Pää hajoaa kun en tiedä

No minkä ikäisiä olette ja kauanko olleet yhdessä?

Puoli vuotta. Parinkymppisiä, itse olen pari vuotta vanhempi nainen.

Ahh, onneksi joku on kirjoittanut tästä. Mulla on samanlainen "tilanne". Kalvaa sisältä, kun on niin epämääräinen olo.
Tämä henkilö jota olen tapaillut, on todella samanlainen kuin minä. Huumorintaju vain on eri. Emme ole aikasemmin tunteneet toisiamme, joten siitä se epäily kai johtuu kun vasta kolme viikkoa olemme tutustuneet.
Hän on hyvä ihminen, mutta välillä ajattelen, että voisiko muu olla parempi. Kysymys tuntuu ihan absurdilta, koska hänessä on kaikki mitä olen halunnut.
Nyt olen joutunut kyseenalaistamaan sitä, mitä kumppanilta itse asiassa haluan. Tyhmää.

Tuohon voi vain todeta, että aloittaja ja ashrya eivät ole valmiita sitoutumaan tai sitten miehet eivät ole teille oikeita. Jos on kypsä sitoutumaan, niin sitoutumispäätös ei ahdista, vaikka kumppani ei olisikaan täydellinen.

Itsellänikin on vastaavia ajatuksia aina silloin tällöin - paitsi etten ajattele voisiko jossain olla joku parempi. Parempaa ei ole. En vaan ymmärrä miksi tunteeni tuntuvat välillä aika laimeilta. En tiedä onko se edes normaalia. Mutta tämä on eka parisuhteeni, joten yritän olla säikähtelemättä jokaista uutta tuntemusta ja ajatusta.

Ja tässä on välimatkaakin, mikä tekee asioista hieman monimutkaisempia. Mutta kun näen hänet, epävarmuus katoaa. Mutten usko, että se epävarmuus katoaa koskaan. Voi olla että tulen aina silloin tällöin miettimään, että rakastanko häntä tarpeeksi vai en. En kuitenkaan voisi kuvitellakaan lähteväni tästä suhteesta minnekään.

Sekavia tuntemuksia...

Koita päästä vähän syvemmälle tuon epävarmuuden aiheuttajaan! Mistä on kyse? Mikä piirre miehessä sen aiheuttaa? Vai pelkäätkö ehkä virheen tekemistä? Ei kannata sivuuttaa näitä tunteita vaan kunnolla syväluodata ne.

Mä olen nyt analysoinut pääni puhki tätä juttua ja tullut tulokseen, että on pari juttua, jotka mahdollisesti aiheuttavat nämä tunteet. Ensinnäkin a) olemme temperamentiltamme aika erilaisia, mies on tasainen ja turvallinen ihminen joka nauttii siitä, että asiat menee aina mahdollisimman kivuttomasti eikä kellään ole paha mieli. Itse taas olen enemmän ns. ailahtelevainen taiteilijasielu ja nautin vaihtetelevasta elämästä. mietin usein, että pystyisimmekö sovittamaan nämä piirteet yhteen ilman että kumpikaan kärsii? toiseksi, olen itse jokseenkin sitoutumiskammoinen, pelkään rakastua ja luottaa täysin toiseen ihmiseen. Pelkään niinsanotusti päästää ketään lähelleni vaan pidän sopivan välimatkan. Jokin kuitenkin tässä miehessä on oikeampaa kuin voin kuvitella..ehkä jonkinlainen tunnetason ymmärrys, tunnen oloni levolliseksi hänen kanssaan.