Kamalan ihmisen tylsä elämä

Ssssssara

Joo en edes tiedä mitä tällä tekstillä haen. Kaipa tahdon jonkinlaista kannanottoa siitä, millaisena te muut tällaisen elämän(tai minut) näette ja miten voisi tehdä siitä itselleni mieluisemman. En tiedä, argh. Tuskinpa tätä kukaan jaksaa lukea. Joka tapauksessa hei, olen 20-vuotias, kaksi vuotta sitten kotoa muuttanut nuori naisihminen.

Peruskoulu ja ammattikoulu ovat nyt takana ja olen töissä noin 32h viikossa keskiraskaassa duunissa aamut, illat käyn iltalukiota. Lähdetäänpä vaikka tuosta koulusta. En tiedä yhtään mitä elämältäni haluaisin, monet asiat kiinnostavat, mutta en tiedä/usko, että minulla on älliä taikka voimia toteuttaa haaveitani. Lait kiinnostavat, biologia kiinnostaa, lääketiede kiinnostaa… ja kaikki alat joille tahtoisin vaativat järjettömän määrän opiskelua ja voimia. Jo nyt pelkästään iltalukio kuluttaa minusta kaikki mehut, eikä tunteja töissäkään voi vähentää, koska muuten laskujen maksamisesta tulisi yksi ongelma lisää. Miten helvetissä voisin ikinä opiskella jotain työn rinnalla ilman niin, ettei väsymys tappaisi? Kaiken huipuksi en edes tiedä haluanko oikeasti opiskella haavealojeni vaatimia vuosia, jos en sitten pidäkään siitä mitä teen. Pelkään myös kuluvani loppuun. Miksei ole olemassa helppoa ratkaisua tai selkeää kutsumusta, johon voisin tähdätä? Eipä ole ei ja täällä riudutaan. Sen kuitenkin tiedän, etten kunnianhimollani kestä nykyisessä työssäni, jossa ei eteneminenkään ole juuri mahdollista. Enkä edes tahdo edetä alallani. En tiedä käynkö lukiotakin tässä turhaan. Vaadin itseltäni parhaita arvosanoja ja revin kaiken jaksamisen ties mistä… ja sitten tajuankin joku päivä, etten hyötynyt koko paskasta ollenkaan, koska en kyennyt jatkamaan eteenpäin mihinkään.

Sosiaalinen elämäni on perseestä, tai ainakin se välillä tuntuu olevan. Olen perussosiaalinen ihminen, mutta kaipa aivan liian kranttu seurastaan. Minulla on pari todella hyvää ystävää ja nautin heidän seurastaan hyvissä määrin. En kuitenkaan juuri sen enempää jaksa ihmisiä; en jaksa viihdyttää, en keksiä tekemistä tai päivitellä asioita jatkuvasti. Haluan olla rauhassa, kirjoitella, käydä kävelyllä, pelailla, lukea, katsoa televisiota – olen ehkä maailman tylsin ihminen. Ei minulla ole harrastuksiakaan, koska tämän ikäisenä tuntuu jo olevan myöhäistä aloittaa mitään mitä haluaisin ja eihän tuohon minun kalenteriin mitään mahdu, vaikka saisinkin jostain mahdollisuuden. En voi juuri tehdä mitään, mistä nautin – päivät koostuvat työstä jota inhoan ja koulusta, josta pidän ”ehkä joskus.” Turhauttaa. Tuntuu kurjalta olla näin, en tiedä, kyyninen(?) ihminen – en juuri välitä ihmisistä, enkä edes halua tutustua ja jos tutustun, kyllästyn ihmiseen ja yhteydenpito loppuu. En edes tiedä mistä nuo nykyiset ystäväni sain, kaksi ihmistä joiden kanssa pärjään ja jaksan olla. Olen liian tarkka seurastani… ja kaiken päälle vielä jotenkin vinksahtaneen tunnevikainen. En tunne sääliä juuri ketään kohtaan – tutulta murtuu jalka, no voi voi. Joku kaatui rappusissa, ei kiinnosta. Asiakasta vituttaa, jaaha, saanen naurahtaa. Joku on velkojensa kanssa ongelmissa ja itkee siitä minulle.. en jaksa edes yrittää olla empaattinen. Olen itse niin tunnollinen, taktikoiva ja vastuullinen, että mielessäni tuomitsen ja tuhahdan. Mitäs meni sotkemaan oman elämänsä. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, vituttaa vain jos ihminen ei osaa pitää peruselämänasioitaan järjestyksessä. Toki jos kyseessä on joku näistä tärkeistä ihmisistä, perhe, ystävät – koen tuntevanikin jotain, tahdon olla tukena, huolestun ja välitän, kuuntelen ja autan. Mutta jotenkin asennoitumiseni muuta elämää ja oman kuplani ulkopuolella olevia ihmisiä kohtaan on todella julma ja armoton, en välitä. En pätkääkään. En edes itsestäni.

5

485

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jatkoaedelliseenAP

      Inhoan yli-innokkaita ihmisiä, joilla kaikki on niin kivaa ja hyvin. Naiivisuus, sitä en kestä lainkaan. Naurattaa tässä ihan, oon tosiaan niin kusipää, enkä edes tiedä voiko tätä enää laittaa äärimmäisrealistisen mieleni piikkiin. En hätkähdä juuri mistään, enkä siedä liioittelua, esimerkiksi pienten asioiden paisuttelemista. Olen tässä koko elämäni kuunnellut ainaista vikinää turhasta. ”sain haavan sormeen, no apua kohta pitää sormi amputoida.” Voi jestas.

      Mutta palataan taas hieman sosiaaliseen puoleen. Koen olevani onnellinen saadessani tehdä asioita joista pidän – eli juuri noita aikaisemmin mainitsemiani asioita. Mutta silti ne eivät tunnu aina riittävän. Kadehdin niitä, joilla on hienot sosiaaliset piirit, harrastukset, kalenteri täynnä tekemistä ja jatkuvasti ystävien tekstiviesteistä pirisevät puhelimet. He jaksavat käydä siellä sun täällä, heille tapahtuu, heillä on muutakin kuin vastuut – heillä on elämä, josta nauttia. He jaksavat pyöriä baarissa aamuyöhön asti, kun minä lähden kyllästyneenä puoleltayöltä. Heillä on tylsinä iltoina aina joku, jolle soittaa. Typerintä tässä on se, että vaikka tunnenkin kateuden pistävän minua ja tappotylsää elämääni, tiedän, etten kestäisi tuollaista sosiaalista rumbaa. En kestäisi sitä, en kestäisi niitä kaikkia ihmisiä, kuolisin varmaan oman tilan -ja ajanpuutteeseen. Silti olen niin helvetin kateellinen, koska minulla ei ole mitään, minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään ja minulle ei kelpaa mikään. Inhoan itseäni, tätä vinksahtanutta luontoa, josta muut kuitenkin niin helvetistä pitävät. Millainen sitten olen ulospäin, jos tässä lainailisin niitä, joilta olen kysynyt: älyttömän hauska, tunnollinen, kypsä, fiksu, kiltti, ahkera, vastuullinen, välittävä… Ehkä olenkin, mutta tuo tuntuu olevan vain sitä, mitä ulospäin näytän. En tietenkään näytä paskaa luontoani ulospäin, joku ajaisi varmaan ylitseni ja peruuttaisi päälle varmuuden vuoksi. En tosin tiedä haittaisiko sekään – ylitän tiet muutenkin asenteella ”jos ajat yli niin olkoot”. Miksen välitä? Siksi, ettei minulla ole mitään menetettävää. Tässä kun kerran ollaan, niin eletään sitten, mutta jos olisin saanut päättää, olisin jättänyt syntymättä. Ja ei, en ole masentunut - elämä vain on niin turhaa ja tylsää, samaa päivästä toiseen. Ja mikään ei kelpaa tälle typerälle muka-aikuiselle, joka inhoaa kaikkea ja johon niin monet kuitenkin tahtovat tutusta.

      • Heibai

        Ensinnäkin, rauhoitu. Olet stressaantunut ja vaadit itseltäsi liikaa. Lisäksi olet epävarma itsestäsi, elämästäsi ja tulevaisuudestasi. Tee olosi mahdollisimman mukavaksi: nuku tarpeeksi, syö hyvin - erityisesti vitamiinit ovat tärkeitä tähän vuodenaikaan, tee asioita, joista pidät ja ulkoile.

        Sitten, kun olosi on terävä ja rauhallinen, mieti, miten voisit tasapainottaa työn, iltalukion, ja vapaa-ajan. Kuinka paljon sinun on työskenneltävä, jotta rahasi riittävät, ja tunnet taloutesi olevan vakaa? Onko opiskeluissasi aika-raja, yritätkö suorittaa liikaa liian nopeasti? Opiskeletko jotain ns. ylimääräistä, mitä voisit jättää pois? Liian kiireinen ja rutiininomainen elämä tekee ihmisestä onnettoman.

        Olet epävarma siitä, mitä haluat opiskella tulevaisuudessa ja epäilet omaa kyvykkyyttäsi. Mieti kaikkia vaihtoehtoja, jotka vetoavat sinuun. Mikä niissä kiehtoo sinua? Miksi juuri nämä alat ovat sinun juttusi? Tutustu näihin aloihin, etsi tietoa siitä, millaista niiden opiskelu on.

        Jos epäilet omaa lahjakkuuttasi ja jaksamistasi, muista, että korkeakouluihin ja yliopistoihin hakevat ihmiset ovat aivan tavallisia omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sinä et ole altavastaajana ja mahdollisuutesi ovat yhtä hyvät kuin muidenkin. Joka vuosi aivan tavalliset ihmiset ovat suoriutuneet opinnoistaan, joten miksi sinä, joka on jaksanut jo näin kauan, et pystyisi siihen?

        Et ole tyytyväinen sosiaaliseen elämääsi. Koet, että teet jotakin väärin, ellet ole yhtä sosiaalinen kuin ystäväsi, mutta et kuitenkaan jaksaisi samaa tahtia heidän kanssaan. Muista, ettei sinun tarvitse olla kuten kaikki muut. Saat sosialisoida juuri sen verran, kun koet itsellesi tarpeelliseksi. Jos samat rutiinit ja asioiden jauhaminen rasittavat, koettakaa löytää jotain uutta tekemistä. Uusien ihmisten tapaaminen voi myös piristää. Muista, että vapaa-aika ei saisi tuntua pakkopullalta. Älä pakota itseäsi yrittämään liikaa, mutta oman mukavuusalueen ulkopuolella käyminen ja avoimuus uusille asioille voivat tuoda elämääsi virkistävää vaihtelua. Koskaan ei muuten ole liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta!

        Epäilet identiteettiäsi, etkä ole varma omasta persoonallisuudestasi. Ihmiset ovat muuntautumiskykyisiä, ja monella on erilaisia sosiaalisia rooleja, jotka vaihtuvat tilanteiden ja ihmisten mukaan. Aidoimmillaan ihminen on läheistensä, kuten perheen ja hyvien ystävien seurassa, sillä he välittävät meistä vilpittömästi juuri sellaisina kuin olemme. Onko sinun vaikea nähdä itsessäsi näitä läheistesi kuvailemia piirteitä? Mieti tilanteita, jossa olisit tuonut esiin näitä ominaisuuksia. Muistathan, että persoonallisuus ei ole kiveen hakattu; kilttikin ihminen voi olla ilkeä, tunnollinen saattaa joskus käyttäytyä holtittomasti. Älä myöskään ota paineita olla juuri sellainen kuin muut näkevät sinun olevan, sillä sinä tunnet itsesi paremmin kuin kukaan muu.


      • Tyty-88

        Ap kirjoituksesi oli suoraan kuin omasta elämästäni. Lohduttavaa tietää, että meidänlaisia on muitakin!


    • wtf :=0

      Shelvä ...

    • jj0

      työ.sali ja kotiin siinä on mun elämä itsellä eiole ees mitään illan istujaisia eikä oikeestaan kavereita et sun elämäs on kaukana tylsästä

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      272
      2763
    2. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      74
      1480
    3. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      42
      1446
    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      33
      1223
    5. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      7
      1164
    6. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      27
      1163
    7. Kellä on rumin tukka?

      Kuka on haapaveden rumin ihminen? Vinot silmät ja ikivanha mersu?
      Haapavesi
      9
      1161
    8. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      45
      1161
    9. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      43
      1099
    10. Kuinka paljon nalle harmittaa

      Kun mä saan panna hehkua ja sä et? :)
      Ikävä
      10
      1080
    Aihe