Vanhat ihmiset

Minulle on pienestä asti opetettu kunnioittamaan ja olemaan ystävällinen iäkkäille ihmisille. Armeijassa sain siitä vielä hieman jatkokoulutusta. No nyt olen kuitenkin huomannut viime aikoina että vanhat ihmiset (eivät kaikki) eivät kunnioita minua lainkaan. Olen päättänyt että ainoat iäkkäät ihmiset joita jatkossa kunnioitan on omaa vertani isän- ja äidin vanhemmat. Miksikö näin? No ensinnäkin olen aina avannut oven vanhuksille ja katsonut heitä ylpeästi jostakin syystä. Nyt 22-vuotiaana huomaan että he ovat aivan tavallisia kansalaisia joiden joukossa löytyy kusipäitä aivan kuten meissä nuoremassakin sukupolvessa. Viime aikoina, jostakin syystä vanhukset ovat ruvenneet katsomaan minua todella vihaisesti ja epäkunnioittavasti, voi johtua pukeutumisestani, koska pukeudun löysiin farkkuihin (ei kuitenkaan liian) ja lippalakki on aina "väärinpäin". Kuitenkaan en kuuntele räppiä tykkään vain pukeutua trendikkäästi. Siis todella siistit vaatteet on aina päällä ja uusinta muotia. Viimeksi kun avasin oven vanhalle ukolle niin pyöritteli vain päätään ja mumisi jotain. Ja eivät läheskään kaikki viitsi enää kiittää kun kohteliaasti avaan oven heille. Ja jos kiitos tulee niin sen huomaa eleestä kuinka väkisin se tulee heidän suuvärkistään :D. Uskokaa huviksenne sen huomaa kyllä. Selän takana viimeksi joku vanha piika sanoi todella ivaavasti ukolleen että katso nyt tuotakin "wannabe" räppäriä. Siinä samalta istumalta sanoin hyvin äänekkäästi että tuossa iässä kannattaa mennä kotiin lukemaan niitä kuolinilmoituksia lehdistä. Onneksi ukko piti akasta kiinni muuten olis voinu kassi heilahtaa päähän. Tiedän myös lauseen silmä silmästä. En yleistä tällä kirjoituksella mitään, mutta oma käsitykseni kilteistä vanhuksista on palasina. Ihmisiä hekin ovat, vain pidempään täällä eläneitä. Kusi niilläkin virtaa. Harmi että joillakin väärällä puolella elimistöä. Anteeksi muuten kirjoitusvirheet. Väsäsin nopeasti tekstin, joka on oikeastaan avautuminen. Helpottaa kummasti tänne kirjoittaminen :D