Seitsemäs taivas

Seitsemän hunnun tanssi taitaa olla todempaa, kuin seitsemäs taivas.
Itselleni on onni ollut ihan hyvää, arkea ja juhlaa, arjen onnea enimmäkseen.
Täytyy olla jokin ihme hetki, kai, jos seitsemänteen taivaaseen yltää, se on monen eri tekijän summa. Ja lyhyt, oletan.

Onnekas hän, ken sen saavuttaa, kai? Ihan oikeasti.

Nuorena oli kaikenlaisia harhaajatuksia ja toiveita -- ne kyllä karisi kun sai ikää ja huomas mitä tosi elämä on -- Ei ole ollut minkäänlaista "seitsemää" taivasta . on ollut Rakkautta ja kiintymistä
Onneksi sain sen kaiken sillon kun sen aika oli . Mutta kaikki tulee aikanaa ei ole ollut turhia haaveita --niin ei ole pettymyksiäkään.

Ihmiset ovat niin erilaisia . On sellaisia jotka voivat hakea sitä seitsemää taivasta , ja niitä pettymyksiä sitten tuleekin sellaselle --koska sellasta ei ole.
Onneksi en ole haaveilia , suunnittelen ja se onkin parasta välttyä pettymyksiltä.

Huimiin korkeuksiin voi ihmismieli rakkaudessaan yltää, ja myös syviin epätoivon alhoihin. Hyvä niin.....en muuta haluaisikaan

Yes, olen ollut siellä, mutta sinne ei voi yksin mennä.

Jospa aina lisääntyvä avioerojen määräkin perustuu osittain seitsemännen taivaan etsintään?
Kun suurin halu on oma hyvä ja satukuvitelma joissain odottavasta täydellisestä onnesta, ollaan helposti tyytymättömiä elämään, kun se ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan niissäkin piilee piikkejä pistäviä.
Tietenkin saa olla unelmia, pitääkin olla, mutta tarpeellinen määrä realismiakin kannattaa omata. Ei elämä ole pelkkää leikkiä, ja suurta onnen odotusta. Pitkästyy, jos niin kuvittelee.

Niinpä siis erotaan, ja taas löydetään mahdollinen täydellisyys, josta hänestäkin pian löytyy valituksen aihetta.

Kannatan vanhaa ja kulunutta sanontaa: "Ei onni tule etsien, vaan eläen".

Tämänikäiset eivät kuvittele enään, ovat joko kokeneet tai eivät,...kukin omalla tavallaan. Tähtihetkiä on harvassa, tasainen turvallinen arki puolison rinnalla on sitä parasta elämää ja yhteistä puurtamistakin päämäärään ja lasten kasvatus.

Edellisestä ja sitä edellisestä mielipiteestä poiketen olen eri mieltä. Jos tähtihetkistä puhutaan, niitähän löytyy elämän varrelta tuhottomasti, yllättäen ja hyvinkin pienistä asioista.

Seitsemäs taivas on rakkauden!
Onhan se olemassa aina ollut ja jää jälkeemmekin.

http://www.youtube.com/watch?v=zXxsdYs_13M

Valssin ilo Pihlajakosken rantalavalla tulee mieleen tästä,...

http://www.youtube.com/watch?v=Fxei3awi17s

vehti iloisesti tuttavani vuosien takaa, olimme samassa harrastus-ryhmässä silloin, ehkä neljä vuotta sitten.
Häntä ei ole viime vuosina näkynyt. Ja nyt hän kertoi omaishoitajan jokapäivästänsä, - kyllä kävi sääliksi ihmistä.

En kuitenkaan sanonut sääliväni, vaan kannustin ja kehuin sitten lopuksi, kun hän sai kertomuksensa kaikki kamalat raadolliset yksityiskohdatkin loppuun kerrotuiksi.

Uskon, että kertominen helpotti hänen oloaan!
Kullä vanhuus voi olla vaikeata, kun on vielä omatkin sairaudet hänelläkin!

Onnen seitsemännen taivaan välähdyksiä tässäkin.

http://www.youtube.com/watch?v=dgSJnkvWToY

Mikä mahtaa olla taivas?

Taivas on erilainen ulottuvuus, ehkä joskus tiede näkee, kuitenkin jokainen sen ajallaan tietää.

Minä löysin maanpäällisen seitsemännen taivaan vasta vanhana, liian vanhana.
Puolitoista vuotta olin siinä portailla, odotellen sisään pääsyä,mutta portti sulkeutui hitaasti, en ehtinyt estää.
Syytä en tiedä vieläkään, kuvitelmia ja luuloja tosin on mutta ei varmuutta.
Viimeiseksi ajatukseksi jäi, että olimme erilaisista maailmoista eikä näillä maailmoilla ollut yhteistä taivasta.
Vieläkin muistan kymmenen vuoden takaista , puolitoista vuotta kestävää seitsemättä taivasta joka minun kohdalleni osui,haikein kaipaavin mielin.......
Jospa joskus... kuitenkin.

Uskon meillä jokaisella olevan tuo taivas omassa itsessämme. Se. miten koemme asioita, joko huimiin korkeuksiin onnessamme, se on aivan omakohtaista :D Jos, saamme jakaa nekin tuntemuksemme samoin ajattelevan kanssa, on kokemus suuremmoinen. Niin olen kokenut.

Tänään tunsin syvää iloa katsellessani viulistien onnea saadessaan arvokkaat soittimet käyttöönsä, jopa Sradivariuksen Sibelius Akatemian opettajaprofessorin ( niin ymmärsin) soittonäytön 7 uutisissa.

Taustalla herätti Helene Schjerfbeck'in taulu ajatuksia,...tuo *Haavoittunut sotilas* koivupuun juurella, on niin tyypillinen sen ajan romantiikan tuotos!

Helene S joutui kilpailemaan miesten maailmassa, lähinnä Gallen-Kallelan valta-asemasta, sen ajan ehdoilla naistaiteilijana. Hän osallistui tuolla työllään kilpailuun ja sai toki huomiota.
Vaatimaton omalla tavallan hän oli, sulhasensa hylkäämä vammansa vuoksi, - omaishoitajana vuosikausia äidilleen, niinkuin naimattomat tyttäret useinkin silloin. Onneksi Göstä Stenman löysi hänet aikanaan, ja saihan Helene taloudellistakin hyötyä taidostaan ja nimeä.

Kyllä omakuvat myöhemmin kertovat hänen tiedostaneen jo itsekin arvonsa,--- hirvittävän rohkeana hän maalasi itsensä rehellisesti niinkuin näki, rappeutuvana vanhuksena.

Syvimmän onnentunteen antoi hänen viimeinen luonnoksensa yöpöydällään Ruotsissa, --hahmoteltu Kristuksen pää keskeneräisenä. Siinä hänen viimeinen viestinsä,...hän oli jo valmis.

Tuo nyt on ironiaa, ei kukaan voi olla kaikessa oikeassa. Pahoillani olen että tähän tulvi nuo juuri syntyneet ajatukseni, aiheista joista pidän. Kaipa se oli itsekästä niistä,....

ihanasti kirjoitit Tex Helen Schjerfbeck " istä . Hän on minunkin lempimaalari.
Hän oli kovia kokenut -- ehkä siksi niin herkkä maalari .
Ja Suomessa ei useinkaan olla arvostettu naistaiteilioita , ainakaan siihenaikaan.

Olen monta kertaa ajatellut, kun olen Helen S:n maalauksia katsellut, että mahtoiko hän olla katkera elämälle, kun maalasi itsestään niin alakuloisia töitä. Tulen aina surulliseksi, kun nään hänen omakuvateoksensa.

Maalata hän osasi, ilmentää hyvin tunteensa kankaalle. Sääli, että hän ei saanut enempää arvostusta eläessään.

http://www.youtube.com/watch?v=_u9T2-uk0tc



voimmekuunnella tätäkin...Minun 7taivas ymmärtääkseni on Tastulan ohjelma sekä monet laulut,,joskus tunnen itsellänikin olevan...


kevättä rinnassa kaikilla palstalaisilla.

Ullamirjamille ( ja muille)

Muistanhan minäkin tuon iskelmän. Ellen väärin muista, siinä laulettiin: "...lemmen seitsemäs taivas on meidän...). Olen aina antanut itseni ymmärtää, että sitä kiellettiin soittamasta radiossa juuri noiden sanojen tähden. Kirkolliset piirit olivat kai kiellon takana. Tällainen mielikuva minulla on.

Kannattaa tässä kesähäiden aikaan nostaa tämäkin vielä esiin:
https://www.youtube.com/watch?v=ZgaEBq_IeTw

Und der siebenten Himmel ist Liebe!

Siellä jossain se onni on, pyritään sinne.