AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Älkää alkako!

Älkää alkako!

119 Vastausta 311 Lukukertaa
Varoitan kaikkia jotka eivät vielä ole joutuneet tähän kurimukseen, älkää ihmeessä alkako omaishoitajaksi.
vaikka säälisitte ja luulisitte jaksavanne.
Ymmärrän jos hoidettava on edes itse liikkuva ja suhteellisen järjissään.
Nosteltava tai koko ajan vahdittava ihminen on liian raskas hoitaa.
Ei ole järjen hiventäkään ajaa itseään romuksi toisen ihmisen takia, oli tämä kuinka rakas hyvänsä.
Laitoksessa voi käydä katsomassa, siellä on koulutettu henkilökunta.
Olen kiinni tässä, kuin elävältä haudattuna, en jaksa edes taistella laitospaikkaa omaiselleni.
Soita sosiaalipäivystykseen ja sano, että et jaksa enää hoitaa omaistasi. Sieltä täytyy järjestää apua ja joku paikka omaisellesi. Voit sanoa, että tilanne on vaaraksi hoidettavalle (kuten onkin, jos itse sairastut fyysisesti/henkiseseti tai kuolet siihen taakkaan). Meillä on ainakin numero, josta apua tulee vaikeissa tilanteissa. Numero toimii ympäri vuorokauden.
Hyvä rakas omaishoitajaystäväni! Olet jo oman osuutesi tehnyt ja oikeastaan jo paljon enemmänkin, kun olet uuvuttanut itsesi loppuun. Kaivapa esille se kotikuntasi kanssa yhdessä solmimanne omaishoitajasopimus. Siitä löytyy yhteyshenkilö, johon otat vaikka puhelinyhteyden ja sanot sopimuksen irti sillä perusteella, ettet jaksa enää päivääkään.

Älä suostu neuvottelemaan, vaikka kuinka sanoisivat etteivät niin nopeasti saa hoitopaikkaa puolisollesi. Sanot vaan tiukasti, että voimasi ovat loppu ja omaishoitajuus päättyy sinun osaltasi tähän päivään.

Laki velvoittaa kunnan pitämään huolta vanhuksista, sairaista ja vammaisista. Viranomaisen on yksinkertaisesti pakko järjestää puolisollesi hoivapaikka mistä tahansa, vaikka vainhainkodin vuodeosastolta siihen asti kunnes sopiva hoivapaikka löytyy.

Älä anna periksi. Nyt on viimeinen hetki sinun huolehtia itsestäsi, ennenkuin teitä on kaksi hoidettavaa. Voimia ja rohkeutta sinulle, että jaksat tehdä päätöksen ja muuttaa elämäsi. Siihen sinulla on täysi oikeus.
Kiitos kannustuksesta.
Tiedän että en ole enää kovinkaan hyvä hoitaja puolisolle, henkisen ja ruumillisen uupumisen takia.
Yritän parhaani.
Paikat on kiven alla, vuodeosasto on varmaan sopivin paikka, ei hän tästä parane enää.
Minkäslainen irtisanomisaika omaishoitosoppareissa on? Jotenkin tulee mieleen, että pitkä... pelaavat aikaa, jos vaikka hoidettava poistuisi luonnollista tietä :(. Pakkohan niiden on viedä hoidokki jonnekin, jos vaikka omaishoitaja itse kuukahtaa. Pahimmillaan siellä on sitten yksi kuollut hoitaja ja yksi halvaantunut hoidokki päiväkausia, ennen kuin kukaan huomaa. Halvaantuneet eivät pysty soittamaan eikä huutamaan apua ja dementikot eivät tajua tehdä sitä vaan puuhastelevat omia sekopäisiä juttujaan.
Kun itse olin omaishoitajana, niin siihen aikaan irtisanomisaika oli kunnan puolelta 2 kuukautta, omaishoitajan puolelta 1 kuukausi. En tiedä, miten on nykyään - asiahan selviää omaishoitajasopimuksesta. Oma omaishoitajuuteni päättyi miehen kuolemaan, mutta tiedän monta tapausta jossa omaishoitaja on itse uupunut niin, että on joutunut lopettamaan omaishoitajuuden ilman kuukauden irtisanomisaikaa.

Ei sairasta omaishoidettavaa voi jättää vajaakuntoisen omaishoitajan hoidettavaksi. Toki kunnassa sitä yrittävät, jokainen omaishoitajan työpanoksella säästetty kuukausi kun tietää kunnalle 4000 euron säästöä. Laitospaikka maksaa kunnalle 4000 euroa kuukaudessa, hoidettava itse maksaa vain osan kokonaiskustannuksista eli maksimissaan 85% tuloistaan.

Ehdotan, että nimimerkki Liian raskas taakka ilmoittaa kotikuntansa sosiaalipäivystykseen olevansa kokonaisvaltaisesti niin uupunut, ettei enää jaksa hoitaa päivääkään hoitaa omaishoidettavaansa, muussa tapauksessa kunnalla on pian kaksi laitoksessa hoidettavaa. Aina parempi, jos jaksaa hakea omalta lääkäriltään omaa tilannettaan tukevan lääkärintodistuksen, mutta sekään ei ole välttämätön.
Omaishoitaja ei pääse mihinkään omalääkärille todistuksia hakemaan, kun on kiinni hoidettavassaan 26 tuntia vuorokaudessa. Hoidokille kyllä irtoaa lääkemääräykset. Joista ei ole mitään hyötyä, vaan pelkkää rahanmenoa, kun hoidokki on jo rauniona.
Tänään mieki ajattelin,että jos ottais eron,ja jättäis kaiken kaupungin hoidettavaks.Mitä ja ketä se palvelee,kuunnella kun toinen haukkuu ja haukkuu ja ei tiedä kuka minä olen,ei saa syömään,ei tee sitä eikä tätä,mitä ihmeen järkeä täs on???Mie ihan hullu kun suostun tällasta tekemään,rakkauden kanssa tällä ei mitään tekemistä,ei yhtään,kun toinen nostaa nyrkkiä,ei saakeli!!Ainoan neuvon mitä aina saa on,"Koita nyt kestä",paskanmarjat!Pää tässä menee itellääkin sekasin,ei erota kohta mikä on todellinen elämä ja mikä ei!!
Olet valmis lopettamaan tee sitten niin.
ristiina, ilmoita sinne sossuille että et jaksa ja sano irti omaishoitosopimus. Eikös sulla ole uuttakin sukupolvea, joka ohittaa tärkeydessä nää ihmisrauniot...
Ei tarvitse välttämättä ottaa eroa. Itse väsyin ja sanoin irti omaishoitajuuden.
Nyt hoitaa kotihoito ja seuraava on laitos kun kunto menee potilaalla siihen.
Kotihoito maksimi 3 kertaa päivässä käynti jos ei riitä niin laitoshoito.
Itse olin sairas ja oman terveyteni vuoksi lopetin ja myös hoidettavan kunto menee alaspäin kun se Alzheimer. Lääkkeet olleet sopivat joten näin pärjännyt vielä.
Sai hyvät lääkkeet lääkäriltä muuten olisi tilanne sam kuin Sinulla.
Ei voi nyt muuta kuin katsoa päivä kerrallaan. Surullista se kun puolison kunto menee vääjäämättä tuossa sairaudessa alaspäin ajan kanssa.
Suositan kotihoitoa ja sitten seuraava laitos kun ei riitä. Täällä ainakin niin sanottiin
kotihoidossa.
Älä rasita itseäsi loppuun palamisen partaalle!!
Kun kotihoito toteaa ettei hekään voi hoitaa väkivaltaista potilasta on vaihtoehtona laitos. He eivät hoida väkivaltaisia vaan laitos silloin ajankohtainen.
Tiedän koska alan ammattilainen niin sanonut.

PS: lisäys edelliseen
Vielä kerran tulee päivä
kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä milloin
se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi
hiljaa kotiovella,
silloin tiedän,
nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni,

syliin hellään rutista.
Pidä kädestäni kiinni, lohduta.
Että voisin aivan hiljaa
huomaamatta nukkua,
että voisin luulla,
tulet mukana.

Sitten anna minun mennä,
kun on aika lähteä,
kerro kuinka unelmoimme
joka kevät yhdessä.
Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas
kuinka kaunis uusi kesä ihana.

Toivon, ethän enää silloin
kannusta ja rohkaise.
Ethän pyydä, että jäisin elämään.
Säästä minut hiljaa vain:
irti päästä, olet vapaa lähtemään
Itku tuli kun luin runosi ristiina.
Samaistun täysin runon sanomaan.
>Tänään mieki ajattelin,että jos ottais eron,ja jättäis kaiken kaupungin hoidettavaks. Mitä ja ketä se palvelee,kuunnella kun toinen haukkuu ja haukkuu ja ei tiedä kuka minä olen<

Tuossa on se oleellinen. Miksi uhraisit oman ja lapsesi elämän ja kenties mielenterveyden, Ristiina, kun et saa kiitokseksi edes hyvää mieltä? Miehesi heristää nyrkkiä, haukkuu ja huutaa - ei edes tunne sinua. Rakkautta on jäljellä vain muistoissa ja runoissa.

Olet jo tehnyt miehesi hyväksi enemmän kuin oikeastaan edes jaksaisit. Nyt on aika ajatella itseäsi ja lastasi. Miehesi sairaus etenee kokoajan, eikä hän enää huomaa eroa kodin ja laitoksen välillä. Tsemppiä ja voimia sinulle, jotta jaksat tehdä oikean päätöksen.
Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette saaneet omaisenne laitokseen. Miten se lopulta onnistui, eli jouduitteko silti hoitamaan vielä vaikka ette jaksaneet? Miten nopeasti hoidettava haettiin pois ja minne vietiin?
Miten tuo kotihoito 3 krt päivässä voisi riittää hankalahoitoisen ihmisen kanssa? Mitä sitten, kun potilas huutaa/tukehtuu ruokaan/laskee alleen ja kaatuilee yms. käyntien välillä? Menenkö toiseen huoneeseen ja laitan oven kiinni. Kyllä siinä väkisin ollaan omaishoitajaa, jos samassa kämpässä asutaan. Mihin siitä karkuun pääsee, oli paperilla sopimusta taikka ei.
Ei riitäkään. Laitoshoito alettava silloin.Kuntien on järjestettävä hoito.
Laki sanoo niin.
Kotihoidon henkilöt sanoi että kun ei pääse liikkumaan enää silloin alkaa laitoshoito.
Lisäksi oma kuntoni ei kestä joten turvapuhelin apuna. En jaksaisi nostaa häntä jos kaatuu ja niitäkin sattunut useita. Lisäksi tuo tukehtuminen meilläkin usein uhkaavaa. Taputan selkään tai hälytän apua. Ei tosin voi jatkuvasti olla vahtimassa eli siinä propleemaa monelle.
Turvapuhelin meillä hätä tapauksissa apuna.
Sanottiin juuri noin että 3 kertaa päivässä minkä he voi hoitaa.
Ihan tilapäisesti voi lisätä kertoja ei jatkuvasti.
Ellei se riitä ja kunto huono niin laitoshoito.
nimim.ex omaishoitaja.Oivoi,ei kotihoito riitä mihinkään meillä,täällä pitää jatkuvasti jonkun olla läsnä!Mies touhua koko ajan,pukee ja riisuu,menee pihalle ilman vaatteita jne.Korkeintaan voin jättää hetkeksi telkun ääreen kun lääke vaikuttaa ja kipaista kaupassa tässä lähellä.
Täysin valvottava,koska arvaamaton ja ei tiedä mitä seuraavaksi keksii.Mieheni fyysisesti kunnossa vielä,olen jopa juossut peräs kun mennyt ilman vaatteita ulos!
Kaikki lääkitys mitä on tarjolla on koklattu,hänellä niin raju alzheimer,tällä hetkellä koklataan cocktailia ,vähän sitä sun tätä lääkesekoituksia!
Kaikkein vaikeinta on,kun talous se vaikea puoli,kun asunto ja autovelat,ja laitohoito vie niin paljon tuloista,joutuisimme tytären kanssa melkein köyhyyteen jos nyt laitan mieheni hoitoon.,Tää on niin perkeleestä,niinkuin ei todellista elämää enään...
ps.se runo oli kyl jonkun toisen tekele,luen niitä kun haen lohtua
Todella vaikeaa meidän puolisoiden kohtalo kun omainen sairastuu.
Teillä on vaikeaa koska puolison hoito vaatii jo paljon. Meillä vielä pärjää näin.
Ei vaan tiedä koska hänen kunto menee huonoksi koska hänellä on monia sairauksia. Diabetes insuliinihoitoinen ja maksa sairaus. Ei alkoholin aiheuttama ja atsma ja vielä muita juttuja. En olisi jaksanut enää kaikkea kun hoidin kaiken pistoksista ja lääkkeistä alkaen. Hain ne apteekista ja laitoin dosettiin ja annoin lääkkeet. Nyt kotihoito hoitaa pistokset ja sokeriarvojen mittaukset. Apteekki annostelee lääkkeet dosettiin. Vaipat vaihtaa kotihoito ja pesut silloin.
Vasta nyt alan päästä vähän tasapainoon kun nuo avut edes on. Turvapuhelin myös on.
Kotihoito maksut tulee molempien tulojen mukaan ja perusvähennys ja tuntien mukaan mitä kuluu aikaa käynnillä. Se ei meillä kovin paljoa. Laitoshoito tulisi olemaan noin 60% molempien tuloista. Perheen eli puolison ja lasten toimeentuloon jätettävä kuitenkin rahaa. On elatusvelvollisuus kun on perhe.
Ne kaikki lasketaan kunkin tulojen mukaan. Varmaan tiedätkin nuo jutut.
Lopuksi totean. Todella sairaan omaiset joutuvat ilman syytään aika tressiin siksi kun avioliitossa. Ei mielestäni avioliitto ole lupautumista hoitajaksi.
Vaikeaa todella taloudelliset seikat asiassa silloin. Mutta perheen toimeentulo turvattava.
Olemme yhteiskunnan hyväntekijöitä syystä että puoliso sairastuu. Mielestäni se ei oikein ole mitenkään. Kuka päättäjä tekisi samat jutut yhtä pienillä "palkoilla" kuin omaishoitajat . Siis se tahdon vie puolison toisen mukana kestämättömään tilanteeseen. Vie jopa toisen terveyden.
Toivoisi asiaan korjauksen oikeustajun mukaan!!
Lisäys: siis kunnallinen laitoshoito menisi noin tietääkseni.
Siis juuri se kotiin jäävä summa olisi tuo 60 % tuloista ja tarpeen vaatiessa huomioon otetaan asumiskuluja. Perhettä ei voi jättää tyhjän päälle .
Onhan olemassa elatusvelvollisuus joka ei katkea sairauden takia.
>talous se vaikea puoli,kun asunto ja autovelat,ja laitoshoito vie niin paljon tuloista,joutuisimme tytären kanssa melkein köyhyyteen jos nyt laitan mieheni hoitoon<

Niin raadollista kuin onkin, tuossa lienee se ongelman ydin monen läheistään uupumukseen asti omaishoitavan kohdalla.

Laitoshoito on kallista. Äitini pääsi 3 viikkoa sitten yksityiseen hoivakotiin, joka laskuttaa hoivapaikasta 113,50 euroa vuorokaudesta, eli kuukaudessa 3405 euroa. Äitini saa eläkettä bruttona 2300 euroa ja maksaa siitä veroa 500 euroa, jolloin käteen jää nettona kuukaudessa 1800 euroa.

Kunta maksaa äidin laidoshoidosta 41,97 euroa/ vrk jolloin äidille itselleen jää maksettavaksi kuukaudessa 2200 euroa, elikkä 400 euroa enemmän kuin hänen tulonsa ovat kuukaudessa.

Lääkkeet ja vaatteet, pesulaput ja pesuaineet eivät vielä kuulu hoidon hintaan, joten niistäkin tulee lisäkuluja.

Nyt haemme tietysti äidille Kelalta sitä korkeinta eläkkeensaajan hoitotukea sekä asumistukea. Nähtäväksi jää, saadaanko sitä ja minkä verran.

Ihmettelen vaan, mihin perustuu se yleinen harhakäsitys että hoidon maksuksi voidaan periä korkeintaan 86 % hoidokin tuloista. Äidin kohdalla se ei ainakaan toteutunut.

Mikähän olisi ratkaisu Ristiinan kohdalla? Avioerostako apu?
Yksityisen hoitopaikan maksut ovat korkeita. Kunnalliseen hoitopaikkaan ei niin korkeita. Perheen toimeentulo otettava huomioon maksua määrätessä.
Kannattaa ottaa selvää asioista ja maksuista.
Kotihoidon jälkeen usein pääsee kunnalliseen hoitopaikkaan.
Sosiaali henkilöt ja kunnan kuuluu järjestää hoitopaikka. Se on laissa.
Niinpä,sitä minäkin mietin,jos otan avioeron,niin talot ja kaik menee...ja kunta syö miehen rahat,niin kävi anopille,kun oli hoidossa,niin kodista saadut rahat hupeni pikkuhiljaa tililtä,ei jäänyt edes se lakiosa.
Miten mie sitten,toivon että kuolema tulisi äkkiäkö,että saan leskeneläkkeen,hirtehishuumoria jo,mutta totta!
Ei ne nyt edes välitä vaikka olen sanonut,ettei varmaan ole terveellistä lapsen katella tuota alzheimertouhua,4 vuotta likka katellut,10 vuotiaasta....mutta kauniisti puhutaan,miten lapsia pitää auttaa ja tukea,minä olen ollut lapseni psykologi ,eipä tuo nyt vielä huumeisiin eikä alkoholiin sortunut,joten pitää olla iloinen,jossain vaiheessa oli kyllä paha masennus,senkin hoidin jotenkin...
Tämä nyt kuulostaa kauhean laskelmoivalta, mutta pystyisitkö käydä juttelemassa lakimiehen kanssa noista raha-asioista? Ts. onko mitään prsaanreikää, jolla saisit suojattua edes osan omaisuudesta?

Tilanteenne on kyllä niin kamala, että ehdotan joka tapauksessa laitospaikan etsimistä. Kun hoidettava on siinä kunnossa, että ei enää oikeaa rakkutta kykene sinua ja lastanne kohtaan tuntemaan, ei sinun kuulu asettaa hänen elämäänsä teidän edellenne. Etenkin lapsenne vuoksi laitos on ainoa järkevä ratkaisu.

Omaisuus vain myyntiin ja muutatte vuokralle asumaan. Ehkä saat vielä oman elämän ja työpaikankin, niin raha-asiatkin paranevat ajan myötä. Henkinen vapaus ja lepo, oma ja tyttärenne mielenterveys painavat kyllä vaakakupissa enemmän kuin maallinen omaisuus. Monet avioeron kokeneet joutuvat aloittamaan tyhjästä ja he selviävät. Sinä saat lisäksesi henkisen ja fyysisen rauhan.

Voimia päätökseen!
Minusta tuntuu että sinulle käy melko hyvin Kristiina kun on huollettava nuorikin.
Meillä pantiin kaikki tulot yhteen siitä jäi minulle noin 60%. Koska sinulla on lapsi niin saat varmasti enemmän. Asuntoon ja omaisuuteen eivät koske, hoitomaksu on se mikä jää kun sinun ja tyttäresi osuus lasketaan pois.
Sinun kannattaa selvittää asia tarkoin.
Riippuu sitäkin minne miehesi menee hoitoon. Jos pääsee terkkarin vuodeosastolle niin käy kuten meillä, todennäköisesti.
Meillä hoidettava joutui vanhainkodin vuodeosastolle. Ei ole huollettavia. Laskettiin ihan kaikki tulot yhteen, korkotulotkin, minulle jäi vähän alle 60% yhteenlasketusista tuloista. Omaishoidontukea ei huomioitu, kelan hoitotuki huomioitiin tuloksi.
Pitkästi toistatuhatta euroa kuukaudessa menee, on oma huone, sai viedä sinne telkkarin ja omia esineitä. Hoidossa ei ole moittimista, jos huomaan epäkohtia sanon ystävällisesti heti.
ristiina: kun miehesi on jo menettänyt oman persoonansa niin ei häntä avioero haittaa. Otat eron vaan, ajattele omaa ja tyttären tulevaisuutta!! Eropaperit vaan sisään, et tarvii niihin miehesi suostumusta. Hän ei ehkä edes enää tiedä olevansa naimisissa.
Teille, jotka pelkäätte omaisuuden menevän laitoksen myötä: Hankkiutukaa omaisuudesta eroon ennen laitoshoitoa. Siirtäkää sitä lapsillenne ja lapsenlapsillenne jo nyt. Itsehän ette enää tarvitse omaisuutta siinä vaiheessa, kun on laitoshoidon aika ja varsinkaan elämän päätyttyä.
Missä tarjotaan oma huone vanhainkodin vuodeosastolla :O? Ei ainakaan pk-seudulla. Täällä pidetään myös liikuntakyvyttömiä potilaita kotihoidossa vaikka kuinka paljon.
Kaksi omaa huonetta taitaa olla, meillä oli onnea kun järjestyi. Kyllä se ihan vuodeosaston nimellä on, on vanhainkodin yhteydessä. Pohjois-suomessa pienehkö kaupunki.
Tiedän että todella huonokuntoisia pidetään kotihoidossa.
Meillä on potilas liikuntakyvyttömyyden lisäksi täysin autettava, ei pysty syömäänkään itse, saati sitten tekemään mitään muuta. On ajan tasalla mutta ei juuri kiinnostu mistään. Hän suhtautui jo kotona kielteisesti kuntoutukseen ja kunnon ylläpitämiseen.
Joo ihan on kuin meillä pk-seudulla. Täällä vaan tuntuu, että omaishoitajat sitten jaksaa mitä tahansa mukamas. Potilas meilläkin on vastaan mitä tahansa toimenpiteitä, miksi tehdä niitä sitten. Antaa luonnon hoitaa kiertokulkunsa. Meillä potilas syö vielä itse, mutta ruoka lentää pitkin lattioita ja seiniä, eikä ole sisäsiisti. Silti tää ihminen hoidatetaan samanikäisellä vanhalla puolisolla. Ei prkl...
Kun ei jaksa voi irtisanoutua omaishoitajuudesta. Silloin kunnan kuuluu järjestää hoito. Kotihoito ei tietääkseni hoida paljon vaativaa hoitoa koska heilläkin on määrä minkä voi hoitaa. Silloin kuuluukunnallinen hoito järjestää kunnan.
Jopa se laitoshoitopaikka kun ei hoitajaa.
Joopa. Vanhukset makaavat käytävillä sitten kuin sillit purkissa, dementikot huutavat yöt läpeensä jne. Näin pelotellaan, kun yrittää puhua laitospaikasta tai edes intervallihoídosta. Meillä on ihan kotihoidon lääkäri todennut potilaasta, joka ei osaa syödä eikä liikkua itse, että hyvinhän te täällä kotona vielä pärjäätte, te mitään intervallia tarvitse.
Aihetta sanoa että ei pärjää enää. Minulle kerrottu että kun ei pääse WC-n
ja liikkumaan ei kotihoito hoida. Itse en ole omaishoitaja joten ei monta mahdollisuutta nähdäkseni ole olemassa. Kuka jaksaa koton yksin hoitaa sellaisen potilaan. Minulta kielletty nostelu oman terveyteni takia jo.
Joten pakko jostain löytää hoito ei auta muu.
>Minulta kielletty nostelu oman terveyteni takia jo.
Joten pakko jostain löytää hoito ei auta muu.<

Ei ole teidän tehtävänne etsiä hoidokillenne hoivapaikka. Kunnan se on tehtävä, sillä kunnallislaki velvoittaa kunnat huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja vammaisista. Siinä ei auta mikään.

Jos hoidettavanne hoidon ja avun tarve ylittävät teidän voimanne ja kykynne, niin ottakaa yhteys kotikuntanne omaishoidosta vastaavaan, jos olette virallisesti omaishoitaja. Sanotte irti omaishoidon sopimuksen vetoamalla omaan terveydentilaanne.

Jos teillä ei ole omaishoidonsopimusta, teillä on kaksi mahdollisuutta. Pyydätte lääkäriltänne lausunnon, josta käy ilmi että teiltä on kaikenlainen nostelu kielletty. Seuraavaksi teidän tarvitsee ottaa yhteys vanhustenhoidon palveluvastaavaan ja kerrotte hänelle, että teidän on terveyssyistä mahdoton hatkaa hoidokkinne hoitamista, niinkuin lääkärintodistuksesta näkyy.

Seurauksena se, että kunnan on pakko hetimiten etsiä hoivapaikka hoidettavallenne, teidän murheenne se ei ole.
Asia on selvä kohadallani. En ole enää omaishoitaja. Hoito kokonais valtaisesti
kotisairaanhoidolla. Lääkärit nimenomaan niin suositteli ja laittoivat asian niin toimivaksi. Eli kun hoidettavan kunto menee siihen tilanteeseen, että kotisairaanhoito ei voi hoitaa niin laitoshoito. Se on jo sanottu menevän niin.
Noin asia tulee olemaan se on jo selvyys.
Kuka voi määrätä, että yksin voi hoitaa siinä tilanteessa enää ?
Asia on fakta !
"hyvinhän te täällä kotona vielä pärjäätte" sanottiin meillekin ja omaishoidon tuki evättiin kokonaan. Tuli tuo päätös sikäli hyvään aikaan, että on aikaa valita kuntaan seuraavissa vaaleissa uusia voimia tekemään oikeita päätöksiä.
Mitäs sitten jos fyysinen terveys kyllä sallii hoitamisen, mutta psyyke ei kestä? Voiko silloin sanoa sopimuksen irti, ja kenen vallassa/takana se laitospaikka sitten on? Pitääkö olla psykiatrin todistus, että hoitaja on romahtamassa henkisesti ja elävältä haudattuna?
Voi että kun kaikki eivät ymmärrä - omaishoitajuus on VAPAAEHTOISTA! Sopimuksen saa sanoa irti milloin huvittaa, perustelematta. Kunnan on lain mukaan PAKKO järjestää hoidettavalle paikka välittömästi. Se ei ole hoitajan tehtävä!

Nyt vain reippaasti soittamaan sos.työntekijälle, että et enää jaksa. Heidän on irtisanomisajan puitteissa ( kuukausi) hankittava se laitospaikka. Totta kai he ensin sanovat ettei niitä ole ja lässyn lässyn, mutta kun omaishoitaja irtisanoo sopimuksen ja kieltäytyy hoitamasta, laistospaikka kyllä järjestyy - simsalabim!

Ei saa hätääntyä! Ei saa heittäytyä pelokkaaksi ja avuttomaksi! AINA on vaihtoehtoja! AINA!
Noin se juuri menee, omaishoitajuus on vapaaehtoista, eikä siihen voi ketään pakottaa. Sopimuksen voi todellakin perusteluitta sanoa irti ihan silloin, kun itsestä siltä tuntuu.

Ei muuta kun toimeksi vaan!
Mieheni sai suuren epilepsiakohatuksen perjantaina.Koska se kesti vartin,soitin hätäkeskuskeen ,että saisi annettua se lääke,en itse pystynyt kun mies kouristeli niin.Mieheni vietiin Etelä-karjalan keskussairaalan ensiapuun,mie monesti painottaen että vaikea muistisairas mies,täysin autettava.En voinut itse mennä mukaan,koska tyttäremme oli shokissa ja oli juossut hädissään ulos.Soitin vielä ensiapuun,että mieheni vakavasti muistisairas,on peloissaan ja ei tunne ketään.
Iltapäivällä pääsin hänen luo,järkytys oli valtava,hän oli sidottu jaloista,käsistä ja kehosta kiinni.Hätä oli valtava,pelko ja tuska.Kukaan ei ollut pissittänyt häntä 7h esim.,eivät ymmärtäneet ettei hän osaa ilmaista jos hätä.Yhtäkki venäjää sönköttävä nainen tuli ja sanoi että mieheni siirretään psyk.osastolle,suljettuun huoneeseen ja psyk.lääkitys aloitetaan.Olin aivan shokissa,miehellänihän oli epilepsiakohtaus,ei hän hullu ollut.Aloin itkemään ja huutamaan,että hänhän on muistisairas ei hullu.Kukaan ei auttanut,juoksin pois sieltä kauhuissani.Olin shokissa .Miestäni pidettiin tuntikaupalla kahlittuna,kellon ympäri.Vasta aamulla tuli joku enkelihoitaja ja irroitti hänet remmeistä,ymmärsi kait muistisairasta,mieheni rauhottui heti ja alkoi kävelemään ja söi jopa.
Olen aivan shokissa vielä,tämä järkytys,muistisairas ei minkään arvoinen tässä maassa!
Kyllähän siellä pitäisi olla koneella tiedot henkilön saairauksista,no tuskin hän
muistaa kauaa tuota kun on se muistisairaus. Oliko hänellä myös epilepsia?
>Olin aivan shokissa,miehellänihän oli epilepsiakohtaus,ei hän hullu ollut.Aloin itkemään ja huutamaan,että hänhän on muistisairas ei hullu.Kukaan ei auttanut,juoksin pois sieltä kauhuissani.<

Hyvänen aika, millaista käytöstä alan ammattilaiselta. Mitä oikein ajattelit?

Hysteerinen käytös, huutaminen ja parkuminen ei tuossakaan tilanteessa parantanut asiaa eikä auttanut miestäsi vähääkään, paremminkin päinvastoin. Jos olisit pysynyt rauhallisena ja asiallisesti selittänyt kohtaukseen liittyvät taustat, olisi tilanne tuskin päässyt noin pitkälle. Kysyitkö edes, miksi hänet oli sidottu sänkyyn?

Sinähän olet sentään itsekin ammatiltasi sairaanhoitaja tai lähihoitaja, jolla on pitkä työkokemus - olisi sinulta odottanut asiallisempaa käytöstä.
Arvaa kysyinkö,arvaa kuinka monta kertaa kysyin,mulla oli kotona shokissa oleva tytär,itsekin olin shokissa,kukaan ei vastannut,sanoivat vaan tulevat kohta ,ei tullut kukaan,3 kertaa kysyin ,tunnin aikana,samaan aikaan rauhottelin miestäni.
Sinulta voisi odottaa asiallisempaa vastausta
Mieheni sairauskertomuksessa lukee monen sivun verran,miten sairas hän on,täysin autettava,kädestä pitäen pitää auttaa,jos sitoo muistisairasta kiinni kun hänellä hätä,niin pahenee vaan,sitäkin koitin selittää,ei kukaan kuunnellut.
Miten voin pysyä rauhallisena,kun oma mies niin sairas eikä kukaan välitä,ei meistä eikä miehestäni.Makuuttivat käytävällä hätäistä miestä!
Jep Jep. Sidottu kiinni ja itse siihen täysin syytön? Ja vielä harkitaan psyykelääkitystä. Ja edelleen ei mitään vikaa mielestäsi...
Muistisairas ON syytön.Pitkäkestoisen epilepsiakohtauksen jälkitila on vakava paikka!Koska tuhojen laajudesta ei ole tietoa ja tuleeko uusia kohtauksia sarjana vai oliko kertaluonteinen.Muistisairaan laittaminen psyk.osastolle on aivan järkyttävää!.Ensinnäkin alzheimer ei ole psyykkinen sairaus,toisekseen geriatri tai neurologi on tämän alan erikoislääkäri.Virhearviointi,toivottavasti selviää!
Muistisairas on kohdeltu ihmisarvoa alentavalla tavalla!
Muistisairas on rikosoikeudellisessa vastuussa mitä kaikki muutkin. Tuskin porukka on töissä turpaan ottaakseen? Mitäpä jos mitään hoitoja ei saada tehtyä ilman siteitä? Ja miten muistisairaus poissulkee täysin mahdollisen psykiatrisen arvioinnin tarpeen?
Sinä oot niin typerä,ettei sinulle voi edes vastata,jos muistisairas ei tiedä omaa nimeään,paikkaa aikaa edes ,miten hän voi olla vastuussa mistään?Alzheimer ei ole psyykkinen sairaus,epilepsian jälkitilan hoito ei ole psykiatrin tehtävä!!
Sinä oot niin typerä, ettet edes ymmärrä mitä sinulle sanotaan. Muistisairaus ei poissulje mitenkään psykiatrisen arvioinnin tarvetta mikäli tarve sille on. Jos neurologinen tilanne on ok ja mitä ilmeisimmin se on ok jos kerta psykiatri edes suostuu tutkimaan. Psykiatria ja perinteinen lääketiede halutaan aina erotella mutta on se kumma että psyykkistä apua muistisairas ei saa tarvittaessa siihen vedoten, että käytösoireet ovat jonkun mielestä pelkästään dementoituneen oireita sairauden etenemisvaiheessa.
Käytösoireethan nimenomaan kuuluu osana alzheimerin ja muiden muistisairauden etenemisvaiheesiin.Tästähän paljon tutkimuksia parasta aikaa,miten käytösoireiset tarvitsee aikaa ja ymmärrystä ja muistisairauksiin perehtyneitä hoitajia.
Sandra ,mene muualle pätemään,kun et kummiskaan mitään tiedä!
Väitätkö tosiaan että olisin tämän kieltänyt? Mitä pahaa psykiatrisessa konsultaatiossa on? Dementoituneella voi olla _myös_ psyykkisiä oireita, johtuen sairauden etenemisestä, omasta voimattomuudentunteesta, hahmotushäiriöiden vuoksi jne. Se, että ei suostuta myöntämään tosiasiaa, että dementoitunutta voi hieman masentaa oma sairautensa niin se on vain omaishoitajan omahyväisyyttä olla puuttumatta tilanteeseen.
Sanda T ei ole muistisairasta nähnytkään, esittää siti asiantuntijaa.
Hoidot voi tehdä jossain harvoissa tapauksissa vaikka sidottuna, mutta ei se oikeuta pitämään siteissä puolta vuorokautta.
Pahasti muistisairas ei tiedä edes elävänsä, ei tunne lapsiaan, ei tiedä missä on.. Pystyy kyllä tuntemaa kauhua ja tuskaa, vielä enemmän kun on aina ikäänkuin tuntemattoman armoilla.
Psykiatri ei ole muistisairaan lääkäri, se on neurologi.
Koulutukseltani olen geriatrinen hoitaja, erikoistunut dementiahoitotyöhön. Tehnyt uraa keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneiden potilaiden kanssa.
Pahasti muistisairaan lääkäri ei ole sen enempää psykiatri kuin neurologikaan. Pahasti muistisairaan erikoisala on yleislääketiede.

Tottahan se on ettei saisi pitää hetkeäkään sidottuna, mutta tietyntyyppisiin dementioihin liittyy voimakas aggressiivisuuden lisääntyminen ja tilanteet eskaloituvat räjähtävästi jopa täysin nollatilanteesta.
Reilumpaa toki hoitajia kohtaan olisi jos somaattisessa hoitotyössä saisi käyttää enemmän fysiikkaa.
Hoitajat nyrkkeilykurssille ja joka lyönnistä "takaisinmaksu"?
älä viitsi valehdella!mene muualla viisastelemaan
Ainahan voit heittää omat meriittisi tiskiin ja jatkaa rakentavaa ja mieltä avartavaa keskustelua? Tekstisi implikoi, ettei niitä ole.
Ristiina ja tytär,
tee valitus, se löytyy netistä sieltä Eksoten sivuilta.
Mie oon tehnyt jo ja eräs toinenkin taho tekee!
Voi hirveätä!
Taas vaalien alla on vanhukset ja sairaat tapetilla. Ovat hyvä vaali-valtti jotka on helppo unohtaa kun äänet on annettu.
Siis uskomatonta, muistisairaalle aloitetaan psykiatrinen lääkitys!
Olen pannut saman merkilla, tiedonkulku tökkii. Olisi aina oltava itse paikalla.
Tiedän millainen voimaton epätoivo valtaa kun tuollaista sattuu.
No alzheimerin myötäjäisinä tulee monasti epileptiset kohtaukset,miehelläni niin suuret tuhot aivoissa.Eihän hän muista,mut minä muistan.
Potilaan ja omaisen oikeudet!!!!!!

Kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä on oikeus ihmisarvoa ja elämänlaatua kunnioittavaan terveyden- ja sairaanhoitoon sekä hyvään kohteluun. Varallisuus ja asuinpaikka eivät saa heikentää oikeutta. Sinulla on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä tai tulkkia apuna palveluiden käyttäjänä. Näistä oikeuksista säädetään potilaslaissa. Käytännössä kokemukset hoidon laadusta voivat vaihdella. Syitä on monia. Vaikka terveydenhoitojärjestelmä toimisi kaikkiaan hyvin, hoitoonpääsyn jonotusajat ja hoitokäytäntöjen erot voivat heikentää luottamusta hoitoon.

Potilaan tärkeimpiä oikeuksia on itsemääräämisoikeus: hoito edellyttää potilaan suostumusta. Itsemääräämisoikeus edellyttää riittävän tiedon saamista. Muistisairaan hoidossa on erityisen tärkeää, että asioista puhutaan selkokielellä ja toimitaan niin, että potilas ei hämmenny tai hätäänny. Jos potilas ei kykene kertomaan mitä haluaa tai päättämään hoidosta, kuullaan hänen laillista edustajaansa, omaisia tai muita läheisiä potilaan tahdon selvittämiseksi

Koska oli kyseessä muistisairas,omainen tai edustaja olisi pitänyt kutsua paikalle!!
Ymmärsin aiemmista viesteistä että potilaan puoliso lopulta tulikin paikalle, mutta tämän hysteerinen ja epäaikuismainen käytös ei ainakaan auttanut tilannetta.

Luulisi että terveydenhoidonammattilainen pystyisi hallitsemaan hermonsa tilanteessa kuin tilanteessa.

Mikä nykyihmisiä oikein vaivaa?
Vedä pussi päähän "huhhoijakkaa" kyllä sinulle koitaa se päivä kun itse makaat hädissäs muiden armoilla!
Toivottavasti se päivä ei koskaan koita :-)

Minulla ei ole sairaanhoitajan koulutusta, mutta olen useammankin kerran pelastanut ihmishengen, kun olen onnettomuustilanteessa hallinnut hermoni ja käyttänyt tervettä maalaisjärkeä.

Kaksi kertaa olen pelastanut tukehtuvan Heimlichin otteella. (Ruokapala juuttui kurkkuun) Kerran mies iski kirveellä jalkaansa ja oli kuolla verenvuotoon. Kerran satuin vesillä tilanteeseen, jossa kaveri hyppäsi limpparipullo kädessä veneestä kivelle, kaatui ja katkaisi rannevaltimonsa. Ja kerran olen elvyttänyt veden alle joutuneen suustasuuhun-menetelmällä. - Ei auttanut menettää hermojen hallintaa, siinä olisi tullut ruumihia.

Kun tilanne oli ohi, tukehtumiskohtauksen saanut ja/tai onnettomuuden uhri onnellisesti ambulanssissa, istuin itse rappusille tärisemään. Mutta vasta sitten.

Notta sellainen typerys minä olen.

En voi käsittää, että koulutettu alan ammattilainen huutaa, itkee ja JUOKSEE pois paikalta elikkä heittää hanskat tiskiin juuri silloin, kun hänen apuaan eniten tarvittaisiin.
Kun omaisesta on kyse ei ammattimaisuutta voi vaatia.
Luitko edes kunnolla sitä minkä kristiina kirjoitti. Potilas oli sidottuna, ei päässyt vessaan, olisi aloitettu psykiatrinen lääkitys joka olisi saattanut olla tuhoisa muistisairaalle.
Hävettää puolestasi!
Tottakai luin, huolella joka sanan. Lukutaidossani ei ole vikaa, eikä ymmärryksessäkään.

Jos kristiina olisi hallinnut hermonsa ja pysynyt rauhallisena, olisi tilanne hetimiten selvinnyt ja rauhottunut. Hänen rauhallinen läsnäolonsa olisi rauhottanut miehenkin ja lepositeet olisi voitu poistaa.

Olen sattumoisin ollut itsekin muistisairaan kanssa samassa tilanteessa, henkilökunta harkitsi levottoman miehen sitomista ja rauhottamista lääkityksellä sänkyyn, kun tulin paikalle. Pysyin rauhallisena ja mieskin rauhottui melkein samassa. Rauhottamista lääkkeillä tai sitomista ei tarvittu. Tilanne oli ohi varttitunnissa.

Hysteerinen käyttäytyminen ei auta ketään, ei missään tilanteessa.
Ei hänen pidä hävetä vaan lääkkeenantajien,sitäpaitsi tämä potilas on toivoton tapaus ei voi parantaa.Surullista,mutta totta.
Kyllä se on niin, että omaishoitaja on usein niin väsynyt vuosikausien kuormittumisen ( univelka, henk ja psyyk.uupuminen, vapaiden vähyys, oman elämän puuttuminen, taloudelliset ongelmat, jatkuva huoli hoidettavan terveydestä ja tulevaisuudesta, pelko omasta jaksamisesta, ja kuten ristiinalla huoli alaikäisestä lapsesta... jne ) vuoksi. Koskaan ei tiedä milloin se viimeinen pisara tipahtaa, jolloiin kaikki vyöryy yli.

Itsekin olen hoitoalan koulutuksen saanut, enkä ole tehnyt sitä työtä enää omaishoitajuuden alettua. En jaksa hoitaa sekä työkseni että kotona. Romahdin myös täysin, kuten ristiina, kun hoidettavani (oma lapsi) oli niin huonossa kunnossa sairaalassa, että rauhoittavasta lääkkeestä huolimatta hän riehui ja rimpuili vastaan. Lopulta vain itkin ja pitelin lasta sylissä ja otin vastaan iskut, potkut, raapimiset. Hoitohenkilökunnalta ei tullut mitään tukea eikä apua. Minua vaadittiin olemaan tilanteissa läsnä, koska huoltajana olin heidän mielestään velvollinen auttamaan heitä hoitotyössä, vaikka maksoinkin sairaalalle vuorokausimaksua siitä että lapseni saisi siellä hoitoa. Itkisessäni pelkäsin, että lapsi vielä otetaan huostaan, kun en tietty ollut hpoitohenkilökunnan mielestä riittävän vahna vanhempi siinä tilanteessa, että voisin rakentavasti tukea lastani. Joskus se raja tulee kuitenkin vastaan, etenkin kun on vuosikaudet tehnyt parhaansa ja sitten sairaalassa "ammattitaitoinen" henk. kunta onnistuu vain pahentamaan tilannetta.
Mieheni rauhottui kun oli paikalla,mutta häntä ei päästetty pois,eikä irrotettu,vaikka halusin viedä kotiin.Minä sain 5 minuutissa mieheni rauhalliseksi,istuin hänen viereen vaan ja rauhottelin.
Venäläinen psykiatri tuli sönköttämään,että mieheni siirretään suljettuun huoneeseen ja aloitetaan psyykelääkitys.Aloin itkemään,ettei voi olla totta,kun miehelläni oli vakava hengenvaarallinen epilepsiakohtaus joka kesti 20-30 minuuttia,niin häntä luokiteltiin hulluksi.Koitin puhua ja selittää että mie osaan hoitaa miestäni,mutta kuuroille puhuin.Mieheni oli ollut 7 tuntia hätäisenä siellä,pidettiin 24 h kytkettynä!!Kyllä mulla oikeus suuttua ja itkeä,hänet kohdeltiin kuin koiraa.
Ota huomioon,että olin juuri selvinnyt mieheni pahasta epilepsiakohatuksesta,yksin koitin auttaa isoa miestä joka kouristeli pitkäänOlen nähnyt lukuisia kohtauksia,tämä oli kuin kauhuelokuvasta,huutoineen joka hyydytti minunkin veren,mie pysyin silloin rauhallisena.Tyttäreni oli kotona,sai pahan shokin kun näki isän kouristuksen!
Minä en ole ollut hyysteerinen,ambulanssipojatkin sanoi että varmaan karmea kokemus,ja mie hoidin sen!
Mieheni rauhoittuu aina minun läsnäolosta!
Jos ei sinulla muuta tukea antaa kuin haukkua hysteeriseksi niin haukut väärää puuta!
Aika marttyyri tuo hoijakka koittaa olla,ei empatiaa,mutta haluaa kunniaa,omituinen yhdistelmä?
Ai että olisi vaan pitänyt hyssytellä, että "hyvä hyvä kun itkit, huusit ja juoksit pois. Jatka vaan samaan malliin". Sekö olisi auttanut sidottua potilasta tai henkilökuntaa saamaan tilanteen hallintaansa?

En ole marttyyri enkä tarvitse kunniaakaan. Halusin omakohtaisen esimerkin kautta osoittaa, että rauhallisella itsehillinnällä ja terveellä maalaisjärjellä autetaan apua tarvitsevaa ratkaisevasti enemmän kuin hysterialla. Koulutuksesta ja ammattitaidosta ei ole apua, jos hermo ei kestä.

Tästäkin minulla on vuosikymmenten ikävä kokemus. Minulla oli työtoveri, muuten erittäin osaava ja ammattitaitoinen. Hän vaan sattui olemaan persoonallisuudeltaan epävakaa kävelevä ruutitynnyri, mikä tarkoitti sitä että heti kun töissä tuli vähänkin haastavampi tilanne, häneltä meni totaalisesti hermot. Hän veti raivarit, huusi ja haukkui ja muitten piti tehdä hänenkin työnsä.

Kyllä minua ja varmaan muitakin kauhistuttaisi jos haastavassa tilanteessa hermojensa hallinnan menettävä hysteerinen hoitaja olisi minua tai läheistäni hoitamassa.
Rankkaa tuo on mutta sille ei voi mitään,Arvonsa tuntevat lääkärit voi kokea
hoitajan mielipiteen vääräksi hehän ovat paremmin koulutettuja.
Me jotka eletään tätä arkipäivässämme ymmärretään sinua Ristiina.
Olen kokenut samaa, uskomattomista tilanteista on selvitty. Tilanteen ollessa päällä säilyn rauhallisena, mutta ei mekään yli-ihmisiä olla.
Hirveän paljon neuvoja ja moitteita olen joutunut kuulemaan, sellaisilta joilla ei ole aavistustakaan millainen tilanteemme todellisuudessa on.
Varmasti teet kaiken mikä on mahdollista, enemmänkin.
Jaksamista sinulle myös tyttärellesi toivon kaikkea hyvää.
Liikunta vaaraksi muistisairaille?

Kirjoittanut Sirpa Pietikainen

Viime viikolla uutisoitiin sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavasta laista, jolla rajoitettaisiin merkittävästi potilaiden itsemääräämisoikeutta. Tämä tehtäisiin laillistamalla pakkokeinojen käyttö erityisesti muistisairaiden ja kehitysvammaisten hoidossa.

Asia ei tietenkään ole täysin uusi. Perusoikeuksia rikotaan jo nyt. Kemiallinen tai fyysinen sitominen ovat valitettavasti arkipäivää Suomessa. Näitä toimenpiteitä perustellaan usein potilaan omaan turvallisuuteen vetoamalla. Joskus toki sellaisiakin tilanteita on, mutta todellisuudessa lainvalmistelussa on kyse paljon raadollisemmasta asiasta; siitä, että laitoksilla ei ole riittävästi resursseja, eikä sitä kautta riittävästi osaavaa henkilökuntaa.

On järkyttävää, jos todella olemme päätymässä siihen, että resurssipulaa paikataan laillistamalla ihmisen perusoikeuksien riistäminen. Vankien oikeudesta saada liikuntaa pidetään kiinni, mutta vanhusten kanssa se ei ole niin tarkkaa?

Ratkaisu ongelmiin ei todellakaan ole pitkä narukäärö. Tutkimuksia ikäihmisten ja muistisairaiden laadukkaasta hoidosta on hyllytolkulla. Ikäihmisiä hoitaviin laitoksiin pitäisi palkata muistihoitajia, jotka osaavat kommunikoida muistisairaan kanssa. Ahdistunut ja äänekäs muistipotilas ei kaipaa piikkiä tai rannesiteitä, vaan kävelyttäjän ja kuuntelijan.

Ministeriön työryhmän alustavat esitykset potilaiden itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ovat mielestäni perustuslain vastaisia. Työryhmän suunnitelmat uhkaavat laillistaa perusoikeusloukkaukset juuri niiden ihmisryhmien kohdalla, jotka eivät osaa niitä puolustaa tai itselleen vaatia.

Perusoikeus tarkoittaa, että jokaisella naisella ja miehellä on taustasta riippumatta yhtäläiset, loukkaamattomat oikeudet. Hoitaja, joka sitoi levottoman lapsen ruokailun ajaksi tuoliin, sai rangaistuksen. Lapsetkin voivat olla yliaktiivisuudella olla vaaraksi itselleen. Mutta aivan oikein, ei näissäkään tilanteissa saa pakkokeinoja, kuten sitomista, käyttää vain siksi, ettei ole riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Miksi sitten levottoman muistisairaan kemiallinen sitominen sänkyyn tai fyysinen sitominen kaatumispelossa tuoliin tulisi hyväksyä ja laillistaa muistisairaiden kohdalla?

Aktiivisen ikääntymisen teemavuoden tavoite koko Euroopassa on ikäihmisten perusoikeuksien vahvistaminen. Mallioppilaana tunnettu Suomi on pian maineensa menettänyt.

Hallituksen tulee puhaltaa pilliin pikaisesti ja laittaa peli poikki. On vanha totuus, että yhteiskunnan sivistyksen tason tunnistaa siitä, miten se huolehtii lapsistaan ja vanhuksistaan. Sivistyneellä Suomella on pitkät perinteet. Sellaisesta Suomesta tulee pitää kiinni.
Tiedoksesi huhoijaakkaa,olen vienyt mieheni saamaa kohtelua eteenpäin.Suuret pyörät alkaa nyt pyörimään!Oikeutta haetaan,sekä muistisairaalle että omaiselle,minulle.Kukaan ei pitänyt minua hysteerisenä,päinvastoin,järkyttyivät saamaani kohtelua.Olen saanut tukea ja ensiapua,olen vieläkin shokkitilassa,sekä myös tyttäreni.En häpeä itkuani,enkä tuskaani,minä pidän mieheni puolta,taitamattomia hoitajia ja lääkäreitä kohtaan.Oikeutta inhimilliseen hoitoon,on jokaisella.Empatian puute,ettei osaa asettua toisen tuskaan,on vaarallista,huhoijakkaa olet just kun ne siellä päivystyksessä,kylmä ja laskelmoiva ja moitit jopa hädässä olevaa!
Tulee todella tilanteita joissa menee yli. Ei aina voi olla tyynen rauhallinen kun jotain tuollaista tapahtuu. Tietääkseni sitoa ei saa kuin erittäin pätevästä syystä jos vaaraa itselle tai toisille ja siihen erikois tarpeen lupa asiantuntijoilta.
Potilastiedot olisi tarkistettava ensin että tietää potilaan sairaudet.
Epilepsiassa tietääksen ei saa sitoa ollenkaan vaan katsottava että ei loukkaa itseään kohtauksen aikana. Syytä on selvittää asia perinpohjaisesti.
On se vaikee katsoa kun läheistä kohdellaan noin !
Juu,en jaksa oikein enää,jos olisin kaiken tiennyt mitä edessä odottaa silloin 4 vuotta sitten,niin en olisi alkanut omaishoitajaksi.Kaikki tuska ja hätä,kulminoitui nyt,tämä laukaisi sen.Tällä hetkellä ei ole mitään hyötyä siitä onko ammattilainen vai ei,koska mikään ei auta.Jokin murtui ja luottamus meni,mut täs mie nyt taaperran,alzheimermatkaa loppuun asti,edelleen pidän kiinni siitä että muistisairaan pitää saada hyvä kohtelu,hoitoa ja ymmärtäväisiä ympärilleen,ja omaisia pitää tukea!
Kyllä pitää saada muistisairaan,mutta myös muista sairauksista kärsivien.
Eri asia on saako hyvää hoitoa yoiset saa toiset ei,arpapeliä se on.Koeta kestää
kaikkea hyvää kaikille omaishoitajille hyvässä työssään yksi heistä veljeni.
Omaishoitajaa ei tue kukaan oikeastaan eikä hänen jaksamistaan.
Sen huomasin kun olin omaishoitaja. Ei hänen jaksamisestaan.
Nyt hoitaa kotihoito mutta kun sairaus pahenee vaikka kotihoito huoli
omaisen kunnosta tekee kipeää. Vaikka tähän saakka pinnistellyt että jaksais.
Ehkä liika jaksaminen ja tekeminen toisen hyväksi polttaa kuitenkin loppuun.
Kun sinänsä jo se huoli toisesta on suuri. Siitä ei pääse mihinkään.
Ihminen ei lopulta ole kiveä vaikka jaksaa tietyn määrän.
Muistisairaan puolesta omainen haluaa tehdä voitavansa ja se luonnollista.
Kyllä omeinenkin olisi otettava yleisesti huomioon tuossa tapauksessa.
Jaksamista meille joiden omainen on Alzheimer potilas.
Kukaan muu ei ymmärrä joka ei ole kokenut sitä. Voimia jostakin toivon.
Ehkä liika jaksaminen ja tekeminen toisen hyväksi polttaa kuitenkin loppuun.<<
Hoitajan jaksamisesta pitäisi huolehtia yhtä paljon kuin hoidettavan. Hoitaminen loppuu mikäli hän palaa loppuun.
Kun uuvuttaa itsensä fyysisesti ja psyykkisesti, hoitaja voi sairastua niin että on itsekin avun tarpeessa.
Omaishoista puhuttaessa unohdetaan hoitajan jaksaminen ja hänen tukemisensa liian usein.
Vapaita on lisättävä, lomia ja kuntoutusta saatava, se kyllä maksaa itsensä takaisin kun jaksaa hoitaa pidempään.
Sandra T,olen oman mieheni sairauden paras asiantuntija!
Sinun mollaavat kommentit korostaa vaan sinun taitamattomuutta,asettua toisen hätään,etkä omaa mitään ymmärrystä muistisairaan
maailmasta,tunteista,käytösoireista,ilmaisukyvystä,kosketuksesta!Turvallinen välittävä ympäristö,on kaikista tärkein mitä muistisairas tarvitsee.
Pienestä asiasta tulee suuri hätä.,ja suurenee vaan,jos on taitamaton hoito!
Pidän ääntä jos niin haluan,puhun ja koilotan missä haluan,jotta sairaat saa hyvää hoitoa,ja toivon että sitten kun minä en enää jaksa,joku muu pitää ääntä!
Sinunlaiset ihmiset,empatiaan kykenemättömät,saavat vaan kylmyydellään enemmän vahinkoa aikaan!
Perheeni riekaleina,kiitos huonon hoidon!
Jep. Niinhän ne kaikki on oman perheensä parhaita ortospedejä, kardiologeja ja psykiatreja. Millon on murtuma hoidettu väärin kuntoon, millon on väärä lääke joka käy mahan päälle ja millon on tyhmä psykiatri kun ei pameja määrää.
Ihan mielenkiinnosta, pitäisikö ea-polin olla enemminkin kuin suljettu kodinomainen vanhainkoti tms? Paikka missä istutaan käsikädessä ja lauletaan virsiä narkkarien, traumapotilaiden, sydäninfarktipotilaiden ja muistisairaiden kesken?
>olen oman mieheni sairauden paras asiantuntija!>

No niinpä tunnut olevan, hehheh.

Jos kerran itse parhaiten tiedät, niin mitä ihmettä täällä riehut ja haukut ympäriinsä ihmisiä, joillä on sydäntä, tietämystä, koulutusta ja kokemusta. Sitähän sinä et arvosta etkä edes huomaa, että toiset yrittävät sinua auttaa.

Vaan kun ei mene jakeluun, ei.

En suinkaan väitä, että sinulla ja tyttärelläsi olisi helppoa. Asenteissanne ja tavassanne reagoida paineisiin tilanteisiin vaan on paljon parantamisen varaa. Kyllä 14-vuotiaan jo pitäisi tietää, mikä on epilepsiakohtaus ja sen seuraukset, ilman että olisi shokissa päiväkausia. Alan ammattilaisesta ja kaikkitietävästä äidistä puhumattakaan. Keskustele tyttäresi kanssa ja valmista häntä tilanteisiin, kun kerran olet asiantuntija.
Käyn omaishoitajana tätä palstaa joskus lukemassa, joskus olen jotain kirjoittanutkin.. jollakin tapaa olen Asiallista käytöstä nimimerkin kanssa samalla linjalla..

Olen joskus tätä erästä äitiä tukenut, niin ei minkäänlaista kiitoksen sanaa.. odottamattakaan sitä, että hän mua olisi tukenut..

Hienoa Asiallaista käytöstä, kun nostit tämän asian esille..

Ilmeisesti luen tätä niin harvoin, etten tunne täältä juuri ketään, enkä voi arveilla vaihtaako joku nimimerkkiä vai ei..
; )
Niinpä.. :)
Jokainen omaishoitaja tuntee hoidettavansa parhaiten,sekä minä että muut!
Ja tuohon mitä sanoit lapsen reagoimiseen epilepsiakohtaukseen,voin kertoa että en ole koskaan nähnyt niin järkyttävää ja kamalaa kohtausta.Olen muuten "nähnyt" tavallisia lyhyitä kymmenkunta.Ei lasta voi valmistaa tohon,isänsä kouristeluun.
Terveyskeskuksen sairaanhoitaja sanoi myös,että monesti hekin järkyttyvät näistä pahoista kohtauksista,ja saavat keksusteluapaua,miten nyt sitten ei lapsi järkyttyisi?
Haukuin mieheni saamaa ensiapua,ja hakun edelleen,en riehu täällä ,nyt hän on hyvässä hoidossa,missä taitavia muistihoitajia,siellä ei mitään hätää,saatikka katastrofeja!Sinä kaukana asiantuntijasta!
Kiva kun vaihdat aina nimimerkkiä,muttei se haittaa , )
Tädilläni oli epilepsia. Lomareissuilla jouduttiin joskus nukkumaan samassa tuvassa hänen kanssaan. Jouduin lapsena näkemään muutaman epilepsiakohtauksen. Vieläkin kammoksun, en uskalla oikein jäädä kahden ihmisen kanssa joka sairastaa tätä tautia.
Turha on väittää etteikö kohtaus olisi peloittava lapsen mielestä.
Raju kohtaus on ammattilaisellekin vaikeaa katsottavaa.
Voi herrantähden! Miksi pitää mollata tieten tahtoen kristiinaa, eikö hänellä ole tarpeeksi vaikeaa??
Toivon että kristiina olet saanut täällä myös vertaistukea. Kaikkea hyvää perheellesi.
Mie löysin tänään yksityislekurin,en kerent ku sanomaan,että olen omaishoitaja alzheimersairaalle,niin käsi tuli olkapäälle,hänellä oli paljon kokemusta,omakohtaisia.
Puhuttin miten pelottava ja karmea dementia on,ja kohtaukset myös tässä sairaudessa monesti rajuja,eli löytyy välittäviä lekureita.
Kyllä mie täälläkin ne helmet löydän,ja jyvät ja akanat,ja kyllä mie autan jos joku kaipaa kokemuksia tästä kurjuudesta.En tiedä kuinka paljon jaksan enää,mutta päivä kerrallaan,on tämä kamala matka ja sairaus.Joku päivä miusta tulee alzheimersairaiden ja omaisten auttaja ja tukija,sitten kun tämä kuljettu loppuun,huomasin miten avuttomia ollaan,tuolla viidakossa!
Tyttäreni nauraa jo,se luksusta!
Omaisten 16 kuolemansyntiä.

1. Tiellä olemme.
2. Sekaannumme hoitajien työhön.
3. Katselemme.
4. Kyselemme.
5. Vahdimme.
6. Arvostelemme.
7. Aina vaatimassa olemme.
8. Ylitunteellisiakin olemme.
9. Tulemme väärään aikaan.
10. Tai vaihtoehtoisesti emme tule.
11. Emme osallistu.
12. Olemme piittaamattomia.
13. Laiminlyömme velvollisuuksiamme ja vanhuksemme.
14. Mitään emme kuitenkaan tajua.
15. Tyhmiä siis olemme.
16. Häijyjä akkoja.

...ja aina meitä tulee lisää,jatkan häijynä olemista!
Ei kestä kritiikkiä, jos joku eri mieltä, niin heti tulee päälle kuin yleinen syyttäjä.. Samassa lauseessa kertoo ettei riehu mutta kuitenkin haukkuu.. ..
On täällä haistetellut jne..
joku vaan,hanki elämä ,täällä tuskaisia keskusteluja,mistäs sinä tiedät onko ristiina kiivennyt seiniä pitkin,tai kuinka kovaa haukkunut

hyvä että joku jaksaa kysenalaistaa hoitoja,kaikki ei jaksa
no en tiiä aika epäloogisesti hyppivä tuo tarinankerronta ainakin on että jaksan uumoilla mikä tässä hommassa edes on totta
Sama on tullut mieleen minullekin. Ja tuntuu tuo nimimerkin vaihtaminen onnistuvan ristiinaltakin. Itsensä kanssa kun keskustelee, ei tule riita.
niin keskustelee.. :)
Sinulla tuntuu olevan kaunaa minua kohtaan,vai kateutta,en tiedä miksi,kun vielä tuntematonkin taidat olla!Minulla ei mitään salattavaa,eikä tarvetta keksiä juttuja,tämä arki kyllä niin värikästä muutenkin.Ei täällä varmaan mitata ihmistä sen mukaan miten loogisesti kirjoittaa,mitä sillä väliä,jos kaipaa ihmistä ihmiselle.
Katkeruutta vastaan saa taistella joka päivä,ja joskus kun luen kirjoituksias,tuntuu että olen onnistunut välttämään sitä hyvin.
Muistiliitolta olen saanut tukea ja apua,siitä suuri kiitos.
Minua et voi syyttää kaunasta tai kateudesta, kun en edes tunne sinua. En tiedä kuka olet ja missä asut. Mistä voisin sinua kadehtia?

Elämäntilannettasi kohtaan tunnen suurta empatiaa, kun itsekin olen ex-omaishoitaja.

Epäloogisuus, epäjohdonmukaisuus kirjoituksissasi saa minutkin usein ajattelemaan, mikä kertomastasi on oikeasti totta ja mikä vahvasti väritettyä tajunnanvirtaa.

Ihan itse kerroit terveyskeskuksessa itkeneesi, huutaneesi ja kun et mielestäsi tullut ymmäretyksi, poistuit JUOSTEN pois paikalta, jättäen sidotun ja täysin avuttoman miehesi omasta mielestäsi taitamattoman hoitohenkilökunnan armoille ja vakavaan vaaraan tulla väärin hoidetuksi/lääkityksi.

Täälläkin syyttelet milloin ketäkin, kun yritämme yksi ja toinen saada sinut havahtumaan että ymmärtäisit kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseesi.

Kukaan meistä ei takuuvarmasti halua sinulle tai perheellesi pahaa, päinvastoin. Tiedämme tasan tarkkaan, ettei elämäsi muistisairaan puolison omaishoitajana ole helppoa, eikä siinä ole mitään kadehdittavaa.

Yritämme näköjään oikein porukalla saada sinut katsomaan peiliin, ymmärtämään itseäsi ja omaa käytöstäsi, joka ei tunnu puolustuskyvyttömän miehesi kannalta ajatellen asialliselta eikä järkevältä.

Ympäriinsä huitomalla ja hyökkäilemällä tuhlaat kallisarvoista, selvästikin vähiin huvennutta energiaa ja voimia, joita tarvitset itsesi kokoamiseen että jaksaisit olla ymmärtävä, tukeva äiti haastavassa iässä olevalle tyttärellesi ja osaisit tehdä oikeat elämäänne koskevat ratkaisut.

Toivon sinulle ja perheellesi voimia, tervettä maalaisjärkeä ja vain ja ainoastaan kaikkea hyvää. Uskoisit jo.
Hyvin kirjoitettu Asiallista käytöstä

Kiitos, kun osaat niin kattavasti ja kiihkottomasti kirjoittaa asiaa.. ja sulla on selvästi elämänkokemusta..

Hienoa, että olet täällä:)
sinun kannattaisi mennä skitsofrenia-keskusteluun,säälittävää jo, vastaat omiin kirjotuksiisi
Ristiina. Muuttaisit välillä kirjoitusasuasi niin hämäisit paremmin.
jätä jo rauhaan!
>Suomi24
>Pyydä jättämään rauhaan
>Internet ja vuosi 2012
>Pyydä silti jättämään rauhaan

Tervetuloa internettin Ristiina
Jos mua ikea-ikea tarkoitat, niin mä en ole sama henkilö kuin Asiallista käytöstä..
Pidän hän tyylistään.. asiallinen ja laajakatseista kirjoitusta..

Toivon edelleen häneltä hyviä kannanottoja:)
Jatkan epäloogista elämääni,eikä mulla tarvetta katsoa peiliin,itseni kanssa olen sujut,sekä mieheni ja tyttäreni suhteen.Molemmat saa parasta hoitoa.Hyvä kun kirjoitit,siitä selvis ainakin sen verran,että et tunne minua.Energiaa mulla piisaa monen sonnin verran,siitä älä huolehdi.Käyttäytymisessäni ei ole vikaa,saatikka itsetunnossani!
Kiitos ,sain hyvät naurut kirjoituksestasi,siitä onkin muutama päivä aikaa,kun olen hekottanut!
Uskoa en hae täältä ; ))
Hieno ristiina, että olet niin täydellinen kuten 20.9 klo 13:21 viestissä kirjoitat. Miehesi ja lapsesi ovat onnen ihmisiä, kun heitä niin hyvin hoidat ja vielä niin hyvin osaat itseäsi arvostaa, osaat käyttäytyä ja tiedät parhaiten..sulla on rautainen itsetunto.. pärjäät varmasti elämässäsi hienosti..
ps.Taidan hommata rakastajan ja lentää Salomonsaarille ; ))
ps.Taidan hommata rakastajan ja lentää Salomonsaarille ; )) <<
Se olisi hyvä ajatus. Samaa mietin itsekin, vieläköhän joku huolisi?:)olisi rohkeutta niin panisin rukkaset naulaan.
Tämä on vertaistukipalsta, joskus tekee hyvää purkaa paineita.
Minä olen käynyt läpi koko tuon tunteiden kirjon ja käyn yhä. En epäile hetkeäkään ristiinan kertomusta.
Ihminen joka joutuu ponnistelemaan yli kohtuuden, saa purkaa höyryjä, sitä varten me tänne kirjoitellaan, kertomassa jaksamisesta ja saamassa tukea samassa tilanteessa olevilta.
ps.Taidan hommata rakastajan ja lentää Salomonsaarille ; )) <<
Se olisi hyvä ajatus. Samaa mietin itsekin, vieläköhän joku huolisi?:)olisi rohkeutta niin panisin rukkaset naulaan.
Tämä on vertaistukipalsta, joskus tekee hyvää purkaa paineita.
Minä olen käynyt läpi koko tuon tunteiden kirjon ja käyn yhä. En epäile hetkeäkään ristiinan kertomusta.
Ihminen joka joutuu ponnistelemaan yli kohtuuden, saa purkaa höyryjä, sitä varten me tänne kirjoitellaan, kertomassa jaksamisesta ja saamassa tukea samassa tilanteessa olevilta.
Sas se ,miltähän tuntuis olla Nainen,ja tavallinen tylsä arki ilman huolta!
Samat ajatukset minullakin. Milloinhan saa olla tavallinen Nainen ilman huolia!
On aikaa mennytkin toisten ehdoilla eikä omaa elämää !!!
Eräät vielä neuvoo ja ihmettelee meitä. Olisivat meidän sijassa niin olisi tietoa.!
>Milloinhan saa olla tavallinen Nainen ilman huolia!<

Toiveajattelua, sanon minä :-) Oma omaishoitajuuteni on jo takanapäin, mutta murheita ja huolia riittää silti. Oma elämä olisi muuten hyvää laatuelämää, mutta valitettavasti huolta ja murhetta läheisistä ja ystävistä riittää yllin kyllin.

Nytkin juuri sain tiedon, että läheiseni sisar on sairastunut ALSiin. Oikein tuli kylmä hiki.
Juu,eihän ne murheet lopu ikinä,saatikka sairaudet,Als kans semmonen karmea sairaus..
On se kumma miten syö ihmistä ja nakertaa sielua,tämä omaishoitajuus.Välillä tuntuu ettei aallonpohjasta nouse enää,sit jostain kipinä taas.Kuhan ympärillä kaikki jotenkin pelittäis,sitten jaksaa.
Tänään hokasin että aurinkokin paistaa,kaunis syyspäivä,piiskaan itteni noukkimaan pudonneet omenat.Koko ajan pitää psyykata itseään "Jaksa,jaksa,kestä,kestä"
>On se kumma miten syö ihmistä ja nakertaa sielua, tämä omaishoitajuus. Välillä tuntuu ettei aallonpohjasta nouse enää, sit jostain kipinä taas. Kuhan ympärillä kaikki jotenkin pelittäis, sitten jaksaa.<

Tuossa mielestäni onkin se omaishoitajuuteen liittyvän ongelman ydin oikein pähkinänkuoreen tiivistettynä.

Omasta kokemuksesta tiedän, että kaikista kauniista juhlapuheista ja lupauksista huolimatta omaishoitaja jää loppujen lopuksi niin kovin yksin. Niitäkin vähiä vapaapäiviä on monen omaishoitajan vaikea saada pidetyksi. (Itsekään en pystynyt pitämään yhtään ainutta, kun ei mies suostunut intervalliin eikä hyväksynyt vapaapäiväni lomittajiksi edes omaa sairaanhoitajasisartaan.)

Kun tekee omaishoitajatyötä sydämellä 24 tuntia vuorokaudessa ja sitä tehdessään säästää kotikunnalleen 4000 euroa kuukaudessa - saa siitä olevinaan jonkinnäköiseksi korvaukseksi muutaman satasen kuussa. Siitäkin menee vielä vero, joten eipä todellakaan naurata.

Omaishoitajuutta tukevista kauniista puheista huolimatta monissa kunnissa pihdataan vielä hoivatyötä helpottavista apuvälineistäkin, joita saa suorastaan kerjäta, vaikka ne jos mitkä auttaisivat omaishoitajaa jaksamaan paremmin. Puhumattakaan kotiin tarvittavista muutoksista.

On taas surkuhupaisaa näin vaalivuonna nähdä, miten vaaliehdokkaat alkavat taas herätä keräämään ääniä omaishoitajilta, mutta kauniit puheet unohtuvat heti vaalien jälkeen, niinkuin monet kerrat on nähty.

Rakkaudestahan me läheistämme hoidetaan, sen tietävät myös vaaliehdokkaat ja kunnan isät.
Rakkaus on siitä kaukana, kun toisesta ei ole enää jäljellä mitään siitä, jonka kanssa meni naimisiin. Tässä on se, että kun on kerran siihen ikeeseen lähtenyt, niin ne tekevät kaikkensa jotta kotihoito jatkuu. Kun ei niitä laitospaikkoja ole eikä niihin ole rahaa. Ei mitään tekemistä rakkauden kanssa.
No ei tätä oikein rakkaudeksi voi sanoa enään.Sääliä tunnen ja toivon että mieheni pääsis mahdollisimman nopeasti pois!Tätä nyt kuuluu tehdä,työnä koitan ajatella,ja tehdä työni hyvin.
Ei mun miehestä mitään vanhaa jäljellä,no ehkä se näsäviisaus , ).Katselen kuvia joskus menneestä elämästä,iloinen hymyilevä mies,kiltti ja ihana.Hän aina auttoi muita,hoiti jopa vanhempiaan,nyt minä hoidan parhaani mukaan.
Omaishoitajuuteen liittyy niin monenlaisia tunteita, myös kielteisiä. On totta, että parisuhde muuttaa väistämättä luonnettaan rakkaussuhteesta hoiva- ja hoitosuhteeksi. On pettymystä, lrakkauden/kosketuksen kaipuuta, katkeruutta (miksi meille kävi näin?) ja hetkittäin vihaakin kun hoidettavan persoonallisuus muuttu , puoliso ei tunne ja koettelee päivittäin voimia, joita ei kertakaikkiaan enää olisi.

Omalla kohdallani omaishoitajuus päättyi miehen kuolemaan. Itsekin ajattelin omaishoitajuuteni loppuvaiheissa monet kerrat, että "voi kun tämä kauheus olisi jo ohi". Kuolema oli toivottu helpotus, se sairauden tuoma kauheus oli ohi. Siinä mielessä ymmärrän ristiinan ajatukset oikein hyvin.

Omalta kohdaltani sanon, että ilman rakkautta en olisi jaksanut. Ei se rakkaus pohjimmiltaan mihinkään kadonnut, vaikka hetkittäin hautautuikin uupumuksen jalkoihin.

Edelleenkin rakastan ja kaipaan miestäni, en sitä sairasta ja vieraaksi muuttunutta, vaan sitä ihanaa, lämmintä, rakastavaa, tuttua ja turvallista kumppania jonka kanssa jaoin arjen ilot ja haasteet kolmenkymmenen vuoden ajan.

Olen usein ajatellut, miten jaksavat ne omaishoitajat, joitten parisuhde ei ole koskaan ollut hyvä. Itse en varmaan sellaisissa olosuhteissa olisi jaksanut. Eikä sitä keneltäkään voi vaatiakaan.
Minä ajauduin puolittain vahingossa tähän. Mies joi jalkansa ja aivonsa. Eipä enää juo. Menetteleehän tämä, voin käydä uimassa ja harrastaa, pärjää muutaman tunnin yksin.
Rakkauttakin oli alussa, se liukeni viinaan. Välitän kuitenkin, ihminen hänkin on.
Voi olla että tätä jatkuu vielä vuosikausia.
Sulla on loistava tuo nimesi en olekaan ennen kuullut,jaksamista toivotellen.
Olet selvästikin hyvä ihminen, mimmi-kaisa-annikki. Nostan lakkiani sinulle ja kaltaisillesi.

Pidäthän huolta myös itsestäsi, ettei mene uhrautumisen puolelle. Siitä ei hyvä seuraa.

Voimia ja jaksamista.
niinkö
 /   /  /  / Älkää alkako!
Norvital TESTOMAX

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Viikon keskustelluimmat

Tietoa mainosten kohdentamisesta