Ihastunut, mutta torjuu?

kannattaa pitää asiat yksinkertaisina, jos on kipinää ja siinä on mahdollisuuksia onnistumiseen, ei tuollasia väistöjä tehdä. Tällä väistöliikkeitä tekevällä on jotain syitä miksi hän niitä tekee ja sun kannattaa vain hyväksyä asia eikä jäädä kii.

Sinuna kohtelisin ihan normaalisti, jos törmäätte sanot moi:t yms. Mitään juttua ei kannata alkaa vääntämään väkisin, anna toisen olla rauhassa.

Toi yksinkertaisena pitäminen on hyvä ohje. Aina!
Mutta monimutkaista on se, miksi tuollaisia väisröjä tehdään. Jos keksit yksinkertaisia mahdollisia syitä, kerro.
Lähtökohta on kuitenkin se, että kipinä on (ollut) väsitelijälläkin.
Miksi pitää vältellä?

Voiko tilanne muuttua?

Olen ollut kiinnostunut ihan äskettäin yhdestä ihanasta naisesta. Hänkin mielestäni osoitti jonkinasteista kiinnostusta minuun, mutta etäännyin hänestä koska:

a) omat tunteeni ovat edelleen todella syvät häntä kohtaan
b) tilanne ei ole 'sopiva'
c) en usko hänen olevan tosissaan, vaan hän ns. projisoi minun tunteitani (kaikki lähti siitä kun ostin hänelle kukkia)

Olen siis mainitsemasi 'luikertelija'; välttelen kosketusta, hänen seuraansa jne...

Kiitos sasa1 kun vastasit!
Mutta siis: välttelet häntä, koska "omat tunteeni ovat edelleen todella syvät häntä kohtaan" - eokös tuo nyt ole aivan pöljää ja ristiriitaista????
Ja miksi tilanne ei ole sopiva, millainen sen pitäisi olla jotta olisi???
Et usko hänen olevan tosissaan - et usko??? mutta nyt et saa tolla menolla koskaan tietäöäkään!!! Tunteet kasvavat myös tutustuimisen ja tapaamisten myötä, sitten näkisit olet/ oletteko toistenne suhteen millaiset.

Sun syyt on aivan onnettomat, turhaan välttelet. Oleellisin on olemassa, sinun kiinnostuksesi. Anna palaa, äläkä ole luikertelija kuten mun ihastukseni. Sun syyt on tekosyitä.

Kiitos kuitenkin kun vastasit, jotakin pelkääjän logiikasta (tai sen puutteesta) satoin tajuta.
B) kohtasi on ainoa varteenotettava, mutta tilanteet eivät ole pysyviä.

TIlanne ei ole sopiva, koska tapaamme ns. virallisessa tilanteessa. Lisäksi meillä on jonkin verran ikäeroa, ja hänellä on muutakin säätöä. En koe, että viitsisin sekaantua sellaiseen tilanteeseen -> järki päässä you know, ei viitsi itseään tahallaan altistaa tilanteeseen, joka satuttaa.

Olemme kuitenkin jonkin verran keskustelleet, ja minua häiritsee se, että se mitä olen hänen ajatuksistaan saanut tietää, voisin kuvitella homman oikeasti toimivan. Hän tosin luulee, että minua kiinnostaa vain jatkuva riekkuminen ulkona ja tapahtumissa, vaikka päin vastoin, jos minulla olisi sellainen kuin hän, olisin mielelläni vain kotona :).

Hyvä jos ajatuksistani oli sulle apua :).

etkö voi kysyä asiaa häneltä itseltään?

Moi Sasa1,
otatko huomioon, että tolla tyylillä voit karkoittaa ihastuksesi lopullisesti (hän tekee väärät johtopäätökset eli olettaa, ettei sua kiinnosta enää, koska siltä näyttää).
Sitäkö haluat?
Vai toivoisitko oikeasti, että hän yrittäisi jotakin? Yrittämisessä on se ongelma, että jos vastakaikua ei tule tai toinen pakenee , voi myös lähestyjä vaikuttaa ahdistelijalta.On vaikee tietää milloin lopettaa, mut se piste tulee ja sitä tässä itsekin mietin omalla kohdalla... Älä pelaa, puhu jos puhevälit on.

Olen ymmärtänyt, että tunteiden herättely taitaa olla ihan turhaa enää. Joulun jälkeen hänen käytöksessään oli selkeä muutos, että ilmeisesti häntä ei kiinnosta enää.
Olen kyllä toivonut, että hän yrittäisi 'jotakin' selkeää. Olen itse ns. alisteisessa asemassa tässä meidän virallisessa suhteessa, joten minun on hiukka hankala alkaa häntä kosiskelemaan.

Luulen, että loppupeleissä minä olin se torjuja.. Sähköä oli ilmassa mutta kun san tietää hänen oleva varattu otin takapakkia olin sitten kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Välillä minusta tuntui että hän yritti ota selvää minusta ja minulla oli mahdollisuus tarttua syöttiin ja paljastaa itseni ja ties mihin se olisi johtanut.. Mutta itsesuojeluvaisto voitti. Minun oli vaika edes katsoa tätä naista koska pelkäsin paljastavani kaiken hänelle. Eli tässä tapauksessa torjunnan syy oli itsesuojelu ja paljastumisen pelko.

Minulle on käynyt niin, että ihastuin erääseen naiseen ja hän välillä selkeästi osoitti kiinnostuksen merkkejä, siis aivan päivän selviä, välillä taas piti pitkään hiljaiseloa, ei vastannut viesteihin, vaikutti siltä ettei seurani kiinnostanut jne. Kyllästyin tilanteeseen ja kun tuli nainen, joka oli selkeästi minusta kiinnostunut "valitsin" ennemmin hänet. Nyt välimme tämän toisen kanssa on hämmentävät, kiusalliset, oudot. Ei edelleenkään selvät, vaikka olemme ne selvittäneet.

Eli jos olette jostakusta kiinnostuneita, älkää vältelkö häntä, se voi pilata kaiken.

Olen tullut torjutuksi. Säätöä ja sähköä oli, mutta hänen ehdoillaan. Oli kivaa niin kauan kuin asioista ei puhuttu niiden oikeilla nimillä. Sain mitä tilasin. Sittemmin olen hankkinut enemmän itsekunnioitusta ja pelurit ovat jääneet pois. Muuttamalla omaa asennetta, koko ympäristö ja elämä muuttuu.

Itse olen käyttäytynyt tällä tavalla - viimeksi kun en ollut valmis aloittamaan mitään vakavampaa enkä halunnut vain jotain säätämistä (jouduttiin kuitenkin näkemään päivittäin muissa merkeissä). Olisi tuntunut hölmöltä kertoa ihastumisesta, jos se ei kuitenkaan johtaisi mihinkään. Ehkä olisi puhdistanut ilmaa, tiedän kyllä ettei tällainen käytös ole kauhean kivaa siitä toisesta...

Älä ota henkilökohtaisesti vaan jatka pää pystyssä eteenpäin!
Jos oikein vaivaa, voit toki kysyä siltä itseltään. Ihan fiiliksen mukaan.

f*ckin neuvot ovat mun mielestä aika asialliset.

Täällä oli muuten vielä vähän samanlaista pohdintaa ihastumisesta ja torjumisesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11763778

Veikkaisin, että hyväksikäyttöä/insestiä henkilön historiassa.
Tahtois, mut ei kuitenkaan tohdi, eli kaikki seksiin liittyvä aiheuttaa traumoja.

Jos ei o toi, niin sitten uskonnon kanssa ongelmia.

Mun kokemus oli se, että tuo toinen oli liian päällekäyvä, flirtti ja jopa estoton oikeastaan kaikessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. En voinut uskoa tämän kaiken tapahtuvan minulle.

Olen varma, että hänen persoonassaan olleet ristiriidat todellisuuden kanssa vain olivat liikaa minulle.

Joo ei kiitos enää yhtään sellaista ihmistä minun elämääni. Olen ollut ns. vapaata riistaa liian kauan.

Minua v tuttaa persoonani herättämät tunteet muissa ihmisissä. Mua voi kohdella miten vaan, koska olen olemassa.

Että mielellään pysytään asialinjalla. Ja minä pysyn poissa ihmisjoukoista, koska joku voi herättää minussa kaipuun ihmissuhteeseen. Että olisi sellainen normaali ja täysjärkinen..... Mutta se alkaakin sitten flirttailla minulle, ja asettaa minut johonkin sairaaseen oman identiteetin peittely-yritysten uhriksi!!!! tämä on niin totta, ja neljän lapsen äidiltä, onnellisessa AVIOLIITOSSA, puhässä ja vielä uskova ihminen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Me varmaan kuullaan hänestä vielä.

Minä olin kovinkin ihastunut yhteen ihanaan poikamaiseen naiseen jonka kanssa oli sähköä ja säpinää.

Kun näin hänet ensimmäisen kerran niin huomasin vain, että kyllä on ihmisellä harvinaisen kaunis hymy. Se vaan vei heti sydämen, mutta kun myöhemmin huomasin kuinka kaunis hän oikeasti olikaan, niin aloin vältellä häntä. Ei kai liian kauniin kanssa voi seurustella :) Vielä kun sain kuulla enemmän hänen kiinnostuksistaan ja mielestäni pinnallisista harrastuksista, niin siinä vaiheessa huomasin, ettei meistä voisi tulla koskaan mitään. Liian erilaiset.

Hän varmaan hämmästyi perääntymistäni, mutta järki vaan sanoi ei. Harmittaa, että liian erilaiseen voi ihastua niin syvästi.

Tuskin tapaan häntä enää koskaan, mutta usein muistelen lämmöllä ja hellyydellä ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Minulla oli juuri tänäänkin tällainen tilanne päällä eli lähestyminen-torjuminen ihastukseni kanssa. Hän kosketti ja kehui minua, jonka jälkeen vastavuoroisesti tarjosin luontevaa tilaisuutta (joka todella aidosti sopi tilanteeseen) viettää aikaa kahden kesken hetken verran, jonka kuitenkin torjui tekosyyn varjolla, joten jäi jotenkin äärimmäisen ristiriitainen tunnelma. Lisäksi selkeästi hakeutui seuraan useamman kerran päivän kuluessa, mutta lopuksi ei edes tervehtinyt ja suunnilleen vältteli...hohhoijaa!!!

itselläni ihastuksen vältteleminen on jatkunut viimeiset 5 vuotta. En osaa sanoa kumpi osapuoli on se "luikertelija" ja välttelijä. varmaan molemmat. Kävimme samaa koulua ja silloin oli jo jotain säätöä välillämme, koulu kuitenkin loppui ja molemmat jatkoimme elämäämme aivan erillään, mutta pidimme aina yhteyttä toisiimme. Aina kun juttelemme tilanteessa on pientä jännittyneisyyttä ja flirttiä.
Olemme nämä viimeiset viisi vuotta päätyneet säätämään toistemme kanssa aina jotain olimme seurustelusuhteessa tai emme. Olemme montakertaa yrittäneet olla vain ystäviä, mutta sekään ei ole ikinä onnistunut.
Yleensä jos yritämme puhua tunteista toinen pakenee tilanteesta. Aina toisella meistä on joku syy miksi ei voida olla yhdessä.
Monesti olen ajatellut että näin on hyvä koska emme sovi toisillemme, olemme liian eri maailmoista, mutta näin viiden vuoden säätämisen jälkeen olen ruvennut kyseenalaistamaan asiaa ja miettimään onko ne vain tekosyitä ja selittelyjä. Asialle haluaisi jo vihdoinkin jonkun päätöksen

On se kumma kun ei voi yhdessä olla eikä ilmankaan pärjää. Yksinkertaisuus on oikeasti hyvä juttu. Tällaiset asiat jää painamaan ja vaivaamaan mieltä, En suosittele kenellekkään.

Kukaan ei siis oikeastaan osaa sanoa miksi välttelee kun välttelee?
Mitä pahaa voisi tapahtua ihastuksen kanssa jos lopettais luikertelun?

Joskus "torjuminen" voi kuitenkin olla ihan puhdasta ujoutta ja toisen jännäämistä. Ei tarkoita etteikö tämä ihminen olisi tutustumisen arvoinen. Tässä tämä tulkintakysymys on mun mielestä ihan kohdillaan.

Ehkä se kuitenkin jotain tarkoittaa, että olet tulkinnut tämän käytöksen torjuvaksi. Kai siinä joku ero on, että näyttääkö toinen punaista vai jahkailee oman rohkeutensa kanssa...

Ei mustakaan ole hyvä haikailla ihmisiä ikuisuuksia. Joskus on kuitenkin ihan paikallaan puhdistaa ilmaa ja lähestyä/kommunikoida avoimemmin...

Kyllä mä myönnän torjuneeni vaikka olen jo aivan rakastunut. Kaikista luikerteluista huolimatta ollaan tultu koko ajan läheisemmiksi enkä todellakaan usko että se tähän jää. Niin suuri sähkö on edelleen välillämme. Tilanne vaan on molemmille uusi, kummallakaan ei ole historiassaan seurustelusuhdetta naisen kanssa. Hyvää tässä on se, että on tutustuttu rauhassa ja puhuttu paljon asioita, tunnemme toisemme siis melkoisen hyvin ja se on mielestäni hyvä pohja vakavammallekin suhteelle. En siis heittäisi kirvestä kaivoon jos toinen ensin torjuu tai johtaa harhaan. Uudet voimakkaina heränneet tunteet ovat usein niin hämmentävä juttu että tulee tehtyä vastoin omaa tahtoa ja hätiköityä. Ei näissä tarvita muuta kuin se pohjaton rakkaus toista kohtaan, hyväksyntä ja anteeksianto. Ja korostan, etten nyt tarkoita tilanteita joissa toinen yrittää toista väkisin. Vaan niitä kauniita tilanteita, joissa kaksi ihmistä vain yksinkertaisesti tuntee kuuluvansa toisilleen. Se kaikki ei aina tapahdu silmänräpäyksessä, mutta kun viimein pääsee toisen lähelle on se varmasti kaiken kuluneen ajan arvoista. Terveisin rakastunut.

Löysin tämä aloituksen, koska samaa mietin itsekin.

Luotan vaistooni, että hän pitää naisista ja meillä olikin jotain molemminpuolisesti. Ongelma on se, että tavataan virallisissa merkeissä ja aina muita ympärillä. Ja joillakin heistä on lievästi homofobioita.

Ei siinä mitään, jos ei joku tykkää minusta...mut kun välillä tuntuu että minua dissataan sen takia, ettei itse paljastuisi (en itsekään ole kaikille avoin) ja samanakin pvänä herätän kiinnostusta.

tällaisia tunteita/kiinnostusta ei ole ollut kuin kerran aiemmin. siksi rimpuilen.

Tässä selitystä: Ihastus täyttää ajatukset ja ajatukset alkavat muokkautua toiveiksi. Alkaa kuvitella mielessä tilanteita, joissa ihastus tulee vastaan tietyissä paikoissa, sanoo tai tekee tiettyjä asioita, soittaa, tekstaa..mielikuvitusmaailmassa nämä kaikki ovat merkkejä siitä, että rakkautta on ilmassa ja tarina jatkuu sen mukaisesti.
Sitten yhtäkkiä asioita tapahtuu irl. Tapahtuu niin kuin on kuvitellut satoja kertoja! Iskee paniikki. Mieli kääntyykin itseään vastaan ja alkaa tylyttää ensin itseä sisäisellä puheella siitä, että taas mua vaan kiusataan, ei tämä ole todellista eikä ainakaan molemminpuolista jne. Pään sisäinen tylytys muuttuu ulkoiseksi toiminnaksi. Torjutaan ja vältellään, koska pelätään torjutuksi ja vältellyksi tulemista. Pelätään sitäkin, että toinen muka näkisi läpi, että tietyt tapahtumat ovat olleet tilauksessa ajatusten tasolla. Aletaan hävetä omia toiveajatuksia ja sen sijaan, että oltais ilahtuneita tapahtumasta, käännytään pois ja ollaan kuin ei oltaiskaan.

Tietämättäsi on varattu ja testailee omaa viehätysvoimaansa. Kun huomaa toisenkin ihastuvan pakenee tilanteesta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Toinen ei ole vapaa ja tietää ihadtukseni. Itse en voi tehdä mitään, kuin pitää tunteeni piilossa. Näin olen "luvannut". Ajoittain hän paljastaa kuitenkin itsensä. Viime kerralla ehkä aidoimmillaan ja taisi pelästyä sitä itsekin. Huolestuttaa miten hän voi.