AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Maksakirroosi

Maksakirroosi

39 Vastausta 3 456 Lukukertaa
Onko teillä läheisiä , kuka olisi sairastunut maksakiroosiin? kuinka kauan he ovat eläneet sen jälkeen , jos jstkavat juomista.Kertokaa ja muutakin tietoa siitä ,jos tiedätte.Tämä on surullinen asia , niin toivoisin vain vastauksia jotka koskee asiaa.
itse sairastuin c-hepatiittiin 20 vuotta sitten, silti olen nämä 20v ollut jokapäivä päissäni..mutta luulen että kun tämä kirroosi tod näköisesti minullekkin tulee joskus, niin se on menoa sitten.
Maksakirroosi on sen verran vakava tauti, että sitä on tietämättään sairastanut vuosia. Vasta loppuvaiheessa alkaa oireet. Mahaan kertyy nestettä. Luin lääkärikirjasta, että vuoden kuluttua noista oireista puolet on sairastuneista enään elossa.
jos velli maistuu niin kaveri juo varmasti loppuun asti, suurenevissa määrin
Ei siinä auta kenenkään rukoilut tai anomiset, jollei viinaa saa, tuska on hirvittävä. Tässä kierteessä tappava aine on myös parhain lääke. Järkyttävä ja kauhea totuus.
..omaisten syyllisyys on turhaa.
Olet aivan oikeassa, ei siinä kukaan voi auttaa, itsestä se päätös juomisen
lopettamisesta on löydyttävä.

Kirroosi ei muuten kehity kaikille, vain n.20% suurkuluttajista saa sen lottovoiton.

Muut kuolee sitten joko sydänperäisiin oireisiin tai vatsavaltimon puhkeamiseen
tai vain tapaturmaisesti. Mutta kuolee kuitenkin ennenaikaisesti, jos ei lopeta.

Ja voin kertoa, että ei ole kivaa niille jälkeen jääville, itsesyytöksiä siinä tulee. Olisiko voinut tehdä jotain, ennenkuin oli liian myöhäistä. Ei olisi, mutta vaikka kuinka sitä itsellesi vakuuttaisit, niin kyllä kuitenkin nämä asiat päässäsi pyörivät.

Eikä pidä unohtaa sitäkään, millainen mestari kunnon vellittäjä on pullojen
kätkemisessä/ todistusaineiston hävittämisessä. Se on taitolaji...

Olet oikeassa: Tappava aine on myös paras/ ainoa lääke. Tiettyyn pisteeseen
saakka, sitten se vaan loppuu, kun se maksa ei enää pelitä.

Olen varsin kärkäs ja kriittinen tämän asian tiimoilta tällä hetkellä...

.
Hei!

Mieheni kuoli kirroosiin keväällä. Sai diagnoosinsa viime kesänä, eikä sen
jälkeen muutamaan kuukauteen juonut mitään. Joulusta aloitti ottaa pari
keppanaa päivässä, tuli kylkikipuja, jatkuvaa ripulia, sai vahvoja särkylääkkeitä
ja lopulta jopa mielialalääkityksen, kun eivät paneutuneet todelliseen syyhyn.

Sekosi äitienpäivän jälkeen, vietiin sairaalaan, jossa kuoli 2 viikon päästä
oranssinkeltaisena, vatsa ja keuhkot täynnä nestettä, jota ei voitu poistaa,
koska maksa ei enää toiminut eikä veri hyytynyt.

Kauheaa katsoa, tekisi hyvää jokaiselle kirroosiin sairastuneelle nähdä
video kirroosin loppuvaiheista. Kirroosi etenee hitaasti, on oireeton, mutta
kun se muuttuu akuutiksi ja aiheuttaa maksatulehduksen, niin vain ihme
voi pelastaa. Älä usko ihmeisiin, usko siihen, että on vielä mahdollisuus
saada elää, kunhan vain lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Vain puolet
kirroosiin sairastuneista on elossa vuoden kuluttua sen toteamisesta,
en minäkään sitä uskonut, ennenkuin sen ihan livenä näin. Sen kahden
viikon aikana mieheni näki ties mitä öttiäisiä tulevan milloin mistäkin, niitä
oli seinillä, peilissä ja jopa tippatelineessä. Pidätyskyky katosi kokonaan,
vaipoissa kuoli omiin nesteisiinsä ja niiden aiheuttamaan hengenahdistukseen. Morfiinilla lievitettiin kipuja, auttoiko se, sitähän me
emme koskaan tule tietämään.

Tässä faktaa taudista, näin se vaan sitten etenee. Joku kestää pitempään
kuin toinen, mutta lopussa odottaa aina kuolema, jos juomista ei lopeta.

Yritä kestää!

t. Leski 5/2012
Aihetaako Antabus niminen alkoholinestolääke jopa maksakirroosin ja äkillisen verenpaineen nousun.
Tuohon en osaa vastata muuta kuin, että ilmeisesti sinulla on vielä asiat hyvin,
kun sait sen Antabus-reseptin. Maksa siis toimii, pidä siitä huolta, ja popsi
sitä lääkettä.

Mun mieheni meni silloin reilu vuosi sitten hakemaan apua alkoholiongelmaan,
mutta ei koskaan Antabusta tai vastaavaa saanut. Taisi olla jo silloin myöhäistä.
Silloin ihmeteltiin, miksei saanut lähetettä mihinkään tai edes mitään lääkettä,
kun itsellä oli vielä halu päästä kunigas- alkoholista eroon. Mutta tosiasiahan
on, että kun saat alkoholimaksakirroosidiagnoosin, niin olet terveydenhuollossa paskasakkia, kukaan ei välitä.

Kävi päivystyksessä öisin selvinpäin valittamassa hirveää vannemaista kylkikipua, sanoivat, että on varmaan kylkiluu murtunut :))) ja sitten Tramalia.
Kun ei särkylääke auttanut, aloitettiin mielialalääkitys. Jälkeenpäin katsoen
ja lääkkeiden tuoteselosteita lukien Tramalia eikä mielialalääkkeitä ei olisi
saanut kirroosipotilaalle syöttää. No, syöttivät kuitenkin. En siis puhu mistään
rapajuoposta, vaan miehestä, jolla oli alkoholiongelma, ja joka kuitenkin halusi
siitä eroon, mutta tyhmyyksissään uskoi siihen (niinkuin minäkin), että ei se
pari kaljaa päivässä haittaa.

Usko vaan, kyllä se haittaa.

Minulle kerrottiin kuolemansa jälkeen, että diagnoosina maksakirroosi on
huonompi kuin huonoennusteisin syöpä. Olisinpa tuonkin tiennyt aiemmin,
olisin edes itse ehtinyt valmistautua siihen, että se kuolema korjaa sitten
armotta ja äkkiä.

Toivon, että tästä vuodatuksestani on apua edes jollekin. Ei ole helppoa
katsoa kirroosipotilaan kitumista, eikä myöskään jäädä yksin kuoleman
jälkeen.

Toivottavasti sulla ei vielä ole nilkat turvoksissa, että nestettä alkaisi sinne
elimistöön kertyä

Elämään kuitenkin vielä uskoen

Leski 5/2012
Olen myös huomannut tuon, että päissään ei koskaan ole mitään painetta sisuskaluissa tai ylipäätään kipuja.

Aivan kuin esim. maksa VAATISI sitä alkoholia, vaikka se tuhoaa sitä.
Kiitos nickille Leski 05/2012 kirjoituksista. Ne antoivat varmasti meille kaikille vakavaa ajattelemisen aihetta. Niille, jotka vielä käyttävät alkoholia ja niille, joiden omaiset käyttävät liikaa. Osanottoni suruusi. Aina se kuitenkin on järkytys, jos läheinen menehtyy.
Läheiseni sai maksakirroosidiagnoosin kesällä 2011. Häneltä poistettiin nestettä vatsaontelosta syksyn aikana. Läheinen lopetti täysin juomisen muutamaksi kuukaudeksi. Hän tervehtyi ja muuttui ulkonäöltäänkin aivan eri ihmiseksi. Kevään aikana hän on aina silloin tällöin ollut pikkupäissään mutta enimmäkseen täysin selvä. Hänen tilansa vaikuttaa hyvältä. Ainakaan nestettä ei ole kertynyt ja ulkoinen olemus on terve. Yli vuosi on kulunut diagnoosista.
Kannattaisi visusti pitää näppinsä irti viinasta kokonaan

http://tinyurl.com/2dp8tr6

http://meded.ucsd.edu/clinicalimg/abdomen_ascites6.jpg
Olet aivan oikeassa, se on ainoa vaihtoehto kirroosissa!

Hyvää viikonloppua sinullekin, terkuin leski
Hienoa, toivottavasti jatkaa samaan malliin !!! Tsemppiä matkalle ja toivottavasti sitä nestettä ei enää kerry, kun on juomatta. Kyllä se elämä vielä hymyilee, mutta
ne pikkupäissäänkin jutut toivottavasti jäävät pois. Ei saa olla edes pikkupäissään,
niin hullulta kuin se kuullostaakin.
Onnea tervehtymiseen, paljon terveitä vuosia ja ennenkaikkea muistakaa antaa paljon tukea hänelle teiltä läheisiltä.

Lämpimästi sateen keskeltä Leski 5/2012
Kiitos toivotuksista. Olen lukenut moneen kertaan Lesken kirjoitukset. Tapauksemme olivat vastaavanlaiset. Molempien läheisillä diagoosi tehtiin samaan aikaan. Ja molemmat olivat muutaman kuukauden täysin raittiina. Nyt tajuan, kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Läheiseni ei kerro kivuistaan eikä vaivoistaan. Ehkä niitä ei ole. Selvää on, että alkoholista pitää luopua. Mutta jos ei luovu niin oma on valinta.
Hei Likki!
Hienoa, jos kokemuksistani ja kirjoituksistani on ollut sinulle apua! Kirroosissa se loppuvaihe tulee, ainakin mieheni kohdalla, kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Näitä asioita olemme me läheiset keskenämme puineet uudestaan ja uudestaan, kysyneet, että miksi, mutta vastausta kun ei koskaan enää saa.

On hyvä asia jos läheiselläsi ei ole kipuja, eikä jatkuvaa ripulia, silloin on
vielä siellä maksassa toimivaa osaa. Pienikin osa riittää, kunhan vain ne pikkukännitkin jäisivät pois. Mutta se, ymmärtääkö hän itse tilanteen vakavuuden, onkin sitten toinen juttu. Päätös on tehtävä itse, ja se on todellakin
ihan oma valinta. Mieheni luultavasti tiesi, ainakin minulle on jälkeenpäin
sanottu, että lääkärit kyllä kertovat potilaalle totuuden. Jos tiesi, niin eli riskillä,
se oli hänen valintansa...

Pahintahan tässä kaikessa on, ettemme me läheiset kuitenkaan voi vaikuttaa siihen juomiseen. Toivotaan kuitenkin teidän kohdallanne parasta, toivoa ei kannata koskaan menettää.

Itse olen vähitellen pääsemässä eroon katkeruudesta, jonka se kuolema toi
mukanaan. Elämä jatkuu ja niin pitääkin. Hirveästi tsemppiä sinulle ja ennen
kaikkea sille ongelman kanssa painivalle läheisellesi. Älkää luovuttako, mutta
älä ota itsellesi liikaa paineita, ketään ei voi väkisin alkoholista vierottaa.

Lämpimästi ja voimahalein! Leski
Hei Leski

Kun läheiseni makasi sairaalassa poistettaessa nestettä vatsaontelosta eka kertaa, hän sanoi, että kyllä nyt harmittaa. Hänellä on myös rytmihäiriöitä, joihin saa lääkettä.

Lääkärit olivat puhuneet suoraan asiat. Hän ei kuitenkaan kertonut heidän puheitaan minulle. Sanoi kuitenkin jossain vaiheessa, että hän ei elä pitkään. Hän on kieltänyt puhumasta sairaudesta kenellekään. Luulen, että hän häpeää niin paljon itse aiheutettua sairautta. Hänen monet kaverit ovat kuolleet "juoppouteen".

Ihmeen kauan hän jaksoi olla raitis. Istui kavereitten kanssa kapakassa mutta joi pelkkää vettä tai kahvia. Nyt on lipsumista alkanut tulla. Ei tässä kovin suurta toivoa voi elätellä.

Kiitos sinulle Leski kirjeistäsi.
Heippa Likki!

Toivottavasti tilanne ei ole mennyt pahempaan suuntaan kohdallanne.

Näin jälkeenpäin ajatellen, lueskelin juuri jokin aika sitten toiseksi viimeisen yöllisen päivystyskäynnin epikriisin, ja siitä kyllä kävi ilmi, että oireet johtuivat
siitä kirroosista, vaikken sitä silloin enkä kuoleman jälkeenkään heti ymmärtänyt, kirroosi kun aiheuttaa monenmoista vaivaa loppumetreillä.

Mieheni ei vaan kertonut sitä minulle/ lapsillemme, koska ilmeisesti myös häpesi sairauttaan ja tiesi kohtalonsa. Joskus viime syksynä sanoi, ettei
elä pitkään, puhui tyttärelle puolesta vuodesta. Ja paikkansahan se piti.

Jospa edes joku kirroosipotilaskin lukisi näitä kirjoituksia, ja saisi niistä
voimia lopettaa juomisen, silloin tuntuisi siltä, että tämä kaikki vuodatus ei
ole mennyt hukkaan.

Elätä kuitenkin edes sitä pientä toivonkipinää,

syksyn keskeltä voimahalein Leski
Älkää antako sen maksan kiroilla liikaa. Opettakaa sille vähän käytöstapoja!
Mulla meni tuttava niin, että ensin meni täysin keltaiseksi ja jäi käytännössä sänkypotilaaksi. Ilmeisesti liikkuminen oli liian kivuliasta. Ikää oli miehellä 50 vuotta.

Vaimo sitten hoiti kotona ja myös "hoiti" eli kantoi herralle lisää viinaa sänkyyn asti. Tätä kesti aikansa, ehkä kuukauden, kunnes oksensi eräänä yönä verta ja joutui sairaalaan.

Pääsi viikon päästä pois ja sama toistui uudelleen, johon sitten lopulta kuoli. Oksensi likimain ämpärillisen veristä mössöä, vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa tehtiin joku hätäleikkaus, mutta peli oli jo menetetty.

Ymmärtääkseni tuossa petti ensin maksa, joka sitten aiheutti ylimääräistä painetta valtimoon, joka lopulta antoi periksi vatsalaukkuun. Syynä taisi olla viinan lisäksi pitkäaikainen lääkkeiden väärinkäyttö.
"Porttilaskimon kohonnut paine aiheuttaa ruokatorven suonikohjuja, jotka voivat puhjeta ja aiheuttaa hengenvaarallisen verenvuodon."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00044
On nämä kyllä juttuja. Pahoitteluni leskien puolesta, vilpittömästi!

Kaverini äiti vellitti mökissään verhot alhaalla vuosia ja pamahti sitten yhtäkkiä keltaiseksi. Se oli kaksi päivää ja kanttu vei.

Hommaa edelsi terveydenhuollon vihainen ja vastenmielinen asenne hänen hakiessaan apua lotraamiseensa. Kun eniten tarvitsisi apua, lyödään päähän sellaisella halolla että savet lentää housuun ja ne pyyhitään verhoon kotona. Takaisin sellaisen kohtelun jälkeen ei mene kukaan jollla asiat ovat väärinpäin ja joka tarvitsisi rohkaisua ja lääkettä ongelmansa torjumiseen.

En viitsi nyt jatkaa enempää mutta saatatte havaita ajattelen hieman kriittisesti terveydenhuoltojärjestelmämme koulutuksen tasosta ja yleisestä asenteesta kanssaihmisiä kohtaan.
Mulla on tietty sympatia terveydenhuollon väkeä kohtaan ja ymmärrys siitä, että viinakierteessä olevien ihmisten "hoitamiseen" turhautuu. Ne samat naamat vain tuppaavat palaamaan entistä huonommassa kunnossa uudelleen ja uudelleen. Hyväkään hoito ei auta, kun ohjeita ei noudateta.

Kyse on lopulta kuitenkin ihmisen omasta valinnasta, josta vastuun myös kantaa itse. On hieman kohtuutonta syyttää terveydenhoitoa siitä, ettei se voi pelastaa ihmisiä, jotka ovat juoneet pari kymmentä vuotta tietäen sen vaarallisuuden.
Sanopa nyt suoraan, että sympatiasi johtuu siitä että olet terveydenhuollon väkeä itsekin.

Omakin muijani siellä on töissä ja vihamielinen asenne tulee hyvin ilmi kun porukka kyläilee meillä ja kupittaa itsekin niin että sitä ei kauaa jaksa katsella.

Omasta valinnasta ei ole kyse, kyse on esimerkiksi siitä, että mielenterveys on kuralla ja velliä vedetään kun muutakaan lääkettä ei ole. Kun menee terveydenhuollon ihmisen pakeille ja haluaa kertoa mistä kiikastaa, ruvetaan välittömästi kaivelemaan josko hapan maistuisi ja syytetään sitten siitä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Lopuksi saatananmoinen saarna siitä miten huono ihminen oletkaan, viesti ettei tänne tarvitse tulla tuollaisen syyn takia ja postimerkki perseeseen ja kotiin.

Sitten käkätetään kahvihuoneessa ja nauretaan jollekin jolla oli tullut paskat housuun odotushuoneessa ja vuoroa oli tarkoituksella lykätty aamuun asti jotta kaikki huomaisivat mitä käy kun ryyppää.

Omaa valintaa siinä hommassa ei ole mikään. Kun suksi kulkee huonosti, se kulkee huonosti. Jos minä saisin päättää, niin sellainen joka hakeutuu hoitoon, otettaisiin ystävällisesti hoitoon ja annettaisiin pamit ilman rukoilua. Sitten huili jossain huoneessa muiden kanssa ja lopulta kysymys "haluaisitko jutella meidän alkoholismia tuntevan MUKAVAN lääkärin kanssa asiastasi. Hän ei vittuile sinulle, jelppaa sinut hoitoon ja sitten on mahdollisuus miettiä mitä muita ongelmia ehkä on. saataisiin homma kuntoon".

Mutta kun ei niin ei.
Nyt kun poliitikot suunnittelevat vahvoja peruskuntia, pitää ottaa esille alkoholistien hoitotarve. Jokaiseen peruskuntaan on saatava joko oma tai naapurikuntien kanssa yhteinen alkoholistiparantola. Sinne kunnon lääkärit, ja muu henkilökunta sekä inhimilliset puitteet, että alkoholistien ei tarvitse hortoilla kaduilla ja kapakoissa ilman hoitoa eikä kärsimässä hoidon puutteesta perheissään, jos sellainen vielä on.
Odottavan aika on pitkä,vaikka kyseessä ei olisi kuin muutama päivä..juttelin äitiäni hoitavan lääkärin kanssa ja ennuste ei ole hyvä...maksaa ei välttämättä hoidoista huolimatta saada toimimaan..kauankohan siinä tapauksessa on aikaa jäljellä. Toinen munuainen toimii vielä heikosti,jalat eivät,kivut kovat ja erittäin keltainen koska maksan toiminta lakannut..äidilleni ei käsittääkseni ole kerrottu suoraan että saattaa hyvinkin jäädä viimeiseksi reissuksi. Kauan on varoiteltu että pisaraakaan ei olisi saanut ottaa kirroosin takia,mutta alkoholisti on alkoholisti vaikka ei sitä itse myönnäkkään..armollisempaa olisi kai jos pääsisi nopeasti pois eikä joutuisi kärsimään enempää. Ei ole ihmisarvoista elämää ollut enää vuosiin ja kaikki jää omaisten harteille. Ei kotona juuri ole sohvalta ylös päässyt. Kaikille samassa tilanteessa painiville voimia,omalla kohdalla tämä tuntuu olevan välillä liian rankkaa..pitäisi kuitenkin kaiken surun ja huolen keskellä saada kunnialla hoidettua omat työt ja perhe..
"Kauan on varoiteltu että pisaraakaan ei olisi saanut ottaa kirroosin takia,mutta alkoholisti on alkoholisti vaikka ei sitä itse myönnäkkään..

Ei ole ihmisarvoista elämää ollut enää vuosiin ja kaikki jää omaisten harteille."

Tässähän se perusongelma on. Alkoholisitille hoito-ohjeet ovat aika yhdentekeviä, eikä pakkokeinoja voi käyttää. Kun viinan himo menee kaiken (omaiset, lapset, työ) edelle, niin ennuste on huono ja varsin vähän siinä on kenelläkään tehtävävissä. Pitää vain ymmärtää, että on ihan itse valittu tie, vaikka kurja tie onkin.
"Pitää vain ymmärtää, että on ihan itse valittu tie, vaikka kurja tie onkin."

Tuon asenteen ja ymmärtämättömyyden vuoksi Suomessa on lähes mahdotonta saada asiallista hoitoa alkoholismiin. Sinäkään et ymmärrä asiasta krapulapierunkaan vertaa.

Fiksu ihminen tajuaisi vihdoinkin, kun sitä on viimeiset 30 vuotta hoettu, että alkoholismi on sairaus. Mutta kun pää on täyttä umpiluuta niin siinä ei mitkään kurssitukset tai valistukset pure, oma vikahan se on, ajatellaan ja vanha meno jatkuu.

Toinen toistaan tyhmempiin ihmisiin terveydenhuoltopuolella on tullut törmättyä ja voi sitä tietämättömyyttä ja yleissivistyksen puutetta. Sillä ei ole mitään rajaa! Käsittämätöntä miten heikolla ymmärtämyksellä saa hyvinkin vapaasti huseerata ja päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Olisi paikallaan itse kunkin tomppelin miettiä, miksi sitä velliä kaadetaan suuhun. Ulkopuoleinen näkee ettei se ole hauskaa ja samoin viinaa suuhun kaatava sanoo ettei se ole hauskaa.

Voisiko MITENKÄÄN olla mahdollista, että häppäämisen taustalla olisikin mielenterveysongelma, johon ei olla saatu asiallista lääkitystä, pelkkää "oma on syysi" -saarnaa vain? Voisiko olla mahdollista että terveydenhuollon ammattilainen itsekin joutuisi samaan tilanteeseen, kun ei enää pääsisikään napsimaan nappeja sieltä lääkekaapista yövuoron aikaan omaan taskuunsa?

Typerä moralisointi ja ala-arvoisen huono yleissivistys, siinä tärkeimmät syyt maassamme vellovaan alkoholiongelmaan.
"Voisiko MITENKÄÄN olla mahdollista, että häppäämisen taustalla olisikin mielenterveysongelma, johon ei olla saatu asiallista lääkitystä, pelkkää "oma on syysi" -saarnaa vain?"

On hyvin mahdollista. On jopa todennäköistä, että valtaosalla suurkuluttajista on jonkinasteinen mielenterveysongelma ja alkoholisteilla kaikilla. Riippuu vähän siitä, mikä luetaan mielenterveysongelmaksi.

Mutta tämä ei ole se hoidon ongelma. Hoidon ongelma on se, etteivät alkoholistit sitoudu hoitamaan sairauttaan. Jos ihmisellä on todettu alkoholismi, niin hänen olisi ensiarvoisen tärkeää olla juomatta. Jos kuitenkin juo ja sivuuttaa kaikki hoito-ohjeet, niin mitäpä siinä on kenelläkään tehtävissä. Ei auta lääkkeet, ei auta tieto, eikä auta paapominen. Monet lääkkeet jopa vain pahentavat asiaa ja alkoholistista tulee sekakäyttäjä.

Alkoholismi on sairaus, mutta sen hoitamattomuus on itse valittu tie, johon ei ole enää mitään oikeaa hoitoa olemassa, koska ihminen ei enää yhtään välitä itsestään. Olen vierestä seurannut pariakin tällaista tapausta ja mikään huippusairaalakaan ei olisi kyennyt heitä pelastamaan.

Mikä olisi se asiallinen hoito alkoholismiin?
Olen niin väsynyt...tää tuntuu kohtuuttoman vaikealta katsoa vierestä oman äidin menoa.. :'( häilyy ko tietoisuuden rajamailla,kipuja ei onneksi kai ole. Lääkäri ei paljon toivoa antanut että tila paranisi..kehoitti vain meitä olemaan läsnä ja vierailemaan kun äiti vielä tajuaa että käymme. Odotettavissa viikon sisään jotain muutosta,luultavasti makdakooma kun pääsee myrkyt leviämään elimistöön kunnolla. Kuinka tätä asiaa voi käsitellä..tuntuu että kaiken hän surun,stressin,huolen ja väsymyksen keskellä musta ei ole kohta kenellekkään apua..ei töissä,kotona,sairaalassa...kuinka muut ovat voineet täysipäisinä selvitä tästä kaikesta kun läheinen hiipuu pois ja mitään et voi tehdä? Olkaa kilttejä ja vastatkaa jos jotain neuvoa olisi sellaisella kuka tämän on läpi joutunut käymään.
En tiedä osaako tuohon mitään neuvoa antaa. Ihminen on kuoleman edessä aika avuton, oli se itse aiheutettu tai ei.

Voimia!
Se mitä voit tehdä on, että käyt katsomassa aina kun jaksat ja ehdit. Ajattelet sen niin että kohta helpottaa ja sitten äitisi ei enää kärsi. Niinhän se menee, kuolema on lohdullinen asia.

Voi sitä kuolla ikävästi muuhunkin kuin maksakirroosiin. Elämää ei voi hallita ja näin lopulta käy meille kaikille. Pidä kädestä kiinni kun käyt katsomassa ja kerro antavasi anteeksi (jos sulla jotain anteeksiannettavaa on).

Tärkeintä on että käyt katsomassa, sitä kadut jos sulla olisi aikaa mutta et kuitenkaan mene. Tämän tiedän kokemuksesta.

Tsemppiä.

Ile
Hei yhden alkoholistin lapsi,
en voi muuta kuin lähettää sinulle isot voimahalit tulevaa varten. Olen käynyt tuon
kaiken läpi viime keväänä, eikä siihen vaan mitään neuvoja ole antaa.

Jos hän vielä palaa edes hetkeksi tähän maailmaan, niinkuin mieheni palasi,
niin yrittäkää silloin kertoa ja puhua kaikki mahdollisesti puhumatta jääneet asiat.

Päivä kerrallaan vaan joutuu elämään, lopussa annetaan kyllä kivunlievitystä riittävästi. Se maksakooma olisi läheisesi kannalta helpoin tapa lähteä, niin
julmalta kuin se kuulostaakin. Silloin ei tarvitsisi enää kärsiä. Jos jaksat, niin vietä mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan viimeisinä päivinä, kun
vielä on tajuissaan.

Suru tulee, eikä sitä voi/ pidä estää. Se tulee, ja se pitää vaan käydä läpi, oikotietä ei ole. Itke, kun siltä tuntuu, anna tunteitesi purkautua, ajan mittaan
kyllä helpottaa. Itse itken vieläkin, vaikka kuolemasta on jo 4 kuukautta, ja
surutyö vaan jatkuu sekä minun, että aikuisten lasteni kohdalla.

Hae apua ammattiauttajilta, jos tilanteesi tuntuu ylitsepääsemättömältä,
itsekin kävin muutaman kerran keskustelemassa asiasta ihan vieraan ja
ulkopuolisen auttajan kanssa.

Kerää kaikki voimavarasi, jaksat kyllä, vaikket äitiäsi voikaan auttaa!
Keskity tulevaan elämään, koska se kuitenkin jatkuu, ammenna voimia
muista läheisistäsi, yhdessä selviätte varmasti.

Jonain päivänä huomaat saaneesi etäisyyttä suruun, silloin olet jo voiton
puolella.

Lämpimästi Leski 5/2012
Nätisti kirjoitettu.

Elämä jatkuu ja mikä ei tapa, se vahvistaa. Itseään ei pidä syyttää, päinvastoin pitää mennä peilin eteen ja katsoa että "tuossa olen se vahva minä joka tämänkin selättää". Virheistä opitaan ja niistä kerrotaan jälkikasvulle ja muututaan entistä vahvemmiksi.

Edelleen tsemppiä täältä.

T. Ile
Hei, harmittaa, että meitä (päihde)sairaanhoitotyötä tekeviä pidetään välinpitämättöminä: sellaista en ainakaan itse koe tai halua olla. Mutta ongelmallista on ja joskus turhautumista aiheuttaa se, että noiden kuvailemiesi positiivisten ja yhteishengessä rakennettujen hoitosuunnitelmien ja avun hankkimisen jälkeen tosi iso osa potilaista palaa pian vanhoille urilleen, ts. suunnitelmat eivät pidä ja kaikki alkaa taas kymmenettä kertaa alusta. MIssään tapauksessa en tuomitse, sillä riippuvuus, takana olevat sosiaaliset ja ehkä monet muutkin syyt voivat olla ihmisen omaa halua vahvempia, mutta kyllähän se usein harmittaa, että yrityksistä huolimatta apua on joskus vaikea saada perille, vaikka kuinka putkea katkaistessa ollaan melko samoilla ajatuksilla. Ja kyllä, vittuilematta ja hyvässä hengessä.
Alkoholiin lopulta kuolevien ja siihen liittyvistä sairauksista kärsivien kanssa työskenteleminen on rankkaa, ja huumori on kahvipöydässä joskus mustaa. Se meille joskus sallittakoon. VIlpittömästi ainakin omassa työyhteissössäni koetamme alkoholisteja(kin) auttaa. Kuten edellä useissa kommenteissa ilmi on käynyt niin kysymykset ovat todella vaikeita ja monimutkaisia, ja syylllisiä tai ratkaisuja ei ole aivan yksinkertaista löytää.. ja suomessa alkoholiongelma on todella iso. Asioiden monimutkaisuus on varmasti tiedossa terveydenhuollon parissa, mutta ne resurssit kun on pentele vaan niin kovin vähäiset ja tuloksia olisi saatava nopeasti ja helpolla eikä ihminen valitettvasti siten toimi.
No ei niin kovin läheinen ole mennyt mutta työkaveri. Viiskymppinen mies ja sairautena oli myös diabetes. Suomalaisen miehen persmäki, avioero, yksinäisyys ja kyllä sitä keittoa menikin. Lopulta löydettiin tiedottomassa tilassa kotoaan ja kahden päivän jälkeen henki pakeni. Maksa ei enää toiminut.

Toinen tuttavani, alle viiskymppinen meni haimasyöpään ja keittoa oli mennyt hänelläkin paljon.

Molemmat hoitivat työnsä loppuun asti, ei siis mitään rapajuoppoja sanan varsinaisessa merkityksessä.
"Molemmat hoitivat työnsä loppuun asti, ei siis mitään rapajuoppoja sanan varsinaisessa merkityksessä. "

Näinhän se usein on. Alkoholi on hyvin salakavala myrkky. Kun sen aiheuttamat vauriot alkavat näkyä ja vievät työkyvyn, niin aika vähän on enää tehtävissä.

Onhan noita merkkejä toki ilmassa jo kauan (krapulassa/humalassa töissäolo, maanantaipoissoloja, pöhötys, työtehon laskua, jne) mutta varsin pitkään pystyy ihminen sinnittelemään työssään. Ehkä hyväkin niin, koska monella se on ainoa elämässä kiinni pitävä side.
Tätähän se on...nämäkin tyypit taloudellisesti erittäin hyvin toimeentulevia eli hoidot olisivat voineet kustantaa omastakin pussista. Ja kai ne merkit töissä oli nähtävissä, ainakin maksakirroosin kuollut kärrättiin insuliinishokissa kerran pois työpaikalta. Eli itestään ei huolehtinut edes sen diabeteksen suhteen.

Mutta surullista kaiken kaikkiaan, kun niin turha aine kuin viina vie miehen tai naisen.
Joudun aika ajoin tekemisiin tapauksen kanssa, jolla on maksakirroosi. Hänellä on joskus pari vuotta sitten poistettu nestettä vatsaontelosta ainakin muutaman kerran. Sen jälkeen hän on edelleen ryypännyt, aluksi vähemmän mutta nyt taas jo rankasti. Hän sai nesteenpoistolääkkeitä, joiden ansiosta hänellä ei nähtävästi kerry nestettä vatsaonteloon.

Tämä tapaus näyttää edelleen hyvinvoivalta juopolta. Olen lukenut, että jos maksakirroosipotilas jatkaa juomistaan, ennuste on huono. No tässä tapauksessa ei pidä paikkaansa. Luulen, että ympärillä olevat kuolevat ennen häntä vaikka ovat raittiita. Tapauksesta ei ole iloa kenellekään. Häntä ei jaksa kuunnella, hän on itsekäs ja ahne. Koskaan ei ole mitään kivaa puhuttavaa hänen kanssaan.
Tapauksesta on tullut iso taakka ympäristölle.

Ihmettelen, miten kovasti näillä keskustelupalstoilla surraan poismennyttä alkoholistia. En usko, että hekään ovat suurta iloa tuottaneet läheisilleen.
Suomessa alkoholisti saa takuuvarmasti hoitoa jos sitä hakee, kyse on vaan siitä ettei nämä jepet suostu kaikkiin hoitoihin eikä pitkäjänteisyyttä löydy ., sieltä mennään missä aita matalin ja kun suurin tuska helpottaa kolmessa viikossa niin sitten avun tarvetta ei ole ja rintarottingilla muka pärjätään omillaan ja ainahan nyt "vähän voi ottaa."Kunnes taas koittaa seuraava kerta, tarjolla a-klinikka, alkoholilääkärit, terapiat, kaikki ihan kaikki tarjotaan ja taas häpeissään, itsesäälissään, tuskissaan aloitetaan samat hoidot, kunnes taas...kesken jää ja vähän voi ottaa. Niin monet kerrat tämän nähnyt läheltä.Alkoholisti valehtelee,myös näistä ettei saa hoitoa vaikka niiiin kovasti haluais, mutta eihän niitä alkoholistin valheitä usko kuin toinen alkoholisti. Ja sitten se mielenterveys, jos aikaisemmin on mieli terve ollut niin viimeistään näillä aineilla sen mielen saa järkkymään ja masentumaan, mikä on syy mikä seuraus??mielensairautta hoidetaan lääkkeillä ei viinalla, mutta alkoholisti ottaa molemmat ja syyttää terveydenhuoltoa kun hänestä ei tule raitista. Minua säälittää näissä tapauksissa ainoastaa lapset joiden vanhemmat ovat viinan valinneet lastensa edelle, lapsuus pilattu ja järkyttävä huoli vanhempien terveydestä siihen asti kunnes viina lopulta vie, ja sitten vielä jää se suuri suru ja itsensä syyttely. Lapset kun ovat niin lojaaleja vanhemmilleen ja se lapsen rakkaus harvoin vanhempaansa kohtaan loppuu vaikka miten huonot olot ovat olleet.
Osaako joku kertoa maksakirroosipotilaan ruokavaliosta ?
Rautaa sisältäviä ruokia ei saa syödä.
Mitä sitten syö ?
Hedelmillä ja raejuustolla ei pärjää, menee jalat alta ja alkaa pyörryttää.
Normaali raudantarve vuorokaudessa on noin 9 mg.
Melkein kaikessa on rautaa, hedelmissä vähän tai tuorekurkussa jne.
Paljonko rautaa voi mahdollisesti saada syödä päivässä, vai parempi ettei yhtään, mikä ei ole mahdollista.
Proteiinia pitää ihmisen saada myös, kalassa sitä on vähän ja rautaakin vähän per 100gr.
Kertokaa, jos tiedätte asiasta !
Kiitos !
Mikä raudassa mättää? Maksakirroosin jälkeen on suositeltu proteiinipitoisia ruokia ja suolan välttämistä, siinä oma valioni. Hyvin kun syö niin anemia ei ainakaan pahene ja tietysti alkoholin käyttö selkeä 0. Näillä pärjää jos ei ihmeitä satu.
 /   /  /  / Maksakirroosi

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta