AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / labradorinnoutaja 5kk ja emännälle uhmailee, isännälle ei, miksi

labradorinnoutaja 5kk ja emännälle uhmailee, isännälle ei, miksi

12 Vastausta 249 Lukukertaa
Ruokin koiran, pidän koirastamme huolen, kun olen kotiäitinä, aivan ihana koira perheessamme, kun kaikki ovat koolla, mutta kun isäntä menee töihin alkaa koiralla uhmailut, ei usko mitään, ei käskyjä, ei mitään. Namupaloja joudun antamaan, että saan hetkeksi rauhan, pomppii, hyppii ja jopa puree leikillään minua. Lapsille ja isännälle ei tee mitään. Miksi?en ymmärrä. En ole satuttanut, en ollut lässyttäjä. Isäntä kun lenkkeilyttää hän on reipas poika, ei vedä, kun olen opettanut olemaan vetämättä, mutta kun minä lähden lenkille, olen se joka puhisee ja pihisee. Ei siitäkään tule mitään. Mitä teen? Tätä on nyt kestänyt kaksi pitkää viikkoa.

Ja toivon järkeviä viestejä ja josta on oikeasti apua, eikä mitään haukkumista, tai tuon tuon koiran sinne.

Kärsivällinen olen aina, mutta nyt tarvin apua, voi hyvät hyssykät sentään.
Koira on selvästi ottanut sinusta yliotteen,ei kunnioita sinua lainkaan.
Jos, rauhoitat koiraa namuilla se on oppinut,että kannattaa tehdä kaikki temput
jotta saa lisää namuja.
Isäntä taas on koiralle nro 1 jota se kunnioittaa,koska vaikuttaa,että isäntä on
tehnyt asiat selväksi johdonmukaisella toiminnalla.
Elikä koira on ottanut sinusta ylivallan ja siitä saat syyttää itseäsi.
Nyt määrätietoista koulutusta koiralle ja asiat viedään loppuun tai edessä on
todella vaikea ongelma.
Labradori kannattaa aina opettaa makupaloilla vaikka rauhoittumaankin. Namia esim 200 krt 200 onnistuneesta suorituksesta antaa. Ei varmasti vaadi enää suorituksesta makupaloja tosin makupaloilla on labradoria kiva palkita. Etenkin nuori labradori on malttamaton vaatii paljon liikuntaa. Harrastuksiin mukaan koiran kanssa.
Sinulle makuoala pelaa.

Jatkanko makupalojen antamista, se ainakin auttaa?
Ok.kiitos vastauksesta. Namupaloja annan yleensä kun tekee jotain hyvää, tänään opetin irti koiraa seuraamaan, hyvin meni. Kaksi kertaa olen antanut rauhoittelun takia namupalan, sen takia, kun vei nuorimmaisen tyttöni unupupun ja pyöri ympäri kämppää, sain pupun näin pois, teinkö väärin?

Tästä nyt en saanut mitään irti, mitä mun pitää tehdä, vaikki kysyin juuri sitä, kun sinullakin on kokemusta!
VIELÄ TÄMÄ LISÄYS

Hassuinta tässä nyt on se, että isäntä jota koira tottelee ei ole paljon kotosalla töitten takia ja isäntä ei opeta koiraa yhtään, muuta kun tänne ja paikka, that's it...
Joten en tajua, pitääkö minun lopettaa kouluttelu ja olla vähät välittämättä koirasta? Sekö saa koiran kunnioittamaan minua hoitajaansa....
5 kk labradori on täysi pentu labradori aikuistuu hyvin myöhään urokset alkaa rahoittua n 2 v.
Nyt saat neuvostani irti.
10 krt päivässä eri tilanteissa käsket koiran luoksesi istumaan sitten kuin koira malttaa sen tehdä annat makupalan. Jatkossa sitten käsket koiran edelleen istumaan menet koirasta 5m päähän sanot istu. Ettei koira lähde luoksesi. Vasta koiralle kutsusta tule. Koira saa lähteä luoksesi annat makupalan kuin koira luoksesi tulee. Voit myös käskeä koiran istumaan ennen kuin annat makupalan. Mut tärkeintä on saada koira luokse ja palkita. 200 krt ei tarkoita yhdellä kertaa opetusta vaan päivittäin ottaa opetuskierroksen. Tuolla periaatteella labradorin opetus opetti sitten mitä vaan sille. Labradori ei vaadi sitten kuin tehtävä on yliopetettu makupalaa toimii kaikille labradoreille. Labradori kantaa kaikkea koirallekkin voi antaa omia leluja kannettavaksi. Myös lapsen leluja saattaa suuhunsa ottaa. Ei se sitä pahuuttaan tee pyytää lelun pois kyllä labradori kantamansa esineen yleensä antaa muuta kuin sanoo et anna. Labradori opettamatta on erittäin vaikea pidettävä taluttaa omistajansa varmasti. Koirakouluun vaikka kauemmaksikin ettei pilaa heti pentua.
Anteeksi välimerkit.
Auttaako erillainen talutushihna, valjaat tai puoli kiristävä, jopa kiristävä hihna vetämistä, mitä suosittelette. Ok. Minäpäs opettelen tätä pennulle, ns. Odottamista. Luinkin että se auttaisi pennun kärsivällisyyteen, jaksamiseen odottaa. Harmittaa kun miehellä on kokemusta labbiksista ja minulla ei ole mistään koirista, vastuu on iso, mutta se ei haittaa, pääasia kun opin oikealla tavalla opettamaan...

Joten vinkkejä vain lisää kiitos. Varsinkin lenkkeilyyn...
Fleksiä ei tule koirille käyttää koskaan koiran tehtävä ei ole hortoilla siellä täällä talutettaessa. Samalla aiheuttaen ongelmia itselle ja toisille.
Tavallinen n 1,5 m hihna koiralle käyttöön. Koiralle ei tule koskaan käyttää kiristävää pantaa. Varsinkin Isoille koirille valjaat. Pitää huolehtia että valjaat ovat kunnolliset ja kunnolla kiinni ettei kainalot säry. On koiralle mukavampi ettei kaulasta vedetä mikä on todella karmeeta.
Valjaat. Mene liikkeeseen, jossa on oikeasti asiantunteva myyjä, joka osaa katsoa valjaitten oikean istuvuuden.
Opettelet itsekin miten voit opettaabkoiraasi. Nauti prosessista, älä pelkää virheitä. Anders Hallgrenin mukaan tarkkaile koiran käytöstä ja suuntaamalla ja vahvistamalla tiettyä käytöstä, voit opettaa koiraasi. Teit oikein lapsesi lelun kanssa. Toistojen kautta koirasi oppii. Et sinäkään kasvata kuntoasi maratonille menemällä heti juoksemaan maratonia. Kuntosi kasvaa kerta kerralla, kun käyt juoksulenkeillä. Tai et osaa keskustella englanniksi, kun sinulle on opetettu kolme kertaa "This is a dog".

Itse tein niin, että kun veijarimme nappaa iloisena hanskani (pakkanen puree ja jäytää sormiani), pyydän/ houkuttelen sitä tulemaan luokseni, pyydän sitä istumaan (minkä se on jo oppinut ja nauttii kamalasti kun osaa istua ja saa herkkupalan). Kun se istuu, se näkee sormieni välissä herkkupalan (Natural Menu herkkupaloja), rauhallisesti olen läsnä jokaisessa hetkessä, koira rauhoittuu kun se keskittyy, se päästää hampaistaan hanskan valmistautuessaan ottamaan herkkupalan. Nappaan hanskan, samalla annan herkkupalan ja kehun sitä hanskan noutamisesta.

Jos sillä on lelu, jonka pelkäät olevan vasrallinen tai pelkäät, että vekkulisi rikkoo sen, älä lähde koskaan takaa-ajoon, älä ole huomaavinasi, koira näkee ettet lähde leikkimään hänen kanssaan. Sitten menet aivan muina miehinä koiran luokse, rauhoittavasti pyydät kontaktia (katse) herkkupala kädessäsi, annat yhdellä kädellä herkun, toisella otatvlelun pois, ja samalla kehut koiraa. Tämä koiran luonnollisen käytöksen suuntaaminen ja vahvistaminen sen opettamisessa, on operatiivinen koulutusmuoto (Anders Hallgren).
Ensinnäkin, suhtautumisesi koiraanne on niin sitoutunut ja rakastava, että voit luottaa siihen, että ajan myötä tulet huomaamaan, että olet voittaja kaikkien pennun kasvatukseen liittyvien vastaantulevien tilanteiden kanssa. Kirjoituksestasi huomaa eläinrakkautesi, ja sen, että selviydyt varmasti koiranne kasvatuksesta ja koulutuksesta. Englantilaiset sanovat: "Where there' s a will, there' s a way".

Suosittelen lainaamaan ruotsalaisen koirankouluttajan Anders Hallgren'in kirjoja. Hänellä on 50 vuoden kokemus 'koirapsykologina'. Hän kehoittaa myös luottamaan omaan talonpoikaisjärkeen.

Sinä huolestutat itsesi aivan suotta, jos odotat pennulta liikaa tietynlaista 'koulutuksen mukaista' käytöstä. Pentu on pentu. Älä hermistu sen pentuilusta ja lelujen viemisestä. Tosin katso, ettei se syö lelujen pikkuisia. Ensimmäinen ohjeeni on, että ota rennosti, naura pentusi pentuilulle, äläkä ajattele, että sen pitäisi käyttäytyä jollakin toisella tapaa ja ettet osaisi.

Saitkin täällä viisaita neuvoja, miten rauhoittaa pentua opettamalla sitä istumaan. Pikkuhiljaa voit opettaa sitä, äläkä hermostu sen pentumaisesta hulluilusta. Muista, se on pentu. Pentu keksii leikkejä. Ei se leiki sinua kiusatakseen, tai ilkeyttään. Se leikkii koiramaisia leikkejä.

Itse en usko johtajuuspuheisiin. En niitä törmää, mutta en usko, että koira yrittää ottaa laumanjohtajan paikan esim sinua pompottamalla. Ei se tottele automaattisesti, koska se on pentu ja koska se ei tiedä mitä tehdä. Eivät lapsetkaan toimi kuten aikuiset.

Meille tuli yksivuotias sekarotuinen labbis. Aluksi panikoin sen pentumaisia temppuja. Se pentupuri ja oli oikea rasavilli. Olin oikeasti epätoivoinen. Minulla on ollut kaksikin pentua samanaikaisesti, eivät käyttäytyneet kuin tämä. Mutta...olivathan nekin aika rasittaviakin, mutta ennen kuin huomaatkaan, ne muuttuvat kasvaessaan. Nauti nyt pentusi pentumaisuudesta, älä ota hermareita! Älä vaadi itseltäsi liikoja. Naura! Älä koe, että sinun pitäisi kyetä täysin hallitsemaan PETUA!

Tämä meidän rasavilli muuttui kahdessa kk. Se ei enää pure, ei käyttäydy kuin sekopää. (Leikkitilanteissa on kyllä yhä veijari, vie hanskoja, kenkiä, temppuilee ja puree hihnaa...)

Ehdotan sinulle, koita edes parin päivän ajan keskittyä omaan käyttäytymiseesi, eikä niinkään pennun. Opettele tunnistamaan tunteitasi. Esim "Nyt hermostun, ja olen hätääntynyt." Tunnista tunteesi ja mieti rauhassa miksi hermostut. Hermostutko siksi, että koet menettäväsi hallinnan, kun pentu saa vaikka hepulin, juoksee lelun kanssa karkuun eikä tottele kun huutelet "Ei! Ei!" Näin esimerkiksi. Opettele ensin rauhoittamaan itsesi. "Ei ole hätää. Minun ei tarvitse kontrollouda sitä, mitä tapahtuu. Rauhoitan vain itseni".

Tulet huomaamaan, että kun olet rauhallinen, et enää mene niinkään mukaan siihen, mitä tapahtuu. Tarkkailet, mitä taoahtuu, ja sitten voit oman ulkopuolisuutesi ja rauhallisuutesi 'paikasta' esim rauhallisella äänellä ja rauhallisella hermoston tilastasi käsin ohjeistaa koiraa istumaan. Teet kaiken rauhallisesti, hitaasti, ja näin opetat koiraakin 'astumaan sisään' tilaan, jossa on rauhallista. Näin se oppii mieltämään istumisen rauhoittumisen paikaksi. Jotta voit opettaa koiralkesi tämän, sinun on ensiksi opetettava se itsellesi.

Koiran ylenpalttinen pentupureminen ja hepuliksi meneminen erityisesti sinun kanssasi ei ole vaarallista. Voit kuitenkin miettiä, että oletko itse rauhallinen sisäisesti ja ulkoisesti. Itse opin kantapään kautta, että meille yksivuotiaana tullut koira käyttäytyi 'hermostuneesti', koska se luonnollisesti oli epävarma uudesta tilanteesta. Miten muutoin se olisi voinut ilmaista sisäistä tilaansa? Nyt, kun se on rauhoittunut, tuo näykkiminen ja hyppiminen on jäänyt, tajuan miten hölmö itse olin, kun yritin kontrolloida tilannetta. Koiran käytös kertoo sen sisäisestä kokemuksesta. Se ilmentää epävarmuuttaan koiramaisella tavalla. Kunhan isäntä/emäntä rauhoittuu kuuntelemaan koiraa, tilanne muuttuu pikkuhiljaa, tai jopa yllättävän nopeasti.

Teidän koira on vielä pentu. Älä ota liikaa pulttia! Naura sille! Kärjistetysti voi sanoa, että ethän voi odottaa murrosikäisen lapsesi käyttäytyvän kuin seesteinen aikuinen. Pentukoira on ajoittain oikea pirupaholainen, kuten äitini sanoi muistellessaan syksyllä Taivaaseen lähtenyttä rakasta, rakasta 13,11 -vuotiasta koiraansa. Tulee aika, jolloin kyyneleet silmissäsi muistelet näitä aikoja, jolloin pentusi riehuu pentumaisella tavalla. Sinä yrität hermoheikkona saada koirasi käyttäytymään kuten luulet, että sen pitäisi (pikkuisen veijari-paholaisen) käyttäytyä.

Sinä tulet selviytymään loistavasti. Se on selvää, kun lukee persoonastasi rivien välistä. Muista, että sinäkin olet oppimassa. Pentusi nauttii elämänsä kokemuksesta. Siitä elämä on ihanaa! Ja se rakastaa sinua, koska se tuntee, miten sinä rakastat sitä. Se on vain koiranpentu, eikä se osaa olla muuta! Ja pitäisikö sen olla muuta? Voit pikkuhiljaa kouluttaa sitä, mutta rennosti itsellesi ja koirasi metkuille nauraen.
Suosittelen lukemaan viestiketjun "Labradorinnoutaja metsästyskoirana?"

Ketjussa on muun muassa Käyttöuros -nimimerkillä kirjoittavan labbiksen isännän (tai emännän) näkökulmia labbiksen kouluttamisesta. Tämä isäntä on poikkeuksellinen esimerkki hyvin onnistuneesta koiran isännyydestä. Itse sain motivaatiota koiran kanssa elämiseen ja kouluttamiseen Käyttöuroksen kokemuksista. Hän suosittelee labbiksen kanssa menemistä pentukouluun ja kertoo, mistä peruskoulutuksessa on kysymys.
 /   /  /  / labradorinnoutaja 5kk ja emännälle uhmailee, isännälle ei, miksi

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta