Lapset eron jälkeen

Miksi jäivät isän osoitteeseen, lastenko halusta vai mistä, sillä on asiassa suurin merkitys.

Sinun itsesi pitää nähdä lasten suunnalta asia, eikä sinun omien menojesi järjestämisen kannalta. Tärkeintä pitäisi olla lasten hyvinvointi, jos ovat pieniä, eivät vielä osaa ymmärtää, mutta kun kasvavat alkavat sitten oireilla ihan varmasti.

Erossa lapset kokevat asiat kaikkein rankimmin, sillä he eivät ole valmiita luopumaan kummastakaan vanhemmastaan, sitävastoin aikuiset ovat jo luulötavammin riidelleet itsensä toisen välittämisestä eroon, nyt vaan etsitään uutta suhdetta kiireen vilkkaa.

Vanhempien ero on lapsille niin suuri stressi, että sen traumat jatkuvat läpi elämän, lapsesta tulee se lasinen lapsi, jonka yli kävellään jatkuvasti.

KOMPPAAN SINUA, LASINEN LAPSUUS!
Toit esille erittäin tärkeitä pointteja.
Jokin syyhän tuohon on, että lapset jäävät isälle, ja että tapaamiset ovat noin hankalia!?
Ei sillä, että siinä olisi mitään vialla että hyvä kunnollinen isä saa päähuoltajuuden, epätavallistahan se jostain syystä vain on.
Ap kertoo asiasta VAIN oman versionsa,ja paljon (suurin osa!) jää hämärän peittoon.
Lasten etu on AINA oltava se ensimmäinen ja tärkein, AINA!!

Kovaa kritiikkiä tulee, kuten pitääkin, sillä yksinomaan ja ainoastaan pyrin ihmiset saamaan puhumaan , kirjoittamaan niin pahan olonsa, kuin valheensakin ulos.
Tänne palstalle on hvyä kirjoittaa, sillä kukaan ei tunne toistaan, eikä ole tarvettakaan, mutta tarvetta on oman sisimmään puhdistamiseen.

Kun ap:kin itse edes tänne tunnustaa tosiasiat, vähän käsittelee sitä omaa sisintään, voi se olla alku paremmalle. Ehkä sitä kautta löytyy mahdollisuus löytää lapsiin parempi yhteys. Aina tarvitaan totuus esiin, muutoin ei mikään muutu ja muutosta useimmiten tarvitaan.

Kun uskaltaa edes tänne tunnustaa olevansa vajavainen, kuten me kaikki muutkin ihmiset olemme, emme tiedä kaikkea, emme osaa kaikkea, mutta koettamalla löytää totuus elämäämme, varmasti moni asia hoituu sen avulla.

Ei enää valkoisia valheita, ei minkäänlaista selittelyä, vaan pitää nähdä myös oma osuutensa asioissa, toisen syyttely ei auta ketään.

Ihmiselämä on monimutkainen ja joskus vaikeakain, kenekään ei tarvitse kilpailla pätevyydestä tai mistäkään toisen kanssa, jokainen on omalla tavallaan hyvä ja hieno ihminen.
Talot ja tavarat, arvot ja ammatit eivät ole oikean arvon mitta, vaan se on totuus ja rehillisyys.

Jokainen meistä on syntynyt erilaisiin olosuhteisiin, joten niiden perään on turha kenekään juosta, jokainen ihminen on arvokas, mutta jokaisen täytyy arvostaa myös toisenlaisissa oloissa elävää.

Laiseksi muuttuu kaikki, jos emme ymmärärä totuuden merkitystä ja arvostettu elämäntapaa ja moraalia.

Onko tää oikein, ei tietenkään. Varaa aika lastenvalvojalle ja huolehdi siitä, että tulet kuulluksi. Turha mutkuttaa "kun ne sossut sitä ja tätä miehen kanssa" jos et itse saa suuta auki ja asioistasi, huolistasi puhuttua.
Asiaan, jos ei viikko/viikkosysteemi jostain syystä sovi, lapset ovat sinulla joka toinen viikonloppu. Näin asia yleensä sovitaan, ellei ole hyvin painavia syitä muuhun. Yli 12-vuotiaat lapset itse kai voivat jonkin verran vaikuttaa päätöksiin, sitä nuoremmat "eivät lainkaan".

Tämä ei ole aloittajalle.

Monesti vaan on niin, että naiset eivät ajattele paskan vertaa miltä isistä tuntuu, kun joutuvat olemaan erossa lapsistaan tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.

Erotaan joskus hyvinkin heppoisin perustein eikä miestä paljon ajatella. Monesti ero on miehille paljon tuskaisempi kuin naisille suureksi osaksi juuri siksi, että menettävät puolison sekä kosketuksen lasten arkeen.

Mies on aina altavastaaja huoltajuus asioissa vaikka olisi miten hyvä ja rakastava isä.

Edelleen sitä mieltä, että ap kertoo VAIN oman näkemyksensä asiaan, ja senkin vallan suppeasti.
Kukaan täällä ei tiedä, mitä kaikkea tuohon asiaan todella sisältyy!
Edelleen sanon, että on oltava hyvä syy siihen, että isä saa päävastuun lapsista, koska se, kuten jo sanoin on valitettavasti melkoisen harvinaista vielä nykyäänkin.
Toinen asia tuo, että lapset itse päättävät hhaluavatko ja milloin ja miten paljon oleskella äidin luona, niin käsitin? Syy siihenkin on oltava! Miksi lapset valitsevat isän luona olon ennen äitiä? Ja toisaalta sehän on vain oikein, että lapset saavat sanoa sanansa siihen, missä haluavat olla ja asua.
Monta asiaa joihin me kukaan emme tiedä vastausta ja syytä. Saamme ainoastaan lukea, mitä ap itse asiasta sanoo, ja kuten sanoin se on vain hänen näkökantansa! Ei koko totuus!

Näinhän se on, että ap. kertoo oman näkemyksensä. Ja niin sen pitää ollakin, kun hän kirjoittaa vain omasta puolestaa,

Me emme palstalla voi tietää mikä on totuus. Ja miksi lapset ovat isällä. Hehän ovat voineet jopa sopia itse niin, siis vanhemmat. Ja se ei silti estä ap:n ikävää ja tuskaa. Isällä on voinut olla tarjota isompi asunto, asunto lähempänä lasten koulua, harrastuksia ja kavereita. Isä voi olla silmää tekekvä vaikuttaja paikkakunnalla, jota ei ole uskallettu vastustaa huoltajuuskiistassa.

Asian takana voi olla siis mitä tahansa. Siis myös joku oikea syy.

Itse tiedän montakin tapausta, jossa isä joka ei koskaan osallistunut lasten elämään ja josta lapset eivät ole oikeasti kiinnostaneet onnistui lapset itselleen samaan avioerossa. Juuri siitä syystä ettei hän halunnut avioeroa, ja halusi tehdä äidille kiusaa. Nämä isät ovat myös olleet mustasukkaisia äidistä eron jälkeen ja tehneet kaikkensa hankaloittaakseen äidin elämää eron jälkeen. Ja myös tiedän tapauksia toisin päin, jossa äiti on ollut tuo välinpitämätön ja ilkeä osapuoli.

Tämä vanhempi on myös onnistunut manipuloimaan lapset toista vanhempaansa vastaan. Mustmaalaamalla toista ja mm. rahalla lahjomalla. Lapsethan ovat hyvin herkkiä tuollaiselle. Tosin tuosta toisen vanhemman mustamaalamisesta voi syntyä lapselle traumoja, jotka haittavat hänen tulevia ihmissuhteitaan. Traumalle on nimikin PAS, tämä traumatimoitumiseen johtava käytös on toiselta vanhemmalta on kriminalisoitu mm. Tanskassa.

Niin syitä voimme vain arvailla jo tietämistämme tapauksista ehkä jonkinlaista viitettä saa, mutta jokainen tapaus on omanlaisensa ja täällä on useimmiten vain sen toisen osapuolen näkökanta, todellinen totuus puuttuu.

Se ett' lapsilla manipuloidaan ja vväristellään asioita toista kiusatakseen on ääliömäisintä, sillä sehän kohdistuu suoraan omiin lapsiin, ei siihen toiseen vanhemapaan, sillä hän on jo siinä vaiheessa irronnut suhteesta, enää ei edes kostasta itseään kohtaan välitä, mutta lapsista on varmasti suuri hätä, kuten olla pitääkin.

Koettakaa nyt sentään olla sotkematta lapsianne mihinkään eronne aikaan ja jälkeen, vaan yrittäkää suoda heille mahdolllisimman vähän lisää tressiä, sillä jo se että joutuvat siirtymään eri koteihin iän tai äidin luokse on tarpeeksi vaikeaa.

Kuten eräs pieni poika sanoi, että on ikävä aina joko isää tai äitiä, älkää hyvät vanhemmat riidelkö niistä huoltajuksista toisiaanne kiusataksenne, lapsenne kärsivät valtavasti. Jo ero on lapsille kauhea paikka useimmiten, sillä lapsella ei enää koskaan ole sitä oikeaa kotia, koulussa joutuvat aina sanomaan ja keksimään jopa valheita, miksi isä tai äiti ei tule vanhemapainiltaan tai ole kotona.

Hyvin monella tai lähes kaikilla erolapsilla on trauma elämässään mukan, joka jossakin vaiheessa elämää voi avata vanhat haavat ja elämä murtuukin tähän .

AP: MIKSI olet(te) tuossa tilanteessa? Onko teillä sopimukset tehty lasten huollosta, asumisesta ja elämisestä? Kirjoituksesi luettuani tuli jotenkin sellainen tunne, että mies on sanonut "lähde eukko menemään, jos haluat erota, minä jään tänne lasten kanssa" tms. Tämähän ei ole mikään sopimus. Tuollainen sopimus, jossa "lapset tulee luoksesi silloin kun huvittaa" ei ole mistään kotoisin, sekään ei ole sopimus.

Mitäpä jos oikeasti tarttuisit toimeen, ottaisit yhteyttä vaikkapa lastenvalvojaan oikean huoltajuussopimuksen aikaansaamiseksi.