Hei!
Onko täällä joku joka on kärsinyt samasta vaivasta?
Olen viimeiset 5 vuotta pelännyt HIViä. Välissä pelko helpotti pariksi vuodeksi mutta silti tunsin aina olevani jotenkin "likainen". Tunnen että pelkoni liittyy jotenkin siihen että koen itseni huonommaksi kuin muut, mutta todellinen syy hautautuu pakkoajatuksen alle.
Nuorempana kävin muutaman kerran testissä mutta silloinkaan en meinannut uskoa niiden olevan oikeassa. Nyt ahdistus on tullut takaisin. Koska "todellisia" tilenteita ei ole ollut, keksin niitä päässäni. Aluksi koitin hillitä ahdistusta alkoholilla. Joka tietty johti siihen että muistin pätkiessä keksin päässäni tehneeni jotain tyhmää, kuten harrastaneeni seksiä baarin wcssä tai löytäneeni sieltä likaisen ruiskun ja piikittäneeni itseäni. Seuraavana päivänä minun oli pakko tutkia itseni päästä varpaisiin ja nähdessäni mustelman lähes tulkoon sekosin, koska pelkäsin sen tulleen huumeneulasta. Tiedän kyllä ettei ole mahdollista että olisin tehnyt mitään. Silti joudun tekemään listoja paperille joissa käyn läpi erilaisia tapahtumia ja koitan vakuutella itseäni etten ole tehnyt mitään.
Edellisen "riskin" käsiteltyäni tulee tilalle uusi, jonka velloessa edellinen ajatus tuntuu täysin naurettavalta. Jos nään esimerkiksi unta jossa minulle tehdään jotain pahaa, pelkään niin tapahtuneen oikeasti kun olen unohtanut laittaa turvalukon päälle. Saatan myös pelätä unissani harrastaneeni seksiä henkilön kanssa jonka vieressä nukuin niin että kumpikaan ei muista tapahtunutta tai jonkun koittaneen tahallaan tartuttaa HIVin minuun nukuessani.
En ole kertonut peloistani kellekään koska häpeä on niin suuri. Ajatukseni ovat niin älyttömiä etten edes pysty sanomaan niitä kenellekään ääneen. "Että hei, mitä jos olen unissani harrastanut suuseksiä kaverini kanssa ja kumpikaan ei muista tilannetta ja nyt minulla on HIV?"
Ahdistuskohtauksen iskiessä päällimmäiset tunteet ovat aina itsensä soimaaminen ja pakokauhu. "Kuinka saatoin olla niin typerä että unohdin turvalukon/join liikaa/..." ja kaikkeen liittyy kontrollin menettämisen pelko.
Joinain hetkinä kun olen täysin varma sairaudesta, tunnen että haluan vain kuolla pois. En enään kestä tätä ahdistusta. Haluaisin elää elämää huolettomana ja olla onnellinen. Miten pääsisin eroon pelostani?
Toki testi antaisi huojennuksen ja uskoisin kyllä mikäli vastaus on negatiivinen.
Mutta tiedän että ahdistuksen todelliselle syylle on jotain tehtävä.
Pakko-oireinen häiriö/HIV-pelko
20
3278
Vastaukset
- minävainh
Hei, viestisi on erittäin mielenkiintoinen, näen tossa itseni, tosin mun pelko on vähän erilainen. Pelkään "hullun lehmän tautia", olen pelänny jo n.15 vuotta, Olen vältelly kaikkia nauta tuotteiden syömistä, maitotuotteet, kaikki lisäaineet mitkä on naudasta tai muista märehtiöistä peräisin ovat pannassa, pelkään jopa koskea nahkakenkiin jos vaikka sitä kautta tauti tarttuu, pelkään lääkkeitä, meikkejä, voiteita jos niissä on jotain eläinperäistä ja niistä tauti tarttuisi minuun, nykyään pelkään jopa samoista astioista syömistä josta on syöty lihaa vaikka astiat olisivat puhtaita, en myöskään haluisi harrastaa seksiä henkilön kanssa joka on käyttäny nautatuotteita jos vaik sitä kautta tauti tarttuisi.. soimaan myös itseäni kun olen jossain kyläilessäni syönyt jotain mikä alkaakin myöhemmin arveluttaa, että onkohan ruoka olllu jotenki kosketuksissa johonkin mistä tauti tarttuisi..... tiedän että tää on ihan älytöntä, mutta mulle niin todellista ja ahdistavaa niinkuin varmaan sullekin sun pelkos.. itse hain nyt vihdoin apua vaikka onkin ollut noloa kertoa omista peloista, mulla todettiin psykoosi, masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja pakkoajatukset, psykoosilääkkeitä en kykene ottamaan ainesosien pelon takia, mutta terapiassa sentään pystyn käymään ja toivon sitäkautta kaiken menevän parempaan suuntaan pikkuhiljaa, toivottavasti uskaltaudut itsekin hakemaan apua koska itsestään näin pitkään jatkunut pelko ei häviä vaan pahenee!
- samanlaisia kokemuks
Mulla oli lapsena sekä HIV- että Hullun lehmän taudin -pelko. Olin 13,5 vuotiaaksi asti varma että kuukautiseni eivät ala HIVin takia. Hullun lehmän taudin -pelko jäi lapsuuteen, mutta HIV-pelko tulee yhä silloin tällöin. Joskus siihen on ollut aihetta, toisinaan ei mitään. Olen käynyt testeissä varmistamassa moneen kertaan ja joka kerta tulosten odottaminen on piinaa. Kerran menin luovuttamaan verta saadakseni testauttaa itseni.
HIV-pelon lisäksi seksuaaliset pakkoajatukset ovat olleet riesanani. Tosin vain ajoittain. Olen käynyt intensiivisen terapiaprosessin ja siitä on ollut suuresti apua. Itselläni nämä pelot ja pakkoajatukset tuntuvat puhkeavan pitkittyneen ahdistuneisuuden seurauksena.
Keijunen1, kirjoitit että pakkoajatuksesi liittyvät ehkä "likaisuuden" ja huonommuuden tunteeseesi. Olen kokenut pakkoajatusten syvimmiksi syiksi samankaltaiset tunteet. Ja tosiaan ne peittyvät pakkoajatusten alle. Pakkoajatukseni ovat haudanneet alleen arvottomuuden, epänormaaliuden pelon, saastaisuuden ja huonouden/pahuuden tunteita, joita olen koko elämäni ajan peitellyt. Olen aina pelännyt että minussa on jotain vikaa.
Tällä hetkellä minkäänlaiset pakkoajatukset eivät vaivaa ja terapiasta oli valtavasti apua. En usko että koskaan täysin parannun pakko-oireistani, mutta uskon selviytyväni jatkossa paremmin koska nyt niillä on nimi. Kesti kauan että ymmärsin kyseessä olevan pakkoajatusten. Pahimmassa vaiheessa söin myös SSRI- ja rauhoittavia lääkkeitä. Ne olivat hyvä apu terapian rinnalla.
Sellainen anekdootti tuli mieleen, että Claes Andersson kertoo elämäkerrassaan "Jokainen sydämeni lyönti" kärsineensä HIVin pelosta ja tämä oli ajanut hänet itsemurhan partaalle. Minua on helpottanut pakkoajatusteni suhteen kuulla vertaiskokemuksia. Se tuo tunteen, että kyse on jostain yleisemmin ihmismielessä esiintyvästä ilmiöstä, eikä vaan omasta huonoudesta. - OCD
vuodatus.netistä löytyy kirjoittamani pakkoneurootikon päiväkirja, ja siellä etenkin vanhemmissa teksteissä olen kuvaillut samaa asiaa, pelkään Hivin lisäksi myös c-hepatiittia, mut en mä mitään perusflunssaa pelkää.
Jotenkin lohdullista lukea, etten ole ainut,
Pelkään että minulla on tai saan tartunnan, jonka tartutan tahtomattani muihin ihmisiin esim. syövän saamista en pelkää, koska sehän ei tartu.- OCD
ja oon myöskin käynyt testeissä ja saanut negatiiviset tulokset,
mut eivät ne kuitenkaan ole tuoneet, ku hetkellistä helpotusta.
- Kohtalotoveritt
"Mukava" tai no asia ei ole mukava mutta lohdullista kuulla että on kohtalotovereita pelkojen kanssa.
Lapsena pelkäsin hullunlehmän tautia niin paljon etten uskaltanut puhua asiasta kenellekkään.
Olin 12-vuotias ja luin taudista kaiken mahdollisen mitä löysin.
Pelkäsin saaneeni tartunnan koiranmuroista(joita olin joskus maistellut lapsena),karkeista tai lihasta.
Laskin vuosia jolloin mahdollisesti tauti puhkeaisi ja elin pelossa varmaan kaksi vuotta sen rajoittaen elämääni.
Myöhemmin olen pelännyt mm.syöpää ja hiviä.
Kävin hiv-testissä ja olin niin paniikissa ettei hoitaja meinannut saada otettua verikoetta.
Kun menin kysymään tulokset(jotka olivat negatiiviset kuten järki-minä epäilikin) olin huojentunut enkä ollut uskoa sitä todeksi.
Minulla on post-traumaattinen stressihäiriö sekä epävakaa persoonallisuus.
Menneisyydessäni on paljon turvattomuutta ja itsetuntoni on ajoittain todella huono.
Monet pelot johtuvat perusturvallisuuden järkkymisestä.
Voimia kaikille kanssasisarille/veljille.Olisi mukava löytyää jokin nettiystävä jonka kanssa jutella näistä asioista.
Läheiset lähinnä hermostuvat että "taasko se luulosairas meuhkaa".
Tällähetkellä ei mitään suurempaa pelkoa sillä en halua niitä lähteä kehittelemään.Yksi luomi pelottaa vähän että se olisi muuttumassa syöväksi mutta en halua lähteä lietsomaan itselleni pelkoa sen enempää. - vain elämää ei sen
Itseäni alkoi ahdista uudelleen sama asia kuin sinulla noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Silloin syynä oli huono parisuhde/ elämän tilanne.
Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta silti perjantaina käytyäni baarissa, pelkään juuri samaa, että olisin pettänyt miestäni ilman ehkäisyä ja saaneeni jonkun taudin.
Olin todella tukevassa humalassa vaikkei muistini täysin mennytkään (varmaan ei mennyt ollenkaan todellisuudessa). Muistan illan päätapahtumat, mutta silti epävarmuus hiipii mieleeni.
Tässä voi vaan todeta, että miten tyhmä ihminen voi olla että epäilee tehneensä jotain, vaikka satavarmasti jokainen muistaisi köyrimisen baarin vessassa tai muuta vastaavaa.
Summa summarum, alkoholi pahemtaa oireita joten jättämällä itse alkoholin vähäksi aikaa kokonaan olo helpottaa. Toki syitä on monia, mutta alkoholi on yksi pakko-oireisen häiriön pahentavista tekijöistä.- murehtiva
Hei alkoholi todellakin pahentaa pelkoja. Itsekin pelkään että olisin humalassa harrastanut seksiä ja unohtanut sen ( vaikka on selviä muistikuvia Paljon) eikä filmi siis ole mennyt poikki. Enkä illan aikana edes sammunut. Itselläni on kauhea seksitautien pelko olisiko kellään antaa vinkkiä mistä apua kannattaa hakea? Seksuaaliterapia ei varmaankaan ole ilmaista ?
- murehtiva
Hei alkoholi pahentaa pelkoja! Itsekkin pelkään että entä jos olenkin harrastanut seksiä illan aikana enkä humalatilan takia muista sitä vaikka illasta onkin paljon selkeitä muistikuvia enkä sammunutkaan , mutta silti vain en voi millään uskoa itseeni. Mitä kautta olette etsineet ja saaneet apua pelkoihinne?
- omia pohdintoja
Juu, sama HIV-pelko iski 2011 lopulla ja 2012 vuoden alku oli ihan hirveä. Tilanne oli juuri sama kuin sinulla: riskitilannetta ei ollut, joten kehitin sellaisia mielessäni. Hiljalleen on helpottanut, mutta aina kun kulkee kaupungilla, tulee katsottua ettei astu huumeneulaan (vaikka Suomessa ei ole raportoitu ikinä tartuntaa maastoneulasta) ja tulee tarkastettua, ettei kehossa ole mitään haavaa. Hiljalleen se pakko-oire (miettiä riskejä) helpotti ja korvautui uusilla (vähemmän stressaavilla).
Yksi juttu, joka ainakin itsellä auttoi, oli kofeiinin radikaali vähentäminen. Otollisisa olosuhteissa (Melbournen yliopiston mukaan) kofeiini edesauttaa psykoosin syntymistä. Sittemmin olen palannut kahvinjuontiin, mutta juon sitä selvästi vähemmän kuin ennen. Tuo alkoholi ei kyllä auta mitään, päinvastoin, se pahentaa pakko-oireista häiriötä. - keijunen1
Joo valitettavan tutulta kuulostaa nuo. Itselläni pelot liittyvät osittain siihen, että itse "mokaisin" mutta vielä suuremmin siihen, että pelkään muiden ihmisten haluavan minulle pahaa. Pelkään siis, että joku tahallaan minulle tartuttaa HIVin tavalla tai toisella. Enkä siis pelkää ainoastaan tuntemattomia vaan myös ystäviäni. Että joku syystä tai toisesta haluaa minulle pahaa ja pistää neulalla tai muuta, minkä tiedän itsekin olevan aika typerä ajatus.
Olen kyllä alkanut tiedostaa, ettei HIV ole se oikea pelko, vaan juttu jonka alle oikea ongelma hautautuu. Siitä en ole saanut kiinni mikä on se syvin, oikea, pelko. Jollain tasolla pelkään kai yksinäisyyttä. En myöskään oikein tiedä missä tilanteissa pelko nousee pintaan. Nyt asiaa mietittyäni tilanteet ovat sellaisia, joissa on kovaa stressi tai "hylätyksi tuleminen". Ikäänkuin hylätyksi tulemisen tunteen sijaan keskittyisin murehtimaan terveyttä, kun oikean tunteen käsittelyyn ei ole kykyä.- susanna0099
Voimia teille kaikille sairaanloisen tautipelon kanssa kamppaileville! Itse tiedän myös millaista helvettiä sellainen voi elämästä tehdä, sillä olen kärsinyt samanlaisista tautien yms peloista useita vuosia, mutta nyt viimeisen vuoden ajan minulla on ollut juuri tuo sama pelon kohde eli veriteitse tarttuvat taudit, lähinnä HIV ja B ja C hepatiitit.
Aluksi pelkoni koski ns. todellisia riskitilanteita, että mitä jos olen joskus (minulla on ollut aiemmin nuoruudessani paljon irtosuhteita ja olen kokenut paljon seksuaalista hyväksikäyttöä) saanut tartunnan ja se ei vain ole näkynyt testeissä. Aloin miettiä, että mitä jos sainkin tartunnan esim. kuukautta ennen testiä kun testiin mennessä pitää odottaa 3kk, jonka mielestäni odotin, mutta aloin kuitenkin miettimään jos jotain tapahtui, jota en vain muista. Olen käynyt HIV-testissä viimeisen vuoden aikana 4 kertaa vaikka minulla ei enää ole ollut irtosuhteita. Pelkoni saavutti sellaiset mittasuhteet, että ajattelin saavani HIV:n joka paikasta. Kehitin mitä oudompia teorioita, joista itsekin jollain tasolla tiesin, etteivät ne ole totta.. Esim. että jos on pieni haava kädessä siihen roiskuu verta/muuta tartuttavaa nestettä kaupungilla, rahasta tulee joku tauti minuun (olen kassalla töissä), jos syön ravintolassa/muualla kuin kotona joku on laittanut ruokaani HIV-eritteitä, jos poltan samaa tupakkaa jonkun muun kanssa tai juon samasta pullosta HIV tai hepatiitti jotenkin pääsee elimistööni. Lopulta olin niin stressaantunut, että olin pari viikkoa sairas lomalla enkä uskaltanut lähteä asunnosta mihinkään. Aloin kuvitella, että kämppikseni on narkomaani ja olin jo näkevinäni huumeneuloja roskiksessa, samoin aloin töissä näkemään rahoissa muka veritahroja, niin että aloin syynäämään kolikoita pakkomielteisesti.
Myöhemmin aloin ajattelemaan, että joku tahtoo tartuttaa HIV:n minulle ja usein myös, että minä ansaitsen sen. Joku esim. työntää housuihini HIV-eritettä istuessani bussissa, virus hyppää minuun yleisestä vessasta, joku tahtoo myrkyttää minut... Aloin jopa ajattelemaan, että HIV voi jotenkin mystisesti hypätä elimistööni aina koskettaessani jotain likaisena pitämääni asiaa. Olen myös alkanut pelätä tiettyjä ihmisiä, jotka kuuluvat ns. HIV:n riskiryhmään, vaikka meillä ei olisikaan mitään seksi/veri kontaktia. Olen myös ottanut HIV:stä selvää kaiken minkä vain voin ja jutellut HIV-tukikeskuksessa kaiken maailman mahdollisuuksista, mutta aivoni eivät vain suostu uskomaan mitä esim. lääkärit sanovat.
Nyt olen raskaana kolmannella kuulla ja arvatenkin pakko-oireet pahenevat, koska olen varma, että vauvallekin tulee HIV. Toki on taas testit otettu mutta olen alkanut epäillä mieheni tartuttvan minulle HIV:n, jonka takia seksi hänen kanssaan ahdistaa nykyään kauheasti. Mieheni menettää muistinsa juodessaan ja aina baarireissun jälkeen/kavereidenkin luona juomisen jälkeen olen varma, että hän on harrastanut seksiä jonkun kanssa ja tuo HIV:n minulle, eikä vain muista sitä... Uskon kyllä, ettei hän minulle valehtelisi, mutta ajatteln ettei hän vain todellakaan muista tai pysty KONTROLLOIMAAN tilannetta..
Minä taas olen kertonut pelostani kaikille läheisille ja vaadin jatkuvaa vakuuttelua esim. äidiltä siitä että "voiko tästä ja tästä saada tartunnan..." jne. ja arvatenkin ihmisen hermot ovat jo menneet tähän loputtomaan kyselyyn. Sitä vaan jatkuvasti nimenomaan kehittelee teorioita, joihin lopulta sekoaa aivan kokonaan..Ja vakuuttelee itselleen, että kaikki on hyvin, ennen kuin sekunnin päästä löytyy taas uusi "riski", jota pitää taas vatvoa päässään joskus jopa tuntikausia.
Hyvää kesää kaikille ja toivottavasti saatte apua ongelmaanne - freud 2
susanna0099 kirjoitti:
Voimia teille kaikille sairaanloisen tautipelon kanssa kamppaileville! Itse tiedän myös millaista helvettiä sellainen voi elämästä tehdä, sillä olen kärsinyt samanlaisista tautien yms peloista useita vuosia, mutta nyt viimeisen vuoden ajan minulla on ollut juuri tuo sama pelon kohde eli veriteitse tarttuvat taudit, lähinnä HIV ja B ja C hepatiitit.
Aluksi pelkoni koski ns. todellisia riskitilanteita, että mitä jos olen joskus (minulla on ollut aiemmin nuoruudessani paljon irtosuhteita ja olen kokenut paljon seksuaalista hyväksikäyttöä) saanut tartunnan ja se ei vain ole näkynyt testeissä. Aloin miettiä, että mitä jos sainkin tartunnan esim. kuukautta ennen testiä kun testiin mennessä pitää odottaa 3kk, jonka mielestäni odotin, mutta aloin kuitenkin miettimään jos jotain tapahtui, jota en vain muista. Olen käynyt HIV-testissä viimeisen vuoden aikana 4 kertaa vaikka minulla ei enää ole ollut irtosuhteita. Pelkoni saavutti sellaiset mittasuhteet, että ajattelin saavani HIV:n joka paikasta. Kehitin mitä oudompia teorioita, joista itsekin jollain tasolla tiesin, etteivät ne ole totta.. Esim. että jos on pieni haava kädessä siihen roiskuu verta/muuta tartuttavaa nestettä kaupungilla, rahasta tulee joku tauti minuun (olen kassalla töissä), jos syön ravintolassa/muualla kuin kotona joku on laittanut ruokaani HIV-eritteitä, jos poltan samaa tupakkaa jonkun muun kanssa tai juon samasta pullosta HIV tai hepatiitti jotenkin pääsee elimistööni. Lopulta olin niin stressaantunut, että olin pari viikkoa sairas lomalla enkä uskaltanut lähteä asunnosta mihinkään. Aloin kuvitella, että kämppikseni on narkomaani ja olin jo näkevinäni huumeneuloja roskiksessa, samoin aloin töissä näkemään rahoissa muka veritahroja, niin että aloin syynäämään kolikoita pakkomielteisesti.
Myöhemmin aloin ajattelemaan, että joku tahtoo tartuttaa HIV:n minulle ja usein myös, että minä ansaitsen sen. Joku esim. työntää housuihini HIV-eritettä istuessani bussissa, virus hyppää minuun yleisestä vessasta, joku tahtoo myrkyttää minut... Aloin jopa ajattelemaan, että HIV voi jotenkin mystisesti hypätä elimistööni aina koskettaessani jotain likaisena pitämääni asiaa. Olen myös alkanut pelätä tiettyjä ihmisiä, jotka kuuluvat ns. HIV:n riskiryhmään, vaikka meillä ei olisikaan mitään seksi/veri kontaktia. Olen myös ottanut HIV:stä selvää kaiken minkä vain voin ja jutellut HIV-tukikeskuksessa kaiken maailman mahdollisuuksista, mutta aivoni eivät vain suostu uskomaan mitä esim. lääkärit sanovat.
Nyt olen raskaana kolmannella kuulla ja arvatenkin pakko-oireet pahenevat, koska olen varma, että vauvallekin tulee HIV. Toki on taas testit otettu mutta olen alkanut epäillä mieheni tartuttvan minulle HIV:n, jonka takia seksi hänen kanssaan ahdistaa nykyään kauheasti. Mieheni menettää muistinsa juodessaan ja aina baarireissun jälkeen/kavereidenkin luona juomisen jälkeen olen varma, että hän on harrastanut seksiä jonkun kanssa ja tuo HIV:n minulle, eikä vain muista sitä... Uskon kyllä, ettei hän minulle valehtelisi, mutta ajatteln ettei hän vain todellakaan muista tai pysty KONTROLLOIMAAN tilannetta..
Minä taas olen kertonut pelostani kaikille läheisille ja vaadin jatkuvaa vakuuttelua esim. äidiltä siitä että "voiko tästä ja tästä saada tartunnan..." jne. ja arvatenkin ihmisen hermot ovat jo menneet tähän loputtomaan kyselyyn. Sitä vaan jatkuvasti nimenomaan kehittelee teorioita, joihin lopulta sekoaa aivan kokonaan..Ja vakuuttelee itselleen, että kaikki on hyvin, ennen kuin sekunnin päästä löytyy taas uusi "riski", jota pitää taas vatvoa päässään joskus jopa tuntikausia.
Hyvää kesää kaikille ja toivottavasti saatte apua ongelmaanneJuominen ei paranna oireitas...i
- yksi vainen
susanna0099 kirjoitti:
Voimia teille kaikille sairaanloisen tautipelon kanssa kamppaileville! Itse tiedän myös millaista helvettiä sellainen voi elämästä tehdä, sillä olen kärsinyt samanlaisista tautien yms peloista useita vuosia, mutta nyt viimeisen vuoden ajan minulla on ollut juuri tuo sama pelon kohde eli veriteitse tarttuvat taudit, lähinnä HIV ja B ja C hepatiitit.
Aluksi pelkoni koski ns. todellisia riskitilanteita, että mitä jos olen joskus (minulla on ollut aiemmin nuoruudessani paljon irtosuhteita ja olen kokenut paljon seksuaalista hyväksikäyttöä) saanut tartunnan ja se ei vain ole näkynyt testeissä. Aloin miettiä, että mitä jos sainkin tartunnan esim. kuukautta ennen testiä kun testiin mennessä pitää odottaa 3kk, jonka mielestäni odotin, mutta aloin kuitenkin miettimään jos jotain tapahtui, jota en vain muista. Olen käynyt HIV-testissä viimeisen vuoden aikana 4 kertaa vaikka minulla ei enää ole ollut irtosuhteita. Pelkoni saavutti sellaiset mittasuhteet, että ajattelin saavani HIV:n joka paikasta. Kehitin mitä oudompia teorioita, joista itsekin jollain tasolla tiesin, etteivät ne ole totta.. Esim. että jos on pieni haava kädessä siihen roiskuu verta/muuta tartuttavaa nestettä kaupungilla, rahasta tulee joku tauti minuun (olen kassalla töissä), jos syön ravintolassa/muualla kuin kotona joku on laittanut ruokaani HIV-eritteitä, jos poltan samaa tupakkaa jonkun muun kanssa tai juon samasta pullosta HIV tai hepatiitti jotenkin pääsee elimistööni. Lopulta olin niin stressaantunut, että olin pari viikkoa sairas lomalla enkä uskaltanut lähteä asunnosta mihinkään. Aloin kuvitella, että kämppikseni on narkomaani ja olin jo näkevinäni huumeneuloja roskiksessa, samoin aloin töissä näkemään rahoissa muka veritahroja, niin että aloin syynäämään kolikoita pakkomielteisesti.
Myöhemmin aloin ajattelemaan, että joku tahtoo tartuttaa HIV:n minulle ja usein myös, että minä ansaitsen sen. Joku esim. työntää housuihini HIV-eritettä istuessani bussissa, virus hyppää minuun yleisestä vessasta, joku tahtoo myrkyttää minut... Aloin jopa ajattelemaan, että HIV voi jotenkin mystisesti hypätä elimistööni aina koskettaessani jotain likaisena pitämääni asiaa. Olen myös alkanut pelätä tiettyjä ihmisiä, jotka kuuluvat ns. HIV:n riskiryhmään, vaikka meillä ei olisikaan mitään seksi/veri kontaktia. Olen myös ottanut HIV:stä selvää kaiken minkä vain voin ja jutellut HIV-tukikeskuksessa kaiken maailman mahdollisuuksista, mutta aivoni eivät vain suostu uskomaan mitä esim. lääkärit sanovat.
Nyt olen raskaana kolmannella kuulla ja arvatenkin pakko-oireet pahenevat, koska olen varma, että vauvallekin tulee HIV. Toki on taas testit otettu mutta olen alkanut epäillä mieheni tartuttvan minulle HIV:n, jonka takia seksi hänen kanssaan ahdistaa nykyään kauheasti. Mieheni menettää muistinsa juodessaan ja aina baarireissun jälkeen/kavereidenkin luona juomisen jälkeen olen varma, että hän on harrastanut seksiä jonkun kanssa ja tuo HIV:n minulle, eikä vain muista sitä... Uskon kyllä, ettei hän minulle valehtelisi, mutta ajatteln ettei hän vain todellakaan muista tai pysty KONTROLLOIMAAN tilannetta..
Minä taas olen kertonut pelostani kaikille läheisille ja vaadin jatkuvaa vakuuttelua esim. äidiltä siitä että "voiko tästä ja tästä saada tartunnan..." jne. ja arvatenkin ihmisen hermot ovat jo menneet tähän loputtomaan kyselyyn. Sitä vaan jatkuvasti nimenomaan kehittelee teorioita, joihin lopulta sekoaa aivan kokonaan..Ja vakuuttelee itselleen, että kaikki on hyvin, ennen kuin sekunnin päästä löytyy taas uusi "riski", jota pitää taas vatvoa päässään joskus jopa tuntikausia.
Hyvää kesää kaikille ja toivottavasti saatte apua ongelmaanneNyt sit oikeesti... Että tulee paha mieli tälläsiä lukiessa ;(
Ensinnäkin. Hiv VOI tarttua suojaamattomassa yhdynnässä ja tuoreella verikontaktilla, esim välittömästi jaetusta injektioneulasta. Hiv EI hypi bussissa silmille, tai tartu tahroista...
Kantajat on tavallisia ihmisiä, jotka olivat inhimillisen hölmöjä, ottivat riskin ja hävisivät vedon. Eivät todellakaan mitään ilkeitä/saastaisia/moraalittomia pirulaisia...
Pakko-oireinen paranoidi neuroottisuus on varmasti myös raskas kantaa, mutta kyllä mä vaihtarit tekisin koska tahansa... Hyvät joulut
- Naikkonen27
Täällä myös yksi samoista oireista kärsivä. Olen vuoden nyt käynyt psykoterapiassa pelkojeni takia sekä muiden pakko-oireiden jota on kotoa lähtiessä paikkojen, uunin, hellan, kahvinkeittimien ja vesihanojen älytön tarkastaminen. Mutta pahin pelkoni ja kaikista häiritsevin on ehdottomasti tuo Hiv. Yhdyn täysin näihin edellisiin teksteihin. Lähipiirini tietää pakko-ajatuksistani ja samoin tarvitsen jatkuvaa vakuuttelua ympärillä olevilta ihmisiltä että "kaikki on hyvin". Keksin mielessäni mitä oudompia ja älyttömämpiä tapoja joilla tuo hiv olisi kulkeutunut kehooni. Yritän tehdä gradua juuri ja tuntuu että elämä on yhtä stressiä. Olen parisuhteessa oleva 27 vuotias nainen ja muutan ulkomaille syksyllä sillä poikaystäväni asuu ulkomailla. Nyt viimeisin pelkoni on se että olisin humalapäissäni harrastanut seksiä baarissa tai ottanut suihin tuntemattomalta. Ja en tietenkään muista tätä tapahtuneeni. Mustini pätkii hiukan kyseisestä illasta ja nyt tämä pakkoajatus on vallannut mielen. Tiedän että en ikinä pettäisi miestäni ja en myöskään tekisi noin mutta silti en saa ajatusta pois mielestä että niin olisi käynyt.
Oloni on kyllä helpottanut terapian myötä mutta ei ole kokonaan tämä lähtenyt pois. Osaan käsitellä näitä pelkotiloja ja pystyn hallitsemaan ajatuksiani paremmin nyt sekä pystyn kontrolloimaan itseäni niin että en saa tuota ahdistuskohtausta jossa tuntuu että haluan kuolla. Mutta rankkaa tämä on silti. Olen käynyt noin 3 kertaa vuodessa noin 5 vuoden ajan hiv-testeissä. Testien jälkeen olo helpottuu. Itse testi jo helpottaa mieltä ja jossain syvimmissä mielen sopukoissa tiedän jo testin ottamishetkellä että tulos on negatiivinen mutta sinne on aina pakko mennä. Tulosten jälkeen olen noin viikon onnellinen ja tuntuu että elämä on yhtä juhlaa, kunnes sitten taas "mokaan" ja uusi "tartunta" on taas tapahtunut.
Minusta tuntuu että kukaan läheisistäni ei ymmärrä minua vaikka osa onkin hyvä tuki. Jouduin nyt lopettamaan psykoterapian sillä muutin pois opiskelupaikkakunnalta. Lääkäri suositteli lääkkeitä mutta haluaisin löytää muita keinoja kuin lääkkeet sillä lääkkeet vain helpottaa oloa mutta eivät ne tautia paranna, enkä aloittaa iänikuista lääkitystä.
Hyvää kesää minultakin kaikille. Oli mahtava löytää tämä keskustelupalsta ja tajuta että se mitä itse koen on tuttua myös muille. - poikki
Moi vaan,
Itselläni on takana pieni riskitekijä ton HIVin suhteen ja olen ollut sen jälkeen npoin kolme kuukautta helvetissä. Tosin useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei oraaliseksi ole riskitekijä varsinkaan saavalle osapuolelle. Mulla sama juttu sen suhteen, että vaikka muistan aika tarkasti kaiken illasta, pelkään että isompi altistua tapahtui kun muistelen tytön ehdottaneen anaaliseksiäkin. Se oli muillakin tavoin mulle aika traumaattinen kokemus!
Oli mulla rauhallisempikin jakso, mutta kun sain oireita jotka tuli testien jälkeen, niin alamäki oli entistäkin lujempi.
Sitten on myös tämä hulluttelu: Oon lukenut jo ehkä kymmeniä merkkejä maailmasta, jotka vihjaa mulle taudista. Meen niistä ihan sekaisin ja niitä tuntuu tulevan koko ajan tiheämmin! Oon todella riekaleina näistä. Lehti-otsikoita, radiossa,leffoissa, työtoverin heitto kun menin yhtä oiretta näyttämään lekuriin ulkomailla,"että mikäs sulla? hiv?" ei paljon naurattanut, pienellä paikkakunnalla ulkomailla lehtiotsikko verikoe muutti 69 vuotiaan elämän, yms yms.
Oon käynyt terkkarin terapiassa pari kertaa ja jopa aurooran päivystyksessä kun ahdistus äityi niin pahaksi. Pari erilaista testiäkin on tehtynä 8 viikon kohdalla. Negoja olivat, mutta oon jo ihan luovuttanut ja hajalla!- pakko pelätä
Mulla on ollut jo yli vuoden ihan suhteettomia pelkoja veriteitse tarttuvien tautien suhteen. Ne on pikkuhiljaa kehittymässä pakkoajatuksista pakko-oireiksi, koskien ihan arkipäiväisiä tilanteita. Löytyiskö täältä samoista oireista kärsiviä vertaistueks sähköpostin välityksellä?
- 15v
Minullakin on vastaavia pelkoja. Tällä hetkellä juuri hivin suhteen... En ole edes koskaan ollut humalassa joten luulisin että muistaisin "riskitilanteet"... Tämä vie minulta järjen :(
- tosijutut
Työpaikallani oli vuosikymmeniä sitten henkilö, joka masentui vakavasti. Hänen oireenaan oli luulo, että hänellä on AIDS. Ja varmasti muut ja hän itse tiesivät ettei näin voi olla. Hän oli pitkään psykiatrisessa hoidossa, palasi takaisin työhön ja kertoi vielä avoimesti sairaudestaan ja luuloistaan.
- tarkennus
Nyt kannattaa muistaa, että tuossa tosijutut-kirjoittajan tapauksessa puhutaan ääritapauksesta. Tavallisen ocd:n yhteydessä ei osastolle jouduta.
Hypokondria saattaa kuulua vakavampien mielenhäiriöiden oirekuvaan ja silloin todellisuudentaju tuon asian suhteen saattaa hämärtyä.
Pakko-oireiset henkilöt ymmärtävät kyllä pelkojensa epärealistisuuden aina jollakin tasolla.
Tämä ihan vain siksi, ettei kukaan nyt tuosta liikaa huolestu omalta osaltaan.
- efg
HIV-pelko voi olla ongelma. Sen sijaan HIV ei enää nykyisin ole hyvien lääkkeiden ja seurannan takia. Kunhan se vain todetaan ajoissa. Jos pelkäät, käy ihmeessä testeissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2712606- 411421
En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e731421Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan231179Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change71154En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o271143Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej481136- 91131
Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(461083- 61042