Hermoja raastavat kolistelijat

"Ruve sinäkin mölyämään ei luulisi haittaavan kun yläkerrassakin sitä tehdään."

Tuo on vähän vaikea juttu, koska ylhäällä voi aina vedota siihen, että pitäähän heidän saada kävellä. Hehän VAIN KÄVELEVÄT. Kai sitä nyt saa KÄVELLÄ!

Mutta alakerrassa ei oikein voi alkaa kävelemään KATOSSA, eikä yleensä missään normaalissa elämäntyylissä ole perusteltavissa mikään kattoon kohdistuva meteli.

Joten sitä on heti ikäänkuin huonommassa asemassa.

Lisäksi katossa on usein heikot rappaukset, jotka sekä pehmentävät ääntä, että myöskin karisevat ilkeän näköisiksi kuopiksi ja repeytymiksi, jos hiemankin intoutuu paukuttamaan kattoa jollain hepillä.

Eli ääntä ei pysty ihan tarkkaan emuloimaan ja/tai toistamaan samanlaisena oikein mitenkään, ilman jotain stereolaitteistoa, enkä ole varma, miten samanlaiselta se silti kuulostaa.

Lisäksi oikeudellisesti katsoen, musansoitto tai muu 'tarpeeton' meteli on aina huonommassa asemassa, kuin KÄVELY.

Ja kun on kyse maahanmuuttajista, "rasismi"-kortti on maailman pelottavin asia taloyhtiöille ja vastaaville 'korkean aseman' saavuttaneille tahoille, jotka eivät mielellään sekaantuisi oikein mihinkään, ettei vaan valta-asema horju.

"olen oppinut ettei hiljaa olo kannata naapureitten takia.. ei sitä kukaan osaa arvostaa kuitenkaa.. kokemusta on "

Kyllä se kannattaa.

Meinaan, siitä voi vetää sitten kontrastiksi metelöivää käytöstä. Lisäksi, ei hiljaa tule olla arvostuksen (egoperäinen himo) takia, vaan sen takia, että se on sekä järjestyssääntöjen mukaista (ja niiden noudattamiseen olet antanut suostumuksesi), eettistä, moraalisesti oikein, ja muutenkin ainoa oikea tapa elää kerrostalossa.

Mutta jos vuoronperään metelöit ja olet hiljaa, ja informoit naapureita asiasta, ja kerrot, että he voivat valita, kumpaa elämäntyyliä tulet tästedes harjoittamaan, niin voipa jopa olla, että he ymmärtävät yskän, ja valitsevat hiljaisuuden.

Itse aion antaa yläkerran naapureille sen, minkä he antavat minulle. Jos he antavat minulle hiljaisuutta ja harmoniaa, aion antaa heille hiljaisuutta ja harmoniaa.

Jos he antavat minulle meteliä ja kanta-astumista, aion antaa heille meteliä ja jonkin sortin kanta-astumis-emulaatiota. Sitä saa, mitä tilaa, ja niin metsä vastaa, kuin sinne kanta-astuu.

En pysty kohta ajattelemaan mitään muuta, ajattelen tätä ongelmaa jatkuvasti aamusta iltaan, varsinkin, kun olen jatkuvasti tämän vibraatio-, ja äänihyökkäyksen kohteena.

Nytkin on korvatulpat JA korvakuulokkeet korvilla, koska en ole uskaltanut niitä vielä poiskaan ottaa, tietäen, että niin tekemällä, altistun raivostuttavalle, vihaisuutta nostattavalle jyminäpaukutukselle - onhan lisäksi perjantai.

Yleensä odotan pinkeänä ja kireänä korvakuulokkeet korvissa pauhaten johonkin iltakymmeneen, ja katson siinä sitten, kuinka järjestyssääntöjä rikotaan oikein olan takaa ja lujaa, ja sitten odotan muutamia tunteja, kunnes ääni yleensä vaimenee.

Eli ennen aamuyön pikkutunteja, minulla ei ole mitään 'elämää', istun vain kireänä ja hermostuneena odottamassa hiljaisuutta, ja tiedän, että jos otan korvatulpat tai kuulokkeet pois korviltani, joudun altistumaan tuolle häiritsevän ärsyttävälle metelille, ja sitten on päivä pilalla, koska vihastun siitä välittömästi. En jaksa olla jatkuvasti vihainen, joten olen sitten 'kireä'.

Vaikeinta on, kun keho vaatii omansa, ja välillä on tyydytettävä kaikenlaisia karnaalisia tarpeita, kuten ruokaan ja juomaan liittyvät asiat, jolloin tästä kuulokkeiden äärestä on poistuttava. Voisin tietenkin ostaa jotkin langattomat kuulokkeet, tai käyttää mp3-soitinta poistuessani tästä ainoasta, pienestä turvapesäkkeestäni, mutta se menisi jo hieman liian pitkälle, enkä jaksa alkaa valmistemaan moista (eikä siihen olisi juuri varaakaan, paitsi jälkimmäiseen asiaan).

Eli tässä sitä vaan istutaan, kärvistellään, ja odotetaan.. noh, joku päivä tässä ehkä pääsee keskustelemaan naapurien kanssa asiasta, ja kattoo sitten, miten menee. Pahaa pelkään, mutta optimistina toivon parasta. Aion käydä keskustelun ystävällisessä ja kunnioittavassa hengessä, ja olettaa, että heiltä vain puuttuu informaatiota, jota aion tarjota.

Ja jos mikään ei muutu, niin olenpahan yrittänyt parhaani, ja voin sitten siirtyä suunnitelmaan B, johon myös sisältyy muiden naapurien kanssa keskustelu asiasta - jos se on häirinnyt heitäkin, niin voidaan ehkä saada varoitus aikaiseksi. Sen nyt ainakin luulisi tehoavan - tehosi aiempiinkin somaleihin jonkin verran.

olen oppinut ettei hiljaa olo kannata naapureitten takia.. ei sitä kukaan osaa arvostaa kuitenkaa.. kokemusta on

Voisit itse opettaa ne satiaisesi tavoille. Rapistelevat niin etteivät meillä nuku lampaat eivätkä lapset.

hiljasuus aika

Kasvatus sinulle tuntematon sana?

"..noille lapsille ei oikein voi tehdä mitään, lapsia kun ovat. "

Tämä on aika yleinen asenne kokemukseni mukaan etenkin venäläisten keskuudessa.

Venäjällä ei ilmeisesti tunneta sellaista sanaa, kuin "kasvatus" tai "kurinpito".

Jos lapselle järjestää epämiellyttävän seurauksen johdonmukaisesti, joka kerta, kun lapsi kirkuu, kitisee, huutaa, vänkyy tai muuten tekee jotain sopimatonta tai väärää, lapsi oppii olemaan tekemättä sitä.

Mutta on helpompi välttää vastuuta ja sanoa, että lapset ovat lapsia, eikä millekään voi mitään. Sehän nimittäin vaatii sitä, että pitäisi jopa TEHDÄ jotain asialle, kukapa jaksaa ottaa sellaista vastuuta..

Jos katsoo Supernanny-nimistä TV-sarjaa, voi havaita, että huonoja vanhempia on pilvin pimein, sekä myöskin sen, että näin ei TARVITSISI olla, koska keinot on olemassa - vanhemmat eivät vain jostain syystä tajua käyttää niitä, tai suostu niiden käyttämiseen.

Useat vanhemmat jopa hemmottelevat lapsensa piloille, vaikka 'ei olisi varaa'.. älytöntä meininkiä! Vanhemmat pelkäävät lapsiaan!

Vaikka asian pitäisi olla päinvastoin. Vanhemmat yrittävät olla lastensa "parhaita kavereita", ja kurinpito toki vaikuttaisi tähän. Eihän kukaan halua lapsensa vihaavan häntä, joten lapselle ostetaan kaikki ja annetaan periksi kaikessa, ja sitten ihmetellään, että miksi lapsi kiukuttelee ja on vieläkin ihan onneton.

Kun ei ole kuria, lapsi ei voi tuntea TURVALLISUUTTA, kun kukaan ei näytä pärjäävän hänelle. Kuinka lapsi voi kuvitella sellaisen aikuisen voivan suojella häntä, joka ei pärjää edes pienelle lapselle?

Vanhemmat kyselevät lapsilta kaikkea ("mentäiskös", "syötäiskös", "tehtäiskös") ja neuvottelevat lasten kanssa ("no siksi, kun..", "mikset halua?", "ei mutta katso nyt, tämä on hyvää, söisit nyt"), sen sijaan, että laittaisivat lain pöytään, ja VAATISIVAT KÄYTÖSTÄ lapselta, ja aiheuttaisivat seurauksia, jos sitä käytöstä ei tule.

Jo Frostin tekniikat taatusti toimivat, mutta ne vaativat vaivannäköä ja kärsivällisyyttä, ja näitä kahta asiaa vanhemmilla ei ole - vaivaa toki nähdään, mutta hieman eri tavalla ja eri asioissa, mutta kärsivällisiä ei olla, vaan rähähdetään ja huudetaan lapsille, sen sijaan, että tyynesti osoitettaisiin lapselle, kuinka asiat ovat, ja OLTAISIIN TOSISSAAN.

Kun lapsen pysäyttää, ottaa olkapäistä kiinni, katsoo silmiin, madaltaa ääntään, ja sitten TARKOITTAA, MITÄ SANOO, lapsi taatusti kuuntelee. Ja jos sitten, varoituksen jälkeen, lapsi jatkaa huonoa käytöstään, TOTEUTETAAN varoitus, ja sitten vain neuvottelematta ja puhumatta lapselle, viedään lapsi joka kerta takaisin nurkkaan istumaan, kun hän koettaa sieltä paeta, vanhemmasta tulee vastustamaton voima.

Ja lapsi taatusti ottaa aikuisen varoitukset tosissaan sen jälkeen, sekä kuuntelee, kun aikuinen jotain lapselle sanoo.

Mutta jos tuijottaa omaan kännykkäänsä ja hellästi lausahtaa vain, "ei junassa saa kiipeillä", ja lapsi kysyy, "miksi ei", ja jatkaa vaan, eikä mitään seurausta tai varoitusta tai edes TOTISUUTTA koskaan tule, lapsi sitten jatkaa keinumista, vaikka välillä kyllästyisikin siihen (tositapaus junassa nähtynä - tämä huono äiti tuijotti omaan kännykkäänsä koko ajan, ja hyvin heikolla ja uskomattoman pehmeällä äänellä vain totesi, että sellasta nyt ei ihan sais tehdä, ja lapsi rikkoi tätä "huomautusta" (jota ei voi oikein käskyksi sanoa) monta kertaa junamatkan aikana, ja äidin reaktio pysyi aina samana, täysin välnpitämättömän ja ei-totisen kuuloisena.

Kuinka kukaan voi ottaa tuollaista 'kehoitusta' tosissansa?

En minäkään ottaisi. Ääntä ei madallettu, lasta ei katsottu silmiin, ei sanottu, "Lopeta, tuo ei ole hyväksyttävää käytöstä!", ja mitään seurauksia ei järjestetty. Uskomatonta huonoa vanhemmuutta, ja niin kovin yleistä.

Ja kiinalaiset ne vasta osaa kiljua, kimikimikimi... :(((