Sokeria puuroon

eikä edes hampaat puuronpäällissokerista pilalle mene..Ainainen valittaminen on sitten asia erikseen..

Tämäkään hoitaja ei todellakaan laita puuroon sokeria. Sokeripitoisia ruokia tarjoan ehkä kerran kahdessa viikossa leivonnaisen muodossa tai viiliksenä tms. Noudatan ravitsemussuosituksia niin pitkälle kuin se tällä kulukorvauksella on mahdollista. Nykylapset eivät tahdo syödä mitään makeuttamatonta ja esimerkiksi maustamattomalle jugurtille yökkäillään vaikka seassa olisi muussattuja mansikoita (itsestäni todella makeaa). Sama juttu jos vaihtaa makaronit täysjyvämakaroneiksi. Mielestäni ihan käsittämätöntä, että lasten annetaan kotona syödä tällaista "tyhää" ruokaa.

Käytäntöjä on yhtä monta kuin hoitajiakin. Osan mielestä lapsille pitää laittaa sokeria joka ruokaan, kun ei muuten ruoka kelpaa. Eräskin laittaa päivittäin välipalalle lättyjä tai pannaria sokerilla ja hillolla, sokerilla kuorrutettua marjapiirakkaa, vanukkaita, ällömakeaa kiisseliä jne. ja se on hänen mielestään ok, koska lapset tietenkin syövät innolla ja siten voi tuntea itsensä hyväksi ruuanlaittajaksi.

Meidän päiksyssä myös nuo synttärikarkit ovat kiellettyjä, mutta sitten...... Välipalalla on ihan vaan mehusta tehtyjä kiisseleitä, pulla ja kaakao, suklaakiisseliä (vieläpä melko usein) ja sitten maustettuja jugurtteja. Puuroon ei saa sokeria, mutta joskus hilloa.
Jos lapsi tarjoaa välipalalla kavereille yhden pienen karkin, on siinä todella paljon vähemmän sokeria kuin siinä banaanijugurtissa. Tämä on minustakin kyllä ihan pylly edellä puuhuun menemistä taas. Toki jotkut vanhemmat eivät halua lapselleen antaa sokeria siinä karkin muodossa, mutta voidaan antaa sitten syöttää niitä vanukkaita yms :) Se synttäripäivä on lapsille tärkeä ja lapset itsekin kokevat antamisen iloa........

Mutta siis itse kysymykseen, et ole kamala hoitaja. En minäkään antaisi turhaan sokeria puuroon, mutta antaisin kyllä tuoda sen synttäkarkin, koska välipalat on todella sokeripitoisia ja hyvin usein! siihen päälle ei yksi karkki mitään vaikuttaisi ja saisi lapsi antamisen ilon :)

Siis mitä helvettiä? Kuvittelenko, vai tehdäänkö täällä numero jostain parista lusikallisesta sokeria... Miksi syömisestä pitää tehdä niin kamalan vaikeaa? Itse tulisin hulluksi tuossa vaiheessa...

Meidän lasten hoitopaikassa ainakin laitetaan puuroon sokeria. Kotona en laita ja lapset ovat ihan hyvällä ruokahalulla sitä syöneet aina, kunnes uuteen hoitopaikkaan menemisen jälkeen alkoivat vaatia kotonakin puuroon sokeria tai muuten eivät syö. Todellakin se synttärikarkki silloin tällöin olisi paljon parempi vaihtoehto kuin jokapäiväinen sokerin kittaaminen.

Ja tuolle, jonka mielestä pari lusikallista sokeria on syömisen vaikeaksi tekemistä. Ennen ei ollut mitään ongelmia, lapset söivät kiltisti puuronsa ilman sokeria. Nyt on ongelma, kun haluavat siihen sokeria hoidossa opitun mukaisesti. Eli kyllä ne pari lusikallista sokeria ovat tehneet syömisen vaikeaksi. Eikä kyse edes ole vain parista lusikallisesta sokeria. Jos lapsi on hoidossa arkipäivät vaikka vain kymmenen kuukauden ajan vuodessa, niin kaksi lusikallista sokeria päivässä tekee yli 3 kg sokeria vuodessa! Mielestäni järjetön määrä ainetta, jota lapsi ei tarvitsisi ollenkaan ja jota ilman hän olisi tyytyväinen ja eläisi terveemmin, mikäli sitä ei annettaisi.

Entäs sitten kaupan valmissalaatit? Meille tuli yhtenä päivänä salaatiksi valmispunajuurisalaattia?
Eikö punajuuri ole semmoinen vihannes mitä ei suositella syötettäväksi kovin pienille lapsille?
Meidän päiväkodissa välipaloissa on kyllä sokeria välillä runsaastikin.

Mistä lähtien sokerista on tullut myrkkyä?

No kertokaapa nyt mikä se hyvä ja terveellinen välipala olis mikä teidän pilteille kävisi? Ja mielellään niin että kuuden viikon ajalle joka päivälle eri?
Siinä teille mietittävää jos ja kun ei saa olla sokeria eikä leipää.....olis ehkä paremi lopettaa koko välipala päiväkodeista.

Puuroa välipalaksi?
Eihän se tahdo kelvata edes aamulla kaikille.
Hedelmätkin alkaa tökkiä jos niitä on aina välipalaksi.

Meillä ainakin syödään leipää ja sokerikaan e iole pannassa. En sitä juurikaan lisää mihinkään, mutta jugurtit, kiisselit ja sen sellaiset löytyvät kyllä välipalatarjonnastani ja sittenkin joutuu usein pähkäilemään, mitä taas keksisi tarjota.

Minä en ymmärrä, miksi syömisestä pitää tehdä niin vaikeaa. Kohtuus kaikessa, mutta kaikkea saa syödä. Allergiat ja sellaiset tietenkin huomioiden.

Mutta ehkä vanhemmat pakkaavat itse välipalan lapsilleen mukaan. On siten varmasti sellaista mitä uskaltaa tarjota.

miksi tosiaan puuroon (joka siis lähes pelkkää hiilihydraattia jo itsessään!) vielä lisää sokeria? voisilmä se olla pittää.. sen ymmärrän hyvin, että jos vaikka tosiaan pakastetut marjat ei ilman pientä makeutusta alas mene niin on parempi laittaa se lusikallinen sokeria :)

Päikyn kyökkinä teen niin paljon leipää itse kuin kerkiän.on halvempaa ja vähemmän lisäaineita/suolaa.lisäksi makua tulee leipään puuron lopusta joka jää aamupalalta.sillä pelkkään vehnäjauhoon leivottu ei maistu miltään!!Lisäksi kyselen lapsilta mitä vihanneksia,hedelmiä ja juureksia tilataan.porkkanat ja kurkku viipaleet on hitti.samoin omena ja päärynä :).mielestäni "et saa ottaa kun 1 porkkana palan" joka on ehkä 2cm pitkä..on tyhmää!jos muksu tykkää jostain vihanneksesta,Niin antaa ottaa vaikka 3.laitan niitä aina reilusti tarjolle.
Lisäksi teen aamiaselle tulevat kiisselit itse.jolloin voin määritellä sokerin määrän.mutta välipalalle tuleva jauhe"kiisseli" valitettavasti ei sitten olekkaan niin mun ajatusten kanssa linjassa :(.voi kuinka voisin itse tehdä kaikki ruoat.tai edes aamupalan lisäksi välipalan..

Esim. Maidot,levitteet,leikkeleet menee hävikkiin.sillä kylmäketju on katkennut.mutta mikäli maito tai margariini kuumennnetaan vähintään 75.niin sillon saa käyttää.kuumentamatonta Maitoa voi aikuiset käyttää kahviin,mutta leikkeleet/juudstot menee hävikkiin,niitä en käytä edes kuumennettuna.margariinin käytän leivontaan.sillä tuote paistetaan ja silloin se kuumenee yli 75.itse siis en näe ongelmaa tuon puuron suhteen,juuri siksi koska se kuumennnetaan uudelleen,jäähdytetään ja tarjotaan.