Olipa kerran

Tuttua on tarinasi. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa mikään työni ei kelvannut.Yksinkertaisista töistäkin haettiin vikoja, hankittiin ala-arvoinen kurssi työntekemiseen, jossa ei ollut mitään uutta opittavaa. Jouduin kuntoutuspoliklinkalle ja minulle haettiin kuntien eläkevakuutuslaitokselta määrärahat "työkokeiluun", joka oli tosin täyttä juonittelua.

Niihin harjoittelupaikkoihin oli jo etuukäteistietoa minusta annettu etten mitään osaa ja pomo oli kuuluttanut palaverissaan "hän tulee tänne osastolle, mutta ei ole kauan aikaa", kohtaloni oli siis päätetty. SAVUSTETAAN ULOS.


Eräässä harjoittelu ja kokeilupaikassa oli ohjaava kollegani hakenut pitkän sairausloman ettei tarvitse opastaa minua. Minut siis heitettiin OMAN ONNEN NOJAA JA ON HELPOMPI ARVOSTELLA.

Nuo osastokokeilut ei olleet kuin 2- 3 viikkoa kerta eli juuri ja juuri oppi, niin sai lähteä taas uudelle osastolle oppimaan. Tää työpikkakiusaaminen päättyi kohdallani pitkään sairauslomaa ja sitä kautta eläkkeelle alle 50 v. Nyt vasta olen nähnyt se, että oli onni joutua pois tuollaisesta työstä, mutta en osannut lähteä, kun tarvitsin rahaa velkojeni maksuun. Tämäkin tarina on sairaalasta!

Saaaanksmä arvata? Vanhat katkerat ämmät joilla pari nuorempaa liittolaista?

Taas turha provo.

VANHAT NAISET SAVUSTAA KAIKKI NUOREMMAT POIS SAIRAALOISTA..ON sitten sairaanhoitaja /lähihoitaja/sairaala-apulainen......sairaalassa valta on näillä vanhoilla akoilla jotka elää koko elämänsä työlleen sitten huono olo näytetään työkavereille työpaikalla..
Ei yhtään ihme kun hoito-alan työpaikkoja vaikka kuinka paljon .

Eräs toinenkin sairaanhoitajatyttö meni Helsingin kaupungin ylläpitämään vanhusten asuinpaikkaan ja tuli samallalailla kiusatuksi kuin aloittajakin. On kauheaa, että sairaanhoitajia kohdellaan tänä päivänä todella huonosti vaikka he ovat valinneet ammatin, jossa autetaan sairasta ihmistä ja yritetään tehdä hyvää. Ja tämä tapahtuu vielä veronmaksajien rahoilla ylläpidetyissä hoitopaikoissa. Milloin tämä on muuttunut tämmöiseksi sairaanhoitajia kohtaan? Miksi juuri sairaanhitajat ovat nyt tänä päivänä kohteena?

Pahimpia kiusaajia olivat tytön esimiehet. He ilmeisesti kokivat, että sairaanhoitajat ovat jonkunlainen uhka heille. Ja siksi alkoi kavalaakin kavalampi kiusaaminen, esimies hiipi perässä ja "kyseli" palautetta hoitajilta. Ja koska perinteisesti perus- ja lähihoitajat eivät tue sairaanhoitajia millään tavalla, niin he puhuivat pahaa sairaanhoitajasta, koska he huomasivat, että esimiehelle se oli mieluisaa, että he mollaavat sairaanhoitajaa, ja heitä tämä esimies uskoi, ei lainkaan sairaanhoitajaa. Sairaanhoitajaparka sai loskaa päällensä joka päivä, aamuisin hänen niskaansa kasattiin tulevan päivän sekä sairaan- että perushoitajan työt ja edellytettiin, että hän vielä hyvin ja vastuullisesti pystyy siitä huolimatta tekemään sairaanhoitajan työtä. Perus- ja lähihoitajat kyselivät koko ajan asioita, joita tiesivät kyllä itsekin, mutta halusivat kuormittaa aina vain lisää sairaanhoitajaa, jolla ei ollut mitään työrauhaa vaan hän oli aina kaikkien käytettävissä kuin orja. Työvuoro alkoi sillä, että pöytä oli täynnä muistilappuja ja tee sitä ja hoida tätä lappuja, joita hänelle oli jätetty. Hänelle sanottiin rumasti päin naamaa henkilökohtaisuuksiin mennen ja sanojat olivat omasta mielestään rohkeita hoitajia, jotka eivät esimiehelle uskaltaneet sanoa, mutta ottivat sairaanhoitajan nokittavakseen, koska hänelle uskalsi paremmin sanoa rumasti kun esimiehille ei uskallettu. Sitten he olivat tyytyväisiä itseensä kun olivat sanoneet sairaanhoitajalle taas "suorat sanat". (Olivat saaneet kiukkunsa ja katkeruutensa purettua, kehenkäs muuhun kuin sairaanhoitajaan.)

Lopulta sairaanhoitajatyttönen koki aamuisin menevänsä työpaikalleen kuin vankilaan ja koki olevansa siellä vanki. Vanginvatijoina olivat lähi- ja perushoitajat ja rangaistuksia (puhutteluita) antoivat esimiehet. Puhutteluihin saattoi joutua milloin mistäkin tekaistusta syystä, johon luonnollisesti muka sairaanhoitaja oli aina syypää. Tälle tyttöselle ei annettu nimetöntä kirjettä, kuten aloittajalle, mutta esimies vihjaili passiivissa, että sinusta on sanottu sitä ja sinusta on sanottu tätä ja sinusta on annettu tällaista palautetta. Luonnollisestikaan ei koskaan kerrottu kuka oli sanonut ja mitä. Näin käytettiin valtaa ja näitä nimettömiä ja kasvottomia palautteenantajia mukamas oli paljon (oikeasti asia oli kai niin, että esimies itse keksi näitä sanomisia, koska nimiä ei voitu kertoa). Sairaanhoitajatyttöparka uupui ja vailla esimiesten tukea ja perus- sekä lähihoitajien ja esimiesten kiusaamana paloi loppuun. Luonnollisesti noita aloittajankin mainitsemia lääkevirheitä "keksittiin" sairaanhoitajan tekemiksi. Kaikki käännettiin aina sairaanhoitajaa vastaan.

Ylin johto ei saa kiusaamisista tietää, kun nämä esimiehet kestohymy naamallaan kaunistelevat omaa rooliaan ja sanovat, että kun oli niin huonoja sairaanhoitajia.Voi kumpa yli johto tajuaisi jo puuttua sairaanhoitajien huonoon kohteluun. Tämäkin sairaanhoitajatyttönen meni lopulta työhön yksityiseen parjattuunkin hoitoalan yritykseen ja hämmästyi, koska siellä esimiehet olivat paljon mukavampia ja ilmapiiri parempi, joten työtkin sujuivat todella hyvin. Mutta kunnallisessa laitoksessa ilmeisesti huonot esimiehet saavat vain olla eläkeviroissaan eikä heille tule mitään seuraamuksia kiusaamisestaan tai siitä, että he ummistavat silmänsä näkemältään kiusaamiselta.

Sairaanhoitajat ovat tänä vuonna tulleet esille lehdissä siksi, että he ovat olleet työpaikkakiusattuja ja alkaneet vetää työntantajia vastuuseen asiasta. Suomessa on kaksi suurta sairaanhoitajaryhmää, joita kiusataan eniten: ulkomaalaiset ja kotimaiset sairaanhoitajat. Ja näyttää kyllä kovasti siltä, että suurimpina kiusaajina ovat esimiehet ja lähihoitajat. Tästä on useita esimerkkejä eri työpaikoilta, vaikka tutkimusta ei ole vielä tehty, kuka kiusaa eniten ja miksi. Näyttäisi myös siltä, että potilaat eivät kiusaa sairaanhoitajia, vaan arvostavat ja ovat kiitollisia saamastaan avusta. .

Viimeisin esimerkki löytyy tämän päivän lehtien etusivuilta, filippiiniläisiä sairaanhoitajia on kohdeltu huonosti. Työpaikalla heitä kohdeltiin vihaisesti. Heidän maassaan on vaarallista kuulua ammattiliittoon. Tehy on alkanut hoitaa heidän asiaansa, vaikka he eivät kuulu liittoon. Tehy on saanut paljon muutakin hyvää aikaiseksi ja se ajaa myös sairaanhoitajien palkkausasiaa. Kiitos jälleen Tehylle.

Sairaalat ovat olleet pahimpia työpaikkoja. Mukaviakin työkavereita on ollut, mutta siellä ne pahimmat kiusaamiset olen kokenut. Kiusaajat ovat olleet lähinnä keski-ikäisiä naisia, mutta niitähän sairaalat on pullollaan.

On epäilty valehtelijaksi ja varkaaksi muutamaan otteeseen ja pukukaappini ollessa auki hyökätty penkomaan löytyykö varastettu tavara sieltä. Ikinä en ole varas ollut.

On epäilty ns. lusmuksi, että heti kun silmä välttää, alan lintsaamaan. Oikeasti kannan vastuuta ja olen erittäin tunnollinen työntekijä. En tupakoi ja teen töitä silloinkin kun toiset istuvat tupakalla. Silti saan kuulla kuinka olen jättänyt tekemättä sitä ja tätä, tai että varmasti olen lintsannut jos en ole ehtinyt tehdä kaikkea.

On arvosteltu ja nälvitty ulkonäköä ja olemusta, sekä selän takana että päin naamaa. Milloin olen väärän näköinen, tai laittanut jotain typerää päälleni: vaate, koru, yms. Milloin haisen pahalle, eväät haisevat, mikro pitää tuulettaa eväideni lämmityksen jälkeen. Ihan loputonta, olen aina VÄÄRÄ.

Olen yrittänyt olla ystävällinen, en hauku muita. Ehkä olen liian erilainen ja siksi silmätikkuna.

Suomalaisissa naisissa (ja myös miehissä) on niin paljon vammaisia noita-akkoja. Kaikilla on sama heikkouden tauti, ettei omista asioista ja tunnemaailmasta oteta vastuuta, vaan pistetään kaikki turhaumat vain saman tien kiertämään, että pää yleensä kestää. Näistä ei ole sitten kavereiksi vaikka ovat välillä hyväntuulisen näköisiä ja oloisia. Teitä on varoitettu. Kannattaa vain jaksaa etsiä sellainen paikka, jossa suhdeluku suht' normaalien ja mukavien sekä luonnevammaisten välillä on sopiva. Kokonaan niistä ei näköjään osata hankkiutua eroon, koska jokin kaikupohja ynnä sairasta sääliä näistä lopuistakin useimmiten löytyy.

Olen ollut siviilipalveluksessa vanhan vaasan sairaalassa 2009-2010. Voin sanoa että täällä on homokammoista kiusaamista. Johtava ylihoitaja, joka on nainen, on solvannut minua hinttariksi.