AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!
 /   /  /  / Lastani syrjitään koulussa

Lastani syrjitään koulussa

19 Vastausta 371 Lukukertaa
Tytärtäni syrjitään koulussa, hän on menossa viidennelle. Kiusaaminen tapahtuu luokan muiden tyttöjen toimesta, jotka haukkuvat, nauravat tytön mielipiteille ja ajatuksille (on psykloginsa mukaan älykäs ja ikäisekseen kypsä lapsi, joka pohtii mm. uutisia, rasismia, kirkollisia opetuksia, maailman syntyä, elämää jne.) ja jättävät usein ryhmän
ulkopuolelle. Lapsi tulee usein itkien koulusta kotiin, ja itkee myös vuoteessaan iltaisin, kun luulee minun ja isänsä jo nukkuvan. Tyttö ei suostunut uteluista ja lohdutuksista huolimatta kertomaan, mitä koulussa tapahtuu, vaan kertoi psykologilleen kaiken. Hiljattain psykologi otti minuun yhteyttä ja kertoi asioita mitä lapsi kokee joka päivä koulussa. Tytöt ovat haukkuneet häntä mm. vitun huoraksi, tyhmäksi, oudoksi, vitun hobitiksi ja läskiksi (tytär on lyhyt ja pienikokoinen, enkä ymmärrä, miten hän voisi olla tyttöjen mielestä läski. Tyttö on sopiva ja pienirakenteinen). Välillä kiusaajat olivat jopa tuuppineet ja kamppineet tyttöä. Hänellä ei ole luokallaan ystäviä, viihtyy poikien kanssa koska he eivät kiusaa häntä, mutta ei koskaan ole heidän kanssaan koulun jälkeen, ja omien sanojensa mukaan tytön mielestä jotkut pojat ovat luonteeltaan vähän pelottavia.
Nyt kesällä hän on ollut joka päivä yksin tai 3 vuotta vanhemman siskonsa kanssa. Yritämme mieheni kanssa auttaa häntä kaikin mahdollisin tavoin, mutta tyttö kertoo kiusaajien olevan psykologisissa suhteissa taitavia: lapsi kertoo itkevänsä myös koulussa usein esim. välitunnilla vessoissa, jolloin opettajat kysyvät mikä itkettää. Kun opettaja pyytää tyttöjä selvittämään asian, tyttäreni kertoo opettajalle kiusaamisesta. Nämä kiusaajat osaavat kuitenkin sijoittaa kiusaamisensa taitavasti: kiusaavat ja syrjivät tyttöäni välitunnilla ja vapaa-ajalla, mutta esiintyvät tunneilla ja opettajan silmissä pikku enkeleinä. He ovat psykologisesti järjesteltyinä luokan suosituimpia: kiusaavat mutta jollain ihmeen keinolla vetävät toisia tovereita puoleensa ja säilyttävät kiltin asemansa aikuisen silmissä. Lisäksi he välillä esiintyvät tytön kavereina, mutta kuitenkin pian syrjivät tätä, ja hän saa pelätä "iskua" alinomaa.
Haluaisin tietää, onko tälläinen syrjintä yleistä ja onko jollain samanlaisia kokemuksia.
Hei! Luettuani tekstisi täytyy sanoa, että samaistuin hyvin vahvasti tyttäresi rooliin, vaikka olenkin poika ja tällä hetkellä 15-vuotias. Myös minua kiusattiin ala-asteella ja vielä alkuaika yläasteestakin. Tämä luultavammin johtuen siitä, että olin samaten normaalia välkympi, pienikokoinen ja ujokin vielä kaiken lisäksi.
Leikin ala-asteaikoina yleensä yksikseni tai lueskelin, mutta onneksi vanhempani innostivat aloittamaan monia harrastuksia, joiden kautta sain ystäviä ja itseluottamusta onnistumisien myötä. Tosin olin silti aika-ajoin melko alakuloinen poika, mutta päällepäin sitä ei enää uskoisi. En ajatellut itseäni niin epäsosiaaliseksi pienempänä, mutta pakostahan siinä vähän ulkopuoliselta tuntui kun itseä kiinnostivat nämä hiukan syvällisemmät aiheet. Nykypäivänä tämä ilmenee siten, että kun muut ikäiseni pojat alkavat puhua moponrassauksesta, minä lähden turisemaan muita tyttöjen kanssa.
Mutta mielestäni koulukiusaaminen on erittäin perseestä ja syvältä, vaikka sekin kokemus kasvatti kyllä ihmisenä paljon, olisin mieluummin jäänyt siitä paitsi...
Tyttäresi tapauksessa sanoisin, että hän vain on liikaa aikaansa edellä. Usein kiusaaminen johtuu puhtaasta kateudesta ja ymmärtämättömyydestä. Pojilla se ilmenee siten, että kun toisella on eriäviä mielipiteitä, niin ensimmäiseksi huudetaan se:"Homo!" Tytöillä ilmeisesti vastaavana on huorittelu ja lihavaksi haukkuminen.
Loppujen lopuksi ei se koulu paljoa voi tehdä, varsinkin jos vielä peittelevät kiusaamista käyttäytyen tunnilla enkelimäisesti, kuten kerroit. Neuvoina antaisin, että kannusta lapseasi johonkin harrastukseen, jossa hän saisi uusia ystäviä. Musiikkiin liittyvä harrastus olisi hyvä vaihtoehto, sillä muusikot tuppaavat olemaan yleensä ainakin hiukan pikkuvanhoja. :)
Ja saattaa kuulostaa erittäin kliseiseltä, mutta kannusta lastasi kulkemaan leuka pystyssä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka se joskus onkin hankalaa. Koulun koosta en tiedä, kuinka iso tai paikkakunnasta, mutta itse pieneltä paikkakunnalta tulevana suurin osa hyvistä ystävistäni on samanikäisiä tai vanhempia tyttöjä, eli voisi kokeilla kannustaa kaveeraamaan muiden kuin omanluokkalaisten kanssa. Ja vanhempana voisitte lähestyä vaikka jonkun rinnakkaisluokkalaisen vanhempia ja yrittää ehdottaa, josko lapsenne voisi käydä kylässä.
Tästä vastauksesta tuli ehkä hiukan liikaa omien kokemusten vuodatusta, mutta joskopa ymmärtäisit tästä sekavasta viestistä, mitä tarkoitin. Ehkä koulussa opettajat ynnä muut ajattelevat, että kun aikuinen puhuttelee kiusaajia, niin asiat ratkeavat, mutta voin sanoa kokemuksesta, että yleensä se vain pahentaa asioita. Voi sitäkin tietysti kokeilla, mutta tärkeintä on tukea lapsen itsetuntoa.
Pysytelkää positiivisina ja kannustakaa lastanne menestymään! Jaksamista teille, missä olettekin. :)
Ja kiitos vielä, jos jaksoitte lukea loppuun asti, tästähän tuli oikea tekstimuuri, heh! :)
Ap:lle: ainoa neuvo jonka osaan antaa, on se että laittakaa tyttö toiseen kouluun kun kerran koulu ei puutu kiusaamiseen. Nykyäänhän opettajat vain ottavat kiusaajat puhutteluun, uskovat kiistämisen ja siinä koko homma. Nykyään hallituskin puolustaa kiusaajia eivätkä kiusatut lapset saa tarpeeksi tukea ja suojelusta, eivätkä nämä väljät toimenpiteet auta. Olet juttua hoitanut ihan mukavasti, mutta tuntuu silti siltä että oma panoksesi ei aivan riitä tähän hommaan. Äitinä voisit ajaa oman perheesi (= tyttäresi) etua kantelemalla koulun toimintatavoista lautakunnalle. Jos sielläkään tästä kiusaamisesta välitetään. Just tämmöstä suomimeininkiä säästää valtion varoja ja antaa pentujen rellestää kouluissakin miten lystäävät. Älykkäät ja luovat lapset sivuutetaan ja tilaa tehdään näille pikkuteinixeille. Tyttöhän on jo murrosiän alussa, ja kiusaamisella alkaa kohta olla vakavat vaikutukset.
Kuvauksesi perusteella lapsi vaikuttaa olevan aivan ällistyttävän varhaiskypsä ja omaa harvinaista älyä. Älykäs lapsi on suuri aarre tämänkaltaiselle valtiolle kuin Suomi, joka on jo nyt täynnä näitä Katais-Urpilaisia sun muunlaisia urpoja, ja aikaan ei saada päätöksiä, ja jos saadaan ne ovat ainoastaan kiusaajien edun mukaisia. Niinpä kannustaisin kansalaisten vetoomukseen Suomen johtoon että panisivat pisteen tällaiselle varhaisnuorien höykyttämiselle kouluissa. Mutta eipä niitä kiusaajia joka hyllyllä istu (onneksi). Lähipiirin toisissa kouluissa voisi tila olla paremmin, ja se on täysin kyseisten opettajien ansiota jotka sitä kuria osaavat pitää, ei Kataisen. Neuvoisin siis pohtimaan muutakin vaihtoehtoa kuin jumittamaan nykyisessä olotilassa ja vaihtamaan tyttärenne koulua mitä pikimmin.
Tämä on hyvin yleistä, mitä avaaja kirjoittaa:

"He ovat psykologisesti järjesteltyinä luokan suosituimpia:"

Tämän vuoksi opettajat eivät puutu kiusaamiseen, kun kiusaajat ovat myös heidän omia suosikkejaan!
Väittämäsi on vähän outo. Useimmilla opettajilla ei ole "suosikkeja". Jos on, kyse on kyllä useimmiten ihan oikeasti siitä, että toiset oppilaat osaavat käyttäytyä. Heidän kanssaan opettajakin tulee hyvin toimeen. Käyttäytyminen opetetaan kotona jo paljon ennen kouluikää.

Koulun keinot saada kiusaaminen tai "kiusaaminen" loppumaan ovat hyvin rajalliset. Vaikka siihen kuinka puututtaisiin, monet k-päiset oppilaat (ja heidän vanhempansa!) pystyvät jatkamaan sitä ja kehittelemään hyvinkin rafinotuja keinoja ollakseen ilkeitä muille.

Usein taustalta paljastuu vanhempien kouluvastaisuus - hullua kyllä! Monesti taustoja ei pystytä selvittämään. Se ei oikeastaan olekaan tärkeää, vaan oleellista on saada tilanne loppumaan.

Jos kiusaaminen on ihan todellista, kannattaa todellakin pyytää palaveria asian tiimoilta.
Kyllä meidän koulussa puututaan jokaiseen kiusaamiseen. Joskus on vain niin, että lapsella ei ole mitään ongelmaa, vaan ongelman kehittelee vanhempi. Herää kysymys miksi?
Onko jäänyt jotkut omat traumat käsittelemättä vai luulotteluko on astunut kuvioihin?

Jos kuitenkin on oikeaa aihetta olla huolissaan lapsen kiusaamisesta, niin ota yhteyttä rehtoriin ja vaadi palaveri, johon osallistuu kiusattu, kiusaaja, heidän vanhemmat, opettaja ja rehtori sekä mahdollinen kuraattori.
En yleensä puutu keskusteluihin, mutta pakko nyt kommentoida tähän. Äitsykkäisen puhe on kyllä mielestäni törkeää. Ihan asiallinen kirjoitettu mutta itse jutun asia on mun mielestä todella loukkaavaa.
"Jos opettajilla on suosikkeja, se johtuu useimmiten siitä että nämä lapset osaavat käyttäytyä".
Miten voit vihjata, että ap:n lapsi ei osaa käyttäytyä vain siinä suhteessa että kiusaajat osaavat säilyttää asemansa aikuisten silmissä? Mitä ap:n viestissä on vaikea ymmärtää?
"Kiusaajat esiintyvät aikuisen silmissä pikku enkeleinä, mutta välitunnilla ja vapaa-ajalla syrjivät ja kiusaavat".
Tuo lause selittää kaiken. Tämä on piilokuisaamista. Luepa tuo uudelleen. Tämä on PIILOKIUSAAMISTA. Varsinkin tytöt ovat tässä taitavia. Opettajalle ja aikuisille mielistellään ja ollaan ihan kuin ei oltaisikaan, mutta heti kun selkänsä aikuinen kääntää niin taas jatkuu. Sitten puhuttelussa kirkkain silmin kaikki kiistetään ja valehdellaan yö päiväksi. Kiusattua torutaan vääristelemisestä ja passitetaan omaan huoneeseensa, kaikki kiusatun syyksi. Koulussa kiusaajat levittävät juorua ja kiusattu jää lopullisesti ilman kavereita seinään nojaillen muiden mulkoillessa kauempana. Kiusaaja saa päänpaijauksia ja kehuja että "Voi meidän ihana Reetta-Anneli, taas osasit toimia oikein".
Sitten tämä herranterttu tarttuu taas toimeen ja kamppaa kiusatun nurin koulunpihalla. Nauretaan kun tytöllä on vääränvärinen takki päällä ja minihameen sijasta farkut. Koko muu luokka kutsutasn bileisiin ja puhuvat niistä kovaan ääneen koulussa kun kiusattu kököttää yksin välituntipihan laidalla ivaamista ja hihitystä kuunnellen.
Sama kaava jatkuu ja jatkuu sinunlaistesi äitien takia, jotka aina puolustavat kiusaajaa. Taidat itse olla sellaisen kiusaajan äiti, joka työntää ongelman pois ja sulkee silmänsä ja korvansa. On surullista mutta valitettavan yleistä tämmöinen käyttäytyminen. Pian koko Suomi vastustaa turvallista koulunkäyntiä, kiusaajia säälitään ja annetaan lisää rahaa karkkipusseihin. Kiusattuja ja heidän vanhempiaan halveksitaan. "Keksivät koko lapsensa kiusaamisen tai ainakin vääristelivät tapahtumia saadakseen huomiota. Sivuutetaan tuollainen roskasakki, pyh!"
Otan osaa, jos et osaa puuttua tällaisiin tapahtumiin. Jos lastasi kiusataan, hän tulee kokemaan suuren helvetin kouluajallaan kun et asiaan viitsi puuttua. Lapsesi vaipuu hionoon itsetuntoon. Jos lapsesi on kiusaaja, ymmärrän paremmin näkökantasi. Lapsesi on pikku täydellisyys: ei koskaan ole väärässä, hänen ei koskaan tarvitse pyytää anteeksi, ei koskaan ajattele yhtään pahaa ajatusta eikä varsinkaan koskaan ole ilkeä kenellekään, vaan kaikki ovat aina hänelle. Otan osaa.

Koululaiselle: eivätköhän ap ja tytön isä ole olleet jo yhteydessä kouluun. Hyvä että sinun koulussasi kiusaamiseen puututaan, tässä kyseisessä ap:n lapsen koulussa ei. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa.

Ap: minä uskon että lapsesi kärsii koulussa. Hän vaikuttaa älykkäältä lapselta, enkä usko että tällaisessa asiassa valehtelisi. Vaali lapsesi lapsuutta ja suojele häntä, vaadi lapsesi oikeutta ja ole yhteydessä kiusaajien vanhempiin. Jos kiusaaminen ei lopu, poliisi voisi ehlä auttaa. Älä luovuta, äläkä varsinkaan usko tällaista roskapuhetta siitä, että lapsesi olisi syyllinen tähän kaikkeen! Sillä se ei varmasti pidä paikkaansa. Voimia sinulle ja erityisesti tyttärellesi! :)
"Miten voit vihjata, että ap:n lapsi ei osaa käyttäytyä "

En vihjaa mitään, puhun yleisellä tasolla.

"sinunlaistesi äitien takia, jotka aina puolustavat kiusaajaa"

Höpöhöpö, mitään tuollaista en sanonut enkä takuulla toimisi niin!

Minun lapseni eivät ole kiusattuja, joitakin vähäisiä, ohimenneitä episodeja lukuunottamatta. Missään tapauksessa he eivät ole kiusaajia. Heidät on kasvatettu kotona jo hyvissä ajoin ennen kouluikää ottamaan toiset huomioon ja käyttäytymään kaikkia kohtaan ystävällisesti. Parissa tapauksessa he ovat kertoneet opettajalle toisen oppilaan kiusaamisesta, usein he ovat asettuneet kiusatun puolelle. Sillä on onneksi ollut luokan sosiaalisissa kuvioissa myös merkitystä, he ovat molemmat luokkansa suosituimpia oppilaita.
Älä puhu Äitsykkäinen p*skaa. Ap:n tytär ei ole millään muotoa syyllinen siihen että jotkut herkkupeput häntä kiusaa. Ja nämä herrantertut EIVÄT osaa käyttäytyä, vaan ovat taatusti juonittelevia pikku taivaanlahjoja. Ja sinä mitään vihjaat. Jos puhut yleisellä tasolla, luetunymmärtämisessäsi on vikaa. Tässä ketjussa keskustellaan ap:n tyttärestä ja hänen kiusaamisestaan.

Lasiprinsessa puhuu asiaa. Olet varmaan tyttökiusaajan äiti, sellaisen katalan koulukuningattaren joka osaa valehdella ummet ja lammet.
"...eivätkä lapseni missään nimessä kiusaa."
Ja sinä vielä uskot niitä! No, omatpa ovat mukulasi. Kasvata miten lystäät. Sittenpä nähdään, miten nämä taivaanlahjat pärjäävät aikuisina yhteiskunnassa, kun ei ole enää omaa äitsykkää puolustamassa ja paijaamassa untuvaista pikku päätä.
Millainen ihminen sinä oikein olet, nimimerkki "sama taso kaikessa"? Etkö oikeasti usko, että hyvin käyttäytyviä ja kasvatettuja lapsia ja nuoria on olemassa? Etkö ole koskaan tavannut? Minä ainakin tunnen moniakin! Yleensä he näyttävät pärjäävän hyvin sekä elämässä yleensä että sosiaalisissa suhteissaan.
"Nämä kiusaajat osaavat kuitenkin sijoittaa kiusaamisensa taitavasti: kiusaavat ja syrjivät tyttöäni välitunnilla ja vapaa-ajalla"

Ei pitäisi ylipäänsä puhua koulukiusaamisesta vaan sosiaalisen kehityksen häiriöistä. Ei se käytös useinkaan kouluun rajoitu.Opettaja ei ole eikä voi olla millään tavoin vastuussa siitä, mitä kylillä ja kujilla hänen oppilaittensa välillä tapahtuu. Ei myöskään siitä, mitä netitse tehdään. Vanhemmat ovat vastuussa - ehkä jopa lapsi itse. Nettitekemisistä on langetettu nuorille tuomioita, joten prejurikaatteja on!

"Koulukiusaamisessa" on usein kysymys kateudesta, usko tai älä. Lapsen kunnollinen koti, kivat vanhemmat, perheen auto, hyvä menestys joko koulussa tai harrastuksessa. Lähes mikä tahansa saattaa saada aikaan paisuvan kateuden aallon ja kadehtija yrittää (turhaan) auttaa omaa oloaan toista mollaamalla!

Yhtä kaikki lapsesi tarvitsee apua. Hänen itsetuntonsa pitää saada tavalla tai toisella paranemaan. Koulu tietysti vastaa siitä, mitä koulussa tapahtuu, mutta vapaa-ajan jutut ovat oma lukunsa. Ehkäpä hän voisi vaikka partioharrastuksen kautta löytää hyviä kavereita, meidän muksujen (nyt jo aikuisten) oletettavasti elinikäiset, parhaat kaverit ovat sieltä löydettyjä. Monilla nuorilla on parhaat kaverit harrastusten kautta. Myös serkut ovat arvostettuja, heissähän on jo sekin hyvä puoli, että jommankumman vanhemman kautta heille on välittynyt sama arvomaailma.
Kuvaamasi kaltainen toiminta on erittäin tavallista erityisesti alakoulun viimeisillä luokilla. Tuossa iässä tytöt ovat jo hyvin taitavia sosiaalisissa peleissä ja kiinnostuneita niistä. Koska empatiakyky ei useinkaan seuraa samaa tahtia perässä, osa tytöistä käyttää taitojaan pahaan. Ns. suosituilla oppilailla on tähän "parhaat" edellytykset. Heidän seuransa on toivottua, koska he halutessaan ovat hauskaa seuraa ja tietävät, miten rakentaa sosiaalisia suhteita. Toisaalta he ovat taitavia myös keksimään tapoja satuttaa, ja heillä on valtaa ryhmässä. Tavallisesti nämä tytöt ovat taitavia myös aikuisten kanssa; he eivät häiriköi tunneilla ja tietävät, miten pysyä väleissä open kanssa.

Mielestäni avoin haukkuminen, nimittely ja tuuppiminen voidaan koulussa lopettaa. Konkreettinen pahanteko voidaan kieltää ja kiellon toteutumista voidaan - ja pitää - seurata. Valitettavasti selän takana puhuminen, yksin jättäminen yms. on paljon vaikeampi kitkeä. Lisäksi on kohtuutonta vaatia opettajalta, että hän saa vapaa-aikana tapahtuvan kiusaamisen loppumaan tai jotenkin mystisesti järjestettyä kaikille oppilaille kavereita. Hiekkalaatikolla voi vielä sanoa, että pitää leikkiä kaikkien kanssa, mutta esiteini-ikäisten tyttöjen ystävyys salaisuuksien kertomisineen jne. on jo sellaista, että ei sitä voi käskeä.

Kouluissa kyllä usein yritetään puuttua tällaisten ongelmaryhmien toimintaan järjestämällä ryhmäytymistilanteita ja käsittelemällä yleisesti tunteisiin ja ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä tunneilla. Joillakin onnekkailla kouluilla on mahdollisuus käyttää tällaiseen apuna koulupsykologia, kuraattoria ja kaupungin tai kirkon nuorisotyöntekijöitä.

Lapsen kanssa kannattaa miettiä, ketkä luokalla ovat kivoja ihmisiä, joiden kanssa hän voisi kaverustua. Sitten opettajaa voisi pyytää järjestämään esim. ryhmätyötilanteita, joissa lapsi sijoitetaan toivottuun porukkaan. Kannattaa hankkia lapselle harrastuksia, joista voi löytyä kavereita. Koulun vaihtokin saattaa olla harkinnan arvoinen asia, mutta usein kiusaaminen jatkuu siellä, koska lapsi on kokemustensa takia entistä arempi.
Hei! Eksyin takaisin keskusteluuni, ja tännepäs on tullut paljon vastauksia. Olen lukenut kaikki ja ottanut neuvot vastaan.
Tyttäreni on hyvin kasvatettu, kotona iloinen ja koulussakin avulias. Menestyy koulussa erinomaisesti ja opettajat ovat kehuneet että on tunneilla aktiivinen, käyttäytyy hyvin ja erityisen omatoiminen. Tyttö itse sen sijaan on kertonut kiusaamisen jatkuneen taas syksyllä. Tänään kaksi tytöistä oli vieläpä kampannut tyttäreni pihalla, eikä häntä otettu mukaan välitunnilla.
Toinen uutinen on se, että nyt on selvinnyt että joudumme muuttamaan yli 150 km päähän täältä missä nyt asumme. Kerroin siitä eilenillalla lapsille, ja molemmat suhtautuivat kypsästi. Olen katsonut jo uutta koulua molemmille (isosisko yläasteella), ja soitin molempiin. Tuleva opettaja vaikutti mukavalta ja luotettavalta ja hän kertoi, että luokassa on hyvä henki eikä kiusaamistapauksia ole ollut melkein lainkaan. Oloni tuntuu luottavaiselta laittaa tyttö tälle luokalle, ja tyttäreni itse sanoi olevansa jopa helpottunut muutosta, sillä se voisi olla tilaisuus saada uusia kavereita, varsinkin jos uusi luokka on valmis ottamaan tyttöni innokkaasti vastaan. Tietystikään perushuolilta ei voi välttyä, uusi koulu on paljon isompi kuin entinen (uudessa n.450 oppilasta, nykyisessä 290). Ja muutto on aika pian, kuukauden päästä. Mutta hyvä, että tyttö uskoo itsekin sopeutuvansa tähän eikä isosiskollaankaan ole elämää ja kuolemaa koskevia esteitä (hänellä on paljon kavereita, mutta pian 14-vuotiaalla ei ole kauheasti vaikeuksia pitää sosiaalisia suhteita yllä, vaikka muutammekin aika kauas). Kaikki kunnossa siis tämän suhteen.
Muutto ei silti tarkoita sitä, että nykyinen kiusaaminen koulussa lakaistaisiin maton alle. Olemme jo vaatineet opettajilta lisää tarkkaavaisuutta koulussa, vaikka emme siis tietenkään voi vaatia vapaa-ajan ja esim. koulumatkojen valvomista koululta. Sen aiomme hoitaa kiusaajien vanhempien kanssa, soitan koteihinsa pian ja heidänkin vanhempansa saavat alkaa hoitamaan tätä juttua.
Uskon siis silti, että elämä alkaa tästä järjestymään. Mukavaa nähdä tyttäreni helpottuneena. Kiitos kaikista neuvoista :)
Oikein hyvää jatkoa sekä vanhemmille että varsinkin tyttärille! Kaikki järjestyy varmasti hyvin noista lähtökohdista ja hyvällä asenteella!
Tuollainen kiusaaminen on muuten erittäin yleistä ja surullista.
Äitsykkäiselle sen verran, että mielestäni oma väittämäsi on vähän outo. En ole opettajanurallani törmännyt yhteenkään tapaukseen, jossa kiusatun vanhemmat olisivat keksineet koko jutun. Olen opettanut montaa luokkaa, jossa on ollut tämänsuuntaisia tapauksia, ja kyse on lähes aina ollut kiusaajien pätemisen tarpeesta sekä kotikasvatuksen laiminlyönnistä. Toki muutaman kiusaajan vanhemmat ovat kelpoisia kasvattajia, oikeudentuntoisia sekä hyvin halukkaita korjaamaan tilannetta yhdessä koulun kanssa. Valitettavaa kuitenkin on se fakta (tämä perustuu omiin kokemuksiini opettajana), että yleensä kiusaajan vanhemmatkaan eivät osaa käyttäytyä, hullua kyllä! Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että käyttäytyminen opetetaan kotona jo paljon ennen kouluikää. Kiusaajilla tämä on mennyt kokonaan sivu suun. Yleensä kiusatut ovat hyvinkasvatettuja, avuliaita mutta ujompia oppilaita, ja kiusaajat huonosti kasvatettuja lapsia, joiden empatiakyky ei ole vielä kehittynyt tai sitten he eivät ole saaneet kasvatusta lainkaan.
Olen vankasti kokemuksieni perusteella sitä mieltä, että kiusaajat ovat näitä manipulaattoreita.
Tarkoitukseni ei siis ole millään tavoin loukata, halusin vain esittää oman näkemykseni Äitsykkäiselle.

Aloittaja: Minun mielestäni muutto on mainio tilaisuus tyttärellesi saada uusia kavereita. Minäkin toivotan teille hyvää jatkoa, ja kaikki tosiaan varmasti järjestyy! Onnea muuttoon!
Minä puolestani olen törmännyt kahteen tapaukseen, joissa äiti väitti kiusaamista olevan, mutta oikeasti ei todellakaan ollut.

Toinen tapaus oli sellainen, että äiti piti omaa lastaan ja perhettään jollakin tavalla kaikkia muita parempana ja vaati jopa, että luokan koostumus pitää rakentaa hänen lapsensa (lue: äidin) tahdon mukaisesti. Hän siis todellakin yritti sanella koululle, ketä lapsia laitetaan samalle luokalle! Äidin käsitys siitä, että heidän perheensä on muita parempi, oli osittain siirtynyt pojallekin. Kun pojalta kysyttiin, kuka kiusasi ja miten, vastausta ei todellakaan tullu lopultakaan! Muut oppilaat vaan eivät olleet huomanneet, että tämä perhe oli niin paljon muita parempi. Todellista syytä tähän "paremmuuteen" en ikinä saanut selville. Koulussa ja luokassa poika kuitenkin sitten melko nopeasti sosiaalistui ja sai kavereita ja äidin vaikutus jäi vähemmälle.

Toinen tapaus oli kuudesluokkalainen tyttö, jolta äiti joka päivä tivasi moneen kertaan, onko kiusattu ja jopa luetteli sekä olettamiaan kiusaajia että kiusaamismuotoja. Tottakai tyttö lopulta sanoi, että on kiusattu, äiti kun niin kovasti näytti juuri sellaista vastausta haluavan! Kun minä opettajana kysyin tytöltä, kuka on kiusannut ja miten, hän kertoi, että viime vuonna Lassi oli sanonut hänen takkiaan liian isoksi. Kukaan muu ei ollut kiusannut millään tavalla. Tytöllä myös näytti koulussa ja omassa luokassa olevan muutamia hyviä kikatuskavereita.

Osa vanhemmista on yliherkkiä tämän kiusaamisasian suhteen. On tietysti oikein olla jatkuvasti kartalla koulun tapahtumista ja kuunnella lastaan herkällä korvalla. Jos kiusaamista ilmenee, se pitää saada loppumaan. Valitettavasti koulun keinot ovat todellakin rajalliset eikä ketään tietenkään voi pakottaa olemaan kenenkään bestis. Kaikkemme me silti aina yritämme.
Niin niin niin!!!! Ärsytti lukea tämä ketju läpi. Osa viittaa siihen, ettei ap:n tyttären kiusaaminen ole "oikeaa", ja osa puolustaa raivopäisesti ap:ta. Lopetaakaa jo ne esimerkit, että miten minun luokallani tämä paisutteli tätä asiaa ja tämä keksi koko kiusaamisen; tai että ei se voi olla noin, ei tyttö tuohon ole syyllinen... Ap vaikuttaa kyllä ihan rehdiltä tyypiltä, joten mitä todisteita on uskoa tätä paisutteluksi? Mutto on järjestänyt jo melkein kaiken ja tyttö helpottunut, mikä vikana? Ja tällainen kiusaaminenhan on ihan yleistä, varsinkin tytöt harjoittavat koulussa tätä pirullista toimintaa. Ketään ei tietenkään voi pakottaa kaveeraamaan, ja ap:han sen ymmärsi ja itsekin asiansa esitti niin. Olen siis sitä mieltä, että kaikki on kääntymässä parhain päin ap:n perheessä.
Olen puhunut.
Tuollainen kiusaaminen on tytöillä todella yleistä eikä millään muotoa tavatonta. Todella surullistahan se on, mutta tilannetta ei voida muuttaa p-päisten kiusaajien ja heidän vanhempiensa takia.
Hyvää jatkoa perheellesi, ap.
IIkäviä nämä koulukiusaamiset, eikä ne ikinä kokonaan lopu. Kun opettajat täällä on kertoneet miten jotkut vanhemmat keksii lapsensa kiusaamisen,voisi kysyä onko heitä kiusattu lapsena? Itseäni kiusattiin yläasteella se oli 70- lukua. Kaksi kaveria piti kiinni ja kolmas löi.lisäksi nimittelyä ja muuta. Esim vessaan ei uskatanut päivän aikana mennä. Tätä jatkui päivittäin se kaksi vuotta. Siihen aikaan opettajat ei millään lailla puuttuneet,eikä koulukiusaamisesta asiana puhuttuTällaisen kokeneena kyllä seuraa oman lapsen koulunkäyntiä tuntosarvet pystyssä koko ajan. Onneksi näistä asioista tänäpäivänä puhutaan,ja opettajatkin on näiltä taidoiltaan parempia.
Minullle se onneksi, tai oikeammin elämä sen jälkeen on ollut myötämielinen. On hyvä puoliso, ja hyvä perhe.
Arvet jäi mutta nykyään olen erittäin vahva itsetunnoltani. Mutta ei ehkä luota niin herkästi ulkopuolisiin, haluaa tavallaan suojella oman reviirinsä.
Ap älä enää laita tytärtäsi kouluun. Ajattele minkälaista helvettiä hänen elämänsä on päivästä toiseen:( Vaihto toiseen kouluun tai kotiopetusta kun kerran koulu ei halua lopettaa kiusaamista!
 /   /  /  / Lastani syrjitään koulussa

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta