Pelkkää itkua päiväkodissa :(

Depu

3 vuotias lapseni on nyt kuukauden ollut päiväkodissa (tähän saakka ollut äidin kanssa kotona, ainoa lapsi). Edelleen päiväkotiin meno on yhtä itkua ja heti päiväkodin ovesta sisään astuessa alkaa itku. Päiväkodissa lapsi ei juurikaan syö mitään (kotona syö hyvin), ei nuku päiväunia (kotona nukkuu), vierastaa muutamaa hoitotätiä radikaalisti, vain muutaman lapsen kanssa leikkii eli pihallakin vain seisoskelee tätien kanssa eli on mielettömän arka. Kotona sitten riehutaan, kiukutellaan äidille ja tiuskitaan, ollaan väsyneitä ja nälkäisiä jne.... Kauanko tämä sopeutuminen vie vai olisko lapsi jo sopeutunut jos olisi? Äidilläkin on itku kurkussa joka päivä kun joutuu itkevää lasta viemään houtoon :(

49

6526

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 888888

      Minkäläisen kuvan olet saanut päiväkotihenkilöstöstä? Ovatko he aidosti empaattisia ja ystävällisiä? Saako lapsesi tarpeeksi huomiota näiltä tädeiltä? Kannattaa vähän "haistella ilmaa", josko vika siellä.

      • en ole "täti"

        Josko vika voi olla siinä ettet itse luota ammattilaisiin jotka tekevät työtä joka päivä huomioiden kaikkia lapsia tasapuolisesti eikä vain yhtä!!!!!! ja itse en ole ainakaan yhdenkäänkää päiväkodissa hoidossa olevan "täti" vaan minulla on henk.kohtainen nimi ja olen yksilö, joten myös ammattilaisena kohtelen myös lapsia yksilöinä, en yleistä niinkuin melko monet vanhemmat jotka eivät todella tiedä päiväkodin arjesta!!!


      • ....

        Vaikka henkilökunta olisi kuinka empaattinen ja välittävä ei lapselle siitä mitään hyötyä ennen kuin heihin tutustunut ja hehin alkanut luottamaan.Lapsi tuntee itsensä todella yksinäiseksi ja turvattomaksi alussa kun kaikkiuutta ja kummallista eikö tunne aikuisia eikä siksi heihi pysty luottamaan Tutustuminen vie aikaa ja vasta kun lapsesi jonkunasteisesti tuntee itsensä turvalliseksi uudessa paikkaa, vasta sitten alkavat leikit ja toiset lapset todella kiinnostamaan. Tutustumiseen menee tavallisesti se pari kuukautta, sitten helpottaa. Apua on siitä että yrität puhua mahdollisimman paljon päiväkodista kun olette yhdessä ja myös että kyselet hoitajalta mahdollisimman paljon ihan yksityiskohtia.


      • !!!
        en ole "täti" kirjoitti:

        Josko vika voi olla siinä ettet itse luota ammattilaisiin jotka tekevät työtä joka päivä huomioiden kaikkia lapsia tasapuolisesti eikä vain yhtä!!!!!! ja itse en ole ainakaan yhdenkäänkää päiväkodissa hoidossa olevan "täti" vaan minulla on henk.kohtainen nimi ja olen yksilö, joten myös ammattilaisena kohtelen myös lapsia yksilöinä, en yleistä niinkuin melko monet vanhemmat jotka eivät todella tiedä päiväkodin arjesta!!!

        Ihan kuten lapsi ei vanhempikaan pysty päiväkodin hoitajaan luottamaan ennen kuin on häneen tutustunut. Hölmöä tämä olisikin. Äiti on luovuttamassa lapsensa vieraiden ihmisten huostaan ja tietää varsin hyvin etteivät lasta pysty hyvin hoitamaan ennen kuin tähän tutustuneet eivätkä myöskään tiedä tuleeko hoitaja kunnioittamaan hänen tarpeitaan äitinä lapsen suhteen. Epäluuloinen äiti toimii normaalisti äiti joka vaan luottaa koska hoitajalla "ammttitaitoa" ei enää toimi äitinä suhteessa lapseen.


      • kaikesta ei tarvitse
        en ole "täti" kirjoitti:

        Josko vika voi olla siinä ettet itse luota ammattilaisiin jotka tekevät työtä joka päivä huomioiden kaikkia lapsia tasapuolisesti eikä vain yhtä!!!!!! ja itse en ole ainakaan yhdenkäänkää päiväkodissa hoidossa olevan "täti" vaan minulla on henk.kohtainen nimi ja olen yksilö, joten myös ammattilaisena kohtelen myös lapsia yksilöinä, en yleistä niinkuin melko monet vanhemmat jotka eivät todella tiedä päiväkodin arjesta!!!

        nipottaa.

        VOI ei. Päiväkoti maailmassa työntekijöitä on täditelty vaikka kuinka kauan. Itse täyti juuri 25- vuotta ja eräs perhe puhuu aina minusta täti sanalla, he myös käyttävät minun omaa nimeäni puhuessaan lapselle tai minulle. Itsestäni tämä on vain hauskaa. En ota asiaa henkilökohtaisesti.

        Päiväkodin työntekijänä itse ainakin ohjastan ja kerron päivän hyvistä ja huonoista hetkistä ja arjenkulusta. Vanhemmat eivät voi tietää, mitä päiväkodissa tapahtuu, jos heille ei kerrota.

        Lapsia pitää kohdella tasa-puolisesti, mutta aloittavaa lasta huomioin aina enemmän. Hän tarvitsee AINA tukea omaksuakseen uuden ja vieraan ympäristön sääntöjä ja tapoja. Rajoja asetellan pikku hiljaa esim. aloittava lapsi ei pakolla halua syödä muuta kuin näkkärin ja keneltä se on pois, jos hän syö sen pelkän näkkärin vaikka koko ekan viikon ajan. Pikku hiljaa hän huomaa, miten muut lapset toimivat ja haluaa noudattaa samoja tapoja ja pikku hiljaa myös aikuisena vaadin häntä noudattamaan samoja tapoja.

        Aloittava lapsi yleensä kiintyy aluksi vain yhteen tiettyyn aikuiseen ja rauhallisesti edeten lapsen omaa tahtia tutustuu hän muihinkin aikuisiin. Muut aikuiset myös huomioivat lasta tavallista enemmän.

        Itku on aivan normaali reaktio ja älä häitäile. Itku kertoo osaksi hyvästä kiintymyssyhteesta sinuun.

        Tiedän, että eri paikoissa toimitaan eri tavoin. Onneksi meillä hyvin harvoin kuuluu itkua lapsilta. Olemme varmasti tehneet jotain oikein. Selkeä struktuuri on kaiken avain toiminnalle. Tiedän myös päiväkoteja, jossa toimitaan kuin 70-luvulla ja lapsia ei jakseta kohdata.


    • ....................

      toiset ihmiset ovat hitaasti lämpiäviä ja arkoja uusia asioita kohtaan. Toiset avoimempia. Se on synnynnäistä. Ehkä se olis ollut helpompaa, jos muksu olis mennyt pienempänä jo tarhaan.

      • aefsef

        joo ehkä itselle helpompaa, mutta ei taatusti lapselle. Oon lukenu paljon tutkimuksia aiheesta (ja itsekin nähnyt puistoissa näitä 1-2-vuotiaina hoidossa olleita) ja kyllä se hoidossaoleminen on aina riski ja stressitekijä alle 3-vuotiaalle. Vasta 3-vuotiaana lapsesta näkee, että viihtyy hoidossa ja leikkii muiden kanssa. Meillä esikoinen oli 3,5 vuotiaaseen kotihoidossa ja hyvin sopeutu heti, nuorimmainen meni nyt vajaa 2v ja ikävöi ja tiedän, että on vielä liian pieni (vaikka on osa-aikaisesti hoidossa), mutta pakko oli lähteä töihin, vaikka tiedän kodin olevan parasta pienelle lapselle.Voi luoja miten vihaan näitä "lapsi pitää karaista jo alta 1-vuotiaana viemällä tarhaan, jotta oppii olemaan ilman äitiä"...öö....varmaan kaikista sopeutuvaisin on vastasyntynyt, helpommalla ITSE pääsee kun veisi jo laitokselta heti hoitoon niin ei ehdi luomaan edes suhdetta äitiin niin ei ole mitä ikävöidä :-(


    • JJ

      NIIINKÖ

      • NIIN KK

        Mikä tarkoitus näillä sinun viesteillä on? Minulle eivät avaudu. Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin tämä "niinkö", niin anna olla. Kovin fiksu et taida olla.


      • juuri niin
        NIIN KK kirjoitti:

        Mikä tarkoitus näillä sinun viesteillä on? Minulle eivät avaudu. Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin tämä "niinkö", niin anna olla. Kovin fiksu et taida olla.

        Kaikilla on oiekus kirjoittaa tänne. On väärin alkaa moittimaan toisten tekstejä!


      • JJ
        juuri niin kirjoitti:

        Kaikilla on oiekus kirjoittaa tänne. On väärin alkaa moittimaan toisten tekstejä!

        NIINKÖ


    • Lapsen päivärytmi

      Moni lapsi itkee eroa äidistä. Eron hetkeä ei saa pitkittää eikä leperrellä lapselle niitä näitä. Vanhemmat tuovat lapset päiväkotiin, koska niin pitää tehdä, kun aikuiset menevät töihin.
      "Hei hei, illalla tavataan!"
      Päiväkodista puhutaan kotona iloiseen sävyyn, mitään surkuttelua ja päivittelyä ei saa lapsen kuullen harjoittaa.Varsinkaan ei moitteen sanaa hoitajista, sillä lapsen on opittava luottamaan heihin. Turhia ennakkoasenteita pitää välttää.

      Lapsen "työ" on päivähoitopaikka, ja se on aina pitempi kuin äidillä, se on muistettava.
      Äidin/isän on paneuduttava ensi töiksi lapsen kanssa päivän asioihin, ei saa olla liian kiire kuunteleman lapsen rupattelua päivän tapahtumista. Kiukku voi myös leimahtaa ja se on väsymystä ja helpotusta siitä, että äiti tuli illalla kuitenkin, vaikka lapsi ei uskonut.

      Päivälepo on tarpeen tuo ikäiselle. Mistä syystä arvelet, ettei hän nuku päiväkodissa? Muut kuitenkin nukkuvat. Mitä tekee lapsesi yksikseen sillä aikaa?
      Päivä on pitkä, lepo on tarpeen.

      • 20+1

        "Lapsen "työ" on päivähoitopaikka, ja se on aina pitempi kuin äidillä, se on muistettava."

        JA PYH! Eiköhän moni muukin tee niin että porrastavat töitään lapsen parhaaksi. Meillä myöhemmin menevä vie lapsen tarhaan ja aikaisemmin pääsevä hakee. Pisin päivä ollut 7h, en itse töistä ole ikinä niin nopeasti matkoineen selvinnyt.

        Muuten asia teksti, ilman tota yleistystä!


      • Yötyökkö

        Pk-henkilöiden yleinen pahe taitaa olla tuo asenne; jos lapsi on arka eikä viihdy tai tule ihan juttuun heti henkilöstön kanssa aletaan ajatella kodin tyylissä puhua päiväkodista olevan jotain vikaa. Ja siinä eroamistilanteessa.
        Liikaa on teoriota hoitajilla, joiden taakse kätkeydytään ja viisastellaan. Tilanne ei välttämättä mene ollenkaan oikeasti niin, kuin pk-täti kuvittelee. Toki tällaisen sanominen on varmaan jo aika negatiivista, joo.


      • ...
        20+1 kirjoitti:

        "Lapsen "työ" on päivähoitopaikka, ja se on aina pitempi kuin äidillä, se on muistettava."

        JA PYH! Eiköhän moni muukin tee niin että porrastavat töitään lapsen parhaaksi. Meillä myöhemmin menevä vie lapsen tarhaan ja aikaisemmin pääsevä hakee. Pisin päivä ollut 7h, en itse töistä ole ikinä niin nopeasti matkoineen selvinnyt.

        Muuten asia teksti, ilman tota yleistystä!

        Eivät ne lapset vielä ole valmiita "työntekoon"! Aika kumma rinnastus. Päiväkoti on lapsen "normaalia" arkea joka kieltämättä usein on tosi rankkaa! Koska on niin rankkaa sisältyy siihen myös paljon hankalia tunteita. Negatiivisten tunteiden kielt
        minen ja niistä vaikeneminen ei autá lasta tippaakaan! paha olo purkautuu tavallisesti sen sijaan usein kiukutteluna jane. Ei ole helppoa äidille kun lapsella vaikeaa mutta keneltä muulta lapsi voisi apua saada näiden vaikeiden tunteiden kanssa, kuin äidiltä?


    • 8-16

      Kaikki vanhemmat eivät voi porrastaa töitään vaan molempien työpäivä on aina 8-16 (halusit tai et). Lapsen hoitopäivän pituutta ei siis välttämättä pysty itse säätelemään.

      • Mutta jokaisella

        vanhemmalla olisi oikeus lyhennettyyn työpäivään kunnes lapsi menee toiselle luokalle eli voisit halutessa kuitenkin lyhentää lapsesi tarhapäivää.


      • dzrgzdsbgrv
        Mutta jokaisella kirjoitti:

        vanhemmalla olisi oikeus lyhennettyyn työpäivään kunnes lapsi menee toiselle luokalle eli voisit halutessa kuitenkin lyhentää lapsesi tarhapäivää.

        Joo tai sitten tehdä 4 päiväistä työviikkoa. Meillä lapset ovat hoidossa 3 päivänä viikossa ja teen osittaista työviikkoa, lisäksi menemme lomittain töihin miehen kanssa, joten lapset ovat aina hoitopäivinäkin vain 7-7,5h hoidossa. Meillä ei oo järkee muuttaa hoitopäivää jokapäiväseksi ja 6h/päivä, koska siitä saa maksaa saman maksun kun kokopäiväisestä. Nyt on kiva kun maksetaan hoitopäivien mukaan (säästämme 200 e koska ovat vielä yksityisesti palkatulla hoitajalla) ja itse olen kotona perjantait ja äitini torstait hoitaa lapsia kotona.


      • nullepah
        Mutta jokaisella kirjoitti:

        vanhemmalla olisi oikeus lyhennettyyn työpäivään kunnes lapsi menee toiselle luokalle eli voisit halutessa kuitenkin lyhentää lapsesi tarhapäivää.

        Asia ei ole niin mustavalkoinen. Vaikka itse teen lyhennettyä työaikaa, niin työni on sellaista, ettei työmäärääni ole yhtään vähennetty, nyt vain teen lähes tauotta 4 päivässä 5 päivän työt. Vaikka työnantajan on pakko suostua siihen, niin moni ei siksi tee osittaista, koska työmäärä pysyy aivan samana kuin ennenkin ja siksi 20 % palkanalennus ei montaa houkuta. Itselläni ainakin hirveä stressi töistä kun pitäisi ehtiä tehdä lyhyemmässä ajassa samat työt, joten en tiedä kauanko meinaan enää jatkaa. Eri asia jos on sellainen työ, jossa työtä on oikeasti vain 80 % kokoaikaisesta.


      • sanoisin että
        nullepah kirjoitti:

        Asia ei ole niin mustavalkoinen. Vaikka itse teen lyhennettyä työaikaa, niin työni on sellaista, ettei työmäärääni ole yhtään vähennetty, nyt vain teen lähes tauotta 4 päivässä 5 päivän työt. Vaikka työnantajan on pakko suostua siihen, niin moni ei siksi tee osittaista, koska työmäärä pysyy aivan samana kuin ennenkin ja siksi 20 % palkanalennus ei montaa houkuta. Itselläni ainakin hirveä stressi töistä kun pitäisi ehtiä tehdä lyhyemmässä ajassa samat työt, joten en tiedä kauanko meinaan enää jatkaa. Eri asia jos on sellainen työ, jossa työtä on oikeasti vain 80 % kokoaikaisesta.

        on oma vika jos yrittää tehdä 5 päivän työt 4 päivässä koska työnantaja ei niin voi määrätä tai olettaa että joku ehtisi tehdä.Kohtahan sun pomos huomaa ettei sua tai ketään tarvita 5 päivänä kun hommat sujuu 4 päivässä.


      • nullepah
        sanoisin että kirjoitti:

        on oma vika jos yrittää tehdä 5 päivän työt 4 päivässä koska työnantaja ei niin voi määrätä tai olettaa että joku ehtisi tehdä.Kohtahan sun pomos huomaa ettei sua tai ketään tarvita 5 päivänä kun hommat sujuu 4 päivässä.

        riippuu työpaikasta ja työnantajasta. Meidän työpaikassa ei palkata yhtään ylimääräisiä ihmisiä siksi että joku tekee osa-aikaista. Lisäksi ala on erittäin kilpailukeskeinen, ihmiset kilpailee keskenään pätkätöistä ja jos nyt en suostu työmäärään tai saa tehtyä töitä deadlineen mennessä, niin on helppo jatkamatta työsopimusta, meillä kun katsos lähes kaikilla on määräaikaisia työsuhteita. Meidän työ ei ole samanlaista kuin esim. sairaanhoitajilla tai kaupan kassoilla, joissa on selkeä työaika ja työt loppuu heti kun työaika on loppunut. Olen kyllä sanonyt asiasta esimiehelle, mutta ei mennyt perille. Sama juttu monilla ekonomeille ja insinööreillä.


    • !!

      Kehotan googlaamaan "Tommi aloittaa päiväkodissa".

    • millainen aloitus?

      Varmaankin riippuu ihan lapsesta ja hoitopaikasta kuinka nopeasti sopeutuu. Meidän 1v11kk aloitti päiväkodissa alle kuukausi sitten ja on jo hyvin sopeutunut, eli ei enää itkeskele päivän mittaan, syö ja nukkuu hyvin ja touhuilee siellä tyytyväisenä, ja kotona juttelee iloisesti päiväkodin kavereista yms. Mutta meillä oli hyvin pehmeä, vaiheittainen lasku päiväkotiin ja uskon että siitä oli apua. Alussa olin pitkään lapsemme mukana tutustumassa paikkaan, hän ei aloittanut mitenkään kertarysäyksellä. Siinä näin itsekin hyvin millaista päiväkodin arki on, miten siellä toimitaan, millaiset hoitajat. Lapselle myös nimettiin ns. omahoitaja, joka on ollut nyt alussa muita hoitajia tiiviimmin lapsemme kanssa, jotta lapsella oli mahdollisuus kiintyä turvallisesti ensin yhteen hoitajaan ja sitten vasta muihinkin hoitajiin (mutta nyt alle kuukausi aloituksen jälkeen ei vierasta enää muitakaan hoitajia). Suosittelen tätä tapaa muillekin! Hyvillä mielin vien lapsen hoitoon, niin hyvin tämä jo sujuu meillä.

    • jeöohfiahfj

      Tuo lyhennetty työaika ei ole niin helppo juttu että sen tuosta noin vaan valitsee. Varsinkin huonosti palkatuilla aloilla ei 80% palkalla olo paljoa houkuta verojen ym. jälkeen kun ei osittainen hoitoraha ole kuitenkaan juuri mitään. Jos on lainanlyhennystä ja haluaa ehkä muutakin kuin makaronia syödä. Työmatkaa jos on reilut puoli tuntia suuntaan, niin siinä menee melkein koko päivä kuitenkin. Saa kyllä tarkkaan punnita mikä kannattaa ja mikä ei.
      Varmaan suurin osa vanhemmista jäisi kotiin vaikka lapsen kouluikään saakka jos vaan olisi mahdollisuus. Ideaali olisi jos lapsi voisi käydä kerhoissa pari kertaa viikossa puoli päivää ja saisi muun ajan olla kotona äidin/isän kanssa, ja vanhemmat voisivat tehdä työtä lomittain niin ettei varsinaista päivähoitopaikkaa tarvita.

      • Mulla on

        neljä lasta ja aikomus olla kotona niin pitkään että kuopuskin on 3v ja sitten teen lyhennettyä työaikaa niin kauan kuin mahdollista.Matkaa on myös puolen tunnin verran töihin mutta ilman lyhennyttyä työaikaa vasta pitkiksi hoitopäivät tulisi.Ollaan tavallisia duunareita miehen kanssa ja lainaakin on,silti ollaan pärjätty ja aiotaan pärjätä tulevaisuudessakin.Lainan kanssa on mielestäni helpompaa kuin vuokran,vuokra pitää aina maksaa kokonaisuudessaan mutta lainasta voi sopia että maksaa vain korkoa hetken jos kovin tiukkaa.Sanoisin että asiat ovat juuri niin helppoja kuin haluaa..


      • miksihän itkee......
        Mulla on kirjoitti:

        neljä lasta ja aikomus olla kotona niin pitkään että kuopuskin on 3v ja sitten teen lyhennettyä työaikaa niin kauan kuin mahdollista.Matkaa on myös puolen tunnin verran töihin mutta ilman lyhennyttyä työaikaa vasta pitkiksi hoitopäivät tulisi.Ollaan tavallisia duunareita miehen kanssa ja lainaakin on,silti ollaan pärjätty ja aiotaan pärjätä tulevaisuudessakin.Lainan kanssa on mielestäni helpompaa kuin vuokran,vuokra pitää aina maksaa kokonaisuudessaan mutta lainasta voi sopia että maksaa vain korkoa hetken jos kovin tiukkaa.Sanoisin että asiat ovat juuri niin helppoja kuin haluaa..

        Jos lapsi itskelee päiväkodissa niin ei se lyhennetty työaika muuta sitä.
        Tarkoitus on varmaankin selvittää sitä miksi lapsi itkee.Yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa hoitopaikkaan ja jää itkemättä sinne.Joko lapsi on arka tai hoitopaikassa ei kaikki ole kohdallaan.


      • tietenkin itkun
        miksihän itkee...... kirjoitti:

        Jos lapsi itskelee päiväkodissa niin ei se lyhennetty työaika muuta sitä.
        Tarkoitus on varmaankin selvittää sitä miksi lapsi itkee.Yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa hoitopaikkaan ja jää itkemättä sinne.Joko lapsi on arka tai hoitopaikassa ei kaikki ole kohdallaan.

        syy pitää selvittää,todennäköisesti sopeutuminen kestää vain vähän kauemmin.Se että yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa ei tarkoita että kaikki sopeutuisi,yksilöitä kuin ovat.Ja eiköhän kaikkien järki sano että lyhennetty työaika on parempaa lapselle kuin täysi.


      • Vaihtoehtoja on
        tietenkin itkun kirjoitti:

        syy pitää selvittää,todennäköisesti sopeutuminen kestää vain vähän kauemmin.Se että yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa ei tarkoita että kaikki sopeutuisi,yksilöitä kuin ovat.Ja eiköhän kaikkien järki sano että lyhennetty työaika on parempaa lapselle kuin täysi.

        Ja kaikki ei totu ollenkaan. Tuttavani pieni lapsi aloitti päiväkodin ja puoli vuotta oli yhtä huutoa ja itkemistä jääminen. Päivät menivät sulkeutuneena ja ujostellen, ei syönyt kunnolla, tuli kotona ongelmia esim. yöheräilynä ja kauhukohtauksina öisin.
        Puolivuotta vanhemmat yrittivät jaksaa ja sitten lapsi siirrettiin perhepäivähoitoon. Sinne sopeutui nopasti ja kaikki osapuolet olivat (ovat yhä) tyytyväisiä tilanteeseen.
        Kaikkia ei vain ole tarkoitettu isoon ryhmään ja isoon laitokseen.


      • itkee ja miksi?
        tietenkin itkun kirjoitti:

        syy pitää selvittää,todennäköisesti sopeutuminen kestää vain vähän kauemmin.Se että yleensä lapsi tottuu kahdessa viikossa ei tarkoita että kaikki sopeutuisi,yksilöitä kuin ovat.Ja eiköhän kaikkien järki sano että lyhennetty työaika on parempaa lapselle kuin täysi.

        Tottakai lyhennetty työaoka on lapselle parempaa,mutta aloittajahan on huolissaan lapsen itkusta ja siitä ettei hän nuku päiväunia.Kaikilla ei ole mahdollisuuttta lyhennettyyn työaikaan ja varsinkin kun lapsi on jo 3 vuotias.


      • saanut paljo seurata
        itkee ja miksi? kirjoitti:

        Tottakai lyhennetty työaoka on lapselle parempaa,mutta aloittajahan on huolissaan lapsen itkusta ja siitä ettei hän nuku päiväunia.Kaikilla ei ole mahdollisuuttta lyhennettyyn työaikaan ja varsinkin kun lapsi on jo 3 vuotias.

        KAIKILLA EI OLE MAHDOLLISUUTTA - hah hah, kuka sinut on noin vakuuttanut.
        Suomi on järjestelmiä täynnä. Sellaisia mahdollisuuksia äitien hoitaa itse lapsiaan, joista ei voinut muutama vuosikymmen sitten edes uneksia.

        Tuntuu tosi surkuhupaisalta - suomalainen nuori aikuiväestö on 70% korkeakoulutettu, mutta he ovat vielä kuuliaisempia romuttamaan oman järjenkäyttönsä, kuin me riistetty isoikäluokka - narutettu, jotta muka PAKKO.

        Jättää lapsi, hylätä hänet ja kaikki ihana äidille ja lapselle automaattisesti kuuluva yhdessäolon ilo. Jumalan tarkoittama lahjasta nauttiminen. Ja kulkea masentuneena töissä ja antaa lapsensa kärsiä koko pitkä päivä. Kyllä vanha kansa olisi sanonut, että oletteko seonneet täysin, kun tätä päivää katselisivat.


      • ei sovellu
        Vaihtoehtoja on kirjoitti:

        Ja kaikki ei totu ollenkaan. Tuttavani pieni lapsi aloitti päiväkodin ja puoli vuotta oli yhtä huutoa ja itkemistä jääminen. Päivät menivät sulkeutuneena ja ujostellen, ei syönyt kunnolla, tuli kotona ongelmia esim. yöheräilynä ja kauhukohtauksina öisin.
        Puolivuotta vanhemmat yrittivät jaksaa ja sitten lapsi siirrettiin perhepäivähoitoon. Sinne sopeutui nopasti ja kaikki osapuolet olivat (ovat yhä) tyytyväisiä tilanteeseen.
        Kaikkia ei vain ole tarkoitettu isoon ryhmään ja isoon laitokseen.

        "Kaikkia ei vain ole tarkoitettu isoon ryhmään ja isoon laitokseen." Ei ole tarkoitettukaan alunperin 100 v sitten kuin 5 vuotiaille. Ei sovellu kenellekään sitä nuoremmalle! Paitsi erikoissuomessa.


    • Järjenkäyttö on sall

      Juuri noin tein 3 vuotiaalle totellen kaikkien muiden mielipiteitä sosiaalisoitumiseen, kuin omaa sydäntäni. Olen saanut seurata koirien koulutusta jälkeenpäin ja voin sanoa, ettei noin raakasti edes koiria kouluteta. Niillä pitää erityisesti ottaa huomioon psyykeen jäävät vauriot.
      Monien elämäkompastelujen jälkeen on poikani elämä seestynyt.

      Kadun hirveesti, erittäin hirveesti, etten itse kasvattanut poikaani. On täysin valheellista puhua sosiaalisoitumisopetuksesta lapselle, jos pienen lapsen kasvuenergia riistetään riepaleiksi jatkuvassa puolustusasetelmassa pelon keskellä.
      Ja ei ole ennenkään lapselta puuttunut kavereita pihapiirissä.

      Suomen lasten kasvatus tarvitsisi radikaalin muutoksen luonnollisuuteen. Heidän vastuulle takaisin kenelle on alunperin tarkoitettu. Mutta Suomi on kikkaillut pitäen lapsia koekaniinileikkikaluina jo 40 v ja vaikka radikaalit jäljet ovat näkyneet jo kauan ja pahemmaksi on menossa, leikitään ikäänkuin muuta mahdollisuutta ei olisi.

      Olet jo vaurioittanut pahasti lapsesi psyykeä tuon kuukauden aikana. Pelkästään niidenkin vaurioiden vuoksi olisi sinun ehdottomasti rauhoitettava lapsen psyyke vähintään vuodeksi omassa seurassasi! Ja sen jälkeen vain puolipäiväistä hoitoa seuraava vuosi.

      • töissä täytyy käydä

        Meillä taitaa olla Suomessa suurin osa lapsista vaurioituneita, ovathan he olleet päiväkodissa hoidossa ja jotkut jopa alle vuoden ikäisistä. Ja varsinkin 70-80 luvulla syntyneet lapset aloittivat päivähoidon jopa puoli vuotiaina.
        Miksi pitäisi jäädä kotiin jos on kouluttautunut ammattiin ja on hyvä työpaikka, sillä kun lapsi täyttää 3 vuotta ja työnantaja ei hyväksy lyhennetyä työaikaa, niin ei ole muuta mahdollisuutta kun irtisanoutua töistä. Minusta meidän pitää vaatia pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia päiväkotiin,niin että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla hoidossa.


      • Ja vanhana
        töissä täytyy käydä kirjoitti:

        Meillä taitaa olla Suomessa suurin osa lapsista vaurioituneita, ovathan he olleet päiväkodissa hoidossa ja jotkut jopa alle vuoden ikäisistä. Ja varsinkin 70-80 luvulla syntyneet lapset aloittivat päivähoidon jopa puoli vuotiaina.
        Miksi pitäisi jäädä kotiin jos on kouluttautunut ammattiin ja on hyvä työpaikka, sillä kun lapsi täyttää 3 vuotta ja työnantaja ei hyväksy lyhennetyä työaikaa, niin ei ole muuta mahdollisuutta kun irtisanoutua töistä. Minusta meidän pitää vaatia pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia päiväkotiin,niin että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla hoidossa.

        varmaan muistelet että olipa ihanaa olla töissä kun lapsi oli pieni..


      • töissä täytyy käydä
        Ja vanhana kirjoitti:

        varmaan muistelet että olipa ihanaa olla töissä kun lapsi oli pieni..

        Vanhempi lapseni oli 8 kk, kun menin töihin(ei ollut hoitovapaita silloin) ja nuorempi 1,5 vuotias. Lomat ja kaikki muutkin vapaat vietimme tiiviisti perheenä ja muistelen lasten lapsuusaikoja hyvillä mielin. Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan. Nuorimmalla on vieläkin pari ystävää päiväkotiajoilta.


      • dyjjdj
        töissä täytyy käydä kirjoitti:

        Vanhempi lapseni oli 8 kk, kun menin töihin(ei ollut hoitovapaita silloin) ja nuorempi 1,5 vuotias. Lomat ja kaikki muutkin vapaat vietimme tiiviisti perheenä ja muistelen lasten lapsuusaikoja hyvillä mielin. Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan. Nuorimmalla on vieläkin pari ystävää päiväkotiajoilta.

        "Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan." Se kuinka tasapainoinen ihminen on, ei riipu koulutustasosta. Itse asiassa olen nähnyt työssäni jopa päinvastoin; kaikista parhaiten menestyvät (kouluissa huippuarvosanat) ja johjiksi päässeet ovat niitä kaikkein epätasapainoisempia ihmisiä. Riippuu mitä tarkoitetaan "pärjänneet hyvin". Se, onko ihminen onnellinen, tasapainoinen ja terveen itsetunnon omaava ei ole sama asia kuin että ihminen on korkeasti koulutettu ja "näennäisesti menestynyt" opinnoissaan. Eräs psykologi sanoi, että 95%:lla ihmisistä on jonkinlaisia traumoja, ihmiset jotenkin luulevat, että jos ihmisellä on ammatti ja ei ole hullujenhuoneella, että hänellä ei ole mitään traumoja. Mistä vanhemmat voivat tietää lopulta onko traumoja vai ei kun suurin osa traumoista on henkilöille itselleenkin tiedostamattomia? Sitten ihminen vain reagoi eri tavoin niihin: joku kärsii masennuksesta, paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, alkoholimista yms. Ja suurin osa mielenterveysongelmista juontaa varhaislapsuuden hylkääämiskokemuksista (joskin ei aina)


      • Ensin hutkitaan, sit
        dyjjdj kirjoitti:

        "Lapset ovat pärjänneet hyvin, kouluttautuneet hyviin ammatteihin, eikä minkäänlaisia traumoja ole kummallakaan." Se kuinka tasapainoinen ihminen on, ei riipu koulutustasosta. Itse asiassa olen nähnyt työssäni jopa päinvastoin; kaikista parhaiten menestyvät (kouluissa huippuarvosanat) ja johjiksi päässeet ovat niitä kaikkein epätasapainoisempia ihmisiä. Riippuu mitä tarkoitetaan "pärjänneet hyvin". Se, onko ihminen onnellinen, tasapainoinen ja terveen itsetunnon omaava ei ole sama asia kuin että ihminen on korkeasti koulutettu ja "näennäisesti menestynyt" opinnoissaan. Eräs psykologi sanoi, että 95%:lla ihmisistä on jonkinlaisia traumoja, ihmiset jotenkin luulevat, että jos ihmisellä on ammatti ja ei ole hullujenhuoneella, että hänellä ei ole mitään traumoja. Mistä vanhemmat voivat tietää lopulta onko traumoja vai ei kun suurin osa traumoista on henkilöille itselleenkin tiedostamattomia? Sitten ihminen vain reagoi eri tavoin niihin: joku kärsii masennuksesta, paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, alkoholimista yms. Ja suurin osa mielenterveysongelmista juontaa varhaislapsuuden hylkääämiskokemuksista (joskin ei aina)

        Tutkimuksia ja analyysejä on joka lähtöön. Puolesta ja vastaa, valitsee vain sen mikä palvelee parhaiten omaa tarvetta. Aina on joku "viisas" sanonut jotain ja toinen "viisas" sanonut samasta asiasta toisin.
        Lapsen oma tai vanhempien oma kokemus ja tunne asioista on tärkein, ei jonkun toisen tekemä tutkimus.
        Kait tuokin vastannut vanhempi tuntee lapsensa paremmin, kuin joku täysin vieras psygoloki.


      • dyjjdj
        Ensin hutkitaan, sit kirjoitti:

        Tutkimuksia ja analyysejä on joka lähtöön. Puolesta ja vastaa, valitsee vain sen mikä palvelee parhaiten omaa tarvetta. Aina on joku "viisas" sanonut jotain ja toinen "viisas" sanonut samasta asiasta toisin.
        Lapsen oma tai vanhempien oma kokemus ja tunne asioista on tärkein, ei jonkun toisen tekemä tutkimus.
        Kait tuokin vastannut vanhempi tuntee lapsensa paremmin, kuin joku täysin vieras psygoloki.

        No itse asiassa kaikki psykologian alan tutkimuksen ovat yhtä mieltä siitä, että alle 3-vuotiaalle parasta on kotihoito (mikäli kotiolot eivät ole aivan huonot). Ei ole olemassa yhtään yltiösosiaalista reipasta 1-vuotiasta, joka hyötyisi päiväkodista ellei vanhemmat kotona ole aivan hulttioita. Kyllä terveen järjen pitäs sanoa, että vauva tai taapero ei tarvitse laitoshoitoa. Ainoastaan työelämä ja raha sanelee sen, että päiväkoteja tarvitaan, mutta ei pienten lasten tarpeet. Alle 3-vuotiaalle pitkät päivät hoidossa ovat aina riskitekijä kehitykselle, mutta ei se tarkoita aina sitä, että lapsesta tulisi mikään "psykopaatti" mutta riskit lisääntyy erilaisille ongelmille.


    • tsissss

      Hyvänen aika, kyllä on hullua porukkaa täällä. Syyllistätte äitejä ja vetoatte siihen että on lapset ennenkin itse hoidettu. Hei ottakaa nyt edes selvää faktoista ennen kuin aloitatte tuon vauhkoamisen.

      Ensinnäkin 70-luvulla lapset laitettiin hoitoon jo 3 kuukauden iässä koska nykyistä pitkää äitiyslomaa ei ollut. Kysykää vaikka anopiltanne jollette muuten usko. Ja nykyäänkin sama käytäntö on monissa tunnetuissa sivistysvaltioissa kuten Ranskassa. Hassua että ranskalaiset lapset kasvavat ihan fiksuiksi vaikka menevät hoitoon pikkuvauvoina, mutta suomalaiset lapset jäävät ikuisesti traumatisoiduiksi kun menevät hoitoon esim. 2-3 vuotiaina.

      Huom ei minustakaan ole järkevää laittaa lasta hoitoon vauvana tai välttämättä edes alle 1.5-vuotiaana, mutta hei kyllä 3-vuotias jo hoidossa hyvin pärjää jollei ihan hirviöhoitajia osu kohdalle.

      • ....

        70-luvulla se osa lapsista jotka vietiin päiväkoteihin hyvin pieninä oli varsin pieni verrattuna nykytilanteeseen, tavallisesti vauvoja hoiti kotona hoitaja tai sukulainen.Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta kuin ryhmähoito liian pienenä. Ranskassa lapsia viedään pienestä hoitoon vielä hyvin rajoitetusti. Tavallisesti kokopäivähoitoon vasta kolme vuotiaina. Totta on että Suomen suuntaan ollaan menossa ja ranskalaisissa lapsissa ja nuorissa nähdään myös emotionaalisen kehityksen häiriöitä kasvavassa määrin


      • ,,,,
        .... kirjoitti:

        70-luvulla se osa lapsista jotka vietiin päiväkoteihin hyvin pieninä oli varsin pieni verrattuna nykytilanteeseen, tavallisesti vauvoja hoiti kotona hoitaja tai sukulainen.Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta kuin ryhmähoito liian pienenä. Ranskassa lapsia viedään pienestä hoitoon vielä hyvin rajoitetusti. Tavallisesti kokopäivähoitoon vasta kolme vuotiaina. Totta on että Suomen suuntaan ollaan menossa ja ranskalaisissa lapsissa ja nuorissa nähdään myös emotionaalisen kehityksen häiriöitä kasvavassa määrin

        Ja muistetaan, että edelleenkin suurin osa alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona. Ei siis mitään uutta auringon alla.


      • äi-ty-li
        .... kirjoitti:

        70-luvulla se osa lapsista jotka vietiin päiväkoteihin hyvin pieninä oli varsin pieni verrattuna nykytilanteeseen, tavallisesti vauvoja hoiti kotona hoitaja tai sukulainen.Tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta kuin ryhmähoito liian pienenä. Ranskassa lapsia viedään pienestä hoitoon vielä hyvin rajoitetusti. Tavallisesti kokopäivähoitoon vasta kolme vuotiaina. Totta on että Suomen suuntaan ollaan menossa ja ranskalaisissa lapsissa ja nuorissa nähdään myös emotionaalisen kehityksen häiriöitä kasvavassa määrin

        70- luvulla päivähoito-oikeus vaihteli vuosittain. Tänä vuonna jos tulosi olivat sen verran alhaiset sait paikan, ensi vuonna menetit jos tulosi olivat muutaman markan nousseet. Sitten oli etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta ja melkeinpä vietävä lapsi mihin tahansa. Ei niitä hyviä hoitajia kuule juossut kadut täynnä, oli otettava se kuka suostui. Tarhapaikka oli lottovoitto! Oli pakko käydä töissä, ei ollut kotihoidon tukea eikä tosiaan subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Lakatkaa vikisemästä turhia ja olkaa tyytyväisiä edes joskus.


      • !!!
        äi-ty-li kirjoitti:

        70- luvulla päivähoito-oikeus vaihteli vuosittain. Tänä vuonna jos tulosi olivat sen verran alhaiset sait paikan, ensi vuonna menetit jos tulosi olivat muutaman markan nousseet. Sitten oli etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta ja melkeinpä vietävä lapsi mihin tahansa. Ei niitä hyviä hoitajia kuule juossut kadut täynnä, oli otettava se kuka suostui. Tarhapaikka oli lottovoitto! Oli pakko käydä töissä, ei ollut kotihoidon tukea eikä tosiaan subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Lakatkaa vikisemästä turhia ja olkaa tyytyväisiä edes joskus.

        Kyllä niitä hyviä hoitajia kummasti löytyi. Siihen aikaan ihmiset mieluummin tekivät töitä kuin istuivat sossun luukulla.Oli paljon naisia jotka hoitaneet omat lapsensa aikuisiksi ja halusivat vielä työtä tehdä. Olis mielenkiintoista tästä ihan ottaa selvää koska vanhempieni kertomusten mukaan melkein jokaisella oli joku "ihana täti"jonka olivat ihan lehti-ilmoituksella löytäneet. Näitä tätejä oli sitten varmasti vapaina ja halukkaina huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä. Tällaisen "ihanan" tädin hoidossa oli alle kolmevuotiaan hyvinvointi aivan varmasti paremmassa turvassa kuin ylisuuressa päiväkodin lapsiryhmässä! Saattaa olla että vanhemmilla enemmän vaivaa hyvän tädin löytämisessä mutta eikö tärkeän asian eteen pidäkin vähän töitä tehdä?


      • yökkötyökkö

        Oliskos se Ranska, jossa on nyt eniten avioerojakin. Suoraa seurausta näistä em. asioista. Jos toimitaan sääntöjen mukaan ja hankitaan hyvät ammatit ja tittelit, ei se vielä tarkoita yhtään mitään ihmisen ehjyydestä ja vahvuudesta, sittenkään. Luonnehäiriöisiä on johtajapaikat ja akateemiset virat täynnä.


      • ...
        yökkötyökkö kirjoitti:

        Oliskos se Ranska, jossa on nyt eniten avioerojakin. Suoraa seurausta näistä em. asioista. Jos toimitaan sääntöjen mukaan ja hankitaan hyvät ammatit ja tittelit, ei se vielä tarkoita yhtään mitään ihmisen ehjyydestä ja vahvuudesta, sittenkään. Luonnehäiriöisiä on johtajapaikat ja akateemiset virat täynnä.

        Turha sitä on vähätellä risaisiin epämääräisiin vanhempi-lapsisuhteisiin liittyviä riskejä ja niiden vaikutuksia normaaliin kehitykseen. Varhaiset pitkät päivittäiset erot ilman turvallista korvikehoitajaa alle kolmevuotiaiden elämässä on riski. Kaikki eivät kärsi samalla tavalla mutta riskistä on kyse joka näkyy myös mielenterveystilastoissa jotka osoittavat että jopa kolmasosa alle kouluikäisistä tulee tarvitsemaan erkoiapua koluiässä.
        Tästä tosiseikasta alkaa olla jo niin paljon luotettavaa tutkimusta että todella kummallista että Suomessa vain jääräpäisesti kieltäydytään näkemästä alle kolmevuotiaiden hoidon huolestuttavaa kehitystä.


    • äiskämenitöihin

      meill on yhtä hoota illat kun tapellaan nukkumisen kansa kun tietää että pitää aamulla sinne mennä. siellä on hänen mielestään kuitenkin kivaa mutta kaikki purkautuu kotimatkalla ja loput illan aikana. lisäks eroahdistus kalvaa kohta 3 vuotiasta edelelleen tosivoimakkaasti. jälkiä tietysti jää myöhempään.

      • Totta se on

        Alle kolmevuotiaan kanssa voi olla kotona, se on vain järjestelykysymys. Vähän kun istuu laskemaan kaikki menot ja tulot eri vaihtoehdoissa, niin voipi ollakin edullisempaa hoitaa pienet lapsensa kotona.
        Yli kolmevuotias vasta alkaa kaipaamaan toisten lasten seuraa.


    • hannah7999

      Mun lapsella meni hoitoon sopeutumisessa 5kk.nyt viihtyy hyvin ja jää mielellään. Aloitti hoidon 1v ja 8kk.kohta jääkin jo pois kun syntyy pikku sisarus.

    • Anonyymi

      Olen muuttanut Orimattilasta Helsinkiin ja meidän taapero pelkäsi muuttoa ja itki koska se joutui uuteen päiväkotiin ja itkee joka kerta päiväkodissa siis minä itse olen lukiossa ja oon 17 ja niin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En ole rakastunut

      Tai ihastunut sinuun. Kiinnostuin kyllä heti koska erotut massasta.
      Ikävä
      378
      3700
    2. Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa

      Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit
      Maailman menoa
      209
      1813
    3. Olen ärtynyt koska

      minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.
      Ikävä
      67
      1384
    4. Suomalaiset marjat loppuvat

      Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten
      Maailman menoa
      151
      1270
    5. Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa

      ”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.
      Maailman menoa
      165
      913
    6. Puhutko toisista ihmisistä

      pahaa, jotta näyttäytyisit itse jotenkin paremmassa valossa?
      Ikävä
      117
      883
    7. Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät

      Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu
      Suomussalmi
      57
      870
    8. Mitä teen väärin?

      Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää
      Sinkut
      117
      850
    9. Haluaisin tietää

      mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔
      Ikävä
      49
      830
    10. Oli mukava tavata irl

      Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt
      Ikävä
      24
      829
    Aihe