Hei kaikki, olen kaksikymppinen nuori lady. Luinkin joskus keskustelua jossa oli puhetta syrjäytymisesta, mielenterveysongelmia yms. homoseksuaaleilla, muistan sen että siinä väitettiin monella olevan mielenterveysongelma. Onko syömis tai mielenterveysongelmat siis yleisimpiä meillä? Itsellä on monelaisia ajatuksia mielessä nyt, ongelmia elämässä pitkään jotka ovat saaneet minut terveydellisesti sairastumaan ja taas tämä sairaus on saanut minut sairastumaan ahmimiseen ja pikku hiljaa olen huomannut itsessäni
mielenterveyden heikkenemistä. En kerro itsestäni tarkkaan mikä minulla on, mutta sanon että hormonitasapaino ja aineenvaihdunta on täysin sekaisin, enkä tarkoita vain sukupuolihormoneja. Kuitenkin tämän takia minun on paha olla, koko ajan nälkä ja puutostiloja elimistössä. Olen tuntenut noin kahden viikon ajan kuinka elämän kipinä ja eloisuus häviävät, äsken kävin kaupassa ja siellä oli eräs nuorehko mies samalla hyllyllä, joka selvästi yritti vaihtaa katseita, itselleni tuli taas kamala itseinho, ei siis miehestä vaan siitä kuinka olen taas keksihyllyllä. Näin samalla omaa serkkuani kaupasta lähtiessäni poikaystävänsä kanssa ja minun ei tehnyt mieli jäädä juttelemaan, halusin olla yksin, poissa.
Tutkimukset ovat vielä kesken tämän hormonitasapainon kanssa ja huomenna menen verikokeisiin.
Minulla on niin yksinäinen olo, jos lähden käymään kaverieni kanssa baariin, minua itkettää, itkettää kuinka nään heteroiden suutelevan. En ole koskaan seurustellut. En ole itserakas, mutta sanon että ulkoapäin olen kaunis, hoikka ja naisellinen. Uskon että jokainen voi sanoa itsestään hyvää ilman että toiset luulevat tämän olevan itserakas. Ulkoapäin minusta ei siis nää tätä ongelmaa, yksinäisyyttä, ahmimista ja sitä terveydellistä tilaa.
Asia mitä tällä hain on se että voiko tämä kaikki elimistön epätasapaino johtua myös pohjimmiltaan(todellakin muut asiat vaikuttavat myös) lesboudesta, eli siitä yksinäisyydestä, siitä kuinka ei saa rakastaa ja tulla rakastetuksi?
Mielenterveys- ja syömishäiriöt
25
378
Vastaukset
- terveempi kesä
- elämän edessä
Ehkä yksinäisyys yksin ei aiheuta kaikkea. Mutta onhan se tilastollisesti kai niin, että parisuhteessa elävät ovat keskimäärin terveempiä ja elävät pitempään.
Mutta hei, kyllä nainen voi löytää naisen, ei lesbous ole tuomio loppuelämään yksin. Vaikka sen kumppanin löytäminen vähän heteroja hankalampaa olisikin. Tsemppaan tässä kyllä yhtä paljon itseäni kuin sinua, ei tämä yksinäisyys erityisen nautinnolliselta tunnu. - f4ck
sun ongelma johtuu itseinhosta, yksinäisyys jättää sut yksin asioiden keskelle. Eikö sulla ole hyvää ystävää, sisarta, sitä serkkua, joku jonka kanssa istua puhumaan miltä susta tuntuu?
Tuosta on ulospääsy mutta se on askel kerrallaan. Sun pitää todella tehdä duunia että asiat muuttuu, että sun tapa ajatella muuttuu. Palkaksi saat ehjemmän ja vahvemman itsesi.
Rakkaus ei ole pelastusrengas, ystävyys on. Tee itsellesi vaikka kartta, laita ylös mitkä asiat ahdistaa, syömishäiriöt, yksinäisyys jne. Jokaiseen kohtaan kirjoita mitä niille voi tehdä tai on tekeillä, käytä tätä karttaa tikkaana millä nousta. Tartu aina yhteen kohtaan, mieti ja toimi. Mitään valtavia suunnitelmia ei tarvita, pieniä askelia kohti valoisampaa ajattelua ja oloa.
Lähetän ison halin ja muista, sä et ole yksin, sun pitää vain uskaltaa luottaa ihmisiin ja antaa niiden auttaa sua.- terveempi kesä
Luin viestisi kahteen kertaan, ja kun sinä sanoit tuon vahvistin omaakin luuloakin, ongelma johtuu itseinhosta. Olen alkanut käyttämään tekosyitä tai kertonut pikku valheella, miksi en voisi lähteä jonnekin mukaan. Sehän vahvistaa vielä lisää inhoa itseä kohtaan. Kavereita on mutta vain yhdelle olen enemmän ongelmista avautunut, suuntaumisesta kerroin kavereilleni viime talvena, he ottivat sen normaalisti, yksinäisyydestä en ole puhunut ollenkaan. Sisaruksia ei ole, olen ainut. Serkkunikin tietää sairasteluhistoriasta, mutta ei tiedä muuta, hän ei tiedä suuntaumisestani, mikä kertoo sen että hän on etäisempi minulle kuin kaverini, hän on myös erittäin vanhainaikainen siinä suhteessa ettei hyväksy homoseksuaalisuutta, vaikka onkin vain pari vuotta vanhempi, kerran puhuimme salkkareista (jota en seuraa, paitsi nyt kun siinä on tämä Elias&Lari suhde ;) ) hän sanoi näin: "on se kumma kun joka paikassa tuota homoutta nykyään, joka paikkaan sitä pitää tunkea, ei ihme kun kaikki on nykyään homoja, ihan sairasta"
Mutta ennemmin tai myöhemmin hän luonnollisesti saa tietää, siinäpä juoksee poikaystävänsä luokse järkkymään.
Kiitos halista, virtuaalihali tuo ihmeesti hyvän mielen kuulin kerran että vanhainkodissa vanhukset ketkä saivat halin per päivä voivat yleisesti paremmin, tai lähinnä siinä se kosketus.
- .nightynight.
Pari kertaa olen kirjoittanut sinulle viestiä mutta ennen lähetystä kone on yhtäkkiä mennyt vain kiinni tai poistunut sivulta, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt. Oli vaikea avata uudestaan tätä. Olisin laittanut sinulle pitkän mutta selkeän kirjoituksen, mistä olisi ollut varmasti vähän apua. Sen avulla olisit ehkä alkanut ymmärtämään mistä nuo asiat voivat pohjimmiltaan johtua ja että oireesi ja lesbouden yksinäisyys ovat vain seurausta mutta ei itse syy. Samoin se, että lääketiede ja vastaavat tutkimukset voivat lieventää oireita mutta ei ikinä parantaa oireiden lähdettä.
Kunnes tajusinkin lopulta yrittäväni saada sinulle helpotusta näin ulkopäin, vaikka koko idea sinunkin tapauksessa on, että saisit itsesi huomaamaan ja tarvittaessa muuttamaan asiat sinussa itsessäsi. Luulin antavani ratkaisuja, vaikka ratkaisu on jo sinussa, onnellisuus, rakkaus, kaikki se hyvä mitä kadehdit muissa ja mitä kovasti haluat.
Rakkautta voit tuntea vain, jos annat tulla sen sinussa, itsesi kautta. Ulkopuolelta kukaan ei voi tulla pelastamaan sinua ongelmistasi, myöskään ystävät, koska sen pystyt halutessasi tekemään itse.
Voit muuttaa asioita ulkopuolelta, jos ensin muutat ne sisälläsi, on se kuinka klisee tahansa, totuus on aina yksinkertainen.
Jos tunnet surua ja yksinäisyyttä, voit aina tarkastella kokonaisuutta ikäänkuin sivusta , mistä ne tuntemukset ja pelot oikeastaan tulevat ja tarvitseeko niitä aina totella.
Olet varmasti niitä vilpittömiä, rauhallisia ja ystävällisiä ihmisiä, joilla on niin paljon annettavaa. Anna siis itsesi tuntea se rakastava lämpö ilman ulkopuolisia vaikutuksia, pian huomaat kaiken muun tulevan perässä.
Sinun kannattaa tietää se tosiseikka, ettet ole yksin.- terveempi kesä
Olet ihana, vaivaudut näin!
Ja olet oikeassa, minun täytyy löytää ilo, onnellisuus ja rakkaus. Ensin olla armollinen itselleni, rakastaa itseäni, olla täysin tasapainoinen. Ilman tätä en voisi edes luoda suhdetta toiseen ihmiseen jos itsessäni nämä asiat eivät olisi kunnossa.
Iltarukouksessa pyydän näitä asioita takaisin. Minulla on myös täällä yksiössäni pikku karvatassu joka selvästi ihmettelee mikä on, istuu aina pitkään ja katsoo, juttelen hänelle jos on paha olla.
Vaikka elämässä on ollut koettelumuksia en ole koskaan ollut masentunut, aina ja nytkin minulla on niin positiivinen kuva tulevaisuudestani: voin paremmin henkisesti, valmistun ammattiin, haen seuraavaan kouluun ja muutan opiskelujeni perässä etelään, saan varmasti tyttöystävän, elän suhteessa.....
Positiivisiä ollaan, kunhan sitä lähtee toteuttamaan ilman pelkoa.
- yksi tarina
Sairastuin lukioaikana anorexiaan. Syyt olivat monitahoiset, mutta suurin tekijä oli henkinen yksinäisyys ja rakkaudettomuus. En uskaltanut tai pystynyt puhumaan tunteistani ja epävarmuudestani kenellekään. Olin heikko, peloissani ja tarvitsin aikuista ihmistä enemmän kuin koskaan, mutta en osannut ilmaista itseäni. Olisin kai halunnut käpertyä turvalliseen syliin ja tuntea, kuinka joku rakkaudessaan olisi silittänyt tuskan pois, tai ainakin lievittänyt sitä... Pienillä asioilla voi olla kauaskantoiset ja musertavat seuraukset.
- terveempi kesä
"Olisin kai halunnut käpertyä turvalliseen syliin ja tuntea, kuinka joku rakkaudessaan olisi silittänyt tuskan pois, tai ainakin lievittänyt sitä... "
Tarvitsen juuri tätä kosketusta, oma äitini ei ole koskaan kysynyt miltä minusta tuntuu tämän suuntaumiseni kanssa, hän ei ikinä kysy minulta mitään siihen liittyen, aina itse otan puheeksi, hän ei ole kuitenkaan homoseksuaalisuutta vastaan kun olen hänen kanssa jutellut. Kerran hän näki kaverini poikaystävänsä kanssa ja sanoi "Tuo poika on niin Katrin tyylinen...." Silloin minulle tuli hetki kuinka olisin toivonut että hän kysyy minulta "minkäs tyyppisistä tytöistä sä pidät" Ikinä kukaan ei kysy mitään ihastuksista että onko niitä. Ennen kuin äitin tiesi suuntautumisestani hän silloin tällöin sanoi "nuo pojat tuijottivat sinua tai hankit semmoisen ja semmoisen miehen joka...."
Enää ei mitään, kai se on otta hyväksyy mutta ei hyväksy siltikään. Sen olen huomannut jos tekstailin vielä kotona asuessani jollekin hän alkoi tämän suuntautumisen kertomisen jälkeen kysellä enemmän kelle kirjoitan negatiiviseen sävyyn, ainakin havaitsin hänessä tämmöistä.
Vielä kun puhuit tuosta yksinäisyydestä, sitä on oikeastaan ollut aina, monesti olen kesät käynyt yksin kävelyllä, kaupungilla tai missäpä vain. Olen huomannut kuinka minua ei uskalleta lähestyä, pitkän tutkailun jälkeen minä olen se joka joutuu sanomaan uusille sen "hei...." mutta sitten ei ole enää minkäänlaista etäisyyttä näiden henkilöiden kanssa. Teinit ja aikuiset hymyilevät tai ovat muuten aina olleet julkisilla paikoilla kunnioittavia, mutta lähestyä eivät uskalla enempää, tai ehkä se on tämä suomalaisuuden luonne. Pienenä minulla ei ollut paljon kavereita, tulen kuitenkin toimeen todella hyvin uusien tuttavien kanssa eikä minua pidetä vihollisena. Yksinäisyys on vain vahvistunut tämän sairastelun mukana. - terveempi kesä
terveempi kesä kirjoitti:
"Olisin kai halunnut käpertyä turvalliseen syliin ja tuntea, kuinka joku rakkaudessaan olisi silittänyt tuskan pois, tai ainakin lievittänyt sitä... "
Tarvitsen juuri tätä kosketusta, oma äitini ei ole koskaan kysynyt miltä minusta tuntuu tämän suuntaumiseni kanssa, hän ei ikinä kysy minulta mitään siihen liittyen, aina itse otan puheeksi, hän ei ole kuitenkaan homoseksuaalisuutta vastaan kun olen hänen kanssa jutellut. Kerran hän näki kaverini poikaystävänsä kanssa ja sanoi "Tuo poika on niin Katrin tyylinen...." Silloin minulle tuli hetki kuinka olisin toivonut että hän kysyy minulta "minkäs tyyppisistä tytöistä sä pidät" Ikinä kukaan ei kysy mitään ihastuksista että onko niitä. Ennen kuin äitin tiesi suuntautumisestani hän silloin tällöin sanoi "nuo pojat tuijottivat sinua tai hankit semmoisen ja semmoisen miehen joka...."
Enää ei mitään, kai se on otta hyväksyy mutta ei hyväksy siltikään. Sen olen huomannut jos tekstailin vielä kotona asuessani jollekin hän alkoi tämän suuntautumisen kertomisen jälkeen kysellä enemmän kelle kirjoitan negatiiviseen sävyyn, ainakin havaitsin hänessä tämmöistä.
Vielä kun puhuit tuosta yksinäisyydestä, sitä on oikeastaan ollut aina, monesti olen kesät käynyt yksin kävelyllä, kaupungilla tai missäpä vain. Olen huomannut kuinka minua ei uskalleta lähestyä, pitkän tutkailun jälkeen minä olen se joka joutuu sanomaan uusille sen "hei...." mutta sitten ei ole enää minkäänlaista etäisyyttä näiden henkilöiden kanssa. Teinit ja aikuiset hymyilevät tai ovat muuten aina olleet julkisilla paikoilla kunnioittavia, mutta lähestyä eivät uskalla enempää, tai ehkä se on tämä suomalaisuuden luonne. Pienenä minulla ei ollut paljon kavereita, tulen kuitenkin toimeen todella hyvin uusien tuttavien kanssa eikä minua pidetä vihollisena. Yksinäisyys on vain vahvistunut tämän sairastelun mukana.Kai se on että hyväksyy*
- f4ck
terveempi kesä kirjoitti:
"Olisin kai halunnut käpertyä turvalliseen syliin ja tuntea, kuinka joku rakkaudessaan olisi silittänyt tuskan pois, tai ainakin lievittänyt sitä... "
Tarvitsen juuri tätä kosketusta, oma äitini ei ole koskaan kysynyt miltä minusta tuntuu tämän suuntaumiseni kanssa, hän ei ikinä kysy minulta mitään siihen liittyen, aina itse otan puheeksi, hän ei ole kuitenkaan homoseksuaalisuutta vastaan kun olen hänen kanssa jutellut. Kerran hän näki kaverini poikaystävänsä kanssa ja sanoi "Tuo poika on niin Katrin tyylinen...." Silloin minulle tuli hetki kuinka olisin toivonut että hän kysyy minulta "minkäs tyyppisistä tytöistä sä pidät" Ikinä kukaan ei kysy mitään ihastuksista että onko niitä. Ennen kuin äitin tiesi suuntautumisestani hän silloin tällöin sanoi "nuo pojat tuijottivat sinua tai hankit semmoisen ja semmoisen miehen joka...."
Enää ei mitään, kai se on otta hyväksyy mutta ei hyväksy siltikään. Sen olen huomannut jos tekstailin vielä kotona asuessani jollekin hän alkoi tämän suuntautumisen kertomisen jälkeen kysellä enemmän kelle kirjoitan negatiiviseen sävyyn, ainakin havaitsin hänessä tämmöistä.
Vielä kun puhuit tuosta yksinäisyydestä, sitä on oikeastaan ollut aina, monesti olen kesät käynyt yksin kävelyllä, kaupungilla tai missäpä vain. Olen huomannut kuinka minua ei uskalleta lähestyä, pitkän tutkailun jälkeen minä olen se joka joutuu sanomaan uusille sen "hei...." mutta sitten ei ole enää minkäänlaista etäisyyttä näiden henkilöiden kanssa. Teinit ja aikuiset hymyilevät tai ovat muuten aina olleet julkisilla paikoilla kunnioittavia, mutta lähestyä eivät uskalla enempää, tai ehkä se on tämä suomalaisuuden luonne. Pienenä minulla ei ollut paljon kavereita, tulen kuitenkin toimeen todella hyvin uusien tuttavien kanssa eikä minua pidetä vihollisena. Yksinäisyys on vain vahvistunut tämän sairastelun mukana.sun äiti tarvitsee vain aikaa, hänenkin päässään on varmaan moniakin ajatuksia mutta ei tiedä miten niihin suhtautua. Joskus me odotetaan liikaa vanhemmiltamme, ihmisiä hekin vain ovat ja tarvivat joskus vähän apua uusien ajatuksien kanssa. Ehkäpä sinä voisit sanoa hänelle miltä sinusta tuntuu. Monesti loukkaamme toisia siksi ettemme osaa lukea ajatuksia, siksi niitä on hyvä sanoa ääneen.
Sun tilanne vaikuttaa kyllä valoisallekkin, sä et ole sosiaalisesti ujo, et syrjäytynyt, sulta löytyy sitä positiivista tahtoa ja halua löytää ulos tuosta.
Ehkä sullekkin olisi paikallaan käydä Setassa katsomassa olisiko siellä nuortenryhmiä/keskusteluita. Voisit saada uusia ystäviä jotka on myös vähän samassa yksinäisessä tilassa lesboutensa kanssa. Se auttaa kun voi puhua asioista ihmisten kanssa jotka tietävät mistä puhuu.
Sä nouset voittajana kaikesta tuosta, olen siitä aivan varma. Sulla on hyvä sydän ja terävä pää. Tänään tee jo jotain, alat rohkeasti pyrkimään tiettyä suuntaa kohti. Pienikin onnistuminen ja oivallus tuo lisää potkua kaikkeen tekemiseen ja ajatteluun.
Joten etsi vaikka missä olisi lähin Seta ja mitä siellä on tarjottavaa, ja ihan ensimmäisenä annat ison pusun sun karvaiselle kaverille, ne kyllä vaistoaa kun kaikki ei ole ok. Sekin varmaan tarvii halin ja uskon siihen että olette yhdessä onnellisina aina. Sä olet sen maailma.
Kaunista päivää. - terveempi kesä
f4ck kirjoitti:
sun äiti tarvitsee vain aikaa, hänenkin päässään on varmaan moniakin ajatuksia mutta ei tiedä miten niihin suhtautua. Joskus me odotetaan liikaa vanhemmiltamme, ihmisiä hekin vain ovat ja tarvivat joskus vähän apua uusien ajatuksien kanssa. Ehkäpä sinä voisit sanoa hänelle miltä sinusta tuntuu. Monesti loukkaamme toisia siksi ettemme osaa lukea ajatuksia, siksi niitä on hyvä sanoa ääneen.
Sun tilanne vaikuttaa kyllä valoisallekkin, sä et ole sosiaalisesti ujo, et syrjäytynyt, sulta löytyy sitä positiivista tahtoa ja halua löytää ulos tuosta.
Ehkä sullekkin olisi paikallaan käydä Setassa katsomassa olisiko siellä nuortenryhmiä/keskusteluita. Voisit saada uusia ystäviä jotka on myös vähän samassa yksinäisessä tilassa lesboutensa kanssa. Se auttaa kun voi puhua asioista ihmisten kanssa jotka tietävät mistä puhuu.
Sä nouset voittajana kaikesta tuosta, olen siitä aivan varma. Sulla on hyvä sydän ja terävä pää. Tänään tee jo jotain, alat rohkeasti pyrkimään tiettyä suuntaa kohti. Pienikin onnistuminen ja oivallus tuo lisää potkua kaikkeen tekemiseen ja ajatteluun.
Joten etsi vaikka missä olisi lähin Seta ja mitä siellä on tarjottavaa, ja ihan ensimmäisenä annat ison pusun sun karvaiselle kaverille, ne kyllä vaistoaa kun kaikki ei ole ok. Sekin varmaan tarvii halin ja uskon siihen että olette yhdessä onnellisina aina. Sä olet sen maailma.
Kaunista päivää.Kiitos
Pusut annettu! Kaunista päivää sinne myös missä kuljetkaan.
- .n.n.
Hienoa että sinulla on karvakamu, joka osaa kuunnella sinua ehdoitta. Se auttaa varmasti jonkun verran.
Pride-viikko lähestyy, onko aikomusta käydä niissä, esim. Helsingissä? Yksin ei ehkä tulisi heti mieleen mennä tietyssä mielentilassa mutta ehkä silti voisi piristää kun näkee paljon samanmoisia ja erilaisia ihmisiä yhdessä paikassa. Varsinkin Puistojuhlassa. Tietää ainakin voivansa olla rennommin ja olla enemmän sitä mitä tuntee olevansa.- terveempi kesä
Praidiin en ole osallistunut koskaan, olisin nyt mennyt, mutta vasta käväisin Hesassa niin täytyy jättää rahan takia väliin nytkin. Googlailin tuosta Puistojuhlasta, kaikki näyttävät iloisille ja rennoille, tulen osallistumaan vielä, ainakin silloin joka vuosi kunnes saan haaveeni toteutumaan muuttamalla Helsinkiin.
- huom huom
terveempi kesä kirjoitti:
Praidiin en ole osallistunut koskaan, olisin nyt mennyt, mutta vasta käväisin Hesassa niin täytyy jättää rahan takia väliin nytkin. Googlailin tuosta Puistojuhlasta, kaikki näyttävät iloisille ja rennoille, tulen osallistumaan vielä, ainakin silloin joka vuosi kunnes saan haaveeni toteutumaan muuttamalla Helsinkiin.
Pride eikä Praid. Helsinki tai Stadi, ei Hesa.
- Siivoo-ja
huom huom kirjoitti:
Pride eikä Praid. Helsinki tai Stadi, ei Hesa.
Se on huom. tai huom., ei huom.
- nimimerkkini1
Siivoo-ja kirjoitti:
Se on huom. tai huom., ei huom.
Niin onkin, mutta se onkin minun nimimerkki. Nimimerkki voi olla huom tai huom. Nimimerkki on erisnimi. Muuten se on siivooja ei siivoo-ja;) Ai niin, se oli sun nimimerkki eikä sinun ammatti, vai kuinka?
- Nimimerkkini1
nimimerkkini1 kirjoitti:
Niin onkin, mutta se onkin minun nimimerkki. Nimimerkki voi olla huom tai huom. Nimimerkki on erisnimi. Muuten se on siivooja ei siivoo-ja;) Ai niin, se oli sun nimimerkki eikä sinun ammatti, vai kuinka?
Erisnimi tietysti isolla eli Huom.
- Siivoo-ja
nimimerkkini1 kirjoitti:
Niin onkin, mutta se onkin minun nimimerkki. Nimimerkki voi olla huom tai huom. Nimimerkki on erisnimi. Muuten se on siivooja ei siivoo-ja;) Ai niin, se oli sun nimimerkki eikä sinun ammatti, vai kuinka?
Pointtini oli, että kommenttisi oli turha.
- ...
Siivoo-ja kirjoitti:
Pointtini oli, että kommenttisi oli turha.
Jos vaikka Googlesta lähdet hakemaan termiä Praid-bileet, niin saat aivan eri tuloksen kuin termillä Pride-bileet. Joten ei se ihan sama aina ole=)
- rkd3
terveempi kesä kirjoitti:
Praidiin en ole osallistunut koskaan, olisin nyt mennyt, mutta vasta käväisin Hesassa niin täytyy jättää rahan takia väliin nytkin. Googlailin tuosta Puistojuhlasta, kaikki näyttävät iloisille ja rennoille, tulen osallistumaan vielä, ainakin silloin joka vuosi kunnes saan haaveeni toteutumaan muuttamalla Helsinkiin.
Harmi jos sä asut sen verran kaukana, että rahan puute estää matkanteon mutta nähdään joku vuosi siellä. Muitakin yksinolijoita on aina paikalla. Täytyyhän se käydä katsastamassa mitä siellä on, vaikkaki ihan itekseen :)
- ilohoitsu
Minä uskon, että monien sairauksien perimmäinen syy on se, että ilo ja rakkaus eivät jostakin syystä pääse virtaamaan vapaasti ihmisessä/ihmisestä. Todellinen paraneminen alkaa siitä, kun pystyy tunnistamaan, mikä tukkii energiaväylät.
- terveempi kesä
Niin, noihin kahteen kaikki ihmiset yleensä pyrkivät, iloon ja rakkauteen, jos näitä ei pysty toteuttamaan se pahentaa niiden toteutumista yhä enemmän ajan kuluessa, sitä niin sanotusti surkastuu ja alkaa tulla muita ongelmia. Samaahan tapahtuu ihmisillä kun ovat olleet suhteessa ja esim toinen pettää, tunne on niin suuri että monille voi tulla muita ongelmia. Eli voisiko sanoa, ilman ollenkaan rakkautta tai petetyn rakkauden vaikutukset henkiseen ja fyysiseen tasapainoon ovat samansuuntaisia, syy-seuraussuhde, haetaan apua seuraukseen jostakin asiasta.
- hupsis5
Ja taas aloittaja, etkö keksinyt parempaa tarinaa.
- DontCry
Hei aloittaja!
Pystyn eläytymään tunteisiisi todella hyvin, sillä sairastuin anoreksiaan joitakin kuukausia kaapista tuloni jälkeen. Luulen, että sairastumiseni taustalla oli pettymys siitä, että kaapista tulo ei muuttanutkaan mitään; olin aivan yhtä yksin ja ihastukseni olivat aivan yhtä heteroita kuin aina ennenkin. Lenkkipolulla verenmaku suussa hoiperrellessani ajattelin, että "jos laihdun, saan kenet haluan!"
Lopulta kuihduin olemattomiin ja hiukseni alkoivat putoilla. Kuka haluaisi seurustella kaloreita laskevan klonkun kanssa? Ei kukaan.
Olen päässyt syömishäiriöni pahimman vaiheen yli, mutta vieläkään en ole tavannut ketään. Olen kuitenkin oppinut, että syömishäiriö tekee ihmisestä todella haavoittuvaisen, joten suosittelen sinua hankkimaan apua, ennen kuin terveytesi ja ulkonäkösi rapistuvat ennen aikojaan!
Perhettään ei voi valita, mutta ystävät voi. Olet selvästi hyvin haavoittuvassa tilassa, ja ahdasmielisten ihmisten seura saattaa todella VAHINGOITTAA sinua! Sinun tehtäväsi ei ole "hoitaa" kenenkään ennakkoluuloja.
Olet ajatuksissani, välitän sinusta! - Kaikissa vähän bi-
Jos ei pysty olemaan vapaasti oma itsensä niin kyllä kai sitä tulee monenlaisia ongelmia.
Et oo tyytyväinen itteesi joten voit huonosti. Syöt mahdollisesti huonoon oloon, tai käytät päihdyttäviä aineita millä turrutat pääsi, juokset mahdollisesti hullun lailla et unohtaisit huonon olon tai sitten yksinkertaisesti masennut.... jne
Bi/lesbo ( joka itte ei sitä viel tiijä et on) nainen vaihtaa miestä jatkuvasti kun luulee et vika on siinä et on vääränlainen mies kun jos vaihtais naiseen niin voisikin huomata et nyt löytyi elämän ihminen ja vois tulla vaik onnelliseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k814054Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k242851Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet552053Hitaille omat kassat
Kassoilla hidastelevat ärsyttävät. Menee heti loppupäivä pilalle, kun kauppareissu kestää hidastelijoiden takia. Näille2212044- 721446
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen761300- 901109
Ensimmäisenä Helluntaina ei uudelleen kastettu KETÄÄN!
Raamattu kertoo, että Helluntaina kastettiin. Mutta vaikka Raamattu ei erikseen kerro tiedän VARMASTI Ettei6911091Mitä yhteistä sinulla
on kaivattusi kanssa? Sama musiikkimaku, tai huumorintaju, tai ehkä työpaikka? Vai ettekö tunne vielä niin hyvin?57945Olisit ollut niin
Minunlaiseni. Ehkä se on helmpompi kun emme kohtaa. Kipeältä se tuntui ettet valinnut minua41906