Keitä olivat Ruotsista tulleet sotamiehet

Suuren pohjansodan jälkeen 1721 kun itäisen valtakunnan-puoliskon (=nyk. Suomen) venäläis-miehitys ns. Iso viha oli päättynyt rauhaan, olivat olosuhteet täällä sen verran kurjat, etteivät talonpoikais-ruodut pystyneet hankkimaan tarpeeksi uusia sotilaita tyhjillään oleviin ruotuihin.
Rekrytointisysteemi toimi koko valtakunnassa (syrjäisempiä osia lukuunottamatta, joista sotilaita ei otettu) siten että 2-6 talonpoikaa yhdessä muodostivat ruodun, jonka tuli hankkia kruunulle sotilas. Heidän tuli myös varustaa sotilas univormuineen ja ase tuli kruunulta. Tämän lisäksi sotilaalle oli annettava sotilastorppa viljeltäväksi perheensä elantoa ajatallen. Sotilaskoulutus kesti vain muutamia viikkoja vuodessa rauhanaikana. Loput aikaa sotilas oli pienviljelijä.
Kun nyt olot olivat sodan jälkeen sen verran kehnot ja läntisessä valtakunnan puoliskossa (= nyk. Ruotsi) lakkautettiin eräitä sodanaikana perustettuja ylimääräisiä rykmenttejä, päätti kruunu että näistä palvelukseen jäävät sotilaat siirrettäisiin nyk. Suomeen, jotta talonpoikien vaikeuksia löytää uusia sotilaita helpotettaisiin. Tänne siirrettiin yhteensä yli 2000 sotilasta, joiden oli tarkoitus jäädä vain tilapäisesti, kunnes talonpoikien asema taas olisi normaalissa kunnossa ja he itse pystyisivät hankkimaan sotilaat ruotuihinsa.
Tämä tilapäisyys vaan ei jäänytkään niin tilapäiseksi kun noin puolet sotilaista jäi tänne pysyvästi. He ehtivät kotiutua ja juurtua tänne ja hankkivat itselleen vaimon paikallisista tytöistä ja näin ollen hyvin monella suomalaisella tänään jollei jopa enemmistöllä, on näitä tänne siirrettyjä sotilaita esi-isinä. Itäisen puoliskon tuolloinen väkiluku kun oli vain muutama sata tuhatta ihmistä ja kun ajatellaan, kuinka paljon näiden tuhannen sotilaan geenit ovat ehtineet levitä kohta kolmensadan vuoden ajan. Nämä sotilaat olivat ainakin ihan tavallisia Svenssoneita, eivätkä palkkasotilaita.
Tietenkin myös muina aikoina tänne on tullut sotilaita nykyisen Ruotsin puolelta.
Sehän oli ainoastaan siirto toiseen rykmenttiin siihen aikaan, samoin kun nyky-Suomessakin sotilashenkilöitä siirretään virkoihin eri puolille maata.

terv. Muutaman sotilaan jälkeläinen

Paljon kiitoksia vastauksesta!
Aihe alkoi taas kiinnostaa minua toisella tavalla, ja yritän varmasti saada vielä lisäselvyyttä näistä nyk. Ruotsin puolelta tulleista.
Todella kiinnostavaa tietoa jota laitoit.
Nämä omat esivanhemmat ovat kuuluneet juuri tuona mainitsemanasi aikana tulleeseen joukkoon. Yksi Ruotsin puolella syntynyt oli tullut jo aiemminkin, mutta hän ei ollut sotilas.

Ei ehkä täysin liity kysyjän juttuun, mutta myös aivan tavallisille suomalaisille sotilaille, jotka olivat täälläpuolen merta syntyneet, annettiin ruotsinvallan aikana ruotsalaiset nimet, yleensä hyvin lyhyet, taistelussa nopeasti lausuttavat. Yleensä nimessä oli enintään kaksi tavua. Kuten Asp, Mats...

Kyllä näin on, Ruotsin armeijassa oli tällainen käytäntö. Tutkimuksessa löysin myös erään esi-isäni, jonka sukunimi oli juuri näin vaihtunut suomenkielisestä lyhyeen ruotsinkieliseen nimeen, joka taas oli senjälkeen periytynyt hänen pojilleen. Luulisin ettei hän nimestään huolimatta ruotsia edes osannut,

vai oliko heillä komentokielenä ruotsi?.

Hänen sukujuurensa ovat olleet niin pitkälle kun olen löytänyt, sisäsuomesta ja esivanhenpiensa sukunimetkin ovat olleet suomenkielisiä, lukuunottamatta sielläkin kaukaisuudessa yhtä ruotsinkielistä lyhyttä sotilasnimeä, jota hänen lapsensa eivät kuitenkaan olleet ottaneet käyttöön.
Minua on alkanut kiinnostaa kokonaisuudessaan tämä aihepiiri. Täytyy yrittää hankkia lisää tietoa.

Onkohan nykyisen Ruotsin puolella ollut miten tarkka väestökirjanpito? , ja kuinkahan pitkälle ajassa taaksepäin?

Olisikohan kenelläkään tietoa, tai mahdollisesti jopa kokemusta, sukututkimuksen laajentamisesta lahden länsipuolelle?

Ruotsinkielentaitoa, tai tulkkia, siinä ainakin tarvitsee.

Sukututkimus sekä Suomessa että Ruotsissa toimii täysin samalla tavalla. Väestökirjanpito kun aloitettiin Ruotsissa (jonka osa nyky Suomi oli tuolloin) jo 1600-luvun toisen puoliskon lopulla. Täten kaikki kirkonkirjat ovat suurin piirtein samanlaisia kummallakin puolen Pohjanlahtea. Kielikin on sama 1800-lopulle saakka. Ensin paljon latinaa ja sitten ruotsia.
Kyllä sillä kouluruotsilla ja sukututkimussanaston avulla alkuun pääsee. Siinä ajan mittaan oppii lisää tarvittaessa.
Sotilasnimet annettiin samalla tavalla koko Ruotsissa. Yleensä komppanianpäällikkö päätti nimistä omassa komppaniassa. Nimien tarkoituksena oli korvata ns. patronyymit, eli kenen poika oli. Suurimmassa osassa Ruotsia ei tuolloin käytetty mitään sukunimiä vaan oli Johansson eli Johaninpoika tai Andersson eli Andersinpoika jne. Ainoa.Ruotsin alue jossa sukunimiä tuolloin käytettiin oli Savo ja Karjala sekä näiltä alueilta pohjoiseen levinneet nimet.
Kun nyt komppaniaan tuli uusia sotilaita, siellä oli yleensä useita Anderssoneja tai Johanssoneja eikä korpraalin tai kapteenin komennoista olisi tullut tolkkua jos esim kapteeni olisi komentanut että Johansson astuu rivistä eteenpäin, jolloin siltä olisi syöksynyt kymmenen Johanssonia eteen. Tämän vuoksi sotilaille annettiin sotilasnimi jotta kaikilla komppaniassa olisi eri nimi. Alussa kun käytäntö otettiin käyttöön,olivat useimmat nimistä "hyvin sotilaallisia" kuten esim. Kula (kuula), Svärd (miekka), Pistol (pistooli), Tapper (urhoollinen) jne.
Myöhemmin miti keksiä yhä uudempia ja otettiin eläinkunta avuksi esim. Björn (karhu), Järv (ahma), Räv (kettu) jne. puiden nimiä, Asp (haapa), Gran (kuusi).
Toinen tapa oli johtaa nimi kylännimestä jossa ruotu sijaitsi. Nimet olivat samantyylisiä joka paikassa,jotta sama käytäntö koskisi koko armeijaa.

Näitä nimiä ei ollut tarkoitettu sukunimiksi ja useimmiten sotilaan erottua palveluksesta, hän lakkasi käyttämästä nimeä tai ainakaan hänen pojat eivät sitä enää käyttäneet. Talopoikaisyhteiskunnassa kun ei oltu totuttu ertyiskohteluun ja kun ei talonpojilla ollut sukunimiä niin miksi sitten joku sotilaanpoika sellaista käyttäisi. 1800-luvulla kun sukunimien käyttöönotto alkoi yleistyä kansan keskuudessa, oli usein käytännöllistä ottaa vanha sotilasnimi sukunimeksi, kun se jo loi vakiintunut käyttöön perheessä ja siitä ehkä oltiin ylpeitäkin. Savossa ja Karjalassa otettiin joko vanha sukunimi uudelleen käyttöön tai otettiin sotilasnimi sukunimeksi, kukin miten itse halusi palveluksesta erottuaan. Aloittaja_2:lle sanoisin vain että esi-isäsi oli, jos nimi otettiin sukunimeksi, itse näin päättänyt palvelusvuosien loputtua. Hän oli siitä ehkä ylpeä. Oli ehkä osallistunut taisteluihin ja siellä niittänyt mainetta ja halusi sen näyttää jälkipolvillekin tällä tavalla, vaikkei se tieto ole jaksanut periytyä aina nykyaikoihin saakka.
Komentokieli oli Ruotsin armeijassa se kieli jota paikkakunnan asukkaat komppaniassa puhuivat. Komppaniat olivat maantieteellisiä yksikköjä, joiden miehet tulivat parista kolmesta tai useammasta pitäjästä.

Paljon kiitoksia! Minulle aivan uutta tietoa, mielenkiintoisia yksityiskohtia!

Tämä ko. esi-isäni oli osallistunut sotaan. Yksityiskohdat ovat jo jääneet historian hämärään.

Onkohan Ruotsilla joitain internet-sivuja joista voisi kotoa päin selailla
sikäläisiä kirkonkirjoja ja vastaavia?

Onko Sinulla Svensson1 tietoa oliko Ruotsin armeijalla 1500-1600 - (mahdollisesti jo 1400) luvulla jonkinlaista "ammatti-armeijaa"? Minulle kun eräs historian opettaja aiemmin sanoi että jotkin esi-isäni olisivat olleet "Ruotsin armeijan ammattisotilaita", "eliittisotilaita", kuten hän sanoi. Kuullessani asiasta epäilin suuresti, ja yhä epäilen jotain väärinkäsitystä tms., paljon kaikenlaista puhetta ja kommenttia kun matkan varrella kuulee, mutta nyt olen alkanut miettiä, voisiko olla mahdollista että tuossa kommentissa olisi jotain perää? Tämä henkilö sanoi näin kuullessaan esivanhempieni sukunimiä.
En nimiä voi tänne laittaa, mutta noin yleisesti tiedätkö onko jotain tuollaista sotilasjoukkoa nyk. Ruotsin alueelta tänne tullut, tai yleensä ollut edes nyk. Ruotsin puolella olemassa, jota olisi voinut noin "ammatti ja eliitti- sotilaiksi" kutsua?

Niin se vielä täytyy tarkennukseksi laittaa, että nämä oletetut "ammattisotilas" esi-isäni eivät ole yleisestä historiasta tunnettuja kuuluisuuksia, vaan historian opettaja aikoinaan tätä kommentoi nimenomaan tietyn sukunimen perusteella. Tämä sotilasnimi oli jo 1500-1600 - luvulla koko perheenjäsenillä käytössä naimattomat tyttäret mukaanlukien.

Tämä opettaja siis tarkoitti, että joilla oli tuo sukunimi olisivat olleet "Ruotsin armeijan ammatti- ja eliitti-sotilaita", tai heidän perheenjäseniään.

Niin ja tästä viimeksi puheena olleesta aiheesta vielä unohdin mainita, että heistä en ole löytänyt, ainakaan vielä toistaiseksi, merkintöjä että olisivat tulleet Ruotsista.
Tosin kaikki vanhimmat merkinnät ovat juuri tuolla lyhyellä ruotsalaisella sotilasnimellä 1500 - luvulta.

Ruotsin armeijalla on kautta aikojen ollut myös värvättyjä yksiköitä/rykmenttejä. Etenkin sota-aikoina jouduttiin tilanteeseen, jossa ruotusotamiehet eivät riittäneet, vaan joudutttiin turvautumaan värvättyihin (joille maksettiin palkkaa).
Tämä oli kuitenkin hyvin kallista eikä kruunu ollut kovin rikas. Sodissa usein Ranska antoi Ruotsille rahaa jotta värvääminen onnistuisi. Tämä taas ei ollut mikään sääli Ruotsia kohtaan vaan Ranskan omat edut. Viholliset olivat usein samaa maata.
Sotilasrullia löytyy Ruotsin sota-arkistosta ja useimmat niistä on jo taidettu digitoida. Vanhimmat niistä ovat tietääkseni 1500-luvulta. Tuolloin ei vielä ollut käytössä ruotu-järjestelmä, vaan sotilaat "otettiin". Pitäjien miehistä tietty määrä (esim. joka kymmenes otettiin sotaväkeen. Tuolloinkin sekä jo keskiaikana on ollut myös värvättyä väkeä, nk. nihtejä (ruotsin sanasta "knekt" = sotamies).
Värvätyt sotamiehet saatiin kaikkialta euroopasta. He eivät sotineet oman maansa puolesta vaan sen, joka maksoi parhaiten. Niinpä värvätty saattoi vaihtaa puolta kesken sotaa. Tämä oli täysin tavallista aina 1700-luvun loppuun asti ja alkoi Napoleonin ajan jälkeen poistua käytännöstä. Esi-isäsi saattaa hyvinkin olla ollut palveluksessa värvätyssä rykmentissä. Tällä puolella lahtea esim. Aatelislippue sekä tykistö oli värvättyä ja näiden lisäksi täällä on ollut eri aikoina useita värvättyjä rykmenttejä, jotka usein kulkivat komentajansa nimen mukaan. Niistä löytyy joistakin digitalisoituja rullia Suomenkin puolelta.

Digitoituja rullia löytyy ainakin Ruotsin valtionarkiston sivuilta otsikon SVAR alta.
Digitoitu materiaali on maksullista. Aikaa voi valita viikon, kuukauden, neljännes vuotta jne. Tällä kuitenkin pääsee käsiksi kaikkeen digitoituun materiaaliin, sotilasaineistoon, kirkonkirjoihin jne.
Sivut ovat ruotsiksi ja englanniksi.

Kiitos paljon viestistäsi! Mielenkiintoista ja täysin minulle uutta tietoa!


Kuulostaa todella hyvältä tuo SVAR. Käyn katsomassa miten sivut toimivat.

Useat esi-isäni olivat kuuluneet Ruotsin armeijaan, eräs hänen jälkeläisistään, (myös esi-isäni), myöhemmin Suomen suuriruhtinas-kunnan aikana Venäjän armeijaan, ja sen mukana osallistunut myöskin sotaan. Sitten jo hyvin useat hänen jälkeläisensä Suomen armeijaan, jossa niin ikään sotiin(talvi-jatko-Lapin).
Aika ajatuksia herättäviä juttuja tämän aihepiirin tienoilta tulee vastaan.

Hei, ehkä 2 parasta linkkiä koskien Ruotsista 1721 Suomeen siirrettyjä sotilaita ovat nämä:

På svenska: Nimet, entiset ja uudet joukko-osastot, kotipaikat
http://hem.passagen.se/runslingan/soldatgr1.htm

Suomenkielellä ja esimerkkitapauksin runsaasti lähdeviitteet
http://www.genealogia.fi/genos/70/70_3.htm

Toivottavasti löytyy joillekin esi-isiä, t. Västergötland

Kiitos hyvistä linkeistä!
Nuo luettelot ovat vielä kaiken lisäksi helppolukuisia ja selkeitä.

Jo 1300-luvulla maahamme tuli lukuisia keskieurooppalaisia miehiä sotapäälliköiksi, joille kuninkaat antoivat suuria läänityksiä palkkioiksi, kuten esim. Flemingit, Hornit, Frillet, ym. Ja 1500-luvun lopulla De La Gardie-suku. Näiden ym. Sukujen jälkeläiset muodostavat erityisesti rannikkoseuduilla hyvin suuren jälkeläisjoukon sadoissa tuhansissa suomalaisissa. Netistä löytyy tietoja, jotka vahvistavat historian koko lailla toiseksi, mikä on kirjoitettu ja meille opetettu. Joko olisi aika julkistaa meitä kaikkia koskeva totuuden mukainen historia. Hyvin pitkälle, aina tuhannen vuoden taakse päästään hyvinkin luotettavalla tavalla, mutta työ vaatii vuosien panostuksen. Erityisesti Anjalan liiton historia on kiintoisa, sillä historia on kirjoitettu voittajan kynällä ja meitä on opetettu kouluissakin vastoin totuutta. Totuuden löytää netistä osoitteella "Anjalan liitto".
Suomessa päästään uskomattoman pitkälle sukututkimuksissa, kun vain on aikaa ja mielenkiintoa vuosien työhön.

Jo 1300-luvulla maahamme tuli lukuisia keskieurooppalaisia miehiä sotapäälliköiksi, joille kuninkaat antoivat suuria läänityksiä palkkioiksi, kuten esim. Flemingit, Hornit, Frillet, ym. Ja 1500-luvun lopulla De La Gardie-suku. Näiden ym. Sukujen jälkeläiset muodostavat erityisesti rannikkoseuduilla hyvin suuren jälkeläisjoukon sadoissa tuhansissa suomalaisissa. Netistä löytyy tietoja, jotka vahvistavat historian koko lailla toiseksi, mikä on kirjoitettu ja meille opetettu. Joko olisi aika julkistaa meitä kaikkia koskeva totuuden mukainen historia. Hyvin pitkälle, aina tuhannen vuoden taakse päästään hyvinkin luotettavalla tavalla, mutta työ vaatii vuosien panostuksen. Erityisesti Anjalan liiton historia on kiintoisa, sillä historia on kirjoitettu voittajan kynällä ja meitä on opetettu kouluissakin vastoin totuutta. Totuuden löytää netistä osoitteella "Anjalan liitto".
Suomessa päästään uskomattoman pitkälle sukututkimuksissa, kun vain on aikaa ja mielenkiintoa vuosien työhön.

Edellämainittu ruotsalainen linkki ei enää toimi. Täältä löytynee vastaavat tiedot: http://www.runslingan.se/node/34. Vastaavat tiedot suomalaiselta sivulta: http://www.genealogia.fi/hakem/regem/indexr.htm

Oliko Kraft-nimi tällainen otettu sotilasnimi ? Ja, mitä sana tarkoitti tuolloin ?

Mistä lähteistä pystytte löytämään dokumentit sotilasesi-isienne taustasta? Omien sotilassukulaisteni kohdalla on useinmiten tyssännyt siihen, että sotilasrullissa ei ole ollut mainittu syntymänimeä eikä mitään muutakaan syntymäpaikan varmistavaa tietoa. Tuoreimmissa tapauksissa olen löytänyt ruotutalon nimen ja löytänyt sitten sen talon rippikirjoista, mutta mitä vanhempi tapaus, sitä hankalampaa.

Mielestäni varsinkaan sotilasnimissä ei pelkkä sukunimi ole mielestäni tyhjää kummempi todiste, koska samaa nimeä on annettu tooodella monelle toisilleen sukua olemattomille henkilöille.