AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Voiko jäädä yksin ulkonäön takia?

Voiko jäädä yksin ulkonäön takia?

79 Vastausta 3 040 Lukukertaa
Olen ollut aina yksinäinen poikaystäviä lukuunottamatta. Kavereita minulla ei siis ole vuosiin ollut ystävistä puhumattakaan. Olen pitänyt itseäni mukavana ja hauskana joten en ole uskonut ystävien puuttumisen johtuvan siitä. Poikaystäväni ovat myös minua sellaiseksi luonnehtineet. Ulkonäköäni olen pitänyt ihan mukiinmenevänä, joskus jopa rumana. Ajauduin kuitenkin tässä koulun kautta ammattivalokuvaajan kuvattavaksi ja hän ylisti (nainen) kauneuttani ja kuvat nähtyäni olin itsekin ihmeissäni siitä miten kauniilta näytin. En halua kehua itseäni, mutta tuntui omituiselta nähdä kuvia itsestä kun olen niissä esiintymistä jo vuosia vältellyt rumuuteni takia. Miehet ovat aina kehuneet ja kehuvat ulkonäköäni, mutta en ole koskaan niihin uskonut vaan nähnyt peilissä jotain aivan muuta... Mallikuvien myötä olenkin herännyt ajattelemaan, että voisiko naiset todella vältellä minua Ulkonäköni vuoksi? Onko muilla vastaavia ajatuksia? En tiedä miten itseäni muuttaisin, sillä en meikkaa muutenkaan enkä pukeudu muodin mukaan. Pitäisikö rumentua, jotta saisin kavereita vaikka pidän itseäni jo nyt rumana?
Oon jo vähän aikaa aikonut kirjoittaa vähän samanlaisista tuntemuksista ja yllätyin miten lauseesi ovat kuin suoraan omasta elämästäni.

Mua on kutsuttu pari kertaa mallin näköiseksi ja musta kiinnostuneiden tyttöjen laskemiseen tarvitaan sormien lisäksi varpaita, mutta itse pidän itseäni aika kammottavana. Välttelen kuvia niin pitkälle kuin mahdollista.

En ajattele, että toiset miehet välttelisivät, mutta joskus tuntuu, että naiset käyttäytyvät seurassani oudosti. Esimerkiksi kahvilan kassalla nuori nätti naismyyjä saattaa mennä oudon vältteleväksi vaikka ensin palveli jonossa edessäni olleita ihan normaalisti.

Aina mietin, että mussa täytyy olla jotain pahasti vialla kun saan tollasia reaktioita - ja niin mussa onkin. Oon ihan sekasin itteni kanssa.
Mutta onko sinulla kuitenkin miespuoleisia kavereita? Minulla oli ennen paljon mieskavereita, mutta yksikään heistä ei hengaillut kanssani vain kaveripohjalta, joten olen joutunut "kylmettämään" välini heihin. Ei kaverisuhteista tule mitään, jos kaverit aina humalassa uskoutuvat tunteistaan ja toivovat seurustelusuhdetta :( Lisäksi heillä oli aina kisailua huomiostani. Mieskaverini ovat kyllä olleet aina mukavaa ja hauskaa seuraa, joten sen vuoksi harmittaa kun tilanne menee aina tähän... Poikaystävilläni on ollut lisäksi aina erittäin hankala hyväksyä mieskaverini. Kamalaa vuodatusta, mutta nyt alkaa olla mitta täysi tähän yksinäisyyteen. Yksinäisyys masentaa ja saa minut pitämään itseäni vastenmielisenä, jonka vuoksi olen sulkeutunut asuntooni... :( Rakastan elämää, mutta en yksin ilman ystäviä...
"Mutta onko sinulla kuitenkin miespuoleisia kavereita?"

Ei ole.

Minä ja ihmiset eivät sovi yhteen toistensa kanssa. En ymmärrä ihmisten kaavamaisuutta, minkä vuoksi ahdistun ja tylsistyn heidän seurassaan. Kaavamaisuudella tarkoitan kaikenlaista toimintaa ja ajattelumalleja, joihin ihmiset osallistuvat sen takia, että niihin "pitää osallistua". Sinunkin kirjoituksesta voi havaita paljon kaavamaisuutta, jota en käsitä.

En ymmärrä sitä kaavaa, että ollaan kavereiden kanssa humalassa.

En ymmärrä sitä kaavaa, että miehenä pitää kisailla naisten huomiosta.

En ymmärrä sitä kaavaa, että ollaan mukavaa ja hauskaa seuraa sen takia, että ollaan mukavaa ja hauskaa seuraa.

Se, että en esimerkiksi juo, ei ole mikään uskonnollinen tai terveydellinen vakaus tai yritys olla muita parempi. Minua ei vain kiinnosta juoda, joten en juo. Juttu on niinkin yksinkertainen. Oma tahto tuntuu olevan suurelle osalla ihmisistä täysin käsittämätön konsepti. Siksi en kykene olemaan ihmisten kanssa.
Taidat olla tylsä tyyppi. Tosikko?
Niin, tämä on juuri se ihmiselon suurin dilemma: omistaako oman tahdon ja tulla lauman hyljeksimäksi "tylsäksi tyypiksi" ja "tosikoksi" vai ollako omaa tahtoa vailla oleva laumaeläin?

Sinun reaktiosi on osa tätä suurta dilemmaa. Evoluutio on jo kauan sitten ohjelmoinut aivoihimme tämän käyttäytymismallin, jossa kaikki lauman normeista poikkeava tuomitaan. Tämä mekanismi oli tärkeä lajin selviytymiselle, koska pienissä ihmisyhteisöissä eriävät mielipiteet saattoivat olla kohtalokkaita.

Kun katselee ympärilleen, huomaa paljon ihmisiä, jotka kuset housussa pelkäävät tylsän tosikon leimaa ja siksi seuraavat laumaa vaikkaa suoraan rotkoon.

Taidan olla helvetinmoinen friikki, mutta nämä kaavojen noudattajat ovat tylsimpiä ihmisiä, joita olen koskaan elämässäni tavannut.
Ole kuitenkin niin, että massasta poikkeavat "ajattelijat" ovat kuitenkin nitä tylsimpiä tyyppejä ihan aikuisten oikeasti. Rotkoon seuraajat eivät vietä tätäkään perjantaita saati sitten koko elämäänsä yksin ainoastaan töissä ja yksin harrastuksissaan. Jos kerran evoluutio on ohjelmoinnut käyttäytymismallin aivoihimme niin eikö se ole normaali hallitseva olotila ja te/me kaavoista poikkeavat niitä ohjelmointi virheellisiä. Tuskin yli 95 % ihmisistä on ohjelmoitu väärin.

Tosikon leima kieltämättä on paha asia, jos sellaisen saa, koska tosikko ei ole "hupaisaa seuraa". Tämä on totta, mutta ei kaikki ihmiset ole joko tai ihmisiä. Eiköhän suurimmalla osalla ole kuitenkin omat mielipiteensä ja arvonsa, vaikka laumassa eläisivätkin. Ja laumaeläinhän ihminenkin on luontaisesti. Ollut iät ja ajat ja aina tulee olemaan. Muinoin laumasta häätäminen tarkoitti käytännössä kuoleman tuomiota. Siis hyvin kauan sitten.

"olen yksinäinen susi, mutta lauman tarvitsen"--> Karrelle palanut enkeli
"Eiköhän ole kuitenkin niin, että massasta poikkeavat "ajattelijat" ovat kuitenkin nitä tylsimpiä tyyppejä ihan aikuisten oikeasti."

No jos sä kerran sanot niin kai se sitten on niin. Mutta vain koska SÄ sanot. Eikö vain?

Mielenkiintoinen argumentoinnin muoto tämä "asia on näin koska mä sanon".

"Rotkoon seuraajat eivät vietä tätäkään perjantaita saati sitten koko elämäänsä yksin ainoastaan töissä ja yksin harrastuksissaan."

Sinä jostain syystä oletat, että rotkoon seuraajien standardit ovat absoluuttinen standardi, jossa elämän tylsyyttä tai mielenkiintoisuutta tulee mitata. Tai et oikeastaan jostain syystä vaan yhdestä erittäin selkeästä syystä: virhepäätelmä, että enemmistö on oikeassa, on sisäänrakennettu ihmisaivoihin.



"Jos kerran evoluutio on ohjelmoinnut käyttäytymismallin aivoihimme niin eikö se ole normaali hallitseva olotila ja te/me kaavoista poikkeavat niitä ohjelmointi virheellisiä."

Asia ei ole läheskään noin yksinkertainen. Ihmismieli koostuu eri osa-alueista. Ei tämä poikkeavien syrjiminen ole mikään "hallitseva olotila", vaan yksi ohjelmiston osanen, jonka hallitsevuus vaihtelee ihmisestä ihmiseen.

Ja mitä normaaliuteen tulee, se on käsite, jota usein viskotaan liian heppoisin perustein. Ensinnäkin, normaaliuden määritteleminen on paljon vaikeampaa kuin usein oletetaan. Toiseksi, normaalius ei ole hyvän synonyymi. Usein ihmiset käyttävät näitä sanoja synonyymeinä: "Tuo ei ole normaali tapa toimia" tarkoittaa "Tuo ei ole hyvä tapa toimia".

Vaikka erilaisuuden syrjiminen ja laumasieluisuus olisivatkin todistettavasti normaaleja ajattelumalleja, ei se tarkoittaisi, että niistä seuraisi hyvää. Nämä mallit kehittyivät ihmiselle aikoina, jolloin niistä oli hyötyä, mutta nykyään on eri meininki. Nykyään ihmisellä on kyky tuhota itsensä, eikä laumasieluisuus auta tässä asiassa tippaakaan; päin vastoin, se saattaa koitua kohtalokkaaksi.
"Ja laumaeläinhän ihminenkin on luontaisesti. Ollut iät ja ajat ja aina tulee olemaan. Muinoin laumasta häätäminen tarkoitti käytännössä kuoleman tuomiota."

Apinoista ja ihmisapinoista puhuessa ehkä, mutta ihmisistä puhuessa ei. Ainoat tiiviit suhteet metsästäjä-keräilijöillä oli lähimpään perheeseen. Muita lauman/heimon/ryhmän jäseniä tavattiin vain silloin tällöin. Tiivis kanssakäyminen alkoi vasta maanviljelyn myötä. Se on hienoa miten omia vääriä käsityksiä viljellään 100% totuutena ja faktana.
Ehkä me olemme sitten tosikoita teidän mielestänne, mutta en halua myöskään olevani samankaltainen kuin muut. Enkä edes pystyisi näyttelemään jotain muuta.

Itse näen monet ihmiset sellaisena, kuin he vielä uskoisivat joulupukkiin, ja minä en. Se vertauskuvallinen joulupukki on heille kaikki kaikessa, eivätkä näe mitään muuta elämää kuin sen saman kaavamaisen robottielämän ja ennakoitavan käytöksen ja normit.

Reaktiokin on sama kuin lapsella jolle tullaan sanomaan, että joulupukkia ei ole olemassa jonkun toisen mielestä. Se hullu pitää kivittää ja hylkiä ja nauraa sille, koska hän ei usko samaan satuun kuin minä.

Ja voin rehellisesti sanoa, että haluasin oikeasti olla niinkuin muut. Se vain ei ole mahdollista.
No joo. Yksin saa olla ja pysyä, jos tai kun alkaa toiset näkemään jotenkin "laumasieluisina" eli niin kuin itse vertasit joulupukkiin uskovana. Jokainen ihminen on omanlaisensa, ja jos et osaa lukea ns. rivien välistä tai et jaksa tutusta sen small talking jälkeen, niin olet ja pysyt yksin. Kokeileppa joskus kuunnella ihmisiä, niin huomaat että jokainen on erilainen, vaikkeivat sitä korostakkaan. Osa on tosikoita, osa huumorintajuisia ja löytävät huumoria elämästä, osa on "luonnonlapsia", osa uskoo satuja, osa ei usko mitään, osa kulkee omia polkujaan eivätkä edes halua ihmisiä ympärilleen jne.
Heh, se on enemmänkin se small talk mitä mä en jaksa :) Puhun kyllä mielelläni vähän syvällisemmistä jutuista ihmisten kanssa.

Kun muistelen 6 vuotta taaksepäin elämääni, elin silloin avoliitossa, minulla oli samanlaiset haaveet ja tavoitteet kuin kenellä tahansa normaalilla ihmisellä. Olin itsekin niin varma mitä haluan elämältä, tai siis jälkikäteen ajatellen en tiennyt mitä halusin, mutta silloin elämä meni valmiita raiteita eteenpäin hautaan saakka, valmiiksi käsikirjoitettuna. Työ, puoliso, lemmikit, etelänmatka, perhemarket, pariskuntaillalliset, sukuloimiset, uusi auto, vaimoa turpaan humalassa, you name it.

Miksi mä sit yhtäkkiä näin tämän niin epätodellisena ?? En osaa itsekään vastata. Sehän se miljoonan euron kysymys on: jos mä silloin olin niin varma että näin kuuluu tehdä, niin miksi en enää ole. 6 vuotta sitten olin kuin kuka tahansa peruspertti. Jos näin käy minulle, niin miksi ei useammalle ihmiselle.

Onko ihmisellä edes mitään vapaata tahtoa. Ilmeisesti minäkin ajauduin tuohon jamaan, jota kutsutaan myös elämäksi, vain sen takia että olin nähnyt sitä ympärilläni koko ajan, sitä oli syötetty minulle lapsesta saakka, enkä koskaan kysynyt itseltäni aidosti, että miksi minä teen asioita, ja kenen elämää minä elän. Enkä sano että olisi oikea tai väärä tapa, mä haluan vain kyseenalaistaa asioita, mitä monesti pidetään aivan itsestäänselvinä.

Luultavasti jossain vaiheessa haluankin sellaisen "tavallisen" elämän, mutta haluan olla 100 % varma siitä, että se on minun oma päätös ja haluan sitä aidosti, enkä vain laput silmillä seuraa sitä helpointa polkua. Yksinäisyys on kyllä hurja vihollinen, enkä ihmettele että ihmiset menevät vaikka ojasta allikkoon välttääkseen sen tunteen.
Bravo. Loistava viesti mielestäni. Ihailtava ajattelutapa, ainoa oikea ja rehellinen katsantokanta.
Tuosta tosikko-jutusta tuli mieleeni kun eräs nainen antoi mulle rukkaset, ja jossain vaiheessa sanoi minun olevan niin vakava.
Olen kyllä tietyllä tapaa vakava ja tosikko, mutta voidaan myös miettiä sitä toisinpäin.
Kun tämä nainen sanoo, että hän ei halua seurustella, niin eikö se ole aika helkkarin vakava asenne elämään. Siis ehdottomasti päättää että haluaa tai ei halua jotain, on minun mielestäni aika tosikkomainen suhtautuminen elämään.

Mun todellisuus on sitä että on oikeastaan tiedä mistään mitään, enkä tiedä mitä mä haluan. Olen siis tylsä.
Täytyy kyllä sanoa että tämä tylsyys on monin kerroin mielenkiintoisempaa, kuin se oikea elämä. Oman pääni sisällä mielenkiintoisempaa, ulkoisesti tylsää.
No jo on "ongelma".Itselläni ei ole ikinä ollut juurikaan kavereita,viimeksi oli ylä-asteella,sielläkin vain 1kpl.Sen jälkeen ei ainuttakaan.
En ole myöskään ikinä seurustellut joten sellainen kokemus puuttuu täysin.
Neitokaisia kun ei tunnu kiinnostavan tälläinen keskivertoa hieman "rumempi" mies.
Sulla ja sitten tolla "mallipojulla" on sentään parisuhteita ja se on mielestäni paljon tärkeämpää kuin jotkut kaverit.Parisuhteen päälle luodaan tulevaisuutta eikä teillä jossain vaiheessa edes olisi kauheasti aikaa näille kavereille.
Te teette asiasta isomman mitä se oikeasti on.
samaa mieltä, erityisesti tuosta mallipojusta jäi sellainen vaikutelma että yksinäisenä sutena oleminen perustuu omaan tahtoon. joten turha siitä valittaa jos ei ole valmis omaksumaan ryhmätason käyttäytymismalleja. tämä ryyppykulttuuri on ihan hanurista, sitä en kiistä. mutta jos vähän avartaa katsetta niin kyllä huomaa ettei kaikki sosiaalinen elämä todellakaan perustu alkonkäyttöön.

meille ikisinkkumiehille sen sijaan pitäis perustaa oma 'hommafoorumi' missä pureuduttais näihin pariutumisongelmiin :) en nimittäin usko että perusongelman nimi on rumuus.
"Sulla ja sitten tolla "mallipojulla" on sentään parisuhteita ja se on mielestäni paljon tärkeämpää kuin jotkut kaverit."

Ei ole ollut parisuhteita vuosikausiin.

Kuten jo mainitsin, minä ja ihmiset eivät sovi yhteen. En ymmärrä ihmisten kaavamaisuutta.
Kaavat ovat turvallisia.
Tai sitten ikävästä.
Tämän perusteella on vähän vaikea arvioida miksi sinulla ei ole kavereita. Minkälaisia kokemuksia sinulla on tilanteista jossa joudut ulkopuoliseksi?

En usko että ulkonäkö vaikuttaa niin paljon etteikö samaa sukupuolta edustava voisi jutella ja tehdä juttuja kanssasi. Ehkä ravintoloissa käynti on ongelma jos kaikki huomio kohdistuu ensin sinuun, ja vasta sen jälkeen muihin.

Ristiriita rumuuden (oma käsitys) ja kauneuden (muiden käsitys) välillä viittaa ehkä siihen että itsetunnossa ei ole kaikki kohdillaan, ja se saattaa antaa ylpeän vaikutelman. Kaunis tai muuten sosiaalisesti ylempiarvoinen tekee aloitteen.
Ulkopuolinen olen joka paikassa. Töissä käyminenkin on pakkopullaa, sillä työskentelen naisvaltaisella alalla enkä tunne kuuluvani työporukkaan. Työkaverit ovat sanoneet minua mukavaksi jne mutta kukaan ei halua viettää aikaa kanssani enempää kuin on aivan pakko. Kahvipöydässäkin porukka hiljenee kun tulen paikalle. Tulee äärettömän epätoivottu ja ulkopuolinen olo, mutta pakkohan minunkin on jossain taukoni pitää... Ruokalassa en käy syömässä, sillä en halua mennä sinne yksin istumaan, kun muilla on seuraa ja he juttelevat keskenään. Ehkäpä itsetuntoni on osin tämän ainaisen ulkopuolisuuden vuoksi niin surkea. Olen kuin eri planeetalta...
Älä välitä. Ne on vaan duuni"kavereita", oikeat ysävät/kaverit tulee löytääkin muualta. Itsekin olen töissä ulkopuolinen miesten seurassa, koska olen muita miehiä 10-15 v nuorempi ja kaiken lisäksi puolet kevyempi, mutta kymmenen senttiä pidempi. No onneks naiset tykkää kisailla mun kanssa tauoilla ja työnlomassakin niin enpä kaipaakkaan, noista kaljamahoista seuraa sillalailla.

Uskon että löydät vielä jostain mukavan naisen ystäväksesi. Tai useammankin.
Kyllä siellä ruokalassa olisi hyvä käydä, nyt ruokit yksinäisyyden kierrettä. Olet se joka käy siellä porukassa silloin kun hänellä on aikaa, mutta muutoin olet heille vain puolituttu.

Itse olen hitaasti lämpiävä ja tykkään jutella vain pienessä porukassa. Mutta annan isossa porukassa kuvan itsestäni että olen hiljainen jolla ei ole paljoa sanottavaa. Voisin siis olla yksin, tai aina mennä paikalle vaikka vain olemaan läsnä.

Hirveän vaikea täältä on jakaa täsmäneuvoa, mutta tärkeintä on vaan yrittää olla yksi joukosta. Sanoa jotakin silloin kun on siihen tilaisuus, eli näyttää muille kuka oikeasti olet.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Mun mielestä se riippuu vähän missä asuu tai minkä näköinen on muiden kuin itsensä mielestä. Itse luottamus ja oman itsensä hyväksyminen tekee ihmisestä paljon haluttavamman. Voi olla että jää ne suhde ¨kokeilut¨ väliin jos ei ole kavereita mutta ei se haittaa. Olen nähnyt lihavan ja minun mielestä tosi ruman äijän jolla ole tosi hyvän näköinen tyttöystävä ja paljon muitakin tapauksia jotka sotii tuota hyvän näköiset saa vain hyvän näköisiä kumppaneita. Itse en mielestäni ole hyvän näköinen ja kasvoni ovat epäsymmetriset mutta silti nuorempa kolme todella hyvännäköistä tyttöä oli samaan aikaan kiinnostunut musta joskus nuorempa ja oli niitä muutenkin, silti en ikinä ole seurustellut. Jos hyväksyy itsensä ja on vakaa ihminen niin kaikki on mahdollista mun mielestä.

Ps pätee miehiin kuin naisiinkin: valkkaajat runkkaa
Ajatuksesi, ap on tuttuja minullekin.
En ole pitänyt itseäni kauniina mutta nyt on pakko alkaa, kun on tullut jo niin kypsäksi ikävuosienkin myötä että ei enää voi valehdella itselleen.

Uskokaa tai älkää, mutta yleensä naiset juuri ovatt olleet kynsin ja hampain pitämässä kiinni miehistänsä, minun lähellä ollessa. Joillekin olen joutunut sanomaan, mitkä ovat aikeeni heidän suhteensa, heitä rauhoittaakseni.

En siis koskaan vie toisen naisen miestä, vaikka voisinkin sen tehdä. Se on halpamaisin temppu, mitä ihminen voi toiselle tehdä. Älkää koskaan menkö rikkomaan toisten välejä.
(Ota nainen selvää siitä onko mies, jota katselet sillä silmällä, toisen oma. Sitä katselemista voi kestää monta kuukauttakin, kun mokomat yrittävät pimittää sitä että ovatkin jo varattuja).

Tiedän miehiä, jotka pääasiassa etsivät kauniita naisia. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä että on kaunis. Sekin tapa on ihan ihmeellinen. Olen myös huomannut että nuo etsijät ovat yleensä itse komeita miehiä.
Pyrin olemaan etäällä sen tyypin miehistä.

Olen yksinäinen ja se suurelta osin sen vuoksi kun olen kaunis. Yritän sen asian nyt kääntää omaksi edukseni, ja pyrin ottamaan huomioon tuijottajat ystävällisesti, aikaisemman välinpitämättömyyden sijaan. Joskus harvoin voin jopa hymähdellä itselleni, kun olenkin oivaltanut oman kohtaloni. Ei ole helppoa olla kaunis, jos joku niin luulee.
Hm, mirelle25 olisiko tuo mainitsemasi välinpitämätön suhtautuminen syy että olet yksinäinen?? Mietin vain....koska en tunnista tuosta omasta elämästäni mitään! Koen taas toisinpäin, että näyttävä ulkonäkö auttaa monessa asiassa, myös ystävyyksien haalimisessa. Monia kontakteja syntyy esim. iltaa viettämässä kun naiset tulevat sanomaan jotain upeista korkokengistäni tai vaatteistani - se on tietysti mukavaa ja siinä tulee rupateltua joskus sana jos toinenkin! Näin olen saanut yhden oikeinkin rakkaan naisystävän itselleni :) ja monia muita tuttavuuksia. Ja olen kuulemma helposti lähestyttävä, ystävällinen. Ja sellainen haluankin olla. Miehet sanoo naiset haistattelee usein, jos nyt miesten lähestymisistäkin on sananen sanottavana. Sitä en ymmärrä kyllä ollenkaan! Kyllä itse aina keskustelen vaikka en olisi juuri siinä mielesssä kiinnostunutkaan.
Ymmärrän teitä. Mulla on kanssa samanlainen tilanne, että naiset tuntuvat välttävän seuraani. Mulle on monet miehet sanoneet, että näytän missiltä. Minusta on koulussa levitelty jos jonkinlaista juorua, että olen lesbo ja huora. Ne tytöt jotka puhuivat tuota, eivät edes tunteneet minua muuten kuin ulkonäöltä. Töissä naiset eivät katsokaan minuun päin puhuessaan mulle ja ovat ilkeitä. Kaupoissa jotkut naispuoliset kassat tuijottavat jäätävän kylmästi, kun maksan ostokseni. Olen koittanut netistä saada ystäviä, mutta moni on lopettanut yhteydenpidon nähtyään kuvani :( Sitten jotkut täällä vielä kirjoittavat ettei kaunis nainen voi olla yksinäinen.Kauniita naisia vihataan, se on karu totuus. Samoin on älykkäitten naisten kohdalla.
Mä oon miettiny, että mikä vika mussa on kun ei kavereita ole kauheasti. Ulkonäköä en pidä syynä, koska en ole mikään huippu kaunis. Mielestäni tavallisen näköinen. Huippu viisaskaan en ole. Mikähän tuo syy vois olla, nimittäin kavereita on kyllä ollut ja hävinneet vähitellen. Viimeksi hävis yks kaveri silleen vaan ettei vastaa viestiin.
"Viimeksi hävis yks kaveri silleen vaan ettei vastaa viestiin."

tuo on perin suomalainen ilmiö. muutaman kerran on tullu vastaan. se ei liity millään tavalla ulkonäköön. mun mielestä se on lähes psykoottistasoista käyttäytymistä, kun "ahdistuu" kaverisuhteestaan. ehkäpä on parempi että teet sille vastapalvelun ja unohdat koko tapauksen olemassaolon. nimittäin kaikki ihmiset ei käyttäydy noin.

elämän varrella myös huomaa että kavereita tulee ja niitä häviää elämäntilanteen mukaan. ehkä "syvällisimmät" ystävyyssuhteet pystyy muodostaa lukioikäisenä, ihmisen sosiaalinen avoimmuus on siinä ikähaarukassa parhaimmillaan.
Kyllähän ystävyysuhteita pystyy muodostamaan myös aikuisiällä, riippuu paljolti omasta käytöksestä ja sosiaalisuudesta. Aikuiset ihmiset eivät ole läheskään niin ulkonäkö keskeisiä kuin nuoret. Joten ulkonäöstä ei ole kiinni se ettei löydä ystäviä, vaan jos on ujo eikä oel kovin sosiaalinen, se on se pää syy.
Höpö höpö. Kauniit naiset on nirsoja jos ne ei löydä ketään. Ja ne haukkujat ovat kateellisia kun itse ovat varmaan keskinkertaisia tai jopa rumia.
Aivan :)
Olen kaunis, kiltti ja mukava. Minulla on ystäviä, sekä naisia että miehiä.
En ole kenenkään kuullut pelkäävän, että veisin jonkun miehen. Olen siis sinkku.
Ihmiset kohtelevat minua ihan normaalisti. Työpaikalla ei syrjitä, vaikka on naisvaltainen ala.
En ymmärrä tollasia vuodatuksia...ne kuullostaa itseihailuilta, sorry vaan =)
Vain yksi ihminen elämäni aikana on sanonut olevansa kateellinen minulle, koska olen niin kaunis. Olen hänen lapsensa kummi =))))
Itsekään en kohtele ihmisiä ulkonäön perusteella vaan peilaan toisen käytöstä. Mukavalle mukava...ilkeää vältän =D
jep, mutta tuollaista elämä onkin arkitodellisuudessa, ei tässä verkkoyhteisössä.
Ketju täynnä naisia jotka ovat "yksinäisiä"

Miehiltä huomiota ja miehiä riittää seuraksi ja parisuhteeseen, mutta sitten ollaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin "yksinäisiä".

On miehiä jotka eivät koskaan saa tyttöä tai naista, eivät pitele heitä edes kädestä ja heillä ei ole ketään.

Te valitatte TYHJÄSTÄ.

"oon niin kaunis että toiset naiset ei tykkää,,,voihhh minua, miehet onneksi panee ja saan parisuhteen silloin kun haluun, voivoi voi minua".
Hohhoijaa. Mulle ei ainakaan pelkkä miesten huomio riitä. Voisin olla ilma sitä omasta puolestani. Vittuako mä kaipaan tuolla kaupungilla hyvä perse kommentteja yms limaisia kuolaajia. Sen sijaan haluisin syvällisen ystävyyssuhteen mukavan naisen kanssa. Ystävyys naisen kanssa olisi ihan eri asia kuin joku miesten huomio. Hohhoijaa, täällä on näitä jotka kuvittelevat kauniiden naisten ELÄVÄN MIESTEN HUOMIOLLA.
En kuvittele kauniiden naisten elävän miesten huomiosta. TIEDÄN niiden elävän miesten huomiosta, niiden peniksestä ja siitä kivasta valkeasta spermasta.
VOI VOI KUN SE OLISI VUODENPI UUSI SATAISI KUNNOLLA SISÄÄN!
Yksin voi todellakin jäädä ulkonäön takia, jos on liian ruma, liian erikoinen tai liian kaunis. Varsinkin ikäisesi ihmiset ovat kovin pinnallista sakkia keskimäärin. Liian erilaisia vierastetaan ja se on siinä.
Eiköhän se ole niin, että jos on liian mitä tahansa, jää helposti yksin. Erilaista kartetaan.
itsekin olen niitä joilla mieskavereita riittää, naisia ei. olen heille uhka, luulisin.
Kavereita ja ystäviä saa luonteen takia. Kyllä naiset huomaa kuka on feikki ja kuka ei. Vaikka olisit hirveän kaunis mutta mukava, niin uskon että saat kavereita:)
Amen :) Ystävällinen, kaunis, hymyilen paljon myös tuntemattomille = uskaltavat lähestyä, ei koskaan ole ongelmaa sosiaalisuuden kanssa paitsi ne miehet jotka eivät uskalla lähestyä iskumielessä koska pakki olisi kuulemma liian nöyryyttävää. Ei mielestäni ulkonäkö kaverien "haalimisessa" haittaa JOS olet mukava ja helposti lähestyttävä tyyppi. Kannattaa siis tsekata myös se oma asenne. Jos on naama väärinpuolin puolet ajasta, niin en välttämättä ihmettele ettei lykästä. Ja mitä huomaan niin aika monella on juuri ikävä kyllä asenteessa parantamisen varaa sinne positiiviseen suuntaan - en itsekään haluaisi tällaisen ihmisen ystäväksi. Negatiivisuus ja sisäänpäin kääntyneisyys vie itsestäkin positiiviset "energiat" pois joten en halua kaveerata... Positiivinen asenne tuo kaikkea mukavaa elämään, eipä ole mitään valittamista ollut :) Suosittelen.
Ajatus että muut naiset eivät ryhtyisi kaveriksesi ulkonäkösi takia kuulostaa sairaalta.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Lisäsin sut suomi24 kaveriksi. Jos et hyväksy et voi ainakaan valittaa että muista johtuu ettei ole "kavereita" :D

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Suomalaiset ovat kateellista kansaa ja etenkin naiset ovat valitettavan usein jopa vihamielisen kateellisia heitä jos joku on heitä kauniimpi. He kokevat sen uhkana ja tuomitsevat ihmisen esim. pinnalliseksi pelkän ulkonäön perusteella vaikka yrittäisi olla muita kohtaan kuinka kiltti ja mukava tahansa. Ulkonäön takia voi helposti jäädä ilman ystäviä.
Mieluummin näin naisena tuomitsen ulkonäön perusteella näitä meikkipellejä, jotka luulevat olevansa kauniita,minusta he olisivat kauniita ilman meikkiä. Miksi pitää tehdä itsestänsä sirkuspelle. Kateellinen saatan olla jos nainen on tosi kaunis ja saa kaiken huomion osakseen. Enempi kyllä luonteelle olen kateellinen kuin ulkonäölle.
Ja meikattuna monet näyttävät paremmilta kuin mitä onkaan, vahvalla ehostuksella ja laittautumisella pystyy huijaamaan silmää aikaa tehokkaasti, monet näistä kauniista (eli yleisemmin perusnäteistä) ei ole minkäännäköisiä ilman meikkiä. LUonnonkauniita ihmisiä on aika harvassa.
Mulla on kans tollasia kokemuksia. Ite oon jo monta vuotta ihmetelly sitä, että esim. baareissa ei tuu naiset juttelemaan ikinä. Itsetunto on käyny tosi alhaalla, kun näkee sellasilla ihan taviksilla kauniita naisia. Nyt sitten oon kysyny ihan parilta kaverilta suoraan et mikä siinä voi olla kun ei seuraa löydy. Vastaus tulee kun apteekin hyllyltä: "sä oot liian hyvännäkönen, ei sulle uskalla tulla kukaan juttelemaan" Kyllä toi syö miestä.. paskahan tässä on se, että ite mä en tohon usko.
Itse kysyin kanssa eräältä naispuoliselta kaveriltani syytä siihen miksi minua ei lähestytä, hän heitti lonkalta jotain että naiset voivat luulla minun olevan varattu (itseasiassa joku joskus sanoikin sen suoraan), tai sitten että naiset pitävät mua pelimiehenä (siis pelkän ulkonäön perusteella). Tuo pelimiesjuttu on huonoa pilaa, koska olen todella surkea lähestymään naisia itse. Tuntuu että ei minulla kuitenkaan olisi mitään sanottavaa hänelle, jos jotakin nyt uskaltaisi lähestyä.

Minäkin olen tuon komeusjutun kuullut...ehkä naiset olettavat, että hyvän ulkokuoren mukana tulee automaattisesti rautainen itseluottamus. Täytyy myöntää, että itse ajattelen juurikin niin naisten osalta :) Harhaahan se on, mutta istuu tiukassa.

Toki tuossa kavereilta kysymisessä on se vaara, että he eivät sano totuutta, vaan haluavat tsempata. Miehet ehkä voisivat laukoa päin naamaa että "olet ruma", mutta vaikea uskoa naisen kertovan suoraan tuollaista ikävää faktaa.
V*ttu, en varmaan koskaan opi tajuamaan, miten joka ikisellä v*tun akalla on poikaystävä. Vaikkei olisi yhtään kaveria, vanhemmat ja sisarukset kuolleet, kouluttamaton ja kaikin tavoin yhteiskunnan luuseri, niin aina se mies kuitenkin löytyy.
En usko, että kyse on ulkonäöstä. Minä olen kaunis ja parisuhteessa, minulla on paljon kavereita ja aina ollut. Lukuisilla kauniilla naisilla on paljon ystäviä. Se on luonteesta kiinni -ei ulkonäöstä. Ei ihmiset ole niin pinnallisia. Mielestäni on itsensä pettämistä ja itsesuojelua väittää, että kukaan ei halua olla kaverini kun olen liian kaunis. Tunnen tosi monia todella kauniita naisia, joilla on poikaystävät ja ihania vaatteita, jne. hyvässä koulussa, ja ystäviä on paljon- erinäköisiä. Ja olen itse -89 syntynyt eli 23.
Ja lisäisin, että ihan omasta asenteesta on kavereiden saanti kauniillakin kiinni. Jos olet asenteella, että olet kaunis ja kaikki muiden miehet kuolaavat perääsi- niin joo, ei kukaan halua tällaista ihmistä kaveriksesi vaikka olisi rumempikin tapaus. Mielestäni olisi kumma, jos edes muut kauniit eivät halua olla kavereitasi, vaikka olet kaunis. Kyllä kauniilla ihmsillä on aina ystäviä, vähintäänkin toisia kauniita. Jos ei ole, niin homma on kiinni päästäsi.

Olen sairaanhoitaja ja naisvaltaisella alalla ja voin sanoa, että ei suomalaiset naiset kovin huonoitsetuntoisia ole - ainakaan niin, että haukkuisi tai nälvisi ketään kauneuden vuoksi. Voi pukeutua ihanasti ja merkkivaatteisiin ja olla kaunis- jos vain on kiva. Kukaan taas ei jaksa ikävää kaunista (tai rumaa) ihmistä. Ainakaan ystäväksi. Kaveriksi valitaan sellaisia joiden kanssa on kiva viettää aikaa.
Johtunee ylimielisyydestä?
Ei kun se on tosta ylimielisyydestä...

Ympäristö määrittää hulluutesi et sinä,

Se kuvaaja halus sänkyyn.

"Miehet ovat aina kehuneet ja kehuvat ulkonäköäni"
Huomaaks nyt mitä teet? Hommaa peilistä ystävä...
Vaikka inhoan narsistia yli kaiken sanana niin olis varmaan aika myssy tohtorille jotain?Sitä paitti ne miehetkin halus vaan sänkyyn.

Ei se auta rumaan sieluun kaunis ruumis.
Pääsääntöisesti kauniit ihmiset ovat itsekeskeisiä, liian täynnä itseään pystyäkseen muodostamaan toimivaa ystävyyssuhdetta, valitettavasti. (Poikkeuksiakin löytyy). Kuka jaksaa kuunnella sellaista, joka koko ajan kehuu itseään ja minäminäminä on se tärkein sana.
Ja valitettavan monilla se kauneus on vain omassa päässä, ulkopuolisen silmin monetkin ovat ihan taviksia. Itse tarkoitan kauniilla sellaista mikä erottuu muista ihmisistä ja herättää ulkoäöllään huomiota. Joillakin on ihan suuret luulot itsestään.
Voi jäädä. Ainakin 90 % tän palstan kirjoittajista on yksinäisiä sen takia koska ovat rumia. Eivät vaan pysty myöntämään sitä, paitsi muutama pystyy. Loput 10 % etsii sitä oikeeta mut eivät löydä koska ovat ennakkoluuloisia ja heille ei kelpaa kun joku unelmien poikamies/ tyttö
Se on totta, todella kauniita ihmisiä on vähän, valtaosa on hyvin tavallisen näköisia tai rumia. Tulee ihan mieleen kuningattaret ja kuhnurit.
Ei se ulkonäöstä johdu,ole ystävä niin saat ystäviä.
Sisäisesti kaunis saa aina ystäviä riippumatta ulkonäöstään. Henkilö, joka on aidosti kiinnostunut muistakin kuin itsestään, ottaa huomioon muut, jaksaa myös kuunnella ja on luotettava = sisäisesti kaunis. Kukapa ei haluaisi olla sellaisen henkilön ystävä?
Jään yksin = minulla on poikaystävä hohhoijaa taas, mitäs jos vaikka panisist poikaystäväs kavereita, saisit hyviä kavereita itselles
Kauneus on katsojan silmissä eli toisen kaunis on toisen ruma. Kauneus käsittää myös luonteen, ei riitä että on hyvä ulkomuoto tarvitaan myös sisäistä kauneutta. Yleensä näemme itsemme eri tavalla kuin kanssaihmiset, vikoja on omasta mielestämme paljon vaikka muut eivät välttämättä ole samaa mieltä.

Loppujen lopuksi kauneus on katoavaista eikä siihen auta se kirurgin veitsikään kovin pitkälle jos muu kroppa on eri näköinen (esim. ryppyinen kaula ja kädet) kuin kasvot.
Kukaan ei taida jäädä yksin jos on vaan valmis nuoleskelemaan vitusti kaikenmaailman luonnevikaisten runkkujen persettä.
Se on tosiasia. Moni yksinäinen hakeutuu kusipäiden sekaan vain siksi ettei olisi yksin. Mutta on parempi olla yksin ja ylpeänä kuin alentua idioottien tasolle.
Heips Nainen 22. En ainakaan omasta näkökulmastani usko, että kyse on siitä, että naiset välttelisivät sinua ulkonäön vuoksi. Minulla ei ainakaan näin ole. Tosin onhan hyviä naisystäviä todella harvassa mutta kyllä naiset minua silti noin yleisesti lähestyvät. Olen sosiaalinen ja mielestäni helposti lähestyttävä noin persoonana jos ulkonäkö jätetään pois. Miesystäviä itselläni on eniten.

Se mikä itselläni on taas hankalaa on se, että näin sinkkuna ollessa miehet harvoin lähestyvät. Syytä en ole sen kummemmin ihmetellyt, on se arvattavissakin ja he vahvistavat joilta sitä kysyn. Kun nainen on (liian???) näyttävän näköinen, useammat miehet eivät uskalla lähestyä pakkien pelossa. Vain ns. röyhkeimmät uskaltavat lähestyä ja tulla juttusille. Muut vain kuikuilevat kauempaa. Tottakai näin ollessa pyrin lähestymään itse miehiä jos sattuu kiinnostava olemaan näköpiirissä. Eikä asia minua haittaa, en aio sen enempää "downsiftata" ulkonäköänikään sen vuoksi, kyllä se mahdollinen kumppani sieltä tulee jos on tullakseen.

Sen verran vielä, että itsekin kyllä lähestyn näyttävää naista jos jotain asiaa on, joten osaltani se ulkonäkö ei kyllä vaikuta naisen/kaveruuden osalta.
Mulla oli nuorempana sama ongelma, mutta sain viimein opintojen ja töiden kautta ystäviä. Luulin parikymppiseksi asti olevani järkyttävän ruma minkä vuoksi ihmiset aina katsoivat minua ja miehet kuvittelivat helpoksi saaliiksi ja aikuiset miehet tulivat joka välissä häiriköimään. Aikuisten miesten kanssa oli ongelmia jo ennen teini-ikää.

En käytä ollenkaan meikkiä tai liian hyvän näköisiä vaatteita muuten kuin baariin mennessä joskus kun muutkin laittautuvat. Silloin käy niin, että kukaan ei lähesty minua, syyksi useampi mies on sanonut että olen liian hyvän näköinen joten ei kukaan uskalla tulla hakemaan elleivät ole tukevasti humalassa tai pelaajia tai miehiä jotka ovat joko idiootteja, haluavat näpäyttää entisiään tai saada tyttöystäviään mustasukkaiseksi... minä saan juomat päälleni ja joku nainen rääkyy että pidä näppisi erossa mun miehestä, yleensä minä en tiedä että mistä on kysymys. Juomia naiset kaatelevat päälleni muutenkin. Ulkomailla ollessa naiset usein kieltäytyvät palvelemasta minua asiakaspalvelutilanteissa ja käyttäytyvät kuin olisin ilmaa. Suomessa vastaavaa tekevät miehet, baarimikot varsinkin (osasta olen epäillyt että he ovat homoja, näkevät kilpailijan siis?) Jotkut miehet taas tulevat vartavasten palvelemaan minua.

Silmälasien laitto on hyvä keino häivyttää kasvoja. Imagolasejahan saa jos ei muuten ole tarvetta. Baariin ja muualle kannattaa lähteä ilman meikkejä ellet ole isommassa tyttöporukassa. Töissä kannattaa käyttää vaatteita jotka eivät korosta vartaloa, löysiä ja kuluneita. Vaatteita voi sitten normalisoida kun on tutustunut ihmisiin. En tiedä miten tuo onnistuu vanhassa työpaikassa... luulisin että ihmiset unohtavat jossain vaiheessa ja näkevät sinut enemmän ihmisenä. Vanhemmiten tilanne saattaa helpottaa. Minulla on mennyt sillä tavalla, että kun olen asettunut johonkin paikkaan, ihmiset tottuvat, mutta sitten kun olen muuttanut on pitänyt aloittaa alusta.

Olen myös lihonut vähän (normaalipainoinen mutta sen ylärajoilla) ja sen myötä naisten kanssa kommunikointi on helpottunut. Tavallisemmat miehet myös flirttailevat ja osoittavat myös huomiota, mikä on ollut positiivista. Ainoa huono puoli on että lihomisen myötä rinnat kasvoivat aika isoiksi ja tuntuu että monet miehet katsovat ensin rintoja, sitten naamaa ja päättävät että tuo on saatava ja ovat aika itsepäisiä yrityksissään. Itsetuntoni on kuitenkin parantunut paljon ja tunnen oloni normaaliksi ihmiseksi :)
Tiedätkö, niin kurjaa kuin se onkin, naiset ovat usein kateellisia, varsinkin ulkonäöstä. Itse en ole mikään Miss Maailma vaan aika tavis, mutta omaan erään ystävän, joka on hyvin kaunis. Nuorempana se vaivasi, mutta nykyään olen sen tajunnut ettei se ulkonäöstä ole kiinni, vaan (maailman kliseisin asia,mutta silti totta) sisäisestä kauneudesta.

Sun ei tarvitse muuttua mihinkään suuntaan, minkäänlaiseksi, jos vain olet oma itsesi. Opettele pitämään itseäsi kauniina, mutta älä ylpisty. En silti käsitä miksi joku ei haluaisia olla kaveri ulkonäön takia, johtui se sitten rumuudesta tai kauneudesta. Koita itse pyytää jotain naispuolista tuttuasi vaikka kahville, yritä olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut, että ihmiset tajuavat sinun haluavan seuraa. Ehkä se on niin, monesti kovin kauniita ihmisiä pidetään menestyneinä ja suosittuina, ihmisten ympäröivänä, ettei kukaan ehkä tajua että kaipaisit kaveria... Tsemppiä, vaikka osa ihmisistä ei kaverisi voisi olla ulkonäkösi takia, se on heidän typeryyttään ja kateuttaan, he eivät edes ansaitsisi ystävyyttäsi.
Minulla sama tilanne kuin aloittajalla. "Ystäväni" ovat olleet vain miespuolisia, useimmat exiä tai exien kavereita. Mutta en pidä heihin juuri mitään yhteyttä, koska ne ymmärtävät ystävyyden sitten juuri niin, että luulevat saavansa rehellisesti sanottuna. Kaipaan naispuolisia ystäviä, mutta en tiedä mistä niitä saisin. Osaisinko edes olla naispuoliselle ystävä, koska ystävyydestä on aikaa myös vuosia. En pidä itseäni ulkonäöllisesti kovin kummoisena ja en aina ole tyytyväinen itseeni, ehkä sitten jos ottaa pari ja meikkaa yms. niin sitten ihan ok. :) Olen myös saanut kehuja miehiltä ja olen miettinyt kanssa että pitäisikö sitä olla jotenkin erinäköinen että saisi naispuolisia ystäviä, en tiedä..:/ Haluaisin kipeästi naispuolisia ystäviä, mutta onko karu totuus se että minun täytyy elää erakkona ja ainoat ystävät ovat poikaystävät ja heidän kaveripiirinsä. Hävettää, jos tapaa jonkun miehen..kertoa sille sitten että minulla ei ole ketään naispuolista ystävää..mitäköhän miehet siitä ajattelevat?
Olen ihan kaunis nainen ja sairastan masennusta. Kumpi on syynä yksinäisyyteeni: kauneuteni vai mielenterveysongelmani? Itse pidän syynä masennusta, en yksinkertaisesti jaksa edes mennä paikkoihin, joissa tapaisin ihmisiä. Suurin osa ajasta menee sängyssä maatessa. Tuntuu vähän turhalta tämä valitus: olen niin kaunis, etten saa ystäviä sen takia.
EI, KAUNEUS TULEE SISÄLTÄ
Voi jäädä yksin ulkonäön takia. Jos on ruma ja läski ja erilainen (ulkona liikkumisesta selvitäkseen JOUTUU käyttämään apuvälineitä, esim. itselläni häikäisynestolasit ja valkoinen keppi), niin eipä ketään kiinnosta tutustua. Sitä se vaan on, tämä 2000-luku.

Parhaiten uusiin ihmisiin tutustuu kun menee johonkin itseä aidosti kiinnostavaan toimintaan mukaan, siitä on kokemusta. Tuttuja mulla riittää, mut aidot YSTÄVÄT, joiden kanssa voi puhua MISTÄ VAAN jne, puuttuu. Että kyllä sillä tavalla voi olla Yksinäinen vaikka ei "yksinäinen" olisikaan. Meitäkin on jotka tarvitsevat sellaisen sydänystävän jonka kanssa voi tosiaan puhua KAIKESTA.

Ja kyllä mullekin se mies kelpais, tästä sinkkuilusta olen jo saanu tarpeekseni mutta ku oon vaan niin kauhea ja erilainen.
"Hävettää, jos tapaa jonkun miehen..kertoa sille sitten että minulla ei ole ketään naispuolista ystävää..mitäköhän miehet siitä ajattelevat?"

Sama asia vaivannut omaakin päätä! Varsinkin jos olen tutustunut sellaiseen mieheen kenellä on paljon ystäviä, niin oman yksinäisyyden näyttäminen hävettää suunnattomasti. Miehethän rakastuvat itsevarmoihin naisiin, mutta omalta osaltani jo tuo asia, ettei ole yhtään naispuolista ystävää eikä ne miespuolisetkaan nii kauheen läheisiä, saa itsetuntoni musertumaan.....
Joo, entäs kun miehellä ei ole yhtään kaveria, ei mies eikä nais kaveria, ei sukulaisia tai edes vanhempia. Nainen juoksee karkuun sellasta miestä. Eli minua. Ei varmaan kukaan nainen halua tällästä miestä siis.
Parempi olis jos tapais samanlaisen naisen et ei silläkään ole kavereita, mut ne on harvassa.
Minusta kulttuuri on pinnallistunut järjettömästi. Vaikka ihmisten pitäisi olla asenteiltaan liberaalimpia, niin tuo pinnallistuminen ja materialismi ovat vieneet tästä suunnasta poispäin. Kyse ei ole enää mistään ostelusta tai vaatteilla koreilusta, vaan enemmänkin tiettyyn muottiin änkeämisestä. Samanlaiset merkkilaukkut, kengät, musiikki p****, koska se ei ole musiikkia, vaan mahdollisimman nopeasti tuotettuja listahittejä. Ohjelmaformaatit tarjoavat joillekin mahdollisuuden saavuttaa unelmansa laulajana, ihmiset ostavat tekeleitä, joita eivät takuulla olisi 20 vuotta aikaisemmin ostaneet. Myyt sielusi ja mahdollisuuden vaikuttaa omaan tyyliisi.
Jos et ole samannäköinen, kokoinen kuin median luoma ihanne, et ole oikein mitään. Esiintymistaitokin on sitä, että olet äänekkäämpi kuin muut. Kehitys kääntyy niin, että pojista ei tule miehiä tai tytöistä naisia, koska se on henkinen prosessi. Ihmisistä tulee olioita, jotka mukautuvat median mielivaltaisiin vaatimuksiin ja sitten kummastelevat niitä, jotka määrittelevät itsensä sisältä päin.
Ystävät valitaan sen mukaan, mikä on coolia ja se sopii näille "olioille", jotka ovat laumasieluja, eivät halua olla muista poikkeavia. Jos et näytä siltä tai pukeudu niin, kuten nämä ihmiset olettavat sinun pukeutuvan tai käyttäydy kuten he, olet out. He eivät tarkoita pahaa, mutta olet heille tuntematon kieli. Outo poikkeama kaiken sen valtavirran keskellä. Miettii esimerkiksi kykyformaatteja, joissa etsitään sitä x factoria. Joku sanoi joskus, ettei esimerkiksi David Bowie:ta valittaisi jatkoon, koska hän on outo ja nimenomaan taiteilija. Taide on jotakin uuden luomista, erilaista, mutta nämä kilpailut pohjautuvat hyväksi havaittuun keinoon tuottaa uusia Madonnia. Suomessa touhu vielä kesyä, mutta Englannissa jo aika karmivaa..
Ihminen tarvitsee yhteisön luomaa turvallisuuden tunnetta. Nyt kun ollaan liberaaleja ja saamme elää ja olla täysin vapaasti, tuota turvan tunnetta ei enää saada yhteisistä arvoista ja perinteistä. Tällöin ihminen hakee tuon tunteen jostain muualta. Esimerkiksi kaupasta. Pukeudutaan kuin muut, ollaan kuin muut, kuunnellaan samaa musaa kuin muut ja mennään virran mukana. Tulkitset vain asian pinnallisuudeksi, vaikka oikeasti ne ihmiset haluavat vain kokea kuuluvansa johonkin.
Ulkonäkökeskeiset ihmiset löytävät kyllä toisensa. Sukulaispiirissäni on muutama tällainen ulkonäkökeskeinen ihminen, pääpuheenaihe tuntuu olevan meikit, muotivaatteet, kasvohoidot, rakennekynnet, hiusvärit, kestopigmentoinnit jne jne... En viitsisi kuunnella, mutta pakko kun on sukulaisista kysymys. Elämänarvona ulkonäkö ja sen lähes sairaalloinen ylläpitäminen. Mistä nämä arvot tulevat? Itse viihdyn parhaiten seurassa, jossa keskustellaan syvällisiä (esim. elämänilo, unelmat, tunteiden kuunteleminen, ihmissuhteiden hoitaminen, harrastukset, elämänhallinta jne.) ja jossa jaetaan yhdessä iloja ja suruja.
"Itse viihdyn parhaiten seurassa, jossa keskustellaan syvällisiä (esim. elämänilo, unelmat, tunteiden kuunteleminen, ihmissuhteiden hoitaminen, harrastukset, elämänhallinta jne.) ja jossa jaetaan yhdessä iloja ja suruja."

Samoin. En minäkään oikein viihdy sellaisten seurassa, jotka jauhavat paljon ulkonäköön liittyvistä asioista. Syvällisemmin ajattelevissa ihmisissä on jotain sitä lämpöisyyttä, jota ulkonäkökeskeisisssä ihmisissä ei ole. Toki hekin varmasti keskenään jakavat iloja ja suruja, mutta ajatus siitä, että lähtisin vaikkapa yökerhoon sellaisten ihmisten kaa, joilla puolet ajasta kuluu naistenvessassa peilin edessä... Ei kiitos.....
Voi herraisä näitä ketjun kauniita naisia... on teillä ongelmat.
Valittavat kun ovat niin kauniita, että muut naiset inhoavat jne. Ottakaa se naama välillä pois sieltä peilin edestä ja keskittykää johonkin muuhun kuin siihen oman kauneuden pähkäilyyn ja voivotteluun.

Olisi kiva nähdä, miltä nämä yltiökauniit, inhotut naiset oikeasti näyttävät, kun miehetkään ei uskalla lähestyä. ircgalleria- tai facelinkkiä kehiin!
Yöelämässä tähän mennessä ihan tavaksia ja nättejä eukkoja nähnyt, harvassa ne todelliset kaunottaret. Ei mutta, ne onkin kaikki kerääntyneet tähän ketjuun, ei niitä missään ulkona näy.
Juurikin näin. Moni perusnätti kuvittelee itsensä jumalattareksi kun laittaa paljon meikkiä naamaan ja paljastavat vaatteet päälle. Tällaisia suuret luulot omaavia naisia ovat etenkin pissikset joista monet ovat hyvinkin tavallisen näköisiä. Ne on ne paljon meikkiä käyttävät naiset sellaisia että kuvittelevat olevansa todella kauniita ja luulevat että mitä enemmän meikkiä naamassa, sitä kauniimpi. Oikeasti se ei mene noin. Olen huomannut sen että mitä luonnonkauniimpi ihminen, sitä vähemmän meikkiä tarvitsee. Jos on oikeasti luonnonkaunis (joita on harvassa) näyttää häikäisevän kauniilta ilman meikkiäkin. Tällaisia ei ole kuin ehkä ulkomailla, siellä naisilla on luusto ja piirteet aika erilaiset kuin meillä Suomalaisilla.
Ei sinun tarvitse kuin odotella parikymmentä vuotta, niin rupsahdat ja jospa sitten saisit kavereita.
 /   /  /  / Voiko jäädä yksin ulkonäön takia?

Keskusteluhaku

Laaja haku



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta