Eli olen omalla kohdallani todennut, että lapsen liiallinen kehuminen ja kannustaminen on pahasta ja lapsen normaalille kehitykselle haitallista.
Jos lasta joka välissä kehutaan ja kannustetaan, on 90% riski, että lapsesta kasvaa narsistinen ja omahyväinen koulukiusaaja. Yhtä lapsistani on kiusattu koulussa. Kun keskustelin kiusaajan vanhemman kanssa kasvatuksesta, tämä kertoi kehuneensa lasta melkein kaikessa. Meillä onnistumiset sivuutetaan nopeasti pääntaputuksilla, mutta asialle ei laiteta sen suurempaa arvoa, sillä jos yksi lapsi onnistuu ja häntä siinä kehutaan, loput voivat tuntea olonsa eriarvoisiksi ja pahoittaa mielensä. Itsenäistymisen kannalta on tärkeää, että 7v oppii jo sisäistämään, että ei ole perheen napa eikä hyvistä suorituksista saa erityistä huomiota. Onnistumista voi itse iloita pään sisällä, mutta siitä ei saa sanoa mitään muuta. Näin lapsi oppii itsenäisen ajattelumuodon.
Ja vaatimattomuus tulee siinä samalla. Lapsi ei onnistumisilla enää kalastele kehuja, kun koko asiaa ei enempää huomioida. Myös epäonnistumiset jätetään huomiotta, jotta lapselle ei tule paha mieli ja hän saa itsenäisesti miettiä, mitä olisi voinut tehdä paremmin.
Olen kasvattanut 4 lasta tällä mallilla, ja hyvin on mennyt. Kukaan ei ole ollut kiusaaja, heistä ei ole tullut ylivilkkaita ja -energisiä vinttikoiria, vaan ihan normaalihiljaisia ja todella vaatimattomia ihmisiä, joilla ei ole tarvetta kuuluttaa onnistumisiaan koko maailmalle vaan ajattelevat niitä itsenäisesti.
Lapsen liiallinen kehuminen pahasta!
31
1001
Vastaukset
- Kolomen äippä
Olen kyllä kehunut omia lapsiani sen vuoksi, että heille tulisi hyvä itsetunto. Kenestäkään ei ole tullut koulukiusaajaa, mutta pikemminkin on käynyt niin, että heikon itsetunnon omaavat ovat kiusanneet heitä.
Toki tuossa voi olla perää, että jos on ainoa lapsi ja vanhempiensa ylikehuttu silmäterä, persoonallisuus voi vääristyä, mutta mielestäni siinä tarvitaan kyllä muutakin kasvatusvirhettä. Esimerkiksi tunnekylmyyttä tai muuten äkkiarvaamatonta ja epäloogista käyttäytymistä lasta kohtaan.
Kyllä lasta saa kehua, kun hän menestyy esimerkiksi koulussa. Kehun myös murrosikäisten ulkonäköä aiheesta siksi, koska tiedän kuinka kriittisiä he ovat itselleen.- sinkku-mari1
Me keskitymme liikaa kohottamaan itsetuntoa, se on toki myös hyvä asia. Työelämässäni olen huomannut, että aikuisena usealla on hyvä itsetunto ja usko moniin hyviin asioihin, mutta oma usko siihen, että myös minä kykenen sen tekemään ja saavuttamaan, se on hukassa. Emme osaa kehua lasta, kuin tekojen kautta, siitä et hän on hyvä jossain. On myös tärkeää kehua olemustakin, kertoa lapselle esim, että hänella on kaunis takki, hänen hiukset ovat kauniit, hän osaa hienosti käyttäytyä, huomaatteko eron, mitä haluan sanoa.
Lapsi on upea, vaikka ei olisikaan lahjakas kaikessa. - miees kaks-kasi
sinkku-mari1 kirjoitti:
Me keskitymme liikaa kohottamaan itsetuntoa, se on toki myös hyvä asia. Työelämässäni olen huomannut, että aikuisena usealla on hyvä itsetunto ja usko moniin hyviin asioihin, mutta oma usko siihen, että myös minä kykenen sen tekemään ja saavuttamaan, se on hukassa. Emme osaa kehua lasta, kuin tekojen kautta, siitä et hän on hyvä jossain. On myös tärkeää kehua olemustakin, kertoa lapselle esim, että hänella on kaunis takki, hänen hiukset ovat kauniit, hän osaa hienosti käyttäytyä, huomaatteko eron, mitä haluan sanoa.
Lapsi on upea, vaikka ei olisikaan lahjakas kaikessa."Jos lasta joka välissä kehutaan ja kannustetaan, on 90% riski, että lapsesta kasvaa narsistinen ja omahyväinen koulukiusaaja."
Ensinnäkin, tullakseen narisistiksi, pitää kokea lapsena tunne kylmyytä,turvattomuutta ja vanhemman puolelta empatian puuttetta yms.Joten pelkällä kehumisella et kyllä sitä saa aikaiseksi.
" Meillä onnistumiset sivuutetaan nopeasti pääntaputuksilla, mutta asialle ei laiteta sen suurempaa arvoa, sillä jos yksi lapsi onnistuu ja häntä siinä kehutaan, loput voivat tuntea olonsa eriarvoisiksi ja pahoittaa mielensä. Itsenäistymisen kannalta on tärkeää, että 7v oppii jo sisäistämään, että ei ole perheen napa eikä hyvistä suorituksista saa erityistä huomiota."
Ajatuksesi on älytön. Lapsen pitää saada onnistumisen tunnetta jonka kautta se pystyy luomaan vahvempaa minä"kuvaa: " minä pystyn,onnistun ja osaan ".
Lapsen kanssa pitää nimenomaan riemuita vaikka siitä ensimäisestä potalla käymisestä tai leegotornin rakentamisesta.Ja jatkaa sitä myös aina iän mukaisesti.
Ilman tuota jätät ison aukon aikuisen ihmisen itsetuntoon.Jokainen meistä tarvitsee onnistumisen tunnetta ja että on onnistunut jossain.
Itse pidän nimenomaan sisaruksien etuna toistensa hiomisen mahdollisuutta.Se että jotain lasta kehutaan vaikka hienosta lätkäpelistä tehdystä maalista, ei ole pois toisilta lapsilta.Toista lasta voidaan kehua toisesta asiasta joskus myöhemmin. Tuossahan juuri lapset näkevät että he eivät ole ainoaita onnistujia; joskus toinen onnistuu ja joskus toisinaan itse onnistuu. Kaikkia lapsia tietysti pitää muistaa kehua, aina kun on aihetta eikä nostaa ketään ns. suosikiksi jotteii kukaan lapsista koe että toinen on parempi kuin toinen.
"Myös epäonnistumiset jätetään huomiotta, jotta lapselle ei tule paha mieli ja hän saa itsenäisesti miettiä, mitä olisi voinut tehdä paremmin."
Lapsi ei ajattele samalla tavalla kuin aikuinen. Pienet lapset kokevat kaiken ensisijaisesti tunnemaailmassa eikä niillä ole samanlaista kriittistä ja analysoivaa ajatusta kuten aikuisella on. Lapsi kokee vain helposti että hän epäonnistui ja mahdollisesti aikuiset toruivat siitä. Tätä varten, lasten kanssa tulisi käydä melko yksityiskohtaisesti aina läpi miksi jotain ei saa tehdä tai miksi joku epäonnistui. Lapset kyllä ymmärtävät jos, aikuiset viitsivät vain selittää.
Lasta pitää ihan nappulasta lähtien, herätellä ajatelemaan omilla aivoillaan, miksi jotain ei saa tehdä.Koittaa havainollistaa esimerkeillä miltä se tuntuisi jos joku tekisi sillä tavalla lapselle.Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän pitää pyrkiä saada omaa ajatusta mukaan. Esimerkiksi 5 vuotias, ei ole loppujen lopuksi niin tyhmä mitä voisi kuvitella.Sen kanssa voi jo jutella ja käydä läpi miksi jotain ei saa tehdä tai miten ensi kerralla vältetään epäonnistuminen.Tämä tietysti pitää tehdä "lasten kielellä" eikä samalla tavalla kuin aikuiselle jyristen.
Myöhemmin, teininä kun on turhaa enää selittää asioita miksi ei jotain saa tehdä tai miksi joku epäonnistui , jos sitä ei ole aikasemminkaan tehty. - kiitos kannustaa
Tässä asiassa ole kanssasi samaa mieltä, pitäähän lapsen aina palautetta saada, jos tuo kotiin hyviä numeroita ja on tehnyt jotain onnistumalla tai ei onnistumalla. Tästä ei onnistumisestakaan ei pidä lasta moittia, vaan etsiä lapsen kanssa yhdessä ratkaisuja onnistumiseen. Koiristammekin tulee hyviä koiria, kun niitä kiitetään ja palkitaan. Tämä kasvatumedoti on ainakin toiminut koiriin, niin miksi ei sitten toimisi lapsiin, luontokappaleitahan ne lapsetkin ovat. Kehutaankohan lapsiamme liikaa luulempa, että ei?
Lasta kannustamalla ja kehumalla ainakin itse olen kasvattanut tähän maailmaan hyvin menestyneen, kaksi korkeakoulututkintoa suorittaneen ihmisen, jonka ei ole tarvinnut etsiä töitä - niitä on liikaa. Tämä kannustamalla ja kehumalla kasvatettu lapsi on ollut mitä parhain tämän päivän verkostoituja ja globaalimaailma on hänelle kuin kotipiiriä.
- Mimmmi
Kyllä se taitaa olla niin, että useimmiten nuo häiriköt ovat vapaan kasvatuksen tuloksia, eli vanhemmat eivät ole pistäneet kunnon rajoja ja esim. kehuneet väärille asioille. Olen samaa mieltä kolomen äipän kanssa, että kasvatuksessa täytyy olla muutakin vikaa kuin tuo "ylikehuminen". Kultainen keskitie on sellainen asia, mitä kannattaa vaalia.
- -----------
Kenties lapsesi ovatkin hiljaisia ja vaatimattomia ihmisiä siksi, että he eivät tunne olevansa missään hyviä ja haluavat sen takia pysyä taka-alalla, ettei heidän huonommuutensa paistaisi niin läpi. Noin normaalisti käy lapsille, jotka eivät saa kehuja suorituksistaan. Minä kehun lapseni maasta taivaisiin silloin kun hän tekee jotain hyvin. He ovat kaikki erittäin hyväitsetuntoisia ja uskaltavat esimerkiksi konfliktitilanteissa sanoa koulukavereille vastaan eivätkä kalastele toisten suosiota. Heidän ei tarvitse, koska he tietävät oman arvonsa. He eivät myöskään kiusaa toisia, heidän ei tarvitse nostaa sillä itseään jalustalle, koska he tietävät oman arvonsa muutenkin.
Lapsista tulee maailman napoja ihan muista syistä kuin siitä, että heitä kehutaan onnistumisista. Heistä tulee sellaisia silloin kun he saavat vanhemmiltaan täyden huomion ja kaiken haluamansa. Normaalissa lapsuudessa on epäonnistumisia ja pettymyksiä, ne kuuluvat elämään. Jos vanhemmat eivät siloittele niitä, niin lapset oppivat kyllä paikkansa maailmassa. Mutta ehdottomasti lasten itsetuntoa pitää vahvistaa sillä, että heitä kehutaan, koska lapsi (tai aikuineenkaan) ei pysty iloitsemaan omista onnistumisistaan yksin, jos kukaan muu ei näytä niitä huomaavat tai arvostavan.- ap olet hullu
Tuhoat lastesi itsetunnon!!!!!!!!!!
- ap olet hullu
Tuhoat lastesi itsetunnon!!!!!!!!!!
- N+9
Jossain kasvatuskirjassa sanottiin, että vilpittömiä, spontaaneja kehuja saa antaa, mutta lasta ei saa kehua manipuloivassa tarkoituksessa.
- Tuhkamunakas Qq
Minkähän vuoksi tuollainen itsestäänselvyys pitää erikseen sanoa? Eikö ihmisillä oikeasti ole sen enempää järkeä kuin tunteitakaan, vaan jonkun muun pitää heille sanoa, että hyvästä asiasta kehutaan, mutta päätön imartelu on typerää?
- vanha mamma
Tuhkamunakas Qq kirjoitti:
Minkähän vuoksi tuollainen itsestäänselvyys pitää erikseen sanoa? Eikö ihmisillä oikeasti ole sen enempää järkeä kuin tunteitakaan, vaan jonkun muun pitää heille sanoa, että hyvästä asiasta kehutaan, mutta päätön imartelu on typerää?
Valitettavasti nykyisin on liian paljon nettiäitejä ja kännykkäisiä ja liikaa ainoita lapsia, sisarukset, serkut puuttuvat.
Narmismia kasvattaa yhteen lapseen keskittyvä palvominen. Lapsen voi kuskata hoitoon tai harrastuksiin jo vauvana, vähän vanhemmalle voi hankkia tarpeeksi materiaalista hyvää.
Terveen itsetuntoisia lapsia ja koiria kasvatetaan melko samalla tavalla; läsnäololla, rakkaudella ja johdonmukaisesti. Onnistuneista suorituksista kehutaan aina, virheistä voi huomauttaa tai jättää huomioimatta, tilanteen mukaan.
- minä vaan
On jos se on katteetonta.
- Jennifer1
Riippuu myös ihmisen omasta luonteesta. Itse tiedän perheen, jossa siitäkin kehutaan heti jos nostaa roskan lattialta. Lapset ovat ylilaiskoja eivätkä varmasti tee mitään ylimääräistä elleivät ole saamassa siitä jotain palkkiota. Perheessä yksi jo aikuiseksi kerinnyt on laiska edelleen, aina pitäisi saada jotain korvausta, että suostuu tekemään mitään. Onko sitten kasvatuksen tulos? Kotona oli "hienoa, hyvä kiitos poika!" kun 18v tyhjensi tiskikoneen.
- yh-äippä
Mikä on liiallista kehumista?huomaamalla positiivisia asioita pystyy siirtämään huomion pois negatiivisesta käytöksestä ja ajattelusta.tietty kielletyt asiat ovat kiellettyjä.mun poikani oli erityislapsi lievän neurologisen ominaisuuden johdosta.töitä tehtiin juuri vilkkauden kanssa.hän on empaattinen,hyväkäytöksinen ja oikeudenmukainen nuori aikuinen.opiskelee hoitoalaa ja toivoo löytävänsä töitä lastensuojelusta.eipä ole mennyt pieleen tämä vesseli kehumisesta.
- myös äiti
Lapsi tarvitsee onnistumisia kuin myös pettymyksiä. Nehän kuuluvat oikeasti elämään.
Onnistumisista voi lasta kiittää ja kehua, totta kai.
Pettymyksen tullessa eteen, se täytyy ottaa normaalina elämänä ja selittää lapselle, miksi kävi niin kuin kävi. Kannustaa uuteen yritykseen, jos se on järkevää.
Toki lapset/ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan. Kaikille ei käy samat teot.
Siksi täytyykin tuntea lapsensa luonne ja sen mukaan toimia. - Ajatuksia
vaatimattomia ja hiljaisia tosiaan.. Anteeksi vain mutta itse olen juuri lapsuudestani päässyt 18v nuori aikuinen nainen ja voin sanoa että itselläni on vielä itsetunto rakennettavana.. koska vanhempani eivät koskaan kehuneet minua vaikka yritin olla mallilapsi ja eivät antaneet minun tehdä mitään koska mullahan oli oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia sillä aikaa muut sisarukseni teki ruokaa äitini kanssa ja kaikkea muuta.. minut laitettiin häirikköluokkaan ja siellä sain köniini koska olin niin "vaatimaton ja hiljainen" että en osannut puolustaa itseäni ollenkaan, enkä uskonut itseeni ja olin sillä luokalla koko perusasteeni. Okei meni vähän ohi, mutta muistakaa antaa mahdollisuus ja kehua lapsianne pienissäkin askareissa esim kotitöissä, näin lapsi saa varmuutta.. itseäni ei kehuttu eikä kannustettu ja siksi olen vielä omilla asuvanakin vähän "kädetön" tai varmuutta puuttuu, no päivä kerrallaan. pitää vain kehittää itsetunto täysin kokonaan, enkä syytä tästä kokonaan vanhempiani mutta jotain olisi voineet tehdä toisin.
- itsetunto vahvaksi
Minusta ei kannata kehua liikaa. Siinäkin voi nimittäin ampua pahasti yli. Jos esimerkiksi lapsi piirtää ja tekee paperiin yhden viivan, niin ei sitä tarvitse hehkuttaa ja ylistää lasta maailman parhaaksi piirtäjäksi. Joskus liiallinen kehuminen tekee lapsesta laiskan, koska hän saa kehuja aina siltikin, vaikkei yrittäisi juuri ollenkaan. Siinä mielessä kehujen tulisi olla jossain määrin ansaittuja.
Toisaalta myönnän kyllä, että lasta pitää kehua ja kannustaa, jotta hänestä tulee aktiivinen ja yritteliäs. Toisaalta taas lasta pitää rakastaa omana itsenään eikä vain tekojen kautta. Siksi joskus on hyvä kehua ja kertoa rakastavansa, kun vaikka löhötään sohvalla tekemättä yhtään mitään.
Vastaavasti pitää muistaa korostaa lapselle, että jos kritisoi hänen tekemisiään, että arvostellaan esim. sitä, mitä hän on jättänyt tekemättä tai missä asiassa on tehty väärin, mutta kuitenkin lasta rakastetaan yhä. On eri asia sanoa, että "Teit tuhmasti" kuin että sanoisi "Olet (ihmisenä) tuhma".
Minua ärsyttää se, miten vanhemmat yleisesti ottaen vaativat ihan liian vähän lapsiltaan. Moni lapsi on pienenä touhukas ja innokas tekemään asioita, mutta vanhemmat eivät viitsi pistää lasta tekemään esim. kotitöitä, koska lapsi ei vielä osaa ja hänen jälkiään pitäisi vahtia. Sitten kuitenkin ihmetellään pari vuotta myöhemmin viimeistään murrosiässä, kun kukaan ei auta kotitöissä ja että se murkku ei tosiaan osaa edes tehdä ruokaa, tiskata tai pestä lattioita.
Kotitaloustunneilla kouluissa muuten näkyy selvästi se, että ketkä nuorista joutuvat (SAAVAT!) tehdä kotitöitä, tehdä ruokaa jne. Tasoerot ovat huimat.- Ajatuksia
Pitää kyllä noista kotitalous tunneista kommentoida vielä sen verran, että tuo on kyllä totta.. itse menin ainakin ihan lukkoon ekoille kotitalous tunneillani koska mua ei oltu mitenkään valmisteltu kotona siihen, ei mitään yksinkertaista esim pastojen keittämistä, siinäpä sitten sain opettajaltani haukut ja muutenkin 6 kotitalouden tunneista se nyt on pienin juttu mutta tuosta olen täysin samaa mieltä.. mua oikein hävetti siellä tunneilla kun jotkut olivat jo silloin tosi taidokkaita itseeni nähden tai aika moni oikeestaan :) Ja siten koulu alkoi muutenkin kärsimään kun olin kotitalous tunneilla "Kipeänä".. Päläpälä mutta se mitä yritän nyt sanoa on, että pienilläkin asioilla on merkitystä ja itse jos joskus saan lapsia aion tutustuttaa lapsea eri askareisiin jo varhain.
- näinkin voi käydä
Ajatuksia kirjoitti:
Pitää kyllä noista kotitalous tunneista kommentoida vielä sen verran, että tuo on kyllä totta.. itse menin ainakin ihan lukkoon ekoille kotitalous tunneillani koska mua ei oltu mitenkään valmisteltu kotona siihen, ei mitään yksinkertaista esim pastojen keittämistä, siinäpä sitten sain opettajaltani haukut ja muutenkin 6 kotitalouden tunneista se nyt on pienin juttu mutta tuosta olen täysin samaa mieltä.. mua oikein hävetti siellä tunneilla kun jotkut olivat jo silloin tosi taidokkaita itseeni nähden tai aika moni oikeestaan :) Ja siten koulu alkoi muutenkin kärsimään kun olin kotitalous tunneilla "Kipeänä".. Päläpälä mutta se mitä yritän nyt sanoa on, että pienilläkin asioilla on merkitystä ja itse jos joskus saan lapsia aion tutustuttaa lapsea eri askareisiin jo varhain.
Lapsille pitäisi opettaa sitä arkea, mutta nykypäivänä on monen hyvin koulutetun vanhemman mielestä niin brutaalia. Siksipä on tullut huomattua, että tällaisessa ilmapiirissä kasvanut lapsi on ottanut itse vanhemmuuden kotonaan ja alkanut pitää huolta kodistaan ja tämän opin tämä lapsi on imenyt mummiltaan. Tällaiset fiksut lapset eivät tuhoa maapalloamme, niin kuin heidän yltäkylläisyydessä elävät vanhempansa.
- Haima-täti
Pidä sinä ämmä se lärvi kiinni!
- Se älähtää, kun osuu
Mikäs sille Haima-tädille tuli? Jotakuta piti sättiä. Ei tainnut olla kehun paikkaa.
- Elämä kantaa
Suuressa sisarusparvessa kasvaneena kaksostyttönä en saanut koskaan kiitosta, en liioin hyväksyntää, parempi kun minä en olisi syntynytkään, sillä tarvitsin kuitenkin ruokaa kasvaakseni.
Mutta vuodet kuluivat vanhempien siskojen ja kaksoisveljen vanavedessä ja nyt ne vanhemmat siskot ja veli ovat elämän myrskyissä mieleltään heikkoja, joita kehuttiin ja jotka olivat vanhemmille rakkaita ja korvaamattomia.
En ole säästynyt murheilta ja menetyksiltä itsekään, mutten ole sortunut rauhoittaviin, unilääkkeisiin ja muihinkaan päihteisiin ja voin sanoa, että omaan hyvän itsetunnon, sillä se rakentuu itsensä, toisten ja elämän arvostamisesta.
Luulen, että ne joita paapotaan, tarvitsevat paapomista koko elämänsä ajan ja näinollen se oivallus, ettei tarvitse aina onnistua, eikä tulla hyväksytyksi, jää kokematta.
Olen riittävän hyvä ja riitän tällaisena kun minut on luotu!!- Tuttu tyttö 16
"Luulen, että ne joita paapotaan,"
Ei paapominen ole sama asia kuin kannustaminen ja kehuminen. - sanon vaan
Tuttu tyttö 16 kirjoitti:
"Luulen, että ne joita paapotaan,"
Ei paapominen ole sama asia kuin kannustaminen ja kehuminen.Todella paapominen ei ole sama asia, kuin kehuminen. Pitäähän kiitosta saada, jos on tehnyt jotain hyvää. Paapominen on melkein lapsen hyväksikäyttöä, ei kasvattamista ja sillä ei ratkaista ongelmia, vaan peitetään maton alle. Hyvän itsetunnon saanut lapsi ei tarvitse paapomista, vaan selkeää palautetta onko tehnyt oikein, tai onko tehnyt väärin.
- opettaja vain
sanon vaan kirjoitti:
Todella paapominen ei ole sama asia, kuin kehuminen. Pitäähän kiitosta saada, jos on tehnyt jotain hyvää. Paapominen on melkein lapsen hyväksikäyttöä, ei kasvattamista ja sillä ei ratkaista ongelmia, vaan peitetään maton alle. Hyvän itsetunnon saanut lapsi ei tarvitse paapomista, vaan selkeää palautetta onko tehnyt oikein, tai onko tehnyt väärin.
Opettajillamme menee suurin aika tänä päivänä näiden paapottujen lapsien ohjaamiseen. Lapset paapomista myös opettajilta. Lapsai ei ole kiitetty eikä moitittu, eikä elämänohjeita annettu, rajat puuttuvat. Nämä paapomisperheiden lapset ovat juuri niitä häirikkötapauksia kouluissamme ja myös pahimpia koulukiusaajia.
- voi kurjuus
Ainakin kateus on jäänyt elämään toisia sisaruksiasi kohtaan ja jopa herkuttelet muiden sisaruksiesi epäonnistumisella. Onhan totta, että kotikasvatuksella on suuri merkitys, kasvatamme hyviä tai huonoja lapsia. Sylin puutetta kärsineistä lapsista on tullut narsisteja, he etsivät koko ikänsä syliä. Tuota syliä ei koskaan tule löytymään, jossa he olisivat onnellisia. Narsisti ovat todella itseensä tyytyväisiä ja itseihannointi kukoistaa , siis heitä parempia ihmisiä ei ole.
- Haista home !
Sinä olet kyllä ihan väärässä. Lasta no. pitää kehua ja kannustaa kaikessa, mitä hän tekee, opettelee, harjoittelee ... Onnistumiset pitää huomata ja noteerata ja epäonnistumiset käydä rakentavasti läpi niin, että lapsi hoksaa, miksi asia / aihe / juttu ei onnistunut.
Vaatimattomuus-ominaisuudella en kerskuttelisi myöskään ollenkaan, koska se voi olla ihan samanlaista itsensä korostamista kuin itsensä ylentäminenkin. Oikeastaan vielä vaarallisempaa ja epäterveempää kuin olla onnellinen, itseensä uskova optimisti. - Joten "älä nuolaise ennen kuin tipahtaa".- enpäs haista
Lapsen itsetuntohan kasvaa kehumalla ja kannustamalla. Tämä on kasvatusfaktaa, mutta nykyvanhemmat ovat ulkoistaneet myös nuo molemmat faktat päiväkodin tätien ja koulun opettajien harteille. Päiväkodit on tuupattu täyteen pieniä lapsia, niin tokkopa nuo kasvattajatädit ehtivät tarpeeksi kiittää ja kannustaa, ainakin osaavat valittaa. Samoin kouluissa luokkien oppilaskoot ovat suuria ja opettajilta menee liikaa aikaa häirikkölapsitapauksien kurinpitämiseen. Opettajilta on myös viety paljon valtaa ja karttakeppi ei nykypäivänä heilu, niin kuin ennenvanhaan. Kurinpito on höltynyt kouluissamme ja tämän takia lapsistamme on tulossa ties minkälaisia hörhöjä ja elämänhaluttomia ja eivät taatusi osaa kiittää ja kannustaa omia lapsiaan.
- Välittämisestä voima
enpäs haista kirjoitti:
Lapsen itsetuntohan kasvaa kehumalla ja kannustamalla. Tämä on kasvatusfaktaa, mutta nykyvanhemmat ovat ulkoistaneet myös nuo molemmat faktat päiväkodin tätien ja koulun opettajien harteille. Päiväkodit on tuupattu täyteen pieniä lapsia, niin tokkopa nuo kasvattajatädit ehtivät tarpeeksi kiittää ja kannustaa, ainakin osaavat valittaa. Samoin kouluissa luokkien oppilaskoot ovat suuria ja opettajilta menee liikaa aikaa häirikkölapsitapauksien kurinpitämiseen. Opettajilta on myös viety paljon valtaa ja karttakeppi ei nykypäivänä heilu, niin kuin ennenvanhaan. Kurinpito on höltynyt kouluissamme ja tämän takia lapsistamme on tulossa ties minkälaisia hörhöjä ja elämänhaluttomia ja eivät taatusi osaa kiittää ja kannustaa omia lapsiaan.
Karttakeppi ei ole ollut ennekään hyvä kasvatusväline, traumoja ovat nämäkin sivustot pullollaan. Kurinpito taas on höltynyt sen takia, että kun karttakeppiä, remmiä eikä muitakaan astaloita saa enää käyttää ja ne muunlaiset keinot ovat totaalisen hukassa, niin ns. aikuisilta on mennyt sormi suuhun tai keskelle kämmentä eikä täysi- ja järkipäisiä keinoja ole.
- +50 ihmettelijä
ei kehuta onnistumisesta, ei noteerata epäonnistumista.
Siinähän se pentu sitten olee ja ihmettelee, että mitä pitäis tehdä ja mikä on hyvä ja mikä huono ja kuinka sen iskän ja äipän sain huomaamaan, että on olemassa?- Läsnä tässä
Komppaan 50ihmettelijää. Kyllä on hyvä tuntea olevansa olemassa ja, että välitetään. Ja puututaan. Itse tulee puututtua turhankin paljon. Erotuomari olo usein. Kehua voisin enemmän. Aika paljon pakatan... tee sitä ja tätä. Siitä mene teho. Kannustan kyllä. Enemmänkin voisin. Lapset on hienoja. Ei ne kehuista rikki mene. Lapsen pitää tuntea, että kehutaan oikeesti. Ei se hyvä hyvä, jos sitä ei tarkoita tai ei kuule, mitä lapsi oikeesti sanoo ja miettii tai tekee, niin ei paljon auta. Pitää olla läsnä. Olla läsnä arjessa. Välittää. Välittämisen lapsi aistii. Olla läsnä silloin , kun on harmi. Vaikka sitten jälkeenpäin. Niin, että lapsi kokee tulevansa kuulluksi. Ja olevansa tärkeä. Joka juttuun ei kerkee, mutta yleensä. Kannustusta ei ehkä liikaa tule koskaan. Sitähän me ihmiset tarvitaan ja halauksia.
Rajoja tietty tarvitaan. Eihän lapset Iistä itsestään voi osata. Miten rajat laittaa. Opastaen olisi varmaan paras. Välillä joutuu jäähylle. Sitten voi kehua, kun seuraavan kerran lapsi käyttäytyykin vastaavassa tilanteessa hyvin.
Aikuistenkin olisi hyvä mennä jäähylle. Miettimään mitä tuli tehtyä. Ja miten tästä eteenpäin. Kehua itseään, kun on kehun aika.ja ottaa kurssin muutos, jos se menee mönkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271888
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1191858Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231838Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851620Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601442Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201256Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127