Mistä voimia? Ei jaksa enää.

Sinun tilanteessa kannattaa varmaan miettiä sitä, että levität ympärillesi ahdistusta. Monet asiat ovat tunneseikkoja. Se mitä ajattelet, heijastuu muille.

Minä kysyin entiseltä gradunohjaaltani, että mikä on paras puoleni ja hän sanoi, että positiivisuus. Minulla on ollut aina helppo päästä töihin...

Nyt on huonot ajat. Mikäli haluat jonkinlaisen elintason, yhteisön ja elämänrutiinin, niin nöyryys peliin ja kaupan kassalle. Asia voi tuntua vaikealta hyväksyä, ymmärrän pettymyksesi. Mutta nöyryys auttaa kaikessa. Kaupan kassa voisi sopia hyvin maisteris ihmiselle. Saisi jonkinlaisen tulotason, yhteisön, sekä rytmin elämäänsä. Siinä on sitten helpompi katsella tilannetta kun on palkkatulo. Kuka tietää jos tilanne onkin jo 5 vuoden päästä parempi? Vaikka esim kaupan kassa ei olekaan suoraan koulutusta vastaavaa työtä, sitä arvostetaan enemmän kuin työttömyyttä. Se kertoo henkisestä kantista, sopeutumiskyvystä, ja siitä ettei luovuta. Lisäksi työpaikan avulla saat jonkinlaisen yhteisön, mikä on suurimmalle osalle ihmisiä tärkeää. Valmistumisen jälkeen, yliopistoyhteisö hajoaa äkkiä, eikä yhteyksiä tule pidettyä, varsinkaan jos ei ole samoissa ympäristöissä.

Eli nöyrtymistä peliin, ja tsemppiä muutenkin.

Onpa loukkaavaa ehdottaa kaupan kassaa 30-vuotiaalle maisterille. Itse olen maisteri ja tein opintojeni ohessa kaupan kassalla töitä. En siis ole vierastanut työntekoa, mutta kai sitä voi olettaa, että kerran, kun akateemisen tutkinnon on saanut, niin sitä pääsee toisenlaisiin töihin.

Edelleen sanon, että kannattaa miettiä, että millaisen kuvan antaa itsestään kokonaisuudessa. Jos on mieli maassa, se voi heijastua työnhaussa. Näin minulle sanoi eräs liiton johtaja, jolta aikoinaan konsultoin apua kiperässä elämäntilanteessa.

Koko nuoruus on hoettu vanhempien suunnalta että kyllä koulutus kannattaa ja opiskelleet saavat hyvän työn!

Ei päde enää nykymaailmassa, edes asiantuntijapaikkoihin koulutus on enää harvoin kriteeri. Meidät on siis petetty, ei olisi kannattanut kuunnella vanhempia kun patistivat läksyjen tekoon vaan olla pihalla kasvattamassa sitä verkostoa ja sosiaalisia taitojaan.

Suosittelen liikuntaa ja jonkun "näennäisen" opiskelupaikan hankkimista. On se hankalaa muillakin ja vain onnistumiset mainitaan!

No niin kerros minkä alan maisteri olet, niin on hieman helpompi kommentoida. Myös miltä suunnalta ja mille alalle haet töitä?

Niin ja et todellakaan ole ainoa kolmekymppinen työtön maisteri ;)

Muista myös, että jos alan näkymät ovat huonot, niin aina voi opiskella jotain uutta ja työllistävää!

Peli on menetetty kohdallasi! Kun on avuton niin on avuton, mikä sille enää voi kun ikää 30 eikä 13v.

itse en aikoinaan kouluja hyvin käynyt, eikä sille ole merkitystä minkään työn saannin vuoksi. paskaakaan firmoja eivät numerot ja käynnit kiinnosta. Mutta annas olla kun sattuu olemaan joku tutun tuttu tai hyväveli porukkaan kuuluva tyyppi vaikka olis miten huonot paperit! KYLLÄ TÖITÄ SAA! on meinaan kokemusta aikoinaan isosta tehtaasta jossa minulla oli hakijana koulutuspohjalta paremmat kuin monella muulla, ja kuinkas kävikään valintojen, minä kortistoon ja NE avuttomat pääsivät kaikki töihin.
tässä nähdään miten suomessa toimii tämä työllistyminen. ainahan voit hakea vuokrafirmojen kautta maailman tylsintä työtä 9e tuntipalkalla jossa sinulla ETUJA,

Mä oon pitkäaikaistyötön ollut jo 3 vuottta kotona täähän on kuin oisi eläkkeellä ;)hirveesti aikaa tehdä mitä huvittaa kunhan on vaan tarkkana rahan kanssa en osta vaatteita ja parturis käyn kerran vuodessa vedän 4millin siilin aina kerralla
vinkki paikaistyööttömille jos haluutte paremmin elitason on tämä pomminvarma rahansäästökeksintöni:
1.lopeta tupakointi 2.ole aina kotona kun voit kuuntele vaikka radiota tai roiku netissä 3.älä käymissään ellei aivan pakko -keväällä ja kesäällä voi urheilla se ei maksa mitään 4.pidä ystäviin kontakteja sen takia et jos jjjoudut taloudelliseen pulaan esim karennissiin työkkärin kautta niin on kelle soitella 5.pidä tavaraa ja elektroniikkkaa kotona "panttina" niitä voi myydä jos tulee nolla tili 6,alkoholi pois 7syö aina kotona 8.myy auto veks siirry julkisiin tai suksiin ja kävelymieheksi 9.lääkäri kerrran vuodessa tietty jos on pakko niin sit ei voi mitään 10.myy tavaroita netissä 11.jos pääset leipäjonoon hae leivät sieltä
12 kirjastosta saa kaikkea lainattua ja luettua 13 hae töihin vain sähköisesti säästät postikulut 14.myy kirpparilla tavaroita pois 15 lopeta lehdet 16älä pelaa mitään maksullisia rahapelejä 16jos sulla kallis laajakaista niinsiirry kympin mokkulaan.. [email protected] mulla tötä listaa voisi jatkaa aikas paljon

mitäs opiskelit.

Hei,

miltä alalta olet suorittanut maisterintutkinnon? Mitä sivuaineita sinulla on pääaineen lisäksi? Nämä asiat olisi hyvä tietää, niin voisi miettiä sinulle hyviä vinkkejä ahdingosta pääsemiseen. :)

Jos ei jaksa enää niin kannattaa huilata. Kuinka sait tutkinnon tehtyä? Oliko se helppoa ja kivaa vai stressiä ja paniikkia. Kannattaa nyt käyttää vapaa-aika omaksi iloksi ja miettiä, et olisikohan se niin kauhean kivaa juosta siellä oravan nahkojen perässä.

Kannattaa just keskittyä niihin hyviin asioihin eikä alkaa painimaan asioiden kanssa enempää kuin on tarpeellista.

Työhakemusten tekemisessä ei kannata käyttää haulikko taktiikkaa vaan siirtyä snaippaamaan sellaisia mitkä todennäkösesti natsaa. Kyllä Magisterin papruilla jotain arvoa sentään on. Kysynnän ja tarjonnan suhde vaan on paikkakunnasta riippuvainen.

Yst. Terv.

Työtön jo vuodesta 2008
Kouluissa stressaamista opiskellut 6 3 4 3 0,5 2 3=21,5 vuotta

siis helvettiähän työnsaanti suomessa on, jos sinua ei kukaan tunne siellä mihin haet.
minä olen soittanut perään ja sanonut että minut kannattaisi haastatella, koska olen hyvä tässä. AINA PITÄÄ SOITTAA PERÄÄN, muuten ei ole mitään tekoa.

mene kaikkien rekryfirmojen rekistereihin, ja etelässä SEURElle, mitä muita niitä on muualla Suomessa. pääset apuopeks tai päiväkotiin. se on parempi kuin olla työtön. sitten on voimaa hakea taas omaa alaa.

vaikka on yhtä hemmettiä niin ei saa lannistua. vaihda keinoa. hakemusten lähettäminen pelkästään sähköpostilla ei johda mihinkään.

Ite päätin parin vuoden työttömyyden jälkeen palata kolmekymppisenä koulunpenkille ja lukea toisen tutkinnon. Onpahan edes jotain tekemistä päivisin ja ainakin teoriassa vaikuttaa taas hetken "motivoituneemmalta" työnhakijalta kuin pitkäaikaistyötön.

Hankalat on ajat kyllä ja tiedän että aika fifty-sixty tuleeko sitä joskus muutaman vuoden päästä löytämään töitä. Vaikea sitä on ennakoida miltä työmarkkinat näyttää sitten joskus tulevaisuudessa.

Mutta ei opiskelusta kai mitään haittaakaan ole. Pysyy ainakin oma vireystila yllä, kun tekee edes jotain.

Niin samat ajatukset kuin aloittajalla. Koulutusta - on, työmotivaatiota -on, työkokemusta -on, oppimiskykyä - on jne. Silti ei tipu kutsuja haastatteluihin. Missä ne kaikki työpaikat on ja ketä niihin oikein valitaan? Miksi oma koulutus vei umpikujaan kun taas kaveripiirissä kaikki muut sai koulutustaan vastaavat hyvät ammatit ja sitä myötä elämä rullasi omiin taloihin, matkoihin ja muuhun mitä nyt kukaan haluaa toimeentulon parantuessa tehdä. Ahdistaa, kun ihmiset ihmettelevät tilannettani. Miten voikaan kesä mennä näin pilalle. Uskoako siihen, että on täysi nolla. Mistä uskoa siihen, että joskus itsekin saa vielä tilaisuuden.

Millä se toinen tutkinto rahoitetaan? Ansiosidonnaista kun ei saa kuin ne 500 päivää, työmarkkinatuella loput?

Sama täällä tilanne täällä. 30 v työmotivaatiota pursuava maisteri. Todistuksia ja muita papereita on niin paljon että kohta voi jo takassa polttaa. Lähdin Suomesta n. 5 vuotta sitten kehittämään itseäni ulkomaille. Kävin Euroopassa ja Australiassa opiskelemassa ja Aasiassa töissä. Nyt tullut takaisin ja hiljaista on. Mihinkään ei kelpaa, ei edes harjoittelijan paikkaan. Kansainvälisen koordinaattorin alle 6kk sijaisuus, ei edes haastatteluun.

Haluaisin kysyä ketä sinne palkataan? Onko oikeesti kaikki paikat täynnä saunakavereita.

Työkkärissä sanoivat kiva cv ja onnea työnhakuun. Piti painostaa niitä edes lukemaan se läpi. Sanoin tarvitsevani apua. Sanottiin ihan suoraan, että ei anneta.

Tässäkö tämä sitten oli. 30 v, opintolaina ja kivat tarinat takataskussa.

Ihan sama juttu kävi työkkärissa minullekin. Sanoin, että tarvitsen harjoittelupaikan työhön paluuta varten ja apua ei anneta. Olen itse 25-vuotias ja tosissani tehnyt töitä opintojeni ohessa, jotta olisin voinut elättää itseni. Olen tehnyt ns. huonoja töitä, koska en ole tajunnut aikaisemmin hakea parempia töitä.

Nyt kun koitan tuota työhönpaluuta, niin minulle sanottiin, että eivät auta minua harjoittelupaikan etsimisessä. Ihan turha selittää ystävällisesti, että olen aivan pihalla näistä perusasioita liittyen toimistotöiden hakemiseen. Mikä ihmeen virka niillä ihmisillä siellä on, jos he eivät edes auta. Olen koittanut olla todella kohtelias kaikille, mutta alkaa jo väsyttää koko juttu.

Juu ei tässä markkinatilanteessa juhlita. Itse olen KTM ja OTK, mutta valmistuttuani päädyin pankkialalle, jonka tehtävä ei vastannut koulutustani. Luvattiin vaikka mitä, mutta suhdanteet muuutuivat ja yt:t iskivät. Pidin työpaikkani, mutta jouduin lähinnä tradenomille sopiviin hommiin. Haen ja haen uutta paikka 7 kielen kielitaidolla, mutta ei onnistu, 50 hakemusta/2 haastattelua.

Olen miettinyt irtisanoutumista (en kestä mitään lainamyyjän hommia, en ole sopiva) ja palkka on mitä on. Missään ei tärpää, ja tuntuukin, että kannattaa hypätä sillalta. Minut on kaksi kertaa testattu asiantuntija- ja johtotehtäviin sopivaksi, mutta sekään ei auta. Joko oma yritys, tai ammun itseni.

Minä lannistuin jo maisteriopintojen loppuvaiheessa, erinäisten sattumusten ja elämäntilanteen vuoksi, niin etten sitten viitsinyt kunnolla yrittää sen enempää valmistumista kuin töitten saamistakaan. Elämä rupsahti totaalisesti, muuttui ihan pelleilyksi. Vuosia hukkaan kotona peräkamarin poikana ja kaverien sohvilla ja kesämökillä asustellessa. Halusin vain kadota, muuttua näkymättömäksi tälle systeemille, jonka koen täysin vieraannuttavaksi. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että tästäkin tilanteesta pitäisi voida nousta kunniallisesti, eikä jonkin työllistämis-/kuntoutus-/nöyryytyskoneiston mankeloimana. Ennen millä taustalla tahansa saattoi päästä jonnekin tuotantolinjalle nappia painamaan tai vipua vääntämään. Miksei nyt? Mikä tässä nykyisessä työelämässä on niin erikoista, ettei edes siivoamaan pääse ilman säkenöivää ansioluetteloa?

Luulin olleeni ainoa joka ajattelee tilanteestaan näin. Minullakin on DI-tutkinto ja AMK-tutkinto, työkokokemusta, kielitaitoa, ulkomailla opintoja ja ikää 30 , sekä opintolainaa silmät ja korvat täys. Olen duunariperheen kakara, jota on kehotettu lainarahankin turvin ponnistelemaan eteenpäin elämässä. Kutsuja työhaastatteluun ei tipu, maileihin ei vastata, puhelimessa luvataan toista mitä käytännössä (ei ne mitään takaisin soittele) jne. Mukavaa vierailla kavereiden omistusasunnoissa katselemassa lomakuvia, kun omalla kohdallani tuon tyyppinenen elämä ei tunnut alkavan koskaan. Ei minulla ole varaa tehdä edes lapsia. Häpeän tilannettani ja koen siitä myös surua. Elämä maistuu paskalta, vaikka tavoittelin vähän makeampaa satoa.

Tervetuloa joukkoon, mutta aloittaja on oikeasti vielä NUORI.
Älä lannistu, koska uskon, että saat vielä työpaikan.

Itse olen totaalisen lamaantunut. Nyt 48v, FT ja työtön viimeiset 2v. Hakemuksia vaikka minne. Olin jopa 3kk viime kesänä hotellisiivoojana (ja työpaikalla noin 80% oli kaltaisiani akateemisia työttömiä), kun en kestänyt istua enää kotonakaan ja tähän hakemukseen jopa sain vastauksen.
Pakko tunnustaa, että tuohon siivoojan pestiin hain "jättämällä osan koulutuksesta" ja työkokemuksesta pois.

En usko enää, että oikeasti saisin uutta työpaikkaa. pelottaa elämä ja köyhä vanhuuskin. Olin koulussa se 10 tyttö, opiskelutkin sujuivat helposti, miesmaailmassa taas ollut epäonnea ja nyt kituuttelen sinkkuna työmarkkinatuella.
Ihmettelen miten tällä valtiolla on varaa makuuttaa hyvin koulutettuja ihmisiään.
Nyt mietin, kun vanha isäni varmaan kuolee pian, että sen jälkeen lähden yrittämään vielä elämää Suomen ulkopuolella. Edes jotain tavoitteita.

TE-toimistot... no jaa... en viitsi edes kirjoittaa enempää. Sanonpa vaan, että voisivat purkaa sen koko virastosysteemin ja keskittyä vaikkapa eri alojen headhunter- tai rekrytoimintaan.
Vuokrafirman voisi kieltää lailla, on olemassa jo vakituinen, osa-aikainen ja määräaikainen työsuhde ja koeajat. Vuokrafirmat vaan kehitettiin kiertämään lainsäädäntö.

Kevät, no nyt edes voi alkoittaa taas lenkkikauden ja fillaroida, se kannattaa kaikkien työttömien pitää mielessä, omasta kunnostaan huolehtiminen ja murheiden purku vaikkapa pururadalle.

Masentunut FT, toivon sydämeni pohjasta että asiasi vielä järjestyvät. Ulkomaille muutto voisi olla hyvä idea, kysyntää saattaisi riittää. Tuo kuntoilun muistaminen on ensiarvoisen tärkeää! Hyvää pääsiäistä!

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja olen yrittäjäperheen lapsi.
Olin mukana vanhempieni yrityksen töissä, samoin kun kaikki sisarukseni, jo siitä 5-6 vuotiaasta, kukin teki mitä pystyi ja osasi. Samoin opiskeluaikoina autoimme aina loma- ja vapaa-aikoina vanhempiamme.
Ja minut on kasvatettu, että työtä pitää tehdä, eikä raha kasva puussa - mitään ei ole tullut ilmaiseksi.

Kritisoin vanhempien ikäpolvien tapaa mollata kaikki nuoret ja meidät 60-luvulla syntyneet, nyt 45-55 vuotiaat.
Oikeasti nyt on paljon rankempaa saada töitä, vaikka kuinka olisi koulutusta ja työhalua. Nuoriso- ja aikuistyöttömyys on fakta (todellisuudessa yli puoli miljoonaa työtöntä on nyt).
Aina on ollut joukossa niitä laiskoja, vetelyksiä, epärehellisiä, juoppoja ja tai vinkuvia emmääjaksa-tyyppejä. Nyt heidät vaan niputetaan yhteen "syrjäytyneiksi".
Enemmistö on kuitenkin fiksuja ja koulut ja työt (jos niitä saa) hyvin hoitavia.

Oma sukupolveni valmistui 90-luvun alun ensimmäiseen lamaan. Vakituista työpaikkaa ei saanut, vaan ensin meni 5-6v pätkätyökierteessä. Sitten ehkä onnisti ja nyt meidät on pääsääntöisesti irtisanottu lukemattomissa yt-neuvotteluissa.
Olemme nyt siinä 50v molemmin puolin. Meidän on erittäin vaikea saada enää uutta työpaikkaa. Työtä haetaan 90% nettilomakkeiden kautta.
Näihin ohjelmoidaan pääsääntöisesti ikäleikkuri 45 tai 50. Eli hakemustasi ei kukaan edes lue, se menee suoraan "yli-ikäisenä" delet-laatikkoon.
Olemme kuitenkin parhaassa työiässä, ja eläkettä emme edes kuvittele saavamme, köyhä vanhuus odottaa vajaista työvuosista.

Olen saanut hyvin asiatonta palutetta vanhemmilta sukulaisiltani, heidän mielestään kun "töitä saa, kun niitä vaan haluaa tehdä" ja "aina sitä nyt edes siivoomaan pääsee."
Näin varmasti oli ennen ja ehkä vielä siihen 90-luvun taitteeseen asti. Mutta näin lausujat eivät ole itse joutuneet koskaan yt-neuvotteluista työttömäksi tai työhakuun ja jos ovat, on sekin muuttunut huimasti nyt 2000-luvulla.

Rikastuminen, se onnistuu, jos on työtä. Ikäpolvet sodan jälkeen ovat tällä hetkellä se rikkain ja me 60-luvulla syntyneet tällä hetkellä se köyhin. Toisaalta 90-luvun lopulla tai 2000-luvulla syntyneet, ehkä perivät enimmän omaisuutensa, jos selviävät naurettavan korkeasta perintöverosta. Se turvaa heille toimeentulon, jos eivät saa työtä.

Pienyritykset, kuten vanhempieni, oli pari vuotta sitten pakko lopettaa ja myydä, koska meillä lapsilla ei ollut rahaa maksaa yrityksen jatkamiseen tarvittavia kohtuuttomia perintöveroja.
Vastaavia tapauksia on ja tulee lähivuosina tuhansia. Samalla meni taas 5 ulkopuolista työpaikkaa ja saimme leiman ilkeinä ja ahneina lapsina, jotka tuhosimme yrityksen. Ilman faktoja on helppoa huudella, verot kun pitää maksaa riihikuivana rahana, ei koneina tai teollisuushallin seininä. Emmekä saaneet liian köyhinä ja pätkätyöläisinä ja yt-kierteessä olevina pankista lainaa yritystä jatkaaksemme. Pettymys oli suuri, kaikki me olisimme halunneet jatkaa yritystä!

Kellään ystävälläni EI muuten ole hienoa omakotitaloa, maasturia tai kesähuvilaa. Kaikilla heidän vanhemmillaan on edes jonkinlaiset omakotitalot, mökit ja autot jne.
Materia ei tuo ehkä onnea, mutta tekee elämän kivaksi ja esim. kesäloma - vanhemmilla polvilla on vaikea edes käsittää, ettei minun ikäluokallani pätkätöineen ole ehkä ollut koskaan palkallista lomaa - itselläni on ollut 1. kerran, vuonna 2009. Voi sitä ihanaa riemua - joku maksoi siitä, etten tehnyt mitään.

Jokainen on sukupolvensa lapsi, mutta pitäisi muistaa, että jos ihmisillä ei ole työtä ja toimeentuloa, se vie pohjan kaikelta muulta.
Kuka tahansa masentuu, jos sadoista hakemuksista huolimatta et pääse edes haastatteluun ja koulusta on kahden akateemisen tutkinnon verran.
Koulutus ei takaa mitään, vain suhteet ja onni työnhaussa.

Työministeriksi pitäisi saada joku, jolla on tämän ketjun kaltaisia kokemuksia omassa tai lähipiirissään.

Oikeasti pistää aika katkeraksi, kun lukee näitä uutisia poliitikoista. Pedataan esim. pääministerille huippupalkkaista virkaa EU:n johtoon. Toisille suojatyöpaikkoja kun edutajakausi loppuu.

Ja sen jälkeen vielä väitetään, ettei ole korruptiota tai hyvä-veli-määrää-järjestelmää.

Tavis DI, maisteri tai tohtori on työtön. Vielä ikävämpää on, jos hänen sukunimensä on vaikkapa Virtanen tai Korhonen. Von jotain, papan ja mamman suhteet puuttuvat, joilla virkoihin mennään.

Olen samassa tilanteessa, 30 työtön nainen ja maisteri, et ole yksin.

Olen 30-vuotias DI ja KTM, ansioluetteloni on aukoton (mm. vaativia esimies- ja asiantuntijatehtäviä) ja olen motivoitunut tekemään töitä. Nykyinen tittelini on pramea, mutta tehtäväni vaativuus on suunnilleen samaa luokkaa kuin tikkaa heittävällä apinalla.

Työpäivästäni korkeintaan pari tuntia kuluu itse työhön, joka saattaa jopa joskus olla haastavaa ja mielenkiintoista (useimmiten triviaalia rutiinia). Kuitenkin loppuajan vietän tappamalla aikaa selaillessani jotain nettisivuja. Olen kertonut asiasta esimiehilleni, mutta kuulemma tehtäväni vaan on sellainen.

Olen hakenut koulutustani ja työkokemustani vastaavia tehtäviä todella laihoin tuloksin. Yhdestä paikasta vastattiin tämäntyylisesti: saimme 200 samankaltaista hakemusta ja muutama kutsuttiin haastatteluun. Paikka oli todella spesifinen, sinne tuskin haki ketään sattumanvaraisesti. Tein tästä päätelmän, että mahdollisuuteni saada muita töitä ovat olemattomat.

Todellisuus ja mielikuvat ennen työtehtävistäni ennen valmistumista ovat käsittämättömän kaukana toisistaan. Ei näin pitänyt käydä. Missä ovat ne lukuisat hienot työpaikat, joita piti olla tarjolla?

"Nykyinen tittelini on pramea, mutta tehtäväni vaativuus on suunnilleen samaa luokkaa kuin tikkaa heittävällä apinalla."

Olet kuitenkin töissä. Ja työnkuvasta päätellen julkisella sektorilla. Yksityinen puoli on jo ajat sitten karsinut turhake virat pois.

Hyvä aloittaja, hieman suhteellisuudentajua peliin. Ei työttömyys ole niin paha asia kuin nyt ajattelet. Paljon paljon mustempiinkin tunneleihin voi joutua. Työttömyys on yleistä tänä päivänä. Et sinä ole ihmisenä epäonnistunut, jos et löydä nyt työtä.

Yritä muistuttaa itseäsi, että kyseessä on kuitenkin vain työ / työttömyys, joka muodostaa vain yhden sektorin ihmisen elämässä. Kärpäsestä on tullut härkänen sinulle. Päätä että haet työtä tunnin ajan esim. viitenä päivänä viikossa. Muulloin luet, liikut ja harrastat, olet ystävien kanssa tms.

Rauhoitu. Olet vielä nuori ja tuore maisteri. Minusta tilanteesi on ok.

Työpaikan saa hyvin usein suhteilla tai valtapuolueen puolukekirjalla. Pätevyydellä ei niin väliä.

Vähän masentaa lukea näitä juttuja kun töitä eivät näköjään saa edes ne, joilla on hyvä koulutus, työkokemusta ja virheetön ansioluettelo. Minulla ei varmaan sitten ole enää mitään toivoa työllistyä.

Koulutus löytyy, mutta valmistumisen jälkeen en ole ollut töissä päivääkään. Olen hakenut kaikenlaisia töitä, mutta mihinkään en ilmeisesti kelpaa. Nyt työttömyyttä takana reilut kaksi vuotta.

Ei se kauheasti mieltä lämmitä kun valmistumisen jälkeen cv:stä löytyy pelkkiä työelämävalmennuksia. :(

Mä olen tässä pariin kertaan kevään aikana käynyt tässä ketjussa lukemassa viestejä ja miettinyt, että mun pitäisi olla iloinen, kun mulla on asiat vähän paremmin kuin monella muulla. Mutta kun ei mullakaan oikeasti mene hyvin töiden osalta.

Ikä 30 ja AMK-tutkinto valmistui syksyllä 2010. Mä en olettanut saavani heti vakituista työpaikkaa, mutta luulin mä saavani sen nopeammin ja nyt siis näyttää, ettei ole toivoakaan. Olen siis koko ajan tehnyt pätkätöitä, mutten yhteen putkeen. Vanhaan työpaikkaan otetaan välillä säälistä takaisin, mutta vakituista en voi sieltä saada, kun en ole muodollisesti pätevä (julkisella puolella). Ne vähät oman alan työt mitä saan, on sellaisia, että niihin riittäisi amis-tutkinto tai voi niitä tehdä ilman mitään koulutustakin.

Mutta kun niitä kunnollisia oman alan töitä ei ole tarjolla usein edes määräaikaisena ja vielä vähemmän vakituisena. Mua ahdistaa tää tilanne kamalasti. Kouluttautuisin lisää kyllä, mutten usko sen parantavan työtilannetta yhtään. En mielestäni sovellu hoitoalalle ja se tuntuu olevan suunnilleen ainoa varma työllistäjä.

Olen tosi iloinen, että sattumalta löysin tämän ketjun. Nousi ihan niskakarvat pystyyn, koska niin moni viesti oli kuin suoraan minun näppikseltäni.

Olen 30-vuotias ja valmistuin maisteriksi pari vuotta sitten. Vuoden verran työttömänä palloiltuani hain kaksivuotiseen maisteriohjelmaan tekemään uutta tutkintoa. Olen siis tällä hetkellä taas opiskelija, joten tilanteeni on näennäisesti vähän parempi kuin työttömällä työnhakijalla, mutta tunnelmat ovat ihan samanlaiset. Valmistun näillä näkymin ensi vuonna, ja todella pelkään löytäväni itseni uudestaan te-toimistosta hattu kourassa, tällä kertaa tuplamaisterina.

Todella korpeaa lukea kaikenlaisia älynväläyksiä työttömien "aktivoinnista" ja velvoitteiden lisäämisestä, kun itse on lähettänyt tässä viimeisten parin vuoden aikana ties kuinka monta sataa hakemusta pääsemättä yleensä edes haastatteluun asti. Hain täksi kesäksi mm. yhtä kuppaista oman alani kesäharjoittelijan paikkaa, jossa oli pitkä vaatimuslista ja palkka tonnin kuussa. Sain viime viikolla hylkäyskirjeen, jossa ilmoittivat, että olivat saaneet 289 hakemusta.

Oman viehättävän lisänsä tähän kuvioon tuovat kaikki ne n. kuusikymppiset kaikentietäjät, jotka itsetyytyväisinä arvioivat tämän päivän pari-kolmekymppisiä siltä pohjalta, mitä työelämä oli silloin, kun he itse olivat saman ikäisiä. Ai sä rahoitit opiskelut sankarillisesti pelkällä lainalla, ohhoh, mahtoikohan tuoreen maisterin työllistymisnäkymät olla silloin jotenkin toisenlaiset?

Olen ihan valmis muuttamaan työn perässä ulkomaille, mutta enpä oikein tiedä, miten helvetin kauas sitä pitäisi lähteä, kun tilanne ei tunnu olevan ratkaisevasti parempi ainakaan muualla Euroopassa.

Tää on kyllä niin ikävä tilanne, ja valitettavan monen ihmisen kohtalo :(. Teen töitä työelämän parantamiseksi. Yksi näkökulmamme on esim. sellaisen työkalun rakentaminen, jolla samassa tilanteessa olevat ihmiset pystyisivät kohtaamaan tehokkaammin ja joka kykenisi edesauttamaan tukiverkostojen syntyä.

Kutsun KAIKENLAISIA ihmisiä osallistumaan kyselyymme. Kysely vie 5-10 min, ja löytyy osoitteesta:

https://www.webropolsurveys.com/S/B885D98D10547D1C.par

Kiitos ajastasi!

Ihmisluonne on siitä kummallinen, että vaikka järjellä ajattelee, että työpaikkoja on nyt avoinna vähän ja tilanne on huono, niin silti syyllistää itseään siitä ettei töitä saa.

Koska totuus on, että osa saa. Sellaisillakin aloilla, joissa on synkät näkymät työllsityä, niin aina osaa löytää sen oman alan paikan. Mutta kannattaako verrata itseä tähän vähemmistöön tai joillakin aloilla vielä enemmistöön? Ei. Kyse on monesti tuurista, suhteista, persoonallisuudesta joka myy jne. Ja tietysti osaamisestakin. Oma osaaminen on pidettävä yllä oli työttömänä tai töissä - suorittakaa oman alan opintoja lisää esim. avoimessa, lukekaa muuten vaan, kehitelkää jotain omaksi iloksenne edes.

30 v. työttömät maisterit, muistakaa ettette ole ainoita tuossa tilanteessa. Monesti tarvii vain sen pienen oljenkorren, jolla nostaa itsensä ylös. Avun voi tuoda yksikin kontakti omalle alalle, yhteydenpito opiskelukavereihin. Puhukaa omasta tilanteestanne kaikille tutuille, jotta he muistavat teidät, kun jotain pientäkään ilmaantuu. Suhteet, suhteet, suhteet.

Työelämä on yt-neuvotteluiden aikaan kamalaa työelämässä olevillekin. Toiset stressaa, että eivät saa töitä, toiset sitä että saako pidettyä paikkansa.

Miss Ives: -"Olen ihan valmis muuttamaan työn perässä ulkomaille, mutta enpä oikein tiedä, miten helvetin kauas sitä pitäisi lähteä, kun tilanne ei tunnu olevan ratkaisevasti parempi ainakaan muualla Euroopassa."

Ei tarvitse kuin mennä rajan yli Norjaan. Jos ammattisi on sairaanhoitaja, koneasentaja, metallityöntekijä, putkiasentaja, rakennustyöntekijä niin saat valita duunisi ja palkka kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Norjaa tosin olisi hyvä muutama sana hallita, mutta enkulla pärjää alkuun.

Minkä alan maisteri olet? Mitä osaat tehdä?

-Tässä töitä, joihin pääset ilman koulutusta tai muutaman viikon kurssilla:

- Kaupan ala (myyjä, kassamyyjä).
- Hotelli- ja ravintola-ala.
- Lentoemäntä.
- Myynti- ja esittelytyö.
- Matkaopas.
- Lähes kaikki palvelualan työt.
- Henkilökohtainen avustaja.
- Hoitoapulainen.
- Siivoustyöt ja hotellien kerroshoito.
- Laitoshuoltaja, sairaalahuoltaja.
- Sanomalehtien varhaisjakaja.
- Oppisopimuskoulutus.
- Tai hakeudu ulkomaille töihin.