Lasten muutto lähivanhemman kanssa toiselle paikkakunnalle

Sen jälkeen, kun olet muuttanut lasten kanssa pois yhteisestä kodista eron yhteydessä, olet tarvinnut etävanhemman luvan nimenomaan yhteisestä kodista muuttamiseen. Siitä eteenpäin "lupalappua" ei tarvita - koska samallahan ex-puolisolla olisi ikuinen määräysoikeus myös siihen, missä SINÄ asut, vaikka ette ole enää yhdessä.

Yleinen ohjeistus kaiketi on sellainen, että maan sisällä saa muuttaa pitkiäkiäkin matkoja. Tässä yhteydessä pitäisi kuitenkin neuvotella tapaamisasiat uusiksi ja sopia esim lasten matkakustannuksista. Lähivanhemman niskaan ei kaikkia kustannutksia aleta kaatamaan, vaan kulut puoliksi. Vastaavasti jos etävanhempi muuttaisi teistä 800 km päähän, ei hänellä olisi yksin velvollisuutta maksaa matkakuluja.
Rimpautapa asiasta lastenvalvojalle, niin saat asiat selviksi :)

Kuulostaa provolta? Kuka nyt muuttaisi ilman syytä toiselle puolen suomee? Mikähän ikäisiä lapsesi on ja mikä on niiden mielipide? Lapsethan ovat ne tärkeimmät, eikö? Mitähän he pitävät paikkakunnan vaihdosta ja mahdollisten kaveriensa menettämisestä? Siinä voi käydä äkkiä niinkin ettei lapsesi halua muuttaa vaan jäädä isänsä ja kavereittensa luo. Eiköhän nuo tapaamiskulut mene sinun piikkiin jos muutat lasten olosuhteita noin? Varsinkin jos osituskin oli sinulle eduksi.

Ap jatkaa...lapset jo esimurkkuiässä. Molempien kanssa olen keskustellut n. 1,5 vuotta asiasta, miettineet miten kaverien kanssa käy ja miten uusia kavereita saisi ja koulujen vaihdot sun muut. Ehkä suurin syy siihen miksi muuttaisimme toiselle puolelle suomea, on se että sieltä suunnalta saisimme ostettua ison talon johon mahtuisimme kunnolla. Kyllähän se minullekkin olisi suuri muutos koska jo pelkästään työpaikka vaihtuisi minullakin. Nämä kaikki on suuria kysymyksiä ja niitä ollaan mietetty siis pitkään. Lapset ovat kovin olleet samaa mieltä että kiire ja ihmisten töykeys täällä etelässä on aivan erilaista kuin pohjoisessa. Vertauspohjana voisikin käyttää sitä kun ollaan matkusteltu pohjoisessa. Luonto ja kaikki muukin on erilaista. Älkää nyt hyvänen aika miettikö että minä olen yksin asiaa ajatellut enkä olisi lapsilta kysellyt mitään :) Ja on myös mietitty että kunhan lapset kasvavat ja pitäisi alkaa opiskeluita miettiä niin mihin sitten menevät opiskelemaan...kyllähän nämä kaikki ovat asioita joita todella tarkkaan pitää miettiä. Mutta kun suurin syy on todellakin se että jos toinen vanhempi haluaa estää lähtömme niin onko se mahdollista, kyseessä on kuitenkin yhteishuoltajuus. Eikä tässä ole tarkoitus katkaista välejä suuntaan tai toiseen. Ihan samalla tavalla lapset ja etä saavat sitten tavata toisiaan kunhan vaan sovimme kuka maksaa ja minkä verran. Onhan täällä palstoilla varmasti provojakin muttei tämä sellainen ole.

Niin miksi sitten etävanhempi muutti kaua ja nyt sitten olisi jo vaatinut pienten lasten lähettämistä monen tunnin juna-tai automatkalle viikonlopuksi. Sunnuntai-iltana paluu, järkikö on aivan jäähtynyt päässä, sillä lapset ensinnäkin ovat peloisaan ja eivät taida olla suotta, sillä kuka heistä pitää huolta koko ajan, ei kukaan. Toiseksi väsyvät.

Toivoisin jokaisen vanhemman ennenkaikkea pysyvän samalla paikkakunnalla lasten vuoksi.

Kyllä nyt kuulostaa kovasti siltä, että AP ajattelee vain itseään. Ei ole lasten etu muuttaa noin pitkälle isästään, ja varmasti vaikuttaa myös tapaamisten tiheyteen. Latenvalvojatkin ovat näissä asioissa valitettavan usein aina äidin puolella. Unohdetaan se lasten oikeus viettää aikaa myös isänsä kanssa. Ja viettää aikaansa on kyllä vähän eri asia kuin nähdä pikaisesti silloin tällön viikonloppuna, lopulta vieraantuvat kokonaan... Mutta ehkä tätä AP juuri haluaakin, viis väliä lasten isästä ja lasten oikeuedesta olla hänen kanssaan, kunhan itsellä on kaikki hyvin.

Jos mun ex päättäisi muuttaa eri paikkakunnalle niin en kyllä tasan varmasti osallistuisi lasten matkakuluihin. Exä ne joutuisi maksamaan. Hänhän se päätti muuttaa...

Täysin itsekästä ajattelua mun mielest AP:ltä.

Oletko kuullut teinien mielipidettä henkilökohtaisesti? Ai et?

Ei pidä kritiikittömästi uskoa mitä äiti kertoo, vaikka lastensuojeluhan asiat kirjaa niinkuin ne kerrotaan, mutta onneksi käräjätuomarit ei sentään kaikkea niele pureksimatta.

Minusta AP vaikuttaa epätasapainoiselta ihmiseltä, joka pakenee itseään.

on fiksu ihminen kun miettii asioita lastenkin kannalta. Jos muksut on mukana hommassa niin mikä ettei. Elämää on muuallakin kuin etelässä.

Ja ainahan voi muuttaa takisin jos siltä tuntuu.

Okei kuulut siis siihen onnelliseen harvinaiseen "tilastovirhe"10 prossaan miehistä joilla lähivanhemmuus. Onnittelut siitä.

En siltikään ymmärrä miksi pohjoiseen? Siellä on kylmää ja pimeetäkin.

Oletkos remu koskaan käynyt Rovaniemellä?
Kylmyys ja pimeys Ruuhka-Suomessa tuppaa olemaan ihmisten mielissä, noin lasten kasvatuksen kannalta asioita ajatellen.

Vau oletko nyt ajatellut ihan ok tätä asiaa. Jos lapsesi ovat jo teini-iässä niin missä luulet että heillä on parhaimmat mahdollisuudet elämään ja työhön, etelä vai pohjois suomes? Miksi muuttaa heidän elämää nyt ja miksi työntää isää enemmän sivuun pitkän matkan takia. Enpä usko että tapaamisia tulisi olemaan montaa tommosen matkan takia. Mä vähän luulen et sä teet tätä kyl ihan omien syittes takia ja tulet katumaan. Ei se ruoho ole vihreämpää aina aidan toisella puolella. Luuletko että saat oikean kuvan paikasta käymällä siellä lomalla? Käy samassa paikassa 10 kertaa ennen ku muutat ni sit voit ehkä sanoa.
Ei sieltä pohjoisesta muuteta takaisin noin vain kalliimpaan ympäristöön.
Olen äiti ja eronnut ja minä jäin ja kasvatin lapseni ulkomailla kun halusin että heillä oli isä ja välit isään ja voin sanoa että ei ollut helppoa mulle mutta omat tunteet ja halut pitää joskus pistää sivuun. On tärkeää että lapsilla on suhde isään ja mieluiten lähellä. Ne vauvat nyt ei tarvitse välttämättä isää mutta kasvaessa kylläkin, älä vähittele isän osaa heidän elämässä. Miksi tehdä tämä asia vaikeammaksi? Kuulostaa vähän kun haluaisit tehdä draamaa tästä asiasta ja ehkä haluat paeta jotain?

Monsterimonsteri28...kiitos vastauksestasi...muttei kai niitä lapsia voi 2 miestä tehdä keskenään...? :) Olen siis isä itse...ja se lähivanhempi jolla lapset ovat suurimman osan ajasta...en siis voi kuin korjata tämän asian sinulle ;)

En muuttoa sinänsä vastusta, kyselemäsi raha-asiat selvinnevät ammattiihmisiltä.Mutta mutta. Kovin ehdottomasti puhut muutosta, "miän ja lapset haluamme". Oletko ihan varma muuttosi vaikuttimista, miksi haluat muuttaa? Jos kyse on siitä, että itse haluat paeta jotain ahdistavaa, jota nykyisellä paikkakunnallasi ja elämässäsi on, niin vaikutin väärä. Oletko ihan varma, että lapset haluavat muuttaa? Viimeistään ala-asteikäisillä lapsilla on kiinteät, tärkeät kaverisuhteet ja koulu on heille tärkeä, he ovat oppineet ja sopeutuneet kouluympäristönsä jäseneksi ja pitävät elämästään. Jos lapsilla on molemmissa näissä asiat todella hyvin, on heille vaarallista järjestää heille tilanne, jossa he menettävät entiset kaverit ja joutuvat uuteen kouluun, jossa joutuvat etsimään uudestaan kaverit ja oman paikkansa kouluyhteisössä. Muistan omilta kouluajoiltani, että vieraalta (lasten silmiin 'halveksitulta' kuten pk-seutu voisi olla pohjoisessa) paikkakunnalta muuttanutta tyttöä ei koskaan hyväksytty kaveripiireihin, sillä sydänystävät oli jo jaettu, eikä hänelle sellaista enää löytynyt. Sen sijaan hän joutui koulukiusatuksi, koska puhui ja käyttäytyi eri tavalla kuin paikkakunnan muut lapset.

voi jeesus mitä jengiä täällä kirjottelee...joskus elämäntilanne vain on niin hankala että pitää tehdä raskaita päätöksiä..ihan turha täällä on ketään alkaa syyllistämään..itsellä on tilanne että olen muuttamassa pohjoisesta etelään lasten kanssa,koska todella raskaan avioliiton(henk/fyysis väkivaltaa) ja avioeron myötä ei minulla ole yksinkertaisesti mitään tässä kylässä ja etelässä kaikki siskot,veljet ja vanhemmat joita tosiaan olisi tuekseen tarvinnut aikoinaan niin kyllä se yksinkertaisesti on niin että jos vanhemmat eivät ole onnellisia niin eivät kyllä ole lapsetkaan.. kenen vuoksi me täällä elämme..itsemme ja lastemme..emme entisten heilojen.kysehän on kuitenkin suomen sisäisestä muutosta eikä ulkomaille menosta....kyllä pistää vihaksi ihmisten tyhmyys.

Mielestäni ap.n kirjoitus ja kommentit ovat hyvin asiallisia!

Tuntuu että aihetta on pohdittu pitkään...ja jos kerran lastenkin kanssa asiasta puhuttu niin ei muuta kuin menoksi :-)

Olen itsekin eron jälkeen suunnitellut muuttoa ja nimenomaan pidemmälle pohjoiseen koska siellä elämäntyyli on vaan huomattavasti leppoisampi ja ihmiset aidompia kuin täällä "ruuhka" Suomessa...

Ja miksi ei voisi muutolla aloittaa "Uutta elämää" ?
onko siinä jotain pahaa että haluaa aloittaa uudessa ympäristössä...puhtaalta pöydältä?

Tsemppia ap.lle...suuria muutoksia edessä mutta kyllä niistä selviää kun on halua!


ps. -erkki- on sullakin ongelmia...vaihda palstaa jos et kestä lukea...ärsyttää noi kommentit

Kannustan täysillä sinua ja muuttoa. Itse olen alunperin pohloisesta kotoisin. Nyt tosin ja valitettavasti jo 20 v. uudellamaalla asunut. Kaipuu pohjoiseen on kova ja aina kun siellä käyn, en pois haluaisi lähteä.
Siellä on ystäviä ja sukulaisia, halvempaa asua ja ihmiset ihania!
Nyt tunnen tilaisuuteni paluumuuttoon häämöttävän. Nimittäin avioero on vireillä. Samat kysymykset mietityttää kuin sinuakin. Voiko etä estää muuton? Pitääkö minun olla yksinhuoltaja?
En kylläkään ajatellut heti rynnätä suoraan pohjoiseen vaan pikku hiljaa selvitellä mahdollisuuksia. Lapset 17, 12 ja 7-vuotiaat. Nuorin ja vanhin haluavat varmasti lähteä. Keskimmäinen hiukan epävarma.
Minäkin kaipaisin jonkun kokemuksia vastaavasta. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi. Toivottavasti pääsette muuttamaan ja viihdytte :)

Se on hieno, kun voi muuttaa ja jatkaa elämää täysin uudella paikkakunnalla. Olen juuri eronnut ja eämäni on täyttä sotkua. Minua siis hylättiin kahden lapsen kanssa. Lapset vielä alle kouluikäisiä. Olen nyt alkanut miettiä omaa etua ja tulevaisuutta. Sillä olemme puoli vuotta lasten kanssa koettu helvetti itse. Mies muutti toisen naisen luokse ja eropapereihin kirjoitti, että lapset jää äidilleen. Olen tehnyt kaikkeni, jotta hän muuttaisi takaisin ja kasvattais lapset kanssani. Hän tosiaan vei minulta kaikki mehut elämältä. Nyt olen vihdoinkin pääsyt miettimään, että mikä olisi paras ratkaisu minulle ja lapsille. Päätin muuttaa itäsuomeen opiskelemaan ja siellä minulla olisi enemmän tukiverkostoa. Olemme sopineet, että hän tulee sinne tapaamaan lapsia niin paljon kuin haluaa. Mutta en anna lapsiani tuoda tänne, vain niin, että minä tulen mukaan. Haluan opiskella ja aloittaa uuden elämän siellä ja toiveessa, että hän palaa luoksemme joskus vielä. Siihen asti keskityn vain minun opiskeluun ja lapsiin. Nyt teen vihdoinkin jotain elämälleni. Joten joo muutto ei ole huono idea. Ja näistä laki jutuista en tiedä, että miten siihen käy teidän kohdalta. Suosittelen olemaan yhteydessä johonkin lakitoimistoon tai lastenvalvojille.

Vanha ketju, mutta olisi kiva tietää, että miten aloittajalle kävi? Muutitko? Itse haaveilen taas toisensuuntaisesta muutosta, mutta se on vielä kaukainen haave. Täytyy sanoa, että eräs ystäväni muutti etelästä tänne pohjoiseen ja heidän 12 vuotias tyttö on kyllä saanut hyvin kavereita. Eli sen suhteen ei kannata aina ensin maalata piruja seinille.