Onko jollakin Venlafaxin 75 mg lääke?

Vitut, se oli täyttä paskaa (suomeksi sanottuna ei toiminut yhtään) ja monta todella inhottavaa haittavaikutustaki tuli varsinki ku lopetti! Ei selvästi ollu mulle oikea lääke, vaikka lääkärit oli toista mieltä..mitäköhän vittua. Sinusta en tiiä, ei se kokeilematta selviä niin mitäpä turhia täällä kyselet : )

Tuossa jo saitkin "asiallisen" vastauksen.

Olen käyttänyt 75 - 225 mg ja minusta se auttoi eikä haittavaikutuksia ollut.

Unet olivat hyvin vauhdikkaita ja eläviä! Pidin niistä :D

Lopetusoireet kylläkin pitkät ja "ärsyttävät", mutta auttaa, kun tajuaa, etteivät ne ole vaarallisia.

Syön tällä hetkellä Venlafaxin 75mg. Unettomuuteen on auttanut ja poikaystävä on luonnehtinut näin: "Ennen olit koko ajan alla päin ilman mitään syytä. Nykyään sinulla on on jokin syy jos olet allapäin. Se saattaa olla todella pieni syy, mutta syy kuitenkin. Olet myös aika ailahtelevainen."

Oikeastaan en koe lääkkeestä olleen muuta apua kuin unettomuuteen ja itsetuhoisuuteen. Olen edelleen todella ahdistunut ja mieleni muuttuu sekunteissa. Joskus unohdin käydä ostamassa uudet lääkkeet niin sain ihan kamalat vieroitusoireet.

Venlafaxin vei minulla tunteet mennessään, en tuntenut surua tms, mutta en myöskään hymyillyt puoleen vuoteen enkä edes muista siitä ajasta mitään kun söin sitä. Nykyään minulla on käytössä Mirtazapin ja Escitalopram.
En suosittele kyseistä lääkettä.

Mulla ei Venla auta massikseen, mutta ehkä vähän ahistukseen. Tunteet ovat melko latistuneet enkä pysty itkemään vaikka haluisin. Nyt olen ajamassa lääkitystä alas pikku hiljaa. Venlasta tulee kyllä inhottavat viekkarit, vaikka olen vähentänyt annostusta todella hitaasti. En haluu enää myrkyttää aivojani ja yritän kärvistellä tän
massiksen kanssa ilman lääkitystä.

itellä venlat 3x75mg ketipinor 25mgx6 sekä imovan nukkumiseen.Ja ei tunnu auttavan tekis mieli päättää päivänsä jäämällä junan alle,ei lääkäritkään tajua

mulla 75 mg venlaa per päivä, isompi annos vei yöunet. ei toi oikein tehoa, mutta iltalääkkeenä levozin 25 mg joka tehoaa jonkin verran.

Mullakin on ja auttaa. Jaksan tehdä normaaleja asioita eikä itketä koko aikaa. Itse asiassa kunmietin, en muista olenko itkenyt lainkaan aloituksen jälkeen. Alkoi tehota aika pian.

Ruokahaluttomuutta on aiheuttanut, samoin haukottelua (ei siis väsymystä, vain haukottelua) ja unet ovat tosiaan vauhdikkaita ja eläviä. Ei painajaisia, vaan muuten mielenkiintoisia, ihan kuin viettäisi yöt leffateatterissa:)

Aikanaan lääke määrättiin ahdistukseen ja nukkumisongelmiin, joten niihin se on toiminut. Tarvittaessa on unilääke erikseen, mutta tosi harvoin tarvin sitä.

Piakkoin olisi tarkoitus ajaa lääke alas, ja se vähän jännittää, kun paljon olen sen vaikeudesta kuullut...

Mä syön tällä hetkellä 150mg/pvä ja hyvin auttaa. Olin todella masentunut, joten pahimmillaan söin sitä 225mg/pvä. Mutta olo kun helpottu (ja nukuin ihan liikaa), annostusta pudotettiin pikkuhiljaa tuohon 150mg:aan. Nyt olen läheisten mielestä oma iloinen itteni. Vierotusoireita toki tulee jos unohtaa ottaa, mutta ei niin pahoja ettei niiden kanssa pysty sen hetken olemaan. Lääke vaikuttaa jokaiselle eri tavalla, enkä yhtään osaa edes arvata millaset vierotusoireet tulee kun lopetan koko lääkkeen sitten joskus... Se on sen ajan murhe. :)

Masennuslääkkeitten käytössä on hyvin paljon henkilökohtaisia eroja. Yksi toimii toiselle ja toinen toiselle. Kolmannelle käy kaikki. Itselleni siirryttiin Venlafaxiin tavallisten SSRI-lääkkeitten kautta. Apua sain siitä hyvin ja käytin 1,5 vuoden ajan. Lopettaminen oli yhtä tuskaa ja monta kertaa yritin. Lopulta onnistui kun oireita lievennettiin vähentämällä pitoisuutta yhtäaikaa kun lopettamista tuettiin SSRI-lääkkeen aloituksella. Ja tästä olikin sitten Venlafaxiin verrattuna helppoa päästä eroon.

Venlafaxin vei minultakin tunteet ja lähimuisti alkoi pätkiä. Yöhikoilu oli kauheeta, melkein joka päivä olis saanut vaihtaa lakanat ja yöpaita oli läpimärkä. Haukotutti koko ajan. Unet oli jopa meikäläisen mittapuulla välillä todella mielettömiä. Ei mitään normi unia, osittain tietoisia.

Vieroittautuminen kannattaa tehdä pienin askelin, tästä lääkkeestä tulee karseat vieroitusoireet.

Hyihyihyi.. En muista auttoiko masennukseen ja miksi se vaihdettiin toiseen masennuslääkkeeseen, mutta en ikinä unohda sitä tuskaa mikä tuli vieroitusoireista kun lääkettä alettiin lopettamaan (vaikka se pudotettiinkin pois pienin askelin).

Tästä lääkkeestä on monet sanoneet negatiivista.. Voi auttaa masennukseen joillain mutta suosittelisin ite muita masennuslääkkeitä ennen tätä lääkettä ainaki sen takia että jos tää lääke ei jolleki toimi niiin sitten joutuu kestämään hirveät sähkärit päässä, hyrrr. Huono kokemus.

Mulla on kerran jo ajettu alas Efexor, annostuksesta 375mg/vrk (ja se oli muuten sitten yhtä helvettiä se alasajo, vaikka noin kuukauden päivät sitä lääkärin ohjeen mukaan teinkin). Nyt pitäisi kuulemma aloittaa uusiksi, enpäs tiedä, koska päällimmäisenä muistissa on a) ne säpsyt, jos unohti ottaa kapselin ja b) se saatanallinen lopetus...

Ja siis allekirjottaneella on kokeiltu Cipramil, Cipralex, Paroxetin, Sertralin, Mirtatsapiini, Doxal, Azona ja olikohan vielä jotain.. Että Efexor se ns. viimeinen oljenkorsi..

Paha on olo (viimeisin BDI 32p), mutta silti tuo Efexorin palautus elämään ei oo ihan itsestääselvyys..

Itse söin tuota alunperin annoksella 75mg ja siitä kasvatettin aina 300mg:aan asti. Ei toiminut ja sivuvaikutuksia oli koko hoidon ajan. Myös jos ei ottanut pilleriä ajoissa sai kärsiä loppupäivän suhahtelusta ja päänsärystä, oli siis pakko herätä aina samaan aikaan, myös viikonloppuisin.

Lääke sai pupillini laajenemaan niin, että lentokentällä minua luultiin huumediileriksi. Eipä ollut yhtään noloa kun turvatarkastuksessa alkoivat pajattaa jotain hollantia ja kaivelemaan lääkepakkauksia laukusta :D Valonarkuuden takia en voinut edes sytyttää valoja kotona ja telkkaria pystyi katsomaan himmeillä asetuksilla korkeintaan puoli tuntia kerrallaan.

Eikä se muuten auttanut masennukseen juuri lainkaan, mutta toisaalta minulla ei ole yhtään mikään lääke vaikuttanut kuin korkeintaan viikon.

Minulla on ja on auttanut. Haittavaikutuksena minulla on ollut sydämen sykkeen nouseminen jopa yli sadan levossa, mikä taasen on aiheuttanut voimattomuutta ja myöskin vähän puristusta rinnassa. Onko jollakulla sydämen syke noussut?

Mulla se on auttanut, käytössä tällä hetkellä 150 mg/ vrk. On auttanut masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoonkin, monet sanoo, että oo paljon ilosempi ja erilaisempi ku aiemmin. Tuo lääke aiheuttaa mulle ainakin rytmihäiriöitä.

ite oon käyttänyt 150mg, mutta se aiheutti mulla impulsiivisuutta. Kun mulla on alkoholi ongelma, niin toi impulsiivisuus on paha. On kai se auttanut en osaa oikein sanoa. Nuppi sumea, lähimuisti huono.. Pissattaa jatkuvasti. Hyvä olo silleen siitä tulee.

Oon yrittänyt lopettaa, mutta se aiheuttaa mulla pahaa agressiivisuutta ja vihaisuutta. Kanssa tosi kovaa ahdistuneisuutta. Pienimmätkin asiat saa silleen huonolle tuulelle. Kumppanini on aika väsynyt mun huonotuulisuuteen. Luonteeltani oon rauhallinen ja pitkäpinnainen.

Toi viekkari mikä mulla on, niin on kait pahin noista muista. Muut on fyysisiä ja ohimeneviä. Yritän lopettaa mutta pakko syödä kun meinaa pää räjähtää pikku-asioista.

En suosittele lääkettä kun siitä on TODELLA vaikea päästä eroon.

Mulla käytössä 75mg. Kyllä se tuntuu masennuksen vievän, mutta aiheuttaa samalla täydellisen välinpitämättömyyden.

Ei ahdista, enkä möyri synkissä masennusaalloissa enää, mutta en toisaalta tunne oikeastaan mitään muutakaan: mikään ei kiinnosta, en välitä enää edes sellaisista asioista, joihin suhtauduin ennen intohimoisesti, enkä nauti oikeastaan mistään.

Makaan vain koko päivän sängyssä, koska ei yksinkertaisesti huvita eikä kiinnosta nousta tekemään mitään. Samaahan tein tietysti pahassa masennuksessakin, mutta silloin siihen synkkyyteen repesi sentään ajoittain valoisampiakin hetkiä, edes yksi päivä tai muutama tunti, jolloin saattoi tehdä jotain, joka tuntui hyvältä. Nyt sellaista ei ole, vaan elämä on tasaista, tunteetonta ja välinpitämätöntä.

En viitsi edes syödä, koska ei vaan kiinnosta.

Tietyllä tavalla tämä tasaisen robottimainen tunteettomuus on vielä pahempi helvetti kuin se mielialojen vuoristorata, mitä masennus on, ja harkitsenkin lääkkeen lopettamista.

Olen käyttänyt venlafaksiinia kaksi kertaa. Ekalla kerralla lääke toimi muistaakseni ihan hyvin, eikä kummempia sivuvaikutuksia tullut. Lääkettä lopetettaessa vain ohimeneviä sähköiskuja. Nyt sitten kun aloitin lääkkeen uudestaan, se ensinnäkin nosti silmänpainetta. Sekin tuntui menevän ohi tai ainakin vähenevän, mutta unettomuus paheni ja lääke aiheutti bruksismia, jonka seurauksena niskat olivat jatkuvasti jumissa ja päätä alkoi särkeä. Lopetin lääkkeen (225mg annostuksella) kuukauden käytön jälkeen sivuvaikutusten takia. Positiivista siinä oli, että se tuntui nostavan energiatasoa, mikä olikin yksi syy siihen, miksi lääkettä määrättiin.

Itse oon syönyt Venlafaxiinia 225-375 mg. Toimii minusta kyllä todella hyvin, mutta joskus kun lääkkeet ovat loppuneet viikonlopuksi niin tulee tosi huono olo, ihan hirvittävä. En kyllä edes ajattele lopettamista!

Mulla 225mg ja toimii hyvin :)

Mulla on 75mg menny jo noin kuukauden. Kaikkee kokeilitiin sitä ennen mm. sertralin, voxra, citalopram ja niiden rinnalla ketipinor ja opamox.
Osa noista vaikutti jopa päinvastoin ja toivo oli kyllä mennä jo muutamaan otteeseen. Parhaiten on kyllä vaikuttanu tää venlafaxin! ei oo elämä tuntunu näi mahtavalle aikoihin ja onneks jaksaa jo kesääkin viettää :) suurempia sivuvaikutuksia en oo huomannu, paitsi seksihalut on lisääntyny aika paljon, mutta eipä se ainaka avopuolisoo häiritse. Unet on ollu kyllä ihan outoja, jos kirjottais ylös niitä ni sais aika hyviä käsikirjotuksia toimintatrillereihin.. :D
Tsemppiä kaikille taistelijoille!

Kyllä masennuksesta parantumiseen tarvii muutakin kun lääkkeet. Ne vaan edesauttaa asiaa, puhumisen ja itsehoidon lisäksi. Ei vakavasta masennuksesta voi ees parantua pelkästään lääkkeiden avulla, se on harhaluulo. Tai ei se ainakaan mulla toimi, Oon tehny nyt lähiaikoina niin paljon töitä parantumisen eteen, että en kyllä voi sanoo itteeni mitenkään huumausaineen parannuttamaksi tai huumatuksi. Ja mullakin on vielä todella paljon tehtävää jäljellä.

Onko sulla itselläs mitään kokemusta masennuksesta tai kyseisestä "huumausaineesta"?

Itse en ottaisi kuin vakavaan masennuksen ja varauksin keskivaikeaan, koska tuo lääke poistaa lähinnä kaikki tunne-elämän elementit ja normaalin elämän aistimukset ihmisistä, luonnosta yms. Vieroitusoireiden kanssa (150mg) saa kamppailla sellaiset puolisen vuotta, joka sisältää vähemmän mukavia kokemuksia kuten pahan olon tunteet, eri puolella kehoa tuntuvat sähköiskut ja kamppailu normaaliin elämään takaisinpääsystä, kun tuon aine vihdoin haittavaikutuksineen alkaa häivetä kehosta. Kaikki keinot ennen SSRI-lääkkeitä, ellet halua sitten käydä läpi kivualiasta paranemisprosessia tai vaihtoehtoisesti käyttää lääkettä lopun ikääsi vähemmän aistivana yksilönä. Lopettaessa ainakin omalla kohdalla piti käyttää hyvin hidasta lääkeaineen tiputusta, jotta olo ei menisi kovin huonoksi ja pystyy säilyttämään normaalin arkielämän ilman lääkepsykoosia/sairalaa. Lääkäreillä varmasti erilaisia taipumuksia kirjoittaa kys. lääkettä ja antaa neuvoja siitä irrottautumiseen, joten mikäli ensimmäisen kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen/-näkemykseen, niin varmasti apua löytyy joltakin taholta.

Mulla on venla 225 annostus. Alkoholia en voi juoda, koska tulee niin kamalat vierotusoireet lääkken vaikutuksen lievennyttyä, että vaan itken ja nukun. Seksiä en oo halunnu puoleen vuoteen hirveemmin ja orgasmin saaminen lähes mahdotonta. En juurikaan tunne mitään ja siltikään ahdistusoireet eivät ole kokonaan hävinneet. Lääkäri meinaa nostaa annoksen 300mg. että hyvin menee.

viisi vuotta olen jo syönyt Venlaa , nyt alasajovaiheessa eli 37,5 mg vielä vuoden loppuun. Tosin tiputan sitä vielä pienemmäksi kesään mennessä. Annoksen vähennys on helppoa kun avaa kapselin ja ottaa sisältä ylimääräisiä tabuja pois.

On kyl apua. Kunhan muistaa ottaa ohjeen mukaan.