Harrastukset / parisuhde / yhteinen aika = mahdoton kombo

Ehkä mies ei ymmärrä, että pidemmän päälle jatkuva meneminen alkaa nakertaa suhdetta, kun yhteinen aika jää minimiin. Itse en ymmärrä näitä ihmisiä, joilla seurustelu on vain yksi harrastus muiden joukossa. Ehkä hän on liian kiireinen seurustelemaan ja varsinkin isäksi. Tiukan keskustelun ja priorisoinnin paikka.

Mulla on sama tilanne, joten ymmärrän sua! "Me" on aina viimeisenä listassa, ensin tulee työ, harrastukset ja kaikki muu. Sitten vasta me. Minä olen aina se, joka joustaa ja jää pois harrastuksista, jos tarvitaan yhteistä aikaa.

Ja ikävä kyllä, mäkään en ole keksinyt tähän mitään ratkaisua. Enkä tällä hetkellä halua lapsia, koska mies ei niitä hoitaisi, enkä jaksa kaikkea yksin. Olen sitä mieltä, että perheen pitäisi tulla ennen harrastuksia, mutta näin ei meillä ole. Eikä se varmaan siitä muutu. Vaikeaa on koko ajan, vaikka mukavaa onkin olla yhdessä.

Mä olen kuin sun mies, mutta oonkin sinkku. Mulla on paljon harrastuksia ja kieltämättä ovat olleet esteenä tapailuille, kun en niistä paljoa jousta. Treenit ovat luonteeltaan ennalta sovittuja ja maksettuja, tai ryhmätreenejä jossa läsnäoloni on merkitsevä muidenkin kannalta ja olen sitoutunut ryhmään.

Vaikeaa on löytää tarpeeksi joustavaa miestä, joka siirtäisi omia menojaan täsmäämään mun menoja. AINA aikaisemmin minä olen ollut SINÄ, joka joustaa, jättää menemättä ja siirtelee omia juttuja, jotta sitä yhteistä aikaa syntyisi. Osat ovat vaihtuneet. Ehkä tämä on enemmän naisten "ongelma".

Ohjeeni siis on: ÄLÄ SIIRTELE MENOJASI! Jos ne jatkuvasti osuvat ristiin miehesi saliaikojen kanssa, niin voi voi. Ennen pitkää miehesi havahtuu, mutta varaudu odottamaan tätä ainakin pari kolme kuukautta.

Täällä myös yksi kohtalotoveri. Miehellä työ ja harrastukset menee kaiken muun yli ja ohi. Emme asu yhdessä ja tällä menolla emme koskaan muutakaan yhteen. Minä joustan omissa menoissani ja suunnittelen elämäni lähinnä miehen ajankäytön mukaan ja se todellakin syö hermojani. Meillä ei myöskään lapsia, mutta olemmekin jo keski-ikäisiä ja suhdetta takana noin vuosi.

Täytyy sanoa et en ymmärrä miten tollanen tilanne syntyy, siis harrastukset(!) menee parisuhteen edelle. On ilmeisesti ihan pirun mielenkiintoset harrastukset siinä tapauksessa. Harmi että mies käyttäytyy noin lapsellisesti. Toi "et voi estää minua" kuulostaa kuin hän kapinoisi äitiään vastaan. Eli taidat olla suhteessa miehen kanssa jolle nainen on aina jonkin sortin äitihahmo. Ymmärrän aktiivisen elämäntavan mutta silloin asioista pitää sopia ja tehdä yhdessä vaikka viikonloppusin jotain vähän spesiaalimpaa. Tai silloin tällöin olla menemättä esim. salille ihan vaan sen takia että haluaa olla toisen kanssa..Ne on ne pienet teot;)

Ettekö voisi löytää jotain yhteistä harrastusta? Itsekin harrastan kuntoilua ja ymmärrän sen tärkeyden. 4-5 kertaa viikossa salillla tuntuu jo vähän pakkomielteiseltä.

Kai sitä periaatteessa voisikin kuntoilla samaan aikaan salille, mutta ei se ole oikein asian ydin. Vaan tuo asenne. MIes ei kerta kaikkiaan vaan ymmärrä mistä tässä on kyse. En missään nimessä tahdo kenenkään harrastuksia kieltää, mutta se asenne mistä periaatteista käsin tätä YHTEISTÄ elämää eletään. Aiheesta on keskusteltu eron jälkeen ja luulin että mies ymmärsi. Ja vähän aikaa toimikin niin. Tällä hetkellä tilanne on tismalleen sama, mies ilmoittaa että milloin on mitäkin urheilua kalenterissa ja that´s it. Jos joku kaveri sattuu kysymään no että "mentäiskös vielä sunnuntainakin" niin tottahan toki siihen vastataan kyllä. Kaverille ei voi sanoa ei. Kaikki muu tapahtuu näiden aikataulujen puitteissa. JOs mitään vastaansanottavaa on , vika on minun asenteissani. Itsekin harrastan n. 3 kertaa viikossa, mutta en ole ehdoton kun kyseessä on myös kahden ihmisen yhteinen parisuhde ja elämä. Tämä on suora reittin rinnakkaiselämään missä sanotaan huomenta aamulla, ja hyvää yötä nukkumaan käydessä. JA minä olen se asennevammainen ja kiellän harrastukset.

Taitaa olla niin et sun pitää etsiä vähän parempi mies:/ jos tauosta huolimatta hänen aivokapasiteettinsa ei tätä asiaa prosessoi niin sinä hukkaat vain aikaasi. Jotkut suhteet tietysti perustuu pitkälti sellaiseen ystävyyteen ja ajatukseen että toinen on siinä vieressä, ja se riittää. Eli mitään kovin tunnepitoista ei oikein ole. Minusta suhde ei silloin ole oikea, vaan suhteessa ollaan silloin vaan syystä ettei ainakaan tarvitse olla yksin.

Kuullostaapa tutulta. Tässä oma tarinani lyhykäisyydessään. Enkä oikein tiedä mitä tekisin tai ajattelisin. Olemme puhuneet tyttöystävän kanssa siitä mikä on suhteessamme on tärkeää ja hyvää. Läheisyyden ohella, yhteisolo ja yhdessä tekeminen on tärkeää. Siihen kuuluu mm. yhteiset harrastukset urheilun osalta, lautapelit, tv-sarjojen/leffojen katseleminen, ruoanlaitto jne. Yhteisiä asioita on siis monia. On asioita mistä pitää kiinni, mutta... Mutta suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut yhteinen aika liikunnan merkeissä. Minulla on nimittäin päälajini, jonka harjoituksissa käyn kerran viikossa. Joskus käyn myös kilpailemassa, joka vie korkeintaan sen toisen päivän viikosta. Tämä kerta viikossa on tytöstäni liikaa, ja itsekästä, sillä se on pois yhteisestä liikunnan harrastamisesta. Toisaalta se on tottakin, olemmehan puhuneet, että liikunta/urheilu on yksi parhaimmista asioista yhdessäolossamme. Nyt olen itsekkäästi laittanut oman liikuntaharrastukseni tämän yhteisen liikuntahetkemme edelle. En tiedä miten pitää oma harrastukseni mutta samalla parisuhteeni. Kompromissiä ei tunnu löytyvän? Emme asu yhdessä, mutta näemme päivittäin kuitenkin.

itselläni oli ennen samanlainen dilemma. mieheni on erittäin sosiaalinen ja tykkää viettää suurimman osan ajasta kavereiden kanssa, hän ei kokenut, että meidän täytyisi tehdä mitään erikoista yhdessä, kun kuitenkin jo asutaan yhdessä ja nähdään päivittäin.

hän on muutenkin kiireinen, kun opiskelee ja käy töissä ja meillä on erilaiset läheisyyden tarpeet. aluksi harmistuin ja otin sen itseeni, kun mies ei halunnut viettää niin paljoa aikaa kanssani, mies sai aika monta kertaa vakuutella, ettei tämä johdu minusta. nykyään, kun olemme olleet kohta 2 vuotta yhdessä olen itse hankkinut uusia harrastuksia ja vietän enemmän aikaa ystävieni kanssa enkä edes kaipaa niin paljoa aikaa mieheni kanssa. kuitenkin teemme jotain isompaa (esim. ravintola, leffassa käynti jne) vähintään kerran viikossa yhdessä.

teillä tällä hetkellä ole vauvaa joten miksi sinun pitäisi sitoa miestä kotiin? jos 4-5x viikossa urheilu tekee miehen onnelliseksi anna hänen urheilla. mikäli saatte joskus vauvan vauva osittain automaattisesti muuttaa rytmiä: mies erittäin epätodennäköisesti jaksaa vähäisillä yöunilla käydä lähes päivittäin salilla.

Yleensä mieäs luovuttaa siinä kohdassa, kun nainen pistää paremmaksi.

jarkk3, kerta viikossa ja joskus kaksi ei todellakaan ole liikaa. Jos tuo vaivaa tyttöäsi, tuntuu melkein läheisriippuvuudelta. Meillä vietetään kaikki vapaa-aika yhdessä, mutta se on yhteinen halu eikä kummallakaan ole omia harrastuksia.
Mikäli toinen haluaisi alkaa harrastaa jotakin, olisi se päinvastoin iloinen asia jota toinen tukee; tärkeintähän on rakkaan hyvö olo:-)