Olen raskaana. Mies ei halua lasta, minä en aborttia. Mitä teen?

No et tietenkään tee aborttia toisen painostuksesta. Jos ei puhuta abortin hengellisistä ulottuvuuksista niin jo psykologinen ulottuvuus on se, että et tiedä miten tulet reagoimaan. Se voi johtaa elämänikäiseen syyllisyyteen.

NIin.. Ja tiedän että reagoisin vahvasti, koska jo abortin ajatteleminen saa kovat tunteet pintaan. Olen kuitenkin aina ollut sillä kannalla etten tekisi aborttia. Varsinkaan jos koen itse olevani valmis.. Suututtaa vain koko tilanne... ja se ettei voi nauttia raskaudesta..

Mä tulin kanssa raskaaksi vaikka sitä ei suunniteltu, söin pillereitä ja silti tulin raskaaksi, ja se oli mulle kuin "kohtalo olis sen määrännyt". Eli kaikkea ei voi suunnitella, mutta jos ei ole painavaa syytä tehdä aborttia, niin asia jää varmasti kummittelemaan vuosiksi ellei loppuelämäksesi, varsinkin kun myöhemmin hankkisi lapsia joka tapauksessa, niin miettisi aina että voisi ennestäänkin olla se yksi lapsi, jolle ei annettu mahdollisuutta..

Joka tapauksessa, iloitsin asiasta vaikka tätä ei suunniteltu, ja mies oli kauhusta kankea. Sanoi myös että ei ole valmis isäksi ja myöhemmin tehtäis lapset jne, mutta nyt paras vaihtoehto olisi abortti. En siihen suostunut, koska se tuntui väärältä, ja meille kävi niin että mies sitten lähti kuvioista kokonaan.

Nyt olen viikolla 30, odotan lasta siis yksin, ja ei kyllä haittaa kun ajatukseen on jo tottunut alusta asti. Mieti haluatko todella olla sellaisen miehen kanssa yhdessä saatika kihloissa joka pakottaa sinut tekemään abortin, vaikka tulevaisuudessa kuitenkin haluaa lapsia? Jos hänen koulunsakin kestää kuitenkin vielä vuoden, niin eihän se lapsikaan nyt päivässä teille tule..
Kannattaa myös miettiä siltä kannalta että mitäs jos et enää koskaan voisi saada lasta? Olisiko mielipiteesi silloin varmempi? Ethän voi koskaan tietää miten asiat menevät..

Jos hän sinua todella rakastaa, hän pysyy vierelläsi ja te kasvatte vanhemmiksi yhdessä. Lapsi on aina lahja, ja jos teillä tosiaan on vakaa suhde ja tulevaisuuden suunnitelmissa muutenkin hankkia lapsia, niin kyllä sen pitäis tämä kestää että kaikkea ei voi suunnitella, mutta hän saa olla rakastamansa naisen kanssa ja saa yhteisen lapsen, joka tuo paljon iloa elämään! Kyllä ne tavarat ym kulut saa hoidettua ihan yksinkin, eli jos yksinhuoltajana pärjää, niin varmasti pärjäätte yhdessä. Varmasti joistakin menoista joutuu luopumaan, varsinkin kun on isoimmat hankinnat edessä, mutta onhan tämä nyt todella ihanaa saada oma lapsi, se pienen pieni pikkunen ihme joka sisälläsi kasvaa, mullistaa elämäsi =)

Pysy vahvana

Toi on kyllä ihan naurettavaa että syksyllä hän muka olisi" valmis"? Joko sen lapsen haluaa tai sitten ei! Taitaa olla niin ettei hän koko lasta halua kun ei lasta halua nyt joka on jo pienen elämänalun saanut, ja on heti valmis tappamaan sen. Ei se ole puolesta vuodesta kiinni. Pidä lapsi, jos hän on sitä koskaan ylipäätään halunnut, ei miehes mihinkään lähde, usko pois.

..Ja jos lähtee, niin oli muutenki lähteäkseen.

Et tee aborttia. Eihän tuollaisen miehen kanssa ole tulevaisuutta... Ehkä hän kypsyy isäksi odotuksen myötä ja sinä varmasti pärjäät vauvan kanssa.

onnetonko1. Lapsi ei tuo onnettomuutta. Sitä on turha pelätä.
Se, että miehesi ei halua lasta, ei merkitse sitä, että sinä et voisi synnyttää. Aina lapsi yhden miehen voittaa. Mies pois huushollista, että saat rauhan odotusajallesi. Kuka viitsii kuunnella miestä, joka pyytää tuhoamaan oman lapsensa? Mitä semmosella miehellä edes tekee?

Jos tulee toisiin ajatuksiin, niin ota takaisin, jos ja kun hän lupaa olla lapselleen isä ja olet varma siitä.

Mies joka ei omaa lastaan halua, ei ole mies ollenkaan!!!

Jos aikuinen mies seksiä harrastaa, niin parempi ois kanssa ymmärtää se riski, että saattaa tulla raskaaksi!

On siinäkin jätkä. Kieltää oman lapsensa!! Törkeää. Jätä se mies heti, heitä se ulos, kyllä sä pärjäät yksinkin! Sulla on perhe, ystävät ja valtion tuki. Sulla on rakkautta sille lapselle, niin kuin on sun perheellä ja ystävilläkin! Kaikki menee ihan hyvin! Nyt vaan rauhoitat asunnon raskauden ajaksi... Nauti raskaudesta. Löydät uuden paremman miehen myöhemmin!!

Kiitos viesteistä.. Olen jutellut ystävieni kannssa ja perheeni kanssa. Jokainen on samaa mieltä ettei Kannata aborttia tehdä. Ja jokainen lupaa ja tiedän että he ovat myös tukenani.. Olenkin siis päätökseni tehnyt ja päätin pitää lapsen. Sanokoon mies mitä haluaa ja jos ei ole valmis olemaan lapselle isä niin sit hän voi lähteä.. En pakota häntä siihen, hän itse saa päättää. Kerroinkin hänelle, että en aborttia tee, siihen en vain pysty. Jos sen tekisin. Katuisin sitä loppuelämäni ja en voisi enään jatkaa suhdetta mieheni kanssa. Toki riskit on nytkin, voinhan menettää mieheni raskauden takia. Mutta jos tämän takia mies lähtee niin mun puolesta saa mennä.. En olisi sellaista miestä rinnalleni tarvinutkaan, joka ei ole iloinen lapsestaan ja pysy rinnallani.. Nyt aijon vain iloita raskaudesta ja suunnitella tulevaa.. Olen innoissani, eikä mieheni vastustaminen saa minua lannistumaan..!!!! :) Varasinkin jo itselleni Neuvolan, mieheni vastustelusta huolimatta.. Saa itse päättää tuleeko mukaan vai menenkö yksin..:) Mutta tiedän pärjääväni ilman häntäkin jos päättää olla tulematta...:) Nyt vain nautitaan raskaudesta Ja odotellaan..:)

Teet niinkuin itse haluat. Nainen/ äiti kuitenkin kantaa loppupeleissä aina vastuun. Siksi naista ei saa painostaa suuntaan tai toiseen. Itse päädyin pitämään miehen painostuksesta lapsen (ehkäisyä käytettiin, mutta petti) vaikka itse olisin ollut abortin kannalla. Olin vaikeasti masentunut, ei tukiverkkoa, ei ammattia/ työtä. Ja niinhän siinä kävi, että mies otti hatkat ennen ku vauva vuoden täytti. Nyt on aika rankaa yh:na hoitaa itseä, lasta ja koettaa saada rahatkin (kotihoidontuki muut tuet ) riittämään.

no erotkaa, ei tuos muuta vaihtoehtoo oo jos ei halua lasta ja et aborttii kerta halua tai sit annat jollekulle sen lapsen!

Mulla oli ihan samanlainen tilanne pari vuotta sitten. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja mies painosti todella lujaa aborttiin.

En siihen suostunut. Itsellä myös kun perusasiat olivat kunnossa ja tiesin pärjääväni yksinkin lapsen kanssa.

Joten raskaus sai jatkua ja annoin miehen olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan. Se auttoi. Mies alkoikin pikku hiljaa lähestymään ja teki itse aloitteen että haluaa olla mukana asiassa.

Nyt hän on äärimmäisen ylpeä isä. Viettää kaiken hetkensä lapsemme kanssa (olemme siis yhdessä). Puhuinkin hänelle kerran kuinka kauheaa oli kun puhui abortista. Kertoi että oli ylpeä minusta kun en kuunnellut häntä ja pidin pääni.

Suurin kynnys miehelle tuntui olevan juuri vastuu lapsesta ja kuinka sen kanssa pärjää. Mutta kun lapsi syntyi,huomasi meillä mies ainakin ettei lapsen hoito ja kasvatus mitään tähtitiedettä ole. Iloja,surujakin mutta niitä kokemisen riemuja ja lapsen kasvamisen seuraamista.

Sinulle kovasti tsemppiä ja ihan oikean ratkaisun teit! Toivon että sinullakin tämä asia kääntyy parhaiten päin ja yhtä hyvin kuin meillä.

Onnea rohkeasta ja hienosta päätöksestä! Tulet saamaan paljon elämääsi lapsesi kautta. Kun hän kasvaa vanhemmaksi, hän saattaa jopa vähän "kasvattaa" sinua :).

Lämpimiä ajatuksia sinulle ja vauvallesi.

Toivotaan, että mieskin asiaa mietittyään alkaa kypsymään ajatukseen.

Hmm... lienee elämän ivaa, että monesti ne, jotka eivät lapsia halua, siittävät niitä ja toisaalta ne, jotka tahtovat, eivät niitä saa syystä tai toisesta.

Miehesi on kyllä toiminut tosi törkeästi sinua ja vauvaanne kohtaan. Aborttiin ei saa ketään painostaa, vaikka mies on aika sanavallaton niissä tapauksissa, joissa nainen raskaaksi tultuaan päätyy aborttiin.

Toivottavasti miehesi ymmärtäisi, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Hänellä on kuitenkin selvästi hieno kihlattu, joka selvästi rakastaa häntä ja haluaa tehdä lapsenkin. Kukaan ei ole koskaan täysin valmis äitiyteen tai isyyteen; jokin asia ei ole täysin kohdallaan. Kuitenkin perusasiat varmasti ovat hyvin. Miehesi epäröi vielä. Hänen tulisi ymmärtää, ettei hänen tarvitse olla mikään superisä, sillä riittää, että hän voi hoitaa ja rakastaa omaa lastaan.

Ei ole myöskään mikään häpeä, jos joutuu käymään hakemassa joitakin tukia. Se on elämää. Moni opiskelija on saanut lapsia, eikä ole mitenkään satavarmaa, että tulet toistamiseen raskaaksi. Pidä siis vauva, ja anna miehesi mennä sinne, minne tahtoo.

Sain oman esikoieni 18-vuotiaana, ja vaikka sekä silloinen mieheni että kaikki lähimmäiseni painostivat aborttiin, en suostunut. Kyllä elämä kantaa. Nyt olen onnellinen kahden lapsen isoäiti, kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo . Päivääkään en vaihtaisi...

Teit ap aivan oikean päätöksen :) miehiä tulee ja menee, lapsi on ikuista.

Voithan sanoa miehellekin että ei abortti ole mikään itsestäänselvyys että sen saa tuosta vaan. Jos sulla ei ole ikä tai terveysongelmia, en tiedä saako sitä edes. Kyllä siihen pitää käsittääkseni Suomessa olla painavat perusteet.

Jos mies ei ota vastuuta niin sitten ei ota, löydät varmasti joskus sitten sellaisen miehen rinnallesi joka on aikuinen :)

Kaikkea hyvää sulle ap odotukseen, nauti siitä ja ole läheistesi kanssa jotka tukee sua raskauden aikana ja mieti vaan hyviä ajatuksia :)

Hei, ajattelin minäkin kirjoittaa mielipiteeni tänne. Ensiksi pisti silmään tässä ketjussa olevien kommentit siitä, kuinka mies on sinua pakottamassa aborttiin ja kuinka se on väärin. Tässä tunnutaan unohtavan, kuinka OP ja mies olivat sopineet, etteivät hanki lapsia. Joten siinä mielessä hieman tekopyhää vauhkota siitä, kuinka väärin on sitten miehen puolelta ehdottaa, että pidetäänkin kiinni siitä alkuperäisestä sopimuksesta.

Mä näkisin että useiden postaajien osalta tässä on kyse sellaisesta tarpeesta olla oikeassa. Ilmeisesti moni on ollut samassa tilanteessa, että on tullut pakotettua mies isäksi vastoin aikaisempaa, yhteistä sopimusta. Sitten on yksin päätetty, että pidetään ja rikotaan samalla miehen luottamus. Tietenkin mies kyseenalaistaa koko naisen luonteen, kun mies ei olekkaa enää kuin siitosori ja rahantuontikone. Mies sitten ei halua olla naisen kanssa ymmärrettävästi tekemisissä. Tämän jälkeen sitten syytetään (usein kaikkia) miehiä, vaikka itse ollaan oltu alunperin se, joka rikkoi luottamuksen. "Eihän se mikään mies ole" yms lapsellisuudet, ilman kykyä ottaa omaa vastuuta päätöksistään ja yrittää ymmärtää toisen tilannetta.

On ymmärrettävää, että kaikki haluavat olla oikeassa ja kokea tehneensä oikein. Mutta muistakaa, yksinhuoltajat että te olette itse valintanne tehneet. Kun on lapsi, ei voi käydä töissä, ei koulussa, ei matkoilla jne pitkään aikaan. Kyllä se on vaan tosiasia, että nuo lapset on parempi hankkia yhteisellä päätöksellä sitten kun elämä on muilta puitteiltaan kunnossa. Ihan jo sen lapsenkin takia.

Mutta kyky myöntää tehneensä väärin on sellainen, joka monelta ihmiseltä puuttuu. Se vaatii kypsyyttä ja luonteenlujuutta. Ehkäpä teidänkin olisi hyvä joskus miettiä, että olisikin ollut parempi odottaa se muutama vuosi, käydä koulut ja nähdä maailmaa. Sitten voi kaikessa rauhassa antaa vauvalle kaksi rakastavaa vanhempaa, vakaan ja turvallisen nuoruuden sekä oikean tukiverkoston myöhemmille vuosille. Sen sijaan että on omista vanhemmista ja kelasta riippuvainen, kouluttamaton yh-äiti.

Kenenkään pakottamana ei aborttiin tule suostua. Toki kannattaa harkita, onko valmis kasvattamaan lapsen pahimmassa tapauksessa aivan yksin.
Tulin raskaaksi muutaman kuukauden suhteen jälkeen, vahinko josta mies oli ensin kiukkuinen ja vaati aborttia.
En voinut sitä kuitenkaan tehdä koska oma ajatusmaailmani ei vaan voi hyväksyä ajatusta, ja keskenmenoja kokeneena tiesin miten pahalta se tahatonkin raskaudenkeskeytyminen tuntui.
Mies kuitenkin pari kuukautta harkittuaan päätti olla tukenani ja kantaa vastuunsa, jatkoimme siis suhdetta ja rupesimme jopa iloitsemaan tulevasta lapsesta. Omille lapsilleen hän ei kuitenkaan kertonut, vaikka olimmekin hyvissä ja tiiveissä väleissä.
Vauva syntyi ja isäkin iloitsi lapsesta, muutaman kuukauden kuluttua tunsin raskausoireita, en uskonut niihin ja tapaturman jälkeen minulla alkoi lisäksi kivulias vuoto, joten arvelin silloin viimeistään tulleen ulos jos jotain onkin ollut.
Eräänä päivänä kuitenkin tunsin perhosen siiven hienoisen liikkeen vatsassani ja tulos osoitti että olen raskaana. Kävin neuvolassa ja paljastui, että raskaus oli jo niin pitkällä ettei millään syyllä olisi aborttia voinut tehdä.
Tätä lasta kannoin miehen rinnalla häveten, en uskaltanut iloita ja raskaus oli siltä osin aivan kaamea. Mies tuli tähänkin synnytykseen ja totesi sinä iltana että hän on onnellinen ja rakastaa minua ja yhteisiä lapsiamme. Rakkaudentunnustusta mies ei aiemmin ollut tehnyt, ei kuulemma aidosti ex-vaimolleen. Jossain vaiheessa tuli puhe siitä mitä äitiysloman jälkeen ja päädyimme hoitovapaaseen, koska mieskin voisi olla päivisin lasten kanssa oman työnsä luonteen vuoksi.
Miehen kanssa ainoat riidat riideltiin hänen moittiessaan ex-vaimoaan ahneeksi jne, elatusta hän ei olisi tahtonut maksaa. Oikeudenmukaisena kuitenkin huomautin niistä kuluista jotka lapsesta aiheutuvat. Kun sitten hoitovapaan lähestyessä rupesin puhumaan taloudesta ja miehen osallistumisesta, koska hänen lapsensakin olivat luonamme 10 pv kuukaudessa. Miehelle tämä oli liikaa ja häneltä tuli tekstiviesti jossa hän kertoi että jos vaadin rahaa elatukseen hän ei tapaa lapsiaan. En suostunut kiristykseen ja huomasin sitten olevani lasten ainut läsnäoleva vanhempi.
Lastenvalvojan ja isän kanssa tilannetta pohtiessamme, tulimme tulokseen ettei pieniä voi antaa isälle, hänen henkilökohtaisten ongelmiensa tähden, vaan tapaamiset tulisi järjestää muualla. En halunnut miestä enää kotiini, hänen ajatuksensa mukaisesti, vaan sovimme että he tapaavat mummolassa, näin isän äitikin tapaisi lapsia usein. Miehelle tämä ei sitten lopulta sopinutkaan, kertaakaan hän ei mennyt sinne.
Eli varaudu siihen että jää lasten kanssa vailla isän minkäänlaista yhteydenpitoa, tämän olen itse saanut ristikseni. Lapsia en koe ristiksi, vaan olisin toki halunnut nähdä lasten saavan jakaa elämänsä isänsä ja isänpuolella olevien sisarusten kanssa. Lapsiin olemmekin yhteydessä, he ovat minulle edelleen läheisiä. Tapaamiset ovat vain jääneet vähiin, vaikka olenkin pyydellyt. Tiedän toki että propaganda on vaikuttanut tuossakin.
Hyvää jatkoa teille. Mies on valmis isäksi jos hän niin tahtoo, tuo puolenvuoden ajan odotus on suorastaan loukkaava, vaikkakin jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna.

Ei aborttia, tulet katumaan koko elämäsi ajan

Neuvo sulle..

tein abortin koska luulin et ei me pärjätä kolmen kanssa..meillä oli miehen kanssa todella huonot välit ja rahasta oli tiukkaa.Mä itse ajattelin silloin et niin on parempi,et ei se lapsi tähän kurjuuteen synny.No nyt kaduttaa ja sen katumuksen olen ansainnut.Ikinä ei naisen missään tilanteessa pitäisi tehdä aborttia,jos perusasiat on kunnossa ja vielä itse sen lapsen haluaa.
Sä elät sen päätöksen kanssa lopun elämää..

Mä haluisin vetää mieheltäs hampaat kurkkuun.Vastuuton itsekäs ..rsepääpaviaani.

Samaa mieltä, eli ei aborttia.
Meitä on sellaisiakin lapsettomia miehiä, jotka lapsia ovat elämäänsä toivoneet....aika näyttää.

Täh, ihme kommenttia nikiltä ei YH, vaan vaimo.

Olen itse yh-äiti ollut 8 vuotta ja koko tuon ajan olen käynyt töissä, matkustellut lasteni kanssa sekä kaverini kanssa, sekä vielä opiskelen töiden ohella ja silti olen paljon lasteni kanssa ja vien harrastuksiin jne.

Tosin ihan vauva-ajan oli vielä lasten isä kuvioissa mutta kuitenkin.

Jos lapsi noin paljon sinun elämääsi rajoittaa niin ei voi kun ihmetellä...

Olen jopa voinut käydä ulkona syömässä, elokuvissa ja jopa muutaman kerran viihteelläkin, eikö vaimot voi tälläistä tehdä nykyään vai :)

Ei tuollaiset *ulkut kasva isäksi ikinä.

Miehesi on keskenkasvuinen kakara tai sitten häntä pelottaa. On ihan ok lykätä lastenhankintaa syistä jotka hän mainitsee, mutta ne eivät ole syy tehdä aborttia. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen pitää tietää, että jos mies ja nainen ovat yhdynnässä, raskauden mahdollisuus on aina olemassa. Eikä hän todella olisi maailman ensimmäinen opiskeleva vanhempi.

Älä siis taivu, totta kai pidät lapsen. Teet itsellesi karhunpalveluksen jos suostut hänen vaatimuksiinsa. Ensinnäkin se arpeuttaa sinua henkisesti, et voisi koskaan antaa itsellesi anteeksi. Et pystyisi antamaan anteeksi myöskään miehellesi, joten erohan siitä loppujen lopuksi tulisi. Ei myöskään ole sanottua että tulet enää koskaan uudelleen raskaaksi.

Et voi olettaa miehesi pysyvän siinä. Ketään ei pitäisi pakottaa vanhemmuuteen. Pahimmassa tapauksessa lapsi tulee huomaamaan sen, että miehes ei todellakaa olisi halunnut häntä. Ei ketää voi pakottaa rakastamaa ja haluamaan lasta.

Naista ei saa pakottaa aborttiin, mutta saako miehen pakottaa isäksi?

Eräs mies ei kertonut joskus aikoinaan että hänellä on avovaimo. Hänestä tuntui parilla kerralla että olisi tullut kondomin yli, tuskin oli edes tullut mitään yli. Sitten söin jälkiehkäisypillerit vain sen vuoksi kahtena kertana, kun hänestä tuntui siltä. Hän tuli katsomaan aina, että nielen ne. Hän kysyi aina tekisinkö abortin jos sattuisi vahinko - painostamalla, ja olisin siksi tehnytkin (pelkäsin miehen menetystä kovasti silloin). :( Lisäksi ei olisi ollut rahaa eikä voimia, pitää huolta lapsesta aivan yksin (ei ole lähisukua tai kavereita). Hän oli NIIN ilkeä aina, että jos olisin teoriassa synnyttänytkin, en olisi jaksanut pitää huolta (oli henkisesti riekaleina miehen käytöksen vuoksi), vaan olisin joutunut antamaan pois. Ja siitä olisi syntynyt ikuinen trauma kaikille, koska ei oikeasti kukaan halua antaa pois lasta tai tehdä abortteja. Takaisinhan lapsia ei saa. Köyhien on kuitenkin mahdotonta pärjätä rahallisestikaan siinä tilanteessa (myös painostetaan että pitäisi olla töitä, mutta jos ei saa eikä ole työkuntoa), ne joilla on rahaa ja tukea on paremmat mahdollisuudet.
Kauniin avovaimonsa kanssa mies olisi halunnut lapsia, kuulin myöhemmin. Että sellaisia ne painostavat miehet voivat olla. Sanoi että jos en tekisi aborttia, hän katoaa iäksi. No hän katosi myöhemmin iäksi, muttei siitä syystä, vaan toisesta. Myöhemmin myös selvisi että mikään ehkäisyvalmiste ei sovi minulle, ja olin niitäkin käyttänyt vaarallisesti hänen vuokseen vuosikausia. Sain pahoja haittoja jokaisesta. Nyt olen sinkku. Jatkossa pitäisi olla varaa ladycompiin (500e?) tai sitten piuhat poikki, ei olisi edelleen varaa lapsiin... joten rahatilanne pitäisi olla parempi tai sitten tosiaan jää hankkimatta. Selvä juttu se. Onneksi olen nyt vanhempi kuin silloin, ja järki on kasvanut.

Tee abortti tai hoidat lapsesi sitten yksin! Asioissa on aina kaksi puolta, ja nyt kaksi osapuolta. Jos miehesi ei halua niin sittenkö synnytät ei-toivotun lapsen taas tähän maailmaan, ihan kun niitä ei olis jo tarpeeks?

Abortti saattaa aiheuttaa sen ettet koskaan enään tule raskaaksi, ehdoton ei abortille!

Haluat lasta ja pystyt itsekkin huolehtimaan siitä! Pidä lapsi se on parasta mitä sinulle sattuu koskaan. Moni itkee katkeria kyyneleitä, kun ei saa lasta ja panee kymmeniätuhansia euroja hoitoihin lapsettomuuden vuoksi.

itsekkäät feministit voi imea sitä.

Jos mies ei halua lasta ja sinä haluat, niin suostu ainakin allekirjoittamaan sopimus jossa luovut kaikista oikeuksista elatusmaksuihin ym.

Todellista sukupuolisyrjintää on se että nainen saa päättää pidetäänkö vai abortoidaanko lapsi, sanoi mies sitten mitä hyvänsä. Joten täysi vastuu pitäisi myös naiselle sen sikiön elätyksestä jäädä.

Tutulta kuulostaa. Omalla kohdallani kävi samoin. Taivuin painostuksen alla ja koska en kokenut voivani synnyttää lasta jota isä ei halunnut.

Olin väärässä. Olen katkeroitunut enkä voi koskaan antaa asiaa anteeksi miehelleni joka ei edes kuunnellut mitä minä haluan.

Loppujen lopuksi jatkettuamme yhteistä elämää olen huomannut mikä oli todellinen syy sille että hän painosti abortoimaan lapsensa, mukavuudenhalu!

Riittävän itseriittoinen ja omahyväinen kun on, pystyy muokkaamaan elämänsä juuri sellaiseksi kuin haluaa, edellyttäen että on kumppanina tämmöinen nyhverö joka ei viitsi/ jaksa tapella vaan ennemmin taipuu toisen tahtoon.

Tuloksena vaan on ikävä kyllä, puoliso joka ei rakasta, luota eikä kaipaa ja lopulta ero...

Minä olisin halunnut/ haluan lapsen, mieheni ei sanonut juuta eikä jaata yli vuoteen. Lapsen hankinta on naisen valinta, kun aika menee ohi ja olisihalunnut halunnut lapsia, tulee katkera nainen. Tee siis niin kuin sinusta tuntuu, kukaan ei voi sanoa sinulle mitä pitää tehdä.

Mitä tekisin, kyselet.
Älä tee mitään, älä ainakaan aborttia.

Jos kihlattusi kyselee, että miks teit näin, niin johan on tynnyrissä kasvanut mies, kun ei tiedä, ettet sinä yksin sitä lasta ole ollut tekemässä.

Kun kerran tiedät katuvasi, jos teet abortin ja jos kerran olet
todella hyvä äiti ja elätät lapsen vaikka yksin, niin kannattaako sinun haikailla sitä, että teet kihlatustasi
isän.
Itse hän on siemenen kylvänyt ja vaatii nyt, että sinun pitäisi se kitkeä!

Hieman miehistä näkökulmaa, jos saan antaa. Onhan se kyllä niin väärin, ettei miehellä ole mitään sanottavaa tälläisessä asiassa vaan nainen saa päättää miten haluaa. Kuitenkin taloudellinen ja ennen kaikkea henkinen vastuu lankeaa aina.

Näin juuri 30 vuotta täyttäneenä voin sanoa, että alan olemaan henkisesti valmis isäksi. Mutta se on se mukavuudenhalu ja muutosvastarinta, joka närästää.

Ajatellaanpa 5 vuotta taaksepäin juuri yliopistosta ulos tulleena, ja jos siihen olisi vielä pitänyt heti lapsia alkaa hoivaamaan. Niin olisihan se ollut aivan kamalaa. Onneksi tiet erkanivat silloisen tyttöystävän kanssa, koska hän oli jo useamman vuoden puhunut lapsista. Aivan kuin ne lapset olisivat elämän ainoa missio.

Niinhän se äitikin kyllä aina on sanonut, että lapset ovat elämän suola. Mutta mitä, jos tuntuu vielä sisällä, että voihan sitä muutakin tehdä kuin elää vain lasten kautta elämäänsä.

Joo joo kaikkeen tottuu siltikin, jos haluat ko. miehen kanssa elämääsi viettää suosittelisin kuuntelemaan hänenkin tahtoaan.

Valitettavan usein tuntuu vain nuo hormoonit ajavan ohitse, ja silloin ei muuta taida naisen päässä liikkua kuin LAPSI LAPSI ja saatava on.

Mielestäni miehen näkökulma ei tuonut mitään lisää tai erilaista. Sama juttu kuin muiden miesten keskuudessa.... seksiä voi harrastaa mutta vastuuta ei oteta siitä mitä siitä voi seurata. Nainen tämän vastuun ottaa.

Lapsi ja lapsi on saatava jos on valmis seksiin. SIlloin ymmärtää riskit mitä siinä on. Mikään ehkäisy kun ei ole 100 % varma.

Olisi voinut miehen näkökulma kyllä jäädä kirjoittamatta, Ei mitään uutta taivaan alla.

Pistänpä minäki korteni kekoon asiassa. Oon sitä mieltä, että aborttia ei pitäisi tehdä - sitä ei pitäisi JOUTUA tekemäänkään, mikäli ehkäisyasiat hoidetaan KUNNOLLA. Näitä ns. (enemmän tai vähemmän salaa toivottujen tai "ei se mulle satu" -uskovien) vahinkojen syy on useimmiten lienee se, että ehkäisyä ei hoijeta oikein vaan "vähän siihen suuntaan". Omassa tuttavapiirissäkin näitä "yllättäviä vahinkoja" on sattunut niin monelle, että en enää usko aitoihin vahinkoihin kaikkien kohalla. Kyllä esimerkiks e-pillereitä OIKEIN käyttäen on niin pieni riski tulla raskaaks, että mä aattelen tässä kohtaa monen naisen vähän naruttavan. Ei muisteta ottaa ajallaan niitä pillereitä, esimerkiks. Tai ei muisteta käyttää lisäehkäisyä sen jäläkeen ku on oltu mahatauvissa. Usein siinä aina käy sitte niin, että jossain kohtaa isäntä lähtee käpälämäkeen ja kouluttamaton emäntä jää kotiin hoitamaan yhteiskunnan tuella sitä vahinkoaan. Hävettäis jos oisin ite samallainen akka, joka ei osaa muuta kuin hankkiutua "muka vahingossa" raskaaksi, koska ei oikeesti osaa eikä viitti tehä muuta. Lapsi tuo leivän tullessaan, aattelee loinen, ja levittää jalkansa.

olin samaa mieltä kun nykyinen vaimoni kertoi odottavansa esikoistani.. en voinut hyväksyä raskautta ja dokasin joku viikon putkeen.. olin aivan paskana.. ikäni oli slloin 22v. nuoruuteni oli ohi, en voinut hyväksyä tulevaa tilannetta.. olin ilkeä ja ruma suustani nykyiselle vaimolleni.. kunnes pyysin anteeksi ja hyväksyin kohtaloni... kun maha alkoi olemaan iso ja näkyvä, en voinut uskoa kuinka onnellinen olin.. se tapahtui kuin yhdessä yössä, masentuneesta onnelliseksi.. ja se hetki kun oltiin synnytyssalissa---> maailman kaunein tyttö, pelasti elämäni, kolmen kuukauden päästä emäntä odotti jo pikkusiskoa esikoiselle...

älä anna kundin ohjaa elämääsi, olette olleet vuoden yhdessä, ja se aika ei ole mieheltäsi oikeutettu vaatimaan aborttia.. itse olimme olleet puoli vuotta kunnes mimmi oli raskaana... jätä se jos ei hyväksy teitä, nimen omaan TEITÄ.. tarvitset tukea raskauksen aikana ja miehesi on ainoa joka sen voi antaa. kerro se hänelle... ja kerro vielä et ovi on tossa jos ei kundi hyväksy TEITÄ...
anna vaa mahan turpoo omassa ajassa, kyl se jäbä tulee näkemään ja tajumaan asian.. tavalla tai toisella, huonompaan tai parempaan...

Jos nyt tekisit abortin niin tod.näk. katusit koko elämän, jos kerta itse lapsen haluat pitää. Äitiys on parasta maailmassa ja kun sen pienen käärön saa syliinsä niin ei sitä tunneta voita mikään! Ei se sun mies voi sua painostaa vaikka ei itse lasta haluaisikaan. Kyllä ne äidin vaistot herää jo kun pikkunen on vasta kohdussa ja raskaus alussa eikä sitä varmastikkaan voi kukaan mies edes täysin ymmärtää.

Vaikuttaa siltä että mies ei rakasta sinua. Jos rakastaisi niin hän hyväksyisi sinu päätöksesi ja tukisi sinua

Päätös on aina naisen, tekeekö abortin vai ei.

Mies on naiseen työntyessään tiennyt, että aina on mahdollisuus naisen raskaaksi tulemiseen. Mikään ehkäisyväline ei ole 100% varma eikä naista voi pakottaa käyttämään hormonaalisia ehkäisyä (joillekin naisille ne ovat haitallisia).

Jos mies rakastaa sinua, hän on valmis hyväksymään myös lapsen. On väärin painostaa ketään aborttiin!

Älä missään nimessä tee aborttia vain miehesi vuoksi, asia voi kaduttaa sinua jälkeenpäin.

"Jos mies rakastaa sinua, hän on valmis hyväksymään myös lapsen."

Siskoni mies ei koskaan hyväksynyt lasta. He menivät naimisiin vanhempien painostuksesta, aika oli 1960 -luku, kun siskoni tuli raskaaksi. Kaikesta huomasi ettei lapsi merkinnyt hänelle yhtään mitään ennen kuin poika täytti 18- vuotta. Koskaan ei osallistunut lapsen hoitoon eikä jäänyt pojan kanssa kahden että sisko olis päässy jonnekin. Hän joutui viemään pojan aina jonnekin vieraalle hoitoon. Ei pitänyt sylissä ikänä, kaikesta huomasi että lapsi oli hänelle vain rasite. Siihen aikaan ei vielä saanut aborttia niin helpolla kuin esim. 1970- luvulla. Siskoni sanoi että jos olis ollut samanlainen aborttilaki kuin vuodesta 1970 niin olisi heti tehnyt abortin.

Ennen kun olin alle 30 v olisin tehnyt tuossa tilanteessa abortin miehen painostuksesta, mutta en taatusti nyt 30 vuotiaana. Se olisi elämän suurin virhe. Monetkaan ei saa lapsia kun haluavat, ja monet tekee miehen tai suvun takia abortin ja katuvat sitä loppuelämän. Mun yksi tuttu teki abortin 35 v koska poikakakveri ja sen äiti niin halusi ja sen naisen omat vanhemmat eivät uskoneet, että hän voisi yksin hankkia lapsen. Sitä naista kadutti se päätös, ja uuden miehene kanssa yrittivitä 5 vuotta saada lasta, hänelle tuli 40 v kaohtukasvain ja puolet kohdust aleikattiin ja 5. hedelmöityshoito vasta tärppäsi ja nyt 42 v hänellä on yksi lapsi syntynyt. Minulla 2 lasta ja jos tulisin vahingossa raskaaksi, todellakin pitäisin lapsen. Jos tietää, että tykkää lapsista, lapsi pitää ottaa vastaan. Kovin montaa parempaa asiaa ei voi maailmassa tulla vastaan kuin oma vauva. En sinuna edes ilmoittais miestä isäksi,jos hän ei nyt halua. SAat elarit kaupungilta joka tapauksessa j a sitten jää moni huolto- ja tapaamisriita riitelemättä. Ei ole häpeä olla yh, mutta sinulla on äitinä enemmän oikeuksia niiden velvollisuuksien lisäksi. On ihan normia, jos tuossa tilanteessa päädyt vaikka dumppaamaan miehen ja muuttamaan ties minne. Tee omat päätökset ja unohda herkkä omatunto. Sinä siitä lapsesta tulet tuossa tilanteessa todennäköisesti vastaamaan ja uusi mies hyväksyy jos rakastaa aivan taatusti sinut ja vauvasi oitis.

Onnea päätöksestä! Minä muuten sain alkuni juuri sellaisessa tilanteessa, että vanhempani olivat sopineet, ettei lapsia tehdä vielä. Elämäntilanne oli hankala, opiskelut kesken, rahaa vähän. Minua ei kuitenkaan lykätty myöhemmäksi vaan sain syntyä, elää ja kasvaa. Sain vielä pikkuveljenkin, joka hänkin syntyi "sopimattomaan" aikaan. Arvioiden mukaan voin puolet lapsista on ns. vahinkolapsia. Ei minunkaan kaveripiiriini ole vielä toistaiseksi syntynyt yhtään suunniteltua lasta, vaikka niitä on jo useampi.

Hm. Kelataan tilannetta hieman.

Kaikki te, jotka sanotte jotain tyyliin "Mies tietää seksiin ryhtyessä riskit" ja "mitä harrasti seksiä kun aina on olemassa raskauden mahdollisuus" ja "naisen kehosta päättää vain nainen... Olette siis sitä mieltä, että aborttioikeus tulisi kokonaan poistaa? Tietäähän nainen myös, mikälaiset riskit seksin kanssa on?

Mä mietin tätä asiaa lapsen kannalta. Ikinähän ei voi etukäteen tietää sopeutuuko vastahakoinen mies ajatukseen, että hänestä tulee isä. Onneksi moni kantaa sen vastuunsa, mutta ikävä kyllä on niitäkin jotka vaan häipyvät.

Mitä miettii lapsi jonka toinen vanhempi ei häntä halua? Isän puoleinen sukukin saattaa jäädä tuntemattomaksi.

7.2.2013

Anna lapsesi elää, äläkä anna murhata häntä millään verukkeella tai pakottamisella. Sillä tämänkaltainen abortti, taloudellisista ja mukavuudellisista syistä tehty, on Jumalan Sanan ja Lain mukaan murha, vieläpä harkittu. Se on myös verrattavissa apuvälineillä suoritettuun tahalliseen tappoon eli murhaan. Sitäpaitsi vetäisitte lapsenne tahalliseen surmaamiseen mukaan myös lääkärin ja hoitohenkilökuntaa tehden heidätkin osalliseksi tästä hirvittävästä synnistä.

Ja tästä surmantyöstä ei miehesi etkä sinä pääsisikään noin vain asian unohtamalla, vaan syyllisyys seuraisi mukananne lopun elämäänne. Ole ihan varma siitä, että tämänkaltaisesta synnistä maksaisitte jo tässä elämässä. Murhan syntitaakka eläisi sisimmässänne ja alkaisi purkautua esiin kaikista estelyistä huolimatta tavalla taikka toisella esimerkiksi mielenhäiriöinä.

Vastaus kysymykseesi on täysin selvä: Sinä annat lapsenne syntyä. Kuinka suuri ilo onkaan se, että synnyttää uutta elämää. Se on aivan toista kuin lopettaa elämä, vieläpä tahallaan. Jumala suokoon, että lapsenne syntyy vielä terveenä.

Miehesi on todella kypsymätön ja vastuuton tässä asiassa ja hänen arvomaailmansa on pahasti sekaisin. Jos hän on kerran ryhtynyt sukupuoliyhteyteen kanssasi, hän kantakoon kunnon miehen tavoin myös vastuunsa. Vai onko hän pitänyt sinua vain sitä tarkoitusta varten?

Vaikka mies on asetettu naisen pääksi, niin Jumala ja Kristus on kuitenkin miehenkin pää, ja Jumalaa niin kuin Kristusta tulee totella enemmän kuin miestään ristiriitatilanteissa. Mikä on niin mahtava opiskeluaihe, että se menee ihkaoman lapsen edelle? Entäpä, jos Jumala ei soisikaan hänelle enää lasta yhden murhatun jälkeen? Eihän lapsia noin vain saada kuin jostakin puhelimella tilaamalla sitten, kun on aikaa työltä tai opiskeluilta.

Tästäkin tapauksesta tulee mieleen hyväntahtoisten ihmisten pyyteetön apu kautta aikojen, jolloin he ovat tarjoutuneet ottamaan vastasyntyneen tai isommankin huolehdittavakseen, jotta lasta ei tapettaisi tai jätettäisi heitteille. Heitä löytynee tänäkin päivänä. Mielelläni itsekin järjestelisin tällaista apua yhteistyökumppaneiden kanssa.

Jos miehesi vieläkin yrittää pakottaa sinua aborttiin, kieltäydy aivan ehdottomasti Kristuksen nimessä ja ilmoita noudattavasi tässä Jumalan Pyhää ja Hyvää Tahtoa. Ja siitä voi varmistautua tutustumalla vaikkapa alla oleviin Jumalan Pyhiin Ilmoituksiin ja Opetuksiin.

Siunausta etenkin kaikille niille, jotka sallivat Jumalan tarjoaman elämän tulla luokseen ja pitävät siitä huolta. Palkkio on vastassa teitä viimeistään siinä vaiheessa, kun siirrytte tästä ajasta pois. Jumala ei unohda mitään, vaan kaiken Hän havaitsee ja kirjaa muistiin tuomiotaan varten.

Älä ihmeessä teetä aborttia, saat siitä elämäsi kantavan trauman.

Ompa aikamoinen tyyppi,kun sanoo MIKSI TEIT NÄIN,vaikka itse onkin sen tehnyt. Kaikista ei tosiaankaan ole isiksi,mutta haluaako tosiaan tappaa tulevan lapsen(sa)?

Kysypä mieheltäsi, onko se varmaa että "lasta tehdään", kun sitten... on aikaa, on lainoja makseltu, on tukeva urapohja, on silleen tai tuolleen asiat.
Sinä esität ne kysymykset miehelle, onko isänä, vkl isänä, vai oikeana kokovrk isänä.
Oma tarinani se, että yksi spont. raskaus. Toinen hormonihoidolla. Kolmatta tullut koskaan. Nyt kasvaimia yli nelikymppisenä, onnellisesti pojat jo aikuiset.
Miehille on selvää, että seksiä on. eivät aina ymmärrä ajatella, että lapsiahan siitä voi tulla, hyvä hyssykkä sentään.
Ja lapsia saadaan. Itselläni on vastuun pelossa lapseton mieskaveri. Minusta tuntuu usein, että hän suree lapsettomuuttaan, kertoikin, ettei ole voinut asialle itse mitään.

Sanot, ettet pystyisi edes harkitsemaan aborttia. Eli ongelma on ilmeisesti se, ettei mies hyväksy raskauttasi ja haluaisit neuvoja, kuinka mies saataisiin se hyväksymään.

Luultavasti ei mitenkään. Joudut valitsemaan joko miehen tai lapsen. Sitä valintaa ei voi kukaan muu tehdä puolestasi, sen teet itse. Neuvoni on, että valitset lapsen, sillä todennäköisesti menetät tuon miehen ennemmin tai myöhemmin, tästä tai jostain muusta syystä.

Mieti rauhassa, tee päätöksesi, älä alennu riitelemään asiasta miehen kanssa joka ei sitä päätä, ja jos mies lähtee, niin anna mennä. Raskaana ollessa ei kannata häslätä.

Jätä mies, pidä lapsi.

Tapatko lapsesi tollaisen ukon takia

Pidä lapsi ja vaihda miestä. Jos teet abortin vastoin tahtoasi ja tunteitasi, tulet kärsimään siitä koko elämäsi. Jos mies ei lasta halua, hän ei ole sinun eikä lapsen arvoinen, ei olisi hyvä isä todennäköisesti.

Ilman muuta synnytät lapsen. Nyt on sinun tahdostasi kiinni. Koska mies ei ole valmis isäksi, onko sitten koskaan!

Pidä lapsi,se on mun mielipiteeni.

Päätin vielä kirjoittaa meidän nykyisestä tilanteestamme mieheni kanssa.
Pari päivää tänne kirjotukseni jälkeen oli välimme mieheni kanssa kovin vähäpuheiset ja välttelevät. Yhtenä iltana mieheni tultua kotiin, pyysi hän minua istumaan ja keskustelemaan hänen kanssaan. Hän itse sanoi miettineensä asiaa kunnolla monta päivää ja vaikka hänen päätöksensä onkin elämänsä vaikein, on hän tullut siihen tulokseen että meidän täytyy pitää lapsi, koska se on meille suotu. Minä tietysti iloitsin asiasta mutta varmistelin vielä ettei hänen mielensä muuttuisi eikä hän syyttäisi minua tilanteesta. Mieheni vastasi molempiin kieltävästi. Hän on päätöksen tehnyt ja mikään ei enään sitä muuttaisi. Kysyttyäni mieheltä asiasta miksi hän oli alussa niin kielteinen lapsen suhteen kertoi hän että raskausuutinen oli hänelle varsinainen shokki ja että hän pelkää kovin isäksi tuloa. Myös hänen tulevaisuuden suunnitelmansa menisi lapsen myötä uusiksi ja vastuu kasvaisi. Keskustelimme pitkään mieheni kanssa raskaudestani ja tulevaisuudesta, mieheni on sitä mieltä että haluaa olla isä lapselle ja kasvattaa kanssani yhdessä lasta. Hän myös kertoi olevansa iloinen etten heti suostunut hänen abortti ehdotukseensa sillä todennäköisesti hän olisi ajan mittaan tullut katumaan sitä todella paljon.
Vaikka asia vaivaa ja on ollut miehelleni erittäin hankala olen hänestä ylpeä sillä hän uskalsi minulle kertoa kaikki pelkonsa ja halusi itse puhua kanssani ja kuuntelemaan vihdoin myös minun näkökulmaani asiasta.. Tällähetkellä meillä mieheni kanssa kaikki hyvin. Huomaan että päivä päivältä mieheni ymmärtää tilanteemme paremmin ja osaa iloita asiasta. On ollut huvittava huomata miten mieheni mieli on muuttunut parin päivän aikana. Vaikka rasvaus on vasta ihan alku vaiheessa jo nyt hän huolehtii syömisistäni jotta vauva kasvaisi kunnolla.. Hän myös kyselee onko minulla kaikki kunnossa, ja välillä saattaa silitellä vatsaani.. Olen niin onnellinen että tässä kävi kuitenkin näin ja mieheni mieli muuttui.. Nyt voimme yhdessä alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta ja odottamaan lasta tulevaksi tähän maailmaan. Ja mikä tärkeitä, lasta joka on toivottu ja rakastettu..:)

Jokainen alkunsa saanut lapsi on tänne tarkoitettu ja hänen elämällään on tarkoitus. Älä tee aborttia miehen itsekkyyden takia. Eihän tuollainen mies edes ansaitse sinua ja lasta. Pistä mies ovesta ulos ja sano, että ei ole sinun arvoisesi, kun ei ole valmis kantamana vastuuta yhdessä. Yh:n elämä ei ole helppoa, mutta lapsi antaa sisältöä elämään ja äitiyden onnen.

Kun mies ei ole nyt kypsä isäksi, niin onko tosiaan koskaan eikä lasta voi tilata silloin kun se sattuu itselle sopimaan ja hävittää, jos ei sovi. Se on julmaa elämällä leikkimistä. Mies saattaa lähteä muutenkin ja jos tekisit abortin ja mies lähtisi silti, niin miten paljon katuisit. Et ehkä saisi enää lasta.

Ei tällaiseen kysymykseen ole olemassa vastausta, sisäistä se. Eikä tulevaisuutta tai tulevia voi tietää ennalta. Joko teet, tai et tee, that's it.

Avokki on aikoinaan tehnyt abortin, sen tiedän. Isä olisi ollut joku ruotsalainen. Ja taas yks mun heila ei tehnyt. Olisin ja en olisi halunnut lasta, järjestys on kullakin taas sit henkilökohtainen. Just joo ja jep.

miksi ihmeessä joku antaa/panee ilman suojaa..ITSEÄ saa syyttää tilanteesta.
MOLEMMAT

Suomessa on tilastojen mukaan n. 120 000 perhetaloutta, joissa on yksi huoltaja (lue: yksinhuoltajaperhettä). Toinen tilasto sanoo myös, että Suomi on Euroopan sinkkutihein valtio...

En yhtään ihmettele. Tervetuloa YH-maailmaan. Se on mukava, leppoisa ja trendikäs elämäntapa. Siksi se on nykyään muodissa. Vai voiko 120 000 ihmistä olla väärässä?

Usein kuulutetaan sitä, että vastuuntuntoinen mies ei paneskele ilman suojausta ja tietoisuutta siitä, että toinen voi siitä huolimatta tulla raskaaksi. Juuri tästä syystä olen torjunut systemaattisesti kaikki ehdotukset. Nainen on vakuuttanut käyttävänsä pillereitä ja kehottanut käyttämään vielä kumia. Itse sanoin, et ei millään pahalla, mut jos ei pantais ollenkaan, ku mikään niistä ei ole kuitenkaan 100% varma. En halua ottaa riskiä. Kävin viime vuonna katkaisemassa putket, ni ei ole enää sitä pelkoa. En tykkää kumeista, ni oon nykyisin erikoistunu neitsyihin. Elämä on ihan huippua näin.

Pidä vauvasi. Ei merkitse yhtään mitään, kasvaako miehesi isäksi vai ei. Toista samanlaista vauvaasi et enää saa. Tiedät sen itse. Vauvasi on osa sinusta. Hänellä saattaa olla sun väriset silmät, ja sun kädet, sun lempiruoka. Älä menetä sitä. Et saa toista samanlaista. Se on osa sinusta, sinun vauvasi. mehet tulevat ja menevät, oma vauvasi on aina sinun, osa sinusta ja aina rakastaa sinua, auttaa sinua kun vanhenet. Kuten sanoitkin, ei ole mitään hyvää syytä tappaa vauvan, koska Suomi ei ole kehitysmaa, täällä pystyy yksi lapsonen elää ilman että näkisi nälkää, ja kehitysmaassakin naiset synnyttävät. Joten miksi? Ei ole syytä. Jotkut nuoret 15 vuotiaat jopa vat niin urheita että synnyttävät ja antavat adoptioon. eivät tee sitä abortia mikä kuulostaa helpolta mutta vaihtaa elämän enemmän kuin vauvan synnyttäminen. monet eivät ikinä saa lapsia abortin jälkeen. Miksi menisit tekemään tälläisen ridkin? Kuka on niin sen arvoinen, se miehesikö, että abortoisit vauvasi? Vauvasi henki on sitä enemmän, ja se on arvokkain.

Ai, miehesi ensimmäinen kommentti oli "MIKSI TEIT NÄIN"? Ensimmäiseksi kerro miehellesi tosiasiat hedelmöityksestä, se ei käsittääkseni onnistu yksin sinulta. Toiseksi, pyydä miestäsi keräämään kamppeensa ja antamaan avaimet. Uskon, että pärjäät lapsesi kanssa, jos sen haluat pitää. Sinulla on kaikki asiat kohdallaan. Onnea matkaan, mutta yksin lapsesi kanssa.

Jätä tuollainen hunsvottimies ja heti.

Myöhäistä rypistellä...Jätä ukko,kun ei vastuutaan kanna, huvit vaan mielessä!
Riitelette ja eroa haette kumminkin,mikäli yhteen päädytte.

Tee oikein. Älä anna kenenkään päättää lapsesi elämää, koska siitähän tässä on kyse.

Miehesi toimii lapsellisesti, mutta ehkä hän on vain hieman "studarissa" uudesta tilanteesta. Hän sopeutuu tilanteeseen ajan oloon tai on sopeutumatta. Pidä linjastasi kiinni.

Itse suosittelen toimimaan näin: pitäisin lapsen, mutta toisaalta antaisin miehelle anteeksi hänen reaktionsa, koska hän on vain hieman hermona tilanteesta eikä tajua, että teillä on jo lapsi. Kyse on jo elävästä olennosta, ihmisestä. Ja taloudelliset edellytykset vanhemmiksi teillä suomalaisina vanhempina ovat paremmat kuin 95 %:lla maapallon vanhemmista, joten vielä vuoden opiskelu, ei ole aikaa, tms. ovat vain tekosyitä, jotka kuulostavat itsekkäiltä. Taustalla lienee kuitenkin vain pelko.

Sinuna en tekisi aborttia. Anna miehellesi aikaa miettiä. Kyllä te selviätte.

Tuleva katkera yksinhuoltaja taattu.

heitä ulos se jätkä ja muuta mun luo, huolin sut ja lapsen niin ei tarvii tapella

Yksinhuoltaja perheiden lapsilla on 10x riski kasvaa rikolliseksi, huumeiden käyttäjäksi ja yhteiskunnan elätiksi. Koittakaa nyt löytää joku ratkaisu.

Ystävänpäivänä tein raskaustestin ja oli positiivinen, olen aina itse halunnut lasta ja hän on kyllä erittäin tervetullut :) Poikaystäväni oli aluksi ajatusta lapsesta hieman vastaan, mutta sain hänen päänsä käännettyä, koska kerroin kuinka paljon haluan pitää tämän lapsen. Toivottavasti saat asiasi järjestettyä ja miehesi pään kääntymään. Kaikkea hyvää sinunlle :)

ettekö osaa lukea! Johan ap on käynyt aikoja sitten kertomassa tilanteen muutoksesta... huoh.

Tottakai pidät lapsen, mies joko jatkaa kanssasi tai sitten ei jatka. Olet aivan selvästi jo päätöksesi tehnyt ja kehotan ehdottomasti pitämään pääsi, aborttia ei voi peruuttaa ja uskon, että se aiheuttaisi sinulle loppuelämän vaivaavaa tuskaa.

Tilanne kuulostaa aika vastaavalta, kun omani yli vuosi sitten. Päätin pitää lapsen miehen painostuksesta huolimatta ja oikea päätös oli, vaikkakin välillä miehen silloinen vastustus näkyy edelleen lapsemme elämässä.
Pari faktaa sinulle....mies ei välttämättä ajanmyötä kasva isäksi, kun hän kokee, että hänet on siihen pakotettu.
Toinen fakta on, että varaudu hoitamaan lasta yksin, mies ei välttämättä järjestä aikaa lapselle ja sinulle, sillä eihän hän saanut päättää, niin miksi sinä saisit päättää hänen ajankäytöstään.
Mutta oli miten oli, jos olet vahva niin pärjäät, kunhan et jossittele miehesi suhteen, vaan mietit asiaa siltä kannalta, että sinä hoidat lasta pääpiirteittäin itse, miehesi silloin jos haluaa/jaksaa.

Onnea paljon!! Pikaluin ketjun. Ihanaa, että miehesi ei lätenyt menemään häntä koipien välissä kuten usea olisi tehnyt.

Itsekin olen raskaana ja huomenna laskettu aika :) Kohta lähdetään miehen kanssa synnytysvalmennukseen.

Hauskaa on se, että meistä minä olin se joka alussa paniikissa mainitsi abortin, mutta mies sanoi että kyllä me selvitään :) Nyt mulla on ihana maha ja oon vielä enemmän innoissani kun mies.

Minä tein sen virheen, että annoin miehen painostuksen, haukkumisen ja halventamisen vaikuttaa itseeni.. 9 viikkoinen odotus päättyi eilen.. Itse olisin lapsen halunnut pitää..

Nyt on itsesyytökset kovia! Parisuhdetta en TODELLAKAAN voi kuvitella jatkavani mieheni kanssa.. Ei tukea, ei mitään ole häneltä herunut! ..Nyt vain ajattelen, että annoin tuollaisen typeryksen vaikuttaa siihen, että tapoin "lapseni"..

Mutta Onnea kaikille teille, jotka onnellisesti odotatte.. Nauttikaa, kun saatte pienet nyytit syliinne

Moikka... mulla samantapanen tilanne... 2, 5kk menkat myöhässä ja tänäään plussa pomppas.... mieheni reaktio ei ollut hyvä.... musta tuntuu et se ei halua.... ja pakenee asiaa... joka on kauan odotettu olemme olleet 3vuotta yhdessä ja noin 9kk kihloissa... en aborttia suosi eli jos vauva lähtee niiin sit lähtee mieskin.

Mun mielestä teidän pitää myös ajatella miehen osalta!? Se ei halua perhettä just nyt eikä ole valmis siihen. Mieti jos sut pakotettaisiin äidilksi! Ajatteleeko naiset ikinä niin päin asiaa? Ehkä miehillekkin on tärkeetä saada perhe sen yhden naisen kanssa eikä perustaa uusioperheitä ja samalla maksaae latusmaksua toiselle lapselle joka miettii missä isä on ja miksi perhe on hajalla....! Minä niin kammoan tätä nykypäivää, eronneita perheitä, naisilla aina päätösvalta pitää lapsi miettimättä kuinka se vaikuttaa. Entä sen miehen perhe ja suku? Nekin varmaan sitten haluaa olla tekemisissä, mutta aika vaikeaa koska jos tollasen päätöksen teet itse te tuskin olette enään väleissä. Ajatelkaa joskus asioita muidenkin kannalta, vaikka me naiset kannammekin lapset 9kk. Lapsia ei vaan hankita huvikseen ja toivota että pärjää yksin. Lapsi on iso päätös ja se tehdään YHDESSÄ! Vaikka haluat lapsen niin et voi pakottaa miestä väkisin isäksi, hän ei yksinkertaisesti ole valmis! Kunnioita sitä?

En tiedä mitä minäkin nyt teen...Mies toivoi jo kosiessaan vauvaa. Ja nyt kun vauva kohta syntyy, niin mies ei enää haluakaan meitä. Sanoo, että ei koskaan halunnut, että tulisin raskaaksi. Onhan se helppoa jättää nainen oman onnensa nojaan viimeisillään raskaana...Miehen ei tarvitse kantaa mitään vastuuta. Enkä minä häntä tietenkään tule pakottamaan isyyteen...mutta jos olisin tiennyt, mitä tästäkin avioliitosta seuraa, niin olisin valinnut toisen miehen...En vain osannut ennustaa...

Onnetonko1! Et ole onneton, olet onnellinen, ainakin sitten, kun hyväksyt asiat. Olet päättänyt pärjätä yksin.
Olen samassa tilanteessa kanssasi, menimme 3kk yhdessäolon jälkeen naimisiin, toivottiin ja yritettiin lasta ja nyt kun tuo unelma on totta, päätin lähteä yhteisestä kodistamme jo olemassa olevien kolmen lapseni kanssa vain sen takia, ettei mies sittenkään tuota lasta halua..
Aion kasvattaa lapsen yksin, sissi kun olen, kasvatin edellisenkin aivan yksin kun mies ei koskaan palannut ryyppyreissulta kotiin silloin kun olin 4kuulla raskaana.
Miehen nimeä ei tule mihinkään koska ehdimme saada eron voimaan ennen lapsen syntymää. Mies ei tule vaatimaan minulta mitään, enkä minä häneltä, saati että edes haluaisinkaan ja isyydentunnustukseen en aio lähteä.
Ja miestä ei siis kiinnosta koko lapsi, saati minä enää sen jälkeen kun olen potenut huonoa oloa enkä ole kyennyt seksiin...
Ja tämä selittää paljon miehen epämääräisiä menoja ja työvuorojen pituuden valehtelua; piilotti nyt jopa työtuntilistansa minulta.
Käy vieraissa, tiedän tämän kokemuksesta. Parempi mun ilman häntä;vähemmän stressiä!
Tsemppiä!

perkele miesmäärää!!!

99prosenttia vastanneista naisia. 1prosentti miehiä = järjen ääni.

hmm.. tää keskustelu on tehty 3.2.2013.. onkohan pitäny lapsensa? :)

Olis kiva tietää, miten tässä sitten loppujen lopuksi kävi. Auvoisa perhe-elämä vai ero?

Voiko joku auttaa miten voi tehdää jos ex raskana ja me molemmat ei halua lapsia mitä pitäis tehdää? Ystävällisesti joku auttaa meitä.