Kysymys leskille.

Kiitos vastauksesta! Otan osaa lapsesi menetyksestä.

Niin olen yrittänyt miettiä ja saada vastausta mieheltä itseltään että olenko vain joku korvike/laastari, johon mies vastannut että tunteet ovat vahvoja minua kohtaan.

Mies olisi jo halunnut esitellä minut lapselleen ja perhelleen mutta en ole vielä innostunut ajatuksesta. Tuntuu että astuisin entisen puolison varpaille jos näin nopeasti menisin niiden elämään.

Eli aika siis näyttäköön :)

mahdoton. kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Otan osaa lapsesi menetyksestä.

Niin olen yrittänyt miettiä ja saada vastausta mieheltä itseltään että olenko vain joku korvike/laastari, johon mies vastannut että tunteet ovat vahvoja minua kohtaan.

Mies olisi jo halunnut esitellä minut lapselleen ja perhelleen mutta en ole vielä innostunut ajatuksesta. Tuntuu että astuisin entisen puolison varpaille jos näin nopeasti menisin niiden elämään.

Eli aika siis näyttäköön :)

Lue lisää

Aloin seurustella kun vaimoni kuolemasta oli vain 2kk.
Uusi kumppani oli myös leski joka oli jäänyt leskeksi 2v aiemmin.

Ehkäpä se on näin että leski ymmärtää leskeä.

Jos haluat suhdetta niin sinun pitää ymmärtää että kestää vuosi -2 että tilanne normalisoituu täysin.
Edesmennyt puoliso tulee uniin ja on läsnä koko ajan.
Jos yrität mustasukkaisesti tapela paikkaa edesmenneen kanssa niin häviät.

Sinun tulee ymmärtää että edsmennyt on läsnä, et korvaa häntä.
Sinun pitää hyväksyä että edesmenneestä puhutaan varsinkin lasten kanssa, lapsille tulee tehdä selväksi että et korvaa heidän äitiään vaan olet tukena.

Jos vaadit 100% huomion niin parasta luovuttaa, saat tuon 100% huomion ehkä joskus tulevaisuudessa.
Älä vaadi liikaa alussa, surutyö jatkuu vielä, se voi jatkua uudessa parisuhteessa jos annat sen mahdollisuuden.

Sama tilanne kirjoitti:

Aloin seurustella kun vaimoni kuolemasta oli vain 2kk.
Uusi kumppani oli myös leski joka oli jäänyt leskeksi 2v aiemmin.

Ehkäpä se on näin että leski ymmärtää leskeä.

Jos haluat suhdetta niin sinun pitää ymmärtää että kestää vuosi -2 että tilanne normalisoituu täysin.
Edesmennyt puoliso tulee uniin ja on läsnä koko ajan.
Jos yrität mustasukkaisesti tapela paikkaa edesmenneen kanssa niin häviät.

Sinun tulee ymmärtää että edsmennyt on läsnä, et korvaa häntä.
Sinun pitää hyväksyä että edesmenneestä puhutaan varsinkin lasten kanssa, lapsille tulee tehdä selväksi että et korvaa heidän äitiään vaan olet tukena.

Jos vaadit 100% huomion niin parasta luovuttaa, saat tuon 100% huomion ehkä joskus tulevaisuudessa.
Älä vaadi liikaa alussa, surutyö jatkuu vielä, se voi jatkua uudessa parisuhteessa jos annat sen mahdollisuuden.

Lue lisää

Viisaita sanoja.

ehkä joskus onni kirjoitti:

Viisaita sanoja.

Miniä otti helpottuneena sormuksen sormestaan kun palasimme kotipuoleen lapseni kuoltua, hänet haki ruumisauto jälkeenpäin. Sydämeni oli särkyä, olisi odottanut edes hautajaisiin asti. Hänellä oli uusi katsottuna, alkoi odottaa nopeasti lastakin uudelle.
Eläkööt elämäänsä.
Olisin odottanut vähän kunnioitusta omaisia kohtaan, onneksi lapsemme ei enää nähnyt tätä.

----- kirjoitti:

Miniä otti helpottuneena sormuksen sormestaan kun palasimme kotipuoleen lapseni kuoltua, hänet haki ruumisauto jälkeenpäin. Sydämeni oli särkyä, olisi odottanut edes hautajaisiin asti. Hänellä oli uusi katsottuna, alkoi odottaa nopeasti lastakin uudelle.
Eläkööt elämäänsä.
Olisin odottanut vähän kunnioitusta omaisia kohtaan, onneksi lapsemme ei enää nähnyt tätä.

Lue lisää

Tuskin miniäsi ihan tietoisesti olisi halunnut appivanhempia loukata, kun otti vihkisormuksen sormestaan puolison kuoltua. Vihkikaavassakin sanotaan, että avioliitto päättyy, kun kuolema heidät erottaa.

Avioliittoja ja parisuhteita on monenlaisia, sekä hyviä että huonoja. Et voi mitenkään tietää, millainen parisuhde pojalla ja miniällä oli. Ei ilmeisesti kovin hyvä, jos miniäsi läksi samantien etsimään uutta rakkautta.

Serkkuni aviomies kuoli yllättäen sairaskohtaukseen helmikuussa. Serkkuni oli pelkästään huojentunut, sillä mies oli väkivaltainen juoppo narsisti, joka harrasti sekä henkistä että ruumiillista väkivaltaa. Serkku oli tapasi puolen vuoden päästä laskettelulomalla nykyisen miehensä, meni hyvin nopeasti kihloihin ja uusiin naimisiin. Olen serkkuni puolesta todella iloinen.

Sattuneesta syystä tiedän, että kuolleen miehen vanhemmat loukkaantuivat ja paheksuivat kovasti sitä, että serkku oli niin nopeasti valmis uuteen rakkauteen.

Elämä on lyhyt. Jos on vaikkapa väkivallan pelossa jo joutunut uhraamaan elämästään parikin kymmentä vuotta huonossa liitossa, niin miksi pitäisi vuosikausiksi pukeutua säkkiin ja tuhkaan.

----- kirjoitti:

Miniä otti helpottuneena sormuksen sormestaan kun palasimme kotipuoleen lapseni kuoltua, hänet haki ruumisauto jälkeenpäin. Sydämeni oli särkyä, olisi odottanut edes hautajaisiin asti. Hänellä oli uusi katsottuna, alkoi odottaa nopeasti lastakin uudelle.
Eläkööt elämäänsä.
Olisin odottanut vähän kunnioitusta omaisia kohtaan, onneksi lapsemme ei enää nähnyt tätä.

Lue lisää

Mieheni menehtyi äkillisesti kaksi kuukautta sitten. Hän oli elämäni rakkaus ja olimme yhdessä nuoruudesta asti liki 30 vuotta onnellisina rakkaudestamme ja intohimostamme. Puhuimme aikoinaan myös kuolemasta. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kun toinen lähtee, toisen on jatkettava elämäänsä. Sillä ei ole merkitystä tuleeko onni 2 kk:n tai 2 vuoden kuluttua. Toivottavasti kuitenkin tulee.

Olen pitänyt, kalleinta aarrettani, vihkisormustani edelleen vasemmassa nimettömässä. Nyt on suunnitelmissani muuttaa sormus oikean käden nimettömään. Siinä se joka päivä minua muistuttaa kuolleesta rakastetustani ja hänen kanssaan kokemastani rakkaudesta.

Suru on suuri ja lohduton, mutta olen avoin uudelle rakkaudelle, jospa saisin vielä kokea onnen.

ehkä joskus onni kirjoitti:

Mieheni menehtyi äkillisesti kaksi kuukautta sitten. Hän oli elämäni rakkaus ja olimme yhdessä nuoruudesta asti liki 30 vuotta onnellisina rakkaudestamme ja intohimostamme. Puhuimme aikoinaan myös kuolemasta. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kun toinen lähtee, toisen on jatkettava elämäänsä. Sillä ei ole merkitystä tuleeko onni 2 kk:n tai 2 vuoden kuluttua. Toivottavasti kuitenkin tulee.

Olen pitänyt, kalleinta aarrettani, vihkisormustani edelleen vasemmassa nimettömässä. Nyt on suunnitelmissani muuttaa sormus oikean käden nimettömään. Siinä se joka päivä minua muistuttaa kuolleesta rakastetustani ja hänen kanssaan kokemastani rakkaudesta.

Suru on suuri ja lohduton, mutta olen avoin uudelle rakkaudelle, jospa saisin vielä kokea onnen.

Lue lisää

Tsemppiä sinunkin elämään ja uuden onnen löytymiseen :)

Nuo surutyötkin taitaa olla niin yksilöllisiä. Kyllä mieheltä näköjään edelleen tulee viestiä ja kysyelee kuulumisia, mutta taitaa pohjimmiltaan olla niin sekaisin surusta, että parempi kun en enää lähde tähän juttuun mukaan.

Yksi kaverini totesi että "suru on itsekästä", pitääkö teidän mielestä paikkansa?

mahdoton. kirjoitti:

Tsemppiä sinunkin elämään ja uuden onnen löytymiseen :)

Nuo surutyötkin taitaa olla niin yksilöllisiä. Kyllä mieheltä näköjään edelleen tulee viestiä ja kysyelee kuulumisia, mutta taitaa pohjimmiltaan olla niin sekaisin surusta, että parempi kun en enää lähde tähän juttuun mukaan.

Yksi kaverini totesi että "suru on itsekästä", pitääkö teidän mielestä paikkansa?

Lue lisää

Kun kerroin tuossa että et voi kilpailla edesmenneen kanssa tarkoitin oikeasti sitä.
Kirjoituksistasi paistaa läpi se että haluat enemmän huomiota kuin edesmennyt.
Et ole valmis siihen vuosien työhön jolla saisit huomiosi kasvamaan vaan haluaisit täyden huomion nyt heti.

Juu suru on itsekäs, se tulee lupaa kysymättä ja sinun on se tajuttava jos päätät jatkaa juttuanne.
sinun on myös tajuttava että lapset ovat läsnä jatkuvasti, toisin kuin avioerossa jossa lapset voidaan lykätä toiselle huoltajalle.
Tämä aiheuttaa ihan käytännön ongelmia, yhteiset matkat, reissut yms. on hankalia, jopa yötä poissaolo on vaikeaa.

Yhdessäasuminen voisi olla helpoin tapa ratkaista nuo ongelmat mutta sinä et olisi huomion keskipiste, kysymys kuuluukin oletko sinä valmis?

Lapset ovat 1 sijalla, edesmennyt puoliso taistelee alussa 2 sijasta sinun kanssa (tilanne muuttuu ajan myötä).
Oletko valmis olemaan alussa 3. sijalla?

Et voi vain marssia toisen elämään ja vaatia häntä unohtamaan menneet ja pistämään lapsia toisarvoiseen sijaan, sinäkään et suostu unohtamaan kavereita, vanhempiasi, aiempaa elämää niin älä vaadi sitä toiselta.

Sama juttu kirjoitti:

Kun kerroin tuossa että et voi kilpailla edesmenneen kanssa tarkoitin oikeasti sitä.
Kirjoituksistasi paistaa läpi se että haluat enemmän huomiota kuin edesmennyt.
Et ole valmis siihen vuosien työhön jolla saisit huomiosi kasvamaan vaan haluaisit täyden huomion nyt heti.

Juu suru on itsekäs, se tulee lupaa kysymättä ja sinun on se tajuttava jos päätät jatkaa juttuanne.
sinun on myös tajuttava että lapset ovat läsnä jatkuvasti, toisin kuin avioerossa jossa lapset voidaan lykätä toiselle huoltajalle.
Tämä aiheuttaa ihan käytännön ongelmia, yhteiset matkat, reissut yms. on hankalia, jopa yötä poissaolo on vaikeaa.

Yhdessäasuminen voisi olla helpoin tapa ratkaista nuo ongelmat mutta sinä et olisi huomion keskipiste, kysymys kuuluukin oletko sinä valmis?

Lapset ovat 1 sijalla, edesmennyt puoliso taistelee alussa 2 sijasta sinun kanssa (tilanne muuttuu ajan myötä).
Oletko valmis olemaan alussa 3. sijalla?

Et voi vain marssia toisen elämään ja vaatia häntä unohtamaan menneet ja pistämään lapsia toisarvoiseen sijaan, sinäkään et suostu unohtamaan kavereita, vanhempiasi, aiempaa elämää niin älä vaadi sitä toiselta.

Lue lisää

Miksi kaikki täällä vaan puolustelee tätä leskeä, miestä?

Minusta se on väärin että mies EI TAJUA, että hänen pitäisi olla nyt ihan yksin ja käsitellä suru rauhassa. Se on väärin, että se yrittää vetää minut siihen paskaan oloonsa mukaan. Kun yritän sitä selittää miehelle, niin hän vaan yrittää uskotella itselleen sekä minulle että "ei tässä enää mikään suruaika ole, kaikki hyvin".

Minusta se on väärin että hän ei ota mun tunteita huomioon eikä ymmärrä "luopua" minusta, kun se olisi kaikille parhaaksi.

Nyt hän toistellut samaa asiaa "sinua tekisi mieli". Okei halut ne on hiirelläkin ja tämä mies ei ole varmasti ikinä ollut mikään pleijeri naistenmies, vaan 1naisen mies. Mutta kyllä mua silti loukkaa koko tää tilanne ja että hänellä joskus päällimäisenä seksi mielessä, mikä ajaa mua vielä kauemmaksi hänestä enkä halua nähdä "sua tekis mieli" sanojen siivittämänä. Pelkästään seksi ei auta meitä lähentymään vaan siihen tarvitaan paljon muutakin.

Huoh ymmärtääkö kukaan mun näkökantaa tähän asiaan..

mahdoton. kirjoitti:

Miksi kaikki täällä vaan puolustelee tätä leskeä, miestä?

Minusta se on väärin että mies EI TAJUA, että hänen pitäisi olla nyt ihan yksin ja käsitellä suru rauhassa. Se on väärin, että se yrittää vetää minut siihen paskaan oloonsa mukaan. Kun yritän sitä selittää miehelle, niin hän vaan yrittää uskotella itselleen sekä minulle että "ei tässä enää mikään suruaika ole, kaikki hyvin".

Minusta se on väärin että hän ei ota mun tunteita huomioon eikä ymmärrä "luopua" minusta, kun se olisi kaikille parhaaksi.

Nyt hän toistellut samaa asiaa "sinua tekisi mieli". Okei halut ne on hiirelläkin ja tämä mies ei ole varmasti ikinä ollut mikään pleijeri naistenmies, vaan 1naisen mies. Mutta kyllä mua silti loukkaa koko tää tilanne ja että hänellä joskus päällimäisenä seksi mielessä, mikä ajaa mua vielä kauemmaksi hänestä enkä halua nähdä "sua tekis mieli" sanojen siivittämänä. Pelkästään seksi ei auta meitä lähentymään vaan siihen tarvitaan paljon muutakin.

Huoh ymmärtääkö kukaan mun näkökantaa tähän asiaan..

Lue lisää

Oletkohan nyt ymmärtänyt kommentit oikein, nimimerkki mahdoton? Eihän tässä olla ketään syyttämässä eikä ketään tuomitsemassa. Itse en ainakaan puooustele ketään, vaan Sinua ajatellen toivon, että tiedostat asemasi, mikäli päädyt seurustelemaan tuoreen lesken kanssa.

JOS sinä olet aikuinen, kypsästi ajatteleva nainen, niin ymmärrät että vain jokunen kuukausi sitten puolisonsa kuolemalle menettänyt kolmekymppinen mies on surustaan huolimatta seksuaalinen olento, joka kaipaa myös läheisyyttä ja kosketusta. Tästä kertoo sekin, että hän on joka toinen päivä valmis ottamaan etäisyyttä ja joka toinen päivä taas haluaa läheisyyttä.

Vastikään leskeksi jäänyt nuori mies on vielä shokissa ja kadoksissa itsensä kanssa. Kuollut puoliso täyttää hänen ajatuksensa, mutta keho tietää että elämän on jatkuttava.

Me ihmiset olemme erilaisia myös seksuaalisuutemme suhteen. Joillekin riittää kerran kuussa, jotkut tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, noin karkeasti ilmaistuna.

Menetin oman puolisoni 32-vuotiaana, joten tiedän mistä puhun. Ymmärrän sekä sinua että vasta leskeksi jäänyttä nuorta miestä. Läheisyyden ja kosketuksen tarve ovat aivan normaaleja ihmiselämään kuuluvia asioita, se sinun täytyy tiedostaa ja hyväksyä.

Vain sinä voit omalta osaltasi päättää siitä, haluatko olla laastarisuhde, josta on mahdollisuus aikaa myöten kehittyä myös aidosti ja oikeasti rakastava ihmissuhde. Tsemppiä teille molemmille.

Jo 5 vuotta yksin kirjoitti:

Oletkohan nyt ymmärtänyt kommentit oikein, nimimerkki mahdoton? Eihän tässä olla ketään syyttämässä eikä ketään tuomitsemassa. Itse en ainakaan puooustele ketään, vaan Sinua ajatellen toivon, että tiedostat asemasi, mikäli päädyt seurustelemaan tuoreen lesken kanssa.

JOS sinä olet aikuinen, kypsästi ajatteleva nainen, niin ymmärrät että vain jokunen kuukausi sitten puolisonsa kuolemalle menettänyt kolmekymppinen mies on surustaan huolimatta seksuaalinen olento, joka kaipaa myös läheisyyttä ja kosketusta. Tästä kertoo sekin, että hän on joka toinen päivä valmis ottamaan etäisyyttä ja joka toinen päivä taas haluaa läheisyyttä.

Vastikään leskeksi jäänyt nuori mies on vielä shokissa ja kadoksissa itsensä kanssa. Kuollut puoliso täyttää hänen ajatuksensa, mutta keho tietää että elämän on jatkuttava.

Me ihmiset olemme erilaisia myös seksuaalisuutemme suhteen. Joillekin riittää kerran kuussa, jotkut tarvitsevat kaksi kertaa päivässä, noin karkeasti ilmaistuna.

Menetin oman puolisoni 32-vuotiaana, joten tiedän mistä puhun. Ymmärrän sekä sinua että vasta leskeksi jäänyttä nuorta miestä. Läheisyyden ja kosketuksen tarve ovat aivan normaaleja ihmiselämään kuuluvia asioita, se sinun täytyy tiedostaa ja hyväksyä.

Vain sinä voit omalta osaltasi päättää siitä, haluatko olla laastarisuhde, josta on mahdollisuus aikaa myöten kehittyä myös aidosti ja oikeasti rakastava ihmissuhde. Tsemppiä teille molemmille.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Kuinkakohan monta kertaa mun pitää hakata päätä seinään tän asian kanssa.

Tiedän että osaan olla vaikea ihminen ja niin on mieskin sen jo huomannut/kokenut tämän 4kuukauden aikana. Uskon että se olis saanut paljon helpommankin laastarisuhteen.

Oikeastaan toivon että mies hakee seksinsä ja seuransa jostain muualta, sille tekee nyt hyvää katsella ympärilleen ja kokeilla. Minä jatkan elämääni ja ehkä me viel joskus vaihdetaan kuulumisia jos tunteet säilyvät.

ehkä joskus onni kirjoitti:

Mieheni menehtyi äkillisesti kaksi kuukautta sitten. Hän oli elämäni rakkaus ja olimme yhdessä nuoruudesta asti liki 30 vuotta onnellisina rakkaudestamme ja intohimostamme. Puhuimme aikoinaan myös kuolemasta. Molemmat olimme samaa mieltä siitä, että kun toinen lähtee, toisen on jatkettava elämäänsä. Sillä ei ole merkitystä tuleeko onni 2 kk:n tai 2 vuoden kuluttua. Toivottavasti kuitenkin tulee.

Olen pitänyt, kalleinta aarrettani, vihkisormustani edelleen vasemmassa nimettömässä. Nyt on suunnitelmissani muuttaa sormus oikean käden nimettömään. Siinä se joka päivä minua muistuttaa kuolleesta rakastetustani ja hänen kanssaan kokemastani rakkaudesta.

Suru on suuri ja lohduton, mutta olen avoin uudelle rakkaudelle, jospa saisin vielä kokea onnen.

Lue lisää

Minun mies kuoli vuosi sitten onnettomuudessa. Oli ylä- ja alamäkiä avioliitossa, mutta vieläkin pidän sormuksia sormessa enkä halua viestittää sinkkuutta. Vuosi suruaikana tuntuu kovin lyhyeltä, ihan kuin kuolema olisi tapahtunut kuukausi sitten.

Tuskin tulen etsimään ainakaan aktiivisesti uutta kumppania, koska sopivan löytyminen tuntuu aika epätodennäköiseltä.

Mies suunnitteli kanssani tulevaisuutta ja puhui jopa mahdollisesta yhteenmuuttamisesta.

Mies halusi enemmän lyödä asioita lukkoon vakavan parisuhteen kannalta kuin minä. Itse epäilin miehen kykyä uuteen suhteeseen niin pian puolison kuoleman jälkeen, ja siksi painoin jarruja päälle.

Joten tässä ei ole kysymys siitä että asiat olisivat pyörineet vain minun navan ympärillä.

mahdoton. kirjoitti:

Mies suunnitteli kanssani tulevaisuutta ja puhui jopa mahdollisesta yhteenmuuttamisesta.

Mies halusi enemmän lyödä asioita lukkoon vakavan parisuhteen kannalta kuin minä. Itse epäilin miehen kykyä uuteen suhteeseen niin pian puolison kuoleman jälkeen, ja siksi painoin jarruja päälle.

Joten tässä ei ole kysymys siitä että asiat olisivat pyörineet vain minun navan ympärillä.

Lue lisää

Nimimerkki Mahdoton vaikuttaa aikuiselta, kypsästi ajattelevalta ihmiseltä. Varmaan tiedostatkin sen tosiasian, että luonto tekee tehtävänsä - nuori ihminen tarvitsee ja kaipaa läheisyyttä, fyysistä kosketusta. Siinä mielessä elät nyt etsikkoaikaasi.

Mieti tarkoin, onko sinulla on riittävän lämmin ja avara sydän ymmärtämään ja hyväksymään senkin tosian, että myös 4-vuotias pikkupoika tarvitsee elämäänsä lämmintä syliä ja rakkautta. Jos hyväksyt osaksi omaa elämääsi traumaattisen menetyksen kokeneen miehen, sinun täytyy hyväksyä ja sulkea sydämeesi myös rakkaasi pieni, äiditön poika. Sinun tiesi tasavertaiseksi kumppaniksi rakkaasi rinnalle käykin oikeastaan pienen pojan kautta.

Sanoit, että teillä on molemmilla vahvat tunteet toisianne kohtaan. Edesmennyt vaimo tulee aina säilyttämään sijansa rakkaasi sydämessä, mutta sinulla on aikaa myöten MAHDOLLISUUS voittaa itsellesi tasavertainen paikka rakkaasi rinnalla. Edellyttää tietenkin sitä, että jaksat kuunnella, hyväksyä ja tukea rakastasi hänen toipuessaan tähänastisen elämänsä suurimmasta enetyksestä.

Ihmissydän on siitä merkillinen kapistus, että sinne mahtuu monta rakkautta.

Olen varma siitä, että rakkaasi kuollut vaimo toivoi miehensä löytävän uuden kumppanin ja mahdollisuuden jatkaa mahdollisimman normaalia perhe-elämää.

Toivon lämpimästi, että teet teidän kaikkien kannalta viisaan päätöksen.

Avara sydän kirjoitti:

Nimimerkki Mahdoton vaikuttaa aikuiselta, kypsästi ajattelevalta ihmiseltä. Varmaan tiedostatkin sen tosiasian, että luonto tekee tehtävänsä - nuori ihminen tarvitsee ja kaipaa läheisyyttä, fyysistä kosketusta. Siinä mielessä elät nyt etsikkoaikaasi.

Mieti tarkoin, onko sinulla on riittävän lämmin ja avara sydän ymmärtämään ja hyväksymään senkin tosian, että myös 4-vuotias pikkupoika tarvitsee elämäänsä lämmintä syliä ja rakkautta. Jos hyväksyt osaksi omaa elämääsi traumaattisen menetyksen kokeneen miehen, sinun täytyy hyväksyä ja sulkea sydämeesi myös rakkaasi pieni, äiditön poika. Sinun tiesi tasavertaiseksi kumppaniksi rakkaasi rinnalle käykin oikeastaan pienen pojan kautta.

Sanoit, että teillä on molemmilla vahvat tunteet toisianne kohtaan. Edesmennyt vaimo tulee aina säilyttämään sijansa rakkaasi sydämessä, mutta sinulla on aikaa myöten MAHDOLLISUUS voittaa itsellesi tasavertainen paikka rakkaasi rinnalla. Edellyttää tietenkin sitä, että jaksat kuunnella, hyväksyä ja tukea rakastasi hänen toipuessaan tähänastisen elämänsä suurimmasta enetyksestä.

Ihmissydän on siitä merkillinen kapistus, että sinne mahtuu monta rakkautta.

Olen varma siitä, että rakkaasi kuollut vaimo toivoi miehensä löytävän uuden kumppanin ja mahdollisuuden jatkaa mahdollisimman normaalia perhe-elämää.

Toivon lämpimästi, että teet teidän kaikkien kannalta viisaan päätöksen.

Lue lisää

Kiitoksia paljon vastauksista ja kannustavista, realistisista sanoista :)

Niinkuin aiemmin mainitsin että molemmissa on/oli vikaa. On mullakin omasta lapsuudesta ja elämästä traumoja, enkä aina osaa käyttäytyä kuin hyvää vaimoainesta oleva mallikansalainen. Mies sen itsekkin huomasi että pidän sisälläni asioita, asioita joista on vaikea kertoa ja puhua.

Sanoin miehelle suoraan että jännitin lapsen tapaamista ja tutustumista, ihan vaan kaiken juuri tapahtuneen takia. Yritin kuitenkin aina puheissa ottaa myös lapsen huomioon yms.

Eniten tässä vaivaa se kun mielestäni miehellä oli niin kiire lyödä hynttyyt yhteen. Ehkä hän yritti toimia kuten ennenkin ja edetä suhteissaan aikailematta, paitsi että tällä kertaa oli suuri suru taustalla joka sekoitti miehen päätä ja käyttäytymistä.

Ehkä hän tapaa toisen naisen joka pystyy sata lasissa hyppäämään suhteeseen ja ottamaan kaiken avosylin vastaan, toisin kuin minä.

En tiedä, ehkä niin käy tai ehkä tämä on vaan omaa epävarmuuttani. Ehkä meistäkin voi vielä tulla jotain.

Jatkan omaa elämääni, kevätkin on jo tulossa.

Luitko oikeasti koko viestiketjun läpi jos yleisellä tasolla, syyttävä sormi minuunkin päin osoitettuna toteat, että olen niin itsekeskeinen ja haluan kaiken nyt heti?

Eli minun tunteista viis, mies ja hänen surunsa ovat nyt tärkeysjärjestyksessä nro1. Mä en tieten tahtoen ihastunut leskeen, enkä ole häntä pakottanut olemaan juuri minun kanssa.

Kesän lopussa kun tutustuttiin niin kysyin häneltä milloin hänen puolisonsa kuoli. Hän vastasi "kuukausia sitten". Todellisuudessa me harrastettiin ensimmäisen kerran seksiä kun hänen puolisonsa oli vielä kylmiössä, tuhkausta odottamassa. Tästä mies ei kuitenkaan kertonut mulle mitään, yksi päivä kun meidän juttu oli jo tovin jatkunut, hän vaan mainitsi että "tänään oli uurnan lasku, jotain ruuhkaa ollut hautausmaalla". Siitä sitten laskin että okei 1 1=2.
En olisi suostunut seksiin jos olisin tienny että miehen puoliso makaa ruumishuoneella, odottamassa viimeistä matkaansa. Minusta tämä oli väärin kaikkia, ja etenki miehen puolisoa kohtaan.

No nyt oon torjunut miehen seksiviestit ja sitä kautta yrityksen lähestyä minua. Mutta silti edelleen mies laittaa viestiä ja kyselee päivän kuulumisia. Toki yritän vastaa hänelle ystävällisesti takaisin, mut oon jo tippunu kärryiltä että mitä hemmettiä hän haluaa minusta. Enkä nyt jaksa nostaa kissaa pöydälle koska meidän välit on tällä hetkellä sopuisat ja vaivattomat.

Mutta mitä mies hyötyy siitä että silloin tällöin vaihdetaan parit viestit? Oon ymmärtäny että laastarisuhteet sisältävät paljon seksiä ja läheisyyttä. Meidän viime näkemisestä on pian 2kk joten ei tässä paljoo käsikynkässä ole oltu.

mahdoton. kirjoitti:

Luitko oikeasti koko viestiketjun läpi jos yleisellä tasolla, syyttävä sormi minuunkin päin osoitettuna toteat, että olen niin itsekeskeinen ja haluan kaiken nyt heti?

Eli minun tunteista viis, mies ja hänen surunsa ovat nyt tärkeysjärjestyksessä nro1. Mä en tieten tahtoen ihastunut leskeen, enkä ole häntä pakottanut olemaan juuri minun kanssa.

Kesän lopussa kun tutustuttiin niin kysyin häneltä milloin hänen puolisonsa kuoli. Hän vastasi "kuukausia sitten". Todellisuudessa me harrastettiin ensimmäisen kerran seksiä kun hänen puolisonsa oli vielä kylmiössä, tuhkausta odottamassa. Tästä mies ei kuitenkaan kertonut mulle mitään, yksi päivä kun meidän juttu oli jo tovin jatkunut, hän vaan mainitsi että "tänään oli uurnan lasku, jotain ruuhkaa ollut hautausmaalla". Siitä sitten laskin että okei 1 1=2.
En olisi suostunut seksiin jos olisin tienny että miehen puoliso makaa ruumishuoneella, odottamassa viimeistä matkaansa. Minusta tämä oli väärin kaikkia, ja etenki miehen puolisoa kohtaan.

No nyt oon torjunut miehen seksiviestit ja sitä kautta yrityksen lähestyä minua. Mutta silti edelleen mies laittaa viestiä ja kyselee päivän kuulumisia. Toki yritän vastaa hänelle ystävällisesti takaisin, mut oon jo tippunu kärryiltä että mitä hemmettiä hän haluaa minusta. Enkä nyt jaksa nostaa kissaa pöydälle koska meidän välit on tällä hetkellä sopuisat ja vaivattomat.

Mutta mitä mies hyötyy siitä että silloin tällöin vaihdetaan parit viestit? Oon ymmärtäny että laastarisuhteet sisältävät paljon seksiä ja läheisyyttä. Meidän viime näkemisestä on pian 2kk joten ei tässä paljoo käsikynkässä ole oltu.

Lue lisää

Jos mies edelleen ottaa yhteyttä niin olet joko antanut positiivista singnaalia tai mies on sairas.
Katkaise suhde heti koonaan.
Tietenkin jos pelaat jotain peliä niin pidät suhdetta jollakin tasolla hengissä.

Miestä kohtaan on väärin jos annat väärää toivoa.

Oon kyllä antanu miehen kuulla kunniansa käytöksestään, monestakin eri asiasta.

Kun siinähän se juuri onkin, en halua miehestä eroon. Haluaisin yrittää suhdetta hänen kanssa, mutta pelottaa jos alkaa taas se sama vuoristorata mitä aikaisemmin oli kun oltiin päivittäin tekemisissä.

En usko että mies on seksiaddikti. Hän kertoi että oon hänen kolmas naisensa ja uskon tähän täysin. Sanotaanko että hän on enemmän ujo kuin casanova. Ja kuinka kauan hänen on täytynyt olla ilman seksiä, kun on monet vuodet ollu syöpää sairastavan tukena ja vierellä? Että jossain määrin jopa ymmärrän miestä.

mahdoton. kirjoitti:

Oon kyllä antanu miehen kuulla kunniansa käytöksestään, monestakin eri asiasta.

Kun siinähän se juuri onkin, en halua miehestä eroon. Haluaisin yrittää suhdetta hänen kanssa, mutta pelottaa jos alkaa taas se sama vuoristorata mitä aikaisemmin oli kun oltiin päivittäin tekemisissä.

En usko että mies on seksiaddikti. Hän kertoi että oon hänen kolmas naisensa ja uskon tähän täysin. Sanotaanko että hän on enemmän ujo kuin casanova. Ja kuinka kauan hänen on täytynyt olla ilman seksiä, kun on monet vuodet ollu syöpää sairastavan tukena ja vierellä? Että jossain määrin jopa ymmärrän miestä.

Lue lisää

Nyt kerroit että tämn miehen vaimo kuoli sypään sairastetuaan pitkään.
Tuliko mieleen että surutyötäkin on tehty jo pitkään?

Muuttuuko tilanne avioerotilanteessa, asuuserossa on oltu pitkään ja ero astunut voimaan, saako sitä sen jälkeen olla seksisuhde?
Sinua tuntui suututtavan se ettäsinulle ei kerrottu että mies on vapautunut vasta äsken???

Kerroit myös että haluaisit seurustella mutta toisaalta et?????

Minusta tuntuu että mies on tehnyt pätöksensä, voi olla että hän on keskustellut tästä tilanteesta edsmenneen puolisonsa kanssa ja on omantuntonsa kanssa sujut.
Sulla tuntuu nyt olevan se epävarmuus päällä, soudat ja huopaat.

Syöpää sairastava....... kirjoitti:

Nyt kerroit että tämn miehen vaimo kuoli sypään sairastetuaan pitkään.
Tuliko mieleen että surutyötäkin on tehty jo pitkään?

Muuttuuko tilanne avioerotilanteessa, asuuserossa on oltu pitkään ja ero astunut voimaan, saako sitä sen jälkeen olla seksisuhde?
Sinua tuntui suututtavan se ettäsinulle ei kerrottu että mies on vapautunut vasta äsken???

Kerroit myös että haluaisit seurustella mutta toisaalta et?????

Minusta tuntuu että mies on tehnyt pätöksensä, voi olla että hän on keskustellut tästä tilanteesta edsmenneen puolisonsa kanssa ja on omantuntonsa kanssa sujut.
Sulla tuntuu nyt olevan se epävarmuus päällä, soudat ja huopaat.

Lue lisää

Olet oikeassa. Ihminen alkaa tehdä surutyötä heti,kun kuulee vakavasta puolison sairaudesta. Vaikka kuin pitäisi toivoa yllä, ihminen varautuu aina pahimpaan. Kun tauti on kestänyt jo vuosia ja viimein menehtyy, niin surutyö on jo suurelta osin tehty, enää on käytännön asiat mitä liittyy kuolemaan.

Sama pätee myös avioeroon, että puoliso joka haluaa erota, alkaa tehdä eron tuottamaa surutyötä heti kun alkaa miettimään vakavasti eroa. Kun eroa on miettinyt tarpeeksi pitkän ajan, on valmis eroamaan. Siksi ei pidä ihmetellä , jos jotkut etsivät heti eron jälkeen kumppania.

On tosiaan väärä luulo, että kaikki tekevät hirveästi surutyötä ja heidän kuuluu surra vuosia, kun puoliso tai muu läheinen on kuollut pitkäaikaiseen sairauteen. Tiedän lähipiiristä , että pariskunta keskusteli ja sopi kaiken kuoleman varalta, vaimon toive on ollut, että mies ei jää yksin vaan löytäisi uuden samanhenkisen kumppanin rinnalleen. Ei ole vielä löytänyt - kuulema.

surutyö usein tehty kirjoitti:

Olet oikeassa. Ihminen alkaa tehdä surutyötä heti,kun kuulee vakavasta puolison sairaudesta. Vaikka kuin pitäisi toivoa yllä, ihminen varautuu aina pahimpaan. Kun tauti on kestänyt jo vuosia ja viimein menehtyy, niin surutyö on jo suurelta osin tehty, enää on käytännön asiat mitä liittyy kuolemaan.

Sama pätee myös avioeroon, että puoliso joka haluaa erota, alkaa tehdä eron tuottamaa surutyötä heti kun alkaa miettimään vakavasti eroa. Kun eroa on miettinyt tarpeeksi pitkän ajan, on valmis eroamaan. Siksi ei pidä ihmetellä , jos jotkut etsivät heti eron jälkeen kumppania.

On tosiaan väärä luulo, että kaikki tekevät hirveästi surutyötä ja heidän kuuluu surra vuosia, kun puoliso tai muu läheinen on kuollut pitkäaikaiseen sairauteen. Tiedän lähipiiristä , että pariskunta keskusteli ja sopi kaiken kuoleman varalta, vaimon toive on ollut, että mies ei jää yksin vaan löytäisi uuden samanhenkisen kumppanin rinnalleen. Ei ole vielä löytänyt - kuulema.

Lue lisää

>...Kun tauti on kestänyt jo vuosia ja viimein menehtyy, niin surutyö on jo suurelta osin tehty, enää on käytännön asiat mitä liittyy kuolemaan.<

Tuo väittämä ei todellakaan pidä paikkaansa, sen voin kertoa omasta kokemuksesta.

Meillä oli 1,5 vuotta aikaa jättää pitkät jäähyväiset. Luulin, että selviäisin surutyöstä helpommalla, kun ehdin tehdä surutyötä jo diagnoosista lähtien. Se surutyöhön liittyvä pahin shokkivaihe tuli kyllä käytyä läpi ja käsiteltyä silloin diagnoosin selvittyä, mutta suru ei ollut yhtään vähäisempi. Kaikkinielevän mustan surun vaihe kesti itselläni yli 3 vuotta, kunnes tietoisesti opettelin huomaamaan että aurinko lämmittää, linnut laulavat ja elämässä on edelleenkin myös hyviä asioita jos vain itse kykenen ne huomaamaan ja aistimaan.

Olen jo ikäihminen, joten en edes kaipaa rinnalleni uutta kumppania. Elän ihan hyvää, omanäköistäni elämää. Iloitsen kauniista kodista, matkustelen, käyn ystävien kanssa teatterissa, konserteissa ja nautin hyvästä ruoasta ystävien seurassa. Sydäntä vihlaisee, kun näen vanhan pariskunnan kävelevän käsikynkkää - sitä onnea ei meille suotu. En kuitenkaan halua kadehtia toisten onnea, vaan teen kaikkeni hyvän oman elämän eteen.

Luulen että surun kokeminen ja siitä selviytyminen on persoonakohtaista ja riippuu parisuhteen laadusta. Parisuhteita on monenlaisia, niinkuin meitä ihmisiäkin. Joskus kuolema voi olla ahdistavasta ja huonosta, jopa väkivaltaisesta parisuhteesta vapauttava ratkaisu, jolloin toipuminenkin käy hetkessä.

Onnea on monenlaista kirjoitti:

>...Kun tauti on kestänyt jo vuosia ja viimein menehtyy, niin surutyö on jo suurelta osin tehty, enää on käytännön asiat mitä liittyy kuolemaan.<

Tuo väittämä ei todellakaan pidä paikkaansa, sen voin kertoa omasta kokemuksesta.

Meillä oli 1,5 vuotta aikaa jättää pitkät jäähyväiset. Luulin, että selviäisin surutyöstä helpommalla, kun ehdin tehdä surutyötä jo diagnoosista lähtien. Se surutyöhön liittyvä pahin shokkivaihe tuli kyllä käytyä läpi ja käsiteltyä silloin diagnoosin selvittyä, mutta suru ei ollut yhtään vähäisempi. Kaikkinielevän mustan surun vaihe kesti itselläni yli 3 vuotta, kunnes tietoisesti opettelin huomaamaan että aurinko lämmittää, linnut laulavat ja elämässä on edelleenkin myös hyviä asioita jos vain itse kykenen ne huomaamaan ja aistimaan.

Olen jo ikäihminen, joten en edes kaipaa rinnalleni uutta kumppania. Elän ihan hyvää, omanäköistäni elämää. Iloitsen kauniista kodista, matkustelen, käyn ystävien kanssa teatterissa, konserteissa ja nautin hyvästä ruoasta ystävien seurassa. Sydäntä vihlaisee, kun näen vanhan pariskunnan kävelevän käsikynkkää - sitä onnea ei meille suotu. En kuitenkaan halua kadehtia toisten onnea, vaan teen kaikkeni hyvän oman elämän eteen.

Luulen että surun kokeminen ja siitä selviytyminen on persoonakohtaista ja riippuu parisuhteen laadusta. Parisuhteita on monenlaisia, niinkuin meitä ihmisiäkin. Joskus kuolema voi olla ahdistavasta ja huonosta, jopa väkivaltaisesta parisuhteesta vapauttava ratkaisu, jolloin toipuminenkin käy hetkessä.

Lue lisää

Pahoittelen, että kirjoitukseni antoi yksipuolisen kuva. Tarkoitukseni oli painottaa, että surutyö on tehty USEIN ennakkoon, kun kyse on pitkäaiksesta vakavasta sairaudesta. Laitoinkin otsikkoon että surutyö on usein tehty. Ei siis ole tehty aina ja suru voi kestää vuosia jopa lopun ikää..

Mitään ei voi yleistää, mutta havaitsin myös ammattissani ja pitkän elämän kokeneena, että käsitykseni on usein pitänyt paikkansa. Mutta olemme erilaisia, joten kokemuksia riittää laidasta laitaan. Pitää muistaa myös, että nykyisin pariskunnat kykenevät puhumaan eläissään asiat kuoleman varalta, varsinkin sairastumistapauksissa ( tiedän sopimuksia ilman sairauksiakin) ja jäljelle jäänyt toteuttaa kuin ovat sopineet ja kunnioittaa keskinäistä sopimustaan.

Olen samaa mieltä , ettei kaikki kaipaa uutta kumppania ei nuoremmatkaan aina ja puhumattakaan ikääntyneistä. Olen nähnyt senkin, kun lähimmän naapurini puoliso menehtyi ja ei mennyt kuukautta, kun tilalle muutti ennestään tuntemansa leskimies jonka vaimo oli kuollut muutamaan kuukautta aiemmin. Olivat perhetuttuja ja eläkeikäisiä. Onneksi olemme erilaisia, mutta emme voi olla toisten elämän tuomareita.

tuskin kukaan jätkä jaksaa kuukausi tolkulla piirittää piparin toivossa muijaa joka on jo kaadettu. vaikuttaa vaan et tää jätkä hieman sekaisin siitä menetyksestä varmaan.

Vaimoni kuoleman jälkeen tapasin erään henkilön ja tekstailtiin ja juteltiin mukavia.
Yht äkkiä hän vetäytyi ja halusi omaa rauhaa.
No annoinhan minä hänen olla rauhassa.
Kuukausi myöhemmin hän otti yhteyttä mutta olin jo tavannut leskeksi jääneen henkilön joka ymmärsi minua leskeä.
Tapauksesta on jo yli 9 vuotta ja ole edelleenkin löytämäni lesken kanssa