Psyykelääkkeiden vastustajat - miten ilman lääkettä?

vertur2

Mulla ois kysymyksiä ihmisille jotka vastustavat psyykenlääkkeitä hanakasti.

Olen samaa mieltä siinä että "pieniin" psyykkisiin oireisiin ei lääkkeitä kannata määrätä. Samaa mieltä olen myös siinä että osa lääkkeistä mm. neuroleptit ovat melkoista myrkkyä.

Mietin kuitenkin että miten vakavasti sairaat pärjäisivät ilman lääkkeitä?

Itselläni on nyt vaikea tilanne, lievästi sanottuna. Päivystyksessä juostu, osastolle pääsisin mut en halua mennä. Itsetuhoisia ajatuksia ja semmosta ahdistusta että ihmettelen että vielä olen tässä. Pää on täysin sekaisin, joka ikinen näkemäni ja ajattelemani asia ahdistaa. Elämäni on taistelua joka ikinen minuutti.

Jos joku nyt ehdottaa että pitää harrastaa liikuntaa ja elää positiivisesti niin sanon suoraan että voit painua helv*****n. Alkoholia tai huumeita en käytä.

Miten muka pääsisin tästä eteenpäin ilman lääkitystä? Siinä vaiheessa kun sekoan lopullisesti ja yritän itseni tappaa, ja jos en onnistu niin minut laitetaan pakkohoitoon. Yritänkö sitten riehua lepositeissä koko loppelämäni kamalassa kärsimyksessä kun olo ei helpota? Mädännynkö siis kidutuksessa laitoksessa koko loppuelämäni?

En tiedä mitä nyt tehdä koska minusta tuntuu että en ole enää tässä todellisuudessa ja kaikki pelottaa. Haluaisin apua mutta mitä voin tehdä jos neuroleptit tekevät minut vain enemmän sairaaksi? Mitkään poppaskonstit tässä ei nimittäin enää auta. Pitäisikö minun vain lopettaa kärsimykseni jos mistään ei ole apua?

30

574

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olen kokenut

      Eihän sitä usko ennenkuin sen itse kokee...

      avun hakeminen psykiatrian puolelta johtaa sellaisiin kuvioihin, että jälkeen päin huomaat tämän hetkisten ongelmien olleen hyvin pieniä.

      Eri asia on jos halajat työkyvyttömyyseläkkeelle.

      Kun sinulla on psykiatrin keksimä diagnoosi (jolla hyvin usein ei ole mitään todellisuuspohjaa nykyisiin ongelmiisi) olet merkitty. Lisäksi dg saadessasi sinun pitää syödä lääkkeitä (käypä hoito suositusten mukaan)

      Tuossa suossa rämpiminen on helvettiä, sen takaan.

      Sinulla on pahimassa tapauksessa ns raskaan sarjan mt dg, et ole sen jälkeen ihminen vaan ongelmajätettä, jota voi kohdella huonommin kuin teuraskarjaa.

      On syötävä lääkkeitä jotka saavat pääsi sekaisin, ajatusmaailmasi muuttuu epätoivoisesta sairaaksi.

      Kukaan oikea työnantaja ei huoli töihin, päivät pitkät makaat kotona ja hereillä olet vuorokaudesta noin 2-4 tuntia.

      Onnea vain tuolle tielle.

      Oikeasti toivon sinun pysyvän hyvin kaukana psykiatriasta

    • Nti helmikuu

      Ei niissä siteissä paljoa riuhtominen auta, on aika tiukasti kiinni. Ja muutoinkin eristyksessä on hyvin orpoa ja pelottavaa, mä ainakin odotin koko ajan jotta pääsisin sieltä pois.

      Mulla oli psykoottinen masennus, monta itsemurhayritystä takana ja suljetulla osastolla aloitettiin lääkitys. Ilman sitä en olisi enää tässä. Nyt sekamuotoinen bipo pysyy aika hyvin kurissa Lamictalilla ja Ketipinoria otan pienimmän mahd. annoksen, jos en pysty nukkumaan. Maniaa ja psykoosia ei enää lääkkeen takia ole tullut.

    • veturi

      Psyykkisessä ahdingossa hoito voisi lähteä liikkeelle siitä, että selvitetään ja tunnistetaan ensinnäkin minkä vuoksi henkilö voi huonosti. Mielenterveysongelmien taustalla on lähes aina jokin sosiaalinen ongelma, kriisi (mennyt tai akuutti), onnettomuus etc. Monesti mielenterveysongelmista kärsivä ihminen ei välttämättä osaa itse sanoa mikä saa olon tuntumaan niin huonolta. Silloin voi olla paikallaan lähteä pohtimaan elämäänsä ja etsimään näitä syitä psykologin, sosiaalityöntekijän tai psykoterapeutin kanssa. Kaiken maailman kemialliset epätasapainoteoriat serotoniinin, dopamiinin tai GABAn aineenvaihdunnan kohdalla voit sivuuttaa huuhaana. Mielenterveyden ongelmat voivat olla biologista alkuperää vain, jos olet saanut jonkin todellisen aivovamman esimerkiksi autokolarissa tai muussa kovassa "kontaktitilanteessa" (esim. urheilu), huumeaine käytöstä (mukaan lukien mielialalääkkeet!), sähköshokki, psykokirurgia tai niin edelleen.

      On vaikea itsekään ehdottaa mitään tiettyä polkua, koska enhän tunne sinua enkä elämääsi. Jokaisen elämän haasteet ja ongelmat ovat yksilöllisiä, mitään pakettiratkaisua ei ole. :( Sellaiset "elä positiivisesti" heitot kannattaakin sivuuttaa. Totta kai kaikki haluavat elää positiivisesti ja onnellisena, mutta ei ihminen käskemällä muutu onnelliseksi. Se on erilainen ja aina uniikki muutosprosessi. Liikunta tulee kyseeseen varmasti vähän erilaisessa tilanteessa. Oletko käynyt jo keskusteluterapiassa? Tiedätkö mikä painaa mieltäsi, mikä elämässäsi on huonosti? Oletko päässyt puhumaan näistä asioista jonkun ihmisen kanssa, onko sinua kuunneltu? Näihin kysymyksiin lähtisin miettimään ja hakemaan vastauksia. Akuuttilääkitys voi olla avuksi, jos tilanne todella kärjistyy ja keskusteluapua ei meinaa saada. Pitää vain ymmärtää, että mielialalääkkeisiin liittyy merkittäviä riskejä, joista potilaille ei yleensä kerrota. Ne ovat koukuttavia, aivoja lamaavia ja sekoittavia ja voivat tosiaan aiheuttaa lisäharmeja. Ne voivat muun muassa lihottaa, viedät unet, energisyyden ja seksuaalihalut ja -kyvyt. Lääkkeet voivat passivoida ja latistaa tunteet, jolloin elämä muuttuu ikään kuin tasapaksuksi viivaksi, mikä ei kaikkien mielestä tunnu hyvältä. Joskus ja joillekin se voi kuitenkin olla mielekkäämpi vaihtoehto. Lisäksi mielialalääkkeiden kanssa on hyväksyttävä mahdollisuus pitkäaikaisiin tai jopa pysyviinkin haittoihin.

      En itse tuomitse lääkekäyttöä vaikka sen vahvaa painoa mielenterveysongelmien nykyhoidossa kritisoinkin. Psykiatrit ja lääkärit jakelevat niitä vastuuttomasti jättäen kertomatta käyttöön liittyvät riskit. Potilas ei voi tehdä reilua päätöstä mahdollisten hyötyjen ja haittojen suhteen, jos hänelle ei tarjota rehellistä tietoa asiasta. Potilaiden harhaanjohtaminen ja huijaaminen ovat rikollisen tuomittavia tekoja.

    • vertur 3

      Mutta miten esim. skitsofreenikon tai psykoottisen ihmisen kanssa voi edetä millään tavalla yhtään minkäänlaisella terapialla jos henkilö elää epätodellisuudessa eikä tajua mistään mitään?

      Jos psykoosi onkin puhjennut esim. vaikean elämäntilanteen myötä, niin miten silloin tätä asiaa voi enää saada kuntoon?

      Jos on psykoottisia oireita mutta ei ole vielä ihan "full blown" psykoosissa niin jätänkö lääkkeet syömättä vai en?

      On niin paha olla, että tällä hetkellä minua ei tippaakaan haittaisi vaikka elämä muuttuisikin tasaiseksi tai jos seksi ei kiinnostaisi tai jos lihoisin jos vain muuten olisin normaali.

      Enemmänkin minua pelottaa antipsykooteissa lähinnä se että ne saavat psykoosin pahenemaan, tai että vanhempana olen näiden lääkkeiden käytöllä automaattisesti aiheuttanut itselleni dementian tai vastaavan.

    • 3+3

      Ongelmasi tuskin on lääkkeen puutos, joten siksi lääkkeet ei auta.

      Toki sinut pumpataan täyteen lääkkeitä ja lopputulos on pilalle mennyt elämä, josta et toivu.

      • aokfopflöadskfl

        Tällaiset puheet ovat hyvin vastuuttomia. Jos ihminen on vakavasti sairas, esimerkiksi masentunut tai skitsofreeninen, hänen täytyy hakea apua. Lääkehoito on erittäin tärkeää vaikeissa psyykkisissä sairauksissa.

        Joskus tulee sellainen olo, että lääkkeiden vastustajat ovat itse jollain tavalla hoidon tarpeessa. En ymmärrä, miten kenenkään elämä menisi "pilalle" siitä, että pääsee taas sähgystä ylös ja elämään normaalia elämää. Psykiatrit eivät myöskään tarpeettomasti pumppaa ketään täyteen lääkkeitä. Vastuutonta ja vainoharhaista puhetta.


      • harhoista selkeyteen
        aokfopflöadskfl kirjoitti:

        Tällaiset puheet ovat hyvin vastuuttomia. Jos ihminen on vakavasti sairas, esimerkiksi masentunut tai skitsofreeninen, hänen täytyy hakea apua. Lääkehoito on erittäin tärkeää vaikeissa psyykkisissä sairauksissa.

        Joskus tulee sellainen olo, että lääkkeiden vastustajat ovat itse jollain tavalla hoidon tarpeessa. En ymmärrä, miten kenenkään elämä menisi "pilalle" siitä, että pääsee taas sähgystä ylös ja elämään normaalia elämää. Psykiatrit eivät myöskään tarpeettomasti pumppaa ketään täyteen lääkkeitä. Vastuutonta ja vainoharhaista puhetta.

        Kenenkään ei tarvitse hakea apua. Toisekseen masennus tai skitsofrenia eivät ole sairauksia. Kolmanneksi lääkehoito ei ole tärkeää tai olennaista millään tutkimuksella mitattuna missään psyykkisessä tilassa.

        Mitä tulee siihen, että kriittisen konservatiivisesti lääkkeisiin suhtautuvat olisivat jotenkin huonosti perillä asioista lainaan yhdysvaltalaista tv-kasvoa Bill Maheria.

        "If you believe you need to take all the pills the pharmaceutical industry says you do, then you are already on drugs."
        http://www.youtube.com/watch?v=rHXXTCc-IVg

        Seuraavaksi teet virheellisen oletuksen, että pillerin voimalla noustaisiin sängystä tai elettäisiin normaalia elämää. Jollain näin voi olla, valtaosalla tilastojenkin valossa asia on juuri toisin päin. Mitä enemmän pilleriä, sitä huonompi toimintakyky ja elämänlaatu. Psykiatrit ja lääkärit tutkitusta antavat ihmisille aivan kohtuuttomasti ja holtittomasti psyykenlääkkeitä ja niissäkin tapauksissa jossa jotain hyötyä voitaisiin ehkä saavuttaa ovat annokset liian suuria ja resepti jätetään usein vastuuttomasti päälle ilman, että neuvottaisiin vähentämään ja lopettamaan.

        Tutkimustiedon valossa näkemyksesi ovat totuudenvastaisia.


    • vertur1

      No mitä sitten teen kun kuulen asioita ja saan pakkoajatuksia itseni ja välillä muiden satuttamisesta, yöllä alkaa jokin paha kummittelemaan ja tunnen koko ajan jonkin pahan läsnäolon? Pelottaa ihan kamalasti! Miten tästä voi selvitä ilman lääkkeitä?

    • Nti helmikuu

      Varaa aika aluksi terveyskeskuslääkäriltä, hän ohjaa sut oikeaan paikkaan. Ei täällä kyselemällä asia parane, olet sen jo varmaan itsekin sisäistänyt.

      Jos sulla on pakkomielle selvitä ilman lääkkeitä, varmasti sulle tarjotaan lääkkeetöntäkin hoitoa, esim. keskusteluapua. Kannattaa kumminkin pohtia, onko periaatteissa kiinni pysyminen tärkeämpää kuin antaa itsellesi mahdollisuus voida paremmin. Onnea kumminkin, päätät mitä päätät.

    • Kiitoslääkkeiden

      "Kaiken maailman kemialliset epätasapainoteoriat serotoniinin, dopamiinin tai GABAn aineenvaihdunnan kohdalla voit sivuuttaa huuhaana. Mielenterveyden ongelmat voivat olla biologista alkuperää vain, jos olet saanut jonkin todellisen aivovamman esimerkiksi autokolarissa tai muussa kovassa "kontaktitilanteessa" (esim. urheilu), huumeaine käytöstä (mukaan lukien mielialalääkkeet!), sähköshokki, psykokirurgia tai niin edelleen."

      Onko nimim. veturi todellakin joku psykiatrian erikoislääkäri vai mahdollisesti joku tutkija vai mistä on yllä mainitut "viisautensa" ammentanut?
      Itselläni on ollut lapsuuden väkivallankokemusten seurauksena jo lapsena alkanut mielenterveysongelmat, ja kun viimein sain lääkityksen n. neljäkymppisenä, olin aivan ymmälläni, voiko tällaista oloa ollakaan, niin hyvä ja rauhallinen ja nukuin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kunnolla.
      Kaikki kyllä kokeiltiin E-epasta terapian kautta melatoniiniin mutta mikään muu ei ole
      vienyt pahaa oloani pois kuin lääkkeet. Olen kiitollinen että ne ovat olemassa, tuskin olisin olemassa ilman niitä!

      • veturi

        Tulee sellainen olo, että terapia ei ole onnistunut kohdallasi. En kritisoi päätöksiäsi, mutta herää kyllä kysymys mitä terapiassa on tehty, jos mitään tuloksia ei ole saatu vuosien aikana. Nyt olet päätynyt käyttämään aineita sen takia, että terapiassa on epäonnistuttu auttamaan sinua yli kieltämättä ikävältä kuulostavien lapsuuden kokemuksien. Minusta se on hyvin traagista.


    • Nti helmi...

      Nimim. "veturi" ei tosiaankaan ole mikään lääkäri, vaan taas yksi näistä jotka vastustaa psyykenlääkkeitä vaikka henki menis. Antaa vastustaa. Veturin kirjoituksen alku jo paljastaa, ettei ole tuo ikinä ollut läsnä, kun psykoosissa olevaa tuodaan osastolle. Saa siinä psykologit ja sossutädit pohtia elämää aivan rauhassa, ei siitä kylläkään sairastuneelle mitään hyötyä ole. Se on helppoa arvostella, ellei itse ole ollut siinä jamassa, että lääkkeet on ainoa asia joka tuo helpotuksen. Mieli voisi muuttua kun sen itse kokee.

      • nähty on

        Lääkärien määräämä hoito perustuu tutkimuksille, joita usein rahoittavat lääkefirmat. Lääkitykselle negatiivisia tutkimustuloksia ei usein julkaista. On kuitenkin lukuisia tutkimuksia, jonka mukaan antipsykoottisista lääkkeistä on apua vain akuutissa psykoosissa. Pitkäaikaisesti käytettynä ne heikentävät ennustetta skitsofreniapotilailla merkittävästi, ja tästä on paljon näyttöä maailmanlaajuisesti. Itse olen kokenut rajun psykoosin ja tiedän kyllä, mitä hyötyä ja haittaa on lääkkeistä. Akuutissa vaiheessa siitä oli hyötyä, koska se vie tajun vähäksi aikaa ja vähentävät psykoosiin liittyvää kiihtymystilaa. Pitkällä aikavälillä käytettynä nuo lääkket järjestäen aiheuttavat muutoksia aivoissa, joita ollaa pidetty todisteena skitsofrenian aivoja rappeuttavasta taudinkuvasta ja todisteena ns.dopamiinihypoteesin paikkansa pitävyydelle. Eläinkokeissa kuitenkin ollaan todettu, että itse lääkehoito aiheuttaa ns. epänormaalit löydökset monien psykoosipotilaiden aivoista. Muutoksia aivoissa aihettaa muutkin aineet toki, kuten tupakka ja alkoholi...monet skitsofreenikot harrastavat kuuliaisesti näitä kaikkia kolmea yhtä aikaa, ei ihme ettei odotettu elinikä parane. Minä en henkilökohtaisesti koe olevani sairas enkä syö lääkkeitä, jotka tuhoavat aivoni. En vastusta lääkkeitä henkeni uhalla vaan sitä suojellakseni, ihmiset eivät usein ymmärrä miten helvetillisiä oireita ne aiheuttavat. Ei mitenkään ihme, että kroonikko skitsot näyttävät usein vähän "vajaakykyisiltä", onhan heillä "progressiivinen aivosairaus."... Tapasin näitä itse kyllä psykoosiosastolla ja ihmettelin todella, että onko ihmisten elinikäinen vammauttaminen todella ainoa kuntoutuskeino skitsofrenian hoidossa. Psykoosipotilaiden hoito on muutenkin ihan päin helvettiä usein. Annetaan pelkkää lääkitystä ensiijaisesti, vaikka monet kärsivät vakavista traumoista(myös psykoosi itsessään voi traumatisoida), elävät miten sattuu, käyttävät ylenmäärin päihteitä, eivät liiku yhtään. Monet saavat huomiota ja sääliä "sairaudellaan", jota he ovat koko elämänsä kaivanneet ja vahvistavat toimintakykyään heikentäviä käytös -ja ajatusmalleja. Itse en saanut mitään irti psykiatrisesta hoidosta muuten kuin akuuttivaiheessa juuri siksi, että se oli niin lääkekeskeistä. Pelkkää puoskaronitia ja selvästi lääkeyhtiöiden harjoittamaa rahastusta epätoivoisten ihmisten kustannuksella.


    • Vastustaja

      Väännän rautalangasta teille kaikille, niin vastustajille kuin ihmettelijöillekin tosiasioita.

      Psykoosiin tarkoitettuja lääkkeitä ei tarvita
      - Lääkärit määräävät väärin ja turhaan sellaisillekin jotka niitä eivät tarvitse.
      - Lääkitys jätetään hyvin usein päälle vaikka se tuo pelkkää kärsimystä, eikä lääkärit huolehdi siitä, miten potilas voi.
      - Lääkeiden haittavaikutuksia eivät lääkärit juurikaan tunne eivätkä osaa niitä hoitaa.
      - Lääkeiden haittavaikutuksia hoidetaan samankaltaisilla lääkkeillä.

      Lääkkeitä tarvitaan
      - On oikeasti psykoosi tai diagnosoitu totuuden mukaisesti mielenterveyden sairaus.

      Jos kuulut ensimmäiseen ryhmään, sinulla on oikeus vastustaa ja olla vihainen, koska sinua on kohdeltu väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Sinä teet hyvin ja suuren palveluksen jakamalla tietoa ja kokemuksia toisillekin.

      Jos kuulut jälkimmäiseen ryhmään jolle on puhjennut ihan oikea sairaus ja lääkkeet ihan oikeasti auttavat, ole onnellinen että tällaisia lääkkeitä on olemassa. Lääkitys kuuluu sinulle.

      • totta!

        Aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Niin totta!


      • Terveet lääkkeisiin

    • oon onnistunut
    • Lamictalhippi

      Syön terveellisesti. Ulkoilen. Olen joogannut ja harrastanut kiinalaista aamuvoimistelua eli taijia. Kävelen paljon metsässä, jonka lasken meditaatioksi, ainakin suomalaisessa tutkimuksessa se tuohon rinnastettiin. Mulla on bipo ja diagnoosiin liitettiin aikanaan myös persoonallisuushäiriö.

      Ei auta ruoka eikä mietiskely. Olen ollut suljetulla osastolla, on ollut pakko syödä lääkkeitä, paljon. Mulla on ilman lääkkeitä pakottava tarve saada itseni hengiltä, tunnen itseni kauheaksi kiviriipaksi ja häpeän aiheeksi lähimmilleni. Ymmärtänet, nimim. "oon onnistunut" että kyseenalaistan väitteesi ruuan ja ajatuksen parantavasta voimasta. Joskus lääkkeet on ainoa keino, joka pitää hengissä.

      • terapeutille mars

        % oikeesti noita mömmöjä syövistä saa niistä mitään apua.

        Ja se on taivaan tosi.

        Lekurit saa rahaa lääkkeistä. Ei heitä kiinnosta potilaan paraneminen.

        Terapeutit saa rahaa potilaan paranemisesta.


    • terapeutille mars

      Terpialla paranee, ei millään lääkkeillä.

      Joten ei ihme, että ongelmia suomessa on, kun harva saa sitä terapiaa.

      Halvemmaksi se tulee kuin työkyvytön ihminen.

      Ja se ravinto!

      Sitä ei kukaan halua myöntää, mikä on harmi potilaan kannalta.

      Laitosruokakin on sitä samaa kuraa, millä monet elää.

      Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokerilla, margariinilla ja rasvattomalla maidolla. Ja mikähän on lopputulos?

      lihavuusepidemia
      diabetesepidemia
      osteoporoosin jatkuva kasvu
      autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu
      vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu
      psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu
      suolistosairauksien jatkuva kasvu
      allergioiden jatkuva lisääntyminen

      jne...

      Tällainen ruoka EI riitä, se sairastuttaa.

      Suurin osa suomalaisista kuvittelee, että ravinnolla ei ole mitään merkitystä, jos nappaa siinä sivussa jotain multitabsin kaltaista epäterveellistä monivitamiinia.

      Monelle tavallinen ruoka on lisäainepitoisia eineksiä, viljaa eri muodoissaan, sokeria, keinotekoisia makeutusaineita, prosessoituja kasvirasvoja (margariini, kasvirasvakerma jne...), sokerisia muroja, sekä sokeririkkaita maustettuja maitotaloustuotteita. Sellainen ruoka ei riitä. Se sairastuttaa.

      Näin se ei todellakaan mene.

      Ravinnolla on keskeinen merkitys psyykkiseen ja fyysiseen olotilaan ja terveyteen, joten EI ole ihan sama mitä suuhunsa laittaa.

      Mutta mitä tekee THL? Surkuttelee mediassa, kun maitoa ei mene litraa päivässä, leivän syönti vähenee ja voin myynti kasvaa, joka on viimeiset 30 vuotta myyty Venäjälle.

    • Remeron_sucks

      Itsellä omakohtainen kokemus joka sai miettimään... Nimittäin ihan tavallinen Helsingin kaupungin lääkäri kehotti pitämään näpit erossa masennuslääkkeistä jos ei ole todellinen tarve ottaa niitä kaikki muu kuulemma kannattaa kokeilla ensin. ELI, eikös silloin ala kello soida kun LÄÄKÄRI antaa ymmärtää että niitä ei kannata ottaa kuin silloin kun ei muuta toivoa ole!

    • Vau!!

      Hienoa, että on lääkäreitä joiden silmät ovat avautuneet sille kärsimykselle mitä muut kollegat aiheuttavat potilailleen. Tällaisista lääkäreistä pitäisi pitää ääntä enemmänkin, että asenneilmasto muuttuisi.

    • terapeutille mars

      Niinpä.

      Mulle yritettiin syöttää vaikka mitä ja todella huonoin seurauksin ja sama työkaverille.

      Itse sain avun ravinnosta, kirjoittamisesta, terapeutista, asennoitumisesta, harrastuksista jne...

    • elämä?

      "Lapsuuden"kokemuksistani johtuen hakeuduin masennuksen takia psykiatrille 20v. sitten. Kokemus oli kaamea, rahat pois ja lääkettä naamaan. Olen syönyt useita eri lääkkeittä ja viimeiseksi Seromexia jättiannoksella, jota söin useita vuosia. Sitten sattui niin, että lääkket loppuivat ,eikä ollut rahaa ja voimia hakea uusia ja ajatus lääkäriin menosta oli kammottava,koska kokemukset kautta linjan olleet huonoja. Lääkkeiden loputtua alkoivat vieroitusoireet, sähköiskumaisia tuntemuksia, tärinää ja unettomuutta. Vieroitusoireita kesti muutamia viikkoja.
      Mielenkiintoisinta on se, että pääsin lääkkeistä eroon. Nyt voidaankin kysyä, auttoivatko lääkkeet? En tiedä. Varmaa ainakin on se, että vuosikausien lääkkeiden syönnistä jäi pysyviä haittoja, en ole masentunut mutta en mitään muutakaan.En tunne iloa enkä surua, en ole kiinnostunut ihmissuhteista,en kaipaa ihmiskontakteja.Ennen olin intohimoinen kirjojen ystävä,enää ei lukeminen onnistu koska en kykene keskittymään.Muisti pätkii ja elän muistilappujen varassa. Pieni järjen ääni kertoo ettei tämä ole normaalia,mutta mitkä ovat vaihtoehdot? Lääkäriin ja lääkkeitä? Ei ikinä enää. Olen lähemmäs viisikymmentä ja voin kertoa, että Lääkäriin en mene enää koskaan, olipa vaiva mikä hyvänsä.

      • Tiede ja kokem.

        Kokemuksesi on aivan kuin Repokettunen ja abzDefg kirjoittavat tässä keskustelussa:

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/11781142

        Heidän tekstistä löytyy tieteellisiä linkkejä, joten ne eivät perustu mielipiteisiin.


    • tässäpä hyvä neuvo

      Kohtuullisesti alkoa päivittäin. Kyllä muakin ahdistaa ja masentaa mutta en todellakaan ala mitään lekureitten myrkkyjä syömään.

      Ei oo pakko olla mikään juoppo, ihan jo sellanen 6-7 annosta päivässä helpottaa elämän laatua. Onhan se tietysti jonkinasteista alkoholismia mutta minä kun en piittaa.

      En oo mikään spuge.

      Sitten on tietysti kaikki nää rauhottavat pillerit sun muut mutta mä en itseäni niihin koukuttas. Pahempi nalkki ne on kun vetää vaikka pari lasia punkkua kun alkaa ahdistaa.

    • Älä usko vastustajia

      Lääkkeiden vastustajat, kuulkaas.

      Älkää yleistäkö omia kokemuksianne. Jos teillä on ollut huonoja kokemuksia lääkkeistä, te valitettavasti ette ole saaneet niistä apua.

      Jooga, hyvä ravinto ja liikunta - jos niillä pystytte pitämään mielenne tasapainossa, hienoa. Muistakaa kuitenkin, että kaikilla nämä keinot eivät auta. Nostatte itsenne yli-ihmisiksi yrittäessänne tuputtaa omia keinojanne kaikille. Jos jollakkin on päällä psykoosi tai vakava masennus, siinä ei paljon jooga auta.

      Psyykenlääkkeitä koskee sama asia kuin muitakin lääkkeitä: joillekin niistä tulee vakavia sivuoireita. Kaikille lääkkeet eivät tehoa. Joskus joudutaan kokeilemaan useita vaihtoehtoja. Joku saa lääkkeitä turhaan. Silti on parempi, että lääkkeitä on, kuin että niitä ei olisi. Lääkehoidon kehitys on pelastanut tuhansia ja tuhansia ihmishenkiä.

      On kahdentyyppisiä lääkehoidon vastustajia, joita kannattaa varoa:

      1. Henkilöt, jotka vastustavat lääkkeitä ideologisista syistä ja yrittävät pelotella muita olemaan hakematta hoitoa. Heillä ei usein ole itsellä kokemusta sairaudesta ja lääkkeistä, mutta sitäkin enemmän heillä on intohimoa ja mielipiteitä. Ratkaisuksi tarjotaan milloin homeopatiaa, milloin joogaa. Vertaisarvioitua tutkimustietoa he eivät arvosta, jos se ei jollain tavalla puolusta heidän näkemyksiään.

      2. Ne, jotka ovat itse psykoottisia ja psykoosinsa takia kokevat, että heitä "pumpataan täyteen lääkkeitä". Nämä henkilöt pelkäävät salaliittoja ja kokevat, että lääkärit ja psykiatrit yrittävät harhauttaa heitä. He jättävät lääkkeensä ottamatta, mikä pahentaa harhaluuloisuutta.

      Molemmat ryhmät ovat vaarallisia. Kolmas vaarallinen ryhmä ovat tavalliset tietämättömät ihmiset, joiden käsitys mielen sairauksista ja hoidoista on Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan kaltaisista populaarikulttuurin tuotteista. Lääkehoidon vastustajat vetoavat juuri näihin ihmisiin.

      Eli: Jos olet vakavasti masentunut tai sinulla on psykoottisia taipumuksia, kuuntele lääkäreitä. Hae apua. Lääkehoito ei pelkästään aina auta, joskus ei lainkaan, mutta usein siitä on apua. Yritä myös muuttaa elintapojasi ja mene terapiaan, jos sitä sinulle tarjotaan. Älä väheksy tieteen saavutuksia. Ole myös itsellesi ja hoitajillesi armollinen.

      • muutama seikka

        Yksi vastaus: hanki kirja Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhuoltomme. Ymmärtänet silloin jutun juuren.

        Ja vielä: meitä on neljäskin ryhmä, nimittäin se, joka todella on perehtynyt lääketeollisuuden myytteihin ja joko omakohtaiseen tai sivusta seurattuun psykiatrian tuhoisaan oravanpyörään, josta ulos tulleena on sekä fyysisesti että henkisesti vakavasti vaurioitunut. Kaikella kunnioituksella, olet vasta psykiatrisen tietämyksen alkutaipaleella. Pitäydy siinä, jos et halua maailmasi järkkyvän.


      • neljäs ryhmäläinen
        muutama seikka kirjoitti:

        Yksi vastaus: hanki kirja Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhuoltomme. Ymmärtänet silloin jutun juuren.

        Ja vielä: meitä on neljäskin ryhmä, nimittäin se, joka todella on perehtynyt lääketeollisuuden myytteihin ja joko omakohtaiseen tai sivusta seurattuun psykiatrian tuhoisaan oravanpyörään, josta ulos tulleena on sekä fyysisesti että henkisesti vakavasti vaurioitunut. Kaikella kunnioituksella, olet vasta psykiatrisen tietämyksen alkutaipaleella. Pitäydy siinä, jos et halua maailmasi järkkyvän.

        Asiaa. Kiitos nimimerkille "muutama seikka"


      • Älä usko psykiatriaa

        Lääkkeiden promoajat myös kuulolla. Älkää väheksykö toisten kokemuksia ja yrittäkö mustamaalata niitä, jotka esittävät asiallista kritiikkiä.

        "Lääkehoidon kehitys on pelastanut tuhansia ja tuhansia ihmishenkiä."

        Psyykenlääkkeiden markkinoille tule on tuhonnut lukuisia ihmiselämiä, terveyden ja vienyt monelta hengen. On tilastollinen tosiasia, että nämä aineet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä jokaisessa yhteiskunnassa, jossa niiden käyttö on runsasta.

        Olet idiootti, jos tosissasi väität, että lääkehoitoon konservatiivisesti suhtautuvat ihmiset kuuluvat em. mainitsemiisi ryhmiin. Kriittisesti lääkkeisiin ja nykyiseen mielenterveyshoitojärjestelmään ja sen toimintatapoihin suhtautuvat ovat erittäin kaivattuja ja valtaosa heistä perustaa näkemyksensä vankkaan tutkimustietoon, empiiriseen näyttöön.

        Lukuisat ihmiset ovat menettäneet terveytensä ja tulevaisuutensa, jotkut henkensä, kuunneltuaan lääkäreitään. Niin psykiatrian uhrien kuin asiantuntijoiden ja alalla toimivien varoitukset on syytä ottaa tosissaan. Jokainen tietenkin kantaa vastuun ja seuraukset siitä ketä uskoo, mutta liian moni on omasta henkilökohtaisesta mielestäni menettänyt terveytensä luotettuaan sokeasti lääkäriinsä ja jättämällä varoitukset huomioimatta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      2501
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      26
      1980
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1958
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      89
      1766
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      67
      1530
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1296
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      37
      1202
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1188
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      36
      1188
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1167
    Aihe