AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / 51 ja raskaana ollaan!

51 ja raskaana ollaan!

28 Vastausta 604 Lukukertaa
Onko teistä outoa jos olen jo 51 (täytän tänä vuonna 52) ja raskaana? Kysynpähän vain. Aina saa kuulla arvosteluja raskaudestani. Monen mielestä olen liian vanha. No, tottakai minäkin sen tiedän, mutta kun vauva päättää tulla, minkäs sille voi? Olen odottanut sopivaa hetkeä niin kauan. 20-kymppisenä, oli opiskelu kesken ja työpaikan haku, 30-kymppisenä vauvalle ei ollut aikaa, 40-kymppisenä vauvan saaminen pelotti, enkä uskaltanut hankkia lasta. Mutta nyt olen henkisesti ja fyysisesti täysin valmis lapseen. Olen keskustellut tästä monen lääkärin kanssa ja äitiyspolilla, sekä tottakai mieheni ja sukulaisteni kanssa, ja olen saanut paljon tukea. Nyt vain arvelluttaa, olenko tehnyt väärin? Kärsiikö lapsi siitä että olen niin vanha? Jaksanko tehdä kaiken sen mitä äitinä pitää tehdä? Jaksanko tehdä lapseni kanssa kaiken, minkä hän ansaitsee? Toivon mielipiteitä, ja toki neuvoja teiltä.
Yritä ajatella että tilanteita on monenlaisia ja sinulla sattuu olemaan nyt se erilainen tilanne, mutta pärjäät siitä huolimatta. Ei lapsi luultavasti kärsi vanhuudestasi, koska onhan sinulla vielä reilu 10 vuotta työelämääkin jäljellä joten olettaisin että lapsuus ajan jaksat puuhata ja touhuta siinä missä muutkin. Panostat siihen vaan kunnolla.

Kasvata lapsesi niin että hän hyväksyy erilaisuuden ja katsoo tilanteita avoimin silmin. Näin hänen on helpompi hyväksyä se että teidän tilanne on poikkeava valtaväestöön verrattuna, joskus sitten kun alkaa teidän perhettä vertaamaan muiden perheisiin.

Onnea odotukseen :)
Olet raskaana ja olet ilmeisesti aika pitkällä, koska olet jo ystäviesi ja muiden läheisten kanssa asiasta puhunut. Mä luulen, että nyt ei ole paras hetki kysyä neuvoja ja kommentteja täältä, vaikka edellinen kirjoittaja kirjoittikin asiaa ja tosi kauniisti :)

Sä olet raskaana, sä olet tulossa äidiksi ja sinä olet päätöksesi tehnyt. Tilanne ei siitä muuksi muutu ja sinä selviydyt kyllä lapsesi kanssa.

Samaa toivon siis kuin edellinenkin, onnea odotukseesi :)
Kiitos molemmille! Tätä vauvaa on odotettu niin kauan, että varmasti hukkuu rakkauteen. Harmi vain että sisarukset ehkä jäävät, mutta kiitos vielä kerran!
Kiva keski-ikänen raskaana, oisit tehny lapses aikasemmi, eikä nyt näin. Se lapsi tulee kärsimään iästäsi. Etkä jaksa tehdä mitään sen kanssa. Anna pois vaan, sellaseen perheeseen, missä ei pystytä lapsia tekemään. Nuoremmat vanhemmatkin olis. Ja muuten, kun tekee noin vanhana, ni sille lapselle voi tulla downin syndrooma. Mut onnet kuitenki!
Ihmettelin tuota sanontaasi, että lapsi on päättänyt tulla niin saa tulla. Miten niin lapsi on päättänyt tulla? :D Olette olleet yhdynnässä ja olet raskautunut. Ei tuossa vaiheessa mikään lapsi mitään päätä tulla.

Muuten jos koet olevasi terve ja valmis, mikäs siinä. Ikäsi ottaen huomioon, lapselle on suuri riski syntyä vammaisena. Otathan sen huomioon?

Et itsekkään elä ikuisesti. Voit saada syövän tai jonkin muun taudin.
Itse menetin äitini alle 23 vuotiaana. Sen kokeneena voin sanoa, että se jättää ikuiset arvet ja kaipuun. Sitäkö haluat lapsellesi?
Kun nuorena (viim. 35) tekee lapset niin on paremmat mahdollisuudet pysyä elossa. Niin se vaan on. Toki voi tulla sairauksia nuorempanakin, mutta suurella todennäköisyydellä ne tulee vanhempana.
Tiedän kaiken tuon ja lähinnä sanonnallani: "kun lapsi päättää tulla, niin minkäs sille voi." lähinnä tarkoitin sitä, että kun lapsen hankinnan aika on tullut, niin minkä sille voi. Aiemmin ei joko ehtinyt ja uskaltanut. Ja vaikka lapsi on vammainen, ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi häntä yhtä paljon. Tottakai rakastan lastani, siitä huolimatta, onko hän vammainen vai ei. Olemme siis varautuneet lapsen vammaisuuteen. Jos saan syövän, niin eihän sille mitään voi. Olisi sattumaa jos mieheni ja minä molemmat saataisiin jokin sairaus. Ja yritämme lapselle selittää parhaiten tilanteemme. Minusta jokainen ansaitsee olla äiti elämässä. Minusta vain tuntuu että nyt oli se hetki vauvalle.
Kyllä minä ainakin hyvin ymmärrän tuon ilmaisun "lapsi on päättänyt tulla..", koska luulempa, että raskautuminen (varsinkaan luonnollinen) ei ole kauhean helppoa enää tuossa iässä. Oikeasti tuntuu, että tämä lapsi on ihan oikeasti päättänyt tulla, kun on näiden mahisten yli päässy. Onnea odotukseen!
I barely even understood, but let me get this straight. So, you are 51 years old and pregnant? Well I`m so happy for you, but have you think all those things, what you have to do for a child? Hope you are. Now it`s kind of late for you to think again, but it doesn`t mind. You do all you can to keep this child happy, right? I believe you do, but have you think about the labor? I think you should ask doctors what`s the safest way to labor! By the way, have you bought baby stuff already? I like shopping all kinds of baby stuff. It`s the best! I had my baby about a month ago. Cute little girl! She`s half finnish and half american. Do you know your babys sex? You don`t have to tell me, if you don`t wanna. Well..I`ve spoken :D
Itse en tekisi enää lasta ja olen 49-vuotias. Mielestäni se ei olisi reilua lasta kohtaan. En haluaisi, että itselläni olisi 50 vuotta vanhempi äiti. Sinä olet mummoiässä, kun lapsesi on vielä aivan nuori. Joku muukin kommentoi sitä, miten vähän aikaa ehdit olla lapsesi elämässä. Minusta se vaan ei ole reilua. Onko lapsella isovanhempiakaan? Ainakaan hänen lapsellaan ei teidän puolelta ole kovin kauaa jos ollenkaan.

Sekin jo mainittiin, että nyt lienee myöhäistä asian tilaa muuttaa. Lapsi syntyy ja sillä siisti. Halusit varmaan koko maailman ymmärtävän ja tukevan sinua, mutta aina on näitä eriäviä mielipiteitä, joten tässä yksi.

Sanot, että rakastat lastasi, vaikka hän olisi vammainen. Entäs jos hän todella onkin. Et ole itse huolehtimassa hänestä vaan hän jää jossain vaiheessa yhteiskunnan rasitteeksi. Sekin on mielestäni kovin itsekästä. Laitoshoito on muutenkin mielestäni kovin arveluttavaa kaikkien säästötoimien takia. Sellaiseenko haluat lapsesi jättää, kun kuolet.

Olen itse lapseton ja juurikin noista syistä. En tehnyt lapsia tarpeeksi nuorena ja nelikymppisenä totesin, että minun aikani on siltä osin ohi. Näin jälkeenpäin tunnistan vaiheen, jossa minun olisi pitänyt lapset tehdä ja se oli tuossa 25 vuoden kieppeillä. Kyllä luonto on sen niin tarkoittanut, että nuorena ne lapset tehdään.

Toivon kuitenkin, että lapsesi on terve ja hänen elämästään tulee onnellinen. Ei minulla ole syytä muuta toivoa. Kerroinpa vain näitä omia mietteitäni, koska kovasti olen asiaa omalla kohdallani pohtinut. Jossain vaiheessa halusin itsekin lasta, mutta en uskaltanut ruveta yh:ksi, kun sitä miestä ei ollut vierellä vastuuta jakamassa.
Edellisen kirjoittajan jatkoksi ajatus: sinä haluat lapsen, mutta haluaako lapsi sinut?
Tottakai lapsi aina haluu äitinsä!!!
Murkkuikä on eriasia. Tuskin sellasta ylä-asteikästä edes on joka haluaa että vanhemmat hakee koulun pihasta kaikkien nähden...hävettää yms...

Anteeks mutta mä ite en oo edes tienny että noin vanhana voi tulla raskaaksi. Ite täytin just 30 ja äitini täyttää 50 tammikuussa. Olen kolmen lapsen äiti ja neljättä odotan.

Kyllä sä varmaan lapsuus ajan pärjäät mutta ihmettelen millä 65v pitää rajoja 15v:lle...

Onnea silti!
Entä isä? Minkä ikäinen isä on? Ehkä nuorempi?
Hienoa, ap. Ihmettelen, teitä nuorempia, mielestäni jokainen päättää äitiydestään, ja vanhemmalla on elämänkokemusta ja taatusti hoitaa lapsen paremmin kuin nuorempi. Asiasta on lukuisia tutkimuksia. Itse olen 52-vuotias, edelleen säännölliset kuukautiset ja hedelmällisyys jatkuu tuonne 56-vuoteen saakka. Mehän olemme hedelmällisiä, mitä moni ikäisemme ei ole. Onnea ja nauti!
En ikinä tekisi lapsia tuon ikäisenä tai suosittelisi tehtävän. Eivät myöskään terveydenhuollon ammattilaiset. Mielestäni ei kuvasta mitään kovin suurta elämänkokemusta- tai katsomusta, että ei osaa toimia vastuullisen aikuisen tavoin- vaan lapsellisesti antaa ajan kulua ohi ja havahtuu liian myöhään haluamaan lapsia. Tämäkin vielä ihan ok, mutta se, että niitä sitten alkaa mummuiässä tekemään on todella itsekästä, ei se ole oikein lasta kohtaan. On erittäin, erittäin todennäköistä että lapsesi on kehitysvammainen ainakin jollain asteella.
Riippuu ihmisestä. Lapsettomat vain säilyy nuorempina ja siksi se onnistuu. Luonto pitä kropan nuorena. 65 vuotias äiti pärjää murkkuikäisen kansaa paremmin mitä 35 vuotia yh tai onneton kulussperheen äiti jolla pyörii vieras munaja elämätön muoruus mielessä! Optimaalinen ikä tulla äitiksin on 35v!

Kyllähän liian kanssa aina pärjää;)
Siis nimenomaanhan, vaikka ulkonäön saisi pidettyä hyvänä niin munasarjat ja munanjohtimet, jne. ikääntyvät ihan samalla tavalla kuin muillakin ikäisillä. Tämän vuoksi vanhemmilla naisilla, vaikka raskaaksi tulisivatkin, on paljon enemmän ongelmia, mm. terveiden kromosomien siirtäminen lapselle ei enää onnistu, koska ne ovat vanhentuneita. Nämä samat naiset olisivat tehneet 25-vuotiaina täysin terveitä lapsia, mutta eihänm yli 50-vuotiaana nyt enää ole suunnilleen edes mahdollista synnyttää täysin tervettä lasta. Lapsi kuolee jopa kohtuun todennäköisemmin kuin syntyy elävänä. Luonto on tarkoittanut lapset tehtäviksi viimeistään siinä 25-30-vuotiaana.
Otathan ap huomioon, että kommentoijilla ei ole lääketieteen asiantuntemusta.
Luonto ei vaan määrää milloin lapset tehdään, vaan JÄRKI. Ja ennemmin minä tervepäiselle 51 vuotiaalle lapsia antaisin kuin persesilmättömille penikoille jotka hyvä kun itsensä kanssa pärjää, ja lapsia hankitaan kun naapurin Lissukin hankki ja pääsi sullä eroon työnteosta.
Ei ole outoa, olet tavallista tarkemmassa seurannassa raskauden ajan. Onnea sinulle.
No kuule ihan lääkärien tietokannassa Terveysportissa lukee, että tuon ikäisellä on suurempi todennäköisyys synnyttää vammainen tai kuollut vauva kuin terve elävä.
Voi olla. Mutta niin se on teillä
narkeillä ja läskeilläkin - huomasitko sen?
Lusäksi teillä on suuri tuski että lapsi joutuu elämään ilman turvallista kotisatamaa.
Tässä joihinkin kysymyksiin vastauksia: Isä on 49-vuotias, tiedän että olemme vanhoja ja lapsi saattaa kärsiä kun tulemme vanhusikään jne. Toivoin itsekin tekeväni lapset aikaisemmin. No, käytiin juuri lapsivesitutkimuksessa ja siellä kerrottiin että vauva on täysin terve. Ihmeitä tapahtuu, ja ette uskokaan kuinka iloinen siitä olin. Mielessäni on lähiaikoina pyörinyt, että onko lapsi terve, onko hänellä downin syndrooma ja meneekö kaikki hyvin. Kyllä pohdittavaa riittää iänkin kannalta.
Kiitos onnitteluista!
Hienoa, älä anna näiden pahan ilman lintujen vaikuttaa. Olen ikäisesi ja hengessä mukana.
Ei ne seulat löydä kuin tavallisimmat viat, jos niitäkään, joten ei ne kerro että lapsi on täysin terve - vain ettei vielä mitään havaittu. Realismia suosittelen, mutta onnea toivotan
Onnea toivotaan näissä hötkyjen pentujen kotisleikeissä jos jossakin.
Onnellista odotusta sinulle.
Minun äitini sai minut 45 vuotiaana, isäni oli 48 vuotias.

Minä kärsin lapsena heidän ikänsä vuoksi. He eivät jaksaneet mitään.

Ala-ja yläasteella kavereiden vanhemmat olivat 30-40 vuotiaita ja minun 55-65 vuotiaita. Harvoin jaksoivat enää työpäivän jälkeen lähteä vanhempainiltaan, koulun juhliin tai käyttämään harrastuksissa.
Minun isä oli 32 vuotta kun olin 13v. Äiti oli 30v.
Joka ilta isä vetä kännit ja äiti pani naapurin Pentin kanssa.
Perustelivat toimintansa sillä, että jäi kuulema nuoruus elämättä.
Vanhempani näyttivät kuusikymppisille ja olivat läskejä - hävetti!
Joillakin oöi kuusikymppiset vanhemmat, mutta ne meni ihan kolmikymppisistä. Nuorentaako seura ja lapset?
 /   /  / 51 ja raskaana ollaan!

Keskusteluhaku

Laaja haku



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta