AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / MITÄ JÄRKEE ?

MITÄ JÄRKEE ?

48 Vastausta 553 Lukukertaa
LAINAUS UUTEEN KETJUUN
"Tanssijoista on jalostunut oikein omaa rotunsa. Kukahan tekisi tutkimuksen tai ainakin väitöskirjan tanssikansasta ja sen tavoista. Onkohan noilla himotanssijoilla muuta elämää ollenkaan kun tuntuu koko kesä menevän lavoilta lavoille kiertäessä ja yleensä samoja kuvioita illasta toiseen jauhaen. No sairauksia on monenlaisia tai riippuvuuksia. Monella varmasti keho ylikuormittunut ja rasittunut, jalat tohjona, mutta silti on mentävä, ei voi olla pois. Mieli väsyy ja valitusta piisaa. Siinäpä miettimistä jos nyt edes haluaa miettiä".
http://tanssi.net/k/keskustelu/s/249/255017.html#t
Hyvä esim. siitä kun tanssija ei ymmärrä kehonsa merkkejä, vaan huijaa kylmäkeelillä ja siteellä tai kipulääkkeillä, vaikka keho huutaa, anna mun levätä, mä oon kipee, tajuut sä. Aika huollestuttavaa. Mistä johtuu? Riippuvuus suhde tanssiin? Yksinäisyys ja kaipaa läheisyyttä? Vai mikä on niin tärkeää ettei voi kuunnella ja pitää hyvää huolta kehostaan ja mielestään? Tunnen monta naista joilla tanssit loppuneet kun jalkapohjat tohjona ja leikkaus on seuraava vaihe, eivät antaneet aikaa rasituksista parantumiselle.Tunnen myös monta miestä joilla tansseissa kova valitus selkäkipujen, polvien tai lonkkien takia, yleensä ovat kuitenkin oppineet turruttamaan kehonsa kipulääkkeillä, mutta, tanssittava on vaikka olo kuin kyttyräselkäisellä ontuvalla papalla. Kuinka keho ja mieli edes voi palautua, saatikka parantua kun on jo kiire ja tressi suunnitella seuraavan viikon tansseja.
Tässä näkyy hyvin kuinka tanssi on kuin huumetta, kuinka siihen jää koukkuun ja sitä on saatava aina ja yhä suurempina annoksina. Harmi, näitä on paljon ja osaavat kyllä puollustella riippuvuuttaan, toinen toistaan paremmilla hyödyillä.

http://tanssi.net/k/keskustelu/s/249/255026.html#t
Tässä toinen hyvä esim. samasta keskustelusta ja siitä kun on muutakin elämää kuin tanssit.
Onhan se "tanssinriemu" aika teennäistä kun sitä näin ammattilaisen silmin katsoo.

Mennään "hurmaantumaan hurmasta" tai "sinitaivaaseen" tai jonnekin muualle toiseen paikkaa pakoon sitä todellisuutta missä oikeasti eletään tai pakoon oman itsen persoonan surkeutta. Haetaan jonkinlaista pönkitystä itsetunnolle tanssijoukosta. Kun artisti moikkaa niin olen sentään edes ihminen....

Tämän näkee niiiiiiiiiiiin selvästi.
Koetko, että se on sinulta jotenkin pois? Sen näkee niiiiin selvästi että olet kateellinen ja katkerakin. En näe muuta syytä seurata joidenkin elämää noin tarkasti, sinullahan piti olla muuta elämää, eikö?
Meinaanpa muuten kohta taas Hurmaantua ja mennä Sinitaivastelemaan, nam :D
Niin. Edellä näimme juuri hyvin tyypillisen tanssin harrastajan jonka on pakko päästä pois kotoaan tanssilavoille. Oman toiminnan tarkasteleminen objektiivisesti on näille täysin mahdotonta. Kaikki kritiikki koetaan hyökkäykseksi ja siihen vastataan keskustlupalstoilla aggressiivisesti , muut samanhenkiset kaverit mukaan agitoiden.

MIelenkiintoista on myös se, että tanssiin hurmaantuneen ihmisen ensimmäinen hyökkäys kritiikkiä kohtaan on juuri tuo kateuteen viittaaminen. Tarkoittaako se sitä, että hänen mielestään mut ihmiset, varsinkin kriittisesti suhtautuvat, haluaisivat oikeastaan paeta todellisuutta jonnekin? Kesäaikaan siis lähes joka ilta?

Tarkoittaako se sitä, että tanssiinhurmaantujan mielestä esim. rahan käyttö muihin harrastuksiin tai esim. kodin sisustukseen on vain sijaistoiminto, ja oikeastaan kotona enemmän viihtyvät ihmiset aikuisten oikeesti vain odottavat tilaisuutta, koska saavat viedä rahansa tanssilavalle, bensa-asemalle tai sille tanssilavan vieressä kyttäävälle kenkämyyjälle, jolla muuten on juuri nyt taas se uusi tossu, joka on parempi selälle ja jalkapohjalle ja näyttäähän se noille tavallisemmille ihmisille, että tässä sentään harrastetaan kovasti...

Lopputulemana taitaa olla se, että tanssiinhurmaantuneen ihmisen argumentit jäävät yleensä vittuilun tai namistelun tasolle. Se kuulkaas taitaa taannuttaa jos päivät pitkät ajattelee vain sitä milloin pääsee seuraavaksi tanssittaa, milloin saan seuraavan annoksen? Täyttänee riippuvuuden tunnusmerkit?
Kysyn taas että onko se sinulta pois? Älä tee muiden harrastuksista itsellesi ongelmaa, jos et tanssimisesta ole kiinnostunut. Niin yksinkertaista se on ja pääset paljon helpommalla, kun sinun ei tarvitse sairaalloisesti asiaa pohtia ja murehtia.
Niin. Ehkäpä vaivasi onkin myös narsistinen. Luulet, että toisenlaiset ja eri mieltä olevat miettivät jatkuvasti juuri sinua tai viiteryhmäsi toimintaa? Lisäksi hurmaantujatyleensä luulevat muodostavansa suuren ja vaikutusvaltaisen joukon. Pienessäkin joukossa tyhmyys tiivistyy ja suurta älämölöä itsestään pitävä sopulauma saattaa vaikuttaa jotenkin isoltakin suuntaukselta. Tosiasiassa meitä hurmaantujien ihmettelijöitä, entisiä aikoja parempinapitäviä, hiljaisempia ja omaa toimintaamme arvioivia ihmisiä on tansseissa se suurin osa.. Kommenttini tanssihurmaantujista pohjautuvat kokemuksiini n 30 vuoden tanssi ajalta. Miks aina, siis aina luulette, että toimintaanne kriittisesti suhtatuvat ihmiseteivät tanssi? Ihmisten käyttäytyminen on muuttunut teennäisempään suuntaan.
Mistä päättelet että minulle kerran pari viikossa tansseissa käynti on joku vaiva? Helposti näytät sinä provosoituvan kun kerroin meneväni taas Hurmaantumaan ja Sinivtaivastelemaan.Nami nami. Kunhan heitin tuon kommentin niin heti on "asiantuntija" arvioimassa "vaivaani" :DDDDDDDD Taisi siis osua ja upota..
Mikä noin vahva hinku sinulla on hyökätä tanssin harrastajia vataan. Näyt vielä provosoituvankin pienestäkin hurmaantumisesta. Harkintakykysi on täysin hakoteillä ja näyttääkin tanssijoita kohtaan kohdistuneet hyökkäykset jotain millä kompensoit omaa huonoa oloasi. Mikä saa sinut hyökkäämnään juuri tanssin harrastajia kohtaan, sillä onhan lukuisa joukko muitakin harrastuksia. Ja jos sinulla on noin pakko hyökätä muita kohtaan, niin se voi olla myös vakava oire persoonallisuuden jakautumishäiriöstä.
Niin. Tyypillisiä tanssiporukan vastauksia. Kaikki kritiikki koetaan suurena hyökkäyksenä. Taudinkuvaan kuuluneen sairaudentunnottomuus. Tällaiset ihmiset vakavimmillaan jatkavat sairasta käyttäytymistään, eivätkä tietenkään itse huomaan siittä koituvia suuria haittoja.

Tarkoituksenani ei ole "parantaa" teitä. Ehkäpä vain varoittaa muita. Sellaisia, jotka saattaisivat agitoinnistanne vieläpä innostua.

Muistakaapa vain, että lavatansseissa opn paljon myös sairaita lmiöitä. Näitä pitää nostaa esiin, vaikka siitä seuraa yleensä pienen hurmaantujajoukon valtava poru, vailla perusteltuja argumentteja.
Tyypillistä vakavan persoonallisuuden jakautumishäiröisen tuottamaa tekstiä.
Ja mikähän oli tämän viestiketjun aloittajan ns pointti?
Joo, en mäkään ymmärrä, mikä johtoajatus tähän kätkeytyy. Joillakin vaan on hirvee tarve mussuttaa kaikesta.

On mullekin tulut urheiluvammoja, mutta niistä on selvitty. Esim juoksu ja tanssi eivät sovi keskenään hyvin. Varsinkin tanssiharrastuksen alkuvaiheessa kannattaa omaa kroppaa kuunnella. Se onkin aika vaikeaa, varsinkaan jos ei ole aiempaa liikuntataustaa.
Juoksu kuuluu kilpatanssijan peruskunnon ylläpitämiseen ja nostamiseen. Varsinkin kun valmistaudutaan tanssikisaan niin silloin tanssimisella ei varsinaisesti peruskuntoa ylläpidetä, koska siinä voi tekniikka kärsiä. Mutta ei kisojen alla juosta itseään jäykäksikään. Mutta ne tekniikkatreenitkin omalta osaltaan toki kuntoa ylläpitää.
Mielestäni juoksu on liian "kova" oheislaji tanssijalle. Pyöräily, uinti, soutu, hiihto yms ovat sopivat paremmin varsinkin jos on yhtään ylipainoa.

Tietenkin, jos olet juoksemaan tottunut ja jalat kestää, niin mikäs siinä sitten. Juoksua on toisaalta helppo harrastaa ihan missä ja milloin vaan.
Aloittaja on sokea eikä omaa kykyä ymmärtää muita ihmisiä.
Tuohon höpinään voisi lisätä "tanssin" kohdalle mitä tahansa:
-moottoripyöräily
-marjastus
-soutaminen
-käsityöt
-musiikki
-maalaaminen
-metsästys
-puutarhan hoito
-keskustelupalstat
j.n.e.

Ihmiset tekevät kaikenlaista vapaa-ajallaan ja puhuvat tekemisistään mielellään, onko se joltain muulta pois? Hyvin tiedetään, että kun ihminen harrastaa mitä tahansa intohimoisesti sitä aktiivisempi hän on kaikilla alueilla.
No juurikin näin. On intohimoisia hevosihmisiä, musiikki-ihmisiä, käsityöihmisiä, lenkkeilijöitä, salilla kävijöitä, joilla hyvin suuri osa elämästä täyttyy siitä omasta harrastuksesta. Salille tai juoksemaan on päästävä monta kertaa viikossa. Joku käyttää kirjojen lukemiseen, käsitöiden tekemiseen, nettisurffailuun tai pelaamiseen monta tuntia joka päivä. Moneen harrastukseen menee paljon enemmän aikaa kuin lavatanssiharrastukseen. Sitä paitsi lavatanssi ei sitouta ketään, toisin kuin esimerkiksi intensiivinen hevos- tai koiraharrastus tai kilpaurheilu, joita on pakko tehdä ja velvoitteet hoitaa silloinkin kun ei yhtään huvita eikä jaksa, ja joihin oikeasti menee lähes koko elämä. Jos kolme kertaa viikossa tansseissa käynti on sairasta riippuvuutta, ovathan silloin kaikki muutkin useamman kerran viikossa harjoitettavat harrastukset? Puhumattakaan näistä jotka sitouttavat lähes päivittäisesti!! Käykää nyt ihmeessä paasaamassa tuolla kaikkien muidenkin harrastusten puolella.

Ihmiset harrastavat tiettyä asiaa koska he tykkäävät ja nauttivat siitä, niin yksinkertaista se on. Soittajat tykkäävät soittamisesta ja tanssijat tanssimisesta ja lenkkeilijät lenkkeilystä. Sitten kun eivät enää tykkää, pitävät taukoa tai lopettavat kokonaan.
Tanssin harrastajat ovat usein myös muita liikuntamuotoja harrastavia.

Osa tanssin harrastajista ei harrasta mitään muuta liikuntaa. Ja kun peruskunnon ylläpitäminen perustuu lavatanssiin, niin silloin on tanssittava vähintään kolme kertaa viikossa, eli tässä pätee sama kuin missä muussakin liikunnassa. Silloin kun tanssin harrastus on lähes ainoa liikuntamuoto, niin silloin myös tanssitaan kaikki mahdolliset kappaleet illan aikana. Lisäksi tanssin intensiteettiä voi vaihdella tilanteen mukaan. Tanssi on periaatteeltaan kevyttä pitkäkestoista liikuntaa ja on tässä suhteessa tehokasta rasvanpolttoliikuntaa. Mutta myös räväköissä rokeissa on helppo nostaa pulssi kahteensataan ja usein parin rokin jälkeen on lähes pakko pitää pieni tauko. Tunnin rokkitreenin jälkeen olo tuntuu samalta, kuin olisi viisi tonnia juossut suorituskyvyn rajoilla.

Olen kuntoilumielessä tanssinut useamman kymmenen vuotta, mutta mitään muuta liikuntaa en ole harrastanut.
Et tunnu tietävän mikä on riippuvuus, joten tarkastappa vaikka se ensin netistä ja mieti sitä. Siellä älähtää minne kalikka kolahtaa.
Mikä sinut sai älähtämään. Mikä osui noin herkkään kohtaan. Kerro meille muillekin.

Tiedätkö edes itse mitä tarkoittaa riippuvuus. Ei intensiivinen harrastaminen ole riippuvuutta sairaaloisessa mielessä.

Itse olen täysin riippuvainen tanssista kunnon ylläpitämisessä, koska mitään muuta en harrasta. Jotai kunnon ylläpitämiseksi on tehtävä olkoon se minun kohdallani lavatanssi. Tiedän kyllä että osa ei välitä pätkääkään omasta kunnostaan.
Jätän sinut nyt aivan omaan arvoonsa, kiitos.
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/411-aine-ja-toiminnalliset-riippuvuudet

411 Aine- ja toiminnalliset riippuvuudet

Riippuvuus voi kehittyä päihteiden ohella myös erilaisiin välitöntä tyydytystä tuottaviin toimintoihin, joihin ei liity minkään kemiallisen aineen nauttimista. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi uhkapelaaminen, jatkuva sukupuolikumppanien vaihtaminen tai seksipuhelimien ylenpalttinen käyttö, buliminen syöpöttely, pakonomainen liikunta, ostovimma tai muut vastaavanlaiset nopeaa tyydytystä tuottavat tekemiset.

Päihderiippuvuuden tavoin toiminnallisiin riippuvuuksiin liittyy voimakasta halua tai pakkoa, kyseisen toiminnan hallinnan heikkenemistä ja sen lopettamisen vaikeutta. Tyypillistä on myös, että toimintaa jatketaan sen tuottamista suuristakin haitoista huolimatta. Vaikka toiminnallisissa riippuvuuksissa ei nautita mitään kemiallista ainetta, aivojen välittäjäaineiden tasolla niiden tuottamat reaktiot ovat samansuuntaisia kuin päihteitä nautittaessa.

Toiminnallisia riippuvuuksia verrataan usein pakkoneuroottiseen käyttäytymiseen. Yhteistä molemmissa on niiden pakonomaisuus, toistuvuus ja se missä määrin ne dominoivat ihmisen muuta toimintaa. Haitoista huolimatta kummastakin on myös vaikea päästä eroon. Mutta toiminnalliset riippuvuudet myös eroavat pakkoneuroottisesta käyttäytymisestä monissa suhteissa. Ensinnäkin, riippuvuus on yleensä mielihyvähakuista, kun taas pakkotoiminnoissa on kyse lyhyistä, kaavamaisesti toistetuista toimintasarjoista, jotka eivät itsessään tuota mielihyvää, vaan niiden avulla pyritään vain välttämään oletettuja negatiivisia kokemuksia. Näin ollen kun pakkoneurootikkoa estetään toteuttamasta hänelle ominaisia rituaaleja (esim. jatkuva käsien pesu, siivoaminen), hän kokee ahdistusta tai suoranaista paniikkia. Riippuvuudesta kärsivät taas kokevat saman tilanteen lähinnä turhauttavana tai suututtavana. Vaikka riippuvuuskin on tiukasti sidottu kohteen saavuttamiseen, keinot päämäärään pääsemiseksi voivat vaihdella hyvinkin joustavasti. Pakkotoimintoihin ei myöskään liity riippuvuuksille ominaista toleranssin kasvua ja vieroitusoireita.

Toiminnalliset riippuvuudet palvelevat muiden riippuvuuksien tavoin monenlaisia tarpeita. Joku tavoittelee niiden avulla turvallisuutta, toinen seikkailua tai jännitystä, kolmas yhteyttä muihin ihmisiin jne. Toiminnallisten riippuvuuksien kasvualusta ja niistä irtautuminen voivat kuitenkin vaihdella riippuvuuden lajin mukaan. Esimerkiksi bulimia on huomattavasti tyypillisempää naisille kuin miehille. Useissa tutkimuksissa sukupuolten suhde on ollut noin 10:1 naisten hyväksi. Päihderiippuvuudet taas ovat yleisempiä miesten kuin naisten keskuudessa, samoin uhkapelaaminen. Toiminnalliset riippuvuudet eivät tavallisesti lyö kovin näkyvää leimaa ihmisen fyysiseen olemukseen. Niistä irtautumisen prosessissakin saattaa näin ollen ilmetä olennaisia eroja suhteessa esimerkiksi päihderiippuvuuksista irtautumiseen. Esimerkiksi seksiaddikteja löytyy yhteiskunnan kaikista kerrostumista, eikä tämä riippuvuus välttämättä suista ihmistä sosiaalisesti heikompaan asemaan tai johonkin omaan alakulttuuriinsa samalla tavalla kuin esimerkiksi huumeriippuvuus usein tekee. Bulimiakin jää usein yksilön salaisuudeksi. Useimmilla riippuvuuksilla on kuitenkin siinä mielessä samansuuntaisia seurauksia, että hävettävinä ja salattavina käyttäytymismalleina ne yleensä eristävät ihmistä - elleivät fyysisesti niin ainakin henkisesti - sellaisista kanssaihmisistä, joilla kyseistä ongelmaa ei ole.

Anja Koski-Jännes
sosiaalipsykologian professori, Tampereen yliopisto "
Mistä se kalikka tuli ja minne osui. Kun jäi huomaamatta niin selvitä edes vähäsen.
Juuri niin MITÄ JÄRKEE! On kitistä tanssijoiden tanssiharrastuksesta tai mistään muustakaan. Heidän sielunelämään voi ja pitää tutustua menemälle juttelemaan heidän kanssaan sekä että lähestyy asiaa reilusti edessäpäin itse henkilöille.

Myös niin saa selville kaikkien muidenkin innokkaiden henkilöiden motiivit ja tarpeet sekä kiinostuksen. EHkä omatkin kiinostukset siinä selviää?
Jo terveydellisistä syistä ihmisen on tarpeellista rasittaa liikunnalla itseään muutaman kerran viikossa. Sillä ei ole mitään väliä onko liikunta juoksua tai muuta pulssia nostavaa liikuntaa ja tanssi on erittäin hyvää kuntoa ylläpitävää liikuntaa.

Tanssiminen on aika vaativaakin liikuntaa kun siihen on tarvis käyttää myös aivokapasiteettiä ja se ei sohvaperunoilta onnistu. Tanssijan mieli pysyy virkeänä ja kapasiteettiä riittää muuhunkin elämään. Eikä ole tarvis käyttää elämää muiden harrastusten haukkumiseen.

Pitkäkestoinen lavatanssina toteutettu liikunta on tehokkaampaa ja terveellisempää verrattuna rankkoihin juoksulenkkeihin ja äärirajoilla toteutettuun salivoimailuun.

Harvoin tanssin harrastajat ylikuormittuu. Jos vain kerran viikossa tanssii, niin silloin voi tanssi-illan jälkeen rasitus lihaksissa tuntua, mutta jos tanssii kolmekin kertaa viikossa niin silloin ei juurikaan rasitusoireita ilmene.
On se toki mukavaa kun aloittaja on huolissaan tanssijoista ja heidän elämästään. Ehkä hänen kuitenkin kannattaisi olla enempi huolissaan maamme syrjäytyneistä ja päihderiippuvaisista, vai mitä? Uskon, että aloittajan voimavara olisi kovin tervetullutta siihen suuntaan. Ehkä hän voisi heidät "pelastaa"?
Se. että selvinpäin sosiaalisen harrastuksen parissa olevista joku jaksaa kantaa syvää huolta on todella liikuttavaa. :DD
Pakko myöntää että olen jonkinlaisessa riippuvuus suhteessa tanssiin. Olen tanssinut noin 10 vuotta, käynyt kurssit ja osaan tanssia lajinomaisesti kaikki yleiset tanssit. Silti olen turhaantunut niihin illasta toiseen oleviin samanlaisiin tansseihin, lähes samoihin tanssinaamoihin, samoihin viejiin, samoihin kuvioihin, niin että ulkoa osaa jo monen miehen tyylin ja kuviot, monesti niin yksitoikkoiseen musiikkin, ruuhkatansseihin ym. En myöskään ole kokenut tansseja kovin sosiaalisena, lukuunottamatta niitä omia tanssipiirejä joihin kuulun.
Olenkin lukuisia kertoja vannonut itselleni tanssien jälkeen, että tämä harrastus saa loppua tähän ja nyt heti, mutta silti jo kohta selailee nettiä ja katselee mille tanssipaikalle tällä viikolla. Olisin kyllä kiitollinen siitä että osaisin irtaantua ja etsiä uuden harrastuksen ja uudet ystävät ja virikkeet ympärilleni, mutta en onnistu, siitä on tullut niin piintynyt tapa. Olen kyllä monesti kokeillut ja ollut kuvioista pois joitakin viikkoja, ajatellen että pystyn kohtuuteen, mutta sitten kun menee yksiin tansseihin niin se vie taas koko käden, joten on vain todettava että koukussa olen. Mitä tehdä, ammattiapuako?
Niimpä.... mikäs sen typerämpää kuin lavatanssi on. Kuntoa on kuitenkin ylläpidettävä tai annettava kunnon romahtaa. Ja milläs sitä kuntoa ylläpitää muuten kuin liikkumalla. Kun vertailin erilaisia liikuntamuotoja erilaisia tapoja pitää kuntoa yllä, niin kaikki liikkuminen tuntui lievästi sanottuna typerältä.

Niimpä niin.... se lavatanssi on kuitenkin kaikista vähiten typerä tapa pitää kuntoa yllä.

Kaikki muut varusteet joutaa poltettavaksi, mutta ei tanssivarusteet.
Jos joku laji on pöljä niin se kyllä on toi kolopallo. Ei mitään järkee. Mut se on vaan mun mielipide. En kehtaisi mennä asiasta golfpalstalle huutamaan, koska se on niille tärkeä jotka sitä harrastaa. Se nääs ole minulta pois vaikka en sitä ymmärrä.
Lainattu tuolta ylenpää.

"oma keho kullan..."
" Tunnen monta naista joilla tanssit loppuneet kun jalkapohjat tohjona ja leikkaus on seuraava vaihe, eivät antaneet aikaa rasituksista parantumiselle.Tunnen myös monta miestä joilla tansseissa kova valitus selkäkipujen, polvien tai lonkkien takia, yleensä ovat kuitenkin oppineet turruttamaan kehonsa kipulääkkeillä, mutta, tanssittava on vaikka olo kuin kyttyräselkäisellä ontuvalla papalla. Kuinka keho ja mieli edes voi palautua, saatikka parantua kun on jo kiire ja tressi suunnitella seuraavan viikon tansseja."

Minun lääkäri ja myös fysioterapeutti määräsi tanssimista ja hiihtoa selkäkipujen takia.
Selkävaivoja on tietysti monenlaista.
Esim. juosu on kielletty minulta.

Tosin jos tanssi olis kielletty, en varmaan sitä kiellosta välittäs, siinä tän aloittaja on oikeessa. Tanssi vie koko käden.

tangon huumaa
Minulla oli joskus selkärankavaivoja ja erittäin paha ryhtivika hartioiden ja kaularangan alueella. Lääkäri totesi että kilpatanssi olisi hyvää hoitoa näille vioille. Kävinkin kilpatanssiharjoituksissa useita vuosia. Kilpatanssi ei ollut se minun juttu, mutta sillä sain viat korjattua ja harrastusta olen jatkanut tanssimalla lavatansseja. Tanssiminen on ollut tosi tehokas ryhtivian korjaaja ja nykyisin ryhtivikani jää monelta huomaamatta.
Tanssi-ilta kipeyttää ristiselän jos naiset ovat raskaita viedä, mutta kolmantena tanssi-iltana ei selkä enää kipeydy.
Käyn usein tanssimassa koska se on hauskaa. Mietipä sitä.
No ei niin mitään järkee, mutta ei ole juuri missään muussakaan ihmisen tekemisessä. Miksi tanssi olisi poikkeus? Näitä pakkomielteisiä huumaantujia on joka lajissa. Useimmille ihmisille harrastus on vähäisessä roolissa ja pienempi panostus riittää. He ovat täysin tyytyväisiä pieneen harrastusmäärään, eikä heillä ole suuria tavoitteita. Heitä saattaa kummastuttaa niiden toiminta, jotka käyttävät likimain kaikki resurssinsa harrastukseen. Joskus voi ruveta tuntumaan siltä, että ei halua olla itse edes samassa harrastuksessa mukana, koska nuo pakkomielteiset ikäänkuin asettavat riman liian korkealle, vaikka jokaisella on tietysti oikeus harrastaa omalla tasollaan.

Samalla harrastuspaikalla toimiminen aiheuttaa sen, että eri tavalla harrastukseen suhtautuvia tulee verailtua keskenään ja eri tasoiset saattavat aiheuttaa toisilleen hankaluuksia toteuttaa harrastustaan haluamallaan tavalla. Esim. golfissa pitää edetä suhteellisen ripeästi takaa tulevien kokeneiden golfareiden takia, vaikka itse haluaisi edetä kaikessa rauhassa nautiskellen. Yhtälailla noita kokeneempia harmittaa, kun joutuvat odottamaan edellä menevää aloittelijaa. Tai eihän kyseessä välttämättä ole aloittelija. Voi olla, että nautiskelija on harrastanut jo vuosia, mutta ei halua kehittyä sen enempää ja tykkää liikkua rauhallisesti ja ihailla maisemia. Ohitus on mahdollista väylien välissä, mutta tuntuu molemmista osapuolista hieman kiusalliselta. Aivan samalla tavalla tanssissa on eri tasoisia tai eri tavalla harrastukseensa suhtautuvia ihmisiä. Toisen tapa voi tuntua oudolta, jopa sairaalta, mutta jos ihminen on itse tyytyväinen omituiselta näyttävään elämäänsä, niin harrastakoon juuri niin kuin haluaa.
Ei kannattais näin tehokkaasti tanssijoihin puuttua. Kohta huomaat että on muitakin harrastuksia mitkä ovat sinulle sopivia kyyläämisen kohteita. Sitten sinulle ongelma muodostuu, kun et millään ehdi kaikkia harrastuksia kyyläämään. tanssijoiden kyylääminen on kylläkin aika helppoa, koska tanssipaikoille on helppo mennä. Mutta antaako helppo kyylääminen riittävästi nautintoa. Ainakin kun edistyt kyyläämisessä, niin varmaan kokee tanssijoiden kyyläämisen liian helpoksi ja tekisi mieli etsiä haastavampaa kyyläämistä.
Tanssi on toiminut kuntouttajana kaikin tavoin. Onnettomuusvammojen jälkeen tanssi mahdolista oikeanlaisen kuormitus käytön ja täten on se toiminut täytellisenä fysioterapiana ja liikunnanohjauksena palautumaan monin tavoin.

Onneksi on se säännöllisenä voinut jatkua ja viikottain noin 1-4 kertaa viikossa.

Ehdottomasti olen tanssin kannalla enkä pätkääkään mieti spekulanttien kirjoittelusta asiaan. Riippukoon heidän huolensa mistä tahansa vaan jatkan tanssia seuraavnkin 10 vuotta ja arvostan sitä todella.
Koitin tossa miettiä, enpä keksinyt oikeesti ainuttakaan tanssia "parenpaa" harrastusta.

Onko muilla ideoita.

Ehkä työnteko olis kannattavanpaa rahallisesti, mut ei taas terveydellisesti.
Sinä olet Pieru
Mulle tanssi antaa myös ihmissuhteita. Löydän tansseista helposti seuraa.
Tosin olen uloispäinsuuntautuva itsekin.
Olen kyllä aika hyvä tanssija ja siksi pärjäilen hyvin tanssimaailmassa.
Tarviiko kaikessa olla järkee? Mitä järkeä on esim. postimerkkien keräilyssä? Tai puutarhan hoidossa? Tai jääkiekossa? Kaikki ovat harrastuksia, joihin jotkut hurahtavat ja käyttävät niihin kaiken energiansa ja antavat muun elämän jäädä sivurooliin. Kukin elää omalla tavallaan, eikä siinä ole mitään väärää, kunhan ei riko lakia.
Mielestäni tässä ketjussa ei ole harrastuksen järkevyydestä kyse vaan kysymys on siitä miksi täytyy mennä tanssimaan jos on loukannut kehoaan tai on muuten sairaana ja keho huutaa lepoa, aikaa parantumiselle.
Onko myöskään siinä järkeä, kun moni käy flunssaisena ja kuumeisena tansseissa, koska mieli haluaa lavalle, vaikka keho sanoo muuta (jopa niin että on työstään sairaslomalla, mutta tansseista ei). Mielestäni ei miltään kannalta katsottuna mitään järkeä. Ei siinä ainiskaan toisen parasta ajatella.
Missä vaiheessa sitä voisi antaa perksi ja sanoa että nyt harrastus on mennyt pikkuisen yli ja samalla voisi miettiä, mikä siellä tansseissa on niin tärkeää ettei voi olla vaikkapa nyt viikkoa poissa, kuntouttaakseen tai parantaakseen itsensä. Haluan vielä huomauttaa, että kaikki eivät toimi suinkaan näin, mutta määrätty prosentti ja uskon että jokainen vuosia tanssinut tunnistaa tai tuntee ainakin yhden tällaisen.
Mutta kukin tyylillään ja tavoillaan, minkäs sille voi, eikä tarttekkaan.
"Tarviiko kaikessa olla järkee? Kukin elää omalla tavallaan, eikä siinä ole mitään väärää, kunhan ei riko lakia."
Mutta onko mitään järkeä rikkoa itseään lisää ja olla kuuntelemmatta kehoaan, johonka mielestäni aloittaja viittaa mm. tällä linkillä http://tanssi.net/k/keskustelu/s/249/255017.html#t. Ja totta kait se on jokaisen oma asia, mutta siinä ei ole minun mielestä mitään järkkee.
Ja tuo esimerkki on aika monen kohdalla totta. Kuinkahan moni tanssija muistaa huoltaa kehoaan venyttelemällä tai muuten, edes sen jälkeen kun on tanssinut vaikkapa 3-4:nä iltana viikossa 3-4 tuntia kerralla, eli 9-15h viikossa. Auttaisi paljon ennalta ehkäisemään rasituksia. Mutta mikäs minä olen asiaan puuttumaan, sorry. Kukin tosiaan elää tavallaan ja omalla kehollaan.
Tuskin kovin moni tanssii niin paljoa että pelkästään sen avulla voi ylläpitää hyvää kuntoa. Ja tuskimpa kukaan vammauttaa itseään ylirasittamalla lavatanssilla. Vanhoille ihmisille lavatanssi voi ylläpitää jonkinlaista keskimääräistä parempaa yleiskuntoa, mutta sekin vaatii vähintään kolmea lavatanssikertaa viikossa ja myös sitä että tanssii käytännössä koko tanssien ajan.

Nuoremmillekin kolme tanssikertaa viikossa ei juurikaan riitä kunnon kohottamiseen, mutta juuri ja juuri saattaa riittää kunnon ylläpitämiseen, mutta silloin täytyy käytännössä tanssia lähes kaikki kappaleet ja tanssin tulee olla myös reilusti keskivertotanssimista intensiivisempää. Normaali kevyt tanssiminen on niin pientä rasitusta, että se ei kuntoa ylläpidä ja ei ainakaan nosta kuntoa. On useita varsinaisia kuntourheilijoita ja normaalin kuntourheiluohjelman he käyvät lavatansseissa ja sen monien kuntourheilijoiden mielestä hyvää palauttavaa ja rentouttavaa treeniä.

Jos tanssimisella yrittää pitää merkittävästi hyvää kuntoa yllä, niin silloin tanssikertoja viikossa tulisikin olla viisi tai kuusi ja lisäksi tanssin tulisi olla niin tehokasta että hiki kunnolla irtoaisi ja tanssin vaikutus todella untuisi lihasten rasittumisena. Tavallinen lavatanssi ei kuntoa kovin merkittävästi nosta vaikka tanssisi useita tunteja joka päivä.

Yhdessä asiassa tanssi on ylivoimaista liikuntaa. Kevyenä pitkäkestoisena rasituksena tanssi on erittäin hyvää rasvanpolttoliikuntaa.
.i ...Me käymme tanssimassa pari kertaa kuussa , lähes kaikki kipaleet foksiin ,polkkaan tai rokkiin ,
kun polkka soi , niin melkein kaikki menee seinien vierelle, ja sitten 3 paria menee polkkaa ympäri salin . Siinä katsotaan se kunto ;
Me käymme kuntosalilla 2 kertaa vikossa , ja ei siinä muuta tarvii , kun kävelee paljon ,
kun Aletaan soittaa Jori Malmstenin vanhaa valssia , " pikku syntinen , "- niin kyllä sitä itsekukin hurmaantuu, kun saa viedä emäntänsä kesän upeimpaan valssiin . Jotenkin tuntuu siltä , että emäntäkin siitä tykkää , ainakin ihan pikkusen , .
tanssilavalla mennään joskus niin intiimin lähelle , etteivät kaikki sitä kestä
Kummaa porukkaa nämä tanssijoiden kyylääjät. Mistä kummasta näitä himokyylääjiä oikein sikiää. Onkohan noilla himokyylääjillä oikeeta elämää ollenkaan, kun koko ajan kierretään tanssipaikkoja ja kyylätään tanssijoita samoista asioista jauhaten. Osalta kyylääminen kehittyy kyyläämnisriippuvuudeksi ja vakavaksi sairaudeksi. Monelta polla ylikuormittunut ja ajattelukyky tohjona, mutta jatkettava vaan on, vaikka seuraukset ovat aika kohtalokkaita, kun mieli väsyy äärirajoille, mutta kyyläättävä kuitenkin on. Siinäpä miettimistä jos nyt himokyylääjät edes pystyy mitään miettimään. Monen kohdalla tilanne on jo toivoton.
Kaikilla ei vaan ole omaa elämää.
OMIA AJATUKSIA. tangon huumaa 22.7.2012 08:09 .Tuli tossa mieleen "Onnenmaa-78" etsii lähes tanssitaidotonta tanssikaveria ;-)

"Mistä löytyisi mukava tanssipaikka tavistanssijalle?"

Kenelläkähän nyt ei ole omaa elämää, vielä jopa opettaakin täällä netissä samassa ketjussa PUM tsi pum tsi, Marco fanikin vielä? Taitaa olla se kyylääjä.
 /   /  /  / MITÄ JÄRKEE ?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta