Onko kukaan luopunut lapsista kokonaan, omasta tahdosta kun erossa meni muutenkin koko omaisuus?
Itse (mies) olen jo miettinyt tätäkin vaihtoehtoa, jos exä päätyy kaikenlaiseen kiristykseen ja maksattamiseen. Ennakkokäsitys on että minä maksan ja saan suostua kaikkeen mitä "lasten edun nimissä" ehdotetaan.
Sillä päätöksellä varmistan, että lapset eivät tule minulle tapaamisiin tai kylään koskaan. En tätä valttämättä halua oikeasti mutta on iso riski että minulla ei jää.
Lapsista luopuminen - kokonaan
kurinpalautus
68
3846
Vastaukset
- Lapset ensin
Totta kai maksat elatusmaksua, sehän pitäis olla päivän selvää!
Tunnut olevan hirveän katkera, mutta miksi kostaa lapsille?! He tuosta päätöksestä eniten kärsivät, ja maksaa joudut, joka tapauksessa!
Ei kukaan eksä voi sanella yhtään mitään yksin, jos ette yhdessä sovussa pysty mistään sopimaan, tullaan tietysti lasten etu laittamaan kaiken edelle viranomaisten taholta. Mutta se ei välttämättä tarkoita mitään "lasten menetystä" kokonaan tms. jos siihen ei ole todella painavaa syytä.
Ihmetyttää minkälainen "isä" oikein olet!???- Ari Nousjoki, Lahti
Siis vaikka isä kuinka haluaisi olla lapsilleen se oikea isä ja äiti ei haluakaan niin vain äitiä kuunnellaan. Isällä ei ole mitään arvoa. Äiti voi lopettaa esimerkiksi sovittuihin tapaamisiin tuomisen ilman mitään syytä, perustelematta. Edes yhteishuoltajuudessa lasten kanssa asuvalla ei ole mitään tiedonantovelvollisuutta toiselle, ns. etävanhemmalle. Minkäänlaista yhdessä päättämistä lasten asioista yhdessä mikään ei velvoita. Etävanhempi on kuin joku tunkeilija.
Tässä on räikeä epätasa- arvo. Ns. etävanhemman voi sulkea täysin lasten elämästä. Kokemus on aivan tuore Lahden kaupungissa. Oikeutta on käyty moneen kertaan ja todettu että isä on arvoton. - weddings
Ari Nousjoki, Lahti kirjoitti:
Siis vaikka isä kuinka haluaisi olla lapsilleen se oikea isä ja äiti ei haluakaan niin vain äitiä kuunnellaan. Isällä ei ole mitään arvoa. Äiti voi lopettaa esimerkiksi sovittuihin tapaamisiin tuomisen ilman mitään syytä, perustelematta. Edes yhteishuoltajuudessa lasten kanssa asuvalla ei ole mitään tiedonantovelvollisuutta toiselle, ns. etävanhemmalle. Minkäänlaista yhdessä päättämistä lasten asioista yhdessä mikään ei velvoita. Etävanhempi on kuin joku tunkeilija.
Tässä on räikeä epätasa- arvo. Ns. etävanhemman voi sulkea täysin lasten elämästä. Kokemus on aivan tuore Lahden kaupungissa. Oikeutta on käyty moneen kertaan ja todettu että isä on arvoton.Kuule Ari. Epätasa-arvoa on myös toisinpäin. Isästä, joka ei ole koskaan millään tavoin osallistunut lasten huoltamiseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen, tulee erossa täysin tasa-arvoinen suhteessa äitiin. Lastenvalvoja kuuntelee mielellään isää ja puolustaa hänen oikeuksiaan, ei lasten. Se on täysin hullua ja epäoikeudenmukaista, niin äitiä ja etenkin lapsia kohtaan.
- ikävänaalto
Ari Nousjoki, Lahti kirjoitti:
Siis vaikka isä kuinka haluaisi olla lapsilleen se oikea isä ja äiti ei haluakaan niin vain äitiä kuunnellaan. Isällä ei ole mitään arvoa. Äiti voi lopettaa esimerkiksi sovittuihin tapaamisiin tuomisen ilman mitään syytä, perustelematta. Edes yhteishuoltajuudessa lasten kanssa asuvalla ei ole mitään tiedonantovelvollisuutta toiselle, ns. etävanhemmalle. Minkäänlaista yhdessä päättämistä lasten asioista yhdessä mikään ei velvoita. Etävanhempi on kuin joku tunkeilija.
Tässä on räikeä epätasa- arvo. Ns. etävanhemman voi sulkea täysin lasten elämästä. Kokemus on aivan tuore Lahden kaupungissa. Oikeutta on käyty moneen kertaan ja todettu että isä on arvoton.Kyllä se on hirvittävän tuskallinen juttu naisellekin. Vapaaehtoisesti mutta parempana vaihtoehtona lapsi (nuori aikuinen) oli jätettävä isälleen, kun töitä ei siellä ollut. Viisi vuotta siitä, mutta ikävän aallot ja vihamieli miehen petosta kohtaan ei laimene. Kyllä se on suuri helpotus erossa naisille pitää lapset lähellään. On syy ja tarve elää, koska pitää huolehtia.
- Uhkasakotkäyttöön
Ari Nousjoki, Lahti kirjoitti:
Siis vaikka isä kuinka haluaisi olla lapsilleen se oikea isä ja äiti ei haluakaan niin vain äitiä kuunnellaan. Isällä ei ole mitään arvoa. Äiti voi lopettaa esimerkiksi sovittuihin tapaamisiin tuomisen ilman mitään syytä, perustelematta. Edes yhteishuoltajuudessa lasten kanssa asuvalla ei ole mitään tiedonantovelvollisuutta toiselle, ns. etävanhemmalle. Minkäänlaista yhdessä päättämistä lasten asioista yhdessä mikään ei velvoita. Etävanhempi on kuin joku tunkeilija.
Tässä on räikeä epätasa- arvo. Ns. etävanhemman voi sulkea täysin lasten elämästä. Kokemus on aivan tuore Lahden kaupungissa. Oikeutta on käyty moneen kertaan ja todettu että isä on arvoton.Lapsistaan piittaamaton alkoholisoitunut työnarkomaani isä tuli erossa samalle viivalle vaikka ei ollut osallistunut lasten arkeen edes asuntolainan maksun muodossa. Ei hoitanut lasten harrastus, koulu tai terveysasioita. Kaiken lisäksi erossa käännytti lapset äitiä ja sukulaisia vastaan.. Lastensuojelua lasten etäännyttäminen ei kiinnostanut. Nykyisin lapset heitteillä isän luona koska isä ei noudata oikeuden päätöstä ja lapsilla kivaa kun saa olla rauhassa kun isä ei juurikaan ole kotona...
- kurinpalautus
juurikin tuollainen isä .. en ala hyväksikäytettäväksi eron jälkeen.. sitä on luvassa kun exän pitää päästä menemään ja lapset pitäisi saada jonnekin pois silmistä ;)
- risua
eli kostoksi exällesi, et suostu lapsiasi näkemään ettei exä vaan pääse mihinkään? Kyllä se kuule menee vaikket lapsia näkisikään.
Voithan silti maksaa elarit kerralla, niin ei tarvitse asiaa ihmetellä. Mutta sitä en käsitä miten elareitten maksaminen on muka yhteydessä lasten tapaamiseen?
Ei exäsi pysty sinua kieltämään näkemästä lapsia. Tapaamisoikeushan on nimenomaan LASTEN oikeus tavata molempia vanhempiaan.
Mutta tapaamattomuus näköjään onkin sinun kostosi exälle.
Kuohita sinut pitäisi ettei tuollainen ainakaan lisää pääse sikiämään.
- mr teevm80
Tädin mies teki tämän vaihtoehdon. Tapasi lapsensa uudestaan vasta tämän ollessa aikuinen, kaksipiippuinen juttu, jossa häviää jollain tapaa aina. Vaihtoehto a: makset elkkarit, säästät omaisuutesi, etkä tapaa lapsiasi vuosiin. Kuinka vanhoja muuten ovat? Kysyn tätä siksi,että onko vieroittaminen sinusta enää mahdollista, koska murkkuikäistä ei ihan voi enää valehtemalla(yleensä) vieroittaa toisesta vanhemastaan. Säästyt tässä yhteydessä vuosien riidoilta, vittuiluilta exän taholta ja maksumiehenä olosta.
Ja mitä tähän tulee,niin luulempa että ajan oloon muksusia tajuaa millainen exäsi on naisiaan, itse pidin äitiäni aikoinaan pyhimyksenä, mutta silmäni avautuivat kun kuulin ulkopuoliselta menneisyydestä ja laskin yksi plus yksi.Oli juuri samanlainen, että kiristi erolla ym rahaa isältäni, pyrki maksattamaan mahdollisimman pitkälle kaiken miehellä, kulissit ja elintaso piti pitää, vaikka, vaikka toinen sai raataa ylitöitä silmät spiraalilla. Erolla ei enää pystynyt uhkaamaan kun olin teini, koska ilmoitin että jäisin isän luokse eron sattuessa. Yritti vieläpä kupata isäni saamaa perintöä osittain itselleen tuloksetta. Oli lopulta aseeton koska ei enää pystynyt uhkaamaan erolla ja lapsien viemisellä, lisäksi isäni oli hoitanut asiat niin että erossa olisi voittanut rahallisesti paljon, äitini olisi saanut vain muruset. Puntit vaa'assa kääntyivät nyt ja isäni maksatti kaiken kokemansa korkojen kera takaisin mm uskottomuuden. Toinen ei voinut lähteä koska tiedossa olisi ollut elintason tippuminen kunnolla.
Se nyt vain on että teot kertovat enemmän kuin sanat. Ihmisen elämänkerta on luonnetta arvioitaessa lahjomaton.
Vaihtoehto b: maksat koko omaisuutesi, maksat elkkaritkin, mutta. Exä tulee vituilemaan sinulle minkä ke Tapaaminen näinkin on vähän niin ja näin, koska exäsi sanaan tuskin voi luottaa. Hyvä vaihtoehtoi voisi olla ostaa säällinen diili exältä, koska rahan perässä tuntuu olevan ja näin molemmat voittaisivat, exäs rahaa, sinä tapaamiset. Rahat voisi antaa vasta kunhan nimi olisi paperissa. Paperilla tarkoitan yhteishuoltajuus sopparia. Tässä on toki se vaara,että oletko liian vanha jo aloittamaan taloudellisesti alusta uudelleen.
Tilanteesi on vaikea. Mieti pitkään ja asioita puntaroiden miten teet. Tee päätös kuitenkinjärjellä älä tunteilla.- mr tee vm80
Lisätään vielä omasta elämästäni se,että nykyisin halveksi äitiäni melko paljon juuri tekojen takia. Siinä ei lastenkutsut ym sälä paljoa paina kun tietää miten on toista hyväksikäyttänyt ja pettänyt. Yhteyttä edelleen pidän mutta en pysty kunnioittamaan ihmistä, joka näin on toiminut. Sen sijaan isääni kunnioita, kun ahmmasta purren elätti perheensä, sieti puolisoltaan paljon ja kasvatti minut kunnon ihmiseksi. Mitä äitiini tulee, niin nyt pahaa saa palkkansa tämän kerran yksinäisen,köyhän vanhuuden ,muodossa ja kulissiystävien kaikottua.
- järkeä touhuun
Pitää otttaa sen verran kantaa tähän. Eli itselläni oli kans exän puolelta aika paskamaista käytöstä erossa. Lapsilla kiristettiin ja sitä tehdään vielä välillä edelleenkin. Onneksi lapset on sen verran fiksuja että ne älys nopeasti mikä on jutun juoni vaikka niille kerrottiin kaunisteltua tarinaa erosta. Minä aloitin myös taloudellisesti nollasta jätin kaiken mitä meillä oli lapsille jotta heillä olisi se koti ja siellä kaikki kunnossa. Exä varmaan piti tätä jonkun näköisenä munattomuutena sillä vatimuksia alkoi tulla lisää. Lapsilla kiristetty milloin mistäkin syystä ja aina sama laulu että et nää lapsias ku viikonloppuina. Onneksi ollaan siinä tilanteessa että tuo ei tehoa sillä lapset haluaa olla isänsä kanssa. Siitä minä olenkin todella hyvilläni ja niinkuin mr tee vm80 kirjoitti. Niin lapset kyllä tulevat tietämään mitä kukakin on heidän eteensä erossa tehnyt. Eikä sitä arvostusta koskaan saada enää takaisin minkä joskus menettää.
- Suuri rakkaus
Totta töriset nimimerkki "järkeä touhuun".
Lapset todellakin kasvat ja samalla alkavat ymmärtää yhä enemmän. He kyllä etsivät totuuden esille, muistavat pätkiä monesti ja osaavat niistä tehdä johtopäätökset.
Joten tulee aika, että valheet tulevat ilmi ja lapset tekevät nyt omat päätöksensä.
Elämässä kannattasi aina pahojen aikojen tullessa yrittää venyttää vieteriään, jotta ei tekisi todella tyhmyyksiä, joista tulee kärsimään tulevaisuudessa.
Jokaista pahaa sanaa ja tekoa puolisoltaan ei pidä kohdistaa itseensä arvosteluna, sillä usein puoliso on vain tyystin väsynyt oravanpyörässä juoksemiseen ja kenelle muulle hän näyttäisi mieltään kuin omalle rakkaalleen. Niin hullulta kuin kuulostaakin, yleensä pahan mielensä purkaa juuri siihen kaikkein tärkeimpään ja rakkaimpaan ihmiseen. - mr tee vm80
Lapset todellakin kasvat ja samalla alkavat ymmärtää yhä enemmän. He kyllä etsivät totuuden esille, muistavat pätkiä monesti ja osaavat niistä tehdä johtopäätökset.
Joten tulee aika, että valheet tulevat ilmi ja lapset tekevät nyt omat päätöksensä.
Josku näinkin käy. Tosin useinhan naiset mustamaalaa isää lapsille, ihan kostaakseen ja vittuillakseen.Ollaan vieläpä ulosmittaamassa rahallista hyötyä kiristämällä, kun kerran tilaisuus on. Tällainen parasiittimaisuus ja laiskuus ovat aika vastenmielisiä asioita..Rahalla on aika vahva vaikutus ihmisiin.Materia tuntuu olevan henvetin tärkeää.Ei tällaisia ihmisiä voi arvostaa sitten millään mittarilla. Aloittajalle sanoisin, että siinä on toinen aika aseeton jos päätätkin että kiristykseen et alistu, vaan lähdet ja katkot välit. Riskiä otat koska äiti voi vähän hölmöille mustamaalata ja syyttää sua hylkäämisestä ja vastaavasti maalata itsensä pyhimykseksi. Voivat uskoa tai voivat olla uskomatta. Tosin kunhan ikää tulee ja ajattelua alkaa toimia niin exällesi tämä on entistä vaikeampaa. Toivottavasti lapsesi ovat tarpeeksi isoja tähän.
Itselläni silmät oikeastaan avautuivat lopullisesti siinä 13-15 ikäisenä kun tajusin miksi vanhemmat riitelevät. Kyse on lähinnä siitä että äitini kiristi erolla ja lapsilla, jso ei anna osuutta perinnöstään ja matkalle ym. lähdetä. Rahoista mihin hänellä ei ollut mitää osuutta tai arpaa. Halusi vaan haaskalle. Kuulin
tämän ja parin päivän päästä ilmoitin etten lähde pienituloisemman äitini matkaan vuokrabunkkeriin vaan jäisin isäni luokse, jos ero tulisi. Olin tässä samaa mieltä isäni kanssa ettei hänellä ollut oikeutta nauttia toisten töiden hedelmistä(saada osaa perinnöstä) vain oman kulutuksen ylläpitämiseksi. Tästä seurasi vuosien vittuilua kaikkia kohtaan, terrorisoitiin perhettä kun ei saatu mitä haluttiin. Mahtoi vituttaa kun tajusi ettei entinen ase toimikaan enää, olisi täysin aseeton. Lopulta kohtalo puuttui peliin omalla julmalla tavallaan.- mr tee vm80
Naiset ovat tosiaan oppineet hyvin hyödyntämään asemaansa ja lainsäädäntöä liitoissa ja huoltajuuskiistoissa.Itsekin saan kuulla joskus ero uhkauksia ja koska tienaan enemmän ja olen varakkaammasta perheestä, niin kuppaamista on koko ajan. Kertoo tosin vastapuolesta aika paljon. Tosin olen sen itse ajatellut hintana lapsesta ja hänen kasvatuksestaan. Edelliseen mainittakoon jatkona,että minusta näin jälkikäteen isäni toimi vanhempana paremmin ,koska säilytetyn ja kasvaetun perinnön ansiosta olen elänyt helpompaa elämää kuin moni muu. Tästä osaan olla todella kiitollinen.
- huomio
mr tee vm80 kirjoitti:
Naiset ovat tosiaan oppineet hyvin hyödyntämään asemaansa ja lainsäädäntöä liitoissa ja huoltajuuskiistoissa.Itsekin saan kuulla joskus ero uhkauksia ja koska tienaan enemmän ja olen varakkaammasta perheestä, niin kuppaamista on koko ajan. Kertoo tosin vastapuolesta aika paljon. Tosin olen sen itse ajatellut hintana lapsesta ja hänen kasvatuksestaan. Edelliseen mainittakoon jatkona,että minusta näin jälkikäteen isäni toimi vanhempana paremmin ,koska säilytetyn ja kasvaetun perinnön ansiosta olen elänyt helpompaa elämää kuin moni muu. Tästä osaan olla todella kiitollinen.
Vaikuttaa siltä viestiesi perusteella, että sinulle itsellesi raha on hyvin tärkeää.
- RAHA RAHA RAHA RAHA
Mihin teiltä kaikilta unohtui LAPSET?
Puhutaan vain rahasta, kostosta eksälle, mahdollisimman v-mäisellä tavalla.
Ja lapset jotka ovat täysin viattomia mihinkään, joutuvat maksumiehiksi!
Minkälaisia vanhempia itse olette??!! (Toivottavasti lapsettomia, tuhkamunia ja mahoja).- Riistetty.
Miksi miehet puhuu vain rahasta...????
Jos ihan ajatuksella noita kokemuksia lukee, niin naisten tarkoitushan on tehdä lapset, jotta saavat miehet maksamaan.
Ja yrittäävät vielä parhaansa mukaan viedä omaisuuden mennessään.
Miksi naiset vaan puhuvat rahasta?
Mikseivät vie sitä menessään, mitä ovat itse hankkineet????
...ja anna miesten tavata lapsiaan... kiristämättä rahalla/elatusmaksuilla, etc.
On vaan pakko järjestää itsellensä esim yritys, jonne tulot "hukkuu", jotta saa edes kohtuullistettua maksujaan. - yksiaskel
Josko olet nyt väärässä. Ei lapsia tekemällä tehdä- saadaan. Monessa liitossa asiat kulkevat niin, että kun hyvä puoliso- tekeväkin, iloinen, rakastava, ensin ajetaan ahtaalle, olemaan jokin puolison elämän mahdollistaja, puoliso kokee ettei jää muita vaihtoehtoja kuin erota, kun mitätöinti ihmisenä on kuvioissa päällimmäisenä. Sukupuolen takia-
Että pääsee rakentamaan elämäänsä, kuten normaalit ihmiset. Minun on käynyt niin. Nykyisin parinkymmenen vuoden kuluttua mietin joskus, että mitä minun hyödytti maklsella talovelkaa toisena- lapsethan on jo ajat sitten lähteneet, muuallepäin-
Mutta ajattelen, että onpahan jokin koti, muistoineen hänellä, jota yhä ajattelen ainoana sellaisena ihmisenä, jolle olen halunnut nämä kaksi lasta.
Voi olla että tajusi vasta ajateltuaan. Silloin oli jo myöhä, asioilla.
Lapset ei ole kuin huono lause sähköpostissa, jonka voi deletoida ja kirjoittaa uudelleen.
AP on katkera, kypsymätön nuorimies. Mr tee elää mielessään vieläkin kotonaan vanhempiensa luona - en muutoin voi ymmärtää, että miten jonkun aikuisen ihmisen vanhemmat tai heidän rahansa mitenkään liittyvät omaan liittoon?
Älkää nyt hyvät pojat hankkiko lapsia ennen aikuisikää, sillä lasten tehdessä lapsia kaikki lapset kärsii.- mr tee vm80
En elä kotonani enää edes henkisesti, se saattaa toki siltä kuulostaa äkkiseltään. Käytin sitä vain esimerkkinä miten asiat voivat olla ja miten ne voi hoitaa. Mielestäni olemalla suostumatta exän jatkuviin kiristyksiin, jotka tehdään toki lapsen varjolla, mutta tarkistaahan sitä ei saisi tietenkään, toimii lapsien parhaaksi pitkällä tähtäimellä.Ne merkki vaatteet, harrastukset ym härpäke eivät tee ketään onnelliseksi tai kasvata kunnon ihmiseksi. Luulempa,että sitä arvostaa pesämunaa sitten vanhempana opiskelujen alkaessa elämää helpottamaan tai ihan läsnäoloa ja tekemistä, kuin krääsää.
Omaan liittoon ja aloittajankin tämä kuuluu siten, ettei kannata tai pidäkään suostua kaikkeen mitä exä pyytää, koska totuttaa toisen automaattiin, ja jos kyynisiä ollaan, niin luulempa, että osa näistä rahoista menee ihan exän omaan kulutukseen ym. eikä muksulle kuten väitetään. Ihminen nyt vain on sellainen, että kannustimet toimivat käyttäytymiseen parhaiten.
Ja mitä omaan liittoni tulee, niin myönnän etten arvosta elintasoa yhtä paljon kuin vaimoni, arvostan sitä ettei tarvitse elää luotolla, on tiettyä varmuutta ja saan tämän järkevyyden ansiosta myös pääomatuloja. Nämä kaikki päätyvät aikanaan muksujen parhaaksi, koska heidän ei tarvitse ponnistella yhtä paljon kuin minun sitten aikanaan. Lisäksi lomautuksilla ym. ei ole allekirjoittaneelle niin paljoa väliä juuri tämän ajattelun ansiosta. Ketäpä se katkeroittaisi kun vaihdut isästä ja aviopuolisosta pelkäksi lompakon jatkeeksi, ainut yhteydenotto on rahankerjäys tai vaatiminen. Sellaista ketä se katkeroita ei olekaan, naista tai miestä. mr tee vm80 kirjoitti:
En elä kotonani enää edes henkisesti, se saattaa toki siltä kuulostaa äkkiseltään. Käytin sitä vain esimerkkinä miten asiat voivat olla ja miten ne voi hoitaa. Mielestäni olemalla suostumatta exän jatkuviin kiristyksiin, jotka tehdään toki lapsen varjolla, mutta tarkistaahan sitä ei saisi tietenkään, toimii lapsien parhaaksi pitkällä tähtäimellä.Ne merkki vaatteet, harrastukset ym härpäke eivät tee ketään onnelliseksi tai kasvata kunnon ihmiseksi. Luulempa,että sitä arvostaa pesämunaa sitten vanhempana opiskelujen alkaessa elämää helpottamaan tai ihan läsnäoloa ja tekemistä, kuin krääsää.
Omaan liittoon ja aloittajankin tämä kuuluu siten, ettei kannata tai pidäkään suostua kaikkeen mitä exä pyytää, koska totuttaa toisen automaattiin, ja jos kyynisiä ollaan, niin luulempa, että osa näistä rahoista menee ihan exän omaan kulutukseen ym. eikä muksulle kuten väitetään. Ihminen nyt vain on sellainen, että kannustimet toimivat käyttäytymiseen parhaiten.
Ja mitä omaan liittoni tulee, niin myönnän etten arvosta elintasoa yhtä paljon kuin vaimoni, arvostan sitä ettei tarvitse elää luotolla, on tiettyä varmuutta ja saan tämän järkevyyden ansiosta myös pääomatuloja. Nämä kaikki päätyvät aikanaan muksujen parhaaksi, koska heidän ei tarvitse ponnistella yhtä paljon kuin minun sitten aikanaan. Lisäksi lomautuksilla ym. ei ole allekirjoittaneelle niin paljoa väliä juuri tämän ajattelun ansiosta. Ketäpä se katkeroittaisi kun vaihdut isästä ja aviopuolisosta pelkäksi lompakon jatkeeksi, ainut yhteydenotto on rahankerjäys tai vaatiminen. Sellaista ketä se katkeroita ei olekaan, naista tai miestä.Höpö höpö.
Ei kaksikymppisenä kannata puhua ponnistelemisesta torstaina jos maanantaina on kiitellyt isän ja papan perintöä. Elintasoa, kuten kaikkea muutakin arvostaa oikeasti kun se on tarpeeksi kovan työn takana... rahaa kun ei kaipaa, jos sitä on jo valmiina. Rahan läsnäolo vie todellisen nälän ihmisistä ja opettaa heille "rahallisen rauhallisuuden kulttuurin", joka voidaan lukea käänteisenä nousukkuutena ja kulutuksesta kieltäytymisenä "siksi, että mullon miljoona pankissa".
Ihmiset nyt vaan on sellaisia.
Kunkin ihmisen katkeruus lähtee ihan sieltä omasta päästä. Jos raha-asiat ohjaa ihmisen onnellisuutta, niin silloin ollaan kyllä aika heikoilla jäillä. Sääliksi käy ihmiset, jotka osaavat pilata tuollaisen vuoksi elämästään 10-15 vuotta.- mr tee vm80
perheenisa kirjoitti:
Höpö höpö.
Ei kaksikymppisenä kannata puhua ponnistelemisesta torstaina jos maanantaina on kiitellyt isän ja papan perintöä. Elintasoa, kuten kaikkea muutakin arvostaa oikeasti kun se on tarpeeksi kovan työn takana... rahaa kun ei kaipaa, jos sitä on jo valmiina. Rahan läsnäolo vie todellisen nälän ihmisistä ja opettaa heille "rahallisen rauhallisuuden kulttuurin", joka voidaan lukea käänteisenä nousukkuutena ja kulutuksesta kieltäytymisenä "siksi, että mullon miljoona pankissa".
Ihmiset nyt vaan on sellaisia.
Kunkin ihmisen katkeruus lähtee ihan sieltä omasta päästä. Jos raha-asiat ohjaa ihmisen onnellisuutta, niin silloin ollaan kyllä aika heikoilla jäillä. Sääliksi käy ihmiset, jotka osaavat pilata tuollaisen vuoksi elämästään 10-15 vuotta.Näytöä mulle ihminen, kuka ei kokisi katkeruutta ja vihaa, kun exä vaatii jatkuvasti rahaa milloin milläkin syyllä ja mikään ei riitä. Ei pidä tehdä lapsia jos ei ole valmis kantamaan vastuuta. Entäpä jo tilanne on se ,että exä yrittää kupata mitä irti saa lasten varjolla. Moni maksaa kun pelkää tapaamisten hankaloitumista. Luulempa,ettei kovinkaan moni pysty olemaan katkeroitumatta tai tuntematta vihaa kun joutuu mielestään epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi.
Mikä on todellinen nälkä? mr tee vm80 kirjoitti:
Näytöä mulle ihminen, kuka ei kokisi katkeruutta ja vihaa, kun exä vaatii jatkuvasti rahaa milloin milläkin syyllä ja mikään ei riitä. Ei pidä tehdä lapsia jos ei ole valmis kantamaan vastuuta. Entäpä jo tilanne on se ,että exä yrittää kupata mitä irti saa lasten varjolla. Moni maksaa kun pelkää tapaamisten hankaloitumista. Luulempa,ettei kovinkaan moni pysty olemaan katkeroitumatta tai tuntematta vihaa kun joutuu mielestään epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi.
Mikä on todellinen nälkä?"Mikä on todellinen nälkä?"
Tuo on oikeasti asia, jota sinun pitää etsiä vielä pitkään elämässäsi.
Tuttavapiirissäni on useita niitä ei ykkösellä alkavia 6-numeroisia nettona tienaavia kavereita jotka on täysin ja totaalisesti 1:1 sinut tilanteen kanssa missä maksavat tonnin pari kuussa entisen puolisonsa settiin samalla kun jatkavat nykyistä elämäänsä eteenpäin. Ei tavallaan ole mistään pois eivätkä kundit ole pätkääkään henkisesti kiinni noissa... antavat juristien tai asiainhoitajien hoitaa väännöt. Pitäähän sitä olla oikeasti aidosti kunnolla tyhmä ajaakseen elämänsä tilanteeseen, missä toinen muka voisi harjoittaa epäoikeudenmukaisuutta sinua kohtaan. Oma vika jos on idiootti.
En todellakaan ymmärrä tuota katkeroitumisen promoamistasi... kyllä se on ihan jokaisen päästä kiinni, että minkä yksityiskohdan antaa elämänsä pilata... tai sitten ei.
Tunteet on tunteita ja raha on rahaa. Noilla kahdella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Jos on, niin sitten ollaan valmiiksi metsässä big time. Ihan kuten isäsi tai pappasi perintöjen kanssa ei pitäisi olla mitään tekemistä nykyisen parisuhteesi kanssa.- Kommentoija69
perheenisa kirjoitti:
"Mikä on todellinen nälkä?"
Tuo on oikeasti asia, jota sinun pitää etsiä vielä pitkään elämässäsi.
Tuttavapiirissäni on useita niitä ei ykkösellä alkavia 6-numeroisia nettona tienaavia kavereita jotka on täysin ja totaalisesti 1:1 sinut tilanteen kanssa missä maksavat tonnin pari kuussa entisen puolisonsa settiin samalla kun jatkavat nykyistä elämäänsä eteenpäin. Ei tavallaan ole mistään pois eivätkä kundit ole pätkääkään henkisesti kiinni noissa... antavat juristien tai asiainhoitajien hoitaa väännöt. Pitäähän sitä olla oikeasti aidosti kunnolla tyhmä ajaakseen elämänsä tilanteeseen, missä toinen muka voisi harjoittaa epäoikeudenmukaisuutta sinua kohtaan. Oma vika jos on idiootti.
En todellakaan ymmärrä tuota katkeroitumisen promoamistasi... kyllä se on ihan jokaisen päästä kiinni, että minkä yksityiskohdan antaa elämänsä pilata... tai sitten ei.
Tunteet on tunteita ja raha on rahaa. Noilla kahdella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Jos on, niin sitten ollaan valmiiksi metsässä big time. Ihan kuten isäsi tai pappasi perintöjen kanssa ei pitäisi olla mitään tekemistä nykyisen parisuhteesi kanssa."Tuttavapiirissäni on useita niitä ei ykkösellä alkavia 6-numeroisia nettona tienaavia kavereita jotka on täysin ja totaalisesti 1:1 sinut tilanteen kanssa missä maksavat tonnin pari kuussa entisen puolisonsa settiin samalla kun jatkavat nykyistä elämäänsä eteenpäin. Ei tavallaan ole mistään pois eivätkä kundit ole pätkääkään henkisesti kiinni noissa... antavat juristien tai asiainhoitajien hoitaa väännöt. "
Mitä relevanssia tällaisilla tapauksilla, joissa joissa joku monimiljonääri maksaa prosentin nettotuloistaan, on minkään kanssa tässä keskustelussa? Nuo summat vastaavat tavallisten ihmisten rahoissa muutamia kymppejä kuukaudessa.
"Pitäähän sitä olla oikeasti aidosti kunnolla tyhmä ajaakseen elämänsä tilanteeseen, missä toinen muka voisi harjoittaa epäoikeudenmukaisuutta sinua kohtaan. Oma vika jos on idiootti."
Tämä nimim. perheenisä vääntää toisessa ketjussa itkua kuinka hän tekee kaiken uskottomuudesta kärähtäneen, kylmäkiskoisesti käyttäytyvän vaimonsa ja perheensä hyvinvoinnin eteen eikä vaimo arvosta yhtään.
"Tunteet on tunteita ja raha on rahaa. Noilla kahdella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Jos on, niin sitten ollaan valmiiksi metsässä big time. Ihan kuten isäsi tai pappasi perintöjen kanssa ei pitäisi olla mitään tekemistä nykyisen parisuhteesi kanssa."
Eli kaikki edellisten sukupolvien kokoamat omaisuudet vaan laiskalle ja loismaiselle kerskakuluttaja-akalle ilman mitään mutinoita. Ei ihme, että tuollaisella asenteella joutuu avioliitossa kynnysmatoksi, kuten sinä. Mitä masokismiisi tulee, niin kaada itsellesi vaan. - ihanko tosi?
perheenisa kirjoitti:
"Mikä on todellinen nälkä?"
Tuo on oikeasti asia, jota sinun pitää etsiä vielä pitkään elämässäsi.
Tuttavapiirissäni on useita niitä ei ykkösellä alkavia 6-numeroisia nettona tienaavia kavereita jotka on täysin ja totaalisesti 1:1 sinut tilanteen kanssa missä maksavat tonnin pari kuussa entisen puolisonsa settiin samalla kun jatkavat nykyistä elämäänsä eteenpäin. Ei tavallaan ole mistään pois eivätkä kundit ole pätkääkään henkisesti kiinni noissa... antavat juristien tai asiainhoitajien hoitaa väännöt. Pitäähän sitä olla oikeasti aidosti kunnolla tyhmä ajaakseen elämänsä tilanteeseen, missä toinen muka voisi harjoittaa epäoikeudenmukaisuutta sinua kohtaan. Oma vika jos on idiootti.
En todellakaan ymmärrä tuota katkeroitumisen promoamistasi... kyllä se on ihan jokaisen päästä kiinni, että minkä yksityiskohdan antaa elämänsä pilata... tai sitten ei.
Tunteet on tunteita ja raha on rahaa. Noilla kahdella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Jos on, niin sitten ollaan valmiiksi metsässä big time. Ihan kuten isäsi tai pappasi perintöjen kanssa ei pitäisi olla mitään tekemistä nykyisen parisuhteesi kanssa."Tuttavapiirissäni on useita niitä ei ykkösellä alkavia 6-numeroisia nettona tienaavia kavereita "
--- siis useita jotka tienaavat nettona yli 100.000e/kk... ,yli milli vuodessa nettona
okei, mikäs miljonäärikerho siellä kokoontuu?
sinä ja sun "useat" tuttavat" kuulutte Suomen palkansaajista 1-2promillen
luokkaan, tunnetko kaikki ne? - Tärkein_kysymys
Kommentoija69 kirjoitti:
"Tuttavapiirissäni on useita niitä ei ykkösellä alkavia 6-numeroisia nettona tienaavia kavereita jotka on täysin ja totaalisesti 1:1 sinut tilanteen kanssa missä maksavat tonnin pari kuussa entisen puolisonsa settiin samalla kun jatkavat nykyistä elämäänsä eteenpäin. Ei tavallaan ole mistään pois eivätkä kundit ole pätkääkään henkisesti kiinni noissa... antavat juristien tai asiainhoitajien hoitaa väännöt. "
Mitä relevanssia tällaisilla tapauksilla, joissa joissa joku monimiljonääri maksaa prosentin nettotuloistaan, on minkään kanssa tässä keskustelussa? Nuo summat vastaavat tavallisten ihmisten rahoissa muutamia kymppejä kuukaudessa.
"Pitäähän sitä olla oikeasti aidosti kunnolla tyhmä ajaakseen elämänsä tilanteeseen, missä toinen muka voisi harjoittaa epäoikeudenmukaisuutta sinua kohtaan. Oma vika jos on idiootti."
Tämä nimim. perheenisä vääntää toisessa ketjussa itkua kuinka hän tekee kaiken uskottomuudesta kärähtäneen, kylmäkiskoisesti käyttäytyvän vaimonsa ja perheensä hyvinvoinnin eteen eikä vaimo arvosta yhtään.
"Tunteet on tunteita ja raha on rahaa. Noilla kahdella ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Jos on, niin sitten ollaan valmiiksi metsässä big time. Ihan kuten isäsi tai pappasi perintöjen kanssa ei pitäisi olla mitään tekemistä nykyisen parisuhteesi kanssa."
Eli kaikki edellisten sukupolvien kokoamat omaisuudet vaan laiskalle ja loismaiselle kerskakuluttaja-akalle ilman mitään mutinoita. Ei ihme, että tuollaisella asenteella joutuu avioliitossa kynnysmatoksi, kuten sinä. Mitä masokismiisi tulee, niin kaada itsellesi vaan.Kumpi on sinulle arvokkaampaa, raha vai lapsesi?
- mr tee vm80
Mihin teiltä kaikilta unohtui LAPSET?
Puhutaan vain rahasta, kostosta eksälle, mahdollisimman v-mäisellä tavalla.
Ja lapset jotka ovat täysin viattomia mihinkään, joutuvat maksumiehiksi!
Minkälaisia vanhempia itse olette??!! (Toivottavasti lapsettomia, tuhkamunia ja mahoja).
Hheh tällaisia materialisteja tuntuu suurin osa olevan nykyajan ihmisistä. Katsotaan tositelkkua unelmakodista ym. ja halutaan pikkuisen parempi elintaso kuin naapurilla. Jos ihmisen motiiveja toimille katsotaan niin aika usein se materia taustalla on. Ja se nyt vain on kumman jännä elävästä elämästä havaittu seikka,että perseaukinen mies on usein sinkku, ohessa hyvä juttu asiasta. http://yle.fi/uutiset/miehen_potkut_lisaavat_avioeroriskia_enemman_kuin_naisen_irtisanominen/6858247. Tämä asia on tiedetty esson baarissa aina. - Raha ja lapset
Eron haki vaimo, ei kuulema mitään yhteistä enää miehen kanssa.Mies luopui
asunnosta lapsen hyväksi. Vaimolla ei tuloja opiskelun vuoksi. Elatusmaksut
tuntuvat.
Rahan kerjuu alkoi pian Ratsastusleirit, - tunnit ja nyt jo varhaisteini-ikäinen
kyselee ennakkoperinnöstä, kun haluaisi ostaa ponin. Vaimon (ex) opiskelut
jatkuu vielä vuosia.....ja rahaa palaa, kun itsekin on elettävä ja lainat maksettava,
ei kyllä killin killinkiä jää isällä säästöön. - einiinhyvääitee
Olen eronnut 24 vuoden yhteiselon jälkeen, eli ei mitään nuoruuden ailahduksia. Erossa minulle jäi neljä ja isä otti yhden. Isä sai lapsen päähän taottua kaiken pahuuden ja kiusaamisen olevan minun aikaan saamia. Lapsi kävi kerran tapaamisessa ja sen jälkeen en ole häntä tavannut. Eli kolmeen vuoteen en ole missään tekemisissä ollut. En ole edes yrittänyt, koska hän tietää missä olen ja osaa ottaa yhteyttä jos haluaa.
Luovuin suosiolla ja se siitä. Nyt tuli sitten se lopullinen niitti. Sain syytteen pahoinpitelystä, lapsi oli nostanut syytteen. Juttu oli lennokas ja isä toimi todistajana, vaikka tapahtumahetkellä oli sadan kilometrin päässä. Kävin kuulusteluissa ja nyt vain odotellaan, mitä tuleman pitää.
Eli ei se aina ole äiti, joka kiusaa ja kuppaa, osaa ne isätkin.
Tänä jouluna ei tule joulurahaa eikä lahjaa, sen verta kumminkin jurppii. Niin isä ei osta lapsille mitään, eikä maksa elareita, vaan tulevat suoraan kelalta. Ja nämä lapset käyvät säännöllisesti isällään,jos hänen taiteelliseen elämään sopii. Tasan ei mene. - Lapset ensin
"
"Raha ja lapset
Eron haki vaimo, ei kuulema mitään yhteistä enää miehen kanssa.Mies luopui
asunnosta lapsen hyväksi. Vaimolla ei tuloja opiskelun vuoksi. Elatusmaksut
tuntuvat.
Rahan kerjuu alkoi pian Ratsastusleirit, - tunnit ja nyt jo varhaisteini-ikäinen
kyselee ennakkoperinnöstä, kun haluaisi ostaa ponin. Vaimon (ex) opiskelut
jatkuu vielä vuosia.....ja rahaa palaa, kun itsekin on elettävä ja lainat maksettava,
ei kyllä killin killinkiä jää isällä säästöön. "
Kuule, kyllä siinä lasten teossa aikanaan sinua tarvittiin yhtä paljon, ei ne tänne maailmaa väkisin änkeä rahaa kuluttamaan ja isukkiparkaa konkurssiin viemään!
Niin että eikö ole vain oikeus ja kohtuus että korjaat jälkesi?
Mitä siihen tulee, että varhaisteini kyselee ennakkoperintöä ponin ostoon! Voi ristus! Kyllä mulle nauru maittoi! Kyllä kai ne mankuu kuun taivaalta jos niikseen tulee. Aikuisen ja vanhemman tehtävä on olla se aikuinen ja vanhempi. Tehdä selväksi missä raja unelman ja todellisuuden välillä kulkee! Ja sitten jää varmaan sille isukillekin rahaa sukanvarteen pantavaksi!
Samoin nämä kauheat eksät. Selkeä rajojen veto. Tappelu, kostaminen ja haukkuminen ei auta. Se johtaa vain entistä hurjempaan kierteeseen.
Ja edelleen peräänkuulutan: miksi ja miten katsotte teillä olevan oikeus laittaa lapset maksumiehiksi? Mitä pahaa he ovat tehneet? Eikös jokainen NORMAALI vanhempi halua lapselleen pelkkää hyvää? Ja se hyvä ei ole merkkivaatteiä tonnilla ja uusimpia kännykkä- ja tietsikkamalleja yms. Ei pidä sekoittaa rahaa ja rakkautta!
Jättäkää lapset ainakin tappeluittenne ja katkeruutenne ulkopuolelle!- Raha ja lapset
Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapsilleen pelkkää hyvää. Ja niin vain
näyttää olevan, että lasten mielestä " se hyvä on merkkivaatteita tonnilla ja
uusimpia kännykkä- ja tietsikkamalleja." Eipä näytä pelkkä rakkaus riittävän,
raha muodossa tai toisessa on aina mukana. - ..........
Raha ja lapset kirjoitti:
Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapsilleen pelkkää hyvää. Ja niin vain
näyttää olevan, että lasten mielestä " se hyvä on merkkivaatteita tonnilla ja
uusimpia kännykkä- ja tietsikkamalleja." Eipä näytä pelkkä rakkaus riittävän,
raha muodossa tai toisessa on aina mukana.Juu, näin se menee. Rakkaudella ei elä.
- emmi*
"Tehdä selväksi missä raja unelman ja todellisuuden välillä kulkee!"
Juuri näin. Lapset oppivat varsin nopeasti, ettei raha kasva puussa. Eikä lähestulkoonkaan aina saa sitä mitä milloinkin mielii. Ei aikuisetkaan saa. Monet vanhemmat välttelevät rajojen asettamista ja pikemminkin haluavat mielistellä lapsiaan ostamalla liikaa tai yli varojen. Hakevat hyväksyntää lapsiltaan.
- Tuho kulkee
Niin, noista lapsen toiveista saada vaikka mitä.
Erossa lapset jäävät toissijaisiksi, sillä aikuisten asiaa siinä käsitellään.
Kun lapset jäävät tilanteeseen, että kukaan ei oikein välitä, kukaan ei kuuntele. Alkavat he varmasti pyytämään sitä välittämistä tavaroiden kautta.
Ei lapsilla ole käsitystä mitä mikin maksaa tai onko edes lapsille sopivaa.
Siellä lähivanhempi potee huonoa omaatuntoa on valmis kaikki toivomukset viestimään, etälle ja isovanhemmille ja kummeille.
No kun ne puheet on vanhemmilla keskenään käyneet vähiin, ei keskustella edes lapsen asioista.
Tällaiselta vältyttäisiin jos vanhemmat näkisivät lapsen tarpeet samanlaisina ja kumpaakaan ei pystytä silloin vedättämään.
Joten otapa nyt puhelin käteen ja sopikaa jo viimein yhteinen tapa hoitaa näitä lasten asioita ja kumpikin kertoo samalla tavalla, että kalliisiin tavaroihin ei ole varaa.
Rakastakaa lapsianne ja keskustelkaa heidän kanssaan paljon, silloin on mahdollisuus saada heidät ymmärtämään asioita ja pyyntöjen määrää ja mahdollisuutta saada kaikkea.
On suorastaan väärin lasta kohtaan ostaa tavaraa äärin määrin, kun on huono omatunto siitä, että ei ole aikaa ja eikä halua olla ollut lasten kanssa olemiseen, heidän kuunteluunsa.
Ei ole isovanhemmillakaan helppoa kun lyödään eteen satojen eurojen lahjatoiveet. Monesti eivät pysty niihin, sillä eläkkeet eivät ole kovin suuria Suomessa. Isovanhemmat pelkäävät menettävän lapsenlapsensa ja yrittävät ostaa, vaikka varaa ei olisikaan.
Joten nyt on todella aika ottaa ne lasten asiat ja heidän opettaminen ihan ensimmäisiksi, olettepa sitten kuinka vihoissanne toisillenne. Tuhoatte lapsenne perusteellisesti tällä tavalla.- ........
"Kun lapset jäävät tilanteeseen, että kukaan ei oikein välitä, kukaan ei kuuntele"
Hahhah. Luuletko tosiaan, että vanhempien liiton aikana ollaan kuunneltu lapsia yhtään, ainakaan sen enempää kuin eron jälkeen? Aivan käsittämätön tuollainen näkemys, että liiton aikana on lasten asiat olleet kaikki todella hyvin. Kun totuus on täysin toisenlainen. Kun vanhempien energia tuhraantuu väliensä selvittelyyn, niin silloin lapsia ei kukaan edes ehdi kuunnella. Tätä voi jatkua vuosia. Eron jälkeen viimein voi keskittyä lapsiin. Jopa siinä tapauksessa, että toisella tai molemmalla vanhemmalla on uusi kumppani. - emmi*
........ kirjoitti:
"Kun lapset jäävät tilanteeseen, että kukaan ei oikein välitä, kukaan ei kuuntele"
Hahhah. Luuletko tosiaan, että vanhempien liiton aikana ollaan kuunneltu lapsia yhtään, ainakaan sen enempää kuin eron jälkeen? Aivan käsittämätön tuollainen näkemys, että liiton aikana on lasten asiat olleet kaikki todella hyvin. Kun totuus on täysin toisenlainen. Kun vanhempien energia tuhraantuu väliensä selvittelyyn, niin silloin lapsia ei kukaan edes ehdi kuunnella. Tätä voi jatkua vuosia. Eron jälkeen viimein voi keskittyä lapsiin. Jopa siinä tapauksessa, että toisella tai molemmalla vanhemmalla on uusi kumppani."Aivan käsittämätön tuollainen näkemys, että liiton aikana on lasten asiat olleet kaikki todella hyvin."
Juuri näin. Harva lapsi on vanhempien liiton aikanakaan saanut kaikkea mitä haluaa. Tämä sama jatkuu eron jälkeenkin, sillä kukaan ei erossa rikastu. Yleensäkin lapset haluavat kaikenlaista (oli vanhemmat yhdessä tai ei), niin tekevät myös aikuiset. Aika "piece of cake" on opettaa lapsille, ettei aikuisillakaan ole varaa kaikkeen mitä haluaa. Ei siis lapsillakaan, joilla ei kaiken lisäksi ole edes omia tuloja.
- Omilla poluilla
Kun itsellä tuli ero ja oli kyllä erittäin rankka sellainen (ainakin itselleni) niin tein yksinkertaisesti sen päätöksen että jätin koko perheeni totaalisesti ja halusin aloittaa uuden elämän aivan alusta! Tietysti lapsien jättäminen tuntui rankalta kaiken kaikkiaan ja kovasti haluaisivat tulla käymään udessa kodissani ja yrittävät ottaa kontaktia mm facebookissa mutta en ole vastannut ja olen kieltänyt tulemasta tänne! Nyt olen onnellinen ja voin päivä päivältä paremmin ja mennyt on mennyttä ja tulevaa odotan kuin kuuta nousevaa :)
Ps: Tässä ei ollut mistään kostosta kysymys vaan omista valinnoista.- Kommentoija69
Olet aika kylmä tyyppi.
- voi rähmä
Miksi tämmöiset ihmiset lisääntyy? Elukkaa huonompia yksilöitä. Pakkosterilisaatioon näin idiootit...
- Tyhjäätäynnä
"Omilla poluilla" kulkeva ei ole siis koskaan kuullut mihin laveat tiet johtavat.
- toivottavasti_olet_rölli
Et sitten osannut huputtaa pikkukaveria vaan pakko oli mennä lisääntymään? Kunnon ihmissaastaa, laita piuhat poikki ettei käy uudestaan vahinkoa.
- Lapset ensin
Raha ja lapset
"Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapsilleen pelkkää hyvää. Ja niin vain
näyttää olevan, että lasten mielestä " se hyvä on merkkivaatteita tonnilla ja
uusimpia kännykkä- ja tietsikkamalleja." Eipä näytä pelkkä rakkaus riittävän,
raha muodossa tai toisessa on aina mukana. "
Ja:
"Juu, näin se menee. Rakkaudella ei elä"
Nyt kyllä pitää sanoa, että ovatko tosiaan kaikki nykyajan vanhemmat noin avuttomia?
Onko terve maalaisjärki hukattu kokonaan, vai onko sitä ollutkaan?
En nyt kyllä millään saa itseäni tajuamaan, että jotkut saavat lapsensa kasvatettua tuollaisiksi? Kyllä kai jos heti alusta alkaen alkaa mukuloittensa marionetiksi, hyppyytettäväksi miten he tahtovat!
En väitä että kukaan elää pelkällä rakkaudella ja raittiilla ilmalla, totta kai siihen rahaakin kuluu. Mutta, se ei tarkoita että joka ikiseen pyyntöön
on ja päähänpistoon suostutaan! Kyllä meilläkin olisi ollut aika päänsärky mihin sijoitetaan delfiini-allas, ja miten raahataan kolme isoa muovisäkillistä pehmoleluja lomamatkalle mukaan! Muun muassa. Silloin ei auta muu kuin selittää tosiasiat. Lapset eivät ole tyhmiä, eivät pienetkään! Pienempi ei ymmärrä, ja siksi heille pitää opastaa ja neuvoa asioita, kuten se, mikä on mahdotonta tai täysin turhaa.
Lastenkin on opittava kokemaan pettymyksiä, koska se on elämän laki, valitettavasti. Tarpeellinen ostetaan ja hankitaan, järkihintaan. Kunnon laatua mutta ei makseta turhasta luksuksesta ja merkistä. Isommat jo saavat oppia, että jos se kaikkein uusin i-Phone pitää saada, niin ainakin puolet saavat säästää itse hinnasta. Jne.
Rakkautta, rajoja ja molemminpuolista kunnioitusta.
Ja eron sattuessa, ei käytetä lapsia pelinappuloina. Kummankin puolison pitäisi olla sen verran henkisesti kypsä, että ei vedä viattomia osapuolia mukaan. Jos ei ole, olisi pitänyt miljoona kertaa ja sitten vielä miljoona kertaa miettiä, hankkiiko lapsia ylipäänsä ollenkaan!- jäneskoira
Eipä sen tarvi olla, kuin toisen vanhemman noin avuton. Meillä minä olin kuulemma rahanahne ja rahalla oli liian suuri merkitys asioissa. Lapsillekin on opetettu, että ei se raha ole tärkeintä ja lapset sitä muistaa aina välillä toitottaa äitinsä näin opettavan. No ei ole raha tärkeintä ei!! Mutta annas olla, kun ero tuli! Yhtäkkiä minun tienestit ja hankkimani omaisuus olisikin ollut jokin toimeentuloautomaatti työtä vieroksuvalle pettäjälle/jättäjälle. Aikaa on jo onneksi kulunut ja hoito- ja maksukuviot tasaantuneet.
Olen järkeillyt asian näin tämän rahan tärkeyden suhteen: Raha ei ole tärkeää, eikä sillä ole suurta merkitystä silloin, kun rahan tai muun toimeentulon eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Sitten, kun se automaatio yhtäkkiä elämästä eron, kumppanin työttömyyden yms. kuvioiden vuoksi loppuu, rahalla ei edelleenkään ole puheissa merkitystä, mutta jostakin se vain on saatava, että edes jonkinlainen totuttu elintaso saadaan pidettyä. Siinä kohtaa aletaan purnaamaan (ainakin tässä tapauksessa) isän velvollisuuksista ja äidin oikeuksista. Tai no huomattuaan lipsahduksen, lasten oikeuksista :D
Lapset joutuvat jokatapauksessa kärsimään erossa, mutta ehdottomasti tulee välttää lisäkärsimysten tuottaminen lapsille. Eihän se helppoa ole, mutta aina parempaan lopputulokseen pääsee, jos pystyy erosta huolimatta exäänsä kunnioittamaan vanhempana. Toki sillä edellytyksellä, että pystyy lapsistaan huolehtimaan. Vaikeaa se on joskus pitää tunteensa kurissa, kun lapset vielä aikojenkin päästä erosta puhuvat ja elättelevät toiveita vanhempiensa yhteenpaluusta. Pitäisi osata vanhempana opettaa lapsille, miten tunteet on tärkeitä ja miten niitä kuuluisi käsitellä. Ja toisaalta olla erotilanteessa lasten nähden olla jotenkin näyttämättä omia pahoja tuntemuksia lasten toista vanhempaa kohtaan. No ainakin lapset tuntuvat luottavan ja tuntevan olonsa turvalliseksi, kun näin avautuvat (jopa isälle). Tulee vain välillä aika ristiriitainen olo. Ja sitten kun siihen vielä liitetään nuo raha-asiat, mikä olikin alkup. aihe, niin prossu alkaa lämpenemään.
"Kummankin puolison pitäisi olla sen verran henkisesti kypsä, että ei vedä viattomia osapuolia mukaan. Jos ei ole, olisi pitänyt miljoona kertaa ja sitten vielä miljoona kertaa miettiä, hankkiiko lapsia ylipäänsä ollenkaan!"
Kuka "henkisesti kypsymätön" kykenee ajattelemaan niin objektiivisesti, että on henkisesti kypsymätön hankkimaan lapsia? Vanhemmuus on kasvamista siinä, missä kaikki muutkin iän ja kokemuksen myötä tulevat asiat.
Lynkkausta odotellessa ;) - mr teevm80
jäneskoira kirjoitti:
Eipä sen tarvi olla, kuin toisen vanhemman noin avuton. Meillä minä olin kuulemma rahanahne ja rahalla oli liian suuri merkitys asioissa. Lapsillekin on opetettu, että ei se raha ole tärkeintä ja lapset sitä muistaa aina välillä toitottaa äitinsä näin opettavan. No ei ole raha tärkeintä ei!! Mutta annas olla, kun ero tuli! Yhtäkkiä minun tienestit ja hankkimani omaisuus olisikin ollut jokin toimeentuloautomaatti työtä vieroksuvalle pettäjälle/jättäjälle. Aikaa on jo onneksi kulunut ja hoito- ja maksukuviot tasaantuneet.
Olen järkeillyt asian näin tämän rahan tärkeyden suhteen: Raha ei ole tärkeää, eikä sillä ole suurta merkitystä silloin, kun rahan tai muun toimeentulon eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Sitten, kun se automaatio yhtäkkiä elämästä eron, kumppanin työttömyyden yms. kuvioiden vuoksi loppuu, rahalla ei edelleenkään ole puheissa merkitystä, mutta jostakin se vain on saatava, että edes jonkinlainen totuttu elintaso saadaan pidettyä. Siinä kohtaa aletaan purnaamaan (ainakin tässä tapauksessa) isän velvollisuuksista ja äidin oikeuksista. Tai no huomattuaan lipsahduksen, lasten oikeuksista :D
Lapset joutuvat jokatapauksessa kärsimään erossa, mutta ehdottomasti tulee välttää lisäkärsimysten tuottaminen lapsille. Eihän se helppoa ole, mutta aina parempaan lopputulokseen pääsee, jos pystyy erosta huolimatta exäänsä kunnioittamaan vanhempana. Toki sillä edellytyksellä, että pystyy lapsistaan huolehtimaan. Vaikeaa se on joskus pitää tunteensa kurissa, kun lapset vielä aikojenkin päästä erosta puhuvat ja elättelevät toiveita vanhempiensa yhteenpaluusta. Pitäisi osata vanhempana opettaa lapsille, miten tunteet on tärkeitä ja miten niitä kuuluisi käsitellä. Ja toisaalta olla erotilanteessa lasten nähden olla jotenkin näyttämättä omia pahoja tuntemuksia lasten toista vanhempaa kohtaan. No ainakin lapset tuntuvat luottavan ja tuntevan olonsa turvalliseksi, kun näin avautuvat (jopa isälle). Tulee vain välillä aika ristiriitainen olo. Ja sitten kun siihen vielä liitetään nuo raha-asiat, mikä olikin alkup. aihe, niin prossu alkaa lämpenemään.
"Kummankin puolison pitäisi olla sen verran henkisesti kypsä, että ei vedä viattomia osapuolia mukaan. Jos ei ole, olisi pitänyt miljoona kertaa ja sitten vielä miljoona kertaa miettiä, hankkiiko lapsia ylipäänsä ollenkaan!"
Kuka "henkisesti kypsymätön" kykenee ajattelemaan niin objektiivisesti, että on henkisesti kypsymätön hankkimaan lapsia? Vanhemmuus on kasvamista siinä, missä kaikki muutkin iän ja kokemuksen myötä tulevat asiat.
Lynkkausta odotellessa ;)Eipä sen tarvi olla, kuin toisen vanhemman noin avuton. Meillä minä olin kuulemma rahanahne ja rahalla oli liian suuri merkitys asioissa. Lapsillekin on opetettu, että ei se raha ole tärkeintä ja lapset sitä muistaa aina välillä toitottaa äitinsä näin opettavan. No ei ole raha tärkeintä ei!! Mutta annas olla, kun ero tuli! Yhtäkkiä minun tienestit ja hankkimani omaisuus olisikin ollut jokin toimeentuloautomaatti työtä vieroksuvalle pettäjälle/jättäjälle. Aikaa on jo onneksi kulunut ja hoito- ja maksukuviot tasaantuneet.
Olen järkeillyt asian näin tämän rahan tärkeyden suhteen: Raha ei ole tärkeää, eikä sillä ole suurta merkitystä silloin, kun rahan tai muun toimeentulon eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Sitten, kun se automaatio yhtäkkiä elämästä eron, kumppanin työttömyyden yms. kuvioiden vuoksi loppuu, rahalla ei edelleenkään ole puheissa merkitystä, mutta jostakin se vain on saatava, että edes jonkinlainen totuttu elintaso saadaan pidettyä. Siinä kohtaa aletaan purnaamaan (ainakin tässä tapauksessa) isän velvollisuuksista ja äidin oikeuksista. Tai no huomattuaan lipsahduksen, lasten oikeuksista :D
Näinhän se menee. Hyvin sanottu. - emmi*
jäneskoira kirjoitti:
Eipä sen tarvi olla, kuin toisen vanhemman noin avuton. Meillä minä olin kuulemma rahanahne ja rahalla oli liian suuri merkitys asioissa. Lapsillekin on opetettu, että ei se raha ole tärkeintä ja lapset sitä muistaa aina välillä toitottaa äitinsä näin opettavan. No ei ole raha tärkeintä ei!! Mutta annas olla, kun ero tuli! Yhtäkkiä minun tienestit ja hankkimani omaisuus olisikin ollut jokin toimeentuloautomaatti työtä vieroksuvalle pettäjälle/jättäjälle. Aikaa on jo onneksi kulunut ja hoito- ja maksukuviot tasaantuneet.
Olen järkeillyt asian näin tämän rahan tärkeyden suhteen: Raha ei ole tärkeää, eikä sillä ole suurta merkitystä silloin, kun rahan tai muun toimeentulon eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Sitten, kun se automaatio yhtäkkiä elämästä eron, kumppanin työttömyyden yms. kuvioiden vuoksi loppuu, rahalla ei edelleenkään ole puheissa merkitystä, mutta jostakin se vain on saatava, että edes jonkinlainen totuttu elintaso saadaan pidettyä. Siinä kohtaa aletaan purnaamaan (ainakin tässä tapauksessa) isän velvollisuuksista ja äidin oikeuksista. Tai no huomattuaan lipsahduksen, lasten oikeuksista :D
Lapset joutuvat jokatapauksessa kärsimään erossa, mutta ehdottomasti tulee välttää lisäkärsimysten tuottaminen lapsille. Eihän se helppoa ole, mutta aina parempaan lopputulokseen pääsee, jos pystyy erosta huolimatta exäänsä kunnioittamaan vanhempana. Toki sillä edellytyksellä, että pystyy lapsistaan huolehtimaan. Vaikeaa se on joskus pitää tunteensa kurissa, kun lapset vielä aikojenkin päästä erosta puhuvat ja elättelevät toiveita vanhempiensa yhteenpaluusta. Pitäisi osata vanhempana opettaa lapsille, miten tunteet on tärkeitä ja miten niitä kuuluisi käsitellä. Ja toisaalta olla erotilanteessa lasten nähden olla jotenkin näyttämättä omia pahoja tuntemuksia lasten toista vanhempaa kohtaan. No ainakin lapset tuntuvat luottavan ja tuntevan olonsa turvalliseksi, kun näin avautuvat (jopa isälle). Tulee vain välillä aika ristiriitainen olo. Ja sitten kun siihen vielä liitetään nuo raha-asiat, mikä olikin alkup. aihe, niin prossu alkaa lämpenemään.
"Kummankin puolison pitäisi olla sen verran henkisesti kypsä, että ei vedä viattomia osapuolia mukaan. Jos ei ole, olisi pitänyt miljoona kertaa ja sitten vielä miljoona kertaa miettiä, hankkiiko lapsia ylipäänsä ollenkaan!"
Kuka "henkisesti kypsymätön" kykenee ajattelemaan niin objektiivisesti, että on henkisesti kypsymätön hankkimaan lapsia? Vanhemmuus on kasvamista siinä, missä kaikki muutkin iän ja kokemuksen myötä tulevat asiat.
Lynkkausta odotellessa ;)Raha ei ole tärkeää silloin kun sitä on. Siksi elatusmaksuja maksetaankin, että lasten toimeentulo on turvattu. Pitäisi olla kyllä kaikille itsestään selvää, että suurempituloisella on enemmän varaa huolehtia lastensa elatuksesta kuin pienituloisella.
- halveksittavaa
Aloittaja on sellainen nestepäinen vanhempi, joka siis haluaa lapsilleen pelkkää pahaa.
Isäänsä oppivat lapsensa halveksumaan, vaikka äitinsä ei siihen manipuloisikaan: isän omien tekojen ja tekemättä jättämisten vuoksi. Kunnollinen vanhempi haluaa olla lastensa kanssa, vaikka siitä toisesta vanhemmasta olisi erottukin. Kunnollinen vanhempi haluaa myös olla osa lastensa elämää.
Mutta moni mies ilmeisesti on juuri tuollainen. Minä en erotessa vaatinut eksältäni mitään, mutta niin vaan hänkin ihan sujuvasti katosi lasten elämästä. Kun se hänelle kerran sopi. Kaikki vuodet yritin puhua lapsille isästään kauniisti, kunnes 25-vuotiaana tyttäreni totesi minulle (kun taas yritin selittää jotain miksi isä ei ole ottanut aikoihin yhteyttä muuta kuin lainatakseen tavaroita aikuiselta lapseltaan, eli noin kerran vuodessa...) että kuule äiti, eiköhän me jo olla systerin kanssa tajuttu että se isä on semmoinen kun se on, eli ei se välitä meistä. Nolostuin siinä itsekin, kun olin aina vaan puolustellut sitä nestepäätä...- Ei isä vaan siittäjä
Kuulostaa siltä että jo raskaustestin varmistuttua pitäisi hankkia elatussopimukseen nimi alle, niin uskomattomia ovat nämä jutut. Kyllä lasten hankinta edellyttää elatusta, kunnes lapsi itse tulee kykeneväksi elättäään itse itsensä. Nämä elatusvelvolliset ajattelevat. antavansa x:lle rahaa, lun kyse on lapsen elatuksesta. Säälittäviä ihmisiä joiden ei pitäisi saada lapsia ollenkaan. tuo lapsista kokonaan luopuminen kertoo paljon aloittajan ajatusmaailmasta. Ja mitä he erottuaan tekee? Tavallisesti pariutuvat ja hankkivat lisää lapsia.
- Jäneskoira
Ei isä vaan siittäjä kirjoitti:
Kuulostaa siltä että jo raskaustestin varmistuttua pitäisi hankkia elatussopimukseen nimi alle, niin uskomattomia ovat nämä jutut. Kyllä lasten hankinta edellyttää elatusta, kunnes lapsi itse tulee kykeneväksi elättäään itse itsensä. Nämä elatusvelvolliset ajattelevat. antavansa x:lle rahaa, lun kyse on lapsen elatuksesta. Säälittäviä ihmisiä joiden ei pitäisi saada lapsia ollenkaan. tuo lapsista kokonaan luopuminen kertoo paljon aloittajan ajatusmaailmasta. Ja mitä he erottuaan tekee? Tavallisesti pariutuvat ja hankkivat lisää lapsia.
Toivottavasti kommenttisi ei koske kaikkia eronneita miehiä. Meitäkin on, jotka eron jälkeen haluavat olla läsnä lasten elämässä, kasvattaa, rakastaa, harrastaa yms. mitä kaikkea nyt vanhemmuuteen liittyy. Tunsin olevani onnekas, kun aikanaan exäni tapasin. Nyt saan olla onnekas, että näinkin vähillä tappelmisilla olen hänen kanssaan selvinnyt. Kaksi lasta, 50/50 huoltajuus, 50/50 lähivanhemmuus. Ei olisi, jos en olisi laittanut kampoihin. Toisesta lapsesta maksan kuitenkin elareita. Ei tunnu menevän tasan ei, mutta tyydyn tähän, kunhan ei mene riitelyksi. No jospa tuo sitten olisi lopulta lasten etu.
- Lapset ensin
Sinulla, Jäneskoira on kyllä monta hyvää pointtia, mutta:
"Kuka "henkisesti kypsymätön" kykenee ajattelemaan niin objektiivisesti, että on henkisesti kypsymätön hankkimaan lapsia? Vanhemmuus on kasvamista siinä, missä kaikki muutkin iän ja kokemuksen myötä tulevat asiat.
Lynkkausta odotellessa ;) "
Tuo kommenttisi menee jo hiustenhalkomiseksi, ja se taas ei ole hyvää keskustelutaitoa.
Ja -lynkkausta odotellessa- jos minua tarkoitit, niin piikki ei osunut. En suinkaan lynkkaa kenenkään perusteltuja mielipiteitä. Se mikä tässä koko keskustelussa on häïrinnyt on tuo, että lapset tallotaan. Ei tajuta, että siinä saatetaan pahastikin vioittaa ja jopa tuhota ihmisen elämä! Kuka kummassa voi tosissaan väittää, että voi ottaa sellaisen vastuulleen? ja tässä en tarkoita sitä rahaa, en suinkaan, vaan mahdollisimman kivutonta ja hellävaraista eroa lapsille. Kivutonta se ei koskaan ole, eikä kenellekään. Katkeruus taas ei tee muuta kuin myrkyttää oman ja lähiympäristön elämän. Se sitoo paljon henkistä voimavaraa jota voisi käyttää niin paljon parempaan. Meillä kun on vain ja ainoastaan tämä yksi elämä.
Ero on vaikea asia ihan kaikille osapuolille. Sitä kypsyyttä peräänkuulutan edelleen, se on asia jota voi kehittää ja oppia! En näe syytä käyttää turhaa energiaa eksien kiusaamiseen ja kostoon. Kuten sanoin, selvät rajat jokaiselle. ketään ei väkisin "lypsetä". Huolehditaan, että annetaan se paras niille lapsille, asuvat he sitten kumman luona tahansa. Ja se paras ei todellakaan ole ne hienoudet ja rikkaudet. On vain opittava, että on elettävä suu säkkiä myöten. Ei se varmasti helppoa ole jos todellakin köyhyydessä joutuu ilman omaa syytään elämään, mutta se on taas toinen aihe ehkä jollekin muulle palstalle.
Pinna varmasti kiristyy, mutta aikuinen tajuaa että se ei ole lasten syy että tässä ollaan.
"Olen puhunut!"- Jäneskoira
Ei ollut kommenttini "Lynkkausta odotellessa" sormen osoitus sinun tai kenenkään muunkaan yksittäisen nimimerkin suuntaan. Lähinnä heitto/loppukevennys. Ja suurin osa viestistäni oli muutoinkin ajatuksenvirtaa palstalla käydystä keskustelusta.
En mielestäni nyt kuitenkaan hiuksia halkonut kommentillani. Lähinnä tarkoitin yleisellä tasolla olla kuitenkin arvostelematta tai nimittelemättä ketään henkisesti kypsymättömäksi. Jotkut saavat lapsia jo parikymppisinä, jotkut myöhemmin. Tottakai voi sanoa ihmisestä vaikka ja mitä takaperoisesti vaikkapa 15 vuoden jälkeen. No eipä näistä kommenttien "detaljeista" kannata alkaa väittelemään. Kaikenkaikkiaan taidetaan kumminkin olla suurimmaksi osaksi samoilla linjoilla.
Mutta kun näitä kirjoituksia olen alunperin tänne lähtenyt lukemaan ja välillä kommentoimaankin, en voi kertoa muusta kuin omakohtaisista kokemuksista, miten olen asiat kokenut. Ei siis mitään yleispäteviä absoluuttisia faktoja. Samantyylisiä kokemuksia luen mielelläni myös muilta, vaikka en välttämättä samaa mieltä asioista olisikaan. En lähde nyt selittelemään tai oikomaan sanomisiani ja parhaani mukaan pyrin ymmärtämään eriävääkin mielipidettä.
Mutta mielenkiintoinen asia, minkä olen pistänyt merkille täällä ja ihan tavallisessa arkielämässäkin on, että ne on ne erimielisyydet ja eriävät mielipiteet, mihin suurin osa ajasta ja energiasta käytetään. Huomaan itsekin menevän siihen ansaan useasti. Eihän tietänkään kannata alkaa väittelemään asioista, mistä ollaan samaa mieltä. Mutta niistä pienistäkin asioista, mistä ollaan erimieltä väitellään ja taistellaan jääräpäisyyksissään hamaan tappiin asti. Näin se varmasti menee monesti parisuhteessakin ja varsinkin erotilanteissa. Kaksi aikuista tappelee subjektiivisten "faktojen" sävyttämänä asioista, jotka eivät niiden lasten hyvinvoinnin kannalta ole välttämättä millään tavalla relevantteja. Kuten sanoin "Lapset ensin", olen sinun ja monen muunkin kanssa täällä enimmäkseen samaa mieltä. Kukaan ei kiellä, että lasten etu on tärkein!! Mutta se tätä energian käyttämistä positiivisiin ja negatiivisiin asioihin voisi verrata siihen, mikä vaikutus on, jos 10 ihmistä puhaltaa yhteen hiileen ja yksi kusee siihen!!
No mutta kuten tuossa toisessa kommentissani ilmaisin, erimielisyyksiä ei exän kanssa enää ole käytännössä enää. Se on muutenkin ehdoton edellytys toimivaan yhteishuoltajuuteen, minkä näen ainakin meidän perheen eron jälkeisessä elämässä hyvin toimivalta vaihtoehdolta. Mielestäni lasten etu on tässä tapauksessa toteutunut ja käsittääkseni lasten äiti on samaa mieltä. Itseensä piti mennä, niellä omat kiukut ja peiliin katsoa, että tähän tilanteeseen päästiin. Ei ollut helppoa ei, mutta kannatti. Myönnän kyllä, etten heti eron jälkeen ollut täysin kykeneväinen ajattelemaan näin. Eipä näitä voi kauheasti etukäteen "opiskella", kun on kyseessä omat henkilökohtaiset tunteet. Kasvamista kasvamista ja myös exän kunnioittamista vanhempana. - emmi*
Jäneskoira kirjoitti:
Ei ollut kommenttini "Lynkkausta odotellessa" sormen osoitus sinun tai kenenkään muunkaan yksittäisen nimimerkin suuntaan. Lähinnä heitto/loppukevennys. Ja suurin osa viestistäni oli muutoinkin ajatuksenvirtaa palstalla käydystä keskustelusta.
En mielestäni nyt kuitenkaan hiuksia halkonut kommentillani. Lähinnä tarkoitin yleisellä tasolla olla kuitenkin arvostelematta tai nimittelemättä ketään henkisesti kypsymättömäksi. Jotkut saavat lapsia jo parikymppisinä, jotkut myöhemmin. Tottakai voi sanoa ihmisestä vaikka ja mitä takaperoisesti vaikkapa 15 vuoden jälkeen. No eipä näistä kommenttien "detaljeista" kannata alkaa väittelemään. Kaikenkaikkiaan taidetaan kumminkin olla suurimmaksi osaksi samoilla linjoilla.
Mutta kun näitä kirjoituksia olen alunperin tänne lähtenyt lukemaan ja välillä kommentoimaankin, en voi kertoa muusta kuin omakohtaisista kokemuksista, miten olen asiat kokenut. Ei siis mitään yleispäteviä absoluuttisia faktoja. Samantyylisiä kokemuksia luen mielelläni myös muilta, vaikka en välttämättä samaa mieltä asioista olisikaan. En lähde nyt selittelemään tai oikomaan sanomisiani ja parhaani mukaan pyrin ymmärtämään eriävääkin mielipidettä.
Mutta mielenkiintoinen asia, minkä olen pistänyt merkille täällä ja ihan tavallisessa arkielämässäkin on, että ne on ne erimielisyydet ja eriävät mielipiteet, mihin suurin osa ajasta ja energiasta käytetään. Huomaan itsekin menevän siihen ansaan useasti. Eihän tietänkään kannata alkaa väittelemään asioista, mistä ollaan samaa mieltä. Mutta niistä pienistäkin asioista, mistä ollaan erimieltä väitellään ja taistellaan jääräpäisyyksissään hamaan tappiin asti. Näin se varmasti menee monesti parisuhteessakin ja varsinkin erotilanteissa. Kaksi aikuista tappelee subjektiivisten "faktojen" sävyttämänä asioista, jotka eivät niiden lasten hyvinvoinnin kannalta ole välttämättä millään tavalla relevantteja. Kuten sanoin "Lapset ensin", olen sinun ja monen muunkin kanssa täällä enimmäkseen samaa mieltä. Kukaan ei kiellä, että lasten etu on tärkein!! Mutta se tätä energian käyttämistä positiivisiin ja negatiivisiin asioihin voisi verrata siihen, mikä vaikutus on, jos 10 ihmistä puhaltaa yhteen hiileen ja yksi kusee siihen!!
No mutta kuten tuossa toisessa kommentissani ilmaisin, erimielisyyksiä ei exän kanssa enää ole käytännössä enää. Se on muutenkin ehdoton edellytys toimivaan yhteishuoltajuuteen, minkä näen ainakin meidän perheen eron jälkeisessä elämässä hyvin toimivalta vaihtoehdolta. Mielestäni lasten etu on tässä tapauksessa toteutunut ja käsittääkseni lasten äiti on samaa mieltä. Itseensä piti mennä, niellä omat kiukut ja peiliin katsoa, että tähän tilanteeseen päästiin. Ei ollut helppoa ei, mutta kannatti. Myönnän kyllä, etten heti eron jälkeen ollut täysin kykeneväinen ajattelemaan näin. Eipä näitä voi kauheasti etukäteen "opiskella", kun on kyseessä omat henkilökohtaiset tunteet. Kasvamista kasvamista ja myös exän kunnioittamista vanhempana.Hyvä, että olette päässeet yhteisymmärrykseen exäsi kanssa.Läheskään aina ei niin käy.
50/50 huoltajuus ei sovi kaikille lapsille, eikä se ole taloudellisestikaan lapsen etu, mikäli vanhemmat ovat pieni- tai keskituloisia. Usein on niin, että 50/50 huoltajuus on lasten hyvätuloisen isän etu. - Jäneskoira
emmi* kirjoitti:
Hyvä, että olette päässeet yhteisymmärrykseen exäsi kanssa.Läheskään aina ei niin käy.
50/50 huoltajuus ei sovi kaikille lapsille, eikä se ole taloudellisestikaan lapsen etu, mikäli vanhemmat ovat pieni- tai keskituloisia. Usein on niin, että 50/50 huoltajuus on lasten hyvätuloisen isän etu."50/50 huoltajuus ei sovi kaikille lapsille, eikä se ole taloudellisestikaan lapsen etu, mikäli vanhemmat ovat pieni- tai keskituloisia. Usein on niin, että 50/50 huoltajuus on lasten hyvätuloisen isän etu."
Millä tavalla se on isän etu? Eikö tässä haetakkaan lasten etua ja lasten oikeutta molempiin vanhempiin? Ei lapsi ajattele vanhempiensa varallisuutta mitenkään vanhemman paremmuutena. Lapsi tarvitsee henkistä tukea ja läsnäoloa omalta vanhemmaltaan. Ei sitä mikään raha korvaa. Parempituloinen vanhempi, jos oikeasti lapsestaan välittää, hankkii myös automaattisesti ja pyyteetömästi lapselleen tarvikkeita vaatteita yms. En ymmärrä, mikä tuo pointtisi on. Mielellään kuulisin vähän enemmän sisältöä tuon väittämän perusteeksi. Kuullostaa aika pöyristyttävältä, jos joku haluaisi 50/50 huoltajuuden vain oman etunsa vuoksi. Jossakin elämänvaiheessa puntit voi kääntyä toisinkin päin jonkin elämänmuutoksen myötä. Eli väittämäsi perusteella se olisikin yhtäkkiä äidin etu?? Kyllä 50/50 huoltajuus on lähtökohtaisesti aina lasten etu!! Jotta tuollaiseen sopimukseen päästään, vaatii se molemmilta vanhemmilta joustavuutta ja suuriakin päätöksiä esim. asua suht. lähekkäin. Jos vanhemmat pystyy erostaan ja keskinäisistä erimielisyyksistään huolimatta pääsemään yhteisymmärrykseen omien lastensa parasta ajatellen, niin eikö se silloin ole lopulta lasten etu varallisuuksista ja tuloista huolimatta. No näin tietysti vain meillä. Tuskin vaivautuisin edes kommentoimaan koko asiaa, mutta lapsiani ja heidän etua puollustan. Se on meidän vanhempien velvollisuus!! - Jäneskoira
Jäneskoira kirjoitti:
"50/50 huoltajuus ei sovi kaikille lapsille, eikä se ole taloudellisestikaan lapsen etu, mikäli vanhemmat ovat pieni- tai keskituloisia. Usein on niin, että 50/50 huoltajuus on lasten hyvätuloisen isän etu."
Millä tavalla se on isän etu? Eikö tässä haetakkaan lasten etua ja lasten oikeutta molempiin vanhempiin? Ei lapsi ajattele vanhempiensa varallisuutta mitenkään vanhemman paremmuutena. Lapsi tarvitsee henkistä tukea ja läsnäoloa omalta vanhemmaltaan. Ei sitä mikään raha korvaa. Parempituloinen vanhempi, jos oikeasti lapsestaan välittää, hankkii myös automaattisesti ja pyyteetömästi lapselleen tarvikkeita vaatteita yms. En ymmärrä, mikä tuo pointtisi on. Mielellään kuulisin vähän enemmän sisältöä tuon väittämän perusteeksi. Kuullostaa aika pöyristyttävältä, jos joku haluaisi 50/50 huoltajuuden vain oman etunsa vuoksi. Jossakin elämänvaiheessa puntit voi kääntyä toisinkin päin jonkin elämänmuutoksen myötä. Eli väittämäsi perusteella se olisikin yhtäkkiä äidin etu?? Kyllä 50/50 huoltajuus on lähtökohtaisesti aina lasten etu!! Jotta tuollaiseen sopimukseen päästään, vaatii se molemmilta vanhemmilta joustavuutta ja suuriakin päätöksiä esim. asua suht. lähekkäin. Jos vanhemmat pystyy erostaan ja keskinäisistä erimielisyyksistään huolimatta pääsemään yhteisymmärrykseen omien lastensa parasta ajatellen, niin eikö se silloin ole lopulta lasten etu varallisuuksista ja tuloista huolimatta. No näin tietysti vain meillä. Tuskin vaivautuisin edes kommentoimaan koko asiaa, mutta lapsiani ja heidän etua puollustan. Se on meidän vanhempien velvollisuus!!Niin ja se jäi vähän ihmetyttämään, ei tietysti vain emmi*n kommenteista, että kun yleensä aloittaja ja monet muutkin kommentoija tuovat tänne näkemyksiään perustuen omiin kokemuksiin ja elämään, niin sitten takerrutaan johonkin yksittäiseen asiaan perustelematta millään tavalla. Jos sanotaan esim. "niinhän se yleensä menee...", niin mihin tuo lopulta perustuu?? Ei mihinkään niin pitkään, jos ei edes voida kertoa omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta. Vähän henkoht. vastuuta, vaikka nimimerkin takana ollaankin (minäkin). Tämä olisi mielestäni todella oivallinen kanava vaihtaa kokemuksia ja tuntemuksia omasta elämästä ja sen vaikeuksista. Jos ei halua tuoda omia kokemuksia tänne vaihdettavaksi, niin jättää sitten arvostelematta muidenkaan kokemuksia omista elämän kriiseistä. Helppo minukin olisi alkaa esittämään hypoteeseja kokonaisesta ihmisestä parin kommentin perusteella, mutta se olisi lähinnä naiivia, eikä johda mihinkään. Rakentava keskustelu ja kokemusten vaihto voisi olla parhaassa tapauksessa terapeuttista hyvinkin monelle ihmiselle. Erimielisyydetkin voivat olla rakentavia, mutta jos ottaa, niin täytyisi olla valmis myös antamaankin.
Loppukevennys: Usein on niin, että on on helppo "tietää", että kun täällä ei avata itsestään mitään, ollaan suht varmasti samanlaisia myös reaalielämässä. Niin. Tietääkö lapseton kätilö paremmin, kuin synnyttävä äiti, miltä se synnytys tuntuu? Tai 10 lapsen isä? Minä en tiedä. Miten voisin? Olenko mielenipahoittaja? Ilmeisesti. Olenko mielenpahoittaja. En mielestäni. Olenko itsekäs? Olen!! Olen avannut elämääni ja puhunut omista kokemuksistani. Itsekäs myös siinä, että minun kokemukseni on minun 100%, vaikka se määrällisesti poikkeaisikin konkun toisen kokemuksesta. Harmittaa, kun hyvä kanava avautua ja saada apua/lohtua pilataan. - ............
Jäneskoira kirjoitti:
"50/50 huoltajuus ei sovi kaikille lapsille, eikä se ole taloudellisestikaan lapsen etu, mikäli vanhemmat ovat pieni- tai keskituloisia. Usein on niin, että 50/50 huoltajuus on lasten hyvätuloisen isän etu."
Millä tavalla se on isän etu? Eikö tässä haetakkaan lasten etua ja lasten oikeutta molempiin vanhempiin? Ei lapsi ajattele vanhempiensa varallisuutta mitenkään vanhemman paremmuutena. Lapsi tarvitsee henkistä tukea ja läsnäoloa omalta vanhemmaltaan. Ei sitä mikään raha korvaa. Parempituloinen vanhempi, jos oikeasti lapsestaan välittää, hankkii myös automaattisesti ja pyyteetömästi lapselleen tarvikkeita vaatteita yms. En ymmärrä, mikä tuo pointtisi on. Mielellään kuulisin vähän enemmän sisältöä tuon väittämän perusteeksi. Kuullostaa aika pöyristyttävältä, jos joku haluaisi 50/50 huoltajuuden vain oman etunsa vuoksi. Jossakin elämänvaiheessa puntit voi kääntyä toisinkin päin jonkin elämänmuutoksen myötä. Eli väittämäsi perusteella se olisikin yhtäkkiä äidin etu?? Kyllä 50/50 huoltajuus on lähtökohtaisesti aina lasten etu!! Jotta tuollaiseen sopimukseen päästään, vaatii se molemmilta vanhemmilta joustavuutta ja suuriakin päätöksiä esim. asua suht. lähekkäin. Jos vanhemmat pystyy erostaan ja keskinäisistä erimielisyyksistään huolimatta pääsemään yhteisymmärrykseen omien lastensa parasta ajatellen, niin eikö se silloin ole lopulta lasten etu varallisuuksista ja tuloista huolimatta. No näin tietysti vain meillä. Tuskin vaivautuisin edes kommentoimaan koko asiaa, mutta lapsiani ja heidän etua puollustan. Se on meidän vanhempien velvollisuus!!Tuossa on varmaankin tarkoitettu sitä, että lasten 50/50 asuminen on nimenomaan hyvätuloisten isien etu, koska isät säästävät rahojaan välttyen maksamasta elatusapua lasten äidille.
Esim. Kari Kiianmaa kirjoittaa vuoroasumisesta:
"Edellytykset:
•erinomainen yhteistyökyky ja -halu vanhempien välillä
•kumpikin vanhempi todella haluaa vuoroasumista ja on valmis siihen sitoutumaan
•lapsi haluaa ja kykenee asumaan vuoroin vanhempiensa luona
•vanhemmat asuvat lähekkäin
•kummallakin vanhemmalla on säännölliset ja kohtuulliset tulot
Esteet:
•lapsen sopeutumattomuus
•riitaisat välit
•pitkä etäisyys kotien välillä"
Voisi myös kysyä 50/50 asumista kannattavilta vanhemmilta, haluaisivatko he vaihtaa kotia vuoroviikoin.
Olen seurannut yhden jos toisenkin lapsen vuoroasumista: kukaan heistä ei ole siihen sopeutunut, ja ovatkin viimeistään nuoruusiän kynnyksellä muuttaneet toisen vanhempansa luo. Kaikki tuntemani "vuoroasumisvanhemmat" ovat olleet hyvätuloisia, etten sanoisi erittäin hyvätuloisia.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen maksaa maltaita, on erittäin tyhmää ajatella lapsen edun olevan asumisen ahtaus sekä isän ja äidin luona vuoroviikoin, yksiössä pahimmillaan. Kyllä lasten etu on se, että lapsien käytössä on edes yksi huone, jossa jokaisella on oma soppi. Mitä vanhempi lapsi, sitä suurempi merkitys on tilalla ja omalla rauhalla.
"Parempituloinen vanhempi, jos oikeasti lapsestaan välittää, hankkii myös automaattisesti ja pyyteetömästi lapselleen tarvikkeita vaatteita yms"
No ei todellakaan ole näin automaattisesti. Eikä eron jälkeen voi mitenkään pakottaa tai velvoittaa toista vanhempaa, edes suurituloisempaa, ostamaan lapsille vaikkapa koulukirjoja (ammattikoulu/lukio). - qwqwq
............ kirjoitti:
Tuossa on varmaankin tarkoitettu sitä, että lasten 50/50 asuminen on nimenomaan hyvätuloisten isien etu, koska isät säästävät rahojaan välttyen maksamasta elatusapua lasten äidille.
Esim. Kari Kiianmaa kirjoittaa vuoroasumisesta:
"Edellytykset:
•erinomainen yhteistyökyky ja -halu vanhempien välillä
•kumpikin vanhempi todella haluaa vuoroasumista ja on valmis siihen sitoutumaan
•lapsi haluaa ja kykenee asumaan vuoroin vanhempiensa luona
•vanhemmat asuvat lähekkäin
•kummallakin vanhemmalla on säännölliset ja kohtuulliset tulot
Esteet:
•lapsen sopeutumattomuus
•riitaisat välit
•pitkä etäisyys kotien välillä"
Voisi myös kysyä 50/50 asumista kannattavilta vanhemmilta, haluaisivatko he vaihtaa kotia vuoroviikoin.
Olen seurannut yhden jos toisenkin lapsen vuoroasumista: kukaan heistä ei ole siihen sopeutunut, ja ovatkin viimeistään nuoruusiän kynnyksellä muuttaneet toisen vanhempansa luo. Kaikki tuntemani "vuoroasumisvanhemmat" ovat olleet hyvätuloisia, etten sanoisi erittäin hyvätuloisia.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen maksaa maltaita, on erittäin tyhmää ajatella lapsen edun olevan asumisen ahtaus sekä isän ja äidin luona vuoroviikoin, yksiössä pahimmillaan. Kyllä lasten etu on se, että lapsien käytössä on edes yksi huone, jossa jokaisella on oma soppi. Mitä vanhempi lapsi, sitä suurempi merkitys on tilalla ja omalla rauhalla.
"Parempituloinen vanhempi, jos oikeasti lapsestaan välittää, hankkii myös automaattisesti ja pyyteetömästi lapselleen tarvikkeita vaatteita yms"
No ei todellakaan ole näin automaattisesti. Eikä eron jälkeen voi mitenkään pakottaa tai velvoittaa toista vanhempaa, edes suurituloisempaa, ostamaan lapsille vaikkapa koulukirjoja (ammattikoulu/lukio)."kummallakin vanhemmalla on säännölliset ja kohtuulliset tulot"
Nimenomaan tähän pitäisi kiinnittää huomiota.
Kuin myös siihen, että vuoroasuminen ei toimi mitenkään, jos toinen vanhemmista on
a) vuorotöissä
b) usein työ- tai harrastusmatkoilla.
c) alkuun viitaten: on yksityisyrittäjä, jonka tulot sekä työajat vaihtelevat
- Uhuu....
" Ei isä, vaan siittäjä." Olet niin h.......varmasti oikeassa, elatus-sopimukseen
nimi alle, heti raskaustestin jälkeen. Joka toinen liitto purkautuu ja olet exään
sidottuna koko elämäsi, lasten kautta.
Tämä trendi, kaava on jo valmiina. Nyt sitä aletaan hienosäätämään. Lapset
tulevat isälle, kun äiti lähtee lomailemaan "uuden " kanssa, ei heitä oteta
mukaan. Isoimmat hankinnat lapsille: " pyytäkää isältä, sillä on suuremmat
tulot."
Isällä käy naisihminen kylässä, jonka lapset näkee. Välittömästi iskälle
soitetaan, pitäs kertoo minkälaisessa seurassa lapsensa ovat. Naisesta
pitäisi tietää nimi ja mitä tekee työkseen. Pyydetään kahville, että tutustutaan.
Hassuja ehdotuksia, " voitais istua nelistään. " Lasten parhaaksi, kuulemma
että näkevät, miten hyvin äiti ja iskä tulevat toimeen keskenään.
Koska tulevaisuudessa on yhteisiä tilaisuuksia lasten vuoksi.
Anna mun kaikki kestää ! Olemme siis uuden miehen kanssa
" napalankoja. " - 300900
Voi vittujen idiootti-isät, tässäkin ketjussa.
Lapsen ja vanhemman suhde on ainutlaatuinen ja sen pitäisi olla vanhemman elämässä prioriteetti nro. 1. Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan ja on syytön, viaton siihen etteivät vanhemmat osanneet elää yhdessä. Vaikka vanhemmat inhoaisivat toisiaan kuinka, lapsen ei tule tästä koskaan saada vihiäkään.
Lapsi ei jukoliste ole mikään pelinappula, jotakin, mitä käyttää epäkypsissä peleissään, jotakin minkä voisi hylätä, heittää pois kun ei enää kiinnosta, tai kun lasten toinen vanhempi ja pahan olon tuottaminen hänelle kiinnostaa liikaa.
Jumalauta.
Itse ole eronnut, emmekä exän kanssa toisiamme hirveesti, luonnollisestikaan, rakasta :D Yhteishuoltajuus oli silti selviö kummallekin, ja se, ettei lasten kuullen toista haukuta, lasten edessä pakollisissa tapaamisissa (lasten vienti- ja tuontitilanteissa) keskustellaan tietoisen ystävällisesti. Lapselle kuuluu kumpikin vanhempi. Tietysti on sellaisiakin vanhempia, joiden ei olis ikinä pitäny lapsia tehdäkään.
Lapset ensin. Piste.- einiinhyvääitee
Juuri näin lapset ensin. Ja tästä syystä meillä onkin päädytty yksinhuoltoon, koska yhdessä päättäminen ei onnistu.
Lasten jakamista olen vastustanut koko ajan, mutta isän tahdosta näin tehtiin. Isä otti oman suosikkinsa ja minulle jäi loput. Nyt on nähty mikä on lopputulos. Isän lapsi käy mielenterveys ongelmien takia hoidossa,koulu menee jos menee, takertuu keräilyyn kaikella rahalla, kaverit tulee ja menee. Ei hyvältä näytä.
Minulla olevat lapset käyvät koulua ja viettävät normiarkea kotitöineen ja lemmikkeineen. On kavereitakin ja haaveita eteenpäin.
Meiltä lapset käyvät tapaamassa isäänsä, kun hänelle sopii. Isän lasta en ole nähnyt kolmeen vuoteen. Olen yrittänyt sisarusten kanssakäymistä tukea, mutta ei onnistu, koska kateutta on ilmassa.
Elikkä vaikka toisella olisi pyrkimyksenä helpottaa ja vähentää lasten kärsimystä erosta, niin toisen käytös mitätöi sen hetkessä.
Yksin se ei vain onnistu.
Avioliiton aikana tämä isän välinpitämättömyys ei lapsille niin pahasti paistanut läpi, mutta nyt ei ole äiti paikkaamassa tilannetta. Isälle meno ei ole niin helppoa ja tapaamiset eivät lapsiakaan kiinnosta. Mutta isähän vaatii ja hakee tukea lastensuojelusta, nyt vai tuki sieltä loppui, kun meni ihan tappouhkauksiin.
Tässä tilanteessa toivoisi isältä samaa selkärankaa kuin itseltä, että antaisi lasten päättää tapaamisista ja kunnioittaisi sitä, eikä vaatisi vain kiusalla.
Tilanteet ovat niin erilaisia ja yhtä oikeaa ratkaisua ei eroperheitten elämään ole. Lasten mielipiteet eivät kelkassa paljon paina, kun vastassa on aikuinen, joka vaatii oikeutta hinnalla millä hyvänsä.
- Lue huolella
Eroavien kannattaisi lukea tämä ketju huolella. Eroa suunnittelevat ajattelevat iloisesti, että yhteishuoltajuus säilyttää vanhemmuuden, että ero puolisosta ei tarkoita lapsille yhtään mitään pahaa. Totuus voi lyödä silmille vasta kun ero on totta. Kuten edelleen monet miehet, nykyään naisetkin, tekevät kovia päätöksiä ja jättävät omat lapsensa taakseen eron seurauksena. Tai riitelevät, tai ...kaikkea, eroperheissä ja -riidoissa löytyy tuhansia surullisia erolapsitarinoita.
- Isätön poika
Luovu vaan lapsistasi kokonaan. Teet niille palveluksen kun et pilaa niiden kehitystä paskamaisuudellasi. Ei myöskään tarvii sun enää teeskennellä, että noi panemisen sivutuotteet sua jotenkin kiinnostais. Voit sitten vapaasti keskittyä pilluun, autoihin, kaljaan tai mikä sut ikinä saakaan onnelliseksi.
Kunhan VITTU et sitten tule vanhana äijänä aikuisille lapsilles itkemään ja pyytelemään anteeksi. Se on kuvottavaa paskaa.- Toisinkinvoisi
Noin se menee, rankkaa realismia joka katkeroittaa. Eikä auta "isätöntä poikaa" 'mäessä' mitenkään, ei tipan tippaa eikä yhtän yhtää.
- isätön mies
Mieheni isä hylkäsi hänet jo pienenä. Teini-iässä joskus sattumalta törmäsivät. Nyt kun mieheni on jo itsekin isä ja yli 50-kymppinen, olen useinkin ehdottanut hänelle, että ottaisi yhteyttä isäänsä. Itse lähinnä ajattelen tytärtämme, joka ihmettelee, kun on vain yksi pappa. Mieheni ei kuitenkaan halua tavata isäänsä eikä ole millään tavoin kiinnostunut tästä. Hänelle jonkinlainen isähahmo lienee ollutkin appiukko, siis minun isäni. Itse hän on maailman paras isä tyttärellemme. Kerroin tämän vain esimerkiksi siitä, että hylkääminen voi olla lopullista ja jättää kipeät jäljet lapseen. Tässä tapauksessa muuten hylkäämistä vaati uusi nainen.
- isätön mies
Hups, tulipas hassu virhe ikään. Mieheni ei siis ole 500 vuotias vaan 5-kymppinen :))
- niiih!
Jotkut elatusmaksut eivät todellakaan syökse sinua perikatoon. Jos joku talo on myytävä, niin se on myytävä. Se että sinä haluat erota, ei todellakaan voi rahasta olla kiinni. Ja muksut haluaa tavata sinua koska olet isä. Se ei tarkoita muksujen hoitoaikaa, vaan isan tapaamista. Edellä pari tapausta, jotka selvittävät kyllä olennaisen. Olen sen kerran isä, jos sen annat pois, et sitä ikinä takaisin saa...edes niillä rahoilla jotka ehkä sit mukamas säästit...ne kyllä peritään sulta lakiteitse, jos niin on...
Mutta pieni lohdun sanainen, jos olet oikeasti huolissasi myös lapsista...et sinä joudu perikatoon, eikä sinun lapsilta viedä oikeutta tavata sinua, jos et ole mikään griminaali...Se on vaan yleistä pelkoa... - Huh sentään.
keskustelussa on monia hyviäkin juttuja ja ajatuksia, tosin myös vastustusta toisten näkökantoihin, no sehän on oikeaa keskustelua.
Itselleni pikaisen lukukierroksen aikana nousi silmiin sana raha ja kisurimaisuus, '
Raha on hyvin tärkeä pointti elämässä, jos ollaan aina loppukuu närvistellen, ei se kivalta tunnu, silloin käyttäjä ei osaa kyllä käyttää rahaa tulojen suhteessa oikein, silloin pitää luopua jostakin, vaikka kuinka harmittaisi.
Jos taasen liikaa saa se aikaan pahaa, katoaa näkemys muiden ihmisten elämään ja siinä se raha nouseekin päällimmäiseksi asiaksi ja ihmiset esim. omat lapset eivät juuri aikaa tällaiselta näyttelijältä saa. Kyllä heillä on merkkivaatteet ym muu, mutta ei rakastavia vanhempia.
No eroissa lapsi jää vanhempien riidellessä tilanteeseen, että oppii osaltaan myös riitelemään ja vaatimaan, pyynnöt voivat olla aivan kohtuuttomia ja lain vastaisia. Vanhermmat sitten kärsiessään sentään huonosta omastatunnostaan riitelyjensä vuoksi sitten yrittävät ostaa näitä lapselle, kun olisi parempi jotenkin rajatakin asioita ja kuunnella lasta ihan oikeasti ja olla hänen kanssaan.
Tässä toivoisi, että jokainen istuisi toviksi miettimään ja voisi antaa anteeksi edes jotakin, eihän anteeksiannolla pahat teot hyviksi muutu ei pahat sanat myöskään. On helpompaa elää, kun lopettaa niistä jatkuvan riidanpidon ja sanailun ja eroissa pyrittäisiin saamaan lapsille kodot, joissa on samanlainen käsitys lasten rajoista ja tekemisistä, lapselle ostamisista ja nämä on syytä myös isovanhempien kanssa myös olla samat. Lapselle jää muutoin mahdollisuus kiristää vuorostaan ja kyllä he tuossa tilanteessa sen keksivät.
Lapsi on kuin tuuliajolla oleva vene, ikään kohtuulliset rajat oltava samat joka paikassa missä on, sillä muutoin lapsen elämä on turvatonta ja ahdistavaa ja niin helpolla hän ajautuu ihan vääränlaisiin porukoihin ja sieltä on sitten vaikea nousta vastuulliseksi aikuiseksi.
Jo on erottu, on erottu ja sitä ei pidä jäädä kostamaan lopuksi ikää, pitää osata lasten vuoksi kaikesta pahasta huolimatta saada sellaiset välit, että lapsi ei joudu kärsimään.
Erossa myös tehdään ositus ja kun se on kerran tehty, sekin pitää hyväksyä.
ei siinä rahasteta toista ja vaadita toista elättämään jatkossa enempään kuin sopimuksissa on kirjattu.
Näitä asioita tulisi ajatella jo ennen eroamistaan jos niille laskee arvon ja joustaa parisuhteessaan, jotta ei sitten eroa tule.
Olikohan eilen iltalehdessä, miten valtavan tyhmiä asioita oli eron syynä, kuka puristi hammastahnaa väärin, kuka hotki ruokansa ym.ym.
Voihan jotkut asiat ärsyttää, mutta kyllä jää todella miettimään, että edes jokin kehtaa tehdä tuollaisesta pikkuasiasta sellaisen noin hirvittävän asian. - maailmansivu
vanha ketju, mutta täällä ajankohtainen.
Yhteishuoltajuus on tarkoitettu vain sopuisiin eroihin, muuhun ei sitten sovikkaan. Lapset kärsivät vanhempien mahd vuosia kestävästä viikottaisesta, jopa tiheämmästä tapaamis- ja yhteydenpitoPAKOsta. Parempi erota reilusti ja kummallekin vielä suht nuorelle ihmiselle antaa mahdollisuus löytää uusi, sopivampi ja seesteisempi onni elämäänsä. Siellä on lapsenkin hyvä käydä vaikka vain harvemminkin. - nyt_keitti_yli
siis mitä!
En edes päivää apn tyyppiselle paskajätkälle sano. Jos tuntisin, vetäsin turpaan!
Oletko sinä tosiaan noin nuija, ettet tajua, että sinä satutat vaan kakaroitasi tuollaisella asenteella. En maksa, en tapaa, kyllä se ämmä nyt itkee kun ei pääse tuhlaamaan, ei jumankauta mikä toope!
Voit maksaa elarit vaikka sossuun tai pyytää virkaholhoojaa lapsesi rahoille jos noin helvetisti pelkäät eksän tuhlaavan lapsille kuuluvat rahat itseensä.
Kasvakaa tuosta pikkusieluisuudesanne aikuisiksi ja alkakaa huolehtia kakaroittenne hyvinvoinnista ääliöt tuollaisen älyttömän tappelun sijaan!
Kai sinä ääliö ymmärrät, että se on tasan tarkkaan sun oma päätös, jos sinä eron yhteydessä hylkäät kersasi. Siitä et voi ex-akkaasi syyttää.
Sen päätöksen teet sinä, mutta näköjään sinulle on yks hailee miten lapsillesi käy. Häpeäisit! - ylpeys_on_synti
Jotkut vanhemmat pitävät lapsista kiinni viimeiseen hengenvetoon asti. Osa tekee näin rakkaudesta. Sitten on niitä, jotka eivät ylpeytensä takia voi antaa periksi.
Kun ensin sössitään asiat oikein lahjakkaasti, niin että lapsetkaan eivät halua enää tavata.. Sitten kun totuus iskee vasten kasvoja ylpeys nousee pintaan; miksei lapset rakasta minua? Olenhan hurmaava, ihana ihminen!
Kyllähän se sattuu kun omat lapset tajuavat asioista jotain.
Sitä tuskaa minkä perheeseen raahasit ei elatusraha-roposilla koskaan korjata. Mikään rahamäärä ei korvaa pilattuja ihmiselämiä, tuhlattuja tunteita ja omistautumista. Sellainen ihminen joka ei tajua vanhemmuutensa tärkeyttä on turhake, saastaa. - lopen
Mä olen sellaisessa tilanteessa että mulla miehellä n. 6 kk ikäinen muksu, ja mä olen ihan loppu. Mä parannuin raskauteni aikana vuosia kestäneestä masennuksesta, mutta mies ei koskaan ole suostunut hakemaan apua omaansa, joten synnytyksen jälkeen voin sano että miehen masennus tarttu muhunkin. Ja nyt kun olen anellut häntä hakemaan apua, niin ei. kaikki on iha sama. Hän kiristää exäänsä, jonka kanssa hänellä on lapsi ennestään. muksu on alle kouluikänen. Tää mun mies naureskelee että sillä ämmällä ei oo mitää muuta virkaa maailmassa, ku kasvattaa tän mun miehen lapsi, että jos sen menee pilaamaan, niin sitten tietää.. HErranjumala! mun mies ei oo halunnu nähä sitä toista lastansa ikuisuuksiin, ja aina kun näkee, nii lähtee ulos tupakalle tai tunnin kestävälle paskalle niin, että minä oon hänen lapsensa kanssa, ja muksu on kerinnyt aina lähtemään jo, kun herra päättää taas ilmaantua yleisiin olotiloihin. ja tekee tän aivan tahallaan, keksien mitä hauskempia tekosyitä. Mä olen joutunut ja joudun huolehtiin kaikesta. Meidän omasta pienestä, miehestä ja välillä sen toisesta lapsesta. Mies ei muuten osallistu muksun hoitoon kun vaihtaa kerran päivässä vaipat ja hyvällä lykyllä voi antaa tuttipulloa 2 kertaa päivässä. Välillä kun olen tarvinnut unta vähän pitempään, niin olen saanut herätä siihen, ettei hän ole "jaksanut" syöttää pilttiä vauvalle koko päivänä, koska se on niin "vaikeaa". Hän kovaa yrittää MINULLE uskotella, että vauva pärjää pelkällä maidolla!!! Hänellä tässä on lapsi entuudestaan, ja minulla ensimmäinen, silti hän ei tajua eikä halua mukama tajuta mistään mitään! Hän vain makaa kaikki päivät tuossa sohvalla ja suunnittelee kuinka alkaa sotimaan MUSLIMEJA vastaan kunhan maailmansota alkaa hän on niin vainoharhainen kaikkea ja kaikkia kohtaan. Hänellä on myös VAKAVA päihdeongelma. MINÄ EN ENÄÄ JAKSA. Hän on juuri näitä, jos jätät minut, teen elämästäsi helvettä sen jälkee, koska pystyn, koska otan siitä elämän tehtäväni. Minullakin on vakavia mielenterveyshäiriöitä, myös alkoholiongelmaa löytyy, keski-vakava masennus, mutta minä silti olen yrittänyt! NYT en enää jaksa! Aijon antaa lapsen sosiaalihuollon huomaan. kyllä se sattuu, kyllä en pääse siitä ikinä yli, ja vihaan itseäni loppuelämäni, vielä enemmän tuota tulevaa ex miestäni, joka valehteli päin naamaani vuosia, ja esitti. heti kun tulin raskaaksi, niin sitten näytti oikean karvansa. MINÄ EN HALUA MITÄÄN SITEITÄ tuohon ihmiseen, koska hän on oikeasti vaarallinen muiden ihmisten mielenterveydelle, sekä hän on väkivaltainen ja harhainen! Niin kauan kun lapsi olisi minulla, olisi minulla myös kytkös tähän mieheen. En jaksa. MInut on käytetty loppuun. Annan lapseni mieluummin sijaiskotiin. Ihan sama mitä te miehet ja naiset täällä lässytätte tälle tarinalle, jos olisitte kokeneet saman kuin minä, olisitte aikaa sitten jo joutunu pöpilään tai narun jatkoks.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä853617Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5723397- 423229
- 492132
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap132031SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3161908Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201885Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1491574Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261331Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661322