Ennakkoluulot pyörätuolia käyttävää kohtaan?

No tuota, en haluaisi pelotella sinua mutta kyllä se vähän niin on, että täällä netin puolella kaikki on armottomampaa, kriteerit tiukemmat, niitä katsotaan tarkkaan ja pienetkin sopimattomuudet ihanteeseen saattavat johtaa torjuntaan. Tuolla nettideittikeskustelussa juuri käytiin siitä juttua, miten moni etsii vain täydellistä vaikka tietää itsekin, että sellaiset on erittäin harvassa. Jos olet joku atleettinen ja sosiaalinen paralympia-tason kelaaja niin uskon, että löydät parisuheen mutta et ehkä netistä...

Tottakai tuollaisesta pitää kertoa ennen ensitreffejä. Ja valitettavasti se on monelle valtavan kokoinen syy jättää sut katsomatta kun siihen riittää paljon vähempikin :(

tottakai se vaikuttaa negatiivisesti tutustumishaluihin kun toisella on täysin erilainen elämäntilanne vamman myötä, ettekä sitten pysty aivan niitä kaikkia "normaaleja" juttuja tekemään mihin toinen on tottunut

siksi ihmiset karsastavat sitä

Siis jos hakee vain juttuseuraa niin ei kai sillä pyörätuolilla ole niin väliä. Mutta jos haluaa ihmisen arjen menoihin, iloihin ja rientoihin niin kukapa silloin kovin hanakasti ottaa krämpän kaverin. Pitäisi sitten rakennella ramppeja kotiovelleen, kerrostalossa pitää olla hissi, kynnyksiä pitää poistaa ja tavaroita asetella alahyllyille, vessa pistää uuteen uskoon ja sellaista. Ja vähintäänkin farkkuauto pitäisi olla, julkisen liikenteen käyttö usein hankaloituu tai käy mahdottomaksi. Ja reissut ovat paljon työläämpiä järjestää, ex-tempore-jutut tulevat vaikeiksi ja ainakin niitä karsiutuu.

Seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa, joka oli pyörätuolissa, eikä se minua haitannut, ja netissä tutustuttiin. Pyörätuoli ei ollut este, minua se ei häiritse, jos jotakuta häiritsee niin se on hänen ongelma. Meillä oli mukavaa ja olin tosi ihastunut, kunnes hän jätti mut, selittämättä mitään. Se oli vaikeaa aikaa, ja kun siitä aloin toipumaan muutaman kuukauden jälkeen, hän halusi minut takaisin.

En halunnut enää itse, koska sydän vuosi verta monta kuukautta, yritin vain suojella itseäni. Nyt tiedän miksi hän jätti minut, toisen naisen takia, mutta hänen kanssaan ei synkannut.

Exäni on sanonut, että olen ollut ainoa nainen, joka on suhtautunut niin luontevasti pyörätuoliin ja ollut valmiina jakamaan elämäni hänen kanssaan.
Kaiholla muistelen tuota aikaa, nyt se on liian myöhäistä.

Lihavat naiset eivät varmaan välitä pyörätuolista, ne kun itsekin vaan istuvat sohvalla tai peräti makaavat. Ne ovat vaan tyytyväisiä että on sellainen mies joka pysyy aloillaan kuten he itsekin.

Panosta lihaviin.

Niin, monenmoista asiaa.. Tosin rampit ja muut kotinmuutostyöt on aika kaukaa haettua farkkuautoineen. Itsellä löytyy auto, ja ainoa este mennä esim. kerrostaloon on hissittömyys. Muuten melko normaalia elämää elelen kyllä, ja asun yksin omassa kämpässä.

Asian ydinhän oli siinä, kuinka suhtaudut ihmiseen pyörätuolissa. Voisinhan itsekin miettiä heti ensi hetkillä että minkälaisia ongelmia tuokin ihminen mukanaan tuo jos yhteistä elämää suunnittelisi jossain vaiheessa. Nalkuttaakohan se autossa, valittaa kuitenkin kaikesta mitä teen, ei se osaa varmaan edes laskujaan maksaa, tuleekohan siitä kuitenkin sohvalla suklaata rouskuttava pallomaha, kun se kerta nyt haluaa parisuhdetta niin se on kuitenkin kauhea orjuuttava pirttihirmu, kuitenkin reissuunlähtö on kauheaa riitelyä ja stressaamista, jne.

Eiköhän nuo arjen ongelmat ole kuitenkin jokaisella edessä.

Riippuu ihan täysin onko ns. liikkuva ihminen vai enemmän kotona viihtyvä passiivinen tyyppi. Kyllä se pyörätuoli vaan vaikeuttaa paljon elämää, että ei sitä pysty mitenkään sivuttamaan. Positiivista että pärjäät kuitenkin hyvin.

Jos vaikka tykkää lenkkeillä ja matkustella paljon niin eihän se yhteiselämä oikein sujuvasti varmaan mene. Mielestäni pyörätuoli on vähän samanlainen asia kun vaikka joku paha riippuvuus tai jotkin henkiset ongelmat. Jos mennään treffeille niin varmaan treffikumppani haluaisi ennalta tietää jos toinen on alkoholisti/huumeiden käyttäjä tai kivenkova rasisti tai muuten mielenterveysongelmissa.

Tosin jos joku rakastuu kovasti niin varmaan pyörätuoli unohtuu todella nopeasti eikä siitä mitään haittaa silloin ole. Suosittelen kuitenkin ilmoittamaan sen ennalta ainakin jos nettitreffejä suunnittelet.

Ai että liikuntavamma on verrattavissa henkisiin ongelmiin? Sanoisinko että melkoisen typerä vertaus. Saatika riipuvuudet.

Trollit trolleina, jätettäkööt omaan arvoonsa.

Jos tutustuisin kiinnostavaan ja mukavaan mieheen netissä, toki haluaisin hänet tavata. Kaikkea ei tarvitse siinä vaiheessa tietää, mutta oleellisimmat asiat kyllä. Joten minusta olisi fiksua kertoa pyörätuolista ennen tapaamista. Se on kuitenkin ilmeisesti pysyvä osa elämääsi, vaikkakaan ei määrittele sitä kuka tai millainen olet. Jos nainen on myös fiksu, hän haluaa tutustua mieheen tuolissa. :)

Minä en siis pitäisi pyörätuolia luotaantyöntävänä, mutta uskon että monet naiset suhtautuvat asiaan varautuneesti. Toivon, että vastaasi tulee niitä fiksuja naisia!!

Mielestäni olisi reilua kertoa etukäteen koska näin vältyt itsekin pettymyseltä, jos toisesta pyörätuoli onkin este seurustelulle. En ehkä heti profiilissa mainitsisi vaan hieman tutustumisen-kirjoittelun jälkeen kuitenkin ennen ensimmäisiä treffejä. Totuus on se että meitä on moneksi; toiselle pyörätuoli voi olla täydellinen este edes tutustumiselle, toiselle taas se ei merkitse mitään. (itsekään en pitänyt kommentista jossa pyörätuolia verrattiin mielenterveysongelmiin, vaikka yhtälailla sekin on joillekin este seurustelulle, mutta ihmisiä hekin yhtälailla ovat, erilaiset vaikeudet vaan suhteessa)

Vaikuttaa siltä, ettet ap ainakaan täysin ole menettänyt itsevarmuuttasi, pisteet siitä!! Itse nähnyt ja kokenut kaikenlaista, huono tuuri voi todellakin käydä kenelle vaan. Saa olla onnellinen, että hengittää vielä tätä ilmaa.

Profiilissa ei minunkaan mielestä tarvitse tuoda esille pyörätuolia. Ennen tapaamista itse kertoisin jos olisin vastaavassa tilanteessa.
En karkuun juoksisi jos vasta treffeillä asia selviäisi, koska ymmärrän kuinka vaikeaa onnettomuudesta kertominen voi olla, mutta ihmettelisin varmasti jos vasta silloin asia paljastuisi. Jos miettii parisuhdetta, niin kyllähän se erilaista jossain määrin olisi kuin kahden kävelevän suhteessa, mutta ei todellakaan tarkoita, että suhde olisi ankeampi jos toiselta tosiaan vain jalat puuttuvat käytöstä. Jos tekee mieli hiihtämään, painuu sitten yksin ladulle, tekee kumppanin kanssa yhdessä sitten niitä mihin toinenkin kykenee.
Jos olet hyvännäköinen, luonteeltaan mukava, et anna pyörätuolin hidastaa elämästä nauttimista, asennetta ja huumorintajua löytyy, niin et varmasti joudu yksin olemaan lopunikääsi. Tuskin mitään hoitajaa itsellesi tarvitset vaan kumppanin joka kohtelee sua ihan niin kuin sitä apuvälinettä liikkumiseen ei olisi ollenkaan, ymmärrät varmaankin mitä tarkoitan.

Itse olen viisikymppinen, elämänkokemusta on. Uskon että useimmat ihmiset väistävät pyörätuolissa olevan ihmisen treffit, ilman enempiä miettimisiä. Tämä johtuu siitä, ettei ole kokemusta. Ei koske yksin liikuntavammaista, vaan yleensä tavallisesta poikkeavaa. Moni voi väistää treffit ulkomaalaisen kanssa.

Asemasi ei liene kamalan poikkeava monen muun asemasta. Nettitreffeillä on helppo löytää syitä olla tapaamatta toista toista kertaa, jos edes ensimmäiselle kerralle päästään.

Uskon, että kun keskityt hakeutumaan tilanteisiin, joissa itse viihdyt, tapaat samanhenkisiä ihmisiä, ja yhdesdäolo tapahtuu ilman paineita. Näin syvempikin ystävyys saa mahdollisuuden syntyä. Ei pyörätuoli, tai yleensä vamma, ole ongelma monille ihmisille. Monille ihmisille nettitreffailussa on ongelmallista tavata tai edes päästä treffeille.

Viihdy itsesi kanssa, ja aikaa myöten se oikea tupsahtaa eteesi. Itse löysin kumppanin nettideittailun kautta. Mielestäni on viisaampaa hakeutua livetilanteisiin ja harrastuksiin. Ihmisellä on tietynlainen odotusfiltteri nettitapaamisissa, paljon asioita on pielessä, ja menee pieleen. Vähän sama kuin ostaisi sopivia kenkiä nettikaupasta.

Rehellisesti kun kysyt, niin minun mielestäni asioita, jotka voi mietityttää ovat:

- seksi
- lasten hankkiminen ja hoitaminen
- yhteisten menojen rajoittuminen (jos toinen on tottunut viettämään vapaa-aikansa esim. liikuntaharrastuksissa, metsässä tm.)
- omaishoitajaksi joutuminen

Eri ihmisille on eri asiat tärkeitä ja eri asiat kynnyskysymyksiä. Itse olen hetken seukannut selkäydinvammaisen kanssa, ja jouduin miettimään kaikkia kaikkien noita muita juttuja, paitsi hoitajaksi joutumisesta ei ollut pelkoa.

Sitten joitain voi kiinnostaa myös ulkonäkö, raha jne, mutta sama se on kaikilla muillakin. Nettideitissä olennainen kysymys on aina se, miksi valitsisi sinut eikä jotain muuta. Jos olet hirmu hurmaava, niin kaipa sinut ottaa mieluummin kuin jonkun tylsän pökkelön?

Esimerkkinä rehellisiä vastauksia ranskalaisiin:

- Kyllä kiitos
- ..Yleensä näitä tulee suojaamattoman seksin jälkeen noin 9kk viiveellä
- Itsekin mietin samaa, tuskin netistä löytyy urheilullisia naisia minun makuun
- En kyllä rupea ketään hoitamaan työksi asti

Ymmärtänet ironian. :)

Minä ihmettelen mitä tämä pyörätuolihemmo täällä kitisee!
Sääliäkö vai myötätuntoako haet?
Sehän on päivänselvä asia että teet selväksi ainakin ennen treffejä että liikut pyörätuolilla.
Ajan ja vaivan haaskausta puolin ja toisin jos näin oleellista asiaa tehdä selväksi.
Pakkeja tulee nettideittailuissa pienemmistäkin asioista!

Kysytään nyt suoraan kun muut ei ole uskaltaneet: Toimiiko muna?

Tutustuin tänä syksynä nettideittailun kautta mieheen joka on pyörätuolissa. Ensin viesteiltiin jonkin aikaa sitten hän kertoi olevansa pyörätuolissa, se ei minua haitannut eikä haittaa. Harrastan itse liikuntaa ja olen aika liikkuvainen tapaus, mutta pyörätuoli ei ole este seurustelulle. Minua ei haittaa mitä muut ajattelevat. Pieniä muutostöitä joutuu tekemään omaan kämppään, mutta se farkkumallinen auto oli jo valmiiksi :)

Haha, ihan loistavia kommentteja.. Olet ihanan itsevarma ap, toivottavasti eteesi astelee vielä se sinulle täydellinen nainen, sen verran mukavalta kuulostat. ;)

Mikäli tällaisesta paikasta seuraa etsisit, uskoisin että tuo pyörätuoliasia olisi este suhteelle, koska mikäli täällä olet näitä kirjoituksia lueskellut olet varmaankin tehnyt kanssani saman havainnon, että täällä täydelliset ihmiset etsivät täydellisiä ihmisiä;-)
Pyörätuoliin joutuminen on iso asia kenelle tahansa, kukaan siihen ei ole halunnut. Vaatii voimia sopeutua siihen olotilaan ja sen tuomiin elämänmuutoksiin. Kirjoitustesi perusteella olet henkisen kypsyyden lisäksi myös vahva ihminen, ihailtavia luonteenpiirteitä jotka useimmilta puuttuvat. Kun tätä keskusteluketjua lueskelin, taas kerran pystyi erottamaan helposti ja nopeasti jyvät akanoista.
Ystäväpiirissäni ei ole pyörätuoli-ihmisiä, mutta en koskaan voisi kuvitella, että sellainen voisi olla rajoite omalla kohdallani sen enempää tuttavuus-, ystävyys- kuin rakkaussuhteessakaan.

Minä en kokisi pyörätuolia automaattisesti esteenä :)
Kuulostat oikein mukavalta mieheltä, ei mua haittais sellaiseen törmätä ;)

Terveisin, sinkkunainen 28 v :)

Haluaisin tietää pyörätuolista etukäteen. Treffeille en jättäisi lähtemättä, jos naama on kaunis ja jutut natsaavat.

No, se, että on pyörätuolissa ei ole ennakkoluulo, vaan fakta. Jatkorajoituksiin saattaa sitten liittyäkin ennakkoluuloja/ tietämättömyyttä juuri sinun tilanteestasi.

Pokaile naisia muualta, kuin internetistä, jos se luonnistuu. Netti on ihan tarpeeksi vaikea paikka iskeä naisia ilman pyörätuolejakin. Näin miehenä en itse olisi kiinnostunut pyörätuolinaisista, koska naisia on saatavilla ilman pyörätuoliakin. Minusta on ihan julmetun hyvä tilanne, jos saat naisia livenä, eihän monet saa naisia oli pyörätuolia tai ei. Kuten sanottua, niin pokaile niitä livenä, jos se kerran onnistuu.

ei oo vaikeeta http://www.youtube.com/watch?v=64Ixzp94ksw

Jos mieheltä (olen itse nainen) kysyy ennen pyörätuolista kertomista, haittaako se, että omat mielenkiinnon kohteet eivät ole urheilussa vaan taiteessa, mies on vielä siinä vaiheessa ymmärryksestä sula. Juu juu, jokainen tekee eri asioita ja yhdessä voi löytää ne yhteiset. Kun kertoo pyörätuolista, ymmärrys haihtuu. Mies tahtoo sittenkin urheilevan naisen!

Se ei ole tippaakaan siitä kiinni, että pyörätuolin kanssa "nyt vain on hankalampaa". Se kaikki on kiinni siitä, että toinen ei ymmärrä, ei tiedä, ei uskalla, ei kestä. Ja sitä on turha väittää miksikään muuksi kuin asenteellisuudeksi.

Tänä päivänä pyörätuolillakin onnistuu olemaan urheileva ja menevä, tiedoksenne.

Luulen että jos tutustutaan netin kautta, tieto pyörätuolista ja sen tuomista hankaluuksista voi karkottaa kun ei tunne vielä ihmistä, samoin siinä tapauksessa että tieto tulee yllättäen vasta tavatessa. Mutta jos tutustuminen tapahtuu ensin vaikkapa työn tai harrastusten merkeissä, yhteisten tuttavien kautta tai muuten todellisessa elämässä siinä järjestyksessä, että ensin viihdytään yhdessä ja ystävystytään, silloin pyörätuoli ei enää haittaakaan mitään.

Haluaisin kysyä suoraan arkaluontoisen asian jota en tiedä: Onko seksissä ongelmia, jos toinen on pyörätuolissa? Tätä ei varmaan tiedä moni muukaan, ja se voi olla yksi asia jota arvellaan ennen suhteeseen ryhtymistä.

Pyörätuoli toimii usein keskustelunavaajana ja rikkoo jään. Se vetää usein naisia puoleensa.

Esimerkiksi itse olin aikanaan pyörätuolissa. Kadulla tuli vastaan mummo, joka tokaisi "JEESUS SINUA AUTTAKOON"

Ihminen ottaa parikseen mieluimmin itseään vastaavan kuin mahdollisimman paljon poikkeavan.
Pyörätuoliin sidottu pari muuttaisi elämäntavan radikaalisti erilaiseksi kuin mikä on eläessä hyväkuntoisen ja kunnostaan huolta pitävän miehen kanssa.
On paljon helpompi löytää yhteisiä harrastuksia kun pariskunnalla on samoja harrastuksia ja vastaava kuntotila.
On ihan eri asia olla jonkun kanssa tilapäisesti kuin elää yhdessä jatkuvasti.