Olen 43-vuotias ja raskaana

Hei,en taida osata auttaa sinua,mutta äitini sai pikku veljeni myös 43v :)
Pikkuveljeni on nyt 7v ja äitini 50v ja hyvin vieläkin äitini jaksaa,he käyvät talvisin yhdessä hiihtämässä ja tekevät kaikkea kivaa yhdessä,joskus tunnen pienen pientä mustasukkaisuutta,kun ei äitini minun kanssa nuin paljon touhunnu kaikkia kivoja juttuja :D
Aina kun käyn lapsuuden kodissani oman lapseni kanssa niin tämä pikkuveljeni aina kertoo että olivat käyneet siellä ja siellä ja olivat tehneet taas kaikkea kivaa.

Mietin vain että hieman vanhempana sitä ehkä jaksaa/kiinnostaa sen lapsen kanssa esim.hiihtää,käydä luistelemassa,käydä metsäretkellä jossa paistella makkaraa,käydä pyöräilemässä ym.
Kun itse ainakaan jaksa lapseni kanssa tehdä mitään nuin isoja juttuja :)

Älä huoli kaikki menee varmasti hyvin! Muista että ikä on vain numeroita, 20v odottava voi olla paljon huonommassa kunnossa kuin 40v!! Toki tietyt riskit vanhemmalla on aina olemassa suurempina, mutta myös nuorilla odottajilla on vaikeuksia raskauksissa, synnytyksessä ja muissa.

Siin jos olet hyväkuntoinen nelikolmonen, olet todennäköisesti kopsakammassa tukissä kuin 90% 20 - 30v kermaperseistä!
Ihan hirvittävän huonokuntoisia minet nuoret ja lapsia tehdään kun muutkin lahjattomat!

"Ihan hirvittävän huonokuntoisia minet nuoret ja *lapsia tehdään kun muutkin lahjattomat!*"

Olen 39 v. ja raskaana nyt viikolla 31 3, ja kaikki on mennyt ihan loistavasti. Kiloja on kertynyt kymmenkunta, enkä jaksa liikkua enää kovin paljoa jatkuvien supistelujen takia, mutta arvot ovat kohdillaan ja muuten kaikki hyvin. Teen aika fyysistä työtä, joten olin todella iloinen päästessäni vihdoin lomalle ja odottelemaan sitä "loppuhuipennusta" eli synnytystä. Sinänsä hassua, mutta synnytys ajatuksena on aina pelottanut minua, paitsi että nyt kun se aika alkaa alkaa lähestyä en jostain syystä pahemmin edes ajattele asiaa. Olen perusterve ja olin ihan kohtalaisessa kunnossa ennen raskautta, joten en usko että ongelmia välttämättä tulee. Eihän siihen odottamattomaan tekijään oikein voi varautua, joskus vain pitää ajatella positiivisesti.

Mietin kieltämättä itsekin samoja asioita kuin sinä, minullekin tämä on ensimmäinen kerta ja jännittää kovasti. Yritän kuitenkin olla stressaamatta liikoja ja keskityn tekemään asioita joista pidän; teen käsitöitä ja lueskelen, yritän sisustaa pienellä budjetilla ja kaikkea sellaista rentouttavaa.

Anteeksi etten osaa sanoa mitään mistä olisi hyötyä, mutta pidä vain itsestäsi huolta äläkä murehdi liikoja. Muista että lukemattomat naiset ennen meitä ovat tehneet saman ja selvinneet asiasta ihan kunnialla. :)

minä en vielä ole raskaana ja olen 42-vuotias mutta haluan tulla raskaaksi ja tehdä vielä yhden lapsen minulla on kaksi lasta jotka ovat jo täysi-ikäisiä mutta nyt on kaamee vauvakuume ja hyvä kumppaniki.

Onnea hedelmällisyydestä ja lapsista.Minullakin syntyi toinen lapsi 2012 ja nytten ootan kolmatta.

Mä olen 41 ja raskaana rv29. Esikoinen on kohta puolitoista. Olen voinut molemmat raskaudet tosi hyvin, ei minkäänlaisia vaivoja, ei edes pahoinvointia. Samoin esikoisen synnytys meni hyvin, samoin imetys, imetin kunnes raskauduin uudelleen (toivotusti).

Minusta ei voi mitenkää yksiselitteisesti kategorisoida että yli 40v on liian vanha äidiksi. Riippuu ihan yksilöstä. Itse olen terve ja hyväkuntoinen. Toki jotkut riskit kasvaa, mutta voi joku down osua nuoremmallekin. Itse olin tosi yllättynyt että tämänikäisellä voi olla niin minimaaliset riskiluvut, oli jotain 1:75000 tämän toisen lapsen kohdalla se down riskiluku.

Eli summa summarum älä turhia huoli.Toki kehoa kannattaa kuunnella ja omaa jaksamista seurata. Turha rasittaa itseään liikaa, jos kroppa kertoo että pitäisi levätä. Synnytyskin menee varmaan yhtä todennäköisesti hyvin siinä missä nuoremmallakin.

Tsemppiä!

itse olen 35v ja yöheräilyt alkaa ottamaan voimille. Vauvani on täysimetyksellä ja herää yöllä 1-2 krt syömään. Joudun kuitenkin aamulla nousemaan koululaisten takia ajoissa, joten ei pysty nukkumaan.

Onnittelut Odottavalleäidille!
Täällä pian 42v ja toivottavasti olemme miehen kanssa pian samassa jamassa, ensimmäinen kyseessä.

Olen juuri 43-vuotta täyttänyt 5kk:n ikäisen terveen tyttösen äiti. En ole mitenkään erityinen "ikinuori" vaan ihan tavallinen korkeaa verenpainetta lukuunottamatta perusterve nainen. Minulle sanottiin että raskaus toteutuu alle 1%:n todennäköisyydellä, mutta ihan luomusti neiti sai alkunsa ja kasvoi masussa normaalikäyrällä ja kovasti potkien. Tyttö syntyi 3-kiloisena ja täydellisenä rv:lla 34 4 spontaanisti. Voin mielestäni koko raskauden hyvin tosin lopulla jouduin seurantaan korkean verenpaineen, hepatogestoosin sekä korkeiden maksa-arvojen takia. Eli tosi hyvin raskauttani seurattiin ja synnytyksen suhteen kuunneltiin omia toiveitani esim. kivunlievityksestä. Vaikka itseänikin pelotti tämä esikoiseni syntymä, huomasin että asiat menevät omalla painollaan. Synnytys sujui normaalisti ja sain toivomani epiduraalit, joten kipukaan ei ollut ennen kokemattoman kovaa. Episiotomiakaan ei tuntunut missään ja paraneminenkin sujui nopeasti. Lapsen isä ei asu kanssamme, joten olen elänyt yksin tätä pikkuvauva-arkea. Normaalisti tarvitsen unta noin 10 tuntia yössä, mutta hyvin on mennyt arki siitä huolimatta ettei se enää toteudukaan. Nälkäinen neiti syö kolmen tunnin välein ja ensimmäiset 3kk kärsi hankalista ilmavaivoista. Huomaan että vaikka fyysistä jaksamista välillä koetellaan on kärsivällisyyttä kertynyt iän myötä ja "itsetuntemus" ehkä vaikuttaa siihen että luottaa omaan kykyyn olla äiti ja tehdä asiat siten kuin itse tuntuu oikealta itselle ja vauvalle. Ei ole kiire minnekään ja sitä ikään kuin unohtaa oman ikänsä. Aivan uskomatonta aikaa olemme saaneet elää ja uskon, että myös te saatte nauttia ihanasta ajasta!

...menee...Minä sain kuopukseni nyt 43 v. Aiemmissa raskauksissa on minulla ollut raskaushepatoosi, henkeäuhkaava raskausmyrkytys, kohdun repeämä ja keskeytynyt synnytys ja kohtu oli arpinen kahden sektion ja keskenmenon jälkeisen kaavinnan takia. Kuopustani uhkasi raskauden aikana etinen istukka, ja olinkin pariin otteeseen sairaalassa verenvuodon takia. Kuopukseni syntyi näin ollen suunnitellusti sektiolla. Lapsivettä oli runsaasti eikä lapsi laskeutunut vaan jäi poikkitilaan. Tämän vuoksi sektio olisi tullut joka tapauksessa ilman etistä istukkaakin. Mutta suloinen vauva hän on ja leikkaussalissa kuului huokaisuja hänen syntyessään, kun hänellä oli niin ihanat pulleat posket :).
Minun raskauttani helpotettiin varhaisilla sairaslomilla. Synnytyksen jälkeen turvotuksia helpottaa runsas veden juominen. Ei siinä muuta voi tehdä. Vauvan hoito on samanlaista missä iässä tahansa...tosin nyt vanhempana vauvan hoito tuntuu paljon helpommalta kuin nuorena...en ole erityisemmin rasittunut vauvan hoidosta. Hänen hoitonsa menee siinä missä muutkin perheen arkiset asiat.