Nuorena miehenä tuli aivan tarpeeksi nähtyä, nykyään riittää talvella parin viikon reissu Kanarian saarille. Siinäkin pointtina se että pääsee pois pimeästä ja kylmästä. Kesällä on järjetöntä matkustaa, silloinhan Suomessakin on lämmintä. Tai ainakaan ei ole pimeää eikä pakkasta.
Tätä ei kaikki naisystävät ymmärrä, pitäisi käydä kaukomailla tai suurkaupungeissa. Been there, done that, erohan siitä sitten tulee. Eipä silti, aina löytyy uusi mutta naisille on ihmeellinen asenneongelma.
Miksi pitäisi matkailla?
46 vuotias
17
197
Vastaukset
- 27-v
Käy melkein katteeks tuo nuorena tarpeeksi nähdyt!
Ole onnellinen!
Itse jäin nuorena ilmeisen puutteelliseksi koska jalkapohjiani alkaa syyhyttämään parin, kolmen kotikuukauden jälkeen.
Nuorena ei ollut rahaa ja työn perässä kiertely rajoittui pohjoismaihin.
Tuo ainoa naisystäväni ( = vaimo 65v ) on sentään minua levottomampi tapaus.
Vuosittain tulee yhteisiä matkoja Espanjan keväiden ja syksyjen lisäksi n.4kpl ja niiden lisäksi tämä naisystäväni tekee vuosittain vähintään yhden "oikean" ulkomaan matkan naisystävänsä kanssa ja sen lisäksi muutama parin vuorokauden Tallinnan reisu.
Nyt 7-kymppisenä olen alkanut vierastamaan pitkiä lentoja. 12-tuntia ilman välilaskua tuntuu jo epämiellyttävälle. - 50+
neuvona annan että et aloittaja ala seurustelemaan henkilön kanssa jos intressit ei kohtaa. asennevamma on kyllä sinulla itselläsi jos olet sitä mieltä että kaikkien pitäisi tyytyä tylsään rantalomaan kerran vuodessa ja vielä kenties aina samassa paikassa.
- 60+++ nainen
jos vain on raha ja aikaa, niin mikään ei voita vapaa-ajan matkailua.
olen ollut aiemmin matkatöissä ja nykyisin en ole, joten jo pelkästään se, ettei tarvitse olla paikallaan, saa matkustamaan. Eikä minnekään rannalle makaamaan (rannallakin voi olla tunnin tai puolitoista kerrallaan, se on ihan kivaa), vaan sinne sun tänne kaupunkeihin, luontoon, lähelle, kauas, siltä väliltä....ylipäätään se että suunnittelee matkaa tai on matkalla tai muistelee matkoja jälkeenpäin on elämässä parasta.
En huolisi miestä, joka olisi veltto ja passiivinen ja lähtisi vain Kanarialle. Eikä seuraisi maailmantapahtumia tiedotusvälineistä ja keskustelisi niistä kanssani. Onneksi ei ole tarvinnut sellaiseen tyytyä.Aloitin matkatyön paljon yli 20 vuotta sitten ja matkustan työni takia yli 200 pvä/vuosi joten muu matkustaminen ei kiinnosta. Saa sitten nähdä kun jään eläkkeelle kiinnostaako matkustaa jonnekin silloin tällöin eli onko paikallaan oleminen vaikeata. Ryhmämatkat eivät kyllä sovi minulle mutta ehkä jonnekin tapaamaan tuttuja joita tapasi työn kautta maailmalla.
- urpojuntti
kulkuri57 kirjoitti:
Aloitin matkatyön paljon yli 20 vuotta sitten ja matkustan työni takia yli 200 pvä/vuosi joten muu matkustaminen ei kiinnosta. Saa sitten nähdä kun jään eläkkeelle kiinnostaako matkustaa jonnekin silloin tällöin eli onko paikallaan oleminen vaikeata. Ryhmämatkat eivät kyllä sovi minulle mutta ehkä jonnekin tapaamaan tuttuja joita tapasi työn kautta maailmalla.
Tuo "ryhmämatkat" kuulostaa vallan ikävältä ja mitä se oikein tarkoittaa? En voisi kuvitella koskaan lähteväni pienen porukan osana esim. Niilin risteilylle. Lomalentohan ei sido turisteja mitenkään toisiinsa (kummallinen halveksiva maine silti on)-tosin olen huomannut, että jotkut halailevat oppaita viikon reissun jälkeenkin ja ihmettelen mistä siinä on kysymys. Joskus on tullut tehtyä aito ja oikea rantaloma, eikä muuta ole kaivannutkaan-tekee hyvää!
- 27-v
Työ- ja vapaa-ajan matkat? Minulla on ollut niin kova kohtalo ja ahdasmieliset työnantajat, eteivät työmatkani muistuttaneet miltään osin lomamatkoja.
Siksipä olemme vaimoni kanssa tehneet yli 100 yhteistä lomamatkaa, yhteen laskettuna vajaa 5-vuotta, 4:ään maanosaan ja yli 50.een valtioon.
Silti emme ole "rauhoittuneet" mutta joukkoon on pesiytynyt jokunen vakio.
Mm. joulumamakkinaviikko jossakin Saksan kaupungissa.
Viimeeksi Munchen ja Bremen.
Ikääntyminen on hiljalleen vähentänyt omatoimimatkojen osuutta ja kiertomatkat sekä "oikeat" risteilyt ovat lisänneet osuuttaan.
Helmikuun lopulla vaimo lähtee tyttöjen matkalle ja yhteiset lennot on varattu toukokuun alkuun.
Jos tähän väliin ei juolahda mitään mieleen niin ennätyspitkä tauko tulee minulle. - tätä minä
Täytyy sanoa että meitä on moneksi. Sinä olet sitä mieltä ja minä olen sitä mieltä että myös kesällä on hyvä matkustaa ja varsinkin kun silloin on eniten vapaata kun on lomalla. Ja Kanarian kyllä jätän rauhaan.
- äinstäin
Et nyt valitettavasti eronnut mitenkään eduksesi, mikäli se oli tarkoituskaan.. Sitä ja tätä ja ei ikinä Kanarialle- Mitä oikein meinaat? Ihmisellä on silloin eniten vapaata, kun on vapaata..Aargh teidän kanssa.
- 45 vuotias
Monella yksinäisellä naisella ei ole ollut matkakaveria tai rahaa (yksin joutuu maksamaan koko huoneen kun kaksi voi puolittaa hinnan) tai ei ole ollut nuorempana mahdollisuutta matkustella, tai jotain. Sitten kun löytää kaverin se suhtautuu ylimielisesti. Ei se ole naisten asenneongelma. Tämän aloituksen teit sinä, joten sinuahan se asia vaivasi. Minä en muutenkaan reissaisi miehen kanssa joka aina menee samaan paikkaan. Been there seen that, eli eri paikkaan joka kerta. Maailmaan paikkoja mahtuu, myös niitä makuurantoja. En tosin jaksaisi makoilla muutenkaan. Ei ole ylipainoa eikä lonkat tai selkä vaivaa, kunto on hyvä, sopii liikkua jos on tarvis. Sitten kun huononen, sitten makailen. Eläkkeellä.
- 27-v
Yksin matkustamisen vierastamisen ymmärrän.
Tyttäremme, joka todella on tottunut matkustaja, on noitunut sitä muutaman kerran.
Eikä vaimonikaan lähtisi matkalle yksin. Ei olisi tarvetta koska matkustelemme kahdestaan mutta tarvetta tyttöjen matkoille on ja ymmärrän sen oikein hyvin.
06.03. lähtee vakiokaverinsa kanssa Canarialle vaikka hyllyssämme on kevään lentoliput Espanjaan 6:ksi viikoksi.
Vaimoni oli 18v kun teimme ensimmäisen reisumme.
Viime vuosina hän on, kielitaidottomuudestaan huolimatta, tullut yksin useammankin koneen vaihdon kautta.
Oma Espanjan paikkamme on rannassa mutta emme ole koskaan varsinaisesti siinä makailleet. Pari, kolme tuntia varjon alla ja välillä meressä. Se riittää.
Olemme käyneet 4:ssä maanosassa, yli 50:ssä valtiossa mutta on ainoastaan muutamia paikkoja joissa olemme käyneet useammin.
Berliini, Budapest ja Gardan alue ovat sellaisia.
Berliini monipuolisuuden, Budapest unkarilaisten tuttavien ja ilmapiirin ja Gardan alue luonnon ja sijainnin antamien mahdollisuuksien vuoksi.
Ainoa maa mihin voisin ajatella muuttavani pysyvämmin on Kuuba mutta muutaman kuukauden oleilu saattaisi muuttaa mielen.
- 8888888888
... "Yksin matkustamisen vierastamisen ymmärrän."... "Eikä vaimonikaan lähtisi matkalle yksin. Ei olisi tarvetta..." ...
Jos sinä tai vaimosi tai kuka tahansa oikeasti vierastaa yksin matkustamista tai kokee siinä jotakin outoa, suosittelen että ensi kerralla lähdet yksin matkalle mahdollisimman merkilliseen jumalanhylkäämään maailmankolkkaan mahdollisimman pitkäksi aikaa ja mahdollisimman omatoimisesti. En väitä että se olisi ainoa oikea tapa matkustaa, mutta ehkäpä ainakin opit jotakin uutta itsestäsi tai maailmankaikkeudesta ennen aikasi loppumista tällä pallolla.- 27-v
Kiitoksia hyväntahtoisesta kannustuksestasi! Kolmena, levottomana poikamiesvuotenani liikuin yksin muutamassa maassa ilman saattajaa ja useimmiten spontaanisti.
Muuttokuormani mahtui jenkkikassiin.
Töillä oli elätettävä itsensä. Lyhyin työsuhde oli 2-viikkoa, pisin 6kk:n luokkaa.
Ilmeisesti ne sinun julamalanhylkäämät paikat jäivät käymättä koska joka paikassa oli ihmisiä. Muuten ei olisi ollut mahdollisuutta puutteen torjuntaankaan.
Tuota omatoimisemmaksi tuskin voi enää mennä.
Lienee ollut taitamattomuutta ja ainakin rahan puutetta koska muutaman kerran oli etsittävä säänsuojaa muualta kuin katon alta.
Onneksi mukana kulkeva omaisuus óli niin vähäistä, ettei sen vahtimiseen tarvinnut kaveria kuten myöhemmin suuren rinkan kanssa olisi ollut hyvä.
Vaimoni kanssa tehdyt lomamatkat, yhteen laskettuna yli 4,6-vuotta, ovat suurimmalta osin olleet jonkin tason omatoimisia.
Silloin kun olemme olleet liikkeellä autollamme ( Euroopassa n. 160000km ) on meillä ollut aina laivaliput mutta ei muuta.
Poikamiehenä menin tuollaisissa tilanteissa satamaa kytikselle.
Sain todella kyllikseni päämäärättömästä harhailusta ja vakiintumista kaivaten muodostin perheen joka asetti omat velvoitteensa.
Vaimoni ei todellakaan ole lähtenyt yksin matkalle. Vaikka ei epäile selviytymistään niin hänen sosiaalinen luonteensa toimii jarruna.
On todella muutamia maita joissa omatoiminen liikkuminen tuntuisi nykyään turhan hankalalta mutta ei toki mahdottomalta.
Kiina, Kuuba ja Albania esimerkkeinä.
Emme todellakaan enää vanhuksina viitsi.
Joukossa on ollut myös valmiita kiertomatkoja ja risteilyjä joita voit vapaasti halveksia mutta meistä ne ovat joskus paikallaan.
Emme kaipaa Etelämantereelle emmekä Kongon viidakkoon.
Ps. Olemme nyt -70v!
Loppuhenkosena kysyn sinulta mitä on tuo mainitsemasi "mahdollisimman omatoiminen matkustaminen"?
Minä teen sävyeron matkailun ja matkustamisen välille. - 27-v
-> 888888888888 Odotan edelleenkin selvennystä käsitteeseesi "mahdollisimman omatoimisesti"!
- Kokenut myös
Ymmärrän avaajan kirjoitusta aika hyvin.
Muutamat ystävät touhottaa aina, kuinka tärkeää ja hienoa on matkustella. Reissut on kuitenkin aina toistensa kopioita, lennetäään jonnekin, majoitutaan hotelliin, käydään ravintolassa syömässä ja juomassa, ihmetellään "kivikasoja", joihin paikalliset eivät kiinnitä itse mitään huomiota ja seisotaan lumoutuneena meren rannalla.
Itse olen käynyt parissa kymmenessä maassa, kiertänyt nuorempana parikymmentä eri reissua ja rakastana aina vain enemmän kotimaata, sen kaunista luontoa, järviseutua ja erämaita.
Matkailu ulkomaille on harventunut, koska menee melkein minne tahansa, tulee dejavu-tunne. Aivan kuten avaajalla. Oikeastaan hymyilyttää aina, kun näkee Suomessa turisteja kuvailemassa itseään ja kuljeksimassa hölmön näköisenä kadulla, mietin että samanlaisia ihmettelijöitä suomalaisetkin ovat ulkomailla.
Sen kyllä ymmärrän, jos ihminen lähtee pitkiksi ajoiksi tutustumaan aivan erilaisiin kulttuureihin, mutta tämä Euroopan tai USA:n hämmästely on vähän outoa, esim. Etelä-Euroopassa ei tarvitse kovin monessa paikassa käydä, niin on käynyt jo kaikkialla.- 27-v
Tuntemani huippu! Eräs tuttavani kehui matkustavansa vaimoíneen vain yhteen ja samaan Inglesin hotelliin ja vain tietyn tuttavapariksunnan kanssa.
Vieläkö joku pystyy pistämään taremmaksi? - Kokenut myös
27-v kirjoitti:
Tuntemani huippu! Eräs tuttavani kehui matkustavansa vaimoíneen vain yhteen ja samaan Inglesin hotelliin ja vain tietyn tuttavapariksunnan kanssa.
Vieläkö joku pystyy pistämään taremmaksi?"Tuntemani huippu! Eräs tuttavani kehui matkustavansa vaimoíneen vain yhteen ja samaan Inglesin hotelliin ja vain tietyn tuttavapariksunnan kanssa."
Tuo on jo aika hyvä ja vaikea pistää paremmaksi. Tosin olen kyllä koittanut aina ymmärtää tietyllä tavalla myös niitä, jotka tekevät myös lomailussa kaikki aina samalla kaavalla, siinä ehkä haetaankin nimenomaan juuri tuttua ja turvallista loman viettoa, eikä matkailun mukanaan tuomia uusia maisemia, kulttuureja ja elämyksiä.
On totta, että matkailu voi avartaa. Monien kohdalla käy myös päinvastoin, heistä tulee hassulla tavalla ylpeitä, jotka puheissaan jatkuvasti väheksyvät ihmisiä, jotka eivät ole innostuneet tai voineet matkailla, haukkuvat näitä junteiksi ja kyseenalaistavat näiden onnellisuuden, vaikka monet heistä ovat silminnähden onnellisia, kun ovat löytäneet paikkansa elämässä ja nauttivat siitä sellaisena kuin ovat sen rakentaneet täällä kotimaassa.
Sitten on niitä matkailun avartamia, jotka kykenevät näkemään ja ymmärtämään, että monet ihmiset eivät tarvitse matkailua sivistyäkseen tai ollakseen onnellisia. Matkailijana ei tule aina ajatelleeksi, että niissä kulttuureissa, joita käymme ihailemassa, asuvat ihmiset elävät pääosin koko elämänsä siellä omassa maassaan, usein varsin pienellä alueella. Tämä herättää filosofisen pohdinnan siitä, onko matkailija sittenkin se onnettomampi ihminen ja johonkin paikkaan juurtunut ja siellä elämänsä elävä se onnellinen.
Rehellisyyden nimissä on todettava itsekin kohtuullisesti matkailleena, että toisille se sopii ja antaa paljon, toiset voivat saavuttaa jopa suuremman onnen elämällä ja olemalla aloillaan koko ikänsä.
"Älliö ulkomailla" sajan Pilkington, vaikka ilmeisesti näyttelijä onkin, osaa hienosti kyseenalaistaa suurina ihmeinä pidetyt matkailuelämykset, osoittaa ettei keisarilla ehkä olekaan vaatteita, vaikka toiset niitä hienoksi kehuvat.
Luin kirjoituksesi 27-v ja vakuutuin täysin, että olet puolisosi kanssa nauttinut ja kokenut paljon matkoilla ja matkailu on rikastuttanut elämääsi. Olette myös vähentäneet sitä, kun se ei ole enää antanut kuten ennen. Tässä meillä on varmasti yksilöllisiä kokemuksia. Itse olen alkanut saada kylläkseni jo parin kymmenen vuoden aikana harjoittamastani kiertelystä ja on tullut sellainen tunne, että haluaa asettua pysyvämmin aloilleen. Vaan eihän sitä tiedä, milloin Tiibet kutsuu :) - 27-v
Kokenut myös kirjoitti:
"Tuntemani huippu! Eräs tuttavani kehui matkustavansa vaimoíneen vain yhteen ja samaan Inglesin hotelliin ja vain tietyn tuttavapariksunnan kanssa."
Tuo on jo aika hyvä ja vaikea pistää paremmaksi. Tosin olen kyllä koittanut aina ymmärtää tietyllä tavalla myös niitä, jotka tekevät myös lomailussa kaikki aina samalla kaavalla, siinä ehkä haetaankin nimenomaan juuri tuttua ja turvallista loman viettoa, eikä matkailun mukanaan tuomia uusia maisemia, kulttuureja ja elämyksiä.
On totta, että matkailu voi avartaa. Monien kohdalla käy myös päinvastoin, heistä tulee hassulla tavalla ylpeitä, jotka puheissaan jatkuvasti väheksyvät ihmisiä, jotka eivät ole innostuneet tai voineet matkailla, haukkuvat näitä junteiksi ja kyseenalaistavat näiden onnellisuuden, vaikka monet heistä ovat silminnähden onnellisia, kun ovat löytäneet paikkansa elämässä ja nauttivat siitä sellaisena kuin ovat sen rakentaneet täällä kotimaassa.
Sitten on niitä matkailun avartamia, jotka kykenevät näkemään ja ymmärtämään, että monet ihmiset eivät tarvitse matkailua sivistyäkseen tai ollakseen onnellisia. Matkailijana ei tule aina ajatelleeksi, että niissä kulttuureissa, joita käymme ihailemassa, asuvat ihmiset elävät pääosin koko elämänsä siellä omassa maassaan, usein varsin pienellä alueella. Tämä herättää filosofisen pohdinnan siitä, onko matkailija sittenkin se onnettomampi ihminen ja johonkin paikkaan juurtunut ja siellä elämänsä elävä se onnellinen.
Rehellisyyden nimissä on todettava itsekin kohtuullisesti matkailleena, että toisille se sopii ja antaa paljon, toiset voivat saavuttaa jopa suuremman onnen elämällä ja olemalla aloillaan koko ikänsä.
"Älliö ulkomailla" sajan Pilkington, vaikka ilmeisesti näyttelijä onkin, osaa hienosti kyseenalaistaa suurina ihmeinä pidetyt matkailuelämykset, osoittaa ettei keisarilla ehkä olekaan vaatteita, vaikka toiset niitä hienoksi kehuvat.
Luin kirjoituksesi 27-v ja vakuutuin täysin, että olet puolisosi kanssa nauttinut ja kokenut paljon matkoilla ja matkailu on rikastuttanut elämääsi. Olette myös vähentäneet sitä, kun se ei ole enää antanut kuten ennen. Tässä meillä on varmasti yksilöllisiä kokemuksia. Itse olen alkanut saada kylläkseni jo parin kymmenen vuoden aikana harjoittamastani kiertelystä ja on tullut sellainen tunne, että haluaa asettua pysyvämmin aloilleen. Vaan eihän sitä tiedä, milloin Tiibet kutsuu :)Stressaavan työn lomassa. Palautus voi olla aktiivista, uusien virikkeiden hakua mutta joillekin tuttavilleni olen suositellut viion tai kahden löhäämistä josakin AI-kohteessa.
Mieluimmin kohtuullisen lähellä.
Toteutimme itse tuota ilman stressiä viikon oleilulla urheiluopistossa.
Täysihoito ja aktiviteetteja halun mukaan.
Ikäluokkani seurusteleva pari käyvät kahdesti vuodessa samassa huoneistohotellissa Las Palmasissa.
Asuvat kotimaassa kumpikin omassaan mutta matkustelevat yhdessä.
Vaimollani ovat menohalut säilyneet minua paremmin mutta tyttöjen matkoilla on reviiri pienempi kuin meidän yhteisillä.
Kolme vuotta sitten tehty suolistosyöpäleikkaukseni jälkimainingit hillitsevät pitempiä istumarupeamia.
Suoliston toiminta ei ole ennallaan mutta annan tämän paskajutun olla vähemmällä selvityksellä.
Se ei ole este mutta jossakin määrin rajoittava tekijä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031565
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781204- 881127
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1977Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20880
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9724Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680