Mihin masentunut kykenee?

masennuksen kokenut

Eräs väittää olevansa masentunut, vaikka pelaa päivät pitkät World of Warcraftia. Eikö niin että hän valehtelee. Masentunut ihminen ei kykene keskittymään peleihin. (Tiedän koska olen itse kokenut.) Hän on keskeyttänyt ammattikoulun "masennukseen" vedoten, minä sanoisin että todellinen syy on se että pelit kiinnostavat enemmän kuin koulunkäynti.

152

6248

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hjudls

      Masentuneet ihmiset reagoivat eri tavalla. Jotkut touhuavat hirveästi yrittääkseen peittää masentuneisuutensa, jotkut lukittautuvat kotiinsa esim. juuri pelaamaan, jotkut masentuvat niin, ettei kykene tekemään mitään. Se on hyvin yksilöllistä, miten ihminen reagoi.
      Ei kannata alkaa syyttelemään, sehän vaan pahentaisi tilannetta. Et voi tietää onko ihminen oikeasti masentunut. Ei kai kukaan valehtelisi moisesta asiasta? Mieluummin kannattaisi kysellä masentuneisuuden syytä. Onko ihminen yksinäinen? Onko hänellä jotain muita sosiaalisia, taloudellisia tai jotain muita vastaavia ongelmia?

      • desio

        Totta. Ihmisaivo on elin siinä missä muutkin, minkä takia se on yhtä altis sairauksille kuin muutkin elimet.

        Itselläni oli kaikki asiat hyvin—oli työ, tyttöystävä, kavereita, liikuntaa ja harrastuksia. Silti vuosien varrella tyhjyyden ja ahdistuksen tunne hiipi mieleeni kuin hidas pora, mikä johti melkein itsemurhaan. Nyt asiat ovat paremmin, onneksi.

        Ärsyttää nämä vähättelijät ja vanhanajan romantisoijat—se, että ongelman olemassaoloa ei tunnisteta, ei poista itse ongelmaa.


    • viv a bchen

      Nimenomaan tyypillistä hukuttautua johonkin toiseen maailmaan. Ystävälläni on masennus, aikaisemmin oli tosi vaikeakin, ja hän ei muuta teekään kuin pelaa ja katsoo elokuvia. Itselläni myös masennus, ja mä en tee muuta kuin katson tv-sarjoja ja elokuvia. Sillä tavalla ei ehdi ajatella itseään, mikä johtaa vain pimeässä makaamiseen ja itkemiseen. Vuosi sitten se oli juuri sellaista, koska elokuvat oli kiellettyjä - olin lesta - , tulin koulusta kotiin ja makasin pimeässä, Kävin syömässä ja menin takaisin. Tosin vähensin itkemistä runsaasti tarinoimalla pääni sisällä. Nyt tuon tilalla on elokuvat ja sarjat, jotka pitää mut jokseenkin normaalina. Tässä sitten vain voi miettiä miten helvetissä tähän päädyttiin.

      Joten ei voi sanoa ettei masentunut kykene keskittymään peleihin. Ehkä aloittaminen on vastenmielistä, mutta alun jälkeen sitä ei sitten enää haluakaan lopettaa. Tosin tietysti kaikki vaihtelee.

      • hävetkää vetelät

        Tuon tyyppinen masennus on laiskuutta, tehdään vain sitä mikä ei vaadi ponnisteluja. Elämä on liian helppoa nykyään, lihotaan, vanhemmat, kela ja sossu elättää.
        Ymmärrän miten helposti tuollaiseen vaipuu, mutta jokainen joutuu useinkin nostamaan itsensä niskasta ylös, ulos lenkille ja työhön, toiset vain valitsevat mukavimman vaihtoehdon, siinäkin voi väistää oman vastuun, kun sanoo olevansa masentunut.

        120 vuotta sitten ei ollut masentuneita, ihmiset joutuivat tekemään työtä selviytyäkseen, talven varalle perunat kellarissa ja polttopuut liiterissä palkitsivat, toivat turvallisen ja hyvän olon.


      • apinakapina
        hävetkää vetelät kirjoitti:

        Tuon tyyppinen masennus on laiskuutta, tehdään vain sitä mikä ei vaadi ponnisteluja. Elämä on liian helppoa nykyään, lihotaan, vanhemmat, kela ja sossu elättää.
        Ymmärrän miten helposti tuollaiseen vaipuu, mutta jokainen joutuu useinkin nostamaan itsensä niskasta ylös, ulos lenkille ja työhön, toiset vain valitsevat mukavimman vaihtoehdon, siinäkin voi väistää oman vastuun, kun sanoo olevansa masentunut.

        120 vuotta sitten ei ollut masentuneita, ihmiset joutuivat tekemään työtä selviytyäkseen, talven varalle perunat kellarissa ja polttopuut liiterissä palkitsivat, toivat turvallisen ja hyvän olon.

        Elämä ei ole mitenkään helpompaa nykyään kuin 120 vuotta sitten. Silloin oli paikka yhteiskunnassa jokaisella. Oli sosiaalisia suhteita ja yhteistoimintaa vaikka useimmat köyhiä olikin. Nykyinen näennäinen hyvinvointi on seurausta itsekkyydestä ja palkkaerojen kasvusta. Elämä ympärillä näyttää toivottamalta nykynuoren näkökulmasta, ja tulevaisuus synkältä. Tutkimuslaitokset suoltavat jatkuvana virtana "tietoa" synkästä tulevasta, materian loppumisesta, työpaikkojen määrän vähenemisestä ja ruuan hinnan jatkuvasta noususta. Yritä siinä sitten olla tulevaisuususkoinen. Euroopan Unioni ja herrojen öykkäröinti on nykyajan vitsaus, näiden korporaatioiden, joiden ainoa murhe on saada ilmaista työvoimaa tulevaisuuden patruunoiden tiliä kasvattamaan. Luokkayhteiskunta on tulevan Unioonin tavoite, jota rälssit hallitsee.


      • SchoolOfHardKnocks
        hävetkää vetelät kirjoitti:

        Tuon tyyppinen masennus on laiskuutta, tehdään vain sitä mikä ei vaadi ponnisteluja. Elämä on liian helppoa nykyään, lihotaan, vanhemmat, kela ja sossu elättää.
        Ymmärrän miten helposti tuollaiseen vaipuu, mutta jokainen joutuu useinkin nostamaan itsensä niskasta ylös, ulos lenkille ja työhön, toiset vain valitsevat mukavimman vaihtoehdon, siinäkin voi väistää oman vastuun, kun sanoo olevansa masentunut.

        120 vuotta sitten ei ollut masentuneita, ihmiset joutuivat tekemään työtä selviytyäkseen, talven varalle perunat kellarissa ja polttopuut liiterissä palkitsivat, toivat turvallisen ja hyvän olon.

        Ei se mikään valinta kysymys ole. Vastauksestasi voi päätellä, että et ole elämää, etkä vaikeuksia nähnytkään. Kukaan, joka on käynyt elämänkoulun ja valmistunut ottamalla pohjakosketuksen, ei tuollaista lähde väittämän.


      • hävetkää vetelät
        SchoolOfHardKnocks kirjoitti:

        Ei se mikään valinta kysymys ole. Vastauksestasi voi päätellä, että et ole elämää, etkä vaikeuksia nähnytkään. Kukaan, joka on käynyt elämänkoulun ja valmistunut ottamalla pohjakosketuksen, ei tuollaista lähde väittämän.

        Haet selityksiä, mitkä poistavat vastuun itseltäsi. Aina on vikaa olosuhteissa, jollakin on paremmin kuin itsellä, kuvittelet että muut saavat kaiken ilmaiseksi ja helpolla, eihän elämäkokemusta ole muilla, kuin itselläsi. Siksi et viitsi itsekään yrittää, selittelet ja selittelet.

        TEE JOTAKIN, TAISTELE PAREMMAN ELÄMÄSI ETEEN, SENKIN NAHJUS.

        t. 58 v yrittäjä, joka lähtee taas ulos korjaamaan kalustoa 17 C. pakkaseen, sinä vietät aikasi viihtyisästi näpytellen sontaa ruutuun ja me ahkerammat maksamme sinulle kaiken.


      • Kokenutduunari
        hävetkää vetelät kirjoitti:

        Haet selityksiä, mitkä poistavat vastuun itseltäsi. Aina on vikaa olosuhteissa, jollakin on paremmin kuin itsellä, kuvittelet että muut saavat kaiken ilmaiseksi ja helpolla, eihän elämäkokemusta ole muilla, kuin itselläsi. Siksi et viitsi itsekään yrittää, selittelet ja selittelet.

        TEE JOTAKIN, TAISTELE PAREMMAN ELÄMÄSI ETEEN, SENKIN NAHJUS.

        t. 58 v yrittäjä, joka lähtee taas ulos korjaamaan kalustoa 17 C. pakkaseen, sinä vietät aikasi viihtyisästi näpytellen sontaa ruutuun ja me ahkerammat maksamme sinulle kaiken.

        Äläppä nilkki puhu liian suurella suulla,ettet joudu sanoistasi kiinni.


      • turha elämä
        apinakapina kirjoitti:

        Elämä ei ole mitenkään helpompaa nykyään kuin 120 vuotta sitten. Silloin oli paikka yhteiskunnassa jokaisella. Oli sosiaalisia suhteita ja yhteistoimintaa vaikka useimmat köyhiä olikin. Nykyinen näennäinen hyvinvointi on seurausta itsekkyydestä ja palkkaerojen kasvusta. Elämä ympärillä näyttää toivottamalta nykynuoren näkökulmasta, ja tulevaisuus synkältä. Tutkimuslaitokset suoltavat jatkuvana virtana "tietoa" synkästä tulevasta, materian loppumisesta, työpaikkojen määrän vähenemisestä ja ruuan hinnan jatkuvasta noususta. Yritä siinä sitten olla tulevaisuususkoinen. Euroopan Unioni ja herrojen öykkäröinti on nykyajan vitsaus, näiden korporaatioiden, joiden ainoa murhe on saada ilmaista työvoimaa tulevaisuuden patruunoiden tiliä kasvattamaan. Luokkayhteiskunta on tulevan Unioonin tavoite, jota rälssit hallitsee.

        Kävin amiksen turhaan koska töitä ei saa eikä niitä taida olla. En olisi käynyt amista jos olisin tiennyt että en saa töitä 3 v turhaan ja kaks vuotta vielä jatkokoulutin itseäni eli 5 vuotta meni ihan hukkaan. Monet sellaset saa töitä jotka eiole kouluja edes käynyt ja minä joka sain hyvät paperit niin en saa töitä


      • Totta!
        Kokenutduunari kirjoitti:

        Äläppä nilkki puhu liian suurella suulla,ettet joudu sanoistasi kiinni.

        Aina kun tollasia soopaa jauhavia "yrittäjä-nilkkejä" näkee niin jotenkin vaan odottaa että koska se pohja putoo että saa nauraa kun kulissit tippuu kolisten.

        Toisaalta, toisen vahingolle ei saisi nauraa, mutta itse tuokin on soppaansa keittelemässä. Häpeäisi vähän edes ja miettisi mitä sontaa ruutuun kirjoittaa ennen kuin lähtee niitä vehkeitään korjaamaan 17 asteen pakkaseen.

        MUISTAKOON NÄMÄ SANAT KUN PANKKI JA ULOSMITTARI ON OVEN TAKANA TRATAN KANSSA kun se korjaus menikin pieleen.


      • Totta! kirjoitti:

        Aina kun tollasia soopaa jauhavia "yrittäjä-nilkkejä" näkee niin jotenkin vaan odottaa että koska se pohja putoo että saa nauraa kun kulissit tippuu kolisten.

        Toisaalta, toisen vahingolle ei saisi nauraa, mutta itse tuokin on soppaansa keittelemässä. Häpeäisi vähän edes ja miettisi mitä sontaa ruutuun kirjoittaa ennen kuin lähtee niitä vehkeitään korjaamaan 17 asteen pakkaseen.

        MUISTAKOON NÄMÄ SANAT KUN PANKKI JA ULOSMITTARI ON OVEN TAKANA TRATAN KANSSA kun se korjaus menikin pieleen.

        Nää on nää omasta mielestään maailmaa pystyssä pitävät yrittäjät just niitä, jotka nimenomaan eivät kestä elämän pohjakosketuksia. Isäni kuului nuorempana samaan porukkaan. Kun edellinen lama tuli, hänkin teki konkurssin ja vuosien mittaan asenteet muuttuivat. Hänellä oli niitä kovapintaisempiakin tuttavia, jotka tekivät konkurssin, koska koko ala yksinkertaisesti lakkasi olemasta Suomessa. Yksi tuttava pakeni miljoonan markan velkaa ulkomaille, pari muuta joi itsensä muutamassa vuodessa hengiltä. Isäni elää vielä, voi hyvin ja ymmärtää nykyään aika hyvin, että rähjäämällä maailmaa ei voi parantaa. Ja ahkeruushan on arvossaan silti!


      • Realisti
        turha elämä kirjoitti:

        Kävin amiksen turhaan koska töitä ei saa eikä niitä taida olla. En olisi käynyt amista jos olisin tiennyt että en saa töitä 3 v turhaan ja kaks vuotta vielä jatkokoulutin itseäni eli 5 vuotta meni ihan hukkaan. Monet sellaset saa töitä jotka eiole kouluja edes käynyt ja minä joka sain hyvät paperit niin en saa töitä

        Muuta hyvä ihminen pois Lestadiolaisseudulta, niin saat töitä. Ainakaan Oulunseudulla ei ole täitä tarjolla kuin "uskonveljille" ;)


      • lices for wl
        Realisti kirjoitti:

        Muuta hyvä ihminen pois Lestadiolaisseudulta, niin saat töitä. Ainakaan Oulunseudulla ei ole täitä tarjolla kuin "uskonveljille" ;)

        Uskonveljet pitäköön täinsä, ovat ne ansainneet.


      • Lapsityövoimaa
        hävetkää vetelät kirjoitti:

        Tuon tyyppinen masennus on laiskuutta, tehdään vain sitä mikä ei vaadi ponnisteluja. Elämä on liian helppoa nykyään, lihotaan, vanhemmat, kela ja sossu elättää.
        Ymmärrän miten helposti tuollaiseen vaipuu, mutta jokainen joutuu useinkin nostamaan itsensä niskasta ylös, ulos lenkille ja työhön, toiset vain valitsevat mukavimman vaihtoehdon, siinäkin voi väistää oman vastuun, kun sanoo olevansa masentunut.

        120 vuotta sitten ei ollut masentuneita, ihmiset joutuivat tekemään työtä selviytyäkseen, talven varalle perunat kellarissa ja polttopuut liiterissä palkitsivat, toivat turvallisen ja hyvän olon.

        Usein myös alaikäiset lapset olivat polttopuita pienimässä, perunoita pellolla nostamassa, Tytöt kaitsivat pienempiään. Aikuisena he vasta masentuivat, kun tajusivat tulleensa hyväksikäytetyksi.


      • Köksäpsykologi
        hävetkää vetelät kirjoitti:

        Tuon tyyppinen masennus on laiskuutta, tehdään vain sitä mikä ei vaadi ponnisteluja. Elämä on liian helppoa nykyään, lihotaan, vanhemmat, kela ja sossu elättää.
        Ymmärrän miten helposti tuollaiseen vaipuu, mutta jokainen joutuu useinkin nostamaan itsensä niskasta ylös, ulos lenkille ja työhön, toiset vain valitsevat mukavimman vaihtoehdon, siinäkin voi väistää oman vastuun, kun sanoo olevansa masentunut.

        120 vuotta sitten ei ollut masentuneita, ihmiset joutuivat tekemään työtä selviytyäkseen, talven varalle perunat kellarissa ja polttopuut liiterissä palkitsivat, toivat turvallisen ja hyvän olon.

        Ei ollut masentuneita? Mistä tiedät? Siitäkö ettei näistä tapauksista ole arkistoja olemassa?

        Vielä 120 vuotta sitten psykologia oli - usko tai älä - aika vauvan kengissä vielä. Joku voisi sanoa ettei kehitysvammaisiakaan ollut lainkaan vaikkapa 1800-luvulla (niin luultiin vielä alle 100 vuotta sitten), mutta se johtuu siitä, että niitä nimitettiin eri tavalla. Ne "riivatut", "kylälegendat", "kylähullut" ja "seinähullut" itseasiassa kaikki kärsivät mielenterveysongelmista, mutta yleensä ne laitettiin jonkin ihan muun piikkiin, ja tämän takia niistä ei ole tietoja olemassa. Nämä ihmiset saatettiin hyvin myös teloittaa tai jopa murhata, osa teki varmasti itsemurhan. Samalla tapaa mitä esimerkiksi seksuaalivähemmistöt vielä 50 vuotta sitten.

        Masentuneisuus oli näiden lisäksi yksi tällainen mielenterveysongelma, josta ei ole kauaa ollut paljoakaan tietoa, eikä sitä ole riittävästi vieläkään. Monet masennuspotilaat eivät edes tiedä kärsivänsä ihan oikeasti psyykkisestä sairaudesta, ja heidän luulojaan vahvistaa se, että ainut apu minkä he ovat saaneet ovat olleet pillerit - jotka on muuten kehitetty oikeanlaisen psykologisen hoidon tueksi, ei suinkaan sitä korvaavaksi hoidoksi. Kuten arvata saattaa, tämä ei useinkaan auta potilasta lainkaan, ja joissain tapauksissa se voi jopa pahentaa masennusta (potilaasta itsestään käsin, kun hän huomaa että vaikka pillerit tuovat hetkellisen, valheellisen hyvänolon tunteen, hän ymmärtää ettei se paranna masennusta).

        Tyypillisesti itsemurhaa eivät teekään ne, jotka ovat saaneet sitä oikeaa psykologista täsmähoitoa, vaan ne, jotka eivät joko ole sitä saaneet, eivätkä hakeneet (=masennuspotilaat eivät aina edes ymmärrä tosiaan sairastavansa masennusta, ja asia on jostakin syystä onnistunut ohittamaan myös julkisen terveydenhuollon ammattilaiset, opettajat, sosiaaliviranomaiset jne.), tai joille on annettu kasa pillereitä hoitokeinoksi.


      • Anonyymi
        hävetkää vetelät kirjoitti:

        Haet selityksiä, mitkä poistavat vastuun itseltäsi. Aina on vikaa olosuhteissa, jollakin on paremmin kuin itsellä, kuvittelet että muut saavat kaiken ilmaiseksi ja helpolla, eihän elämäkokemusta ole muilla, kuin itselläsi. Siksi et viitsi itsekään yrittää, selittelet ja selittelet.

        TEE JOTAKIN, TAISTELE PAREMMAN ELÄMÄSI ETEEN, SENKIN NAHJUS.

        t. 58 v yrittäjä, joka lähtee taas ulos korjaamaan kalustoa 17 C. pakkaseen, sinä vietät aikasi viihtyisästi näpytellen sontaa ruutuun ja me ahkerammat maksamme sinulle kaiken.

        Se että on itse aiheuttanut itselleen elämänvalinnoilla tai muuten vaan kärsii ihan geneettisenä perimänä vaikeasta masennuksesta, tai esim kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. et todellakaan tiedä mitä masennus on. kun elimistä ylikuormittuu liiasta stressistä traumasta tai sairauden aiheuttamana. niin elimistö kun ei tuota dopamiinia tekemisestä, eikä mikään saavutus tuota iloa, ylpeyden aihetta tai syytä tehdä asioita. miksi nähdä ihmisiä kun ilman dopamiinin mikään aihe ei kiinnosta jutella tai mielenkiinnon kohteet tuntuvat turhanpäiväisiltä. mitä sitä baarista seuraa hakemaan kun ei seksikään tunnu kuin vaivalloiselta turhuudelta. 58v yrittäjänäkään olo ei tunnu kunniakasta työltä vaan hukkaan heitettyä aikaa kuka sitä kuoltua jaksaa jotain työuraa muistella.

        kaikki kunnia ja hatunnoston pitkän yrittäjäuran olet jaksanut painaa, mutta nämä nuoret eivät ole suurin osa itse syypäitä tilanteeseensa, mutta laiskoja nuoria on helpompi osoittaa sormella kuin miettiä miksi yhteiskunta näyttää hyvinvoinnin keskellä tuottavan näin paljon masentuneita nuoria vailla päämäärää. itsenäisesti moni masentunut ihminen ei pääse eroon tilanteestaan vaan ajautuu juuri korjaamaan dopamiinsaantia päihteillä pelaamisella tai roskaruoan ylensyömisenä tai vaikka äärimäisenä ylimenevånä urheiluharrastuksena.
        on niitäkin jotka elämänsä arvottomuuden tunteen välttääkseen käyttävät kaiken aikansa työnteolla sillä mikään muu ei tunnu elämässä tuovan hyvää oloa kuin painaa duunia selkä hiessä. Se kun tuppaa ihmisen omanarvontunto olemaan niin tärkeä tekijä että se usein ilmenee voimakkaana negatiivisena asenteensa muunlaisen arvomaailman omaavia kohtaan. jolloin se kasautunut aggressio on pakko purkaa jotain kohtaan, ja kohteeksi käy vaikka masennuksesta kärsivät nuoret keskustelupalstalla kommentoimalla asiasta sen paremmin ymmärtämättä.

        PS en yrittänyt kettuila tai sanoa sinun kärsivän masennuksesta, vaan koitin tuoda esille että moni ihminen kärsii masennuksesta ja luuri leimaamisen ja syytösten pelosta ei uskalla hakea apua sairauteen. vaan kärsii vuosia ilanteen mahdollisesti korjaantumatta.


    • xzjlf

      Miten sitten on mahdollista että koulunkäynti on legitiimisti mahdotonta masennuksen takia, vaikka pelit sujuvat? Oudolta kuulostaa.. Eli kyllä sanoisin että jonkinlainen asenneongelma koulua tai velvollisuuksien hoitamista kohtaan on mukana myös. Ellei sitten nimenomaan se koulu ole se masennuksen aiheuttaja.

      • opp. ja muisti

        Onko varmaa, että masennuslääkitys ei aiheuta oppimisvaikeuksia? Repo Kettunen kirjoitti hyvin tällä palstalla, että neuroleptit tuhoavat otsalohkon ja limbisen järjestelmän ylikäytettynä. Oppiminen on limbisessä järjestelmässä, muisti otsalohkossa.


      • lcchlcvjhchjlhj

        Vanha viesti, mutta vastaan silti jos joku muu lukija sattuisi huomaamaan.

        Pelit ovat suhteellisen yksinkertaisia, eli paina nappia siellä, toista täällä, liikuta tattia tuohon suuntaan, sitten tähän suuntaan. World of Warcraft ei ole mikään monimutkainen peli, koska monimutkaisuus syntyy enemmän moninpelistä, eli sosiaalisesta kanssakäymisestä, ts. paskan jauhamisesta.

        Viisitoista vuotta sitten kun itse sairastuin masennukseen, pelasin myös erästä vanhempaa nettipeliä. Kaveri antoi erään toisen pelin joka olisi pitänyt aloittaa, mutta se säilyi hyllyssä kolme vuotta ennenkuin kykenin sitä edes asentamaan tietokoneelle, koska niin pienikin, ruutiniista poikkeava "työ" oli täysin ylitsepääsemättömän vaikeaa.

        Oppiminen on uusien asioiden jatkuvaa ajattelua ja hoksaamista. Se ei ole yksinkertaista koskaan. Masennuttuani minullakin jäi ensimmäisenä opinnot jäihin, koska arvosanat alkoivat laskemaan. Mitä enemmän yritin olla ahkerampi, sitä syvemmälle suohon vain upposin, kunnes oli pakko nostaa kädet ylös ja lähes psykoottisessa tilassa menin lääkäriin, itkien että mikä minua oikein vaivaa. Monet eivät ymmärrä että tilanteessa on vakavan uhkan paikka olemassa, eikä monet mene lääkäriin koska pitäisi muka pystyä selviytymään itse, ja "ottaa vain itseä niskasta kiinni". Juuri tuo lause jonka ystäväni minulle sanoi, kun valitin etten saa kerättyä tyhjiä pulloja pois asunnostani, sai minut tajuamaan että kohdallani taitaa olla masennuksesta kyse.


    • Pojan äiti

      Eikö niin, että me emme diagnosoi toisiamme?
      Jätetään se ammattilaisten työksi.

      Masennus voi olla myös sosiaalista pelkoa, epävarmuutta olla toisten kanssa, itseluottamuksen puutetta koulussa pärjäämisen ja ihmisten kanssa pärjäämisen suhteen. Oma poikani kärsii tällaisesta masennuksesta. Kotona hän jaksaa toimia, mutta kodin ulkopuolella (todistetusti) menee ihan luukkoon, katselee vain kenkiinsä eikä mielialansa vuoksi uskalla koulussa edes yrittää. Tietokoneella pelaaminen on ainoa alue, jolla hän kokee olevansa edes jotenkin hyvä. Pelissä ovat myös ainoat kaverikontaktit.

      On erittäin julmaa luulla toisesta kaikenlaista. On julmaa väittää jotakuta valehtelijaksi, kun et voi toisen sisintä tietää. Katso peiliin ja mieti, miksi haluat leimata jonkun valehtelijaksi.

      • asdaw477hjqq5166

        Itse olin aikanaan masentunut nettikiusaamisen takia. Marssin sitten eräänä päivänä pääkiusaajan kotiin ja vaadin tämän vanhempia valvomaan lapsensa netinkäyttöä. Kiusaajan äiti syytti minua suoraan valehtelijaksi, koska hänen pikku enkelinsä oli kertonut ihan toisenlaisen version. Siitä masennukseni vain paheni. Joten on kyllä erittäin epäeettistä epäillä toisia valehtelusta silloin kun on jonkun mielenterveys pelissä.


      • ...

        Olet mahtava äiti! Poikasi on onnekas kun on saanut noin mahtavan opastajan elämäänsä. Olisipa mullakin ollut joku joka olisi viisi vuotta sitten tullut ja sanonut että hae apua. Eikä aina vaan "olet laiska, saamaton, luuseri, nolla" päivästä toiseen...

        Terveisin väärinymmärretty teini


    • juui

      Itse jo yli 10vuotta masennuksen kanssa painineena voin kumota epäilyksesi täysin. Pahimpina masennuskausina en varmasti muuta tehnytkään, kuin pelannut tai lukenut kirjoja. Kun oikea elämä ei suju niin ihminen helposti hakeutuu elämään mielikuvitusmaailmoissa joissa kaikki on hyvin. Elokuvat, sarjat, kirjat, pelit, tarinoiden sepittäminen... kaikki ajatukset todellisuudesta pois kääntävä tekeminen turruttaa ihmisen hetkeksi pahasta olosta.

      Toiset taas keskittävät sen masennuksensa työhön tai opiskeluun. Toisille taas työstä ja opiskelusta tulee mahdotonta.

    • siili1

      Minulla masennus on ollut juuri se, joka on vetänyt elokuvien ja kirjojen maailmaan. Sitten kun puhkesi ahdistus, niin se vei keskittymiskyvyn niin, ettei elokuviin ja kirjoihin jaksanut keskittyä. Ainoa mitä jaksoi oli jotkin hyvin tyhjänpäiväiset TV-sarjat, jotka veivät ajatukset muualle. Ja nukkuminen.

      Nyt onneksi ahdistuksen suhteen on ollut sen verran helpompaa, että pystyy taas lukemaankin.

      Mutta yleisesti väittäisin, että täysin terve ja hyvinvoiva ihminen alkaa aika nopeasti kaivata elämäänsä muutakin kuin tietokonepelejä.

    • mr mörppilä

      Ite huomasin syksyisin masennuksen. Unirytmit menee sekasin, uni katkonaista... ja sitten on uuvuksissa.

      Melatoniini katkaisi masennuksen, nyt asiat ovat kohdillaan ja toimintakyky palautunut entiselleen. :)

      Ei muuta kuin tekemään unipäiväkirjaa ja miettimään miksi mikin aiheutuu, joillekin ei sovi kahvi... jotkut jää koukkuun peleihin ja valvoaa että saa ne tuplaexpat ja dropit kun pelimaailmoissa on näitä megaeventtejä.

      Älkää vaatiko itseltänne liikaa ... ja mitään pelejä ei kannata ottaa työkseen..

      • psyk.sh 30.v

        Ensiksi pitäisi tietää, mitä masennus on. Jos melatoniinilla lähtee masennus, niin ei sitä masennusta ole ollutkaan


    • zxcvn,bzvcx

      Se voi olla että ainoa hetki kun hän tuntee jotain mielekästä on pelatessaan. Masennustakin on erilaista.

    • jaksaako

      masennuksesta kärsivä tulla ruokapöytään tai syödä suoraan jääkaapista
      luulisin että masennus vähenee kun ruokakin vähenee.

    • masentunut5

      se on heppo arvostella toisia sitten kun itse sairastuu niin tietää mitä masennus on työ kyky menee ei pysty keskittymään yö unet vähän väliä herää tälläistä ei toivo pahimmalle vihamehellekään

    • Oikea syy?

      Totaalisesti masentunut on kyvytön edes huolehtimaan omasta hygieniasta muusta puhumattakaan. Se ettei halua opiskella, mutta pelaaminen kiinnostaa on kyllä kysymystä herättävä. Onko mahdollista OIKEASTI keskustella avoimesti asiasta? Voiko syy olla esim. se, että opiskeluala on väärä jne. Itse olen joskus löytänyt omasta psyykestäni itsellenikin yllättäviä asioita ongelma-asioissa.

      • masentunut5v

        Se peli voi olla ainoa minne masentunut ja ahdistunut pääsee pakoon. Kaikki muu mitä teet ahdistaa, jos koitat olla ajattelematta mitään niin ajatuksiin hiipii kaikki hirvittävät asiat.

        Se tunne mikä masentuneella ihmisellä on... Se on sanoinkuvaamattoman karu ja hirveä. Toivottavasti et joudu ikinä itse sitä kokemaan.


    • jjlsjdflajsdfjlkijsd

      Kyllä sitä voi masentunut olla vaikka pelaisi WOWia.
      Juurikin masentunut haluaa paeta johonkin missä hän ei tunne masennusta.

      Aika kornia lähteä päättelemään, että "eikö niin että hän valehtelee" tai "todellinen syy on se, että pelit kiinnostavat enemmän kuin koulunkäynti"

      Masennus on aina oire jostain ja hyvin yksioikoinen on sinun päätelämäsi se syystä.
      Masennusta voi hyvinkin aiheuttaa nuorelle paine koulutuksesta mm. onko hän just siinä koulutuksessa, jota oikeasti haluaa? pääseekö sillä koulutuksella mihinkään? mitä elämältään haluaa? ja kun huomaa tämän maailman menon muutenkin ja tajuaa kuinka "kylmää" täällä on ja arvot kovettuneet niin aivan hyvin voi tuntea masennusta ja haluaa paeta kuka mihinkä asiaan kuten vaikkapa WOWin pelaamiseen, kuka sitten nukkuu päivät pitkät, kuka tarttuu kitaran varteen ja soittaa, kuka vetää viinaa päähän jne.

      Vaikka sinä ole kokenut masennuksen niin ei se tarkoita, että osaat tulkita toisen masennusta tai sitä onko se aitoa vai feikkiä.

      Suoraan sanoen, ehkä sinun olisi syytä katsoa vähän peiliin ja muuttaa asennoitumista ja tutkia enempi niitä faktoja jos haluat tehdä päätelmiä.

      Toki masennusta voi aiheuttaa liika pelaaminen mikä sitten voi vaikuttaa muuhun toimintaan ja sitä kautta masentaa mutta aina se todellinen syy pitäisi selvittää eikä pistää ensi hätään pelin syyksi.

      Kyllä minäkin pelaan ja käyn päivittäin työssä ja minua masentaa mm. se, että raadan perse verillä ja hikihatussa ja kaikki hyvä menee näiden veen raharikkaiden hyväksi jotka vaan antaa hyvävelisysteemissä toisilleen etuisuuksia ja mammonaa, kyllä se masentaa eikä muuten ole mikään hyvä esimerkki nuorille jotka tämänkin huomaa ja aiheuttaa sitäkin, että miksi täällä mitään raataa ja tekee kun saa paskan vaivan palkaksi, tässäkin voi olla syytä masennukseen :D

    • miessssssss

      Minä olen ollut pitkään poissa työelämästä lähinnä masennuksen takia. Itsekin olen vetäytynyt yksinäisyyteen, enkä juuri muuta teekään kuin pelaile, lue, katsele elokuvia. Ihan niin kuin moni muukin vastaaja. Nykyään pelkkä ihmisten näkeminenkin saa minut ahdistumaan.

    • lkfdkg'<glk

      Nykyään kaikkea helposti nimitetään masennukseksi. On ihan normaalia olla joskus alakuloinen eikä silti ole masentunut. Kaikki on joskus vetämättömissä, mikään ei huvita. Silloin kun ei kykene/halua käsittellä jotain asiaa/ongelmaa, työntää sen syrjään eli alkaa puuhata muuta ettei tartte käsitellä ko. ongelmaa/asiaa.Masennus on oikeasti paljon rankempaa. Pelien pelaaminen yötä päivää on pakoa todellisuudesta ja on verrattavissa päihteiden käyttöön. Siitähän humalajuomisessakin on kyse, murheiden hukuttamisesta. Huumeiden käytössä haetaan euforiaa kun tavallisen arjen kohtaamista ei kestetä. Aina ei edes välttämättä tarvitse olla edes ongelmia. Nykyään jotkut ihmiset eivät osaa nauttia elämän pienistä asioista. Joillekin puhuminen masennuksesta on hyvä tekosyy olla yrittämättä ratkaista ongelmia. Joillekin se masennus on oikeaa ja todellista. Totta on ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista ja jokaisen elämässä on sekä ala- että ylämäkiä. Sellaista elämä vaan on.

      • Oot pihalla

        Oot kyllä ihan pihalla. Ei riippuuvuudessa ole kyse murheiden hukuttamisesta tai todellisuuden pakenemisesta. Addikti ei todellakaan voi nauttia elämän pienistä asioista, varmasti haluaisi mutta se on mahdotonta, aivojemme toiminnasta johtuen.


    • Gabriella.

      Tähän on pakko vastata että oon 18-vuotias tyttö ja oon ite eläny aika rankan elämän. Kotona ollu ongelmia ja sit koulussa kanssa tota kiusaamista, sairastumisia. 9 luokan jälkeen en jaksanu enää sitä kiusaamishelvettiä nii keskeytin koulun. Kyllä mäkin kykenen tekemään monia asioita, mutta oon silti masentunut... eli mieli vähän jatkuvasti oikein maassa ja alakulonen. Sitä on masennus. Harvalla se ihan niin psykoottiseen tilaan johtaa että ihminen makaa vaan apaattisena sängyssä. Tosin mulla oli sellanenkin vaihe 12-vuotiaana.

      Onko kavereita? jaksaako olla kavereiden kanssa? jos esimerkiks on yksin koko ajan kotona ja vaan pelaa, niin kyllä se tosissaan masentunut on! sillon pidän sua tosi tyhmänä äitinä jos kehtaat edes epäillä.

      Mullakin on kehattu epäillä tota (omat vanhemmat siis) vaikka oon tosi yksinäinen ja koko ajan kotona vaan jne. Ne on niin typeriä törppöjä ja meillä on moni muukin asia pielessä kuten tuolla alussa sanoin!

      Jos olet kunnollinen vanhempi ja välität lapsestasi mikset keskustele lapsesi kanssa vai oletko yrittänyt? halaatko häntä? pussaatko päähän tai poskelle? kerrotko tarpeeksi usein välittäväsi ja myös RAKASTAVASI häntä? onko sinulla koskaan kehittynyt näin läheinen suhde lapseesi? koska lapsi/nuori sitä tosiaan tarvitsee tai ainakin itse olisin tarvinnut mutta multa tollanen läheisyys jäi uupumaan esimerkiksi, nyt sit on ihan turha ruveta enää tässä iässä mitään hyvää perhesuhdetta rakentamaan koska se ois pitäny ajat sitten alottaa jo alusta pitäen. Nyt mä rupean olemaan aikuinen nuori nainen jo ja seuraava mikä mulla on edessä nii toivon mukaan joskus oman perheen perustaminen ja sinne en siirrä näitä ongelmia.

      Tiedätkö miksi hän voisi olla masentunut? kun mietit oikein syvästi niin onko teillä mielestäsi REHELLISESTI kaikki ok?

      Tälläsiä tuli mulle mieleen.

      • KALLE KELLO

        Kuules nyt Gaabriellä... Sinä teet juuri sitä mitä kaikki "masentuneet" tekevät: selitystä, selitystä. Ei huvita, on helkkarin hyvä vedota kaikkeen sontaan, mitä on kokenut aiemmin. Ei ollut minunkaan nuoruuteni ruusuilla tanssimista, ja jos noin olisin itselleni selitellyt, olisin ollut siltojen alla ja kuollut aikapäiviä sitten, mutta mitä minä tein, tein sen ***kele sillä mielellä, että katotaas vaan kuka se viimesen sanan sanoo. Kaikki on itsestä kiinni, sinä ja te kaikki voitte vedota huonoon lapsuuteen, mutta eikö teillä ole munaa lopettaa sitä kierrettä? Minkälaisia hiton pehmoperseitä kaikki on? Se on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsik kiinni, miten elämääsi elät. Huonot lapsuudet- ja kiusaamis-selitykset on vain selityksiä sille, ettei osaa elää omaa elämäänsä vaan jatkaa lusmuilemista noilla syillä


      • äiti-minäkin
        KALLE KELLO kirjoitti:

        Kuules nyt Gaabriellä... Sinä teet juuri sitä mitä kaikki "masentuneet" tekevät: selitystä, selitystä. Ei huvita, on helkkarin hyvä vedota kaikkeen sontaan, mitä on kokenut aiemmin. Ei ollut minunkaan nuoruuteni ruusuilla tanssimista, ja jos noin olisin itselleni selitellyt, olisin ollut siltojen alla ja kuollut aikapäiviä sitten, mutta mitä minä tein, tein sen ***kele sillä mielellä, että katotaas vaan kuka se viimesen sanan sanoo. Kaikki on itsestä kiinni, sinä ja te kaikki voitte vedota huonoon lapsuuteen, mutta eikö teillä ole munaa lopettaa sitä kierrettä? Minkälaisia hiton pehmoperseitä kaikki on? Se on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsik kiinni, miten elämääsi elät. Huonot lapsuudet- ja kiusaamis-selitykset on vain selityksiä sille, ettei osaa elää omaa elämäänsä vaan jatkaa lusmuilemista noilla syillä

        Niin... mä oon ollu synnytysten jälkeen masentunut. Siis oikeasti masentunut. Ekalle kertaa puolisen vuotta, toisella kerralla pari kuukautta. Se oli kamalaa..ei silloin mitään pystyny tekemään, ei mihinkää keskittymään. Olin aina ajatellut, että en minä, en ikinä, en masentuisi. Multa meni ruokahalut, enkä todellakaan olis pystyny pelaamaan/lukemaan/kattomaan telkkaria. Mun näkökulmasta masennuksesta onkin just siitä kyse, mikään ei onnistu. Jos joku onnistuu, niin silloin todennäköisesti ei oo masentunut, vaan ongelma on joku muu. Eikai masennuksen pointti voi olla se, ettei pysty käymään koulussa, mutta pystyy kuitenki pelaamaan? Höpöhöpö, sanon minä! Tosiaan, nykyään moni sanoo olevansa masentunut, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen alakulo. Ei elämä oo aina hienoo-ihanaa-mahtavaa, ikävä kyllä :/ Toki jotkut musertuu elämän painon alle helpommin kuin toiset ja se on ok ja kyllä uskon että masennus on todellista. Mutta ei kaikki alakulo tai harmitus tms. voi millään olla masennusta, se on selittelyä!


      • xxx2
        KALLE KELLO kirjoitti:

        Kuules nyt Gaabriellä... Sinä teet juuri sitä mitä kaikki "masentuneet" tekevät: selitystä, selitystä. Ei huvita, on helkkarin hyvä vedota kaikkeen sontaan, mitä on kokenut aiemmin. Ei ollut minunkaan nuoruuteni ruusuilla tanssimista, ja jos noin olisin itselleni selitellyt, olisin ollut siltojen alla ja kuollut aikapäiviä sitten, mutta mitä minä tein, tein sen ***kele sillä mielellä, että katotaas vaan kuka se viimesen sanan sanoo. Kaikki on itsestä kiinni, sinä ja te kaikki voitte vedota huonoon lapsuuteen, mutta eikö teillä ole munaa lopettaa sitä kierrettä? Minkälaisia hiton pehmoperseitä kaikki on? Se on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsik kiinni, miten elämääsi elät. Huonot lapsuudet- ja kiusaamis-selitykset on vain selityksiä sille, ettei osaa elää omaa elämäänsä vaan jatkaa lusmuilemista noilla syillä

        Ole onnellinen ettet ole lähellä. Sinusta voisi tulla todella masentunut. Saattaisi alkaa ainakin miettiä mitä sanoo.


      • xxx2
        äiti-minäkin kirjoitti:

        Niin... mä oon ollu synnytysten jälkeen masentunut. Siis oikeasti masentunut. Ekalle kertaa puolisen vuotta, toisella kerralla pari kuukautta. Se oli kamalaa..ei silloin mitään pystyny tekemään, ei mihinkää keskittymään. Olin aina ajatellut, että en minä, en ikinä, en masentuisi. Multa meni ruokahalut, enkä todellakaan olis pystyny pelaamaan/lukemaan/kattomaan telkkaria. Mun näkökulmasta masennuksesta onkin just siitä kyse, mikään ei onnistu. Jos joku onnistuu, niin silloin todennäköisesti ei oo masentunut, vaan ongelma on joku muu. Eikai masennuksen pointti voi olla se, ettei pysty käymään koulussa, mutta pystyy kuitenki pelaamaan? Höpöhöpö, sanon minä! Tosiaan, nykyään moni sanoo olevansa masentunut, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen alakulo. Ei elämä oo aina hienoo-ihanaa-mahtavaa, ikävä kyllä :/ Toki jotkut musertuu elämän painon alle helpommin kuin toiset ja se on ok ja kyllä uskon että masennus on todellista. Mutta ei kaikki alakulo tai harmitus tms. voi millään olla masennusta, se on selittelyä!

        Anteeksi viesti ei ollut sinulle vaan edelliselle kirjoittajalle. Anteeksi.


    • jelppiä

      On huono merkki, jos nuori ihminen jää pelaamaan eikä näe itsellään tulevaisuutta. Jokainen vähän tyhmempikin tietää, ettei saa rahaa, kumppania ja perhettä siinä pelin äärellä. Sen sortin ongelma on kyseessä, että apua tarvitaan.

      Masennuksessa on eroja yksilöiden välillä ja myöskin sen syvyydessä. Itse kävin siinä vaiheessa, jossa mietitään vain itsemurhaa, ei jaksa syödä, kaikki on ahdistavaa tai pelottavaa, myös omat ajatukset, eikä tulevaisuutta enää ole. Selvisin vuodessa. Nyt on vuosikymmen menty ilman mitään oiretta. Nautin joka päivästä.

    • Ärsyyntynyt

      Nykypäivän yhteiskunta sallii jäädä kotiin, yhteiskunta tukee kyllä rahallisesti jos haluaa olla vaan kotona, eihän siellä mitää tarvii jos on nenä kiinni peleissä. Masennukseen on helppo vedota vaikka todellisuus olisikin saamttomuutta opiskella. Onhan se tylsää herätä aamulla jos on ollut koko yön nenä kiinni peleissä. Masentuuhan siinä jos ei viitsi aivojaan tuuletella. Terapiaan jos on riippuvuussuhde peleihin. Peliriippuvuus on lähinnä oleva diagnoosi eikä masennus.

      • laiskanainen

        Entäs jos pelkää lähteä asunnostaan ulos? Syke siinä 200 pintaan, hiki valuu otsalta, tärisyttää, silmissä sumenee, yrittää kuitenkin pakottaa itsensä lähtemään mutta menee taju, luovuttaa kun ei kuitenkaan uskalla?
        Tämä aiheuttaa niin kovan masennuksen että kiskoo ranteet auki, lopulta ei jaksa enää edes miettiä itsensä tappamista, viiltely tulee tavaksi että tuntisi edes jotain ,edes fyysistä kipua. Pelejä pelaan sen takia että niistä saa jotain aivotoimintaa.

        22v nainen, bulimia, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, vakava debressio, suisidaalinen persoonallisuus, sulkeutunut persoonallisuushäiriö, ruumiinkuvahäiriö, ahdistuneisuushäiriö. 3 Laitosjaksoa takana, ei mitään vaikutusta. 5 vuotta terapiaa takana, ei mitään vaikutusta.

        Koiran ostettuani hieman parempi olo, pääsee jo kämpästä ulos koska on pakko, joku pitämässä seuraa.

        Olenko minäkin laiska? :))


      • W.Light
        laiskanainen kirjoitti:

        Entäs jos pelkää lähteä asunnostaan ulos? Syke siinä 200 pintaan, hiki valuu otsalta, tärisyttää, silmissä sumenee, yrittää kuitenkin pakottaa itsensä lähtemään mutta menee taju, luovuttaa kun ei kuitenkaan uskalla?
        Tämä aiheuttaa niin kovan masennuksen että kiskoo ranteet auki, lopulta ei jaksa enää edes miettiä itsensä tappamista, viiltely tulee tavaksi että tuntisi edes jotain ,edes fyysistä kipua. Pelejä pelaan sen takia että niistä saa jotain aivotoimintaa.

        22v nainen, bulimia, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, vakava debressio, suisidaalinen persoonallisuus, sulkeutunut persoonallisuushäiriö, ruumiinkuvahäiriö, ahdistuneisuushäiriö. 3 Laitosjaksoa takana, ei mitään vaikutusta. 5 vuotta terapiaa takana, ei mitään vaikutusta.

        Koiran ostettuani hieman parempi olo, pääsee jo kämpästä ulos koska on pakko, joku pitämässä seuraa.

        Olenko minäkin laiska? :))

        Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat hulluuden oireita jopa murhanhimoa kuten koulu- ym. ampujamme osoittavat.
        Ehdotan varovaista vieroitusta laillisista päihteistä oikean kunnon lääkärin opastuksella. Sekä ympäristön (läheisten) vaihdosta, jos on tarpeen.
        Pohjimmainen syy räpiköimiselle on aina ja ainoastaan joku, joka "potkii päähän".
        Se voi olla jopa psykiatri tuhoisine resepteineen.
        Rotuhygienia ei nimittäin ole täysin hävinnyt lääkärikunnasta. Heillä näyttää olevan pyhä tehtävä puhdistaa rotu väärien geenien kantajista.
        Mikäpä paremmin palvelisi asiaa kuin farmakologiset apteekkihuumeet.

        Valitettavasti vain oikea tieto saattaisi auttaa sinua.

        Ehkä voisit vilkaista www.cchr.org


      • wefheuheuhef
        laiskanainen kirjoitti:

        Entäs jos pelkää lähteä asunnostaan ulos? Syke siinä 200 pintaan, hiki valuu otsalta, tärisyttää, silmissä sumenee, yrittää kuitenkin pakottaa itsensä lähtemään mutta menee taju, luovuttaa kun ei kuitenkaan uskalla?
        Tämä aiheuttaa niin kovan masennuksen että kiskoo ranteet auki, lopulta ei jaksa enää edes miettiä itsensä tappamista, viiltely tulee tavaksi että tuntisi edes jotain ,edes fyysistä kipua. Pelejä pelaan sen takia että niistä saa jotain aivotoimintaa.

        22v nainen, bulimia, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, vakava debressio, suisidaalinen persoonallisuus, sulkeutunut persoonallisuushäiriö, ruumiinkuvahäiriö, ahdistuneisuushäiriö. 3 Laitosjaksoa takana, ei mitään vaikutusta. 5 vuotta terapiaa takana, ei mitään vaikutusta.

        Koiran ostettuani hieman parempi olo, pääsee jo kämpästä ulos koska on pakko, joku pitämässä seuraa.

        Olenko minäkin laiska? :))

        olet saamaton nahjus kenelle ei vanhemmat laittaneet mitään velvotteita eikä vastuita ja aikuisuuteen törmäsit aivan ummikkona. sinänsä säälittävää että simulle kustannetaan se kotona olo eikä pakoteta ulos sosiaalisiin kanssakäymisiin muiden ihmisten kanssa jolloin kuilu vain kasvaa koko ajan normaaliin yhteiskuntaan.

        helve_tin hyysäriyhteiskunta, ennen tuommoisenkin nahjuksen olisi vain ollut pakko marssia ulos keksimään itsellee ruokaa sillä se on takuujuttu että ei sitä olisi kotiinkaan jäänyt nälkään kuolemaan,, nykyään on vain luukkurahaa ja silloin laiska pas_ka jää kotiin nyhjäämään..

        tarina tulee ihmiseltä mikä lähti kotoaan päällä olevat vaatteet mukanaan 15v ikäisenä, oli poliisijuttuja, ulosottoja, keskeytettyä koulua yms, nyt yrittäjänä 20v ja 30 työntekijää... ja kokeile tulla kertomaan että on ollut helppoa.. varovainen laskutoimitus oli se että 42v ikäisenä on tullut tehtyä jo normaalin työntekijän eläkeikään oikeuttavat tunnit eli ylitöitä 20v aikana noin 18 000 tuntia..

        nyt on pohjat tehty ja rupean hajauttamaan omaisuutta vanhuudenturvaksi.

        ja ps. työ on ollut erittäin fyysistä mutta oikealla asenteella työ on hayskaa ja antoisaa


    • stykoloki

      Kyseessä on nuorilla nykyään varsin yleinen EPEK-syndrooma, ei pysty ei kykene.

    • KALLE KELLO

      Sama se tuli mieleeni. On niin koukussa peleihin, että vetoaa masennukseen. Ja lääkärit ovat tehneet tästä suorastaan kansan"sairauden".
      AINA diagnoisoidaan, että on masennus ja pistetään lääkekuuri kouraan. Suomessa syötetään maailman eniten masennuslääkkeitä nuorille. Todellisia syitä ei kukaan vaivaudu etsimään. Jätkä pitää viedä AA:han, siellä hoidetaan tänä päivänä myös peliriippuvaiset.

    • Addikti

      Pelaaminen ei ole masennuksen seuraus vaan syy. Pelit koukuttavat aivot ja normaali elämä alkaa tuntua ankealta, synkältä ja vaivalloiselta.

      • KALLE KELLO

        AA:ssa hoidetaan myös peli- ja seksiriippuvaiset. Kukaan ei voi väittää, että apua ei saa. Omaa tyhmyyttään on sekin jos ottaa sen ensimmäisen huumeannoksen, se koukukttaa useimmat jo ensimmäisestä kertaa, alkoholi ei niinkään. Kaikki on omia valintoja, muistakaa se ja eläkää sen mukaan.


      • NotThatSimple
        KALLE KELLO kirjoitti:

        AA:ssa hoidetaan myös peli- ja seksiriippuvaiset. Kukaan ei voi väittää, että apua ei saa. Omaa tyhmyyttään on sekin jos ottaa sen ensimmäisen huumeannoksen, se koukukttaa useimmat jo ensimmäisestä kertaa, alkoholi ei niinkään. Kaikki on omia valintoja, muistakaa se ja eläkää sen mukaan.

        kyllä ihmisellä pitää olla oikeus jäädä kotiin pelaamaan ruoka/asuntopalkalla koska kaikille ei ole edes olemassa töitä

        halvemmaksi sosiaaliturva tulee kuin sisällissota
        kohta robotti tekee KALLE KELLOnkin työt:)

        pelaatko silloin, dokaatko vai menetkö raamattupiiriin??


    • mike2

      Kyllä se ei oo masentunu vaan se pääsee niin helpolla että kun ei oo vaatimuksia minkään suhteen. Vittu koneet vittuun ja rupee opiskelut maistumaan ku joutuu vähän elämäsä eteen tekemään!! Eikä niin että äiti huusaa ja paapoo

    • eleni

      Tähän tarvittaisiin ammattiauttajaa. Pitäisi selvittää onko nuori oikeasti masentunut. On pelien seuraan vetäytymisen syy mikä tahansa, riippuvuus on jo saattanut syntyä, joten apua tarvitaan joka tapauksessa.

    • Asia on näin.

      Kyllä masentuneellakin voi olla vielä kiinnostuksen kohteita, itselläkin on vielä kaksi. Väittämällä toisesta jotain osoitat vain oman välinpitämättömyyytesi.

    • hyviä neuvoja

      Mummoni sanoi näistä masentuneista, että ne on keksittyjä juttuja ja että pahimpia ovat niiden "masentuneiden" lähipiiri, joka vaan paapottelee ja surkuttelee näitä masentuneita. Sanoi, että hommiin ne vaan pitäis patistaa ja monoo perseelle itsesäälissä rypemisen ja surkuttelun sijaan.

      • läheltäseurannut

        näin sanoo niin moni myös masentuneen lähipiirissä oleva. mutta kun masennus on todellinen sairaus. se voi olla elämän mukanaan tuoma tai jopa ihan fyysinen. elimistön itsensä kehittämä.
        masennusta ei voi ymmärtää sellainen joka ei ole sitä itse kokenut.


    • älkää viitsikö

      ihmisten kateus on aika huvittavaa joskus. Keskity vain omiin asioihisi ja anna muiden elää kuten haluavat, vaikkapa sitten pelien maailmassa masennusta paeten.

      • siellä ollut

        Jatkuva pelaaminen on addiktio. Jotkut "hoitavat" masennustaan juomalla, jotkut pelaamalla. Molemmat aiheuttavat masennusta. Yhtä huonoja keinoja. Oikea elämä ei avaudu niin kauan kuin lähiympäristö tukee addiktiota. Jos halutaan päästä eteenpäin, pitää poistaa mahdollisuus korvikekäyttäytymiseen (=pelaaminen, juominen). Tilalle ulkoilua, liikuntaa, fyysistä rasitusta ja henkistä&sosiaalista tukea.
        Ja fakta on, että vaikeasti masentunut ei pysty keskittymään edes pelaamiseen, ei ole energiaa.


      • desiometrica
        siellä ollut kirjoitti:

        Jatkuva pelaaminen on addiktio. Jotkut "hoitavat" masennustaan juomalla, jotkut pelaamalla. Molemmat aiheuttavat masennusta. Yhtä huonoja keinoja. Oikea elämä ei avaudu niin kauan kuin lähiympäristö tukee addiktiota. Jos halutaan päästä eteenpäin, pitää poistaa mahdollisuus korvikekäyttäytymiseen (=pelaaminen, juominen). Tilalle ulkoilua, liikuntaa, fyysistä rasitusta ja henkistä&sosiaalista tukea.
        Ja fakta on, että vaikeasti masentunut ei pysty keskittymään edes pelaamiseen, ei ole energiaa.

        Ulkoilu ja liikuntakin voi olla addiktio. Itselläni oli kaikki asiat hyvin — oli työ, tyttöystävä, kavereita, liikuntaa ja harrastuksia. Silti vuosien varrella tyhjyyden ja ahdistuksen tunne hiipi mieleeni kuin hidas pora, mikä johti melkein itsemurhaan. Nyt asiat ovat paremmin, onneksi.

        "Ja fakta on, että vaikeasti masentunut ei pysty keskittymään edes pelaamiseen, ei ole energiaa"

        Helposti pystyy, et vain taida tietää asiasta mitään. Itse opiskelin ja liikuin paljon masennukseni aikana, oli paljonkin energiaa, onnellisuus ja kaukonäköisyys vain puuttui elämästä.


    • <ewq 34434

      Omasta kokemuksesta tiedän että jos on pahat läheiset niin, heti jos tulee jotain vaikeuksia elämässä alkaa ne tunkemaan masennus kortteja ja muita passiivisen agressiivisia juttuja, eli ei heru paljoa myötätuntoa multa tällaisille aloituksille, asiat voi tosi elämässä olla monasti päinvastoin, kun mitä lukee palstoilla, jotkut aloitukset voi olla ihan ilkeiden läheisten tekemiä jotka ovat tietokone historiasta katsoneet millä palstoilla heidän kiduttamansa ihminen käy ja sitten levittävät sinnekkin myrkyänsä

    • Härkää sarvista.

      Hieman vätyksen puolelle taitaa mennä.

    • trendivaiva

      Masentunut tai ei, luultavasti asia ei korjaannu siellä kotona pelejä pelatessa. Hopi, hopi apua hakemaan, jos niin ei vielä ole tapahtunut.

    • seliseli

      Todennäköisemmin peliriippuvainen, kuin masentunut. Masentunut ei tosiaan pelaa päivät pitkät keskittyneesti, vaan pysyy peiton alla.

    • nuorisyrjäytynyt

      Itse olen lopettanut ammattikoulun kaksi kertaa ja se johtu siitä masennuksesta juurikin. Päivät lähinnä kulutan netissä, elokuvia ja tv sarjoja katsellessa tai pelates pleikkarii. En istu kuitenkaan kokopäivää kotona vaan myös liikun paljon. Salilla myös tulee käytyy ahkerasti bodaamassa. Ei se masennus tarkota sitä, että ei pysty mitään tekemää. Ainakin, jos on vain lieväst masentunut. Itse koen olevani lieväst masentunut. Käyn nyt töissä kuntouttavassa työtoiminnas muutaman tunnin päiväs 3 kertaa viikossa. Eli nyt olen jo niin hyvässä kunnossa, että jaksan jo jotai tehdä. Opiskelemaa tai kokopäivätöitä en kuitenkaan vielä pystyis tekemää tosiaankaan.

    • masis-Mazi

      Wowissa on usein tiiviitä kiltoja, joissa voi tuntea kuuluvansa johonkin, vaikka oikeassa elämässä ei kavereita ole tai on syrjitty. Wowissa voi myös saada onnistumisen tunteita, joita ei välttämättä omassa elämässä saa, esimerkiksi ylikriittisten vanhempien tai väärän opiskelualan vuoksi.

    • 5+14

      Masennus tänä päivänä: Ei jaksa tehdä jotain mikä ei ole mielekästä, koska yleisesti nuorella ei ole tarvetta käydä töissä/koulussa niin sitten vedotaan masennukseen.

      Jotkut aikuisetkin harrastavat samaa asiaa, eli vaikka työpaikan saisi niin sitten sitä ei käytetä hyväkseen.

      Tosin kyllä ihan oikeiden lääkäreiden (Ei niin arvauskeskusten) diagnosoimat masennukset vaikuttaa yksilötasolla. Jotkut masentuneet kumminkin kykynee syömään, toiset ei. Jotkut nukkuvat paljon, eräs henkilö nukkuu 4 tuntia yössä.

      Ongelma voi olla ihan arkiluontoinen, eli nuori ei halua kouluun vaikka sen takia, että ei tunne osaavansa mitään tai kiusaamista. Jos rästejä on paljon, niin ota sinä aikuisena yhteyttä koulun opinto-ohjaajaan ja kerro tilanne. Opo pystyy sitten keskustelemaan nuoren kanssa asian lävitse ja saada selkeyttä opiskeluun.

      Monesti opiskelu lähtee alamäkeen kun ollaan poissa ensiksi viikko, sitten kun hommat kasautuu niin jossain kohti sinne kouluun ei lähdetä ollenkaan. Sen hetkiset asiat on liian vaikeita ja kaikki rästit aiheuttaa päänvaivaa. Opo:n kanssa kun saa räätälöityä opiskelun uusiksi niin aika nopeasti menetetty aika korvataan.

      Tuntuu vähän, että jokainen ihminen on itsediagnosoitu masennuksen uhriksi. Pahamieli tai parin viikon alamäki ei ole masennusta, ne on elämää. "Ei huvita" ei ole masennusta, se on vain oire.

      • nuorisyrjäytynyt

        Ei ole masennus mikään tekosyy. Ei kukaan ihminen keksi itselleen mitää masennusta. Itsellänikin on ollut jo monta vuotta masennus ja sen takia ammattikoulun lopetin en siksi, että ei huvita. Ylä-asteella olin myös koulukiusattu niin sekin saattaa olla syynä miksi ammattikoulun lopetin. Ei ne ihmiset vaan muutenvaan jää kotiin syrjäytymään se johtuu aina jostain.


      • nyt parantunut

        Vau olet totaalisen pihalla.

        Itse sairastuin yläasteella masennukseen. Vihasin koulua, vihasin elämää, halusin vain kuolla. Olin erittäin alipainoinen ja ajattelin olevani lihava. Mikään ei tuntunut miltään.

        Ammattikoulussa tajusin että tykkään käydä siellä. Amiksessa oli mun tyylisiä ihmisiä, kavereita, kivaa tekemistä ja saatiin olla koneella paljon. Kun amista oli kulunut muutama viikko huomasin makaavani sängyssä ja miettiväni onko tänään sunnuntai - ei ollut kun torstai. Makasin päivätolkulla sängyssä enkä muista tuosta ajasta mitään. En jaksanut käydä suihkussa, en jaksanut laittaa ruokaa, siivota. Univaikeudet alkoivat. Rupesin huomaamatta selailemaan keinoja tappaa itsensä kivuttomasti ja nopeasti. Väliviikoin selasin netistä motivaatiokuvia - "sä selviät tästä!" ja väliviikoin etsin tietoa miten tappaa itsensä. Koulusta tuli viestiä - et ole ollut taas viikkoon koulussa - enkä itse edes muistanut sitä. Aloitin masennuslääkkeen ja nukuin 4 päivää lähes putkeen jonka jälkeen aloin vähitellen siivota kotiani. Kävin suihkussa ja muistan miten hyvältä tuntui vaahdottaa shampoota hiuksiin. Muistan kun itkin onnesta kun jaksoin tiskata vähän ja pestä koneellisen pyykkiä samana päivänä. Sain paniikkihäiriöön kohtauslääkkeet. Muistan kun olin koulussa ja tajusin ettei mua jännitä olla siellä. Tunsin niin suurta onnen tunnetta kun pystyin olemaan neljä tuntia putkeen koulussa eikä mua ahdistanut mikään. Tein puolen vuoden rästitehtävät viikossa. Otin osa-aikatyön vastaan ja tein sitä koulun ohella.

        Mutta hei, en kai mä olis tarvinnut sitä masennuslääkettä. Olin vain oikeasti laiska ja mulla vaan sattu olemaan pieni alamäki.

        Älkää ihmiset oikeasti puhuko asioista joista ette tiedä yhtikäs mitään.


      • Valehtelijakin vielä
        nyt parantunut kirjoitti:

        Vau olet totaalisen pihalla.

        Itse sairastuin yläasteella masennukseen. Vihasin koulua, vihasin elämää, halusin vain kuolla. Olin erittäin alipainoinen ja ajattelin olevani lihava. Mikään ei tuntunut miltään.

        Ammattikoulussa tajusin että tykkään käydä siellä. Amiksessa oli mun tyylisiä ihmisiä, kavereita, kivaa tekemistä ja saatiin olla koneella paljon. Kun amista oli kulunut muutama viikko huomasin makaavani sängyssä ja miettiväni onko tänään sunnuntai - ei ollut kun torstai. Makasin päivätolkulla sängyssä enkä muista tuosta ajasta mitään. En jaksanut käydä suihkussa, en jaksanut laittaa ruokaa, siivota. Univaikeudet alkoivat. Rupesin huomaamatta selailemaan keinoja tappaa itsensä kivuttomasti ja nopeasti. Väliviikoin selasin netistä motivaatiokuvia - "sä selviät tästä!" ja väliviikoin etsin tietoa miten tappaa itsensä. Koulusta tuli viestiä - et ole ollut taas viikkoon koulussa - enkä itse edes muistanut sitä. Aloitin masennuslääkkeen ja nukuin 4 päivää lähes putkeen jonka jälkeen aloin vähitellen siivota kotiani. Kävin suihkussa ja muistan miten hyvältä tuntui vaahdottaa shampoota hiuksiin. Muistan kun itkin onnesta kun jaksoin tiskata vähän ja pestä koneellisen pyykkiä samana päivänä. Sain paniikkihäiriöön kohtauslääkkeet. Muistan kun olin koulussa ja tajusin ettei mua jännitä olla siellä. Tunsin niin suurta onnen tunnetta kun pystyin olemaan neljä tuntia putkeen koulussa eikä mua ahdistanut mikään. Tein puolen vuoden rästitehtävät viikossa. Otin osa-aikatyön vastaan ja tein sitä koulun ohella.

        Mutta hei, en kai mä olis tarvinnut sitä masennuslääkettä. Olin vain oikeasti laiska ja mulla vaan sattu olemaan pieni alamäki.

        Älkää ihmiset oikeasti puhuko asioista joista ette tiedä yhtikäs mitään.

        Näyttelit kaiken laiskuuttasi.


    • 16+20

      Se, ettei osaa alistua elämään yhteiskunnan lampaana ei ole huono asia, mutta ei se todellisuus muutu sitä pakenemalla, se muuttuu sillä, että tekee jotakin asialle. Hyvä kysymys itselle on, että mitä tahdon? Kannattaa tutustua Alkuajatukseen, sen mukaan oma tahto jää jalkoihin kun ihminen oppii ympäristön arvot ja ajatukset elämälle, ja sen avulla oman tahdon voi selkeyttää. Löytyy googlaamalla, ja kotisivulta voi ladata maksutta sähkökirjan.

    • addikti

      Nykypäivän pelit ja netti tarjoaa aivoille paljon enemmän virikkeitä kuin oikea elämä, joten voiko puhua masennuksesta jos aivotoiminta on kiihkeämpää kuin ns. terveellä.

      Tällaiselle ihmiselle normaali elämä on kuin vankila jossa on liian vähän virikkeitä. On luonnollista että vankilassa masentuu.

    • addikti

      Nykypäivän pelit ja netti tarjoaa aivoille paljon enemmän virikkeitä kuin oikea elämä, joten voiko puhua masennuksesta jos aivotoiminta on kiihkeämpää kuin ns. terveellä.

      Tällaiselle ihmiselle normaali elämä on kuin vankila jossa on liian vähän virikkeitä. On luonnollista että vankilassa masentuu.

    • isolahti2

      Joo, tosta WOW:ista on tehty oikeen dokumenttikin jossa eri killat ympäri maailmaa pelaa ja kokoontuu ihan MM-kisoihin asti.

      Se oli itseasiassa ihan hemmetin hyvä dokumentti ja myös suomalainen kilta oli siinä mukana.

      Se mika teki tästä unohtumattoma oli se että osa pelaajista jo tajusi olevansa liian vanhoja ( . 25 - 30) ja kokivat että kokoajan tulee uusia nuoria ja uusia kiltoja jotka ajaa heistä ohi. Ne ihmiset ei ollu masentuneita, ihan suoraan kertoivat että mitä oikealle elämälle tapahtuu kokoyön netissä hengaamisen jälkeen. On rankkaa herätä kouluun (tyttö 19-v), perhe-eläm kärsii (mies 28-v) yms. Mutta nää ihmiset sentäs ymmärsi ettei se elämä ole siellä pelissä vaikka se koukuttava olikin. Ne ymmärsi ettei ne pelaa koko elämäänsä vaan sitä yhtä peliä, että se on vaan vaihe ja sitten tulee muuta kun se vaihe loppuu.

      kannattaisi katsoa tuon masntuneen kanssa se. Jos se auttaisi sitä ymmärtämään että ei senkään eläm ikuisesti tuolaisena jatku.

      Se se vasta masentaakin kun on vanha, vailla töitä ja rupee pelissäkin häviämään nuoremmilleen.

    • masentunut=laiska

      Masennus on oikeasti vain laiskuutta, mäkin olin masentunut enkä lukenut kuin ketjun ekan viestin.

    • yksi vain.

      No, toiset on oikeasti masentuneita, mutta joukkoon mahtuu myös paljon kotidiagnoosin tehneitä jotka kuitenkaan eivät katso aiheelliseksi mennä käymään juttelemassa asiantuntijan kanssa asiasta.

      Jos ihminen ei ole hakenut asiaan apua, eikä se ole missään määrin kirjoissa ja kansissa, mutta ikinä ei sitä kynnystä ylitäkään, silloin kyllä itsekin ymmärrän että (etenkin jos näin tehdään kaikessa, tai tuntuu olevan elämä kovin valikoivaa, "miten tämä pystyy vuorikiipeilemään, jos ei pysty viemään masennukseen vedoten roskapussia pyydettäessä?" -tasolla) homma näyttää aika saamattomalta tekosyiden keksimiseltä. Mutta jos asia on diagnosoitu ja siten homma selvä, sitten toimintamalleja on monia niillä joilla tällainen oikeasti on.

      Kyllä minä nostan käden pystyyn ihan täysin, että kaikkia en ole jaksanut tukea, ymmärtää tai edes oikein katsella jos kyse on ollut jostain vuodesta toiseen valikoivasta masiksesta eli sen mukaan päätetään omatoimisesti mihin kykenee, mihin ei, mutta jos tarjoat kyytiä juttelemaan asiasta niin "en mä hullu ole!". Niinpä niin. Kirjat puhuvat "haavakielestä" eli niin kauan kuin tietyllä toimintamallilla saa ihmisiltä huomiota, siitä ei edes itse halua välttämättä eroon. Tässäkin tapauksessa varmaan pleikkarimasentuneen kohdalla se raja mitattaisiin siinä kohdin kun kavereita ei ole enää yhtään, rahaa ei saa mistään ja alkaa mennä kämppä alta, nälän kurniessa suolissa. Aidosti masentuneen kyllä huomaa siinä kohdin niistä joilla juttu on tekosyy.

    • Loppaaya

      On, kuten ehkä fiksuimmat ovat huomanneet olemassa eri tunteita (emootioita).

      On ihailtava keksintö poppamiehiltä, että he ovat kehittäneet tieteen, joka on tietävinään, että tietyt tunteet ovat sairaus. Ja läpi meni.

      Sairausväite mahdollistaa farmasiateollisuudelle taloudellisen menestyksen. Tarvitaan vain aivotutkija, joka selittää, että jokin aine stimuloi ihmistä, niin että hänen tunteensa muuttuvat. Sen jälkeen tarvitaan markkinointia, väitöskirjoja, tekaistuja tutkimuksia tai oikeita tutkimuksia, lobbaamista, intomielinen poliitikko, joka haluaa auttaa ja niin meillä on kautta planeetan miljardeja tahkoavat elinkeinoalat käyttämässä veronmaksajain rahaa ahdistuneiden "auttamiseksi", siis huumaamiseksi.

      Näin järjestelmä toimii ja yhä suurempi osa vätyksistä saa lottovoiton, masennusdiagnoosin sekä eläkkeen.

      On väärä periaate auttaa niitä, jotka eivät halua auttaa yhteiskuntaa.

      Masennus ei ole sairaus. Se on asenne. Meillä olevaisilla kun on vapaa tahto.

      • syrjäytynytnuori

        Ai on vaan kaikki masentuneet vätyksii ja koko masennus olis vaan keksitty juttu. Miten sinä auttaisit sitten masentuneita? Ei annetais masentuneille masennus lääkkeitä ja ne menis tappamaan itsensä niinkö niitä auteittas? Masennuslääkkeet on pelastanu monen ihmisen hengen.


    • seksiaddikti

      Pelit vievät. Ei ole taito eikä mikään vaihtaa elämä pelaamiseen. Pelaamiseen voi paeta pahaa oloa ja pelaaminen tuo puolestaan pahaa oloa lisää. Kierre on valmis. Kaikki addiktiot aiheuttavat masennusta, jolloin puolestaan addiktiosta haetaan helpotusta ahdistukseen ja masennukseen. Ikuinen kierre, panokset sen kun lisääntyvät. Riippuvainen eristäytyy, ystävät, koulu, työ jäävät. Kaikki aika kuluu pelaamiseen tai sen ajatteluun.
      Samaa helvettiä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle.

    • PER SAUKKO

      Nykynuaret valittaa kaikesta. Niiden persekin pitää pyyhkiä vielä 20vuotiaana. Kiinnostuksen kohteet on: Pelit, tietokoneet, pailaus, sekoilu ja kännäys. Kaikesta muusta MASENTUU.

    • nuoriaikuinen

      Olen ollut masentunut teinistä asti. Siihen vaikuttaa yhteiskunta, globaali maailma, läheisten kuolemat ja ikävät kokemukset ihmissuhteista, varsinkin "kavereista". Kävin koulut kuitenkin loppuun ja sain ammatin. Vaan eipäs ole vakituista työpaikkaa löytynyt. Joka kuukausi menee rahoilla kitkutellessa. Minua harmittaa, koska olisin hyvä työntekijä. Menen tavallaan hukkaan.
      Olin vähällä antaa itseni repsahtaa mutta olotila kävi liian tukalaksi. Otin niskasta kiinni ja tein elämänmuutokset. Nyt käyn lenkillä ja syön oikein. En käy baareissa. Kunto on kohentunut.
      Ikinä en lääkkeitä ala syömään "psykologisiin" ongelmiin. Tiedän että pelkästään minussa ei ole vikaa. On luonnollista että ihmisten luomassa maailmassa kaikki ei todellkaan voi hyvin! Eikä pidä voida niin kauan kun on olemassa kammottavia epäkohtia!

      • WinnerTakesItAll

        Harvinaisen tervejärkinen kirjoitus.
        Kannattaa opiskella mahd.monta ammattia ettei jää kaikki yhden kortin varaan.
        Tulevaisuudessa kannattaa olla asianajajan, lääkärin ja dippa-inssin paperit niin saattaa saada ehkä siivojan töitä:)


    • niinniinlfgdgd

      Olen vaikeasti masentunut, pelkkä kaupassa käyntikin vie niin paljon voimia että on pakko mennä nukkumaan sen jälkeen.

      En kykene olemaan muitten ihmisten seurassa

    • pää hajoaa

      Olen ollut joskus masentunut, ja kai edelleenkin olen jollakin asteella.

      minulla ei ole ystäviä, muita kuin poikaystävä, mutta olisi kiva saada muitakin kavereita.
      koen etten ole hyödyksi millään lailla, kun en SAA työpaikkaa mistään vaikka haen ja elelen työttömyysturvalla ja satunnaisilla keikkatyövuoroilla.
      en kuvitellut elämääni tällaiseksi kun valmistun ammattiin..kuvittelin että saisin työpaikan(koska jokaisessa työharjoittelupaikassani minua kehuttiin taitavaksi ja ahkeraksi yms.) kunhan olen ahkera..

      no 28-vuotiaana työtön, lapseton, vuokrakämpässä ja avoliitossa asuva nainen..tosi vitun hienoa elämää..en halunnut tätä vaan jotain aivan muuta.
      tuntuu että kaikki yrittämiseni on aivan turhaa ja jokainen päivä on täysin samanlainen..
      tässä päiväni:

      - herättyäni laitan kissoilleni aamupalan
      - koiran ulkoilutus(pitkä metsälenkki) ja ruokkiminen
      - itselle ehkä aamukahvi ja jotain syötävää..mutta aina ei tee mieli
      - hengailua muutama tunti kotona ja töiden etsimistä netistä
      - mahdollista siivousta
      - mies tulee kotiin
      - käyn ehkä suihkussa
      - kauppareissu
      - ruoanlaittoa ja ruokailua
      - tiskaus ja keittiön siivous
      - eläinten ruokkimista, koiran ulkoilutus
      - telkkaria
      - n. klo 20-21 koiran vika lenkki ja elukoiden iltapala

      kunpa olisi edes se työpaikka minne voisi mennä näkemään ELÄMÄÄ.

      • fdggfdggfd

        No haluatko kuulla millainen minun elämäni on?
        - Herään, keitän kahvia ja söyn muroja
        - Istun koneella 08:00 - 16:00 sitten ehkä syön jotain esim muroja
        - Kaupassa 16:00 ( käyn kaupassa kerran viikossa )
        - Koneella 16:20 - 19:00
        - Suihkussa 19:00 - 19:30
        - Koneella 19:30 - 24:00

        Niin ja puhelin ei soi koskaan ja viikonloputkin ovat samanlaisia

        Olisi varmaan ok jos olisin 80 vuotias eläkkeellä oleva mutta olen 22v


      • pää hajoaa
        fdggfdggfd kirjoitti:

        No haluatko kuulla millainen minun elämäni on?
        - Herään, keitän kahvia ja söyn muroja
        - Istun koneella 08:00 - 16:00 sitten ehkä syön jotain esim muroja
        - Kaupassa 16:00 ( käyn kaupassa kerran viikossa )
        - Koneella 16:20 - 19:00
        - Suihkussa 19:00 - 19:30
        - Koneella 19:30 - 24:00

        Niin ja puhelin ei soi koskaan ja viikonloputkin ovat samanlaisia

        Olisi varmaan ok jos olisin 80 vuotias eläkkeellä oleva mutta olen 22v

        ei tässä varmasti ole tarkoitus vertailla kenen elämä on paskinta..
        ehkä enempi vertaistukea olis mukava saada.
        ja uskon että sun elämäsi ei ole ihan sitä mitä toivoit..

        ja itsellä kun ei oikein ystäviä ole(ei kukaan halua kaveerata työttömän kanssa) niin ei se puhelinkaan soi...

        enää ei oikein erota onko viikonloppu vai normaali arki..paitsi ehkä siitä että mies menee töihin arkena...ja perjantaina on sauna.

        kyllä tulee itselläkin vietettyä aikaa koneella ihan kiitettävästi, vittuakos sitä muuta tekemään ellei oikeasti tarvi esim. siivota/laittaa ruokaa yms.

        kyllä on tullut harkittua uudelleenkouluttautumistakin, mutta toisaalta onko siinä mitään järkeä jos taas kouluttaudun "kortistoon"..?
        no on tässä vielä aikaa miettiä..
        pitäisi aloittaa kanssa joku urheiluharrastus..olisi edes jotakin aktiviteettia päivässä..
        mutta työttömyys on hajottavaa ja ärsyttää kun jotkut oikeasti kuvittelee että sinne töihin "noin vain mennään"..ja nämä tyypit on just niitä joille ne tuttavantutut ovat hankkineet duunipaikan.
        kyllä, olen katkera ja kateellinen siitä että toiset saavat helpommalla ja ilman koulutustakin duunipaikan, kunhan vaan on jonkun työnantajan kaverinserkunpoika.

        no mutta joo..tsemppiä sinnekin


      • Kukkakuukuu
        pää hajoaa kirjoitti:

        ei tässä varmasti ole tarkoitus vertailla kenen elämä on paskinta..
        ehkä enempi vertaistukea olis mukava saada.
        ja uskon että sun elämäsi ei ole ihan sitä mitä toivoit..

        ja itsellä kun ei oikein ystäviä ole(ei kukaan halua kaveerata työttömän kanssa) niin ei se puhelinkaan soi...

        enää ei oikein erota onko viikonloppu vai normaali arki..paitsi ehkä siitä että mies menee töihin arkena...ja perjantaina on sauna.

        kyllä tulee itselläkin vietettyä aikaa koneella ihan kiitettävästi, vittuakos sitä muuta tekemään ellei oikeasti tarvi esim. siivota/laittaa ruokaa yms.

        kyllä on tullut harkittua uudelleenkouluttautumistakin, mutta toisaalta onko siinä mitään järkeä jos taas kouluttaudun "kortistoon"..?
        no on tässä vielä aikaa miettiä..
        pitäisi aloittaa kanssa joku urheiluharrastus..olisi edes jotakin aktiviteettia päivässä..
        mutta työttömyys on hajottavaa ja ärsyttää kun jotkut oikeasti kuvittelee että sinne töihin "noin vain mennään"..ja nämä tyypit on just niitä joille ne tuttavantutut ovat hankkineet duunipaikan.
        kyllä, olen katkera ja kateellinen siitä että toiset saavat helpommalla ja ilman koulutustakin duunipaikan, kunhan vaan on jonkun työnantajan kaverinserkunpoika.

        no mutta joo..tsemppiä sinnekin

        Missä te yksinäiset asustelette? Täällä yksi Lappeenrantalainen.


      • fdggfdggfd
        pää hajoaa kirjoitti:

        ei tässä varmasti ole tarkoitus vertailla kenen elämä on paskinta..
        ehkä enempi vertaistukea olis mukava saada.
        ja uskon että sun elämäsi ei ole ihan sitä mitä toivoit..

        ja itsellä kun ei oikein ystäviä ole(ei kukaan halua kaveerata työttömän kanssa) niin ei se puhelinkaan soi...

        enää ei oikein erota onko viikonloppu vai normaali arki..paitsi ehkä siitä että mies menee töihin arkena...ja perjantaina on sauna.

        kyllä tulee itselläkin vietettyä aikaa koneella ihan kiitettävästi, vittuakos sitä muuta tekemään ellei oikeasti tarvi esim. siivota/laittaa ruokaa yms.

        kyllä on tullut harkittua uudelleenkouluttautumistakin, mutta toisaalta onko siinä mitään järkeä jos taas kouluttaudun "kortistoon"..?
        no on tässä vielä aikaa miettiä..
        pitäisi aloittaa kanssa joku urheiluharrastus..olisi edes jotakin aktiviteettia päivässä..
        mutta työttömyys on hajottavaa ja ärsyttää kun jotkut oikeasti kuvittelee että sinne töihin "noin vain mennään"..ja nämä tyypit on just niitä joille ne tuttavantutut ovat hankkineet duunipaikan.
        kyllä, olen katkera ja kateellinen siitä että toiset saavat helpommalla ja ilman koulutustakin duunipaikan, kunhan vaan on jonkun työnantajan kaverinserkunpoika.

        no mutta joo..tsemppiä sinnekin

        Itselläkin pää alkaa hajoamaan jo pahastikkin, välillä tuntuu että tekisin vaikka orjatöitä ilman palkkaa kunhan saisi edes jotain sisältöä elämään

        Kerran yksi sanoi minulle että " olisit onnellinen kun ei tarvitse tehdä mitään ", niin vähän tuokin henkilö tietää asiasta, mikään ei ole pahempaa kuin se että on syrjäytynyt täysin yhteiskunnasta ja tuntuu kuin olisi joku loinen.

        Vapaa ajan ei pitäisi tuntua työltä..


      • Kimmo666
        fdggfdggfd kirjoitti:

        Itselläkin pää alkaa hajoamaan jo pahastikkin, välillä tuntuu että tekisin vaikka orjatöitä ilman palkkaa kunhan saisi edes jotain sisältöä elämään

        Kerran yksi sanoi minulle että " olisit onnellinen kun ei tarvitse tehdä mitään ", niin vähän tuokin henkilö tietää asiasta, mikään ei ole pahempaa kuin se että on syrjäytynyt täysin yhteiskunnasta ja tuntuu kuin olisi joku loinen.

        Vapaa ajan ei pitäisi tuntua työltä..

        menkää kaikki työn ja kuormien raskautetut masentuneet suomen toivot telemarkkinointialalle!

        saatte tuta mitä on työkokemus... kavereita ja puhe/myyntitaidot joita ei kovin monella ole, koska melkein kaikki lopettaa telemarkkinointialalla 2 viikon jälkeen...

        töihin siitä, suomi tarvitsee osaavia myyjiä


      • Tuttua on
        fdggfdggfd kirjoitti:

        No haluatko kuulla millainen minun elämäni on?
        - Herään, keitän kahvia ja söyn muroja
        - Istun koneella 08:00 - 16:00 sitten ehkä syön jotain esim muroja
        - Kaupassa 16:00 ( käyn kaupassa kerran viikossa )
        - Koneella 16:20 - 19:00
        - Suihkussa 19:00 - 19:30
        - Koneella 19:30 - 24:00

        Niin ja puhelin ei soi koskaan ja viikonloputkin ovat samanlaisia

        Olisi varmaan ok jos olisin 80 vuotias eläkkeellä oleva mutta olen 22v

        Kuulostaa niin tutulta.. Just just saa ne pakolliset asiat hoidettua kaupassa käynti jne. muu aika menee vain koneella istuessa tai tv katsoessa... Kyllähän sitä haluaisi normaalin kakskymppisen elämän mutta ei se vaan ole niin helppoa kuin jotkut luulee...


    • paljon kokenut

      On se kumma että aina ollaan syyttämässä ja tuomitsemassa laiskaksi. Itse olen aina upottanut kaikki murheet työhöni. Olen kokenut elämässä paljon menetyksiä, asioita joita kukaan joka ei ole kokenut ei ymmärrä. Asiat painavat mieltä joka aamu kun herää. Kaikista pahinta on olla kotona yksin kun on aikaa miettiä kaikkea minkä on menettänyt ja mistä on jäänyt paitsi. Eli kannattaa koittaa kysellä mikä mahdollisesti mieltä painaa, se ei välttämättä ole koulu tai työ se voi olla jotain pientä tai joitain pieniä asioita tai sitten oikeasti jotain mitä kukaan ei ole edes huomannut tapahtuvan ja voi oikeasti painaa mielen maahan. Joten jos et tiedä varmaksi mikä vaivaa niin ei ainakaan kannata mennä laiskaksi syyttelemään se ei ainakaan asiaa paranna !

    • vaikeamasennus

      Joku sanoin niin hyvin ja osuvasti mun mielestä että jos kaikki ihmiset kadulla laittaisivat omat ongelmansa esille ja saisivat nähdä muiden ongelmat niin luultavasti he aika nopeasti ottaisivat omat ongelmansa takaisin ja haluaisivat elää omaa elämäänsä eteenpäin.

      Toisinsanoen: älä tuomitse ennenkuin olet kulkenut tuomitsemasi henkilön saappaissa oikeasti.

    • Khfdid

      Onko tällä alkuperäisellä todettu masennus? Jos ei niin tyyppi kainaloon ja testeihin. Jos masennus on oikeasti sitä pitää hoitaa. Mitä kauemmin pakenee peleihin ja neljän seinän sisälle sitä vaikeempi sieltä on lähtee. Kun masennuksesta tulee se normaaliolotila on sitä paljon vaikeempi hoitaa.

      Ja masentunut ei välttämättä itse jaksa sitä apua hakea jolloin jonkun pitää puuttua tukemalla paranemista eikä antaa periksi.

      Ja sitten on niitä laiskoja, jotka tietää mitä tekee. Nää tyypit alkaa toimia jos sähköt katkee ja pelit loppuu.

    • KukaGrindaa. . . .

      Voi sitä pelaamista jatkaa vaikka koulussa/töissä käviskin...
      Tosin saattaa mielimuuttua, mutta kaikissa mmörpg.eissä on koukku.
      Sitkun pelaaja on koukussa ja riippuvainen, rahaa palaa hahmon kehitykseen ja varusteisiin, mutta tosiaan jos kaverit jauhais tota viellä, skype tms teamspeak, niin käyhän se työstä

    • Murjis

      Isäni sairastui burnoutiin ja masennukseen pitkän työrupeaman päätteeksi, joka päättyi potkuihin. Depressio oli sellainen, että hän söi järkyttäviin ahdistuskohtauksiin n. 10 diapamia päivässä ja jaksoi ainostaan maata sohvalla. Isä parani tearpialla (2 kertaa viikossa) ja psykiatrin määräämällä lääkityksellä hitaasti parissa vuodessa.

      Minun näkövinkkelistäni ihminen, joka jaksaa pelata tietokonepeliä, ei ole missään kovin syvässä depressiossa. Myös sanoisin, että jos poikasi vetoaa masennukseen, niin masennuksena sitä tulee sitten hoitaakin - siis terapiaan ja psykologille. Sairas ihminen ei hoidosta kieltäydy.

      Joka tapauksessa tietokonepelaaminen pitäisi saada loppumaan. Monet ovat sanoneet, että pelit ovat pakopaikka. Ei se sairaus pakenemalla parane.

      • masis ja masis

        Juuri näin. Kun itse olin keskivaikeassa masiksessa ja muissa burnout ongelmissa monta kuukautta lähinnä koko ajan sängyn pohjalla niin ei siinä ollut mitään mahdollisuutta keskittyä pelaamiseen vaikka aktiivi pelaaja olin ennen burnoutia Ei edes tv:n katselu onnistunut. Pelkkä sängystä nouseminen oli järkyttävä ponnistus vaikka olen ikäni urheillut. Kun lääkitys lopulta alkoi purra 6kk jälkeen pystyi katsomaan telkkua ja hieman pelaamaankin.

        Onko sitten joillain kyse pelkästä alakulosta jota pelaaminen piristää?


    • Rakastava ISÄ

      Mulle masennuksen aiheutti Raision sosiaaliviranomaisten persoonallisuus- häiriöinen käyttäytyminen, lapsien jatkuva manipulointi yhdessä äidin kanssa;
      tehdessään minut perusteetta kyvyttömäksi vanhemmaksi, huoltajaksi ja isäk
      si avioerossa. Manipuloidessa yhdessä äidin kanssa lapsia isää vastaan; ai- heuttaessaan minulle ja lapsille henkistä väkivaltaa, painostusta etten saisi lasteni huoltajuutta ja lapsilleni laillista tapaamisoikeutta isäänsä. Heidän an- taessaan tuomioistuimelle perättömän lausuman lapsen olosuhteista, valeh- dellessaan tuomioistuimelle erityisesti lapsen toiveet, mielipiteet ja lausunnot lapsen asumisesta osittain myös isän kanssa.

      Raision sosiaaliviranomaiset ovat aiheuttaneet veronmaksajille jo yli 3 miljoo nan euron kulut; kieltäytyessään noudattamasta mm. voimassa olevaa lain- säädäntöä, lastensuojelulakia, lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, avin päätöksiä, tutkimasta sairaanhoitopiirin lastensuojeluilmoi tuksia lapsen olosuhteista.

      Suomen tuomioistunlaitos on täysin mulaton, kopioi sosiaaliviranomaisten
      totuudenvastaisen olosuhdeselvityksen omaksi päätöksekseen ajattelematta
      asiaa, ottamatta huoioon mitään muuta todistelua asiassa. Hovi- ja Korkein
      oikeus kieltäytyy pääkäsittelyn järjestämisestä vastoin oikeudenkäymiskaa-
      ren säädöstä.


      Lapsella on oikeus vanhempaansa ja tavata vanhempaansa, jonka luona
      lapsi ei asu.

      • ....................

        näin se valitettavasti menee, mutta ehkä lapset vanhempana näkevät ettei ihan kaikki opetettu pidä paikkaansa


    • ....................

      voi olla masentunut, mutta pelistä pitäisi päästä irti

    • suomalainen tyttö

      Ei mun nuoruudessani ollut aikaa masentua. Helsingin vuokrakasarmissa oli huone ja keittiö asunto viidelle hengelle.

      Työt oli tehtävä jokaisen. Jaettiin Iltasanomaa veljen kanssa.
      Vanhempien erottua oli mentävä koulun jälkeen Elantoon työhön ja sieltä iltaduuniin elokuvateatterin paikannäyttäjäksi.

      Päiväliksa oli annettava kotia ruokaan ja vuokraan ja iltatienestit sai pitää, millä osti vaattetta.

      Sunnuntaiaamuisin lähdettiin veljen kanssa talvisin hiihtämään ja kesäisin Mustikkamaalle uimaan. Koulun jälkeen ja läksyjen luvun, sai mennä ulos leikkimään kavereiden kanssa. Klo 9 kotona ja mieluimmin minuuttia ennen kun jälkeen.

      Televisiota ei ollut, radio ostettiin isän lähdön jälkeen.
      Markus setää käytiin kuuntelemassa joka torstai klo 5 kaverin luona.

      Minulla on 20 jälkeläistä. Kukaan ei ole masentunut. Jokaisella on työpaikka tai koulu ja preussilainen sotilaskuri, jonka opin äidiltäni ja se jatkui lapsille.

      Nyt on lähdettävä lumitöihin. Olen leski, mull on mökki ja olen 76 vuotias. Ottakaa siitä. Yhdyn Kallen ajatuksiin.

      Ylös, ulos ja lenkille.

      • ihan tiedoksi

        se on helppo sanoa kun nykypäivänä et ole samassa tilanteessa kuin jotkut nuoret.
        ennen töitä sai huomattavasti helpommin, nykyään ei sitten millään!
        itsekin jos jonkinmoisiin työtehtäviin hakeneena täytyy sanoa että jokaista työtehtävää kohden hakijoita on vähintään se muutama 100kpl.

        en ole kelvannut itellalle postinjakelijaksi, en iss:lle siivoojaksi tai henkilöstöravintolaan töihin, en ole kelvannut tarjoilijaksi minnekään kun paikka on jo täytetty yms. kivaa.
        tähän mennessä ei ole yhden ainuttakaan vakituista työpaikkaa ollut, kun on vain määräaikaisia tai keikkatöitä, valitse niistä.

        ja nykypäivänä ei noin vain perhettä perusteta ellei ole oma talous kunnossa kun hinnat ovat ihan kaikessa nousseet.
        eli taitaa täällä jäädä perheen perustaminen haaveista.
        ei ole järkeä perhettä perustaa jos ei ole varaa elämiseen kohta.

        että onneksi olkoon, sait elää hienon elämän, nykyään se ei olekaan mikään itsestäänselvyys.


      • Suuret ikäluokat

        Niinpä. Suuret ikäluokat ovat päässeet helpolla, vaikka köyhyyttäkin on ollut. Sinulla on kyllä ollut normaalia enemmän vastoinkäymisiäkin, mutta ne eivät ole tyypillisiä suurille ikäluokille.

        Entisaikaan, josta puhut, sävelet olivat selvät. Kyse ei ole siitä, ettei ollut aikaa masentua, vaan yhteiskunta olis johdonmukainen ja tulevaisuuden näkymät selkeät. Hankit ammatin, menet töihin ja olet siinä työssä, jopa samassa työpaikassa eläkepäiviin asti. Säästät, otat lainaa, rakennat omakotitalon, perustat perheen ja elät muuttumattomassa maailmassas turvallisesti. Maailmassa, jossa töitä on enemmän kuin tekijöitä. Itsekin kun valmistuin ammattiin 70 -luvulla, niin nuorelle ihmiselle oli tarjolla useita, vakituisia työpaikkoja mistä valita. Osa toki joutui muuttamaan työn perässä Etelä-Suomeen, mutta sitten ei tarvinnutkaan kuin kiertää tehtaita ja muita työpaikkoja, parhaimmillaan pääsi seuraavana päivänä töihin. Edes koulutusta ei välttämättä tarvinnut.

        Ostin talon 70 -luvulla. Se oli niin halpa uudeltamaalta, että metallimiehen palkalla sen maksoi 8 vuoden lainalla, josta inflaatio söi leijonan osan.

        Vaikka työttömyyttäkin oli, niin se oli mitätöntä, kun oli 70 tuhatta työtöntä, Kekkonen hajotti hallituksen. Ja jo 60 -luvulla työttömille taattiin jokaiselle hätäaputyötä, jos ei löytänyt muuta, siitäkin sai normaalin minimipalkan, jolla elätti perheenkin.

        Meille suurille ikäluokille oli oikeasti hyvin töitä, vakaa ja muuttumaton tulevaisuus pitkälle. Sitten kun tuli 90 -luvun lama, niin meillä työssä vielä olevilla suurten ikäluokkien ihmisillä oli vahva turva, liitot ja ansiosidonnaiset, työttömyyseläke alle 60 vuotiaana, moni pääsi laman vuoksi hyvälle eläkkeelle työuran jälkeen jo reilusti alle kuuskymppisenä. Talot oli maksettu, kenties hankittu 80 -luvun alussa halvalla toinen asunto ja myyty ylimääräinen 80 -luvun keinotteluvuosina seuraavalle sukupuolvelle huippuhintaan. Valtio velkaantui seuraaville sukupolville satoja miljardeja markkoja, jotta meidän suurten ikäluokkien hyvä työttöyysturva ja ennenaikainen eläke saatiin rahoitettua.

        Tulevat sukupolvet kohtasivat pysyväksi jääneen puolen miljoonan ihmisen suurtyöttömyyden, pätkätyötä, heikentyvän sosiaaliturvan ja epävarman tulevaisuuden, vaikka kuinka kävisi kouluja.


    • lajfiieo

      Masennuksen aikana itse en tehnyt paljon mitään muuta kuin olin tietokoneella, mikään ei kiinnostanut, millään ei ollut väliä. Ei masentuneet vaan makaa ja möyri pahassa olossaan.

    • Ensin...

      Tuli markkinoille onnellisuus pillerit ja sitten vaihdettiin nimeksi masennuslääkkeet ja näin oli keksitty uusi mielensairaus masennus. Selkokielellä,ensin kehitettiin lääke ja sitten mietittiin sopiva sairaus mihin lääkettä voitaisiin käyttää. Myös lumelääkkeillä moni masennusta sairastava on parantunut kokonaan. Jokainen voikin sitten itse päätellä, onko masennusta, vai ihan vaan vetämätöntä velttoutta?

      • SadDelusion

        kapitalismissa noin 75% ihmisistä voi hyvin (ovat kouluttautuneet/töissä) ja kokevat itsensä tärkeiksi. Toki näissäkin ihmisissä on esim.työpaikkakiusattuja, burn-outteja ja työtään vihaavia. Nämä masentuvat, mutteivat kroonisesti.

        Sitten on ne 25% joille ei tässä systeemissä riitä tuoleja, kun musiikki loppuu. Jumalan kämmenellä kaikille tilaa riittää sanottiin tarhassa, mutta sitten kun ollaan aikuisia niin eihän se niin mennyt.

        He voivat pahoin, koska tuntevat että eivät ole niin tärkeitä, koska heillä ei ole töitä tai he eivät ole saaneet opiskelupaikkaa tai he tekevät sellaista työtä, josta ei saa kunnon palkkaa jolla eläisi tai heidän ihmissuhteensa ovat kärsineet yli kriittisen pisteen. Nämä ihmiset masentuvat hyvin suurella todennäköisyydellä.

        On parempi, että on lääkkeet näille ellei systeemi muutu yhtäkkiä "paratiisiksi"
        Milläköhän todennäköisyydellä kapitalismi muuttuisi yhtäkkiä paratiisksi?
        Todennäköisesti siirrytään siihen, että elintaso romahtaa jonnekkin 60-luvulle.

        Se, että yritys tekee max.tuloksen osakkeenomistajille, ei tarkoita kaikkien ihmisten hyvinvoinnin maximointia. Tässä deluusiossa kuitenkin elämme.


    • mievaan1

      olen itse kokenut masennuksen myös. minun masennus oli sitä että en kestänyt meteliä, ihmisiä ruuhkaa ym. vetäydyin hiljaisuuteen ja olin vaan. en jaksanut mitään ja itkin paljon.
      kun taas kaverillani masennus käyttäytyi ihan erilailla. hän kävi harrastuksissa ja töissä. hänellä masennus ilmeni siinä, että hän monta kertaa itki työmatkat, kotona, oli itsetuhoinen ym.

      jokainen kokee masennuksen niin erilailla. ja masennusta ei oikeasti voi ymmärtää kukaan muu kuin masennuksen itse kokenut.

    • Tuikux

      Itsetunto saattaa olla pohjamudissa, lähenee massennustilaa sekin...

    • Pummit ojoon

      Pelkkä laiska loisiva pummi hän on.

    • gdsgdfbvdfb

      Olen pohtinut tuota seikkaa itsekin, minulla on itselläni ollut masennusta ja on edelleenkin välillä enemmän välillä vähemmän. Itse en pelaa tietokoneella, mutta surffailen netissä tms. Opiskeluympäristössä jouduin sosiaalisiin tilanteisiin ja myös muista syistä stressitilanteisiin joissa olin neuvoton ja jotka masensivat, parisuhteessa oli ongelmia pitkälti koska olin itse neuvoton ja toimin huonosti, sekin masensi, silloin helpotti vetäytyä pois opiskeluympyröistä sellaisten asioiden pariin, jotka ei masenna, se voi olla tietokonepelit, netissä surffailu tai jokin muu asia, joka tuottaa omanlaistaa mieilhyvää, jossa kokee hyvänolontunnetta ja stressittömyyttä, sanoisin. Joten kyllä masentunut voi jaksaa pelata tietokoneella.

      • Työmiesollut42v.

        Älkää ihmiset suurella suulla puhuko,masennus ei kysy lupaa tulla.Ja kun se tulee,vitsit on vähissä,vaikka olet olevinasi kuinka kova työmies/nainen,yrittäjä,opiskelija ym.Ja kun luulet jotain olevasi,et mahda mitään jos sairastut.Totta on myös,joskus kuulee norm.väsymystä/kyllästymistä sanottavan masennukseksi,se ei ole sitä.


    • strjewryju

      Itse olen masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ja päivät enimmäkseen surffailen netissä.

    • suomalainen tyttö

      Ihan tiedoksi, vastaus.

      Viidenkymmen luvun alussa ihmisillä ei ollut visa, eikä pankkikortteja, oli elettävä kädestä suuhun ja sitten vielä seuraavallakin vuosikymmenellä.

      Jos ei ollut rahaa, et syönyt ja suomalainen ei mene oikein helpolla pyytämään. Kahden lapsen yksinhuoltajana jääkaapissa ei ollut oikein paljon, mutta yritettiin aina huomiseen, kun oli kaurapuuroa, perunoita jne.

      Siirtolaisuudessa metsätyöt loppuivat kuusikymmen luvun alussa. Keitettiin iso padallinen luista lihakeittoa, hernekeittoa ja lihapullat olivat jopa juhla ateria.

      Työtä piti ottaa vastaan kielitaidottomana ja mitkä tunnit annettiin ja minimipalkalla. Moni suomalainen nuori mies ei kestänyt. Ei kehdannut palata takaisin kotiseudulle tyhjä taskuna. Se minkä saivat metsästä irti, joivat ja pelasivat kortilla. Monet päätyivät itsetuhoon.

      Ei ollut naisia. Maksullisen sai 10 dollarilla 5 minutiksi ja jos
      ei lauennut, niin seuraava....Se elämä kasvatti ja vieläkin leikkaan sipulista palan ja lopun jätän seuraavaan kertaan..

      Kotimaassa vielä on sukulaisia, saa syödä. Me naiset autoimme kutsumalla heitä, perheettömiä kotiamme syömään.
      Kyynel oli monen pojan silmäkulmassa, kun lauloin Sylvian joululaulun ja On äiti laittanut kystä kyllin.

    • Pel-aami-nen

      Sehän on hyvin yleinen merkki, joka paljastaa nuoren olevan masentunut, kun hän pelaa tietokoneella kaiket päivät.

      Vanhempi ihminen saattaa vastaavasti katsoa televisiota kaiket päivät masentuneena.

      Jokainen tervejärkinen käsittää, ettei normaalissa vireystilassa ja psyykkisessä kunnossa oleva ihminen edes pysty vetelehtimään päivästä toiseen tv:n tai tietokonepelin äärellä.

      Tyhmät ihmiset leimaavat usein psyykkisesti vajaakuntoiset "laiskoiksi" ym.

    • sairastunut1

      te jotka ette ole kokeneet masennusta...tai muitakaan mielenterveysongelmia....älkää tuomitko...Masentuneet ihmiset on valmiita vaihtamaan "paikkaa" teidän kanssanne..ja haluavat kanssa elää normaalia hyvää elämää.Miettikää,että sairaus voi osua teidän tai läheistenne kohdalle..

    • Still alive

      kukaan ei tee mitään asiaa huvikseen 24/7 vaikka kuinka mieluisaa muka olisi.jostakin syystä aloituksessa mainittu henkilö kokee pelimaailman paremmaksi paikaksi kuin koulun.pelin maailmassa hän voi unohtaa kaikki vaadittavat pakkorutiinit ja saa keskittyä seikkailuihin missä on itse mukana muokkaamassa sitä ja saa myös onnistumisen elämyksiä.tämä tapahtuu omasta tahdosta.yhteiskunta harvemmin tarjoaa mitään vaihtoehtoja vaan oletetaan ihmisen olevan kuin kone mutta...kone myös hajoaa aikanaan.sen tietty voi aina vaihtaa uuteen.suoritusvelvotteista koko elämänmeno on.aloitekyvyttömyys,omaan maailmaan sulkeutuminen ja elämän muutokset aina kertovat jostakin.kaikki eivät myönnä olevansa edes alakuloisia vaikka sen muut huomaisivat.miksi yleensä sinä ap kyselet toisen koulun lopettamis syytä täällä kun epäilet vain lorvikatarria?onko sun masennusoireesi jotenkin hyväksytymmät?vinkkinä vain,pysy pois hänen läheltään!sun tyyliset ihmiset pilaavat aurinkoisen päivänkin jo kaukaa nähtynä.toivon koulunsa keskeyttäneelle ratkaisua asioihin.

    • suomalainen tyttö

      Juttelenpa nyt ja masennusta on, sillä on nimikin ja juuri Kanadan armeijassa on tehnyt puolisen tusinaa tuolla viime sodissa olleista itsemurhan, samalla viikolla jopa useampi.

      On sitä ollut omassakin elämässä, avioero, itsemurha, konkurssi, Alzheimer miehellä, hoidin kotona ja se oli helvettiä kuusi vuotta ja sitten vielä yksi, joka sai halvauksen.

      Ei ole aina naurattanut. Lähdin kotoa 16 vuotiaana anopin nurkkaan ja siitä valtameren yli.

      • oma-kehu

        Hei "suomalainen tyttö". Olet kirjoituksissasi kertonut kovasti, kuinka olet selvinnyt monenlaisten vaikeuksien yli.

        Se on hienoa, että olet jaksanut kamppailla läpi vaikeuksien, vaikka yksi läheisistäkin on ollut niin masentunut, että päätyi tekemään itsemurhan.

        Kirjoituksistasi käy ilmi, että sinulla on ikää paljon enemmän kuin minulla. Varmasti elämänviisauttakin on monessa suhteessa kertynyt, mutta yhdessä asiassa viisautesi on jäänyt nuoren aikuisen mustavalkoiselle tasolel. Et ole tajunnut, että kykysi selviytyä vaikeuksien läpi ja mennä läpi harmaan kiven ei ole omaa ansiotasi, vaan olet saanut syntymälahjaksi lujan ja vahvan luonteen. Se ei ole omaa ansiotasi, vaan se on sellainen asia, joka on sinulle siunattu geeneissä ja osin kasvatuksessa, äidinmaidossa. Toiset ihmiset saavat syntyessään heikon luonteen, heillä ei ole tahdon voimaa ja lujuutta vaikeuksien keskellä, he voivat olla myös herkkiä ja haavoittuvia, he masentuvat ja uupuvat, usein myös alkoholisoituvat. Oma läheinenkin oli tällainen. Vaikka sellainen ihminen vietäisiin keskitysleirille, hän ei väkivallan, kidutusten ja ankaran kurinkaan edessä kykene "ryhdistäytymään", vaan ennemmin ottaa hengen itseltään.

        Niiden, joille on annettu luonteen lujuutta, sitkeyttä, ahkeruutta ja voimaa selvitä vaikeuksista murtumatta tulisi tajuta, että nuo ominaisuudet on annettu meille lahjaksi ja olla siitä nöyriä ja kiitollisia. Ihminen, joka kehuu ylpeänä siitä, kuinka hän on selvinnyt siitä ja siitä, ei kenties olisi ansainnutkaan noita lahjoja. Luonteen lujuus, peräänantamattomuus ja vahvuus ovat lahjoja siinä missä musikaalisuus ja matemaattiset kyvytkin. Kaikkia niitä voi kehittää, mutta jokaiselle on annettu lahjakkuutta eri määrä, minkä rajoissa kehitystä voi tapahtua.

        Viisas ihminen tajuaa, että ihminen ei ole psyykkisesti kunnossa ja täysissä voimissa, jos hän haluaa vain vetelehtiä kaiket päivät, joko tekemättä mitään tai pelaamalla pelejä ja olemalla tv:n ääressä. Psyykkisesti ja fyysisesti täysissä voimissa oleva ihminen tietää omasta kokemuksesta, miten tuskastuttavaa joutenolo ja vetelehtiminen on, jos sellaista joutuu pakon edessä harrastamaan tai tarkoituksella yrittää edes pari päivää olla.


    • tunteetkohdallaan

      Pinnalliset,tympeät ,tunteettomat,narsistit ja luonnevikaiset ei sairastukkaan...elävät elämäänsä välittämättä pätkääkään miltä muista tuntuu....täälläkin tuntuu olevan ihmisiä,jotka edustaa edellä mainittuja..Olettekos miettineet et juuri teidän takia ihmiset sairastuu...te jotka ette ole kokeneet masennusta..etttekä tiedä masennuksesta pätkääkään...hävetkää kirjoituksianne.

    • himo pelaaja

      Kyllä pystyy pelaa vaikka on masentunut. Itsellä takana vuodenkin sairaslomia jotka meni kotona pelaten. Nuorempana koettu koulukiusaus ja sosiaaliset pelot sekä paniikkihäiriöt vei kyvyn opiskella. Mulla ei ollut kavereita ja heti alkoi ahdistus ja pelko kun avasin ulko-oven. Minulla oli tapana valvoa yöt ja nukkua päivät. Kun heräsin jossain 12 - 18 välillä niin kävin kaupassa ja loppu ilta meni pelimaailmassa. Pakenemistahan se oli niinkuin muutkin riippuvuudet. Jossain vaiheessa tajusin että nautin virtuaalimaailmassa olosta paljon enemmän kuin tässä oikessa, mikä on tosi huolestuttavaa näin jälkeen päin ajateltuna.

      Pelit kyllä vie mukanaan ja itselläni koulutyö kärsi jonkin verran vapaa-ajan pelaamisesta. Toki pärjäsin ihan hyvin, mutta olisin saanut parempiakin numeroita jos olisin enemmän yrittänyt. Nykyisin säännöstelen tiukasti pelaamista ja sallin sen vain harvoin itselleni, sillä pelaaminen muuten imaisee minut enkä saa arkiaskareita hoidettua enkä huolehdi terveydestäni kunnolla. Pelaaminen aikaansaa valtavan coca colan ja roskaruon kulutuksen kun ei jaksa ruokaakaan laittaa jne. Sitä on vain syrjäytynyt eikä oikein ole ulospääsyä näkyvissä, siltä se tuntui. Lääkkeet ei auta p:n vertaa, ei edes rauhoittavat. Ainoa ulospääsy tuntuu olevan itsensä rääkkäminen ja paniikkikohtausten ym. ongelmien kestäminen ja muiden sekaan hyppääminen. Onhan näitä ryhmiäkin tälläisille syrjäytyneille ja masentuneille jne. jotka voi olla ihan hyviä vaihtoehtoja ja niitähän on nuorillekin. Kynnys voi olla liian suuri. Tällä hetkellä tämä "masentunut nörtti" opiskelee ja pärjää jotenkin. Pitää oppia elämään itsensä kanssa.


      Dopamiini on tärkeä aivojen välittäjäaine jolla on tärkeä rooli oppimisessa, vireydessä, mielialassa, motivaatiossa jne. Jos dopamiini loppuisi aivoista emmä kykenisi liikuttamaan raajojamme. Kun pelaamme esim. videopelejä, syömme, liikumme tai harrastamme seksiä aivot palkitsevat meitä ja vapauttavat dopamiinia. ADHD sairastavilla on liian pienet dopamiini pitoisuudet. Siksi heillä on keskittymis- ja oppimisvaikeuksia. Kun pelaamme esim. tietokonepeljä niin aivot luonnollisesti palkitsevat meitä kun onnistumme.



      Kun pelataan liikaa niin aivojen dopamiini reseptori määrä vähenee kuten käy kaikissa riippuvuuksissa joka heijastuu muualle. Opimme huonommin, emme keskity, ei ole motivaatiota muuhun kuin riippuvuuden kohteeseen, masennumme jne. Voimme itse tavallaan päättää mihin käytämme rajatut resurssimme.

    • maallaispoika vm.65

      LAISKUUTTA

    • hdfgdfgfdg

      Itse nuorempana kun olin masentunut hukutin kaiken kanssa peleihin, leffoihin, tarinoihin ja mielikuvitus pilvilinnoihin. Nyt olen taasensa siinä tilanteessa, etten pysty pitämään mitään enää kasassa pitkiä aikoja kerrallaan ja sama pätee keskittymiseenikin enkä pysty enää edes kastsomaan lyhytelokuvaa ilman että otan tuaon ja sohellan jotain muuta.

    • Vanha Lada

      Täällä nuo vanhan ajan ihannoijat välillä vähän syyllistääkin, että "ei vaan sillon kerenny masentua!!" No syyttely ei mitään auta. Vanha aika on mennyttä, ikävä kyllä. Silti kyllä arvelisin itsekin tietäväni syitä, miksei ennen vanhaan ollut aikaa masentua.

      Joo nykyajassa ja tässä kaikessa modernissa hömpötyksessä on paljon masentavaa. Mitä modernimmaksi homma käy, sitä vähemmän elämä on ihmisten omissa käsissä, kun kaikki sujuu automatisoidusti ja ihmiset vaan painelee koneiden nappuloita ja muuta ei sitten tarttekaan/voikaan tehdä.

      Itsekin meinasin aina välillä masentua sängyn pohjalle.. joitan hetkiä sängyssä itkinkin, enkä pystynty kunnolla hengittämään, kun rintakehää ja kurkkua kuristi niin pahasti. Lääkkeisiin en oo koskaan luottanu, ja jotenkuten rimaa hipoen selvisin ilman niitä aina kirkkaampaan päivään. Ite mietin jo nuoresta asti, että en mä oo sairastunu masennukseen, vaan mun elämä on "rikki" ja se pitää korjata.

      Ite oon tehny asioille jotain just niin, että oon pyrkiny elämään enempi vanhan ajan tyylisesti, pyrkiny kieltäytymään tästä liiasta nykyaikasuudesta, joka passivoi mut pahasti. Sohvalle oli helppo jäädä ja olen sohvalla lojunut useampia vuosia.

      Mutta aina kun oon käyny alkeellisissa oloissa, niin kummasti aktivoituu! Syrjäseudulla puita kantaen metsän reunasta halkopinolta aamukuudelta, kun pakkanen paukkuu -18 asteessa, täysikuun loistaessa ja värjätessä metsän salaperäisen siniseks.. siellä huomaa, että ei se talvi olekaan niin kamalan pimeää ja kylmää, kuin miltä se sohvalla lojuessa, ikkunasta ulos katsoessa näyttää.. Kun joutuu mennä sinne ulos halkopinolle, nii näkee, miten valoisaa ja kaunista siellä voi olla! Samoin se tulen tekeminen takkaan ja toteaminen, että sain ihan itse aikaan tämän lämmön ja kauniin tulen loimotuksen.. se tosiaan lisää onnellisuutta.

      Maailma pyörii yhä nopeammin, koneet on yhä tehokkaampia. Ihminen siinä kiireessä luulee että hänenkin on oltava aina tehokkaampi. Vaikka ihminen ei oo moderni kone. Ei ihminen voi lisätä tehojaan samaan tahtiin kuin ne koneet. Hullukshan siinä tulee jos yrittää. Mulle onnellisuus löytyy sieltä modernin maailman syrjältä, jossa saa käydä takkatulen loimussa muistelemassa, että mitä se elämä olikaan ennen "hyvinvointiyhteiskunnan" kiire-velka-glamour-helvettiä.

      Onnellisuus löytyy syrjäseudulta pihasaunalta, jäähyllä käydessä saunan kuistilla, kun voi varpaat upottaa lumeen ja tuntea sen räjähtävän elinvoiman, mitä se lumi ja pakkasilma antaa saunakuumalle iholle. Se on kuin huume, se vapauttaa endorfiinejä, jotka on huumeeseen verrattavia, vaikka eivät ole huumetta.. Hyvä olo vyöryy ylitse, mieli virkistyy.

      • Vanha Lada

        Nykyään teen myös esimerkiks käsitöitä paljon. Keskiaikamekkojakin oon muutamat jo ommellut ja niitä ommellaan paljolti käsin. Aineksetkaan ei kovin pajoa maksa, jos ostaa käytettynä kankaat, esim. huutonetistä. Vaikka alussa tuntu kamalalta ajatukselta ommella käsin kun se on niin hidasta, mutta se onkin niin, että kun malttaa vaan istua ja alottaa sen hitaan työn, ni huomaa, että sieltä se mielenrauha löytyy.. Jättäytyy vaan pois siitä kiiree-yhteiskunnasta ja menee sinne hitauteen ja hiljasuuteen takaisin.. Niin se mieli rauhoittuu.

        Ei sinne hitauteen silti tartte jäädä kokonaan jos ei halua, mutta siellä voi ladata pattereita, että jaksaa taas paremmin olla kaupungin vilinässä ja kiireessä!


    • on ennenkin ollu

      Kyllä masennusta on kautta-aikain ollut ja ennen ne masentuneet kuolivat nuorempana.Pidettiin laiskana ja masentunut sitten vaikka alkoi ryyppään-itsensä hengiltä.
      Nykypäivän masentuneisuus sitten pikkuisen erinlaisempaa niinkuin aloituksessa oli,liian helppoa keskeyttää esim,ammattikoulu mutta entäs sitten jos tarvis itse hankkia ruoka.
      Mahtaako olla isäntää tuossa asunnossa joka esimerkillisesti käy töissä..

    • pelitttömänä paras!

      ei kai se ihmekkään ole jos tommosseesta masentuu. Kyl mäki masentuisin jos joutusin koko ajan pelaan jotain aivotonta peliä! pelit ja vehkeet pois vaan ja takasin koulunpenkille!

    • näinseon

      Oikeasti masentuneet ja heikkolahjaiset pelaajat eivät pelaa.

    • Yritin joskus keskustella lääkärin kanssa, että aiheutuuko masennus keskushermoston välittäjäaineiden epätasapainosta vain päinvastoin. Lääkärikään ei osannut sanoa. Kuitenkin masennus on sairaus, tila, jolla on havaittu olevan yhteydessä elimistössä havaittavien fyysisten muutosten kanssa.

      Arvelen, että masennusdiagnoosi on helppo tehdä. Se on lääkärille helppo työväline, kun potilas selvästi on avun tarpeessa, mutta parhaan avun laadusta ei oikein voi sanoa mitään. Lätkäistään masennusdiagnoosi, määrätään SSRI-lääkkeitä ja katsotaan kuinka käy. Ongelma pakkaa olemaan osin siinäkin, että sen jälkeen sitä saakelin diagnoosia ei poista kukaan eikä mikään. Joskus hoito auttaa, toiset kroonistuvat.

      Jos maailmassa olisi vielä hiukan lisää lääkäreitä ja tutkijoita, voitaisiin ehkä tiukentaa ja täsmentää masennuksen lääketieteellisiä kriteereitä. Silloin asia ei olisi samassa mielessä meidän maallikoiden riideltävissä kuin nyt, ja varsinkaan asia ei olisi suorastaan poliittinen. Tästä koituisi kuitenkin muuan ongelma: meidän pitäisi keksiä uusi nimi sille ilmiölle, jota nyt kutsumme masennukseksi. Hyvä on, todetaan, että se on vain laiskuutta. Mitä me sille teemme?

      Oletteko koskaan kuulleet, mistä tietää, että perseellepotkimisterapia alkaa tuottaa tulosta? Ettepä tietenkään... No siitä, että potkittu kostaa vähintään samalla mitalla, jolla itse on saanut. Jos siis jätämme lamaantuneet ihmiset oman onnensa nojaan ja sätimme ja syyllistämme, he kyllä keksivät keinot purkaa pahan olonsa meihin, jotka olemme vielä toimintakykyisiä. Ymmärrän kylä, että joitakin pännii lähteä töihin samalla kun joku kouluunsa tympääntynyt nuorukainen juuttuu pelinsä ääreen. On muuten turha kuvitella, että sellainen pakonomainen pelaaminen mitään kivaa on. Eiköhän töissä sentään ole mukavampaa, ellei työpaikka ole täysin paska. Niitäkin toki on, ja varmaan osittain juuri kapeakatseisimpien paskiaisten ansiosta.

      Masentuneisiin, laiskureihin ja masentuneisiin laiskureihin pitää pyrkiä vaikuttamaan myötäkarvaan. Ja ennen kuin joku taas hermostuu, niin kaikki myötäsukainen toiminta ei ole päänsilittelyä. Siitä nimenomaan ei ole kyse. Haasteita on tarjottava, mutta aika monille näyttää oleva mahdotonta käsittää, että myönteistä palautettakin pitää saada hyvin nopeasti. Tällä keinoin oman kokemukseni mukaan saa esimerkiksi koulukotinuoren haravoimaan pari tuntia pihaa. Suunsoitolla ja uhkailemalla saa enintään haravan silmilleen. Ammattikouluikäiselle masentuneelle on turha vätkyttää jostakin vuosien päästä koituvasta hyvästä. Läheskään kaikkien 16 - 18 -vuotiaiden ajatusmaailma ei kerta kaikkiaan ulotu niin pitkälle. Vaikka kuinka jotakin pakkaspäivän koneasentajaa pännii, niin toisinaan lähtökohta on se, että jo silkka paikalle tuleminen johtaa myönteiseen palautteeseen ja vartin keskittymisestä suorastaan kehutaan.

      Valitettavasti kehtaan epäillä, ettei perseenpotkijoiden keskittymiskyky riitä tämän mittaisen tekstin lukemiseen. Myönteistä palautetta olisi pitänyt tulla jo viidennessä sanassa.

    • Ennen oli masennusta

      Kyllä entisaikaankin ihmisillä oli aikaa masentua.

      Masennusta ei vain osattu entisaikaan diagnosoida, niinpä miehet vetivät itsensä hirteen tai ampuivat haulikolla pään tohjoksi, naiset hukuttautuivat suohon tai järveen.

      70 -luvulla kun talous oli kohentunut ja sai jo sairauslomiakin, lääkärit laittoivat masentuneita eläkkeelle kirjoittamalla lausunnon selkäviasta.

      • Kun masennuin

        Olin keskisuuren yrityksen johtaja, kun masennuin.

        Hermot olivat riekaleina ja ahdistuin pelkästä puhelimen soimisesta. Ennen olin pitänyt toimiston ovea auki, mutta ahdistuksen vuoksi oli pakko sulkea ovi ja vetäytyä omaan huoneeseen. Ihmiskontaktit jäivät minimiin ja asiakassuhteet hoitamatta, sain paniikkikohtauksia jos yritin. Suljetun oven takana kulutin aikaa toimistossani nimenomaan pelaamalla tietokoneella j surffailemalla netissä. Kyse ei todellakaan ollut laiskuudesta, en vain enää kyennyt hoitamaan asioita. Seurasi hyvin pitkä sairausloma ja terapia. Sairausloman aikana saatoin kyetä kirjoittelemaan paljon esim. netin keskustelufoorumeilla, se oli jonkin sortin keino purkaa ahdistusta.

        Kyllä sellaisilla ihmisillä on omassa päässä jotain pahasti vialla, jotka muodostavat omia tulkintojaan siitä, mihin masentunut kykenee ja mihin ei, perustuipa nuo omat käsitykset sitten omaan kokemukseen tai vain viisasteluun. Masennus on monisyinen vaiva ja ihmiset muuttuvat sen vaikutuksesta hyvin yksilöllisesti. Jos joku kykenee esim. puhumaan paljon ja jopa hymyilemään, se ei tarkoita etteikö hän voisi olla masentunut, kyllähän moni teistä lukijoistakin vääntää eri tilanteissa sellaisia opeteltuja irvistyksiä, jota hymyksi kutsutaan, vaikka sisällä ette tunne mitään hymyyn tai iloon liittyviä tunteita.


      • Herranumero56
        Kun masennuin kirjoitti:

        Olin keskisuuren yrityksen johtaja, kun masennuin.

        Hermot olivat riekaleina ja ahdistuin pelkästä puhelimen soimisesta. Ennen olin pitänyt toimiston ovea auki, mutta ahdistuksen vuoksi oli pakko sulkea ovi ja vetäytyä omaan huoneeseen. Ihmiskontaktit jäivät minimiin ja asiakassuhteet hoitamatta, sain paniikkikohtauksia jos yritin. Suljetun oven takana kulutin aikaa toimistossani nimenomaan pelaamalla tietokoneella j surffailemalla netissä. Kyse ei todellakaan ollut laiskuudesta, en vain enää kyennyt hoitamaan asioita. Seurasi hyvin pitkä sairausloma ja terapia. Sairausloman aikana saatoin kyetä kirjoittelemaan paljon esim. netin keskustelufoorumeilla, se oli jonkin sortin keino purkaa ahdistusta.

        Kyllä sellaisilla ihmisillä on omassa päässä jotain pahasti vialla, jotka muodostavat omia tulkintojaan siitä, mihin masentunut kykenee ja mihin ei, perustuipa nuo omat käsitykset sitten omaan kokemukseen tai vain viisasteluun. Masennus on monisyinen vaiva ja ihmiset muuttuvat sen vaikutuksesta hyvin yksilöllisesti. Jos joku kykenee esim. puhumaan paljon ja jopa hymyilemään, se ei tarkoita etteikö hän voisi olla masentunut, kyllähän moni teistä lukijoistakin vääntää eri tilanteissa sellaisia opeteltuja irvistyksiä, jota hymyksi kutsutaan, vaikka sisällä ette tunne mitään hymyyn tai iloon liittyviä tunteita.

        Kirjoitit asiaa,hirvittää kun retostellaan suurella suulla asiasta,josta ymmärtää se,joka masennuksen käynyt läpi.


      • semit käynnissä
        Kun masennuin kirjoitti:

        Olin keskisuuren yrityksen johtaja, kun masennuin.

        Hermot olivat riekaleina ja ahdistuin pelkästä puhelimen soimisesta. Ennen olin pitänyt toimiston ovea auki, mutta ahdistuksen vuoksi oli pakko sulkea ovi ja vetäytyä omaan huoneeseen. Ihmiskontaktit jäivät minimiin ja asiakassuhteet hoitamatta, sain paniikkikohtauksia jos yritin. Suljetun oven takana kulutin aikaa toimistossani nimenomaan pelaamalla tietokoneella j surffailemalla netissä. Kyse ei todellakaan ollut laiskuudesta, en vain enää kyennyt hoitamaan asioita. Seurasi hyvin pitkä sairausloma ja terapia. Sairausloman aikana saatoin kyetä kirjoittelemaan paljon esim. netin keskustelufoorumeilla, se oli jonkin sortin keino purkaa ahdistusta.

        Kyllä sellaisilla ihmisillä on omassa päässä jotain pahasti vialla, jotka muodostavat omia tulkintojaan siitä, mihin masentunut kykenee ja mihin ei, perustuipa nuo omat käsitykset sitten omaan kokemukseen tai vain viisasteluun. Masennus on monisyinen vaiva ja ihmiset muuttuvat sen vaikutuksesta hyvin yksilöllisesti. Jos joku kykenee esim. puhumaan paljon ja jopa hymyilemään, se ei tarkoita etteikö hän voisi olla masentunut, kyllähän moni teistä lukijoistakin vääntää eri tilanteissa sellaisia opeteltuja irvistyksiä, jota hymyksi kutsutaan, vaikka sisällä ette tunne mitään hymyyn tai iloon liittyviä tunteita.

        Itselläkin tässä meneillään loppuunpalamisilmiö, johon liittyy myös masennusta, Alentunut kyky asennoitua pieniinkin arjen vastoinkäymisiin.
        Hyvin nukuttu yö antaa paremman lähdön päivälle. Mitään mielialalääkkeitä eon käytä, niistä on huonot kokemukset
        Sulan maan aika veti päreet tiukalle juuri univelan takia. Tarvittis edes parin viikon loman pois kotirutiineista. Se tulee kuitenkin vasta "finaalivaiheessa"


    • 423333333

      Masentunut tuppaa addiktoitumaan asioihin helpommin kuin terve. Esimerkiksi usein masentuneet alkoholistoituvat tai päätyvät olemaan riippuvaisia esim. internet peleistä tai ihan internetistä. Myös masentuneilla on paljon esim. seksi addiktiota ym.

      Eli varmaankin on masennukseta johtuen aiheutunut myös peli-addiktio hänelle, pakenee masennusta pelimaailmaan jossa ei tarvitse miettiä oikean elämän murheita.

    • suomalainen tyttö

      Dear oma kehu.

      Kiitos, että otit kantaa. Ajattelin juuri samoin kun sinä, ja sanoinkin sen, että se on äidin suvun puolelta perintöä.

      Kerronpa vielä, kun kertomaan on lähdetty, että pullon korkkikin on auennut iloisesti elämän aikana. Uusi rakkaus, avio paransi sen ja ihminen rinnalle, jolle saattoi puhua ja joka ymmärsi.

    • Moi mielestäni masentunut pystyy melkein mihin vaan.riippuu niin paljon masennuksen vaikeusasteesta .kaikki saa oireita jossakin elämän vaiheessa.itse koin masennusta pari vuotta aikoinaan.oli kova paikka myöntää itselleen että kaikki ei ole kohdallaan.mutta nousin siitä omin voimin.ilman lääkitystä.se tuli niin hiipimällä se matalapaine.kaikki normaalit rutiinitkin tuntui turhalta
      Kaikille masennuksesta kärsiville sanoisin hakekaa apua.lähtekää liikkeelle.opetellkaa ajattelemaan positiivisesti.elämä on mukavaa .sit kuitenkin
      T wovman

    • 6+8

      Jos joku haluaa selvittää, miksi elämä ei maistu, voin suositella Alkuajatusta. Siitä löytyy selkeää ja toimivaa tietoa ongelman ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen. Käykää kotisivulla tutustumassa ja lataamassa maksutta sähkökirja, kotisivu löytynee googlaamalla.

    • Pelileski

      Peliriippuvaisen masennuksista en tiedä, mutta pelaajan perhe ainakin voi masentua, jos pelaajalle lähimmät ihmiset ja koko live-elämä pelien ulkopuolella pelkkää ilmaa ja "välttämätöntä pahaa".

    • Myöskinmaassa

      No kyllä se on ihan henkilökohtaista miten masentunut reagoi mihinkään, mites muuten voit nykysin?, onko mikä lääkitys päällä?, jos oot masennuksen"kokenut"ihan tollein vaan hetkisesti niin varmaan tiedät mikä helvetti se on toiselle? Pistää ärsyttämään toisen väheksyntä, vaikka tyyppi ei olisi masentunut niin ei sillä hyvin mene jos vaan himassa istuu päivät koneella. Koittaisitauttaa? Ite käyn työharjoittelussa ja koitan elää vaikka olemus vetäis sänkyyn, osalla on perhe ja työ missä sinnitellään vaikka pää onkin maassa, ei itketä edes lääkärille.

    • 3awiwuigogo

      Ei tekisi mieli tuomita pelaajia kuten mitään muutakaan ihmisryhmää... mutta pakko on. Nimittäin monet pelaajat ovat itse tehneet minulle selväksi ajattelevansa, että olen jotenkin henkisesti hidas tai tylsämielinen ihminen siksi, kun en pelaa (siinä vaiheessa kun tämä minulle sanottiin elin itse melko masentunutta aikaa jolloin päiväni koostuivat pelkästään syömisestä ja musiikin kuuntelusta). Ovat esittäneet itsensä "intellektuelleina" ja väitetty että tietokonepelit vaativat yhtä paljon aivotoimintaa kuin shakki tai go. Mikä nyt ei tietenkään pidä paikkansa, sen ymmärtää jokainen jolla ei ole oma lehmä ojassa. Kertokaapa yksikin syy miksi en saisi halveksia pelaajia, kun he kerta halveksivat minua ja ovat ylimielisinä halukkaita nostamaan itsensä jalustalle?

    • Jake :)

      Masennus on aina yksilö ja persoona kohtaista sekä se voi kaikkea hyvin lievästä erittäin vaikeaan. Masennuskseen monesti voi liittyä ahdistuneisuutta, yli- tai alivilkkautta, keskittymiskyvynpuutetta, kotiin sulkeutumista, sisäänpäin kääntymistä, yksinäisyyttä, itsetuhoisuutta, sekavaa oloa, näköalojen kapenemista eli näkee asiat kapeasti ja negatiivisesti, uupuneisuutta sekä väsymystä että paljon kaikkea mitä valitettavan moni asiaa itse kometon ei ymmärrä tai halua ymmärtää! Masennus ei koskaan ole ihmisen oma vika! Osalla on taipumusta sairastua masennukseen herkemmin kuin toisilla! Toki on niitä alhaisia törkimyksiä, jotka käyttää masennusta hyväkseen ja masennusta käytetään monesti liian herkasti kuvaamaan oloa! Mutta masennus ei siis koskaan ole omaa syytä tai omasta tahdosta riippuva! Jake from @ http://jake.suntuubi.com/

    • mzskfzeai

      No ainakin itse kun sairastuin keskivaikeaan masennukseen niin aivan ensimmäisenä lähti korkeammat kognitiiviset kyvyt.. koulua ei pystynyt käymään, ehkä luennoilla vielä jotenkin sai keskityttyä mutta kaikki kotona opiskelu kävi mahdottomaksi. Telkkaria jaksoin katsoa mutta kaikki vaikeaselkoiset scifileffat skippasin, niihin ei riittänyt keskittymiskyky. Pelejä pystyin myös pelaamaan (tasohyppelyitä ja seikkailupelejä) mutta shakki ei enää sujunut.

    • tutkiva lääkäri

      Uusimpien tutkimuksien mukaan masennusta ei varsinaisesti ole olemassa, se on vaan oireyhtymä jossa yhdistyy ulkoisten virikkeiden puute huonoon mielikuvitukseen ja saamattomuuteen. Näiden yhteisvaikutus saa sitten ihmisen jumahtamaan paikalleen. Masennus on siis keksitty sairaus kun halutaan selittää tällaista osin hyvinvointiyhteiskunnan luomaa käytöstä, artikkelin mukaan mikäli elämä olisi kovempaa, ihmisille ei jaettaisi vastikkeetonta rahaa ja jokaiselta odotettaisiin edes jonkinlaista panostusta omaan pärjäämiseensä ei olisi uusavuttomuutta eikä masennuksen kaltaisia elintasosairauksia (joita ei siis juuri esiinny esim. Afrikassa tai Aasiassa, eikä mielläkään vielä n. 100 v.sitten). Masennus on siis keino ja hyväksyttävä syy olla tekemättä tai yrittämättä mitään, koska ei "pysty" tai "jaksa" "sairauden" takia. Vastaavasti kuin alkoholismi "sairautena" oikeuttaa juomaan, koska elämänsä aktiivisen toimijan sijaan alkoholisti on "sairauden" uhri joka ei "voi" toiminnalleen mitään.

      Toki tukea masentuneet ja alkoholistit silti tarvitsevat kuten ennenkin ongelmansa kohtaamiseen ja siitä yli pääsemiseen.

      • blupglup

        Kyllä taas on nuori "tutkiva lääkäri" niin väärässä kuin voi olla. Masennus on olemassa, vaikkakin siihen on monia syitä esim. huono itsetunto joka johtaa siihen että ihmisestä tulee toimintakyvytön. Masennusta on ollut kyllä 100 v sitten. Sehän on kuolemaan johtava sairaus ja masentunut on silloin todennäköisesti tappanut itsensä tai jonkun toisen. Kyllä Suomessa itsemurhaajia on riittänyt aina. Seitsemän veljeksen Simeoni voisi olla tämmöinen masentuneen perikuva tai entäs Aleksis Kivi itse? Tai tiedätkös edes kuka hän oli? Googletus auttaa. Mieti tilanne jossa sinä olet itse vuosikausia tilanteessa jossa saat kaikilta ihmisiltä negatiivista huomiota. Sinulle hoetaan että olet täysi paska. Se näytetään sanoin ja teoin. Tätä kun tarpeeksi kauan kestää niin sinusta tulee se paska. Ihminen on semmoinen laumaeläin, että uskoo mitä muut sanoo. Elä ja hanki kokemusta ja tule sitten tänne viisastelemaan, että masennusta ei ole.


    • lätkivä tuulari

      Masennus on normaali reaktio johonkin ihmisen jaksamiskyvyn ylittävään tapahtumaan tai vaikka ylisuurten vaatimusten aiheuttama turhautumisreaktio.
      Ei ole tavallisesti kysymys mistään saamattomuudesta , mielikuvituksen puutteesta ja ulkoisten virikkeiden puutteesta .
      Saamattomalta tilanne voi näyttää ulkopuolisen silmissä, mutta jos ei ole omaa kokemusta, menee syy- ja seuraus suhteet helposti pieleen .

    • Wowita vähemmän. ..

      Omasta mielestä masennus on hyvä merkki siitä että pitäisi kohdata/valmistautua muutokseen. Mut niin, kannattaisi selvittää mistä jaksamattomuus/vetämättömyys johtuu. Varmaan yövalvomisesta monitorin äärellä, vie unet.

    • debi

      15 vuotta masennusta sairastaneena voin kertoa, että laiskuutta se ei ole. sen tuntee fyysisenä oireilunakin. Itselläni on hyvä peruskunto mutta silti on päiviä jolloin on täysin voimat poissa kahvikupinkin nostaminen tuntuu ylivoimaiselta, tuntuu kuin muurahaisia kävelisi iholla nipistelee ja pistelee, on vaikea ajatella kun pää tuntuu hattaraiselta ja sumuiselta. Ja voisi nukkua vaikka viikon putkeen. Olen työelämässä ja minulla on lapsia, pusken hammasta purren eteenpäin, sisulla. mutta romahduksia tapahtuu ja silloin on vain pysähdytävä marssittava lääkäriin ja pyytää sairaslomaa. Lääkitystä pitää tarkistella vähän väliä, nostaa annostusta tai laskea. Olis upeaa jos heräisin yks kaunis päivä ja oikeasti virtaa riittäis. Mutta sellasia päiviä on todella harvoin. Masennus on vuosikausien vaiva se helpottaa välillä, tullakseen taas uudestaan aiheuttaen romahduksen ja viemään työkyvyn.
      Ja sen voin kertoa että vaikka olis kuinka sosiaalisesti aktiivinen ja eikä elämässä olis mitään vialla silti ihmisen kyky toimia voi kadota, masennus on sairaus siinä missä syöpäkin.

    • Vapaus valita

      Oletteko huomanneet että nykyään voi ostaa eksoottisia päihteitä/lääkkeitä (lue: huumeita) netistä. Tähän tarvitaan tor-selain jolla pääsee .onion osoitteisiin, sekä selaamaan internettiä anonyymisti. Onko teillä kokemuksia tästä? Auta tekemään kieltolaista historiaa vierailemalla sivustolla ja kerro kavereille myös:

      silkkitie.net - ohjeet tor-selaimen käyttöön
      silkkitiehdg5mug.onion varsinainen kauppasivusto.

    • Tavallinen tallaaja

      Helvetti vielä jotain eksoottisia lääkkeitä... >:(

      Puhumalla selviää aika hyvin lievästä masennuksesta.
      Vakavan masennuksen olen itsekkin sairastanut, yhden kerran lähellä ettei henkimennyt ja heräsin sairaalasta. Toisella kerralla päätin olla hyppäämättä, että jos sitä vielä miettisi.
      Lääkkeitä en siihen suostunut ottamaan. Hirveästi sanottiin, että terapeutilla ja lääkärissä pitäisi käydä juttusilla. Yhdessä vaiheessa tarjottiin jeesusta, heitin kirjan seinään.
      Viinaa meni aika paljon, mikään ei ollut merkittävää. Ahdistava tunne hautajaisissa kun pitäisi itkeä niin saat aikaiseksi yhden väkisin väännetyn tipan. 3 vuotta samaa paskaa päivästä toiseen.
      Tällä aikavälillä ehti mennä kaksi suhdetta pilalle, jälkeenpäin harmittanut, mutta ymmärrän kyllä miksi päättyivät.

      En tiedä, ilman minkäänlaista ilmoitusta tilanne raukesi, en osaa edes selittää mikä oli se ratkaiseva tekijä, mutta sen jälkeen viinankäyttö loppui lähes totaalisesti. Mutta sen vannon että mitkään lääkkeet tai jeesukset eivät auttaneet, pahensivat vaan tilannetta ja sekoittivat päätä.

    • kaikille jaksuja

      se on sellanen kierre.. ja vaikee sanoo, et mikä on syy ja mikä on seuraus.. siis tuo masennus ja riippuvuus (alkoholi, pelit tmv).. ja se kierteen katkaiseminen on todella työlästä.. tässä itsekin siis yritän kovasti katkaista sukupolvien yli kulkevaa masennus/ riippuvuus noidankehää.. läheisten tukea siinä tarvii ja hyvää terapeuttia.. toivotaan, että näillä eväillä noustaan.. Mulla on 3v tytär jonka takia erityisesti aion tämän taistelun voittaa. Sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja silä tiellä ollaan nyt toipumassa; toivottavasti lopullisesti!

    • Ex-masentunut

      Masennusta on eriasteista. En tiedä peleistä, koska en yrittänytkään pelata tietokonepelejä masentuneena ollessani. Pystyin kyllä keskittymään käsitöihin (neuletyöt), mutta en palkkatyöhön enkä opiskeluun. Myös laskut jäivät maksamatta ja kirjaston kirjat palauttamatta.

    • Olisiko kaksisuuntai

      Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennus ja mania vaihtelevat. Ehkä hänellä on nyt maniavaihe. Tautiin on olemassa hyviä lääkkeitä. Kaksisuuntainen on hyvä työntekijä. Maniavaiheessa hän voi olla todella hyvä työssään.

    • tiedänmistäpuhun

      Itseasiassa homma menee näin. Jotkut masentuneet pelailevat koska he pääsevät siitä olotilasta eroon, masentunut näkee maailman harmaana ja surumielisenä. Toki sen sijaan että sinä valitat asiasta, voisit olla hänelle tukena. Vie hänet lääkäriin, hän saa sielä apua. Koulunkäynti voi välillä olla tressaavaa, joskus pelkkä jatkuva kotona oleilu voi lisätä masentuneisuutta tai ahdistusta. Houkuttele ystävä esim liikkumaan kanssasi, mutta älä yritä pakottaa häntä. Kun hän huomaa, ettei murehtimen auta. Hän virkistyy ja on ainakin muutaman päivän ellei viikon ilman masennusta. Tuki ja auttaminen on tärkeintä sun kannalta. Videopelien pelaaminen ei lisää masennusta, ellei nyt täysin draama peli ole kyseessä. Pois tuollaiset ennakkoluulot.

    • Anonyymi

      Olen pelaamassa Elden Ring nimistä videopeliä ja tää on niin saatanan paskaa että tekisi mieli melkeen laittaa naru kaulaan ja hypätä kaivoon ;)

    • Anonyymi

      Minut pelasti masennukselta Venäjän ja Ukrainan sota. Kiva että välillä käytetään rehellisesti raakaa ja armotonta voimaa sen sijaan että teeskenneltäisiin että nyt eletään sivistyneessä maailmassa jossa ei ole oikeita ongelmia, vaikka siinä järjestelmässä lukemattomien ihmisten elämät pilataan rakenteellisella väkivallalla, kuten tehdään suomessa, jenkkilässä jne.

    • Anonyymi

      Pelit tosin kiinnostaa masentumattomiakin. Mainoksetkin on sitä.

    Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      26
      1821
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      20
      1734
    3. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      1642
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      69
      1541
    5. Minun oma kaivattuni

      Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka
      Ikävä
      72
      1518
    6. Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024

      Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne
      Suomi24 Blogi ★
      20
      1409
    7. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      58
      1405
    8. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      19
      1212
    9. Tervehdys!

      Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot
      Turku
      65
      1150
    10. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      36
      1145
    Aihe