AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  / Te joilla jo uusi ja haette eroa!

Te joilla jo uusi ja haette eroa!

204 Vastausta 1 354 Lukukertaa
Miksi ette hoida avioeroa ensin ja sitten vasta hae uutta kumppania?
Sehän mutkistaa ja pahetaa ero prosessia, kun siinä on mukana kolmaspyörä.
Ajatteletko vaan itseanne? Tuleeko mieleen, kuinka paljon se satuttaa lisää, kun paljastuu, että teillä on ollut suhde jo ennen eroa?
Ero on vaikea asia ja joskus hyvin pitkäkin. Siinä saattaa sairastua psyykkisesti, siis petetty osapuoli. Miksi teette asiat vaikeammiksi?
Erota voi fiksusti ja sovussa, ilman uusia kumppaneita.
Näinhän se on ja näin kannattaisi tehdäkin.

Mutta oletko ajatellut, että on myös niitä suhteita, joissa kumpaakaan osapuolta tai ainakaan toista ei kiinnosta yhtään, vaikka toisella jo toinen olisikin.
Olen ajatellut, mutta se onkin asia erikseen.
Tässä tarkoitin sitä, että petetty osapuoli uskoo elävänsä puolisonsa kanssa loppuelämänsä. Tietämättä sitä, että pettäjän tunteet ovat kuolleet, koska pettäjä ei puhu asiasta, vaan hakee suhteesee kolmannen pyörän. Näin pettäjälle on ilmeisesti ero helpompi, kun on uusi lohduttaja jo kainalossa.
Naurettavimpia avioeroajia ovat juurikin tuollaiset pettäjät, jotka pettävät pettämistään. Kerran pettänyt, on ikuisesti petturin ja kataluuden poltinmerkillä merkattu muiden ihmisten silmissä. Luottamuspula tulee olemaan ikuinen seuraavissakin ihmissuhteissaan.
Monesti vain petetty osapuoli ei halua kohdata totuutta. Eli sitä, että hänen puolisonsa tunteet ovat kuolleet. Välillä ei myöskään pettäjä itse. Hyvin harva loppujen lopuksi eroaa vain rakkauden tunteiden lakastumisen vuoksi. Vasta uusi kumppani toisella tai molemmilla antaa eroon tarpeeksi pätevän syyn.

Yleensäkin ihmettelen miksi niin usein odotetaan jotain muuta kuin sitä mitä tapahtuu. Se mitä tapahtuu koetaan vääräksi. Miksi? Se mitä tapahtuu pitäisi juuri kokea oikeaksi, koska niin tapahtuu. Jos puolison kuolleet tunteet tulevat ilmi hänen uuden suhteensa myötä, ja hän haluaa erota, niin mitä ihmeellistä tai pahaa siinä on? Parempi niin, kuin eläminen liitossa ilman rakkautta. Miksi yleensäkin, myös eron jälkeen suhtaudutaan ex-puolison uuteen kumppaniin mitätöiden tai arvostellen? Mitä jos oltaisiinkin iloisia exän uudesta? Olisiko siitä itselle tai lapsillekaan mitään haittaa?
Pettäminen ei aina tarkoita, että tunteet ovat kuolleet. Mutta jos puoliso haluaa erota uuden suhteen vuoksi, ehkä sitten. Petettyä on kuitenkin, silloinkin, loukattu hänelle valehtelemalla hänelle päivittäin kotona ja uskottomuudella, ehkä jopa vuosia kestäneellä salasuhteella hänen selkänsä takana. Vaatimus, että tämän jälkeen petetyn pitäisi olla iloinen tapahtuneista tai onnellinen uusparin onnen vuoksi on kovin lapsellinen.
Mikä ihmeen vaatimus? Jokainen on oman onnensa seppä. Ihan petettyä itseään silmällä pitäen värkkäsin tuon kirjoituksen.

Kun petetty pääsee puolisonsa uskottomuuden yli, antaa anteeksi puolisolle, niin hänen itsensä on parempi olla. Ihan sama, vaikka toinen ei olisikaan petetty, vaan muuten vain vastahankainen kumppaninsa erohakemukseen. Useinhan tapahtuu niinkin. Jätetty jää elämään menneeseen eikä hyväksy eroa, tekee siitä ja sen jälkeisestä(kin) elämästä *elvettiä. Myös jättäjä manaa exänsä eikä hyväksy exänsä "ei-hyväksymistä" :). Tässäkin tapauksessa molemmilla on myös itsellään parempi, kun antaa toiselle anteeksi.
Eikö niiden tunteiden kuolemisesta pitäisi puhua puolison kanssa eikä etsiä uutta.
Liitto on kahden. kyllä sen sisäiset asiat pitäisi hoitaa sen sisällä. Ei siihen tarvita kolmansia osapuolia. täytysi erosta itsenäistyä ja eheytyä ennen kun ottaa uuden. muuten avioliiton vaikeudet siirtyvät uuteen liittoon jos asioita ei ole selvitetty. kolmas osapuoli vaikeuttaa tätä selvittämistä.
Uutta ei yleensä etsitä. Uusi rakkaus vain osuu kohdalle. Jos on rakkauden nälkä, niin sitä ei edes itse huomaa. Vasta sitten, kun kohtaa rakkauden, ymmärtää, ettei enää rakasta kumppaniaan. Se on monelle kova paikka. Huomattava on myös, että usein myös petetyltäkin on tunteet puolisoaan kohtaan kuolleet, mutta hän silti haluaisi jatkaa liittoa.

Vaikka hurjalta tuntuu, niin jokainen päättää ihan itse milloin eroaa ja miten. Oikeastaan mitään muuta ei voi :). Jotkut uudet rakkaudet kestää, toiset ei. Niitä, jotka kestää jatketaan hyvin usein eri osoitteista. Etenkään eronneet naiset eivät kovin mielellään ota uutta miestä samaan osoitteeseen.
"Huomattava on myös, että usein myös petetyltäkin on tunteet puolisoaan kohtaan kuolleet, mutta hän silti haluaisi jatkaa liittoa."

Tunteiden kuoleminen liittyy nimenomaan pettäjän kykyyn rakastaa. Omaa kyvyttömyyttä on turhaa lastata petetyn niskaan. Turvallisesti kiintyneellä ihmisellä ei ole "rakkauden nälkää", koska se nälkä on tyydytetty jo lapsuudessa. "Rakkauden nälkä" kertoo enemmänkin turvaattomasti kiintyneestä ihmisestä, jolla on vielä paljon työtä tehtävänä omien taakkojensa kanssa,
Rakkaus ei ole kyky, vaan molemminpuolinen tunne, vuorovaikutusta parhaimmillaan.

Ihmisillä on tarve rakastaa ja myös tarve tulla rakastetuksi. Jollain enemmän, toisilla vähemmän. Jos kumppani rakastuu toiseen ja haluaa lähteä toisen matkaan, turvallisesti kiintynyt, rakastava puoliso antaa hänen mennä.
Jokainen antaa toisen mennä, syystä riippumatta, jos toinen haluaa erota. Avioliitossa eletään vapaaehtoisesti, siksi että halutaan elää yhdessä.
Ehkä sinun kannattaisi lukea enemmän esimerkiksi asiallista psykologista kirjallisuutta ja vähemmän Hertta-sarjaa. Rakkaus on nimenomaan kyky, joka kehittyy lapsen 3 ensimmäisen elinvuoden aikana. Suomalaisista noin 40% on vaikeuksia rakastaa, koska lapsuudenkodin eväät ovat niin puutteelliset.
On suorastaan uskomatonta, miten vähän tuosta tiedetään. "Rakkaus on nimenomaan kyky, joka kehittyy lapsen 3 ensimmäisen elinvuoden aikana." Taloudessa asuu henkilö, jolle 3 ensimmästä elinvuotta olivat äitisuhteeltaan ongelmalliset ja isä teki vain töitä, eikä sen jälkeenkään mitään helppoa ollut. Ja se näkyy, ei siihen auta uusi kakkonen, eikä sitä seuraavakaan, kun ne lapsuuden kodin eväät ovat olleet puutteelliset. Aivan turhaa olen kuullut kakkosen oppeja lausuttavan taloudessamme: ketään ei voi omistaa, voi lähteä liitostaan milloin huvittaa, erossa parisuhde paranee jne ja minua kakkonen syyllistää, että pidän kiinni, enkä päästä menemään. Kunpa kakkonen ja ne muutkin naiset, joita samaan aikaan on kakkosen kanssa ollut ymmärtäisivät, että en koskaan pitänyt kiinni, ihan vapaasti olisi saanut lähteä. Lähteä taas uuden kanssa yrittämään, aikansa olisi onnistunut ja sama olisi taas toistunut. Mistä voin tietää? Pitkässä parisuhteessa oppii toisesta monta asiaa ja tietää myös historian, sellaisenkin historian, jota pettäjä on tuskin kakkoselle koskaan kertonutkaan. Jokainen, joka on kerran rakastunut, tietää, että aluksi näkee toisesta vain sen parhaimman puolen ja loput, mitä pitkässä suhteessa paljastuu, niin niiden kanssa on vain elettävä, sillä sellaista ihmistä ei olekaan, jossa kaikki olisi taivaallista. Ja tuo elettävä on sitä todellista toisesta välittämistä pikkuvirheineen ja se on elämän suola.
"Uutta ei yleensä etsitä. Uusi rakkaus vain osuu kohdalle"

Tämä ei ole yleensä totta. Uskoton puoliso on usein aktiivisesti etsinyt seksipartnereita ravintoloista, deittipalstoilta, työpaikaltaan... Ja ollut uskoton jo ennen kuin kakkonen ilmestyi kuvioon vakipartneriksi. Uskoton ei välttämättä tunnusta mennyttä uskottomuushistoriaansa uussuhteessa. Sen sijaan exälle se voi selvitä etsivän tai kodista saatujen tietojen (mm. tietokoneen) avulla. Lisäksi avioeron jälkeen uskottomuudesta tietävät usein avautuvat petetylle.
on aivan luonnollista ihastua ja ehkä rakastua toiseen , mutta fiksu ihminen osaa hallita tunteitaan ja halujaan niin ettei petä puolisoaan. siinä ihastuksen huumassa kun tahtoo puoliso unohtua, se vaatii luonteen lujuutta.
sanoisin, että ne jotka eivät pysty hillitsemään halujaan, ovat heikkoja ihmisiä.
"Rakkauden nälkä" kiteyttää hienosti turvattomasti kiintyneen ihmisen kokemuksen. Turvattomasti kiintynyt on kuin pohjaton kaivo, jota mikään määrä rakkautta ei voi täyttää ellei ihminen itse tee työtä omien ongelmiensa kanssa.
Uusia ihastuksi ja rakkauksia osuu ihmisen kohdalle, jos hän avaa niille oven. Mielestäni on periaatteellista erota ensin, ja lykätä ovi avoimeksi vasta sen jälkeen. Mutta kun meitä on moneksi.. Tosiasia on, että pettäjän kelkkaan lähtevä kerjää itselleen ikävyyksiä. Pettäjä kerää, mitä on kylvänyt, ennen pitkää. Eli vastatkaa vain siitä, miten itse elätte. Toisista ei voi mennä vastuuseen, mitä heidän tekoihinsa tulee.
Jotenkin jää näistä anja*n kommenteista täällä sellainen kuva, että hänellä on valtava tarve perustella ja hakea hyväksyntää pettämiselle. Jotenkin uskomatonta, että petetyn ja loukatun ihmisen, jonka itsetunto on pahimmassa tapaksessa hakattu maan rakoon, tulisi vain hyväksyä pettäjän tekoset tuosta vaan. Ja olla pettäjän uudesta suhteesta jopa onnellinen?? Vastuutonta käyttäytymistä minun mielestäni!!

Ei meillä ainakaan minä ja lapset riemuinnut, kun toinen vanhemmista rikkoi yksipuolisesti perheen ja syytteli kaikesta minua. Hetken aikaa jopa luulin, että ero olisi ollut meidän kahden välinen juttu, mutta taustalta paljastuikin suhde toisen kanssa. Huiphurraa, kun ollaan onnellisia toisen puolesta!! Juuri tuollaisen mallinhan olen aina halunnut lapsilleni näyttää. Hienon ja rakentavan tavan selvittää ongelmia häipymällä paikalta, kun ei viitsi kohdata ongelmia.

Eipä ole ihme, että niin monet liitot päättyy eroon ja tulevaisuudessa vielä useampi, kun se jo pienestä asti istutetaan lapsiin itsekkyys ja vastuuttomuus. Nykyään tuntuu olevan hyvin tärkeää puollustaa oikeuksiaan, mutta velvollisuudet jätetään mielellään muiden hoidettavaksi. Jos molemmat vanhemmat ajattelevat tuolla tavalla, niin kyllä lasten elämä jää aikalailla irralliseksi. Kodin pitäisi olla lapsille se turvapaikka, mihin voi aina tulla ja luottaa, että vanhemmat pitävät huolen. Mahtavaa kuunnella alakouluikäisen ajattelevan pettäjävanhemmasta, että hän välittää enemmän uudesta kumppanistaan, kuin omasta lapsestaan.

Ja jos väitetään, että eroaminen on normaalia nykypäivänä, koska yli puolet liitoista päättyy eroon, tulisi miettiä, moniko niistä eroista tulee yhteisellä päätöksellä? Monenko eron taustalla on pettäminen? Jos kerran erota täytyy, niin olisi vähintäänkin kohtuullista erota ilman ulkopuolisia vaikuttajia ja kunnioittaa avioliittoa, lapsia ja perhettä edes sen verran. Ei pettäjällä ole oikeutta päättää petetyn puolesta, mitä hänen kuuluisi tilanteesta ajatella. Se vain lisää petetyn pahaa oloa ja katkeruutta. Vai ajatteleeko anja* kenties, että parempi pettää ja jättää, ettei vain itse tulisi petetyksi ja jätetyksi?
Niin samaa mieltä olen kanssasi kuin olla ja voi. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Olet saanut aivan väärän kuvan "vastuullinen". Viimeiseksi etsisin toisten hyväksyntää yhtään mihinkään. Ei ole tarvetta.

"Ei pettäjällä ole oikeutta päättää petetyn puolesta, mitä hänen kuuluisi tilanteesta ajatella. Se vain lisää petetyn pahaa oloa ja katkeruutta."

Eihän kenenkään "kuulu" ajatella jotenkin tai kukaan voi päättää toisen puolesta. Silti tosiasiat kannattaa hyväksyä. Jos kumppani haluaa eroa, ihan mistä syystä vain, niin se on tosiasia. Kaikki jätetyn oma toiminta mikä tukee tätä tosiasiaa, helpottaa hänen oloaan. Vastaan laittaminen, keskittyminen jättävään kumppaniin, hänen arvosteluunsa ym. lisää jätetyn pahaa oloa ja tukee omaa katkeruutta.
Pettävän kumppanin rehellinen tarkastelu auttaa petettyä. Avain löytyy usein pettäjän lapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta. Pettäjä ei osaa rakastaa eikä luoda tyydyttävää tunnesuhdetta, mutta syyttää omista puutteistaan kumppania. Puolison syyttelyn sijaan kannattaa katsoa peiliin!
Haloo. Tyydyttävää tunnesuhdetta ei luoda koskaan yksin. Ellei rakasta kumppaniaan, ei liioin kannata syytellä siitä kumppaniaan. Miten edes voisi? Mutta eipä sieltä peilistäkään löydä rakkautta kumppaniinsa.

Ihan rehellisesti: monessa suhteessa ei ole rakkautta ensinkään. Silti asutaan yhdessä vuosikaudet tai -kymmenet. Kun puoliso löytää rakkauden ja haluaa erota, sitä vastustetaan, koska ollaan mukavuudenhaluisia, vastustetaan muutosta, ärsyynnytään toisen onnesta. Ja ennenkaikkea siitä, että toinen haluaa viimeinkin luoda tyydyttävän tunnesuhteen, vaikka nykyisessä liitossa sellaista ei ole koskaan ollut. Kolahtaahan se itsetuntoon. Tällöin kannattaa katsoa siihen peiliin.
"toinen haluaa viimeinkin luoda tyydyttävän tunnesuhteen, vaikka nykyisessä liitossa sellaista ei ole koskaan ollut."

Jos liitossa ei omasta mielestä ole tyydyttävää tunnesuhdetta, se johtuu omasta kyvyttömyydestä luoda sellaista. Turvallisesti kiintyneet ovat liittoihinsa tyytyväisiä, turvatomasti kiintyneet eivät.
Sinun periaatteellasi kuka tahansa voi siis luoda tyydyttävän tunnesuhteen ihan kehen tahansa?!
"Jos liitossa ei omasta mielestä ole tyydyttävää tunnesuhdetta, se johtuu omasta kyvyttömyydestä luoda sellaista."
Eli juu ei. Kukaan ei voi yksin luoda kumppaniinsa tunnesuhdetta, saati sitten tyydyttävää sellaista. Ihan kaheli väite.
Ei se ole ollenkaan kaheli eikä kyse ole siitä, että tunnesuhteen voi luoda kehen tahansa. Tosiasia on kuitenkin, että turvallinen kiintymyssuhde on tapa hahmottaa maailmaa ja muita ihmisiä ja tämä sisäinen malli on tosiaankin turvallisesti kiintyneillä sellainen, että on helppoa olla suhteessa ja suhteeseen ollaan myös tyytyväisiä.
"Ihan rehellisesti: monessa suhteessa ei ole rakkautta ensinkään. Silti asutaan yhdessä vuosikaudet tai -kymmenet."
-Ilman rakkauttakin, yhteiselo on oma vapaaehtoinen valinta, molemmilta kumppaneilta

" haluaa erota, sitä vastustetaan, koska"
-jos toinen haluaa erota, puoliso ei kykene sitä kieltämään eikä vastustamaan kuin korkeintaan keskustelun avulla. Joka ei auta, jos todella haluaa erota.

"haluaa luoda tyydyttävän tunnesuhteen, vaikka nykyisessä liitossa sellaista ei ole koskaan ollut"
-Ei koskaan" Haloo. Suomessa ei enää pakkonaida /vahinkolapsiakaan ei paljon synny enää, ehkäisy on keksitty. Kaikki avioliitot solmitaan vapaaehtoisesti ja suurin osa keskinäisen rakkauden vuoksi. Jos ei ole keskinäistä kiintymystä, parisuhde kuin parisuhde hajoaa varmasti omaan mahdottomuuteensa, eikä siihen tarvita kolmatta osapuolta.
Avioerossa ei voi laittaa vastaan. Jättäjä voi hoitaa yksin avioeron, eikä asian vaatima aika kasva silti päivääkään. Jätetty ei voi keskittyä jättäjään, jos jättäjä ei osallistu vastavuoroisesti samaan keskusteluun. Alan jo epäilemään, että eroava mies kusettaa sinua väittäen että vaimo pitkittäisi eroa.
No voihan avioerossa laittaa vastaan. Itselläni hakemuksen vireillelaitosta sen myöntämiseen meni lähes 9kk. Ts "asian vaatima aika" kasvoi lähes 4kk. Lasten asioista laitettiin myös hanttiin, elatusmaksuja selviteltiin oikeudessa asti, lastenvalvojalla käytiin viidesti. Asia saatiin siellä päätökseen, kun lapset 13-17-vuotiaat itse tarjoutuivat tulemaan mukaan kuultavaksi. Hanttiinlaittaja oli sitä mieltä, ettei lapsia tarvitse kuulla. Jotta voisi pitkittää edelleen asiaa. Asunnon myynnissä laitettiin hanttiin. Muuttamisesta ei olisikaan tullut mitään ilman sukulaisten apua. Tai olisi tullut, mutta sitten vasta asia oliskin pitkittynyt.
Kyllä minun kuva tästä asiasta anja* on juuri se, mitä aiemmin kirjoitin. Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta olen vahvasti eri mieltä kanssasi pettämisen hyväksymisestä.

Yhtälailla pettäjäkin voisi hyväksyä sen "tosiasian", että aiheuttaa pettämisellään petetylle ja muulle perheelle pahaa oloa. Ainakin minun arvomaailmassani pettäminen on paha asia ja uskollisuus hyvä asia. (Pahoista asioista voi tulla joskus paha olo). En väitä että riittää, että on vain uskollinen. Toki täytyy kunnioittaa myös toista osapuolta. Ei se ole mielestäni kumppanin ja avioliiton kunnioittamista, että pettää.

Sanot, että "Eihän kenenkään "kuulu" ajatella jotenkin tai kukaan voi päättää toisen puolesta. Silti tosiasiat kannattaa hyväksyä." Etkö juuri kirjoituksissasi kuitenkin suurinpiirtein vaadi petettyä vain hyväksymään sen tosiasian mukisematta? Pettäminen on tosiasia petettäessä, kyllä. Mutta ei se pettäminen ole petetyn valinta. Vai onko? Miksi ihmeessä pettäminen yritetään romantisoida joksikin hyväksi. Sama, kuin yrittäisi puhu pask*sta suklaata.

On totta, että tunteet on aitoja, eivätkä ne valehtele. Mutta lopulta teot kuitenkin määrittelee ihmisen. Minä en aio tästäedeskään hyväksyä pettämistä ja jos aion maailmaa tässä mielessä parantaa, pyrin kasvattaa lapseni tuohon arvomaailmaan. Se on minun tehtävä ja vastuu vanhempana.

Mielestäni vastaanlaittaminen ja katkeruus on hyvinkin luonnollinen ja inhimillinen reaktio petetyssä ihmisessä. Voihan olla niin, että se petetty osapuoli on suunnitellut elävänsä loppuelämänsä yhdessä yhtenäisenä perheenä. Ja hienosti anja* puhut kaunistellen "jätetystä" ja "jättäjästä", vaikka todenmukaisemmat ja kuvaavammat sanat on petetty ja pettäjä tässä viestiketjussa. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä!!
anja" kirjoitti tuossa
"Jos kumppani haluaa eroa, ihan mistä syystä vain, niin se on tosiasia. Kaikki jätetyn oma toiminta mikä tukee tätä tosiasiaa, helpottaa hänen oloaan."

Se on aivan totta. Miksi on niin mahtavan vaikeaa olla hyväksymättä tosiasiaa, mieluummin vaikka katkeroitua? Ihan varmasti pettäjä tai jättäjä on itsekin suunnitellut elävänsä yhdessä koko elämänsä samassa perheessä. Aina vaan ei mene kuten ajattelee tai toivoo. Rakkaus kuolee. Puolisoa kohtaan voi tulla jopa inho ja viha. Välinpitämättömyys. Ihan inhimillinen reaktio on pettää. Se on joskus kuin todistus siitä, että liitto on finito.
Anja jätetty tarvitsee aikaa. Pettäjä on usein pari vuotta suunnitellut itse eroa, salaa, puolisonsa selän takana, jopa suunnitellut kakkosen kanssa koko uuden elämänsä kuviot valmiiksi.. Kun hän on saanut omat asiat ja ajatukset valmiiksi, hän heittää erovaatimuksensa jämäkästi puolisolleen, jolle koko ajatus avioerosta ja toisen halusta lopettaa tulee täytenä yllätyksenä. Shokki on valtava, jos joutuu tämän shokkieron. Jätetyllä menee varmasti se sama aika, jonka toisen salasuhteil, että kykenee sisäistämään miksi elinikäiseksi tarkoitettu suhde päättyi ja saamaan oman elämänsä kuviot kasattua haluamallaan tavalla.
Anja taitaa olla mies, joka puolustelee tekojaan.
Tarvitsee jättäjäkin aikaa, muttei loputtomiin! Omalla kohdallani puhuin erosta monta vuotta exälle. Kauniisti ja kiltisti, ystävällisestikin, hyvin pitkään. Kun lopulta sanoin jämäkästi hakevani eroa, ex hirmustui. Sanoi minua jopa äkkipikaiseksi, ajattelemattomaksi. Hain kuulemma eroa äkillisen tunnekuohun vallassa, vaikka olin puhunut siitä yli viisi vuotta.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että ero kuin ero tulee shokkina, aivan kuin ensilumi yllättää autoilijat. Jokainen tietää vähintään takaraivossaan, ettei kaikki ole hyvin, muttei usko tunteisiinsa.
Hieno kirjoitus Vastuullinen; näitä kakkosanjoja riittää, ja näköjään vähän omatunto soimaa kun pitää täällä "selitellä":)
Pettäjä, joka itse vaatii eroa, haluaa hoitaa eron sillä samalla kaavalla kuin menneen liittonsa, 'valehtemalla tästä selviää.' Hän tekee kaikkensa, jotta ex tai kukaan muukaan ei saa selville, että hänellä oli salasuhde jo avioliiton aikana. Hän yrittää säilyttää rehdin ihmisen maineensa joka suuntaan kaikin tavoin. Salarakas osallistuu peittelyyn. Pahimmillaan nämä ihmiset jatkavat valehtelua suhteensa alusta suvulle, lapsille ja koko elämänpiirilleen loppuelämänsä. Ehkä läheisimmät ystävät voivat jotain tietää.

Ei näiltä ihmisiltä kannata muuta odottaa, sillä he ovat taitavia ja niin tottuneita kaksoiselämäänsä niin, että eivät osaa eivätkä halua ratkaista elämänsä ongelmia muutoin kuin valehtelemalla ja peittelemättä omat väärät teot. Petetty puoliso ei saa heiltä ihmisarvostusta, he kokevat että heidän oikeutensa on kusettaa exää loppuun asti.

Usein onnistuvatkin. No, uusi suhde on heikolla pohjalla, ja kun siihen tulee ongelmia, pettäjä ottaa viimeistään taas käyttöön valehtelun, jonka uusi kumppani on jo itsekin, erovalheeseen osallistumalla, allekirjoittanut hyväksyttäväksi tavaksi ratkaista parisuhdeongelmia.
Valehtelun kuplassa tuntuvat salaparit elävän, kun ihan uutena tietona kiinnijäätynä kerrotaan, kuinka jo niin kauan ovat salasuhteilleet, ihan kuin sillä oikein leuhkittaisiin kauan kusetus onnistui. En ymmärrä sitä kuplaa ja itselleen valehtelua, jossa elävät ja kuvittelevat, että ovat salanneet suhteensa kaikilta mm. lapsiltaan, vanhemmiltaan yms. ja elävät siinä arkielämästä irrallisessa valemaailmassa, jossa kukaan ei tiedä, sitten kun ero tulee, että pettämisen vuoksi se ero tuli. Kyllä lähipiiri sen tietää, on tiennyt jo aikaa ja halveksunta molempia salasuhteilijoita kohtaan on sen mukainen. Nämä salasuhteilijat eivät vaan huomaa, mitä kaikkea on sovittu, kun heidän omasta mielestään syyttä suotta paljastuvat. Kunpa ihmiset kunnioittaisivat toisiaan sen verran, että eroaisivat ennen salasuhteiluaan ja toisaalta kunpa salasuhteisiin mukaan lähtijät kunnioittaisivat kanssasisartaan tai -veljeään sen verran, että varatuiden kelkkaan eivät lähtisi. Sivistyneessä maassa eletään kuin siat jossakin takapajulassa saalistaen ja viettien armoilla. Salasuhteilija ei arvosta edes itseään.
Näihin salasuhteisiin, kun joskus vedetään mukaan ystävät ja sukulaiset.
Pettäjä lähdössä viettämään viikonloppua salarakkaansa kanssa. Sitä ennen pettäjä sanoo ystäville esim. olin sitten teidän mökillä viikonlopun, jos vaimo kysyy.
En todellakaan ymmärrä näitä ihmisiä, jotka lähtevät juoneen mukaan. Miksi pettäjää suojellaan, mikä on se syy?
Miten niin vaimo kysyy?
Jos oikein mietit, niin salaamisella suojellaan niin pettäjää kuin myös petettyä. Kertoisitko mitä hyötyä olisi, jos totuus täräytettäisi siten kuin se on. "Lähden tästä nyt rakastajani kanssa viettämään viikonloppua". Sekö olisi toivottavaa? Mitä se parantaisi? Eroa? Vai saisiko se jatkamaan liittoa sopuisasti? Tuskin. Se mitä ei tiedä, ei satuta. Puolisoa eikä tämän tunteita tai tekemisiä voi määrätä. Ei voi edes kieltää rakastumasta toiseen, tai edes hullaantumasta/ihastumasta, ei kieltää toiselta intohimoa, seksiä.

Tiedän kymmeniä pareja, jotka ovat eronneet uskottomuuden myötä. Tiedän vähintään yhtä paljon pareja, jotka ovat jatkaneet liittoa uskottomuudesta huolimatta. Päätös jatkaa liittoa on jokaisen parin yhteinen. Päätös erota on joskus myös yksipuolinen. Yleensä nainen hakee eroa yksin - oli sitten pettäjä tai petetty.
"salaamisella suojellaan ...myös petettyä"
Salaaminen on pettäjälle helppo ratkaisu ja erittäin käytetty selitys on tuo 'en tahdo loukata". Ikävästi, petetty ei tällä ratkaisulle tule suojelluksi. Useimmiten salasuhde selviää, viimeistään kun avioero on ohi. Suuri isku se on, kuuli siitä koska tahansa. Iku on sitä suurempi, mitä kauemmin ojouti oleemaan valheiden kohde.

Jos petti eilen ekaa kertaa, ja tänään kertoo, isku pwtetylle on pieni. Jos petti vuosia, ja ex saa siit tiedon avioliiton päätyttyä, ex joutuu mielenterveyspalvelun piiriin.
Toivottavasti kerrot jo suhteita solmiessasi, että sinä aiot valehdella ja toimia aivan mielesi mukaan olit parisihteessa tai et. Herää kysymys, miksi ihmeessä edes haluat solmia parisuhteen, jos haluat naiskennella ympäriinsä?
Mikä ongelma on siinä, että ihminen rakastuu toiseen, ja eroaa sen myötä? Joku enemmin, joku miettii kauemmin. Ei toiseen rakastumisessa mitään väärää ole. Harvempi hyvästä ja tyydyttävästä liitosta eroaa.

Yleensä ihmiset myös ymmärtävät, ettei uudesta suhteesta kailottaminen kaikkialle ainakaan paranna kenenkään asemia ja eroa entisestä.
Anja, teet sellaisia kysymyksiä, että et ehkä ole kokenut petetyksi tulemista itse. Uskottomuuden paljastuminen pitkäaikaisessa avioliitossa voi olla ihmisen elämän pahimpia kokemuksia. Petetty voi sairastua psyykkiseen traumaan, kuten itsekin, ja uskottomuutta voi seurata vuosien masennus. Petetty tekevät joskus myös itsemurhia tai väkivallan tekoja, vaikka eivät koskaan aiemmin elämässään ole olleet väkivaltaisia. Kenties edes vähän osasin avata, kuinka suuren tuskan, surun, pettymyksen ja vihankin tunteiden äärellä petetty elävät. On heitäkin, jotka selviävät helpommin, tottakai.
Petetty voi toki sairastua psyykkiseen traumaan. Niin tosin voi tapahtua kenelle tahansa jostain asiasta minkä juuri hän kokee traumaattisena. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta itsestään. Monet myös ajattelevat kumppaneitaan, heidän selviytymistä jätetyksi tulemisesta. Siksi uusista kumppaneista ei kerrota. Miksi pahentaa entisestään vaikeaa asiaa?
"Valehtelen että en loukkaisi" on todella todella suuri loukkaus. Avioliittoa ei eletä, eroa ei haeta tuolla tavoin, jos ihminen on rehellinen. Eikö äitisi opettanut, että valehtelu on aina väärin? Ihminen joka sallii itselleen noin suuren valheen omaa puolisoaan kohtaan on isosti epärehellinen ja hänen oikeudrntajussaan on paljon korjattavaa. Uuspuoliso, joka hänen kanssaan yhteen menee,ja hyväksyy osaltaan valehtelun, joutunee itsekin valheen kohteeksi enemmin tai myöhemmin. Mikään hyvä ja kestävä ei ala vaiheella.

Isoin osa petetyistä sairastuu henkisesti, se ei ole poikkeustapaus. Petoksen kohteeksi joutuminen on kelle tahansa julma kokemus. Joten ei kannattaisi puolustaa sitä.
Miksi sinulle valehdellaan? Miksi ei puhuta totta? Valehtelu on aina olemassa ja se on yhtä totta kuin totuus.

Valehtelu on etenkin maailmalla varmasti yleisempää kuin totuus. Liike-elämässä valehtelu on suhdetoimintaa, ts. oikein. Valheista, etenkään suurista, joissa voi menettää huomattavan summan rahaa, ei vain saa jäädä kiinni.

Kukaan ei sairastu pettämisestä, ei toisten valehtelusta. Ainoastaan siitä, ettei oma ego ja itsetunto kestä sellaista.
Terveiden ihmissuhteiden pohjalla on luottamus, ja turvallisesti ja terveesti kiintynyt uskaltaa luottaa toisiin, koska toiset ovat olleet luottamuksen arvoisia. Ehkä pettäjän lapsuuden ihmissuhteet ovat olleet todella toisenlaisia ja valehtelu on ollut osa "normaalia" perhe-elämää. Todella surullinen perimä!
"terveesti kiintynyt uskaltaa luottaa toisiin, koska toiset ovat olleet luottamuksen arvoisia."

Ei ole kysymys uskaltamisesta. Ovatko toiset olleet luottamuksen arvoisia? Melko usein eivät ole, se riski on olemassa, siksi heille valehdellaan. Hyväksyvätkö ihmiset yleensä totuuden? Eivät, myös siksi heille valehdellaan. Valehtelu ei ole perimässä, vaan se on osa sosiaalista selviytymistä. Ihan jokapaikassa. Töissä, jokaisen kotona, ystävä-tuttavapiirissä, kaikkialla yhteiskunnassa. Jokaisella on vapaa valta ja valinta päättää mitä kertoo tai jättää kertomatta, kertooko totuuden vai valehteleeko. Se on itsestään selvää. Oletko koskaan katsonut elokuvia? Lukenut lehtiä, tai romaaneita kenties? Miten ihmisten valheilta voi noin ummistaa silmänsä?
Liike-elämän johdossa te valheita puolustavat kommentoijat ette ole. Jos olisitte, ymmärtäisitte että kestävien liikesuhteiden, kuten myös kestävien ihmissuhteiden, edellytys on mitä suurin rehellisyys ja sen myötä saavutettu luottamus. Jos liikekumppaniin ei luoteta, ei hänelle silti valehdella, vaan ainoastaan vaietaan.
Kyse on nimenomaan uskaltamisesta ja ihmisen sisäisistä malleista. Kyky luottaa (ja sekin on todella kyky) liittyy turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Turvattomasti kiintyneet sen sijaan suhtaututuvat toisiin epäluuloisesti. Lue vähemmän naistenlehtiä ja enemmän oikeaa tietoa.
Väliäkö sen miten epäluuloisesti joku suhtautuu toisiin? Ei sille voi mitään, suhtautuu miten suhtautuu. Toisten arvostelu ei myöskään tee kenestäkään parempaa ihmistä.
vapaa_rakkaus
Ihminen luottaa vain, jos kokee ja tuntee toisen ihmisen luottamuksensa arvoiseksi. Näin sen pitääkin olla. Monet ihmiset eivät todellakaan ole luottamuksen arvoisia. Luottamuksen kokeminen ja luottamukselliset asiat ovat myös hyvin yksilöllisiä. Joidenkin elämässä tapahtuu vaikka mitä ja kummaa. Toisten elämässä ei koskaan mitään kovin erilaista ja erikoista. Joskus myös aika tekee tehtävänsä. Esim. vielä 80-luvun alussa esim. psykologin vastaanotolla käymisestä vaiettiin, tai valehdeltiin. Mielen sairauksista eikä edes mielenterveyden häiriöistä puhuttu, ja nytkin puhutaan vain niille, joihin luotetaan.
Terveys*
Luottamusta on myös sairaiden ihmissuhteiden pohjalla. Moni luottaa esim. enemmän pahoinpitelevään puolisoonsa kuin itseensä.
Mikä sinä olet määrittelemään toisten ihmisten suhteita turvallisiksi tai terveiksi? Mitä hyötyä siitä on? Jos joku on kokenut turvattoman lapsuuden eikä uskalla luottaa kehenkään, niin sehän on syy ja seuraus, täysin normaali vielä kaikenlisäksi. Aikuisena ihminen ei ole enää turvaton lapsi. Aikuisella on mahdollisuus, niin halutessaan, kasvaa pois lapsuudenaikaisesta turvattomuudesta ja alkaa turvalliseksi aikuiseksi, ensin tietysti itselleen. Usein tämä tapahtuu yrityksen ja erehdyksen tietä, kuten niin monen muunkin asian opettelu.
Tutkimustietoa kiintymyssuhteista löytyy hyllymetreittäin/megabiteittäin, joten kysymyksessä ei ole minun määritelmäni, vaan tosiasia. Kiintymyssuhde on paljon enemmän kuin pelkkä suhde puolisoon: se vaikuttaa kaikkeen koulumenestyksestä mielenterveysongelmiin. Turvallisesti kiintyneen ihmisen suhde itseen ja muihin on myönteinen ja luottavainen. Turvallisen kumppanin kanssa on helppo elää ja turvallisesti kiintyneet ovat tyytyväisiä parisuhteisiinsa, turvattomat eivät. Pettäminen liittyy nimenomaan turvattomuuteen, erityisesti etäiseen/välttelevään kiintymyssuhteeseen. Jos asia olisi päinvastoin, tämäkin tulisi toki tutkimuksissa esille. Näin ei kuitenkaan ole.
"Tieto" on nyt taas tilastojen lumoissa ja tehnyt ihan omia johtopäätelmiä. Tosiasia on se, että ihmiset - ihan kaikenlaiset, pettää. Joku kerran tai kaksi. Jotkut alvariinsa. Mitä merkitystä sillä käytännössä on onko satunnainen vai jatkuva pettäjä turvattomasti vai turvallisesti kiintynyt? Edes parille itselleen, saati sitten ulkopuoliselle.

Lisäksi turvallisesti kiintynyt hyväksyy muut ihmiset sellaisena kuin nämä ovat. Eli jos puoliso hairahtuu vieraisiin, etenkin usein, niin turvallisesti kiintynyt ei ala paasata jaarvostella kumppaninsa "väärästä" kiintymyssuhteesta. Vaan hyväksyy tosiasian kumppaninsa uskottomuudesta eikä tuomitse kumppania. Sen sijaan turvattomasti kiintynyt kumppani ei hyväksy kumppaninsa uskottomuutta ja myös tuomitsee tämän mielellään ihmisenä. Vaikkapa tilastoihin vedoten ;).
UulaQ on taas tehnyt ihan omia johtopäätöksiä. Minulla on kaikille väitteilleni perusteet, jotka voit ihan itse tarkistaa, jos haluat oikeasti perehtyä asiaan. Haluatko siis lähdeviitteet?

"Eli jos puoliso hairahtuu vieraisiin, etenkin usein, niin turvallisesti kiintynyt ei ala paasata jaarvostella kumppaninsa "väärästä" kiintymyssuhteesta. Vaan hyväksyy tosiasian kumppaninsa uskottomuudesta eikä tuomitse kumppania. Sen sijaan turvattomasti kiintynyt kumppani ei hyväksy kumppaninsa uskottomuutta ja myös tuomitsee tämän mielellään ihmisenä. " Annapa sinä jokin peruste tälle väitteellesi.

Kiintymyssuhteella on paljonkin merkitystä parisuhteessa eikä kiintymyssuhdemallin tunnistamisessa ole kyse tuomitsemisesta. Turvattomasti kiintyneen hyvä tiedostaa oma kiintymyssuhdemallinsa, jotta usein sukupolvia jatkunut kierre saadaan katki. Asialla on merkitystä myös lasten kannalta: turvattoman mallin siirtäminen aiheuttaa ongelmia myös lapsille. Asioita ei voi muuttaa ennen kuin ne tiedostaa.

Jos et ymmärrä tilastotiedettä, avoimessa yliopistossa on kursseja, joihin voi kuka tahansa osallistua. Tilastotieteen perusteet ovat tosiaan tarpeen, kun haluaa arvioida tutkimuksen luotettavuutta ja tuloksia.
Asioita ei voi muuttaa ennenkuin ne tiedostaa, mutta pelkällä tiedostamisellakaan ei niitä muuteta. Tarvitaan tahtoa, tunnetta ja taitoa. Mikä tärkeintä, vain itseään pystyy halutessaan muuttamaan, ei ketään toista. Seuraavaksi tärkeintä on se, ettei esim. puoliso läheskään aina halua muuttaa kiintymyssuhdemalliaan.

Merkillepantavaa myös, että muutokset omassa itsessä aiheuttavat ongelmia suhteessa. Esim. jos olen vuosien varrella kehittänyt itseäni, itsenäiseksi, sosiaaliseksi, oman arvoni tuntevaksi, tasaveroista suhdetta haluavaksi ihmiseksi, niin minulle ei enää kelpaa esim. itseriittoinen kumppani, joka ei halua tasavertaista suhdetta eikä arvosta minua. Tietysti siinä vähän aikaa intetään ja ihmetellään, mutta lopputuloksena on ero, jos kumppani ei suostu omaan muutokseen.
Aina voi loukkaantua kaikesta. Kuka jaksaa ja viitsii?
Monet pettäjät eroavatkin yllättäen ja nopeasti juuri siksi, ettei tarvitse valehdella.
Niin tuo valehtelu, se tekee kammottavaa jälkeä ihmiseen. Ihminen alkaa uskoa valheisiin ja alkaa epäillä myös kaikkia muita ihmisiä.
Valahtelijan elämästä katoaa kaikki hyvä ennenpitkää, on vain se toinen valehtelija kumppanina ja kun toinen teiselleekin valahtelette asiat.

Mutta on ihmisiä joithin tuo valahtelunne todella sattuu, ihan ensimmäisinä ovat omat lapsenne ja vitten vanhempanne. Teidänhän pitää tuo valhdellun elämän vuoksi alkaa hylkimään näitä läheisiänne.
Helpottaisi hyvin paljon elämäänne jos uskaltaisitte kertoa valhenne edes näille teille läheisille ihmisille ulos, silloin voisitte vielä löytää polun uuteen onnellisempaan elämään, mutta tuskin tuon "salarakkaan" valahtelevan ihmisen kanssa, kyllä silloin pitää ensin kokonaan päästä ulos tuosta vyyhdestä.

Se paha olo kun ei hellitä, vaikka kuinka olisi nyt se salarakas muuttunut julkiseksi kumppaniksi, valheen avulla aloitettu ei tule kestämään se mutyaa ihmiset jossakin vaiheessa.
Eikö teistä kukaan todella ole perehtynyt ihmisten valheisiin? Kaikki valehtelevat. Eikä valheet ole aina mustia, vaan myös valkoisia. Eikä valheita aina kerrota toisille, vaan niihin uskotaan itse.
Valehtelijaksi toisia haukkuva on itse usein se pahin valehtelija.
Ihmisen joka elää arvokkaasti, toisiaan ja itseään kunnioittaen ei tarvitse syyllistää ketään omaan elämään kohdistuneista onnettomuuksista. Jokainen eläköön omaa elämäänsä niin hyvin kuin osaa.
Niin.... tästä asiasta voidaan olla montaa eri mieltä.
Itse olen siinä tilanteessa että kävimme puolisoni kanssa avioeroa läpi pari vuotta sitten. Päätimme kuitenkin vetää paperit pois ja yrittää asiaa uudelleen.
Niinhän siinä sitten kävi että kukalta loppui vesi ja lakoi kuihtuminen. Itse olen erittäin empaattinen, tunteikas ja ihminen jolla tulee olla joku vierellä koko ajan. Selviän kyllä yksinkin mutta tarvitsen sitä toista ihmistä vierelle, jonka kanssa jutella ja tehdä asioita.
En aio lähteä pettämisen tielle (missä sen raja menee??) vaan aioin etsiä itselleni kumppanin jonka kanssa saan vaihtaa ajatuksia.
Ystäväpiirini on erittäin pieni monestakin eri syystä, joten niihin toki turvaudun ensisijaisesti.
Koen kuitenkin toisesta ihmisestä mielihyvää, kun saan antaa sitä myös toiselle. Kahteen vuoteen en ole sitä saanut antaa niin paljoa kuin olisin halunnut.
Ero on ainoa reilu ratkaisu, älä vedä viattomia ihmisiä suhdesotkuihisi. Mikään läheisyyden tarve ei ole peruste pettää ja valehdella kolmannellekin osapuolelle.
rysä. Päätit jäädä lakastumaan kuihtuneeseen suhteeseenne, miksiköhän?

Pettämisen raja menee lopulta yllättävässä kohdassa. Hyvin vaikea on sanoa onko syvä tai vähän pintapuolisempikin ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa pettämistä, jos omasta suhteesta ei saa mitään henkisiä viboja. Saati, jos omasta suhteesta saa vain negatiivisia "virikkeitä".
Ne ovat vain sellaisia laastarisuhteita. Monesti useita suhteita, kun ollaan päätetty erota tai suunnitellaan eroa. Naisilla pitää yleensä olla vain joku vaikka ovatkin eroamassa. Yleensä nämä suhteet eivät kestä vuottakaan, piokkeuksiakin tietysti on. Niistä ei kannata sen enempää välittää. Elä omaa elämääsi.
kyllä ne kestää, vaikka loppuiän, vaikka valheella ovat alkaneetkin..
Johtuu millaisen mustanpekan//-maijan käteensä saa. Jos menneitä valheita ei oikaista, ja ne vaietaan, peli jatkuu epärehellisenä, vaikka loppuelämän. Aidosti rakastuneen tunnistaa siitä, että hänellä ei ole tarvetta valehdella eikä peitellä ikäviäkään totuuksia, ei keneltäkään. Ex-puolisoaan rakastunut kohtelee myötätunnolla ja enemmän kuin oikeudenmukaisesti, kuin ihmistä, jota pitää arrvostaa, kuten kaikkia meistä, niin avioerossa kuin aina sen jälkeen. Rakastunut ei peittele uutta rakkauttaan. Jos ex jätetään riidellen ja vihassa, tai häntä ja läheisiä kusetetaan kertomatta totuuttaavioerosta, kertomatta uuden kumppanin olemassaoloa, uusi liitto haisee jo ennen kuin se on edes kunnolla olemassa.
se.siitä, toivottavasti kestää sillä kukaan ei halua samaa pettäjää uudestaan markkinoille.
Kyllä voi erota fiksusti ja sovussa, vaikka uusi kumppani olisi toisella tai molemmillakin jo katsottuna. Ihan jokaisesta itsestä kiinni. Moni sinnittelee liitossaan, kohtaa toisen, päättää erota. Ei siinä mitään sen ihmeempää ole. Hyvästä ja toimivasta liitosta ei kukaan eroa.
Parempihan se on salassa puuhastella uusi juttu alkuun, helpottaa huomattavasti esim. omaisuuden jakoa. Jos menee kertomaan että ruoho vihertää kovasti tuolla aidan toisella puolella, laitetaanko torppa lihoiksi?, voi olla vaikeampaa saada exästä maksumiestä uudelle onnelle.
??? Omaisuushan jaetaan erossa jokatapauksessa lain mukaan. Jos torppa laitetaan lihoiksi, niin arvosta molemmille puolet.
Vaikea on talon puolikasta myydä, jos toinen ei halua. Käräjien kautta asiaan saa kummasti kulumaan ainakin aikaa.
Ei kannata käräjille heti rynnätä. Pelkkä asianajaja saa yleensä asiaan vauhtia.
yuytg
Jotesakin noin. Miksi kertoa uudesta, jos sillä saa vain aikaan vaikean eron? Jotkut sanoo, että pitää erota fiksusti ja olla rehellinen, samaan aikaan. Täytyy myöntää, etten sanonut itsekään exälle läheskään kaikkea, miksi halusin eroa. Sanoin että haluan erota, koska välillämme ei ole mitään eikä meillä ole mitään yhteistä, paitsi lapset ja osoite, eikä ne riitä. Huomattakoon, että myös lapset kannattivat eroamme. Heilläkin oli syynsä, joista vaiettiin. Miksi ihmeessä erosta pitäisi tehdä yhtään vaikeampaa kuin on pakko? Miksi pitäisi loukata rehellisyydellä?
onko alapäässä niin kova polte ettet voinnu odottaa eron astumista voimaan?
Joiden alapäässä on siunattu polte, toisten ei. Miksi pitäisi tökkiä pilkkua ja odotella eron voimaan astumista? Ihan pelleilyä ja lapsellista tuommoinen.
Rehellisyys voi loukata, mutta epärehellisyys loukkaa vielä enemmän. Se uusi suhde ja sen alkaminen tulee exän tietoon ennemmin tai myöhemmin. Mitä myöhemmin, sitä suurempi loukkaus. Kun se kuulee muiden suusta kuin expyolisonsa, loukkaus on äärettömän suuri. Valehtelevat pettävät ovat epäenpaattisia yleisestikin, eivätkä ymmärrä valheidensa ja salailunsa aiheuttamaa tuskaa toisessa ihmisessä.
nämä jotka salaavat uuden suhteen ja valehtelevat jatkavat uudessa suhteessa samoin jos kerran heidän mielestä on oikein salala ja valehdella.totuus satuttaa mutta valehteleminen vielä enenmän. miksi yleensä menee naimisiin jos ei pysty olemaan uskollinen ja rehellinen. se on väärin petettyä osapuolta kohtaan huijata tämä naimisiin.
Salailu ja valehtelu on eri juttu. Jokainen voi myös käyttää tuntosarviaan. Jos kysyt joltakin ihmiseltä jotain, ja hän vastaa jotain, tai vastaa ympäripyöreästi, niin aina voi lukea rivien välistä ja tehdä havaintoja. Hyvin kettärästi voi päätellä, ettei toinen halua vastata johonkin kysymykseen. Sitten voi päätellä miksi ei halua ja antaa asian olla. Ketään ei voi pakottaa kertomaan mitään. Jokainen salaa jotain. Ihmisen on myös vaikea olla kovin rehellinen, sillä eniten ihmiset valehtelevat itselleen.
Salailu on yhtä tuhoisaa kuin valhtelu. Toimiva ihmissuhde perustuu rehellisyydelle. Ihmiset, jotka valehtelevat itse, uskovat puolisonkin valehtelevan. Onneksi monet ihmiset ymmärtävät rehellisyyden merkityksen. Asiaan vaikuttaa myös lapsuudenkodin antama malli: jos asioita on jaettu ja vaikeistakin asioista on puhuttu, pystyy samaan itsekin.
jos salaa sivusuhteen ja valehtelee olevansa ylitöissä mutta onkin salarakkaan luona, niin miten se on eri asia. tuntosarvien käytöstä, pitäisiko joka kerta soittaa ukon pomolle, onko hän siellä ylitöissä nyt. olet oikeassa ketään ei voi pakottaa kertomaan mitään. rehellinen kuitenkin täytyy olla.
Oma on asiasi "koska" jos loukkaannut jälkikäteen sellaisesta, jota et ole tiennyt. Loukkaantua voi aina ja kaikesta, jos niikseen tulee. Miksi sinun mahdotonta hyväksyä tosiasiaa, ettei sinulle kerrota kaikkea? Kenellekään ei kerrota kaikkea. Jokainen kertoo vain sen minkä haluaa/milloin haluaa.
Jos sinulle on valehdeltu härskisti, pitkään ja petetty, sopuun ei tarvitse ryhtyä, jos ei halua. Pakolliset eroasiat ja lapsiin liittyvät aikuinen toki hoitaa asiallisesti.
"Fiksua" eroa suunnittelevan on myös järkevää alkaa maksamaan esim. perheen ruokamenoja luottokortilla, näin jää kätevästi käteistä uuden suhteen sutinoihin.
Fiksusti eroava ei petä eikä valehtele. Fiksuun eroon tarvitaan aikuisuutta ja empatiakykyä, pettäjällä ei ole kumpaakaan.

En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi ehdointahdoin sinnitellä liitossa, liiton toimivuus kun on ihan omissa käsissä. Ihan itsestä, omasta kyvystä rakastaa, kiinni!

Toisaalta pettäjä, joka lastaa vastuun liiton toimivuudesta toiselle osapuolelle ja katsoo oikeudekseen pettää, ei ole hyvä kumppani kenellekään. Lapsia tulee sääli, sillä tällainen ihminen ei myöskään osaa ottaa lasten tarpeita huomioon.
Erossa ei ole kysymys kummankaan fiksuudesta. Ainoastaan itsetunnosta ja hyvästä tahdosta. Hyvään tahtoon vaaditaan objektiivisuutta ja tunteiden purkamista/käsittelyä kumpikin tykönään.
vapaa_rakkaus, et ole itse eronnut. Jos olisi erosta kokemusta tai seurannut myötätunnolla lähipiirissä tapahtuneita eroja, ymmärtäisi että hyvän tahdon vaatimus on naiivi. Hyvin harva kykenee eroamaan pitkästä liitosta, edes lyhyestä parisuhteesta hyvällä tahdolla, sillä asiaan liittyy paljon 'kuolleiksi' kutsumienne rakkaus- ja kiintymystunteiden itsetutkintaa, surua, menettämisen tuskaa ja usein eri asioista riitelyäkin.Jos ei, niin eihän edea erottaisi
Kuolleista tunteista sen verran että kakkosen kanssa eroa vaatiessaan ex huusi kovasti, että rakkautensa olisi kuollut. Kakkossuhde lopahti muutamassa kuukaudessa, nyt ex itkee ovellani, että rakkaus ei kuole koskaan.
"Erossa ei ole hyvää"

No kyllä on! Eihän kukaan eroaisi, jos siitä olisi pelkästään ikäviä seurauksia. Itse erosin, se oli välttämätöntä, hienoa ja erittäin helpottavaa.

Erossa on tärkeää ymmärtää "vastapuolta", vaikka olisi itse täysin eri mieltä. Auttaa myös paljon mitä enemmän tuntee erilaisia ihmisiä ja tietää heidän eroistaan. Hyvä itse- ja ihmistuntemuskaan ei ole pahitteeksi.

Omassa tuttava- ja lähipiirissäni on monenlaisia eroja. Valtaosa niistä on asiallisia, ellei jopa ystävällismielisiä. Muutamat ovat ystävystyneet oman uuden kumppanin kanssa exäänsä ja tämän uuteen kumppaniin. Yksi tuttava hoitaa ex-miehensä ja tämän uuden vaimon lasta. Erään ex-mies käy säännöllisesti tapaamassa paitsi lapsiaan (kaikki jo teinejä), niin myös ex-vaimoaan ja tämän uutta puolisoa exän+puolisonsa kodissa.
Olet oikeassa, hyvää löytyy erostakin.

"Yksi tuttava hoitaa ex-miehensä ja tämän uuden vaimon lasta"
Kaveeraaminen exän ja uuden kumppanin kanssa on yleistä teille nuorille, joiden avioliitto tai vakava parisuhde ei kestänyt montaakaan vuotta.Nuoren iän vuoksi on mahdollisuus vaikka hankkia itselleen kokonaan uusi perhe.

Jos olet eronnut pitkäaikaisesta, jopa vuosikymmeniä kestäneestä, elinikäiseksi luulemastasi avioliitosta, uuden elämän rakentaminen ja sen hyvän löytäminen erosta kestää. Lisäksi, jos puolisosi petti sinua monta vuotta selkäsi takana, ja se selvisi sinulle vasta erossa, niin todella vaikeaa on vielä sillä samalla hetkellä, siis "erossa ymmärtää vastapuolta", kun ei vielä edes ymmärrä mitä oikeastaan tapahtui. Lisäksi jos erossakin sinulle valehdellaan vain lisää (omaisuutta ja uutta suhdetta piilotellen, sukulaisillesi ja ystävillesi valehdellaan sinun pettäneen jne jne) niin vielä vaikeammaksi menee sen vastapuolen ymmärtäminen.
"Yksi tuttava hoitaa ex-miehensä ja tämän uuden vaimon lasta."

"Kaveeraaminen exän ja uuden kumppanin kanssa on yleistä teille nuorille"
Yksi tuttava= 51v, jonka nykyinen avopuoliso 40v
Ex-mies= 55v
Uusi vaimo= 42v
Lapsi= nyt 5v

Tuttava ja ex olivat yhdessä 15 vuotta, heillä oli erotessaan 13-vuotias lapsi, joka nyt 30v.

Usein auttaa pelkästään se, että yrittää ymmärtää. Tulee ainakin itselle parempi mieli. Myöhemmin ymmärtäminen voi onnistua. Ositus hoidetaan mahdollisimman pian ja asiallisesti, mieluummin molempien oman lakimiesten kanssa.

Jos nyt yhtään auttaa, niin oma ositukseni meni ihan päin p**että. Hävisin siinä paljon, niin kiinteässä omaisuudessa kuin irtaimessakin. Tai oikeastaan en saanut juurikaan mitään irtainta omaisuutta mukaani. Keittiöjakkaran, keittiön pöydän ja tuolit. Lipaston. Siinä ne. Jouduin ostamaan kaiken muun, myös lasten sängyt. Niitäkään en mukaani saanut, vaikka lapset eivät ikinä edes isällään yöpyneet. Isä oli ja on edelleen kova "poika" myymään. Oli myynyt jopa vaatteitani ja kenkiäni varastosta. Minulle sanoi, että kaikki on tallella... No ei ollutkaan, kun menin niitä hakemaan.

Niin ikävä kuin se olikin myöntää, niin erossa painottuu ihmisen todellinen luonne ja esimerkiksi ahneus. Exäni oli vuosikaudet käyttänyt minua ja sukulaisiani taloudellisesti hyväksi. Tottakai hän teki erotessa kaikkensa, että voi pusertaa viimeisenkin pennin, joka minulta erossa irtoaa. Tuskin hän sitä ihan ilkeyttään tekee, vaikka niin voisi äkkiseltään luulla. Hän on itse sitä mieltä että hän toimii aivan oikein, kun tavoittelee maksimaalista omaa hyötyä. Eli omaa omaisuutta piilotellaan tai kumppanin omaisuutta etsitään oman hyödyn takia. Itse en tähän peliin ryhtynyt, koska halusin vain äkkiä päästä jonkinnäköiseen ositukseen. Sanotaanhan, että hyvästä kannattaa maksaa. Halusin eroa, ex teki siitä vaikean, maksoin liikaa, mutta kyllä se tosiaan kannatti!

PS. Jokainen taaplaa tyylillään. Itse en hoitaisi exäni uuden liiton lapsia, koska en halua olla hänen kanssaan yhtään enempää tekemisissä kuin on pakko.
Erossa on paljonkin hyvää. Myös vastahankaiset eroavat sen ymmärtävät, mutta vasta myöhemmin. Eri asia on, jos jää katkeruuteensa koukkuun, se on kuitenkin ihan oma vika.
Erossa on nimenomaan kyse fiksuudesta, empatiakyvystä ja tunneälystä. Hyviä ohjeita löytyy monilta asiallisislta sivuilta, mutta pettämistä ei jostain syystä mainita esimerkkinä hyväsät erosta. Mistä luulet tämän johtuvan?
Vaikka kumppanilla olisi toinen, monet osaavat erota fiksusti. Mistä luulet tämän johtuvan?
Juuri noin. Siinä se oma fiksuus juuri on koetuksella, kun eroaa kauniisti puolisosta, jolla on toinen. Tai eroaa vain eroaa mahdollisimman hyvin, vaikka toinen laittaa hanttiin sen kun ehtii. Se mikä on tehtävä, on tehtävä. Olisi myös hyvä, että petetyt ymmärtäisivät, että ero on heidänkin parhaaksi.
Eron voi ottaa puolisoa kunnioittaen ja aikuisen lailla. Pettäminen ei ole aikuisen keino päättää parisuhde.
Jos on oikeasti fiksu, empaattinen ja omaa tunneälyä, niin osaa erota asiallisesti, vaikka kumppanilla olisi toinen. Hölmöä puolestaan on arvostella toisten fiksuutta ym.
Jos on oikeasti fiksu, empaattinen ja omaa tunneälyä, osaa erota ilman pettämistä.
Hyvään tahtoon tarvitaan myös rakkautta ja asennetta.
Kumppanuus* unohdat, että parisuhteessa on kaksi (2). Kun toinen ei enää rakasta eikä edes tahdo rakastaa, niin ei ole mitään mahdollisuutta saada liittoa toimivaksi. Pohjimmiltaan rakkaus on nimenomaan tahdon, ei tunteen asia. Toki tunteilla on vaikutus ihmisen tahtoon, samoin myös järjellä...
Kannattaa valita turvallisesti kiintynyt kumppani, joka osaa rakastaa. Rakkaus kun on kyky, jota ei kaikille ole.
"Kannattaa valita turvallisesti kiintynyt kumppani, joka osaa rakastaa"

Niin valtaosa ihmisistä tekeekin. Rakkaus kuitenkin joskus, useinkin sammuu. Sitä ei voi tietää etukäteen. Ja vaikka rakkaus sammuukin, niin monille riittää parisuhde kumppanuutena, frendinä, kämppiksenä, tai vain pelkkä kulissi.
Itse asiassa tämä ei pidän lainkaan paikkaansa, 40% suomalaisista on turvattomasti kiintyneitä, joiden kyky rakastaa on hyvin rajallinen. Tutkimuksissa on havaittu seuraavaa: turvattomasti, erityisesti välttelevästi kiintyneet suhtautuvat pettämiseen sallivasti. Turvattomasti kiintyneet myös valehtelevat parisuhteissan enemmän ja uskovat muidenkin valehtelevan. Kannattaa siis kuunnella tarkkaan, mitä mahdollinen kumppani puhuu ja millaisia asenteita kumppani paljastaa. Pettäjä ei ole koskaan hyvä valinta, jos haluaa kumppanin, joka kykenee rakastamaan.
"Pettäjä ei ole koskaan hyvä valinta, jos haluaa kumppanin, joka kykenee rakastamaan"

Älä huoli, yleensä ihminen valitsee samanlaisesti kiintyneen kumppanin. Turvallinen kiintymyssuhde ei silti poista liiton ongelmia, auttaa kuitenkin niiden selvittämisessä.
"Kiintymyssuhde ja parinvalinta
Parinvalintatutkimusten mukaan turvallisesti kiintyneet valitsevat todennäköisimmin myös turvallisesti kiintyneen puolison. Kiintymyssuhdemalleilla näyttää olevan yhteys avioliiton selviytymiskeinoihin siten, että turvallisesti kiintyneet tekevät enemmän kompromisseja, puhuvat toisilleen ja antavat puolisolle enemmän aikaa tilanteen korjaamiseksi kuin turvattomasti kiintyneet.

Toisaalta parisuhde saattaa jossain määrin muuttaa ihmistä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos aviomies oli kyvykäs vastamaan parisuhteen ristiriitoihin ja suuriin tunnereaktioihin ilman vihamielisyyttä, turvattomasti kiintyneen naisen käytös alkoi muuttua ja parisuhteeseen liittyvät odotukset muuttuivat myönteisemmiksi"

Myös turvallisesti kiintynyt voi pettää. Mutta pettämiseen liittyviin ristiriitoihin ja tunnereaktioihin kyetään vastaamaan kyvykkäämmin kuin turvattomassa kiintymyssuhteessa.

"Erityisesti ne asiat, jotka ovat lapsuuden ihmissuhteissa jääneet kaikkein keskeneräisimmiksi, vaikuttavat vahvasti puolison valintaan. Pyrimme ratkaisemaan elämämme perusongelman puolison kautta ja kanssa. Toivomme, että se puoli meissä, joka ei saanut tilaa lapsuudessa, tulisi kuulluksi ja hyväksytyksi parisuhteessa."
"Myös turvallisesti kiintynyt voi pettää."

Ei ole kovin todennäköistä, ainakaan tutkimustiedon mukaan. Tyytyväisyys parisuhteeseen ja omaan elämään liittyy nimenomaan turvalliseen kiintymyssuhteeseen. pettäminen taas turvattomaan.
Todellakin turvallisesti kiintynyt voi pettää. Kuka tahansa voi pettää, jos aika, paikka ja sopiva henkilö osuu kohdalle. Yleensä turvallisesti kiintyneet vain eivät nosta haloota pettämisestään. Usein pettäminen heidän kohdallaan on enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta niin on turvattomasti kiintyneilläkin. Niin, ja useasti turvattomasti kiintyneet eivät välitä seksistä ollenkaan. Ei ole tarvetta pettää, niin ei petetä.
"useasti turvattomasti kiintyneet eivät välitä seksistä ollenkaan. Ei ole tarvetta pettää, niin ei petetä. "

Aivan paras pointti. Ei petetä, kun seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta sitäkin enemmän halutaan, ettei kumppaniakaan seksi kiinnostaisi. Nostetaan hirveä älämölö, kun kumppani haluaa erota. Sekös myös harmittaa, kun kumppanilla on ollut toinen vaikkapa monta viikkoa ennen eroa!
Tosiaan hyvä pointti. Ihmiset, jotka inhoavat seksiä pysyvät uskollisina.
Miksi käytät käsitteitä, joiden sisältöä et ymmärrä? Asia on täsmälleen päinvastoin: turvattomasti kiintyneillä on enemmän ja aikaisemmin aloitettuja seksisuhteita. Turvallisille on tyypillistä olla tyytyväinen parisuhteeseensa ja pystyä ratkomaan asioita rakentavasti sekä kyky rehelliseen keskusteluun. Laitapa muutama tutkimusviite, josta käy ilmi, että "turvattomasti kiintyneet eivät välitä seksistä ollenkaan". Jos et pysty siihen, keskity jatkossa pysymään omalla osaamisalueellasi äläkä kirjoita aivan puuta heinää.
Rakkaus ei ole kyky. Jos näin olisi, niin kaikki voisivat halutessaan rakastaa kaikkia. Rakkaus on tahtolaji. Kumppanissa täytyy olla tietyt omaisuudet, jotta häntä voi ja tahtoo rakastaa.
No nimenomaan.
"Kumppanissa täytyy olla tietyt omaisuudet, jotta häntä voi ja tahtoo rakastaa."
Jos kumppani esim. vahtii, mitätöi, tai on muuten vain välinpitämätön, niin ei kannata rakkaus häntä kohtaan, miksi rakastaa, miksi tahtoa? Eikä tässä tapauksessa ole mitään väliä sillä, onko kumppani turvallisesti vai turvattomasti kiintynyt. Hui hai, antaa hänen mennä.
Ihan rehellisesti ottaen "kumppanuus*". Myös petetty, joka laistaa vastuun toiselle osapuolelle ja katsoo oikeudekseen esim. kieltäytyä seksistä,
tai mistään kumppanilleen tärkeästä, ei ole hyvä kumppani.
Juuri noin se usein menee. Onneksi. Ei ole pakko riidellä.
Juuri noin. Tuossa sitä asennetta, josta alempana puhuin.
Miksi puolison uutta onnea on NIIN vaikea kohdata/hyväksyä? Jos ihan oikeasti rakastaa tai on koskaan rakastanut puolisoaan, niin antaa hänen vapaasti mennä, jos on mennäkseen.
Ei kyllä mene minun päähäni, että heti uutta jo hetsimään, kun ei ole vielä entisestäkään erossa.
Miksikä se muuttuu, ei sitten miksikään, ainut mikä muuttuu ei tarvitse huolehtia omista lapsistaan, kun heittää ne aina ex:lle, voi mennä ja tulla kuten teinikakara ja kiukutella kaikille.

Mutta ne lapsiparat, jotka joutuvat tästä kasvamaan aikuisiksi, heillähän ei ole oikeaa kotia yhtään missään. Miten kummalla he pystyvät minkäänlaista elämää rakentamaan horjuvilla tiedoilaan perhe-elämästä.
ennen pitkään on vain pahoinvoivaa yhteiskuntaa, jotka eivät pysty minkäänlaiseen työntekoon pahan olonsa vuoksi, jotenkin tuo hyppimen ihmissuhteesta toiseen pitäisi saada pysäytettyä.
Läheisyyden ja seksin haku kun on sairautta, sillä joka suhteessa muutos siihen tulee muutaman vuoden kuluttua, taas ollaan pisteessä nolla.
En näe minkänlaista järkeä tuossa menossa.
"Läheisyyden ja seksin haku kun on sairautta"

Läheisyys ja seksi ovat ihmisen perustarpeita, ei sairauksia. Ilmeisesti sinäkin elät elämääsi "ratkoen "toisten ongelmia ja pulmia. Se on varmin ja yleisin tapa olla kohtaamatta omia ongelmia.
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Jokainen tekee omat valintansa. Kumppanin valintoihin ei voi vaikuttaa.Jokainen on myös vastuussa omista tunteistaan, ongelmistaan ja niiden ratkaisemisesta, käsittelemisestä.
"Jokainen on myös vastuussa omista tunteistaan, ongelmistaan ja niiden ratkaisemisesta, käsittelemisestä. "

Aivan totta. Ongelmat eivät ratkea siten, että syytetään niistä toisia ja vahditaan toisten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä. Lisäksi vain se, jolla ongelma on, voi ratkaista sen. Toisten ongelmia ei voi ratkaista. Etenkään kun ne eivät ole heille itselleen mikään ongelma.
Mihin jäi saa viisailta ne lapset, kun heidän tilanteestaan eroavat eivät kirjoita yhtään mitään, aina vain minä itse.
Vanhemmat eroavat toisistaan, ei lapsistaan.
Valitettavasti edellisen kirjoittaman tuoma viesti ei pidä paikkaansa, vanhemmat eroavat myös lapsistaan ja monista muistakin elämän asioista.
Lapsista ero tapahtuu niin, että lapsilla on se lähivanhempi ja etävanhempi, mutta lapsen kaikki asiat muuttuvat, häntä ei enää otetan mukaan elämään, sillä jos matkustetaan, silloin lapsi on tuolla toisella vanhammalla, joten lapsen elämä kapeutuu.
Hän ei pysty ainaisen remppaamisen lähivanhempi/ etävanhempi vuoksi saamaan omaa kaveripiiriä, joka nyt on hyvin tärkeä lapsen kehittymisen kannalta.
Lapsi on myös väsynyt, sillä joillakin on hyvinkin pitkiä matkoja tuon toisen vanhammaan luo ja mitä siellä sitten on, onko joku räyhäävä uusiopuoliso lapsineen, onko ongelmainen etävanhempi.
Ero on saanut tuon toisenkin vanhamman monesti niin loppuunpalaneeksi, että hän ei jaksa välittää enää msitään, kunhan saa lapset vaikka mihin.

Tietenkin on joitakin poikkeuksia, joissa lapsista pidetään parempaa huolta kuin ennen, mutta ne ovat harvassa.
Eronneet parit kun tahtovat elää valheen pimennoissa, he sulkeutuvat vaikeuden kokemusten ja oman häpeänsä vuoksi ulkopuolelle ja varsinkin karttavat juuri niitä ihmsiä, jotka heistä kaikkein eniten välittävät ja tukisivat. Heidän häpeänsä näyttää olevan niin suuri tuosta elämän alamäestä, että samalla unohtavat, että sulkevat myös lapsensa elämästä normaalia lapsen elämää.
Monesti tulee se taloudellinen ahdingokin samassa kuin ero, sillä eron jälkeen ihminen on oikeastaan syyntakeeton hoitamaan edes omia asioitaan, kaikki kun menettää merkityksensä voi velanottokin olla vailla järkeä.

Mielstäni eronneet ihmsiet tarvitsevat aina ulkopuolisien apua, ei uutta suhdetta vaan joko asiantuntujan terapeutin apaua tai sitten monesti turvaavien omien läheisten turvaa, jotka katsovat, että ylilyöntejä ei tulisi ja aina olisi turva lähellä, johion voi luottaa ja uskoa täydellisesti. Uudet suhteet vain riistävät lisää jo tuota onnetonta eronnutta, joka yrittää rimpuilla joka suuntaan. Uusi suhde ei koskaan ole hyvä eron jälkeen eikä se salasuhde ennen eroa.
Kuinka moni uusiopuolsio moittikkaan täälläkin kirjoituksissa toisen entisen liiton lapsia, siitä voi jo päätellä miten lapsia kohdellaan, sillä siellä kotona on varmasti paljon kauheampaa kun jo täälläkin kirjoitellaan.
Ei ole leikin asia. Sinulla on todella ikävä ja synkkä näkemys eroista.

"Eronneet parit kun tahtovat elää valheen pimennoissa, he sulkeutuvat vaikeuden kokemusten ja oman häpeänsä vuoksi ulkopuolelle ja varsinkin karttavat juuri niitä ihmsiä, jotka heistä kaikkein eniten välittävät ja tukisivat"

Mitä ihmettä tällä tarkoitat? Yksikään tuntemani eronnut pari (ja heitä on p-a-l-j-o-n, itseni mukaan lukien, ei ole eron jälkeen sulkeutunut eivätkä elä valheen pimennossa. Eronneet eivät myöskään rimpuile joka suuntaan.

Omassa lähipiirissäni jokainen eronnut on miltei aina matkustanut lasten kanssa. Joskus mietin vietetäänkö joidenkin lasten kanssa aikaa kotona koskaan. Sitten olen todennut, että näiden samaisten lasten vanhemmat ollessaan yhdessä, olivat aina tien päällä. Aivan varma olen, että lapsia kohdellaan hyvin pääsevät he matkalle monta kertaa vuodessa tai pari kertaa.

Hirveästi täällä valitetaan siitä mitä muut tekee. Se on aina turhaa eikä se johda mihinkään.
Hieno kirjoitus "Ei ole leikin asia". Yhdyn ajatuksiisi täysin.
Nuoremmat eronneet haluavat vain sinkkuelämänsä takaisin. Ikävä kyllä lapset ovat vain välttämätön paha ja vaikeuttavat vapaata elämää. Kilpaillaan jopa kummalla on enemmän vientiä.

Heitellään lapsia sinne ja tänne ajattelematta yhtään asiaa lapsen kannalta. Molemmilla on heti uusi suhde ja kun molemmilla on kova vauhti päällä niin lapsia viedään isovanhemmille ja jopa naapureille.
Jos vanhemmilla on menovaihde päällä, niin on ainoastaan hyvä, että lapset ovat muiden huomassa.
Kannattaako pohtia toisten asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja tehdä niistä itselle ongelma?

Jos jokin asia elämässä sattuu, niin kyse on pelkästään omasta tunteesta. Omia tunteita pystyy tarkastelemaan, erittelemään ja käsittelemään. Mikäli yrittää vältellä ikäviä tunteita, niin juuri siitä voi sairastua psyykkisesti. Ihminen on omien tunteidensa orja, siksi yritetään muuttaa muita.
näin minullekkin kävi sain tietää et vaimol toinen nyt erottiin. voin kokemuksesta sanoa et satuttaa ihan helvetisti mut hyvä näin jos yks mies ei kelpaa ni olkoon sit siinä
Kerrompa tähän väliin oman kokemukseni tuoreesta erostani.
Exäni ilmoitti ihastuneensa toiseen mieheen ja yritti saada mahdollisimman sopuisaa eroa aikaiseksi. Itselleni koko asia tuli kauheana järkytyksenä sillä olimme menneet naimisiin vasta viime kesänä. Olin suoranaisessa shokissa ja en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.

Kauheimmalta tuntui kun huomasin omin silmin kuinka toisen koko olemus oli muuttunut ja kuin ei olisi tuntenut edes koskaan nuin julmaa ja itsekästä ihmistä. Sattui eniten kun huomasin kuinka julman ja tunteettoman ihmisen kanssa oli tekemisissä. Miten hän saattoi muuttua nuin itsekkääksi, siitä rakkaasta ja hyväntahtoisesta ihmisestä jota olin rakastanut. Kun avauduin hänelle tuskastani oli vastaus yhtä tyly kuin - noh mikä nyt on. Hänellle kaikki oli selvää ja minun olisi pitänyt hetkessä sopeutua.

Uuusi mies oli kuulemma kaikki mistä oli haaveillut, mutta jo kuukauden päästä oli kuulemma sekin ohi. Sen jälkeen soitti ja valitti kuinka ikävä on, muttei kuitenkaan enää rakastanut minua. Olisi pitänyt silloinkin kuulemma antaa ymmärrystä. Sen jälkeen lopetti kaikki yhteydenpidot.

Kohta on puoli vuotta kulunut ja luotan siihen että hän hakee sen lopullisen eron kun on tämän halunnutkin. Oma sydän on edelleen sirpaleina ja painajaisia näen tilanteesta usieta kertoja.

Ihminen joka pettää ei ehkä tule ajatelleeksi edes että petetyltä katoaa usko koko rakkauteen ja ihmisiin. Pahimmillaan jää ikuiset traumat, jotka hankaloittavat uusien suhteiden onnistumista.

Miksei sitä ihmistä jota "joskus" edes rakasti voi kohdella edes inhimillisesti. Pelkään minne tämä maailma menee, ei ainakaan teboilille...

Petetty mies.
Hyvin harva liitto on enää sellainen jossa ei petetä ja useimmin pettäjä on mies. Tälle asialle on montakin eri syytä ja vaihtoehtoa, joten välttämättä ei kannata olla aina niin kärjistynyt asian edessä vaan ehkä enemmän kannattaa muuttaa ajatteluun suopeammaksi.
Kulttuurimme ei ole niin paljon muuttunut mitä se ennen oli. Jos ihan mietitään asiaa ensin siltä kannalta. Isoilla isännillä on monelle "piiuskalle" pentuja tehty ja talon emännästä on huolehdittu silti. Isommissa piireissä vielä tätä syrjähyppyjen määrää on enemmänkin harrastettu. Minnekä se on nykyaikana tästä muuttunut. Eihän meillä tietysti kaikki ole ison tontin omistajia, mutta silti mieheltä löytyy sitä ns. kuvitelmaa asian eteen paljon. Nykyään pettäminen on enemmän muoti, kuin sidonnainen miehen "valtaan". Tässä sitten päästäänkin siihen miksi ajatusta kannattaa laajentaa naisenkin. Tätä pettämistä ei harrasta nimittäin pelkästään miehet, me naiset vaan ollaan nykyään enemmän tunnesidonnaisia ja halutaan pysyvyyttä, mutta riittääkö meillä siihen taito ja tieto tämän asian saavuttamiseksi. Ennen aikaan, kuitenkin naisillakin oli joku valta talossa ja asioissa, tähän vaadittiin se että oltiin suopeita. Siinä missä käänsit asialle selän, siinä saattoi olla hyvät panot tiedossa rengin kanssa.
Mitä sitten tähän asiaan ero ja jo uusi kainalossa tulee, niin asiasta kannattaa enemmän nauttia, vaikka se elämä tuntuukin kaatuvan siihen yhteen mieheen hetkessä. Tietysti oletukset ja toiveet on menneitä, mutta jos itse kumminkin on kovinkin tunnesidonnainen tähän ajatteluun ikuisesti vain sinä ja minä, niin eikös ero ja miehen petollisuus ole helpoitus? Siis ihan neuvoksi kaikille naisille, että ei kannata niin paljon aina tunteilla JÄRKEILE.
Minusta asiat on kumminkin niin, että moni pettää. Valitettavasti me vaimot jäämme yleensä vaan ruikuttamaan asiaa, ja jopa eroamme liitosta. Mitä saaden tilalle, uuden pettäjän. Miesten geenäit jo vetävät pettämään, nykyään kuitenkin tässäkin asiassa elatustukien määrä on sen verran iso, että ehkäisystä osataan pitää huolta ja näin ollen myös niistä taudeista. Mitä siis vaimo voisi tehdä, harkita ainakin miestä ottaessa, että hän ei ole mustasukkainen ja että hän pystyy antamaan kuukauden "kipukorvauksen" jo etukäteen aina. Ja jos yhtään avartaa näkemystän niin sen miehesi kanssa kuitenkin on nainen aina sängyssä, miksi sinulla ei naisena ole tätä oikeutta olla myös jonkun tai useamman miehen sängyssä?
Aloittaja: Teidän ,että maailma tosiaan on poissa paikiltaan nyt. Odotahan kun selviät asioista. Elämä jos on ollut pitkä tässä avioliitossa, niin planettamme maa tarjoaa sinulle vielä järkyttävempiä kokemuksia, joihin pitää vaan tottua. Baarin notkuu pettäjiä, yh-mammoja joilla on unohtanut lapsille hommata hoitaja siksi iltaa, nuoria poikia, jotka etsii kokenutta seuraa,huumeita tarjoillaan joka nurkassa ja mahdollinen uusi tuttavuutesi onkin mielenterveyspotilas, joka hakkaa naisia jne......me ihmiset ollaan järkyttäviä, vai asenne ratkaisee miten täällä selvitään eteenpäin. Kuka tahansa idioottikin selviytyy elämän kriiseistä, tämä arkipäivä se meidät jyrää.....
Älä tee muille sitä mitä et halua itsellesi tehtävän. On jokaisen elämänkatsomuksen, uskonnon ja yhteiskunnan lain takana oleva elämänarvo. Ehdotus, että pettämiseen pitäisi muuttaa ajatus suopeaksi on tätä arvoa vastaan. Kertonee siitä millaisessa arvotyhjiössä nykyihmiset elävät, eivät osaa enää erottaa oikeaa väärästä. Älä loukkaa muita ajatusta ei enää noudateta, vaan hyväksytään ja jopa ihaillaan itsekkäitä tekoja.
"Baarin notkuu pettäjiä, yh-mammoja joilla on unohtanut lapsille hommata hoitaja siksi iltaa, nuoria poikia, jotka etsii kokenutta seuraa,huumeita tarjoillaan joka nurkassa ja mahdollinen uusi tuttavuutesi onkin mielenterveyspotilas, joka hakkaa naisia jne......me ihmiset ollaan järkyttäviä, vai asenne ratkaisee miten täällä selvitään eteenpäin. Kuka tahansa idioottikin selviytyy elämän kriiseistä, tämä arkipäivä se meidät jyrää....."

Lainailin edellä olleesta lausekkeen ja kysyn, mikä sinne baariin sen perheellisen ihmisen vie, minkä vuoksi, mitä hän hakee baareista.
Baarit on eräänlaisia "ilotaloja", joissa kävijä saa eräänlaisen leiman aina ja tuo elämä tuntuu helposti vetävän mukaansa, tyhjänpäivänen merkityksetön elämä.
Tuotakin olen monesti ajatellut, miksi ihminen istuu kalpatuopin tai viinilasin edessä kokoa illan, juo monia lasillisia, eihän ihminen tarvitse tuollaista määrää juotavaa.
Minusta se on suorastaan aivotonta puuhaa, sillä aivot siinä mätänee baareissa istuessa.

Edellinen kirjoitus oli pitkä, yksi asia ei tullut esiin. Vaikka ennenkin tuota pettämistä harrastettiin, niin erottu ei ja lapsista kyllä huolehdetiin paljon paremmin kuin nykyisin. Kyllä isäntä piialle järjesteli lapsen hoitokuluihin varoja. Ja isovanhammat pitivät lapsista huolta, heidän annettiin pitää.

Nykypäivänä isovanhemmat suorastaan teloitetaan, heitä moititaan, haukutaan, inhotaan ja näille lapsenlapsille ei sitten olekaan ketään tukijaa. Lapset saavat varsin varhain pärjätä yksin kotona koulun jälkeen ja monesti illatkin.
Järkyttävintä oli todeta sellainen asia nykypäivästä, että alle kouluikäiset lapset jätettiin kotiin, jääkaapissa ei ollut mitään syötävää, jopa leipäkin oli loppu.
Mutta mitä tekikään tämä eroäiti samalla hetkellä hän oli iloittanut olevansa ruokailemassa ravintolassa ystäviensä kanssa ja kehunut kuinka hyvää ruoka on.

Tämä kertonee sen kuinka hölmöiksi ihmiset erossa tulevat, heillä ei ole pienintäkään järjen jyvää päässään.
On se kauheeta, jos puoliso lähtee elämään parempaa elämää toisaalle...

Yleensäkin ei pysty eroamaan fiksusti ja sovussa, kun liiton aikanakin on kaikenlaista erimielisyyttä, jota ei saada sovituksi. Erossa sitten ei ole senkään vertaa sopua.
"Yleensäkin ei pysty eroamaan fiksusti ja sovussa, kun liiton aikanakin on kaikenlaista erimielisyyttä, jota ei saada sovituksi. Erossa sitten ei ole senkään vertaa sopua. "

Näillä mennään useinmiten. Mitä järkeä on edes odottaa erolta sopua, fiksuutta ja kaikkea ihanaa, kun liitto on mitä ilmeisemmin ollut jotain aivan muuta? Jokainen varmaan silti yrittää erota parhaalla mahdollisella tavalla olosuhteisiin nähden.
Uskottomuus ja ero käynnistää vaikean henkisen sairastilan. Petetty osapuoli tuntee hylkäämismasennusta, surua, vihaa, tuskaa ja pahiimmillaan sairastaa uskottomuuden käynnistämää vakavaa psyykkistä traumaa jai elää ja nukkuu psyykelääkkeiden varassa. Todella harva meistä kykenee tuollaisessa sairastilassa toimimaan parhaalla tavalla erossa. Vaatimus että pitäisi, on kohtuuton ja osoittaa suurta epäempatiaa ja tietämättömyyttä, kun sairaatilassa olevaa vielä päälle syytellään ja syyllistetään. Tästä huolimatta, usein petetty on se, joka hoitaa eron käytännön järjestelyt, pettäjä on paennus kodistaan uuteen suhteeseen jättäen asioidenhoidon (papwetityöt, lasten asumisjärjestelty ja arkihoito, vakuutus-, pankki- yms yhteisten asioiden purkamisen, sukulaaissuhteet erossa...) yksin petetyn niskoille.
Täysin totta ja yleensä petetty joutuu syyliseksi niinkuin itselle kävi.Valehtelija/pettäjä porskuttaa uudessa suhteessa,en tiedä kuin onnellisessa.Ei huvita tieetääkään,etenkin jos on onnellinen,ei vielä tässä vaiheessa.Ehkä vuosien päästä voin hänelle rehellisesti onnea toivoa,tällä hetkellä liian katkeraa kalkkia.
Voi tsiisus Henkinen sairaus. Sinulla on varmaan kaikki tunnelukot mitä elämästä löytyy. Sinun tehtäväsi on avata ne. Kukaan muu ei siihen ainakaan pysty. Traumat, henkinen sairaus, on sinussa itsessäsi. Ne syntyvät kykenemättömyydestä ratkaista omia ongelmia ja pakoilemalla/välttelemällä omien tunteiden kohtaamista. Suosittelen löytöretkeä omaan sisimpään. Mikään muu ei auta.
Henkinen sairaus. niin totta. Tuota ei pettäjä kakkosensa kanssa ajattele vaan syyttävät petettyä hulluksi arvostellen hänen tekojaan vielä vuosia eron jälkeenkin. Aivankuin haluten pilata tämän elämän jatkossakin.
Niinpä niin, pettäjät ja kakkoset eivät omassa empatiakyvyttömyydessään näe nenäänsä pidemmälle. Toisen tuska ei heitä kosketa!

Tälläkin palstalla asia on ollut näkyvissä hyvin näinä edellisinä iltoina. Nähtävästi sama kakkonen, aina uudella nimimerkillään, kirjoittaa illat päästään eron puolustuspuhetta pettämisen jälkeen.

Ikävä kyllä, hänellä ei ole todellista näkemystä oikeasta elämästä. Hän pasaa vain ja ainoastaan seksin vähyydestä parisuhteesta, aivan kuin se olisi ainoa kantava voima. Jokainen pitkässä parisuhteessa elävä/elänyt tietää asiasta totuuden.

Erota voi ja pitääkin jos parisuhde on huono, mutta ei koskaan niin, että uusi suhde on jo rinnalla odottamassa! Salasuhde osoittaa luonteen heikkoutta niin pettäjällä kuin kakkosellakin!
todella hyvin sanottu ++++
varsinkin viimeinen lause se on aivan totta.
Tällä palstalla roikkuu tosiaan sama vakiovastaaja, joka kehuskelee omia kirjoituksiaan eri nimimerkeillä. Aika säälittävää..
Tuskinpa. Maailmassa on paljon erilaisia mielipiteitä, minäkin komppaan tuota edellistä, rehellistä ja toisia ihmisiä kunnioittavaa elämänarvoa. Säälittäväksi pilkkaaminen kertoo vain itsestäsi - sinä pelkäät toisten mielipiteitä, jotka eivät ole samanlaisia kuin omasi tai jotka arvostelevat sinun tekojasi. Piilotat tämän oman pelkosi pilkkaan.
Eiköhän ole niin, että omien kirjoitusten kommentointi ja kehuskelu kerro siitä, että pelkää toisten ajatuksia ja yrittää kaikin tavoin vahvistaa omia näkemyksiään sekä siitä, että kyky perustella omat mielipiteet ei ole kovin kehittynyt. Kannattaa ennemmin harjoitella argumentointia kuin esiintyä usealla niminerkillä ja kehua omia kirjoituksiaan.
"Erota voi ja pitääkin jos parisuhde on huono, mutta ei koskaan niin, että uusi suhde on jo rinnalla odottamassa! "
Todellakin on sinun mielipide, mutta sillä ei ole tosiasioiden kanssa mitään tekemistä.
Pitäisi ihan aina pyrkiä puhumaan vain omista asioista. Pyrkiä kaikin keinoin välttämään toisen arvostelemista. Vielä vähemmän pitäisi mitätöidä toista "hänellä ei ole todellista näkemystä oikeasta elämästä". Jokaisella on oma näkemys elämästä, jota on hyvä opetella ymmärtämään. Kukaan ei elä samaa elämää.

Oikeastaan en yhtään ihmettele miksi mennään vieraisiin suhteissa, joissa toinen tietää kaiken parhaiten, toisen tarpeille ei ole sijaa.
Miksi kuvittelet, että voit muuttaa toisia ihmisiä sellaiseksi kuin sinulle sopii? Miksi haluat kontrolloida muiden, tai puolison elämää eron jälkeenkin?
Jokainen tekee kuten parhaammaksi näkee. Ei voi siihen muut vaikuttaa. Fiksua on ymmärtää muita, vaikka nämä tekisivätkin jotain mistä ei pidä.
Tuossa ketjussa näin kirjoituksen, jossa mainittiin ihastumisesta. Niitähän aina sattuu ihmisille. Toinen saattaa jossakin hetkellisessä tilanteessa ilahduttaa olemuksellaan, osaa sanoa jotain syvällistä, joka koskettaa. Kotona taasen on pienet lapset ja ainainen hässäkkä päällä, siellä ei oikein joudeta sdamalla tasolla keskustelemaan.

Silloin saattaa tuntua, että nyt olen löytänyt sielunkumppanin. Pian sitä yrittää vain aina päästä tämän toisen läheisyyteen, kun siellä kotona on niin paljon työtä ja levotonta, yövalvomista lasten itkujen vuoksi, monesti puolisokin on väsynyt ihan samasta syystä.

Kuinkahan moni teistä iahstuneista ajattelee sitä, minkä vuoksi kotona on sellaista kun on, se ei ole puolison vika, ei varmasti ole. Hänkin varmasti kaipaisi ihan samoin välillä tuuletusta ja keskustelevien aikusiten ihmisten pariin.

Kun hän huomaa sinun etääntyvän näin, olethen siellä salaisuutesi luona, pian hänkin ajattelee, että lähdempä minäkin ja jätän sinut vuorostaan tuohon kodin melkskeeseen, jotta edes jollakin tasolla ymmärtäisit mitä se lasten kanssa eläminen on, omien lapsien.

No tästä seuraa pian sanonnat, huono liitto, etäännytään, paha olo ym ja haetaan eroa. Olikohan ihan todellista syytä, nyt haettiinkin eroa lapsista ja kodin arjesta.
Onhan se tietenkin suurta saada olla ilman lapsia ja nautiskella kuten sinkkuna elämän iloista, mutta kun sillä uudellakin on usein perhe ja sitten taasen yhteisen katon alle muutettaessa onkin se sama kodin rumba menossa. Nyt pitää vain hoitaa aina silloin tällöin omien lisäksi sen toisenkin lapsia, omat lapset joutuvat jakamaan sen pienekin ajan vielä vieraiden lasten kanssa.

No sitten järjestellään nin, että ainakin joka toinen viikonloppu on ihan ilman yhtään lasta ja silloin mennään tätä sinkkuelämää.
Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että sen te otatte omien lastenne elämästä pois.

En usko sen entisen puolison olleen yhtään huonompi kuin tämän uudenakaan, mutta kun siinä ydinperheessä ei voi niitä lapsia heittää noin kokonaan pois koskaan.
Uskon monen tehneen sen kaikkein pahimman virheen elämässään, kun lähtee pakoon omia lapsiaan ja sitä ihanaa puolisoa, jonka kanssa on lapset saattanut maailmaan.

Sitä vain kuvittelee sen puolison olevan syy, mutta totuus on ihan muu, se on tuo lapsiperhe, kaikkine vaatimuksineen.
Kumpa malttaisitte, sillä se kestää vain hetken, sillä lapset kasvavat ja oma aika lisääntyy ja ennepitkää sitä on liikaakin.
On ihanaa elää sen alkuperäisein puolison kanssa, kun lapset laittavat omia pesiään, olla mukana heidän elämässään. Mutta kun on jättänyt perheensä, ei tätä ihanuutta voi koskaan saada kokea samalla tapaa kuin sen lasten oman äidin tai isän kanssa.
Nyt taitaa edellisellä rouvalla tai herralla olla hieman yleistävä käsitys asioista, luuletko tosiaan, että aina se eroava tai jopa pettävä ja eroava puoliso on ollut naimisissa sellaisen tunne-elämältään terveen, itseään hyvin kohtelevan ihmisen kanssa?

Jos mitenkään voisit kuvitella tilanteen, että esim. nainen on ollut vuosikaudet alistavan ja kontrolloivan miehen kanssa yhdessä, liittoon mahtunut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa (vaikkakin harvinaista, mutta lasten edessä tapahtuvaa ja tietysti muutenkin anteeksiantamatonta), ja sitten tämä naine, joka on manipuloitu riippuvaiseksi tästä kontrolloivasta miehestään, löytää keskustelevan, huomioonottavan miehen ja ottaa eron?

Miten luulet useiden ihmisten suhtautuvan tähän naiseen ja pienten lasten äitiin? Ainakin miehen sukulaiset ovat kuin hyeenoja, virheenä tietysti se, että koko suku sai jo avioliiton aikana manipuloitua miniän hiljaiseksi, yrityksiä kertoa suvun pojan pahoista teoista ei otettu kuuleviin korviinsa. Mutta auta armias, kun tämä nainen (uhri) sitten pettää ja jättää!

Ei tämä nainen jaksa eikä halua eritellä muille eronsa syitä, lisäksi hänen oma persoonallisuutensa on poljettu tämän "ihanan, lasten oman isän" ansioista täysin maahan, että hyvä että päivä joskus paistaa risukasaan. Tämä nainen teki epätoivoissaan teon, josta ei ole ylpeä, mutta jonka teki siksi, ettei uskaltanut alistettuna erota ilman kolmatta osapuolta, Tämä aviomies nimittäin olisi vielä jälleen kerran manipuloinut itsensä takaisin suosioon (taustalla jo useita eroyrityksiä, jotka mies saanut puhumalla ja lupauksilla peruttua).

Kyllä tässä vaiheessa ikuinen ydinperheen kannattajakin ajattelee, että näin se elämä vain heittelee, en minä valinnut enkä koskaan halunnut elämää, joka sisältää avioliiton, joka on kuin elinkautinen. Päivittäistä väheksyntää, kontrollointia kaikilla elämän osa-alueilla jne. Eikä se totuus vielä ensimmäisten vuosien aikana tullut esiin, sitä mukaa kun nainen alkoi olla sidotumpi mieheen (yhteenmuutto, avioliitto, lapset) tilanne vain paheni.
Taas kerran pettäjä löytää perustelut pettämiselleen!! En väitä, etteikö liitto olisi ollut pelastettavissa, enkä väitä myöskään, että etteikö nainen olisi liitossa kärsinyt. Tässä viestiketjussa kuitenkin on alunperinkin ollut kyseessä se, että avioero kuten avioliittokin pitäisi olla kahden kauppa. Turha sitä eroa ja sen syitä on alkaa romantisoimaan. Kyllä tuolta maailmalta löytyy kuuntelijoita ja ymmärtäjiä. Ihan varmasti!! Mutta se ymmärtäjä ja kuuntelija on myös aika varmasti hyvin tietoinen siitä, että pitää yhtä vielä naimisissa olevan kanssa. Se on ihan sama, onko se oikein vai väärin petettävää kumppania kohtaan, mutta väärin se on avioliittoa ja perhettä kohtaan. Jos eroaa, niin eroaa sitten ilman kolmansia osapuolia. Ei niitä siihen eroon oikeasti tarvita. Ei se varmasti ole mukavaa olla altavastaaja joka asiassa, eikä kuulukkaan olla. Siitä huolimatta pettäminen ei ole mikään ratkaisu asiaan. Ulkopuolista apua voi saada pettämättäkin.
En yhtään ihmettele, että teitä petetään ja teistä halutaan eroon. Jokaisella, sinullakin Vastuullinen, on velvollisuus ottaa huomioon kumppanin tarpeet ja tunteet, kuunnella toista, kunnioittaa toisen yksityisyyttä, antaa elää omalla tavallaan. Ellei sinulle sovi se mitä kumppani tekee, mitä tuntee, mitä hän tarvitsee, ym niin sinulla on täysi oikeus itse hakea eroa. Ero tarkoittaa nimenomaan sopimuksen purkamista.
Kyllä minä velvollisuuteni olen hoitanut aina. Nimen omaan velvollisuudet ensin ja oikeudet vasta sen jälkeen. Pettäjä ei toimi näin. Pettäjä satuttaa omaa kumppaniaan tietoisesti ja tahallaan. Kolmas osapuoli lyö vielä vettä myllyyn. Ottaako pettäjä petettävän tunteet huomioon pettäessään? Aina huom. AINA on mahdollisuus erota vastuullisesti pettämättä kumppaniaan ja perhettään. Jos ei siihen kykene, niin ei kyllä myöskään ansaitse petettävän myötätuntoa, tai kenenkään muunkaan. Romantisoi vaan essi* pettämistä, mutta ei se asia siitä kauniimmaksi muutu. Pettäjä ei halua pettäjän leimaa tietenkän, koska sillä on paha kaiku. Mutta se on pettäjän oma valinta ja saa kantaa ristinsä tuon valinnan tehdessään. Ja voin todeta vielä lopuksi, että ei munulle sovi, että minua petetään. Ei nyt, eikä tlevaisuudessa. Sinulle ehkä sopii, että sinua petetään tai itse petät. Älä vaadi sitä muilta, äläkä yritä muokata muiden ihmisten mielipiteitä pettämisen suhteen. Pettäminen on paha asia ja rehellisyys hyvä asia. Vai väitätkö tosissasi päinastoin?
"Aina huom. AINA on mahdollisuus erota vastuullisesti pettämättä kumppaniaan ja perhettään"

Sinun mielipide, joka harvoin toteutuu. Pettäminen on tosiasia. Ihan siinä missä moni muukin asia, johon emme voi itse vaikuttaa ja mikä menee oman mukavuusrajan ulkopuolille. Ainoa mahdollisuus on päästä itse asian yli.
Höpö, höpö! Vai ei pettämiseen voi itse vaikuttaa? Jo on aikoihin eletty.:)
Jos ei jokainen ihan itse, niin kuka muka? Lapsellinen on ajatusmaailmasi, mutta kyllä sinuakin elämä vielä opettaa.
Kenenkään toisen pettämiseen ei voi vaikuttaa, se on tosiasia.
Mikään ei kuitenkaan oikeuta pettämään missään tilanteessa! Se on pelkurin raukkamainen ja epärehellinen teko.
Ilman kolmatta pitää osata erota, sen verran ihmisellä pitää olla moraalia ja päättäväisyyttä.

Tarina4 puhutaan miehen suvusta, mutta missähän se oma suku oli. Miksi ei luottanut omiinsa.
Minusta taas on kaikkein selkeintä erota, jos kolmansia osapuolia on. Harvalla on kanttia hakea eroa yksin, vastoin kumppanin tahtoa, vaikka eroa haluaisi, hyvin paljon. Ainakin se ottaa aikaa. Ja aika tekee tehtävänsä. Etenkin eroa haluavalle puolisolle tulee se kolmas osapuoli. Kaikelle on aikansa.
Jos sattuu, täytyy puhaltaa pipiin. Näin se helpottaa ja parantuu aikanaan.

Jostain syystä useasti, niin kuin sinullakin "sattuu sattuu" on kysymys vaativuuden, rankaisun ja epäonnistumisen tunnelukosta. Eli jokaisella on mm. oikeus olla epätäydellinen, tehdä virheitä, olla tietämättä kaikkea, olla oma itsensä, pitää hauskaa, saada hyviä asioita elämäänsä, saada anteeksi, olla onnellinen.

Näin on myös puolisolla, vaikka hänellä olisi uusi kumppani ja/tai hän haluaa muuten erota. Kukaan ei voi sanella toiselle mitä hänen pitää tehdä ja mikä on parasta. Toista ei voi kontrolloida, ei muuttaa. Kun niin toimii tai yrittää toimia, tekee asiat etenkin itselleen vaikka kuinka paljon hankalammaksi ja vaikeammaksi.
Pettämisessä ja avioerossa ei ole kyse vain pettäjästä, vaan myös lapsista ja puolisosta. Empaattinen ihminen osaa ajatella muutakin kuin omaa takalistoaan ja ottaa myös toiset ja heidän tunteensa huomioon. Hyvä ero on aivan mahdollinen - mutta siihen ei lliity pettäminen!
Hyvä ero* Pelkästään hyvää eroa ei ole olemassa. Jokaisessa erossa on hyvät ja huonot puolensa. Ehkä jopa niin, että vain toiselle on erossa lähinnä hyvää, toiselle lähinnä huonoa. Liitossa asetelma on yleensä ollut päinvastoin: liitto on toiselle ollut lähinnä huono, juuri sen takia, että on aina pyrkinyt ajattelemaan muita kuin itseään. Liiton aikana toinen on kokenut lähinnä hyvä, juuri sen takia, kun toinen on ajatellut hänen parastaan, myötäilee. Kun toinen oppii ajattelemaan myös itseään, omia tarpeitaan ja ryhtyy toteuttamaan niitä, toiselle se merkitsee huonoa. Kuten tietysti erokin. Aivan luonnollisesti.
Kukaan ei voi tietää mitä joku toinen tuntee. Empaattisuus on sitä, että osaa suhtautua toiseen HÄNEN omasta näkökulmasta, ei omasta näkökulmasta ja siitä mikä omasta mielestä olisi parasta. Pettämisen ollessa kyseessä empatia tarkoittaa juuri sitä, että ymmärtää miksi toinen on pettänyt siitä huolimatta, ettei pidä siitä ollenkaan.

Olen nähnyt kymmeniä, ellen satoja eroja. Harva niistä ollut hyvä, etenkään molemmille osapuolille. Parhaita ovat ne erot, joita toinen osapuoli on suunnitellut ehkä vuosia, toinen vain ei ole lämminnyt ajatukselle. Kun eroa haluava on sitten viimein vienyt erohakemuksen käräjäoikeuteen, toisen suurestakin vastustuksesta huolimatta, etsinyt itselleen/lapsilleen asunnon, muuttanut, hävinnyt usein taloudellisesti valtavasti, niin kaiken tämän jälkeen hän on sanonut "kyllä kannatti, oli hyvä ero". Ex-puoliso on aivan eri mieltä.
"Empaattisuus on sitä, että osaa suhtautua toiseen HÄNEN omasta näkökulmasta, ei omasta näkökulmasta ja siitä mikä omasta mielestä olisi parasta."

Aivan, ja juuri tämän pettäjä pitäisi muistaa ennen kuin lähtee pettämään.

"Parhaita ovat ne erot, joita toinen osapuoli on suunnitellut ehkä vuosia, toinen vain ei ole lämminnyt ajatukselle."

Kuvaa jälleen kerran omaa eroasi omasta näkökulmastasi. Minusta hyvä ero on sellainen, joka on hyvä kaikille osapuolille. Sellainen ero on kuitenkin varsin erilainen kuin sinun kuvaamasi.

Vaihda joskus levyä ja vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin. Olet tässäkin ketjussa esittäntyt perustelemattomia mielipiteitä ja kun sinulta kysytään perusteita, jätät vastaamatta. Mitä se kertoo argumentaatiotaidoistasi?
Argumentaatio*
Empaattisuus on kykyä asettua toisen asemaan JO tapahtuneissa asioissa.

Kannattaa myös aina välttää toisten arvostelelemista. Ihan kaikkialla, myös täällä netissä. Toisten arvosteleminen ja itsensä asettaminen paremmaksi kuin toinen, ei johda muuhun puolustautumiseen/hyökkäykseen, sotaan. Sitähän sinäkään et halua?

Tottakai jokaisella on eroon oma näkökulma. Yksikään niistä ei ole sen oikeampi kuin muut.
"Empaattisuus on kykyä asettua toisen asemaan JO tapahtuneissa asioissa."

Ja kerropa, missä empatiakyky määritellään näin? Ja anna tällä kertaa joku ihan oikea lähde. Empatiakykyä tutkitaan mm.kuvaamalla kuvitteellisia tilanteita ja mittaamalla ihmisten reaktioita ja kuvantamalla aivoja. Mielenkiintoisia tuloksia on saatu mm. buddhalaismunkkeja tutkimalla. Empatiakykyä voi ja pitää käyttää jo ennen toimintaa. Ei olisi kovin rakentavaa vetää toista turpiin ja sen jälkeen sanoa, että ei voinut tietää, että toista sattuu, koska empatiakykyä voi käyttää vasta JO tapahtuneissa asioissa.

Voisit samalla perustella myös muut tässä keskustelussa esittämäsi väitteet: Kysymys ei ole mielipiteistä, vaan väittämistä. Jos sinulta kysytään, pidätkö enemmän punaisesta vai sinisestä, kyseessä on subjektiivinen mielipide. Jos väität, että "useasti turvattomasti kiintyneet eivät välitä seksistä ollenkaan. Ei ole tarvetta pettää, niin ei petetä, kyseessä ei ole mielipide, vaan asia jota on tutkittu ja tulokset eivät tue sinun väitettäsi.
Eiköhän sen pettäjän kannattaisi tosiaan paneutua vaikka omiin tunnelukkoihinsa - mieluummin kuitenkin omiin kiintymyssuhdeongelminsa, jotta voisi kehittyä ja kasvaa ja muuttaa omaa tuhoavaa tapaansa toimia. Elämä on paljon parempaa, kun osaa olla empaattinen ja ottaa myös muut huomioon.
Rakentavuus* ei ole nyt tippaakaan rakentava. Pystyt vaikuttamaan vain ja ainoastaan itseesi. Et pysty paneutumaan ja korjaamaan toisten tunnelukkoja. Kaikkein vähiten pystyt korjaamaan toisten "ongelmia", jotka ovat vain sinulle ongelmia. Jokainen parisuhde perustuu siihen, että molemmat hyväksyvät toisensa sellaisenaan, virheineen, puutteineen päivineen. Ellei näin ole, on parempi erota. Ihan turha jankata siitä mitä toinen ei ole, ja miten tämän pitäisi muuttua "paremmaksi".
Taidat puhua itsesi pussiin. Jos kehotat petettyjä paneutumaan omiin tunnelukkoihinsa, miksi sama ei koskisi myös pettäjiä? Itsereflektio kannattaa aina, pettämistilanteessa myös puolison taustan ja kasvuympäristön reflektointi.
No petetythän täällä valittavat pahasta olostaan, ei pettäjät. Petetyt eivät siis pysty paneutumaan tunnelukkoihinsa, avaamaan niitä. Sen sijaan ja senkin edestä he yrittävät muuttaa toisia ihmisiä. Ei onnistu.
Jos petät etkä tunne edes huonoa oloa toisen ihmisen tahallisesta vahingoittamisesta, sinulla on todellakin tunnelukkoja, joiden tarkastelu auttaa varmasti elämääsi ja ihmissuhteitasi. Peiliiin katsominen kannattaa!
Jos perehdyt tarkemmin asiaan, huomaat, että petettyjen tunnereaktio kertoo vain ja ainoastaan siitä, että petetyillä on kyky solmia turvallinen kiintymyssuhde puolisoon ja kun puoliso pettää, petetty kokee negatiivia tunteita tärkeän kiintymyssuhteen katketessa Siinä ei ole mittän epänormaalia eikä kyse mistään tunnelukoista. Miksi käytät käsitteitä, joita et hallitse?
Normaali*
On myös aivan normaalia kokea helpotusta, jopa onnea siitä, että pääsee vain riesaa aiheuttavasta puolisosta eroon. Kun ero tulee, on selvää, että vähintään toiselle suhde ei ole enää pitkään aikaan ollut tärkeä. Ainakin minun olisi hirmu vaikea jatkaa suhdetta, jossa tiedän, ettei kumppani rakasta minua. Mutta tiedän, että tällaisia suhteita on paljon, mutten tee siitä itselleni ongelmaa.
Jos perehdyt tarkemmin asiaan, huomaat, että petettyjen tunnereaktio kertoo vain ja ainoastaan siitä, että petetyillä on kyky solmia turvallinen kiintymyssuhde puolisoon ja kun puoliso pettää, petetty kokee negatiivia tunteita tärkeän kiintymyssuhteen katketessa Siinä ei ole mittän epänormaalia eikä kyse mistään tunnelukoista. Miksi käytät käsitteitä, joita et hallitse?
Miksi tunnelukot olisivat epänormaaleja, sillä jonkinlaisi on melekin kaikilla, yhdellä yhdenlaisia, toisella toisenlaisia.

MUTTA tärkein asia on, että niitä tulisi avata vaikkapa terapian kanssa, jotta näitä pettämisiä, pettäjiä ja petettyjä olisi vähemmän.

Tämä juuri, että kaikki asiat luetaan epänormaaleiksi, tekee kaiken vaikeaksi ja avun hakuun kukaan ei lähde, kun tulee heti leima otsaan.
Minusta viisas ja normaali ihminen hakee apua, välittämättä muitten asennoitumisesta, hän sentään yrittää tehdä jotain. Sitävastoin nuo pettäjät juoksevat karkuun ongelmiaan seksin pariin salasuhteeseen. Jos ajattelette, seksi saa aivoista kaiken muun pois, joten se on pakoon juoksua, elämässä on vaikeita aikoja sanoisin jokaisella parilla, sillä vaikuttavia tekijöitä on koko ympäristömme täynnä.
Työpaikan ristiriidat ovat nykyään ihan todellisia riistäjiä, saatikka sitten muut elämään tarvittavat asiat, raha, asuminen , ystävät, sukulaiset, tuttavat ja tietenkin ne lapset, jotka tuntuvat kiristävän niin valtavasti perheiden vanhempien hermoja ja elämää. Kuitenkin järjellä ajatellen se oma koti on ainut paikka, jossa on useimmiten se turvallisin ja siedettävin olotila, miksi juosta sieltä karkuun, sillä ei se koti toisen naisen lapsineen tai toisen miehen lapsineen kanssa ole sitäkään. Siellä ei enää oelkaan vain omat, sinne kuuluu jo puolikas muutakin, josta pitäisi pysyä erosssa niin mielipiteineen kuin tekoineen.

Kyllä niitä tunnelukkoja kannattaa yrittää avata, eikä juosta pakoon, sillä pakoon juoksu jatkuu muuten koko elämän.
"Kyllä niitä tunnelukkoja kannattaa yrittää avata, eikä juosta pakoon, sillä pakoon juoksu jatkuu muuten koko elämän"

Kannattaa ymmärtää pari asiaa
- toinen ei halua muuttua
- itse ei halua muuttua

Kriisi parisuhteessa lähtee nimenomaan siitä, että jompikumpi muuttuu tai enteilee muutosta. Harvemmin kukaan muuttuu yhdessä yössä, vaan muutos on pitkä prosessi. Uskottomuutta on kaikenlaista ja jokalähtöön. Hyvin usein se kuitenkin liittyy henkilön omaan kriisiin. Sen miettimiseen haluaako enää jatkaa liitossa, vai ei.

Minkään terapian avulla ei voi välttää kriisejä, ainoastaan selvitellä niitä. Parisuhdeterapia ei auta, ellei molemmat todella halua jatkaa liittoa tasavertaisina kumppaneina. Liitto, jossa yritetään muuttaa toista ei toimi. Samoin ei kannata yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, joksi ei halua (vaikka puolison mielestä se olisi ainoa vaihtoehto jatkaa liittoa), koska tulee helposti katkeraksi. Katkeruus on elämän suurimpia vitsauksia. Ei se, että on ongelmia, erimielisyyksiä, kriisejä, joiden vuoksi joutuu muuttamaan suuntaa, vaikkapa eroon asti.
"Jokainen parisuhde perustuu siihen, että molemmat hyväksyvät toisensa sellaisenaan, virheineen, puutteineen päivineen"

Ihan varmasti hammastahnatuubin väärin puristelu on toisen mielestä virhe, mutta inhimillinen ja hyväksyttävä. Mutta entä puolison väkivalta, uskottomuus, valheet rikollisuus tai alkoholismi? Jossain kulkee raja, jossain kohtaa virhe/puute muuttuu pahuudeksi ja ei-hyväksytttäväksi käytökseksi. Empaattinen puoliso tukee omaansa tämän huomatessaan,hän toimii parhaansda mukaan niinettä väärin tekevä pääsisi eroon pahuudestaan. Ja monesti pääseekin,sillä sitähän avioliitto on, kasvetaan ja vanhennutaan yhdessä toinen toistaan tukien ja toinen toistaan kasvattaen ja molemminpuolin vapaaehtoisesti. Sitten jos edessä on yrityksistä huolimatta tilanne, että joutuu toteamaan, että ei voi auttaa toista hänen ongelmissaan, sitten vasta erotaan.
Avioliitossa tuetaan, tai sitten ei. Hyvin usein avioliitossa lannistetaan, tai ollaan vain. Odotetaan ihmettä.

Jokainen määrittelee suhteensa ja rajansa itse. Kukaan ei voi auttaa alkoholistia parantumaan, saa narkkaria lopettamaan douppaamista, lopettamaan puolison väkivaltaa jne. Se on jokaisen tehtävä ihan itse, alusta asti. Tuki em. asioista irtipääsemiseksi täytyy hakea muualta kuin kumppanilta. Kumppanin tehtävä on olla puoliso, ei parantaja. Ikävä kyllä hyvin harva alkoholisti/narkkari jne parantuu. Alkoholistien puolisoille suosittellaan vähitnään erillään asumista.
Natalia, totena esittämäsi väitteet eivät ole totuuksia. Mm kuka suosittelee alkoholistin puolisolle eroa? Al-anonissa käydessäni pyrittiin tuomaan esiin että ei pidä omin toimin auttaa tai tukea toisen juomista ja pitää elää itse hyvää elämää. Joillekin se voi tarkoittaa eroa, mutta ei kaikille, eikä kukaan eromaan kehottanut! Se on jokaisen oma valinta. Paitsi jos väkivaltaa oli mukana.
Mielipide, ei totuus. "Al-anonissa käydessäni pyrittiin tuomaan esiin että ei pidä omin toimin auttaa tai tukea toisen juomista ja pitää elää itse hyvää elämää"

Ihmiset ovat usein sokeita suhteessaan alkoholistiin. Pelkästään yhdessä asuminen tukee hyvin usein toisen juomista. Uskotaan lupauksia, jotka eivät pidä. Uskotaan valheisiin, juomisen peittelyyn vuosikausia. Juominen tuo mukanaan rahavaikeuksia, joita kumppani joutuu paikkailemaan parhaansa mukaan. Juopon rahaongelmien paikkaaminen on myös juomisen tukemista. Alkoholistin kanssa asumisen on jatkuvaa epävarmuudessa ja hälytysvalmiudessa elämistä raitistumisen jälkeenkin. Kukaan muu kuin alkoholisti itse ei voi rehellisesti sanoa, että puolison pitäisi "elää hyvää elämää" hänen alkoholisimistaan huolimatta. Alkoholistiperheissä toimitaan suurimmaksi osaksi alkoholistin ehdoin. Koko elämä keskittyy viinasten ympärille. Etenkin, jos perheessä on lapsia, pitäisi erota. Ihan maalaisjärki sanoo sen.

Itseäni puistattaa yhä, kun pienenä leikin lähellä asuvan 4-vuotiaan Riitan kanssa. Riitan isä oli tuurijuoppo, joka välillä sai juoppohulluuskohtauksia ja monesti hän yritti itsemurhaa. Tämän tästä hänet kiidätettiin sairaalaan + hoitoon. Kun isällä oli putki päällä, Riitan piti valvoa häntä, ettei hän ripustaisi itseään hirteen autotalliin tai vessaan. Riitalla ei saanut koskaan laittaa vessan ovea lukkoon. Hyvin surullinen perhe, jossa ei ollut elämäniloa ensinkään. Ihan naurettavalta kuullostaa tuo "elää hyvää elämää". Sitä ei tosiaan voi alkoholistin kanssa elää. Kerrottakoon vielä, että Riitan ollessa 14v, hänen isänsä viimein onnistui itsemurhassaan.

Kuten tuossa edellä sanottiin, alkoholisti toipuu harvoin sairaudestaan. Riippuu hyvin paljon minkä ikäisestä ihmisestä on kyse ja kuinka pitkään juominen on kestänyt. Useinhan se on ollut runsasta vuosikaudet ennenkuin asia nostetaan tapetille. "Juot liikaa" "Enkä juo" -keskusteluja käydään pitkään.

Jos yrittää jatkaa alkoholistin kanssa, hänelle täytyy asettaa ehdot, joita noudatetaan. Hoitoonhakeutuminen on kaiken a ja o. Pelkkä katko ei riitä. Jos ja kun tulee retkahduksia, niin kotona juomista ei pidä hyväksyä. Kymmeniä retkahduksia tai retkahduksia usein ei pidä hyväksyä. Muuten tukee juomista.
Kymmeniä retkahduksia on usein. Tarkoitin useita retkahduksia tai harvemmin mutta pitkäksi venyviä juopottelujaksoja.
Cindy, sinulla on hyvää tarkoittavia neuvoja. Mutta jos ainoa kosketuksesi alkoholismiin on lapsuutesi leikkikaveri, jätä ongelman ratkaisuohjeet kerrottavaksi asian parissa toimiville ammattilaisille. Heitä löytyy AA:sta, Al-Anoneista, päihdeklinikoilta...yksityiskohtiin menemättä, neuvosi ovat hyvää tarkoittavia, mutta eivät kaikin osin vastaa ammattilaisten ohjeita ja oikeaa tukea alkoholistiperheen jäsenille.Tätä lukevat ,pitkään taistelleet perheenjäsenet tuntevat varmaan aiheen jo sinua paremmin, jaksamista kaikille heille.
Ei TODELLAKAAN, tuo lapsuuden leikkikaveri ole ainoa kosketukseni alkoholisimiin! Voi hyvä tavaton sentään!

Kukaan ammattilainen ei voi ratkaista kenenkään ongelmia! Ammattilaiset vain auttavat ihmisiä ratkomaan niitä itse. Sehän on nähty, ettei ihmiset useinkaan kykene ratkaisemaan ongelmiaan, koska odottavat toisten tekevän sen. Siksi alkoholistin puoliso valehtelee itselleen "suhteemme on hyvä, kunhan toinen vain lopettaa juomisen". Suhde on silti juuri sellainen kuin se on tässä ja nyt eikä mitään muuta.

Olen ollut töissä päihdeklinikalla, lastenkodissa ja nuorisokodissa. Nykyisin olen myös poliisien kanssa tekemisissä, työni vuoksi ;). Mikään ei tule käsitystäsi siitä, että alkoholistin kanssa voisi viettää hyvää elämää. Ei kerrassaan mikään. Mitä kauemmin juominen on jatkunut, mitä vanhempi on, niin raitistumisen edellytyksiä ei juuri ole. Tämä on ihan fakta. Alkoholistiperheissä elää tuhansia lapsia ja nuoria, joiden huostaanotto olisi täysin välttämätöntä.

Kai jokainen on lukenut Tommy Hellstenin "virtahepo olohuoneessa"? Kannattaa lukea myös Kreetta Onkelin kirja "Iloinen talo".
Hahhahhaa "Rakentavuus". Elämä ei tosiaan ole paljon parempaa, jos otat vain muut huomioon eikä sinua huomioida koskaan! Uhrautuminen ei ole hyväksi, ei itselle, ei parisuhteelle, ei lapsille. Kukaan muu ihminen kuin sinä itse ei pidä sinun puolta, tiedä mikä on itselle kaikkein parasta.
Minun käsittääkseni empatiakyky on aivan eri asia kuin uhrautuminen. Uhrin asenne kertoo aivan muunlaisista persoonallisuudenpiirteistä kuin empatiasta.
"Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on yleensä kaikkein vaikein eroamisen muoto. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset seuraukset jokaiseen perheenjäseneen."

kirjoittaa asiantuntija täällä:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Erotaan-ihmisiksi/1739/?c=Ero-opas
Toden totta ikävin tapa eroon on tuo kolmas matkassa. Silloin päätöstä ei enää tekään omana mielen mukaan, vaan tuo kolmas häärää säätämässä asioita. Hänen toimintansa on julmaa.

Tuo linkki edellisessä on varsin hyvä, mutta juuri näissä kolmas on jo mukana jutuissa taphtuukin sitten se kaikkein kamalain asia myös lapsille ja lähisukulaisille. Sillä kolmas on julma henkilö, hän manipuloi, luultavasti oman häpeänsä vuoksi, käytöshän täysin moraalitonta, alkaa eroittamaan kaikkea toisen entistä elämää pois.

Kun saatte kohdallenne moisen, ette varmasti toivo pahimmalle vihamiehellekään, niin pahaa jälkeä tuo kolmas saa aikaan.
Elämä menee aivan pohjamutiin myös näillä läheisillä.
Minä kiitän kolmatta, ei kyllä tiedä mihin ryhtyi!
Yllättävää miinustusta. Miten kolmas, joka pettäjän kanssa taustalla häärinyt, voi edes kuvitella, että hänet hyväksyttäisiin ehdoitta? Valitettavasti kolmas leimautti itsensä ja kasvonsa kuljeskelemalla pettäjän kanssa jo pari vuotta ennen kriisiä, hänestä tuli tahtomattaan ns. kylän julkkis. Melko yksinkertainen pitää olla, jos kuvittelee, että asuin- ja ihmissuhdeverkosto olisi niin sokea, ettei ole tätä huomannut, sukulaisista ja niistä tosi lojaaleista kavereista nyt puhumattakaan..
Miksi sitten petetyt ja tai jätetyt tekevät erosta vieläkin vaikeamman? Siksi, että heidän tunteensa sumentavat heidän järkensä. Mitä enemmän sumentaa, sitä vaikeammin jää jumiin omiin tunteisiinsa. Omalla suhtautumistavalla ja asenteella on tärkein rooli siinä miten toimimme, tilanteessa kuin tilanteessa. Silti monet luulee asioiden johtuvan vain ulkoisista olosuhteista ja toisista ihmistä. Kun on sovussa tunteidensa kanssa, ymmärtää itsensä lisäksi myös toisia.
Miksi jotkut eivät ymmärrä, ettei asiat mene läheskään aina oman mielen mukaan? Älytöntä on myöskin syytellä toista omista psyyken ongelmista/sairauksista. Se on kyvyttömyyttä kohdata omia ongelmia ja niiden pakenemista aivan täysillä. Ota oma elämä haltuun. Keskity omaan elämään.
"Älytöntä on myöskin syytellä toista omista psyyken ongelmista"

Kuule, ketään syyttämättä, puolison uskottomuuden paljastuminen todellakin käynnistää psyykkisen sairauden. Lue vaikka helposti:
http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/asiantuntija-neuvoo-nain-selviat-traumasta-ja-traumaperaisesta-stressihairiosta/2012/05/1547241

Uskottomuuden käynnistämästä psyykkisestä traumasta voi lukea myös tarkasti kirjallisuudesta.
Mitä sillä on enää väliä jos kerran ero tulee joka tapauksessa. Jätetyt narisee aina se on selviö ja jos mukana on pettämistä niin naristaan sitten vaan hiukan lisää. Monilla naisilla on myös raivostuttava tapa mennä aivan hysteeriseksi ja alkaa soittelemaan tai viestittelemään sekä kyttäämään miehen menemisiä jne.

Riivinrautojen kohtalo vaan on se, että joutuu vaihtopenkille. Onhan se ihan selvää ensin menet naimisiin nätin tytön kanssa ja sitten muutaman vuoden päästä heräät homsuisen ryhävalaan vierestä joka narisee joka asiasta, asiaa ei myöskään paranna se asia, että seksiä saa kahdesti kuussa mikäli on ollut oikein kiltti poika, luonnollisesti lähetyssaarnaja asennosta mitään erityisiä mausteita on turha odotella...tuhkaluukkua ei kannata erehtyä hipelöimään... siitä vasta meteli nouseekin.
Ihan jees, että sulle on eron syyt näin yksinkertaiset ja selvät. Yhteen haluan puuttua.
"Mitä sillä on enää väliä jos kerran ero tulee joka tapauksessa"
Eron lähestyessä miehet usein käyttäytyvät niin että millään ei ole enää mitään väliä. He sallivat itselleen mitä julmimman expuolisonsa kohtelun, valehtelut, pettämisen ja pilkan. Tätä mies itse katuu loppuelämänsä. Kandeis käyttäytyä kuin kunnon mies oman eron loppuun asti ja olla sen jälkeenkin olla kunnioittava exäänsä, ehkä omien lasten äitiä kohtaan. Jos ei ole, menettää vain oman maineensa, joutuu häpeämään itseään ihmisten ja omien lastensa silmissä, rikkoo omat ihmis- ja sukulaissuhteensa ja saa oman sielunsa pahasti rikki ja ahdistukseen.
Ei tuolla asenteella kannata naimisiin mennäkään, vaan vaihtaa niitä tuhkaluukkuja niin tiheään, ettei kyllästymään pääse.
Siinä tämä "uutta tilalle" on taas oikein kakkosen prototyypi! Kylmä, ilkeä ja muka fiksu kaikessa omahyväisyydessään.

Jos ei olisi niin helppoja kakkosia, niin eipä olisi paljon salasuhteitakaan. Miehethän yrittävät aina. Tyhmä ei välttämättä ole yrittäjä, vaan se joka suostuu!

Tällä palstalla muutama kirjoittaja yrittää omassa epävarmuudessaan ukkomiehen suhteen polkea vaimoja jalkoihinsa. Ei se kyllä helposti onnistu, sillä he ovat vahvempia kestämään myös vastoinkäymisiä.

Ja nämä eroja puolustavat ovat unohtaneet, että tässä keskustelussa on kysymys erosta pettämisen jälkeen eikä mistään normierosta, sillä niitäkin toki löytyy.
Vastaan tähän, kuten toiseenkin kirjoitukseen. Elä ja anna toisten elää. Niin voit vaikuttaa parhaiten siihen miten helpoksi tai vaikeaksi asiat teet itsellesi. Mihinkään muuhun et pysty vaikuttamaankaan.
Anneli, yritä kestää! Tämä on julkinen keskustelupalsta!
"Sattuu sattuu". Oikea kysymys itsellesi on "miten ei satu?".

Elämässä yleensäkin joskus sattuu ja tapahtuu. Välillä tapahtuu ihania ja tuntuu hyvältä. Huomattavaa on, että eri ihmisiä sattuu erilaiset asiat ja eri asiat tuntuvat hyvältä.
Kyllä vaan! Eri ihmiset pitävät eri asioita maailman kamalampina tai mukavimpina. Eri ihmiset myös pystyvät ratkaisemaan parisuhteensa ongelmia eritavoin. Toiset tosiaan ratkaisevat ne, toiset eivät. Suuri osa jää kinastelemaan ja syyttämään toisiaan. Joissain on sota alvariinsa, pieni rauhan aika välissä, ja sitten taas soditaan.
Jokainen saa halutessaan hakea eroa. Oli sitten uusi suhde tai ei. Fiksusti ja sovussa eroaa hyvin harva, vaikkei uusia kumppaneita olisikaan. Lisäksi asiat on siten miten niihin asennoituu. Jokaisesta itsestä kiinni.

Kirjoituksestasi tuli sellainen kuva, että jos kumppanisi haluaa erota, niin sitä hän ei saisi tehdä, koska sinua sattuu. Jos kumppani kaikesta huolimatta hakee eroa, niin hän ei saisi muutamaan vuoteen aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, muuten voit sairastua psyykkisesti, koska ero on sinulle pitkä ja vaikea. Huomaatko, että sinä ajattelet vain itseäsi ja teet erosta vaikeamman, ihan itse?
Cindy, olet oikeassa siinä että toisen tekemisiin ei voi vaikuttaa ja jos puoliso haluaa erota, sitä ei voi kieltää. Mutta kommentistasi puuttuu aito ymmärrys ja empatia erosta kärsivää jätettyä kohtaan. Jos et itse ole kohdannut avioeroa, jätä neuvojen antaminen heille jotka tuntevat eron omakohtaisesti tai ovat ammattilaisia. Joskus tunteet eivät ole ihmisen hallinnassa, niinhän kakkosetkin aina sanovat "rakastumiselle ei voi mitään". Erossa surun, vihan ja tuskan tunteita ei voi hallita. Ap kirjoitti ihan oikein, uskottomuuden paljastuminen ja ero sen myötä on ammattilaistenkin mukaan vaikeampi kuin sellainen ero, jossa ei ole kolmansia osapuolia. Ja jätetty voi sairastua henkisesti, ilman vaikutusmahdollisuutta pysyä "omalla asenteella" terveenä.
vaikea ongelma taas. Jätetyksi tuleminen on kurjaa ja ikävää. Kolikon toiselta puolelta, myös takertuva puoliso on kurja, ikävä, vaikea jättää. On haasteellista tulla jätetyksi, mutta samoin on hyvin haasteellista jättää. Lähtöasetelmasi on, että jättäjälle kaikki on helppoa, hänellä ei ole huolenhäivää. Monesti jättäjä juuri jättääkin kumppanin, ettei itse sairastuisi henkisesti kumppanistaan (ja lapset ei sairastuisi).

Tunnen lukuisia jätettyjä ja jättäjiä. Jopa niin, että olen itse seurannut hyvin läheltä pariskuntien eroja, tuntemalla ja tietämällä heidän asiat molempien hyvinkin erilaisesta näkökulmasta, usein täysin vastakkaisesta. Moniin eroihin on liittynyt liiton aikaista uskottomuutta, alkoholismia, lääkeaineiden ja huumeiden käyttöä yhdessä ja erikseen, persoonallisuushäiriöitä, sairauksia, työttömyyttä, työnarkomaniaa, lasten ongelmia jne. No, yleensäkin kaikkea mitä elämä kantaa. Sitä ei saa valita, mitä puoliso tekee, mitä valitsee. Hyvin paljon auttaa itseään, jos todella kuuntelee kumppania ja ymmärtää sen mitä hän sanoo. Ei arvostele eikä intä vastaan.

Omia tunteita pitää myös kuunnella. Mistä ne tulevat? Mihin ne menevät? Tärkeintä on ymmärtää, että ne ovat tunteita eikä antaa niille ylivaltaa järjeltä ja tahdolta.
 /   /  / Te joilla jo uusi ja haette eroa!

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku

E-Kontakti

LÖYDÄ SE OIKEA!

Hae sinkkuja Suomen suurimmasta nettideittisivustosta E-kontakti.fistä. Löydä seuraa jo tänään!

Haen naista:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.
Haen miestä:  25-34 v.  35-49 v.  50+ v.



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta