Anarkismin paradoksi

Miten ne pankin tai kirkon ikkunat hyökkäsivät anarkistin kimppuunTampereella, että ne piti särkeä?

kekek-kekek kirjoitti:

Miten ne pankin tai kirkon ikkunat hyökkäsivät anarkistin kimppuunTampereella, että ne piti särkeä?

Kirkkoon kuuluminen ja Stockalla shoppailukin on Suomessa ihan vapaaehtoista. Miten kirkko instituutiona sortaa anarkistilasta niin, että pitää puolustautua lyömällä ikkunat säpäleiksi? Onko anarkistilapsen pakko shopata Stockalla niin, että ikkunoiden särkeminen on puolustautumista? Anarkistilapsi voisi ensiksi ottaa ne elämänsä ohjat omiin kätösiinsä ja tajuta, että kukaan ei pakota kirkon jäseneksi tai Stockan asiakkaaksi.

Savoet kirjoitti:

Kirkkoon kuuluminen ja Stockalla shoppailukin on Suomessa ihan vapaaehtoista. Miten kirkko instituutiona sortaa anarkistilasta niin, että pitää puolustautua lyömällä ikkunat säpäleiksi? Onko anarkistilapsen pakko shopata Stockalla niin, että ikkunoiden särkeminen on puolustautumista? Anarkistilapsi voisi ensiksi ottaa ne elämänsä ohjat omiin kätösiinsä ja tajuta, että kukaan ei pakota kirkon jäseneksi tai Stockan asiakkaaksi.

Lue lisää

Kirkko- tai pankkirakennus on pelkkä rakennus.
Don Quijote hyökkäilemässä tuulimyllyjä vastaan.

Anarkia sulkee vallan. Pointti on se

"Kuitenkin ihmiset vapaasti saavat valita itselleen johtajan tai edustajan."

Tuossa ei ole kyse anarkiasta, vaan enemmistö- tai edustuksellisesta demokratiasta. Demokratia on aivan yhtä ongelmallinen käsite kuin anarkismikin. Idealistisena käsitteenä sitä voidaan vain karkeasti lähestyä.

Usein tuollaisilla idealistisilla ja hyveinä pidetyillä käsitteillä naamioidaan vähemmän hyveellisiä ideologioita, josta hyvänä esimerkkinä vaikkapa entinen DDR ja monet sosialidemokratioiksi ja kansandemokratioiksi julistetut aatesuuntaukset. Ne saattavat julistuksiltaan vaikuttaa hienoilta, joihin sitten monet sortuvat, mutta sisällöltään ne ovat pelkkää valheellista sontaa.

Se on totta, että anarkia perustuu vapaudelle. Vapaus tulee kuitenkin määritellä oikein ja tarkasti. Se tulee erotella ennakkoasenteista, mieltymyksistä, pakollisuuksista, riippuvuuksista ja välttämättömyyksistä. Vasta sen jälkeen voidaan puhua jonkin asteisesta anarkiasta.