruotsissa sovinistis-patriarkaaliset asenteet ovat voimissaan edelleenkin - vuosikymmenien kotoutuksesta ja feminismistä huolimatta. Kantaväestön miehet ovat jo "onneksi" varsin tiukasti työpaikan ja kaulimen välissä - etnistä väestöä tasa-arvokasvatus ei ole siellä ilmeisesti edelleenkään saavuttanut?

http://www.hs.fi/ulkomaat/Ruotsin TV paljastaa imaamien lainvastaiset neuvot/a1305563650695

Kahdeksan kymmenestä imaamista siis hiljaisesti hyväksyi väkivallan burka-asuista vaimoa kohtaan, mutta vain kaksi kehotti ilmoittamaan poliisille jatkuvasta väkivallasta. Tuollaisesta parisuhteesta lähtö ei käykään heittämällä, kuten länsimaissa on totuttu. Yksi imaameista kehotti naista antautumaan seksiin aina sadistisen aviomiehen halutessa, vaikka mies hakkasi ja piti toista vaimoa. Mielestäni nainen on tällöin pakotettuna raiskaussuhteeseen ja pelkästään vuoden aikana mies voi raiskata vaimonsa satoja kertoja.

Uskon, että patriarkaalisten kulttuurien naisilla on erityisen suuri kynnys ilmoittaa ("vasikoida") kokemastaan sadistisesta lähisuhdeväkivallasta. Kyse on sekä opetetusta naisen asemasta miehensä alla että yhteisön paineesta. Yhteydet kantaväestöön ja luottamus poliisiin voivat olla myös ilmoittamisen esteenä. Ex-muslimi, feministi Ayaan Hirsi Ali on paljon kirjoittanut tästä länsimaisten kukkahattufeministien tylysti vaikenemasta aiheesta.

Rikollisten mamumiesten tekemät raiskausrikokset kantaväestömme naisia kohtaan ovat ilmiö sinänsä, mutta vielä enemmän minua huolestuttaa, näitten miehisen vallan ympärille rakennettujen, kunniakulttuurien piirissä elävien naisten asema. Hys hys.

P.S. Itseäni ärsyttää tärkeistä asioista vaikeneminen kulttuurirelativistisistä syistä. Mielestäni naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on PUUTUTTAVA riippumatta uhrin kulttuuripiiristä. Se ei ole rasismia, vaikka yleisessä vihervasemmistolaisessa diskurssissa niin opetetaankin. Olen valmis kantamaan tästä syystä aiheetonta natsileimaakin - naisten tähden.